Olenko vauvalle velkaa sen, etten eroa isästä?

Ap jatkaa: meillä oli ihan kiva ilta yhdessä, eli on niitä hyviäkin hetkiä. On vain väsyttävää, että mies on tuuliviiri: mies suuttuu nnopeasti tyhjästä, mutta aika nopeasti myös laantuu. Olisipa yhtä tyyni ja vakaa ja tylsä kuin minä. AP

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 18:26"]

Olen saanut. Minulle oli helpotus kun vanhempani erosivat, mutta toivoisin, että se olisi tapahtunut jo aiemmin. Olin silloin jo 16 v. Siksi haluan lapselleni tasapainoisen kodin, enkä itselleni sellaista suhdetta kuin vanhemmillani. Miehen vanhemmat ovat vielä yhdessä ja hänelle he tuntuvat olevan jotain pyhiä olentoja, mutta hän ei tunnu huomaavan, millainen päällepäsmäri vaimonsa alistaja appeni usein on. Sieltä se malli kai on...

[/quote]

No tuossahan sinä jo sen vastauksen itsellesi annatkin:

...Minulle oli helpotus kun vanhempani erosivat, mutta toivoisin, että se olisi tapahtunut jo aiemmin. Olin silloin jo 16 v...

Haluatko, että lapsesi kirjoittaa samaa AV-hologrammipalstalle 15 vuoden kuluttua?

Et ole lapselle velkaa, ettet eroa. Korkeintaan sen, että otat miehesi kanssa nuo asiat vielä kerran kunnolla puheeksi, ihan siltä varalta että ne olisivat korjattavissa. Jos eivät ole, niin terve menoa mokomalle kiukuttelevalle pikkukakaralle, eikä silmäystäkään enää taakse päin. 

Jos teillä ei olisi lasta, niin sanoisin että ilman muuta ero, mutta lapsen takia voi nähdä vähän ylimääräistä vaivaa. Älä kuitenkaan jää vuosiksi, tai edes kuukausiksi huonoon suhteeseen roikkumaan jos tuntuu siltä, että tilannetta ei voi korjata. Se ei ole lapsenkaan etu.

Ei ihme et avioliittoa ei arvosteta ku ihmiset on ihan todellisuudesta vieraantuneita, heti pitäisi jättää ja juosta.... Nyt sun pitää mennä miehesi kanssa parisuhdeterapiaan. Vaadi häntä ja kerro huonosta olostasi. Menkää ja jutelkaa ja kattokaa miten se vaikuttaa, voi uudelleensynnyttää sen saman rakkauden joka sai teidät yhteen ennen tai varmistaa että ero on paras vaihtoehto. Ei mitää eroja tässä kohtaan ennenku ootte kokeillu neuvoani. Miehesi on tod. Näkösesti vain riippuvainen nettipeleistä ja pienellä herätyksellä saattaa tajuta sen ja parantua...

Olen yrittänyt ehdottaa jotain pariterapiaa, mutta miehestä meillä ei ole "oikeita ongelmia" - ei väkivaltaa, päihteitä, pettämistä tms. Ei suostu , mutta ehkä suostuisi ihan viimeisenä vaihtoehtona.
*
Minä haluaisin vielä yrittää, sillä minulle avioliittolupaus merkitsee jotain. Mutta loputtomiin en voi yrittää yksin.

kohta se lapsikin heittelee voileivät seinille ja potkii kauppakasseja, ja aikanaan koulukavereitten reppuja. mitäs sitten?

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 01:06"]Olen yrittänyt ehdottaa jotain pariterapiaa, mutta miehestä meillä ei ole "oikeita ongelmia" - ei väkivaltaa, päihteitä, pettämistä tms. Ei suostu , mutta ehkä suostuisi ihan viimeisenä vaihtoehtona.
*
Minä haluaisin vielä yrittää, sillä minulle avioliittolupaus merkitsee jotain. Mutta loputtomiin en voi yrittää yksin.
[/quote] no sano sille että olet eron partaalla ja jos suhteen pelastaminen ei merkitse sille mitää nii eropaperit vetämää ja huomenna hackmannit ja muumit jakoo

Kuulostaa ihan tavalliselta mieheltä.

Äitini on ainut jolle olen kehdannut kertoa kaikista noista jjutuista. Hän yleensä vain toteaa että "ei kannata erota, on niitä paljon pahempiakin". Ehkä, mutta en jaksa jatkuvasti miehen aiheuttamaa stressiä . Kumma ettei edes yksi kauppareissu onnistu ilman raivokohtausta, vaan viimeistään paluumatkalla alkaa painavien kassien potkiminen ja kiroilu (meillä ei autoa).

Ette te ainakaan kovin tervettä mallia anna parisuhteesta. Ja kyllä lapsi varmaan jossain kohtaa huomaa että rakkauttakaan ei ole sen oikeassa muodossa. Tai kunnioitusta.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 17:16"]

Äitini on ainut jolle olen kehdannut kertoa kaikista noista jjutuista. Hän yleensä vain toteaa että "ei kannata erota, on niitä paljon pahempiakin". Ehkä, mutta en jaksa jatkuvasti miehen aiheuttamaa stressiä . Kumma ettei edes yksi kauppareissu onnistu ilman raivokohtausta, vaan viimeistään paluumatkalla alkaa painavien kassien potkiminen ja kiroilu (meillä ei autoa).

[/quote]

Olen kuullut, että niitä löytyy mukavampiakin.

Minäkin olen kuullut. Kyllä minunkin mies osaa olla huomaavainen halutessaan mutta ilmeisesti minun seurassani ei halua. Ja ironiaa on vielä se, että mies valittaa veljensä käytöksestä vanhempiaan ja puolisoaan kohtaan , mutta ei tajua käyttäytyvänsä itse aivan samoin minua kohtaan. Ap

Kannattaa erota. Lapsesi saa aivan sairaan parisuhteen mallin. Mulle tuli äitisi vastauksesta mieleen et ootkohan itse saanut huonon mallin kotoa...? Sun elämästä tulee niin helppoa, kaunista ja rauhallista, kun ei tarvitse enää jännittää kotona. Suosittelen! Voimia!

Olen saanut. Minulle oli helpotus kun vanhempani erosivat, mutta toivoisin, että se olisi tapahtunut jo aiemmin. Olin silloin jo 16 v. Siksi haluan lapselleni tasapainoisen kodin, enkä itselleni sellaista suhdetta kuin vanhemmillani. Miehen vanhemmat ovat vielä yhdessä ja hänelle he tuntuvat olevan jotain pyhiä olentoja, mutta hän ei tunnu huomaavan, millainen päällepäsmäri vaimonsa alistaja appeni usein on. Sieltä se malli kai on...

Kyllähän parisuhteessa on aina riitoja, välttämättä mitään niin pahaa tuossa minusta ollut että kannattais ton takia jättää lapsi ilman isää. Onko miehellä jotain ravintoaineen puutosta mikä tekis agressiiviseksi? Onko hän väsynyt noin muuten?

Ei tollasta kannata katsella. Mies on kuin lapsi eikä se tosta parane. Lapsen takia ei kannata olla yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 17:07"]Olen ollut mieheni kanssa yhdessä noin 4 vuotta, joista pari vuotta naimisissa. Meillä on 1-vuotias lapsi.
*
Mieheni ei ole kiinnostunut viettämään aikaa minun kanssani. Mies on työtön, mutta opiskelee omaehtoisesti, joten tulee kotiin jo kello 3. Minä olen opiskelija, ja hoidan lasta kotona. Periaatteessa vuorokaudesta meillä olisi ppaljonkin aikaa yhdessä, mutta mies käyttää tuon ajan pelaten ja tietokoneella istuen. Tästä kärsii sekä meidän parisuhde, että opiskeluni. Opiskelen vaativaa alaa yliopistolla, mutta mies ei anna minulle opiskelurauhaa olemalla vauvan kkanssa tarpeeksi tms.
*
Meillä on suhteessa ongelmia, pahimpana miehen käytös, itsekkyys, ensin huvi, sitten hyöty -asenne ja temperamentti. Mies tulistuu hetkessä typeristä pikku jutuista, mm. tänään kun netti ei toiminut, mies nakkasi minun tekemän voileivän seinään. En voi uskoa että kyseessä on 30-vuotias, ei 3-vuotias. Tänä aamuna mies myös karjui miten idiootti minä olen, enkä edes muista miksi - en nimittäin mitään tehnyt.
*
On selvää, että ilman lasta en tuollaista ukkoa kkatsoisi. On hänessä hyviäkin puolia, mutta viime aikoina tämä suhde on ottanut enemmän kuin antanut. Erityisesti lapsen syntymä on tuonut esiin miehen oman lapsellisuuden. Mies ei halua erota, mutta ei myöskään halua ikinä selvittää meidän ongelmia tai muuttaa käytöstään. Jos minä sanon jotain miehelle, mies matkii (muka) ääntäni toistamalla sen ym. kuin pikkulapsi. Minusta tuntuu pahalta, että omassa kotonani minua ei kuunnella, joudun olemaan toisessa huoneessa kuin mies että mies saa rauhassa pelata (!!) ja joudun aina pidettämään hengitystäni että koska mies taas räjähtää. Lapselle mies on yleensä hyvä isä, mutta jos minä olen paikalla, lapsi on minun vastuulla.
*
Tunnen etten voi lapsen takia erota miehestäni. Aivan kuin olisin velkaa sen, että lapsi kasvaa ehjässä perheessä. Toivon että mieheni käytös muuttuisi ennen kuin lapsi siitä jotain ymmärtää ja ottaa mallia, vaikka ei se taida muuttua. Olin tyhmä kun en mieheni todellista luonnetta nähnyt heti, mutta lastani en kadu. Mitä minä teen? Jos emme eroa, miten saan miehen koulittua normaaliksi?
[/quote]
Et ole moista velkaa

Asumme toisella puolella Suomea molempien suvusta, ainakin aluksi tämä painoi miestä paljon. Käytännössä tukiverkostoa ei ole, eikä montaa kaveria tai harrastuksia tms. Työttömyyden aikana mies on passivoitunut ja hieman lihonut, minua ei haittaa, mutta häntä itseään kyllä. On kai syönyt itsetuntoa, eikä mies halua tehdä mitään tai mennä mihinkään. Tavatessamme mies oli töissä ja hyvässä kunnossa, oli myös leikkisyyttä ym., nyt ttuntuu eri ihmiseltä. Ei mies varmaan masentunut ole, mutta jotain lieveilmiöitä kyllä olisi havaittavissa. - AP

Eroa vaan. Toivottavasti katselet seuraavan äijäkandidaatin menoa yhteisen katon alla tarpeeksi kauan ennen kuin teet pysyvämpiä ratkaisuja. Edellisen kanssa et ilmeisesti katsellut. Hyviäkin miehiä löytyy.

Eka juttele ja kerro että harmittaa. Ja toi aggressiivisuus kyllä lasta pelottaa.

miehellä stressiä, mutta muita keinoja pitää ruveta löytämään.

juttele eka ja yrittäkää.

äeroa sitten, jos ei onnistu.

meillä oli tosi rajua kotona. Isä juuri aggressiivinen ja milloin mitäkin lensi ja sadatteli. Ei meitä lapsia lyönyt, mutta pelätty on. Todella.

ja paljon jäi traumoja.

nykyään isä on ihan rauhallinen.

ehkä ero olisi meidän perheessä ollut parempi. Niin uskon. Äiti ei vain osannut eikö uskaltanut lähteä ja tunsi jotain syyllisyyttä milloin mistäkin. Ja oli alistettu omassa kodissaan.

meilläkin oli äidin äiti sanonut, että on niitä pahempiakin.

mutta, jos teillä suurin juttu on toi voileipä seinään... Niin en eroaisi. Jos lyö ihmistä...niin sitten eroaisin.

siksi en odottelisi vaan vakavasti keskustelisin miehen kanssa. Ja älä rupea itseäsi tai toista  surkuttelemaan tai syyllistämään. Noi on valinnan paikkoja.

hienoa on, jos löydätte yhteisen jutun ja tuen toisistanne. 

Ne pelit koukuttaa ja hermostuttaa. Hienoa, että opiskelette.

kerro, että haluat olla perheenä enemmän yhdessä. Perhe on se kaikkein tärkein. Turvallinen perhe.

jos ukon kotona on ollut asiaa, niin se ei tarkoita, että ne välttämättä pitää omaan perheeseen tuoda. Me opitaan, jos me halutaan. Me opitaan sitä, mitä me uskalletaan haluta oppia.