Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
13.11.2021 |
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit muuttaa yhteen mutta et haluaisi maksaa asumiskuluja jep jep…
Niin, oletko ap joku loinen, jota toisen osapuolen pitäisi elättää. Kummallisella tavalla sinäkin rakkauden punnitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähkö, vesi ,netti ja
Lämmityskulut puoliksi
Lainat saa sälli hoitaa ite koska kerryttää ainoastaan hänen omaisuuttaMites vakuutukset, jätemaksut, kiinteistöverot, rikkoontuneet asiat kuten jääkaappi tms.
Meillä kaikki nuo ovat asumikuluja eli maksetaan 50/50. Isot remontit, joissa puhutaan tuhansista tai jopa kymmenistä tuhansista euroista, ovat sitten eri asia. Mutta pienet remontit, korjaukset, laitehankinnat maksetaan ilman muuta puoliksi, koska tämähän on minun kotini. Kyllä minä tiedän, että jos ero tulee, niin en saa mukaani uutta terassia tai rakasta kasvihuonettani, mutta pitäisikö minun elää tässä kuin joku vieras?
eri
Maksatte siis puoliksi kaikki yhteiseen infraan kuuluvat kulut, kuten vakuutukset ja jätemaksut, mutta sitten kun on iso remontti niin se ei kuulukaan? En ymmärrä logiikkaa. Pienet remontit voisin laittaa omasta pussista ja laitehankinnat on materiaa ja jos toinen haluaa isomman töllön niin hankkikoot omilla rahoilla tai voisin jopa vaimolle ostaa laitteen lahjaksi, mutta en todellakaan ymmärrä miten nuo ISOMMAT remontit eivät olisi yhteisiä lainoja tai kuluja.
Eron sattuessa on reilumpaakin, että tuommoiset infraan liittyvät remonttikulut/lainat on jo puolitettu, koska ne realisoituvat myynnin jälkeen. Mööpeleistä voi sitten tapella hieman jos jaksaa, mutta sulle-mulle periaatteellahan ne menevät.
Ruokakuluista kommentoisin, että yhden opiskelijahengen ruokinta voileivillä ja "tarjousmaksalaatikolla" on huomattavasti edullisempaa kuin säännöllisten ja laadukkaiden perheaterioiden kokkaus.
Kahden hengen perheessä käyt kaupassa, suunnittelet, hankit raaka-aineet, kokkaat täysipainoiset ateriat. Tiskaat, siivoat, pyykkäät.
Kahdestaan tulee syötyä enemmän! Ja vielä herkut päälle.
Tottakai omakotitalossa asuvalle miehelle kelpaa ilmainen piika, joka vielä maksaa saapumisestaan. Siinähän sitten kuuraat ja kokkaat, luot viihtyisän kodin.
Vuokra-asunnossa sinulla on vielä vapaus, koko maailma auki.
Mitäpä, jos kokeilisitte juridista, taloudellista sopimusta. Molemmilla on elatusvelvollisuuus toisiaan kohtaan; yhteiset kulut maksetaan tulojen mukaan ositettuina. Eron tullessa kumpikin pitää aiemman omaisuutensa, yhdessä hankittu jaetaan tasan. Pätee myös kuoleman jälkeen.
Eli suomeksi, miksette menisi ennen yhteenmuuttoa naimisiin...
" Etkö voi maksaa luonnossa sen verran usein, ettei rahan tarvitse liikkua?[/quote]
Jätkällä ei olisi silloin antaa maksusta takaisin tarpeeksi vaihtorahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap
Ota huomioon, jos kumppani edellyttää sinulta vuokraa, niin ilman vuokrasopimusta hän voi nostaa sinut ja tavarasi pihalle milloin haluaa "hänen talostaan".
Ei voi. Piste. Avoliiton purkaminen edellyttää, että mies ilmoittaa "ap:lle", että haluaa tämän muuttavan pois. Mieluiten todistetusti eli joko viestillä tai todistajien läsnäollessa. Hänen on annettava ap:lle kohtuullinen aika oman asunnon hankintaan. Laki ei suoraan sano, paljonko sen pitää olla, mutta vähintään pari kuukautta. Jos ap ei määräaikaan mennessä muuta pois, mies voi lähteä hakemaan häätöpäätöstä käräjäoikeudesta. Oikeuden käsittely kestää sekin aikansa (ja siellä on ratkaisevaa, että ap:lle on annettu riittävä mahdollisuus hankkia itselleen uusi asunto), muutaman kuukauden. Sen jälkeen tulee häätöpäätös ja lopulta häätö. Puhutaan hyvinkin puolen vuoden prosessista.
Mies ei voi myöskään vaihtaa lukkoja tai tehdä mitään muutakaan laitonta saadakseen ap:n pois asunnosta, koska kun ap on siellä kirjoilla, niin se on hänen kotinsa.
Siis, ymmärsinkö oikein…
Jos minä haluaisin vakavaan parisuhteeseen naisen kanssa, niin minun pitäisi majoittaa hänet ILMAISEKSI luonani? HULLUA!
Asetan jälleen uuden kriteerin naiselle, hänen täytyy maksaa puolet vuokrastani. M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kuinka rahanahneita suominaiset ovat.
Sinä maksat vuokraa. Piste.
Miesten hyväksikäytön täytyy loppua!!!
Miehen paidat silitettyinä kaapissa, jääkaappi pysyvästi täynnä ruokaa ja baarikaapissa juomat, auto pestynä ja tankattuna, ruoka uunissa, koti puhtauttaan tuoksuvana, vaimo seksihepenissään makkarissa...mutta sinä prkele maksat sitä vuokraa. Miesten hyväksikäytön täytyy loppua! Piste!!
Oikea ratkaisu on laina. Sinulle merkitään talosta esim 20% ja maksat tuota lainana takaisin puolisollesi. Lisäksi maksat talon kuluista (vakuutus, korjauskulut) 20% ja juoksevista kuluista (vesi ym) puolet.
Muuhun soppariin en itse lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei halua maksaa yhteisasumisen aikana asumisesta, niin jää vuokra-asuntoonsa, maksaa itse kaikki kulunsa ja on onnellinen. Ei kenenkään kanssa ole pakko muuttaa asumaan, parempi olla itsenäinen ja kerran tai kahdesti kuukaudessa käydä miehen luona kylässä. Tai sitten ehdottaa miehelle, että asutaan tässä vuokra-asunnossa, laitetaan kulut puoliksi. Mutta hei, sehän ei olekaan reilua, koska takiasi menetän asumistuen, joten sinun pitää se minulle korvata!
Olette kovin eriarvoisessa asemassa joten tässä vaiheessa yhteenmuutto ei ole järkevää. Pidä oma asuntosi ja keskity opintoihisi.
Muuten kovin moni takertuu tohon sanaan "vuokra". Miksi sitä pitäisi kutsua? Tietenkin jokainen maksaa asumisestaan. Se on harva joka pääsee asumaan toisen siivellä ilman minkäänlaista osallistumista asumiskuluihin. Pelkät juoksevat kulut okt talosta ja paikkakunnasta ehkä noin 150e/kk. Luuleeko joku asuvansa 75e toisen asunnossa koska kaikki sen yli menevä olisi toisen omaisuuden kartuttamista? Ei hyvää päivää.
Ap:lle sen verran sanoisin vinkkiä noin tulevaisuuden varalta, että älä sorru yleisimpään naisten tekemään virheeseen. Virhe on se, että mies maksaa "isot" laskut kuten vastikkeen ja lainanlyhennyksen kun taas nainen maksaa muut juoksevat kulut. Ruoka on kallista ja sitä sekä muita satunnaisia menoja (kuten vaatteet ja kaikki lasten hankinnat) kertyy joka kuukausi vähintään tuplasti miehen ennakoitavaa tasasummaa enemmän. Ainoa toimiva ja oieudenmukainen tapa on avata yhteinen taloustili, jolle kumpikin laittaa utlojen mukaan sovitun summan. Tililtä maksetaan yhteinen talous eli lainat, ruoka, jne. Tässä tavassa on sekin hyvä puoli, että jos teille tulee lapsia ja naisena jäätte mammalomalle niin teillä on talousrahaa eikä joka senttiä tarvitsse erikseen anella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita pokkana että ostat ikioman talon omiin nimiisi.
Hän saapi tulla sinne asumaan ihan vapaasti jos maksaa sinulle vuokraa.
Niinku vuokralaiseksi mut ilman vuokrasopimusta ja vuokralaisen oikeuksia.
Kun eihän sellaisia tarvi ku te kuiteski ootte pari, eiks niin.
Vierailija kirjoitti:
Vieralja kirjoitti:
Jos ette ole naimisissa, ei tietääkseni poikaystävälläsi ole mitään velvollisuutta elättää sinä. Itse tekisin niin, että jaatte kaikki asumis -ja ruoka ym kulut tasan suhteessa tuloihinne. Eli kumpinkin maksaa suhteessa tuloihin saman osuuden. Esim päätätte, että 40% kummankin tuloista menee asumiseen, ruokaan ym yhteisiin. Laitatte tämän rahan yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan lainanlyhennys, jätehuolto, ruuat, pesuaineet, vessapaperit ja vaikka yhteinen ravintolaruokailu.
Miksi suhteessa tuloihin? Miksi ei suhteessa kulutukseen? Ainakin minä maksan sähkölaskuni kulutuksen mukaan, en tulojeni ja niin muuten tekee naapurinikin eli ei "sähkölaitos" katso, että koska naapuri tienaa paremmin, niin hänellä on sähköhinnoittelussa joku tulokerroin.
Oman puolison ja naapurin välillä on pienen pieni ero, mutta se mikä tuo ero on, jää sinulle ihan itse pähkäiltäväksi jos joskus naimisiin tai vakavaan parisuhteeseen päädyt (tuskin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikea ratkaisu on laina. Sinulle merkitään talosta esim 20% ja maksat tuota lainana takaisin puolisollesi. Lisäksi maksat talon kuluista (vakuutus, korjauskulut) 20% ja juoksevista kuluista (vesi ym) puolet.
Muuhun soppariin en itse lähtisi.
Miten niin merkitään? Tuosta pitää tehdä selkeä kauppa, maksaa kaikki tarvittavat maksut jne. ja lisäksi tehdä lainasta erillinen sopimus. Ihanan kallista etenkin jos tulee ero. Parhaimmillaan jää laina, mutta ei euroakaan osuutta talosta.
On kyllä kovin erikoisia parisuhteita täällä... Itse olen asunut mieheni omistamassa omakotitalossa, eikä olisi tullut kummankaan mieleen, että olisin maksanut vuokraa. Rakastamme toisiamme ja halusimme asua yhdessä ja jakaa elämämme. Muutenkaan ei olla laskettu, kuka on maksanut mitäkin. Välillä esim. olen saattanut maksaa jonkun matkan tms. meille. Elämme yhdessä elämänkumppaneina, olisi täysin käsittämätöntä meille laskea käyttämiämme euroja. Nyt toki olemme naimisissa (ilman avioehtoa) niin sikäli se ja sama kuka maksaa mitäkin.
Mun mielestä ok olisi että yhdessä maksetaan kiinteistöveroa, vettä, sähköä, vakuutuksia, mahdollisesti jos jotain sisustetaan ulkonäön takia uusiksi kuten tapetteja jne.
Mutta jos asunto on vain toisen, niin lainakulujen tai remonttien maksaminen puoliksi on epäreilua, sillä jos ero tulee niin näistä hyötyy vain se talon omistaja. Varsinkin kun kyse ei ole siitä, ettei tuo omistaja kykenisi näitä kuluja maksamaan.
Ymmärrettävästi ketjun aloittajakin säästää tässä vaihtoehdossa verrattuna siihen että asuisi markkinahintaisessa vuokrakämpässä, joten hän voinee säästyvillä rahoilla osallistua kuluihin vähän isommin, sitten kun on kokopäivätyössä.
Mutta lainakulut puoliksi ei missään tapauksessa ole ok, jos asuntoa ei omisteta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kuinka rahanahneita suominaiset ovat.
Sinä maksat vuokraa. Piste.
Miesten hyväksikäytön täytyy loppua!!!
Ja mies maksaa siitä sitten verot, piste. Miten tyhmä on ihminen, joka haluaa verottajan väliin? Miksi ei voi mennä avoliittoon, avata yhteistä taloustiliä ja sopia, että molemmat maksavat sinne osuutensa? Miksi pitää saada nimenomaan vuokrana ja siitä sitten luovuttaa osuutensa verottajalle?
Oisko pätemisen tarve ja ylemmyyden tunto? "Voin katsos sanoa sinut irti milloin haluan ja antaa vaikka häädönkin"!!
Vierailija kirjoitti:
Minusta osallistuisit totta kai asumiskuluihin, joihin voisi laskea sähköt, vedet, auraukset yms. Mutta koska mies maksaa mahdollista asuntolainaa oman omaisuutensa kartuttamiseksi, se jäisi kokonaan hänelle.
Ja totta kai maksat puolet ruoka- yms. kuluista, tuskin sä niin olennaisesti vähemmän kuluta vessapaperia, maitoa ja leipää? Nuo kulut laskevat joka tapauksessa nykyisestäsi, per nassu. On halvempaa kokata kahdellw kuin yhdelle per annos laskien.
Omat kulunsa - vaatteet, hygieniatarvikkeet, omat puhelimet, harrastukset ja liikkumiskulut - kumpikin maksaa tietysti sitten itse.
Mitään vuokraa ei parisuhteessa peritä, mutta toki JOS saat nykyiseen kämppääsi asumistukea, alivuokralaissopimus voisi siinä mielessä olla sun etusi, että sen perusteella saisit asumistukea - mies tosin joutuisi sitten ilmoittamaan vuokratulonsa verottajalle.
Näin kulut mun nähdäkseni jaetaan. Jos menette naimisiin, yksinkertaisinta on tehdä avioehto niin, että miehen yksin maksama talo jää hänen omaisuudekseen, eipä tule skismaa siitä, ettet aikoinaan osallistunut sen hankintaan, vaan tulit asumaan ilman omaa omaisuutta.
Harvassa lienevät naiset, joiden ruokakulut pienenevät yhteenmuuton seurauksena, jos kulut jaetaan puoliksi. Miehet syövät yleensä paljon enemmän ja itse ainakin kokkaan ihan samalla tavalla yksin tai avoliitossa eläessäni, ruokaa vaan riittää itselle useammaksi kerraksi. Ruokaa ja leipää voi myös pakastaa, kiva ottaa evääksi pakastimesta rasia, jos ei ole muuta ruokaa kotona. Ja kelpaa miehellekin kyllä, leipomani sämpylät ja pullat tekevät erityisesti kauppansa pakastimestakin.
Vierailija kirjoitti:
Siis, ymmärsinkö oikein…
Jos minä haluaisin vakavaan parisuhteeseen naisen kanssa, niin minun pitäisi majoittaa hänet ILMAISEKSI luonani? HULLUA!
Asetan jälleen uuden kriteerin naiselle, hänen täytyy maksaa puolet vuokrastani. M24
Suostuisitko sinä maksamaan toisen lainoja eli toisen tulevaa omaisuutta, johon sinulla ei ole mitään oikeuksia? Hullua, jos suostuisit.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa vaan maksaa sitä vuokraa kiltisti. Hyvin todennäköisesti se on puolet halvempaa kuin nykyinen vuokrasi. Molemmille jää siis enemmän käyttörahaa. Win win tilanne