Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
13.11.2021 |
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Tietysti maksat vuokraa. Laittakaa muut kulut puoliksi. Ei se sano mitään, että sanot ostavasi ruokaa. Numerot paperille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai oikein vuokraa...
Se joka tienaa enemmän, myös maksaa suhteellisesti enemmän. Se on minusta reilua enkä itse suostuisi mihinkään "kulut tasan puoliksi"-juttuun pienempituloisena.
Enkä isompi tuloisenakaan.
Ihmisillä on kimppakämppyys ja parisuhde nykyisin sekaisin. Älkää muuttaako yhteen ihmisen kanssa, jolle ette ole valmiita antamaan viimeistä pitsan palaa ja ainoata paitaa päältä ne, katkeroitumatta.
Vierailija kirjoitti:
Se joka nyt osaa suomen lakia voisi vastata tähän mietteeseen… jos nyt nainen muuttaa tuohon asuntoon ja alkaa maksaa puolet vuokrasta niin meneekö juttu sitten niin että eron tullessa kaikki irtain asunnon omaisuus joka on hankittu yhteenmuuton jälkeen on yhteistä omisuutta? Jos vaikkapa mies olisi ostanut tvn niin erossa naisellakin olisi ns oikeus siihen?
Ruotsissa on sambolagen jota nyt tässä yritän muistella.. pitääkö paikkansa myös suomessa?
Suomessa voi joissakin harvoissa tapauksissa saada viiden vuoden avoliiton tai yhteisen lapsen perusteella hyvitystä avoliiton purkautuessa. Mutta se ei todellakaan vastaa avioliiton ositusta vaan tulee kysymykseen vasta, jos toinen on muodossa tai toisessa "uhrautunut" erityisen paljon toisen omaisuuden hyväksi.
Huomaa, etteivät kaikki ymmärrä, mitä toiseen ihmiseen sitoutuminen tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis, ymmärsinkö oikein…
Jos minä haluaisin vakavaan parisuhteeseen naisen kanssa, niin minun pitäisi majoittaa hänet ILMAISEKSI luonani? HULLUA!
Asetan jälleen uuden kriteerin naiselle, hänen täytyy maksaa puolet vuokrastani. M24
Ei ihme ettei ole vakavaa parisuhdetta. Lukiko ap:n aloituksessa, että hän haluaa asua ja elää ILMAISEKSI miehen talossa? No ei, ei lukenut. Asu vaan ihan rauhassa tästä eteenpäinkin yksinäsi, ja naiset kiittää :)
Tottakai maksat osuutesi. Ethän halua olla siipeilijä. Elättäisitkö itse miestäsi (tahatonta työttömyyttäei tietenkään lasketa).. t. N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä optimi olisi tuossa tilanteessa se, että kumpikin maksaa molempia koskevista "etuuksista" (asuminen, sähkö, ruoka, vakuutukset yms.) tulojen suhteessa. Eli jos toinen tienaa 60% kotitalouden tuloista, niin myös maksaa 60% kotitalouden menoista. En tosin kutsuisi sitä toista osuutta vuokranmaksuksi, ellei laadita ja noudateta vuokraehtoja.
Ap kerryttäisi tässä optiossa kumppaninsa omaisuutta, mutta jos hän jatkaisi vuokralla asumista niin jonkun toisen taskuun ne rahat menisi joka tapauksessa. Jos ap:n osuus yhteisasumisen menoista olisi pienempi kuin nyt hänen asuesaan omillaan, niin ap voisi säästää tai sijoittaa vapautuvan summan ja hankkia aikanaan itselleen esim. sijoitusasunnon.
Jos tavoitteena olisi kerryttää yhtäläisesti molempien omaisuutta niin sitten kummallakin pitäisi olla omistusosuus asunnosta. Mutta ap:llä ei taida olla vielä mahdollisuuksia saada riittävää asuntolainaa. Ehkä myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Se joka nyt osaa suomen lakia voisi vastata tähän mietteeseen… jos nyt nainen muuttaa tuohon asuntoon ja alkaa maksaa puolet vuokrasta niin meneekö juttu sitten niin että eron tullessa kaikki irtain asunnon omaisuus joka on hankittu yhteenmuuton jälkeen on yhteistä omisuutta? Jos vaikkapa mies olisi ostanut tvn niin erossa naisellakin olisi ns oikeus siihen?
Ruotsissa on sambolagen jota nyt tässä yritän muistella.. pitääkö paikkansa myös suomessa?
Ei mene. Avoliitossa omistusoikeus on sillä, joka sen voi todistaa eli kun on kuitti kahvikeittimestä, niin kahvinkeitin on minun. Sama pätee muuten myös avioliitossa eli mies ei voi väittää ostamaani ompelukonetta yhteiseksi ja myydä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tällaiseen todennäköisesti lähtisi mukaan ollenkaan. Vähintäänkin vaatisin kirjallisen vuokrasopimuksen, jotta voisin hakea asumislisää.
En tiedä miten tällaisessa tapauksessa Kela tulkitsee tilannetta, eli olettaisivatko kuitenkin että olette pari ja silloin miehellä elatusvelvollisuus. Vai hyväksyisikö Kela sen että olet vuokralaisena avomiehesi omistassa talossa? Kelalle ei kannata kertoa tuosta suhteestanne ja yhteisasumisesta, se on selvä koska jos kerrot et tule asumislisää saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis, ymmärsinkö oikein…
Jos minä haluaisin vakavaan parisuhteeseen naisen kanssa, niin minun pitäisi majoittaa hänet ILMAISEKSI luonani? HULLUA!
Asetan jälleen uuden kriteerin naiselle, hänen täytyy maksaa puolet vuokrastani. M24
Suostuisitko sinä maksamaan toisen lainoja eli toisen tulevaa omaisuutta, johon sinulla ei ole mitään oikeuksia? Hullua, jos suostuisit.
Miksi oletat, että vuokralla maksetaan lainoja? Jos ap jo nyt maksaa vuokraa, niin miksi ihmeessä hän ei ilmoita vuokranantajalle, että lainojasi en maksa?
Mitä sillä vuokralla sitten maksaa, jos joka tapauksessa osallistuu jo muihin asumiskuluihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähkö, vesi ,netti ja
Lämmityskulut puoliksi
Lainat saa sälli hoitaa ite koska kerryttää ainoastaan hänen omaisuuttaMites vakuutukset, jätemaksut, kiinteistöverot, rikkoontuneet asiat kuten jääkaappi tms.
Meillä kaikki nuo ovat asumikuluja eli maksetaan 50/50. Isot remontit, joissa puhutaan tuhansista tai jopa kymmenistä tuhansista euroista, ovat sitten eri asia. Mutta pienet remontit, korjaukset, laitehankinnat maksetaan ilman muuta puoliksi, koska tämähän on minun kotini. Kyllä minä tiedän, että jos ero tulee, niin en saa mukaani uutta terassia tai rakasta kasvihuonettani, mutta pitäisikö minun elää tässä kuin joku vieras?
eri
No sitten tuo on ymmärrettävää. Lähdin olettamuksesta, että asunnon omistus on 50/50.
Maksatte siis puoliksi kaikki yhteiseen infraan kuuluvat kulut, kuten vakuutukset ja jätemaksut, mutta sitten kun on iso remontti niin se ei kuulukaan? En ymmärrä logiikkaa. Pienet remontit voisin laittaa omasta pussista ja laitehankinnat on materiaa ja jos toinen haluaa isomman töllön niin hankkikoot omilla rahoilla tai voisin jopa vaimolle ostaa laitteen lahjaksi, mutta en todellakaan ymmärrä miten nuo ISOMMAT remontit eivät olisi yhteisiä lainoja tai kuluja.
Eron sattuessa on reilumpaakin, että tuommoiset infraan liittyvät remonttikulut/lainat on jo puolitettu, koska ne realisoituvat myynnin jälkeen. Mööpeleistä voi sitten tapella hieman jos jaksaa, mutta sulle-mulle periaatteellahan ne menevät.
Kuvitellaan, että uusimme lämmitysjärjestelmän ja se maksaa vaikkapa 20 000 euroa (summa on nyt täysin hatusta vedetty). Maksamme sen puoliksi. Puolen vuoden kuluttua eroamme. Minä olen menettänyt 10 000 euroa, koska en saa sitä mitenkään mukaani, kiinteistöhän on puolisoni omistama. Ei hänellä ole mitään syytä tätä myydä, hän asui tässä vuosia ennen minun tapaamistani ja asuu varmaan loppuelämänsä.
Tottakai voisimme tehdä jotain papereita siitä, että jos ero tuleekin, niin puoliso hyvittää minulle tietyn prosenttiosuuden remonttiin sijoittamastani rahasta. Hankalaa ja jos ero on riitaisa, kuten erot tuppaavat olemaan, ilman lakimiehen apua voi käydä hankalaksi saada mitään takaisin, ja lakimiehet eivät ole ilmaisia.
Koska sekään ei ole reilua, että uusimme lämmitysjärjestelmän (tai mikä tahansa iso asumismukavuutta lisäävä ja asumiskuluja pienentävä remontti) ja puoliso maksaa sen yksin ja minä vain nautin sen tuloksista, olemme alustavasti sopineet, että sitten kun tuollainen tulee ajankohtaiseksi, puoliso maksaa sen yksin mutta minä lyhennän omaa osuuttani hänelle vähitellen. Tässä esimerkissä se voisi tarkoittaa, että maksan hänelle 2000 euroa vuodessa viiden vuoden ajan (tämäkin on nyt keksitty esimerkki, koska emme ole vielä joutuneet pohtimaan, kuinka asia käytännössä hoidetaan). Silloin ei tule tilannetta, että koen maksaneeni jostain, mistä en itse pääse lainkaan nauttimaan, jos tuleekin ero. Mutta en myöskään maksata puolisollani jotain, mikä hyödyttää minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.
Jos me olisimme miehen kanssa odottaneet sitä, että mä saan vakipaikan, niin olisimme muuttaneet yhteen vasta melkein seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen. Ei kiitos. En todellakaan asuisi erillään noin kauaa. Me muutimme omakotitaloon vuokralle 10kk seurustelun jälkeen jossa asuimme melkein vuoden. Muutimme omakotitaloon joka lainoineen miehen nimissä koska mä olin ulosotossa ostohetkellä. Oman osuuteni asumisesta olen maksanut koko ajan. Nykyään olemme naimisissa ja mä olen maksanut velkani pois. Avioehtoa ei ole. En missään vaiheessa kuvitellet, että asuisin ilmaiseksi. Laitan yhteiselle tilille summan joka ollaan yhdessä mietitty suhteessa tuloihin. Jos tuloni jossakin vaiheessa nousevat, niin nostan ihan itse summaa. Ruoasta mä maksan enemmän.
Sama täällä, kyllä meiltä ainakin olisi jäänyt parisuhde väliin ja elämä elämättä tällaisella periaatteella. Olemme olleet mieheni kanssa 6 vuotta yhdessä, 2 naimisissa, asuneet yhdessä 4 vuotta, nyt omistusasunnossa ja ensimmäinen lapsi tulossa. Minulla ei ole vieläkään vakituista työtä enkä tiedä onko koskaan tulossakaan, miehelläni ollut vakityö nyt reilun vuoden. Kulut maksetaan about puoliksi kun tulot molemmilla samaa tasoa (kyllä - määräaikaisestakin työstä maksetaan rahaa, joistakin jopa ihan hyvin, eikä se ole mikään kuolemantuomio!). Ainakin perheen perustamisen saisi tuolla periaatteella unohtaa, kun ikäkin alkaa painaa. :D Toki kaikki eivät sitä halua.
No, en voi yhden viestin perusteella tietää, mitä tässä on taustalla, mutta aika kylmältä kuulostaa ja siltä että haluavatko nämä ihmiset edes (tai ainakaan mies) yhteistä elämää. Oudolta kuulostaa tuo "luun kurkkuun" lyöminen kumppanille. Vähän sama tilanne kuin aloittajalla. Kuulostaa siltä, että tuollaisessa suhteessa heikommassa taloudellisessa asemassa oleva päätyy helposti taloudellisen väkivallan kohteeksi, vaikka se tässä vaiheessa onkin verhoiltu ihanan tasa-arvoiseksi periaatteeksi. Tuo että suhteessa on noin tiukkoja taloudellisia ehtoja toiselle osapuolelle siitä, että suhde voi jatkua/edetä, ei kuulosta hyvältä. Sen sijaan että mietittäisiin molempien tilanteisiin sopiva kompromissi kulujen jakamisesta, toiselta evätään asioita siihen asti kunnes jotain on saavutettu. Mutta taloudelliset tilanteet vaihtelee elämän aikana. Mitä sitten, kun toinen on työttömänä, sairaana, perhevapaalla? En luottaisi tuollaiseen kumppaniin. Kyllä taloudellinen tasa-arvo voi toteutua parisuhteessa myös erilaisissa elämäntilanteissa eikä ainoastaan sitten kun molemmilla on vakityöt ja samat tulot. No, ehkä tässä tapauksessa he ovat nuoria ja suhde ei ole vielä muutenkaan vakavalla tasolla.
Kyllä on selitetty niin monisanaisesti silkka siipeily. Hävettää puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit muuttaa yhteen mutta et haluaisi maksaa asumiskuluja jep jep…
Paljonko niitä ”asumiskuluja” omakotitalossa keskimäärin tulee per kk? Entä onko kotia leikkivällä pariskunnalla minkäänlaista elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan? Miehenä en olisi vastaavassa tilanteessa kuvitellutkaan periväni mitään perkeleen ”vuokraa” puolisoltani, eikä tapana ole muutenkaan laskea pennejä joka tilanteessa ettei toinen vain pääsisi ”hyötymään”. Ihan kohtuullisen hyvin on toiminut, takana on pitkä ja onnellinen avioliitto.
Sehän on kiva jos toimii sulla. Oletan, että kumppanisi kuitenkin hoitaa oman osansa eikä elä siivelläsi?
Entäs jos kumppani sairastuu tai tapahtuu jotain, jonka takia jää työttömäksi tai täysin tulottomaksi parhaillaan vuosiksi. Kuinka pitkään elättäisit?
Sulle parisuhde on bisnestä, mietit vain rahaa, ja ennen kaikkea: Ettet vaan jää senttiäkään "tappiolle". Mikä estää sitä paremmin tienaavaa sairastumasta tai menettämästä tulojaan? Kun se kaikista rakkain ihminen sairastuu, ei luulisi, että ensimmäinen ajatus olisi että "minä en ainakaan elätä sua." Eli rakkaudesta ei ole kyse alunperinkään, vaan hyötymisestä. Aikuinen, järkevä ihminen kyllä kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän vuoksi, oli se sitten rahallista tai muuta "näkymätöntä", kuten kodin- ja lastenhoitoa kotona jne.
No en mäkään ottaisi tänne ketään loisimaan mun taloon. Ilman maksuja siis
Kyse on miehen omistamasta talosta. Hänen velvollisuutensa on lainan takaisin maksaminen. Minusta kuulostaa täysin reilulta jos maksat oman osuutesi muista kuluista (eli varmaankin puolet jos ei toisin sovita) ruokaostoksista, sähköstä ja vedestä. Jos ukko ei tähän suostu niin minä jättäisin muuttamatta. Jos ei kelpaa niin jätä se. Ei ole sun tehtävä maksella miehen asuntolainoja kun ette ole edes naimisissa ja vaikka olisittekin niin talo on nyt miehen nimissä.
Vierailija kirjoitti:
No en mäkään ottaisi tänne ketään loisimaan mun taloon. Ilman maksuja siis
Kuka sanoi loisivansa? Se on loisimista, jos ei maksa mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Meinasit lokkeilla ja maksaa luonnossa?
Onneksi kaveri tajusi sen ja pyytää sinua osallistumaan asumiskuluihin.
Mutta se on selvää, että poikkiksesi ei ole rakkaudesta sokea. Etsi joku hönömpi elättäjäksesi
Onko k että poikkis muuttaa aloiuttajan kämppäänja maksaa vaan jotian pinrtä ruokakukuista?
VAui MAksaako sosiaalitoimi poikkikselle tämän omakotitalon?
Ap:n vuokra voisi vähän pienentyä mutta sen päälle tulisi osuus yhteisistä kuluista kuten puolet ruuista, bensoista jne. Käytännössä Ap:n kulut voivat jopa kasvaa eikä hänellä ole kaikkiin kuluihin suoraa kontrollia.
Tietenkin Ap:n pitää osallistua kuluihin mutta "vuokran" pyytäminen viittaa siihen, että poikaystävä haluaa yhteenmuuttoa taloudellisen hyödyn vuoksi.
Olisin myös huolissani siitä, että parisuhde ja miehen käytös voi muuttua kun asutaan hänen asunnossaan. Tasavertaisuus voi kadota.
Alue: Aihe vapaa
Ilman muuta pitää maksaa osa asumiskuluista. En itse voisi lokkeilla. Osa asumiskuluista ( siinä sitten vesi+sähkö) ja jaetut ruokakulut. Ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää.