Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ei pidä olla kahta eri elintasoa. Aloittajan poikaystävä ei taida käsittää mitä eroa on parisuhteella ja vuokrasuhteella....

Tämä vain jos mies on parempituloinen. Nainen ei suostu miestä elättämään.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan , jos muuttaa toisen velkataloon kaveriksi ja maksaa kuluja , vuokraa ym. niin maksat hänen taloaan.

Vuokraa en maksaisi. kulut kylläkin ja omat ruuat. Jos vuokraa maksaisin niin vuokrasopimus pitää tehdä , näin voit tarvittaessa hakea jotain tukea, esim. toimeentulotukea , koska asut vuokralla. En sit tiedä aalkaako ne kelalla kysymään elättekö parisuhteessa , koska jos elää parisuhteessa , miehen tulot katsotaan sinunkin eduksi. Näin se vaan jotenkin menee. Kannattaa keskustella tämän poikaystävän kanssa tästä kunnolla ennen kuin muuttaa.

Olen tänne pari kertaa kirjoittanut, että Kela tulkitseee yhdessä asuvan miehen ja naisen pariskunnaksi. Huom: Kela ei siis ala KYSELLÄ, ollaanko parisuhteessa, vaan Kela yksinkertaisesti olettaa heidät pariskunnaksi. Eikä siinä auta mikään vuokrasopimus tai selittelyt. Ja mitään toimeentulotukea ei todellakaan saa miehen kanssa asuessa, jos miehellä kerran on hyvät tulot tai omaisuutta - eli miehen auto laskettaisiin realisoitavaksi tuloksi, jne.

Kuulostat ap vähän mun poikaystävältä ennen kuin muutettiin yhteen. Tarkoitus oli siis muuttaa minun omistusasuntoon. Mies ehdotti, että hän ei maksaisi mistään asumiskuluista, mutta voisi ostaa esimerkiksi maitoa. Minä en edes juo maitoa. Hän ei halunnut osallistua minun omaisuuteni kartuttamiseen. Sanoin, että tämä asunnosta maksaminen ei ole pelkkää omaisuuden kartuttamista, vaan ihan oikeaa kulujen maksua. Näytin laskelmat : 500 euroa asuntolainaan, 230 euroa yhtiövastikkeeseen, 30 euroa sähköön, 50 euroa vakuutuksiin. Sanoin, että minulle on OK se, että maksan tuon lainan tietenkin, mutta että kyllä hänen pitäisi nuo noin 300 euroa maksaa muista kuluista.

Ei mene omaan oikeustajuuni ollenkaan, että parisuhteessa asuttaisiin yhdessä, mutta vain toinen maksaisi kuluista. Sellainen järjestely varmaan toimii Metti ja Mikael Forssellilla ja muilla futisvaimoilla, ei keski- tai pienituloisella parilla.

Mies olisi suostunut tuohon järjestelyyn että minä maksan 500 ja hän noin 300, mutta päädyttiin sitten kuitenkin ostamaan yhteinen asunto, jossa olisi selkeää että molemmat maksavat puolet kuluista ja lainoista.

Ehkä jos sinulla ei ole varaa osallistua mihinkään kustannuksiin, niin nyt ei ole oikea aika muuttaa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ois ihan erilaisia kommentteja jos mies ois muuttamassa naisen omistamaan asuntoon.

Mies ois luuseri ja loinen jos ei maksais vähintään kaikkea .

Mutta kun aloittajan tapaus,niin miehen pitää osoittaa että sitoutuu ja huolehtii myös kustannuksissa ...

Tuskinpa kukaan olettaisi tulottoman opiskelijamiehen pystyvän ylläpitämään omakotitaloa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ap vähän mun poikaystävältä ennen kuin muutettiin yhteen. Tarkoitus oli siis muuttaa minun omistusasuntoon. Mies ehdotti, että hän ei maksaisi mistään asumiskuluista, mutta voisi ostaa esimerkiksi maitoa. Minä en edes juo maitoa. Hän ei halunnut osallistua minun omaisuuteni kartuttamiseen. Sanoin, että tämä asunnosta maksaminen ei ole pelkkää omaisuuden kartuttamista, vaan ihan oikeaa kulujen maksua. Näytin laskelmat : 500 euroa asuntolainaan, 230 euroa yhtiövastikkeeseen, 30 euroa sähköön, 50 euroa vakuutuksiin. Sanoin, että minulle on OK se, että maksan tuon lainan tietenkin, mutta että kyllä hänen pitäisi nuo noin 300 euroa maksaa muista kuluista.

Ei mene omaan oikeustajuuni ollenkaan, että parisuhteessa asuttaisiin yhdessä, mutta vain toinen maksaisi kuluista. Sellainen järjestely varmaan toimii Metti ja Mikael Forssellilla ja muilla futisvaimoilla, ei keski- tai pienituloisella parilla.

Mies olisi suostunut tuohon järjestelyyn että minä maksan 500 ja hän noin 300, mutta päädyttiin sitten kuitenkin ostamaan yhteinen asunto, jossa olisi selkeää että molemmat maksavat puolet kuluista ja lainoista.

Ehkä jos sinulla ei ole varaa osallistua mihinkään kustannuksiin, niin nyt ei ole oikea aika muuttaa yhteen.

Tuollainen "asutaan yhdessä, mutta vain toinen maksaa" koskeekin yleensä tilanteita, joissa toisella ei ole tuloja. Ihmisillä on nimittäin usein muitakin syitä yhdessä asumiseen kuin kulujen jakaminen ja arjen pyörityksen jakaminen. Aika usein ihmiset haluavat asua yhdessä siksi, että haluavat jakaa elämänsä toisen kanssa ja perustaa yhteisen kodin. Jos toinen osapuoli sattuu olemaan tuloton tai huomattavasti pienituloisempi, niin se on sitten vain realiteetti, jonka kanssa on elettävä. Vähän samoin, kuin että vaikka periaate on se, että kotityöt jaetaan tasan, niin yleensä esim. toisen sairastuessa hänen ei tarvitse juurikaan niihin osallistua. Aika monen oikeustajuun sopii hyvin se, että kumppanin tilanne otetaan huomioon, oli se sitten terveydentila tai rahatilanne.

Mutta tosiaan, yhteenmuuttohan ei koskaan ole pakko tai velvoite, vaan ihan hyvin voi asua erillään.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ap vähän mun poikaystävältä ennen kuin muutettiin yhteen. Tarkoitus oli siis muuttaa minun omistusasuntoon. Mies ehdotti, että hän ei maksaisi mistään asumiskuluista, mutta voisi ostaa esimerkiksi maitoa. Minä en edes juo maitoa. Hän ei halunnut osallistua minun omaisuuteni kartuttamiseen. Sanoin, että tämä asunnosta maksaminen ei ole pelkkää omaisuuden kartuttamista, vaan ihan oikeaa kulujen maksua. Näytin laskelmat : 500 euroa asuntolainaan, 230 euroa yhtiövastikkeeseen, 30 euroa sähköön, 50 euroa vakuutuksiin. Sanoin, että minulle on OK se, että maksan tuon lainan tietenkin, mutta että kyllä hänen pitäisi nuo noin 300 euroa maksaa muista kuluista.

Ei mene omaan oikeustajuuni ollenkaan, että parisuhteessa asuttaisiin yhdessä, mutta vain toinen maksaisi kuluista. Sellainen järjestely varmaan toimii Metti ja Mikael Forssellilla ja muilla futisvaimoilla, ei keski- tai pienituloisella parilla.

Mies olisi suostunut tuohon järjestelyyn että minä maksan 500 ja hän noin 300, mutta päädyttiin sitten kuitenkin ostamaan yhteinen asunto, jossa olisi selkeää että molemmat maksavat puolet kuluista ja lainoista.

Ehkä jos sinulla ei ole varaa osallistua mihinkään kustannuksiin, niin nyt ei ole oikea aika muuttaa yhteen.

Tuo on juuri hyväksikäyttöä, että maksatat yhteiset asumiskulut kokonaan toisella! Ei se asuntolaina ole mitään asumiskulua vaan sun asunnon lyhentämistä joka jää loppupeleissä ainoastaan ja vain sulle. Se laina kuuluukin sun maksaa, kun ei se toinen omista sun asunnosta yhtään mitään. Mutta vastike, sähkö, vedet yms. pitäisi jakaa puoliksi, koska ne ovat sitä yhteistä käyttöä ja yhteisiä kuluja. Miten näin yksinkertainen asia voi olla näin vaikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ap vähän mun poikaystävältä ennen kuin muutettiin yhteen. Tarkoitus oli siis muuttaa minun omistusasuntoon. Mies ehdotti, että hän ei maksaisi mistään asumiskuluista, mutta voisi ostaa esimerkiksi maitoa. Minä en edes juo maitoa. Hän ei halunnut osallistua minun omaisuuteni kartuttamiseen. Sanoin, että tämä asunnosta maksaminen ei ole pelkkää omaisuuden kartuttamista, vaan ihan oikeaa kulujen maksua. Näytin laskelmat : 500 euroa asuntolainaan, 230 euroa yhtiövastikkeeseen, 30 euroa sähköön, 50 euroa vakuutuksiin. Sanoin, että minulle on OK se, että maksan tuon lainan tietenkin, mutta että kyllä hänen pitäisi nuo noin 300 euroa maksaa muista kuluista.

Ei mene omaan oikeustajuuni ollenkaan, että parisuhteessa asuttaisiin yhdessä, mutta vain toinen maksaisi kuluista. Sellainen järjestely varmaan toimii Metti ja Mikael Forssellilla ja muilla futisvaimoilla, ei keski- tai pienituloisella parilla.

Mies olisi suostunut tuohon järjestelyyn että minä maksan 500 ja hän noin 300, mutta päädyttiin sitten kuitenkin ostamaan yhteinen asunto, jossa olisi selkeää että molemmat maksavat puolet kuluista ja lainoista.

Ehkä jos sinulla ei ole varaa osallistua mihinkään kustannuksiin, niin nyt ei ole oikea aika muuttaa yhteen.

Tuo on juuri hyväksikäyttöä, että maksatat yhteiset asumiskulut kokonaan toisella! Ei se asuntolaina ole mitään asumiskulua vaan sun asunnon lyhentämistä joka jää loppupeleissä ainoastaan ja vain sulle. Se laina kuuluukin sun maksaa, kun ei se toinen omista sun asunnosta yhtään mitään. Mutta vastike, sähkö, vedet yms. pitäisi jakaa puoliksi, koska ne ovat sitä yhteistä käyttöä ja yhteisiä kuluja. Miten näin yksinkertainen asia voi olla näin vaikea?

Tämäpä juurikin. Aivan järjetöntä olisi olettaa aloittajan maksavan toisen asuntolainaa jos ei siitä omista siivuakaan. Juoksevista kuluista kuuluu maksaa. Se on poikaystävän mietittävä onko valmis puolittamaan juoksevat kulut vai asuuko mieluiten yksin kodissaan ja maksaa kaiken, jottei nyt varmasti hänen asuntoonsa pääse kukaan loisimaan "ilmaiseksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä miehiä te oikein etsitte, jos itsellänne on vasta opinnot menossa ja miehellä ammatti, työ ja omakotitalo?

Ei mahdoton tilanne, vaikka oltaisiin täysin samanikäisiä. Jos mies meni ammattikouluun ja työllistyi sitä kautta nuorempana, sekä sai vanhemmiltaan avustusta ja takauksen voidakseen ostaa omakotitalon. Talo voi olla myös peritty. Yliopistoon ei välttämättä ole päästy suoraan lukiosta, vaan esim. vasta kahden vuoden kuluttua tästä, ja jos opinnot ovat kestäneet hiukan kauemmin mitä normaalisti ja ovat nyt loppusuoralla, voi tuollainen pariskunta olla vaikka hiukan alle kolmekymppisiä. Ja voi mieskin toki olla korkeasti koulutettu, koska kyllähän moni opiskelijakin ostaa asunnon. Usein se toki vaatii jonkinlaista pesämunaa eli käytännössä varakasta lähtökohtaa, sekä riittävän hyväpalkkaista työtä opiskeluaikana.

Ai nämä samat selitykset näillä kaikilla?