Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieralja kirjoitti:

Jos ette ole naimisissa, ei tietääkseni poikaystävälläsi ole mitään velvollisuutta elättää sinä. Itse tekisin niin, että jaatte kaikki asumis -ja ruoka ym kulut tasan suhteessa tuloihinne. Eli kumpinkin maksaa suhteessa tuloihin saman osuuden. Esim päätätte, että 40% kummankin tuloista menee asumiseen, ruokaan ym yhteisiin. Laitatte tämän rahan yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan lainanlyhennys, jätehuolto, ruuat, pesuaineet, vessapaperit ja vaikka yhteinen ravintolaruokailu.

Miksi suhteessa tuloihin? Miksi ei suhteessa kulutukseen? Ainakin minä maksan sähkölaskuni kulutuksen mukaan, en tulojeni ja niin muuten tekee naapurinikin eli ei "sähkölaitos" katso, että koska naapuri tienaa paremmin, niin hänellä on sähköhinnoittelussa joku tulokerroin.

Oman puolison ja naapurin välillä on pienen pieni ero, mutta se mikä tuo ero on, jää sinulle ihan itse pähkäiltäväksi jos joskus naimisiin tai vakavaan parisuhteeseen päädyt (tuskin).

Selitä siis, miksi kuluissa puolisoa kohdellaan maksajana tulojensa suhteessa, kun yhteiskunnassa ei pääsääntöisesti missään muussa kuin sosiaali- ja terveyskuluissa erikseen tirkistellä tuloja. Miksi naisen ei tarvitse maksaa 50% auton kuluista, jos hän käyttää sitä työmatka-ajoihinsa, jos nainen tienaa 2000 e/kk ja mies 4000 e/kk? Mikä ihmeen logiikka parisuhteen myötä syntyy, miksi pääsääntöisesti nainen ryhtyy maksattamaan kulujaan miehellä vedoten siihen, että tällähän on rahaa.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä kovin erikoisia parisuhteita täällä... Itse olen asunut mieheni omistamassa omakotitalossa, eikä olisi tullut kummankaan mieleen, että olisin maksanut vuokraa. Rakastamme toisiamme ja halusimme asua yhdessä ja jakaa elämämme. Muutenkaan ei olla laskettu, kuka on maksanut mitäkin. Välillä esim. olen saattanut maksaa jonkun matkan tms. meille. Elämme yhdessä elämänkumppaneina, olisi täysin käsittämätöntä meille laskea käyttämiämme euroja. Nyt toki olemme naimisissa (ilman avioehtoa) niin sikäli se ja sama kuka maksaa mitäkin.

Tämä varmaan toimii jos kovin isoa varallisuuseroa ei ole. Jos toinen on vaikka perinyt rahaa tai muuten eroa on satoja tuhansia nettovarallisuudessa, niin kuka hullu silloin lähtee avioliittoon ilman avioehtoa? En minä lähtisi ainakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan maksaa sitä vuokraa kiltisti. Hyvin todennäköisesti se on puolet halvempaa kuin nykyinen vuokrasi. Molemmille jää siis enemmän käyttörahaa. Win win tilanne

Ettekö te kommentoijat lue kysymystä ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkö, vesi ,netti ja

Lämmityskulut puoliksi

Lainat saa sälli hoitaa ite koska kerryttää ainoastaan hänen omaisuutta

Mites vakuutukset, jätemaksut, kiinteistöverot, rikkoontuneet asiat kuten jääkaappi tms.

Meillä kaikki nuo ovat asumikuluja eli maksetaan 50/50. Isot remontit, joissa puhutaan tuhansista tai jopa kymmenistä tuhansista euroista, ovat sitten eri asia. Mutta pienet remontit, korjaukset, laitehankinnat maksetaan ilman muuta puoliksi, koska tämähän on minun kotini. Kyllä minä tiedän, että jos ero tulee, niin en saa mukaani uutta terassia tai rakasta kasvihuonettani, mutta pitäisikö minun elää tässä kuin joku vieras?

eri

Maksatte siis puoliksi kaikki yhteiseen infraan kuuluvat kulut, kuten vakuutukset ja jätemaksut, mutta sitten kun on iso remontti niin se ei kuulukaan? En ymmärrä logiikkaa. Pienet remontit voisin laittaa omasta pussista ja laitehankinnat on materiaa ja jos toinen haluaa isomman töllön niin hankkikoot omilla rahoilla tai voisin jopa vaimolle ostaa laitteen lahjaksi, mutta en todellakaan ymmärrä miten nuo ISOMMAT remontit eivät olisi yhteisiä lainoja tai kuluja.

Eron sattuessa on reilumpaakin, että tuommoiset infraan liittyvät remonttikulut/lainat on jo puolitettu, koska ne realisoituvat myynnin jälkeen. Mööpeleistä voi sitten tapella hieman jos jaksaa, mutta sulle-mulle periaatteellahan ne menevät.

Kuvitellaan, että uusimme lämmitysjärjestelmän ja se maksaa vaikkapa 20 000 euroa (summa on nyt täysin hatusta vedetty). Maksamme sen puoliksi. Puolen vuoden kuluttua eroamme. Minä olen menettänyt 10 000 euroa, koska en saa sitä mitenkään mukaani, kiinteistöhän on puolisoni omistama. Ei hänellä ole mitään syytä tätä myydä, hän asui tässä vuosia ennen minun tapaamistani ja asuu varmaan loppuelämänsä.

Tottakai voisimme tehdä jotain papereita siitä, että jos ero tuleekin, niin puoliso hyvittää minulle tietyn prosenttiosuuden remonttiin sijoittamastani rahasta. Hankalaa ja jos ero on riitaisa, kuten erot tuppaavat olemaan, ilman lakimiehen apua voi käydä hankalaksi saada mitään takaisin, ja lakimiehet eivät ole ilmaisia.

Koska sekään ei ole reilua, että uusimme lämmitysjärjestelmän (tai mikä tahansa iso asumismukavuutta lisäävä ja asumiskuluja pienentävä remontti) ja puoliso maksaa sen yksin ja minä vain nautin sen tuloksista, olemme alustavasti sopineet, että sitten kun tuollainen tulee ajankohtaiseksi, puoliso maksaa sen yksin mutta minä lyhennän omaa osuuttani hänelle vähitellen. Tässä esimerkissä se voisi tarkoittaa, että maksan hänelle 2000 euroa vuodessa viiden vuoden ajan (tämäkin on nyt keksitty esimerkki, koska emme ole vielä joutuneet pohtimaan, kuinka asia käytännössä hoidetaan). Silloin ei tule tilannetta, että koen maksaneeni jostain, mistä en itse pääse lainkaan nauttimaan, jos tuleekin ero. Mutta en myöskään maksata puolisollani jotain, mikä hyödyttää minuakin.

Ei missään voi ilmaiseksi asua, mutta pitää ottaa huomioon tuloerot. T. Nainen, joka maksaa kaiken yksin

Älä hemmetissä muuta!!

Jäisi muuttamatta. Jos hän haluaa vuokralaisen, niitä saa ihan muilla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, ymmärsinkö oikein…

Jos minä haluaisin vakavaan parisuhteeseen naisen kanssa, niin minun pitäisi majoittaa hänet ILMAISEKSI luonani? HULLUA!

Asetan jälleen uuden kriteerin naiselle, hänen täytyy maksaa puolet vuokrastani. M24

Suostuisitko sinä maksamaan toisen lainoja eli toisen tulevaa omaisuutta, johon sinulla ei ole mitään oikeuksia? Hullua, jos suostuisit.

Miksi oletat, että vuokralla maksetaan lainoja? Jos ap jo nyt maksaa vuokraa, niin miksi ihmeessä hän ei ilmoita vuokranantajalle, että lainojasi en maksa?

Vierailija kirjoitti:

Siis, ymmärsinkö oikein…

Jos minä haluaisin vakavaan parisuhteeseen naisen kanssa, niin minun pitäisi majoittaa hänet ILMAISEKSI luonani? HULLUA!

Asetan jälleen uuden kriteerin naiselle, hänen täytyy maksaa puolet vuokrastani. M24

Miksi vakava parisuhde edellyttäisi yhteenmuuttoa? Miksi et haluaisi asua yksin?

Tämä ketju on taas yksi todiste siitä, että naiset menevät TUNTEET edellä... Edes fakta ei saanut huutoitkua loppumaan... Jämpti!

Vierailija kirjoitti:

Oikea ratkaisu on laina. Sinulle merkitään talosta esim 20% ja maksat tuota lainana takaisin puolisollesi. Lisäksi maksat talon kuluista (vakuutus, korjauskulut) 20% ja juoksevista kuluista (vesi ym) puolet.

Muuhun soppariin en itse lähtisi.

Minä en lähtisi parisuhteeseen, joka edellyttää ”soppareita”. Taloudellisia soppareita ei tehty 30v sitten kun alettiin seurustelemaan, ja edelleen ollaan onnellisesti yhdessä. Molemmat jopa tienaavat nyt ihan kivasti. Aina ei ole niin ollut eikä soppareita laadittu niissäkään olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkö, vesi ,netti ja

Lämmityskulut puoliksi

Lainat saa sälli hoitaa ite koska kerryttää ainoastaan hänen omaisuutta

Mites vakuutukset, jätemaksut, kiinteistöverot, rikkoontuneet asiat kuten jääkaappi tms.

Meillä kaikki nuo ovat asumikuluja eli maksetaan 50/50. Isot remontit, joissa puhutaan tuhansista tai jopa kymmenistä tuhansista euroista, ovat sitten eri asia. Mutta pienet remontit, korjaukset, laitehankinnat maksetaan ilman muuta puoliksi, koska tämähän on minun kotini. Kyllä minä tiedän, että jos ero tulee, niin en saa mukaani uutta terassia tai rakasta kasvihuonettani, mutta pitäisikö minun elää tässä kuin joku vieras?

eri

Maksatte siis puoliksi kaikki yhteiseen infraan kuuluvat kulut, kuten vakuutukset ja jätemaksut, mutta sitten kun on iso remontti niin se ei kuulukaan? En ymmärrä logiikkaa. Pienet remontit voisin laittaa omasta pussista ja laitehankinnat on materiaa ja jos toinen haluaa isomman töllön niin hankkikoot omilla rahoilla tai voisin jopa vaimolle ostaa laitteen lahjaksi, mutta en todellakaan ymmärrä miten nuo ISOMMAT remontit eivät olisi yhteisiä lainoja tai kuluja.

Eron sattuessa on reilumpaakin, että tuommoiset infraan liittyvät remonttikulut/lainat on jo puolitettu, koska ne realisoituvat myynnin jälkeen. Mööpeleistä voi sitten tapella hieman jos jaksaa, mutta sulle-mulle periaatteellahan ne menevät.

Mä en ainakaan suostuisi maksamaan puolta keittiöremontista tai kylppäriremontista, jos en ole kyseisen asunnon omistaja. Eron sattuessa mitä jäi käteen? Ainakin pitäisi etukäteen jotenkin sopia miten nämä hyvitetään, jos pian rempan jälkeen pariskunta eroaa. 

Mikä ongelma on maksaa esim 300€ toiselle, jos vuokralla maksaisi 800?

Winwin

Ystävältä pyytäisin vuokraa, parisuhteessa en.

Parisuhteessa annetaan ja otetaan molemmin puolin. Olennaista on tunne, että on hyvä olla yhdessä.

Käytännön tasolla hoidetaan ja maksetaan niin, että kumpikin kokee tilanteen reiluksi. Jos ei olla samalla linjalla, ei kannata muuttaa yhteen.

Jos erotaan, kiitetään yhteisestä ajasta.

Kumpikin antoi suhteeseen tärkeintään: korvaamatonta aikaansa.

Tyttöystävä maksaa vuokraa, vaimo ei. 

Sitten kun menette naimisiin, neuvottelette talousdiilit uusiksi.

Itse en muuttaisi yhteen, jos nainen haluaa ilmaisen kyydin ilman sukunimeäni.

Asun mieheni omistamassa asunnossa. Olemme yhdessä sopineet, että maksan puolet vastikkeista. Lainan hän maksaa itse, koska kyseessä on hänen asuntonsa, jolla hän kartuttaa omaisuuttaan. Lisäksi maksan puolet lainan korkokuluista siitä ilosta, että saan asua edullisesti. Muut elämisen kulut jne. puoliksi. Kummankin mielestä reilua, ja mies itse toi esiin, että ei oleta minun maksavan hänen lainojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea ratkaisu on laina. Sinulle merkitään talosta esim 20% ja maksat tuota lainana takaisin puolisollesi. Lisäksi maksat talon kuluista (vakuutus, korjauskulut) 20% ja juoksevista kuluista (vesi ym) puolet.

Muuhun soppariin en itse lähtisi.

Minä en lähtisi parisuhteeseen, joka edellyttää ”soppareita”. Taloudellisia soppareita ei tehty 30v sitten kun alettiin seurustelemaan, ja edelleen ollaan onnellisesti yhdessä. Molemmat jopa tienaavat nyt ihan kivasti. Aina ei ole niin ollut eikä soppareita laadittu niissäkään olosuhteissa.

Anna minä arvaan, teillä ei kummallakaan ollut 30v sitten kuin tuulenhuutoma takapuoli?  Omaisuus on kartutettu yhdessä. 

On aivan eri tilanne jos yhteen mennään niin että toisella on jo omakotitalo, ja toisella 30keur opintolainaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pikkuneidin pitäisi siis saada "kaikki" ilmatteeksi?

Mikäli miehelle ei riitä osallistuminen tuloJen mahdollistamissa rajoissa yhteisiin juokseviin kuluihin niin parempi jättää tällainen sika. Toisten omaisuutta ei kannata lähteä maksamaan..Mikäli näin haluaa tehdä kannattaa maksaa suoraan lainatilulke ja vaatia niistä kuitit, jotta eron tultua voi periä osuutensa takaisin

Miehet yrittää suhmurouda aina omaksi edukseen, joten kuitit ja kirjanpito kannattaa pitää tallessa.

Se joka nyt osaa suomen lakia voisi vastata tähän mietteeseen… jos nyt nainen muuttaa tuohon asuntoon ja alkaa maksaa puolet vuokrasta niin meneekö juttu sitten niin että eron tullessa kaikki irtain asunnon omaisuus joka on hankittu yhteenmuuton jälkeen on yhteistä omisuutta? Jos vaikkapa mies olisi ostanut tvn niin erossa naisellakin olisi ns oikeus siihen?

Ruotsissa on sambolagen jota nyt tässä yritän muistella.. pitääkö paikkansa myös suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.

Jos me olisimme miehen kanssa odottaneet sitä, että mä saan vakipaikan, niin olisimme muuttaneet yhteen vasta melkein seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen. Ei kiitos. En todellakaan asuisi erillään noin kauaa. Me muutimme omakotitaloon vuokralle 10kk seurustelun jälkeen jossa asuimme melkein vuoden. Muutimme omakotitaloon joka lainoineen miehen nimissä koska mä olin ulosotossa ostohetkellä. Oman osuuteni asumisesta olen maksanut koko ajan. Nykyään olemme naimisissa ja mä olen maksanut velkani pois. Avioehtoa ei ole. En missään vaiheessa kuvitellet, että asuisin ilmaiseksi. Laitan yhteiselle tilille summan joka ollaan yhdessä mietitty suhteessa tuloihin. Jos tuloni jossakin vaiheessa nousevat, niin nostan ihan itse summaa. Ruoasta mä maksan enemmän. 

Sama täällä, kyllä meiltä ainakin olisi jäänyt parisuhde väliin ja elämä elämättä tällaisella periaatteella. Olemme olleet mieheni kanssa 6 vuotta yhdessä, 2 naimisissa, asuneet yhdessä 4 vuotta, nyt omistusasunnossa ja ensimmäinen lapsi tulossa. Minulla ei ole vieläkään vakituista työtä enkä tiedä onko koskaan tulossakaan, miehelläni ollut vakityö nyt reilun vuoden. Kulut maksetaan about puoliksi kun tulot molemmilla samaa tasoa (kyllä - määräaikaisestakin työstä maksetaan rahaa, joistakin jopa ihan hyvin, eikä se ole mikään kuolemantuomio!). Ainakin perheen perustamisen saisi tuolla periaatteella unohtaa, kun ikäkin alkaa painaa. :D Toki kaikki eivät sitä halua.

No, en voi yhden viestin perusteella tietää, mitä tässä on taustalla, mutta aika kylmältä kuulostaa ja siltä että haluavatko nämä ihmiset edes (tai ainakaan mies) yhteistä elämää. Oudolta kuulostaa tuo "luun kurkkuun" lyöminen kumppanille. Vähän sama tilanne kuin aloittajalla. Kuulostaa siltä, että tuollaisessa suhteessa heikommassa taloudellisessa asemassa oleva päätyy helposti taloudellisen väkivallan kohteeksi, vaikka se tässä vaiheessa onkin verhoiltu ihanan tasa-arvoiseksi periaatteeksi. Tuo että suhteessa on noin tiukkoja taloudellisia ehtoja toiselle osapuolelle siitä, että suhde voi jatkua/edetä, ei kuulosta hyvältä. Sen sijaan että mietittäisiin molempien tilanteisiin sopiva kompromissi kulujen jakamisesta, toiselta evätään asioita siihen asti kunnes jotain on saavutettu. Mutta taloudelliset tilanteet vaihtelee elämän aikana. Mitä sitten, kun toinen on työttömänä, sairaana, perhevapaalla? En luottaisi tuollaiseen kumppaniin. Kyllä taloudellinen tasa-arvo voi toteutua parisuhteessa myös erilaisissa elämäntilanteissa eikä ainoastaan sitten kun molemmilla on vakityöt ja samat tulot. No, ehkä tässä tapauksessa he ovat nuoria ja suhde ei ole vielä muutenkaan vakavalla tasolla.