Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Itse en asun ilmaiseksi mieheni luona. :) Kun valmistun, niin dumppaan miehen.
Jos ette ole naimisissa, ei tietääkseni poikaystävälläsi ole mitään velvollisuutta elättää sinä. Itse tekisin niin, että jaatte kaikki asumis -ja ruoka ym kulut tasan suhteessa tuloihinne. Eli kumpinkin maksaa suhteessa tuloihin saman osuuden. Esim päätätte, että 40% kummankin tuloista menee asumiseen, ruokaan ym yhteisiin. Laitatte tämän rahan yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan lainanlyhennys, jätehuolto, ruuat, pesuaineet, vessapaperit ja vaikka yhteinen ravintolaruokailu.
Kaikki muut kulut puoliksi paitsi laina. Jos jokin kiinteä kodinkone hajoaa, maksaa omistaja siitä 80% ja siivellä asuja 20%
Näin kumpikaan ei käytä toista hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun rahoillasi maksetaan asuntolainaa, niin sitten sinulla pitäisi olla myös omistusosuus.
Ehkä ei kannata tehdä asuntokauppaa, jossa myy avopuolisolle 6,28% talosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävästi kuulostaa siltä että mies suunnittelee yhteenmuuttoa taloudellisista ja käytännön syistä. Vuokran lisäksi joudut varmaan ostamaan ja tekemään ruoat, siivoamaan ison talon, pyykkäämäön, tekemään puhatyöt ja mahdollisesti myös osallistumaan lumitöihin, huonekalujen ostoon ja remonttikustannuksiin. Kun ero tulee jäät tyhjin käsin.
Asumisestaan maksava piika. Sitten alkaa tulemaan vaatimuksia "kun asut MINUN asunnossani". Olen näitä tapauksia nähnyt. Jos on vähänkään merkkejä siitä, että mies haluaisi vaan hyötyä, niin ei kannata muuttaa.
Juuri näin. Ei sairaalloisten kitupiikkien ikävät luonteenpiirteet koskaan pelkkään rahankäyttöön lopu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit muuttaa yhteen mutta et haluaisi maksaa asumiskuluja jep jep…
Tarjoutui maksamaan "ison osan ruokaostoksista ja muista kuluista niin paljon kuin pystyy", eli eikö tämä ole vaihtoehto vuokralle? Ihan samahan se on, millä nimikkeellä maksaa.
Ap maksaa saman kuin mitä tuloista menisi yksin asuessa omaan itselliseen elämään ja talouden ylläpitoon.
Katsoisi nyt vain, ettei ukko kuse silmään. Älä ap ainakaan ala ilmaiseksi siivoojaksi, pyykkäriksi tai kotikokiksi.
Naiset tekee aika usein näin eli maksavat elämisen kuluja ihan kamalan paljon. Eron koittaessa he ovat ihmeissään, kun ruoka- ja muu taloustarvikeostot pysyvät ennallaan, mutta vielä pitäisi lisäksi maksaa vuokraakin. Että erossa sitä jää puille paljaille, kun ahne mies ei suostukaan siihen, että hän pitää velat ja nainen talon.
Tekee nainen sitten kotihommia tai makselee elämisen kuluja sen vuokran lisäksi, jää talo miehelle. Naiselle tuulen huuhtoma perse. Kivaa miettiä jossain kurjassa vuokraluukussa kuinka siivosi, tiskasi ja keräili paskaiset vaatteet lattioilta, samalla kun hankasi kusijälkiä veskin lattialta. Oma tupa oma lupa.
Entä mitä ap:lle jää käteen nykyisestä vuokra-asunnostaan?
Kuuluuko vuokralaiselle jäädä jotain käteen, kun hän muuttaa pois vuokra-asunnosta? Pitääkö vuokranantajan antaa siivu osakkeistaan, vai mitä tarkoittaa?
Vuokra-asuminen on asumismuoto, jossa maksetaan siitä asumisesta, mutta ei eletä vuokranantajan kanssa yhdessä. Ei näitä pysty vertaamaan. Avomies ei ole vuokranantaja.
Ap:n tapauksessa hän tarjoutuu maksamaan "sen minkä pystyy", eli pitäisikö hänen maksaa yli sen mihin rahat riittää? Jos noin takkuilevaa on jo aluksi, että mies vuokrakuittejaan jo rustaa, niin eipä kannata ajatella muuttoa. Ap opiskelee, kyllä miehen pitäisi tässä joustaa, ja laskea sitten kulut uudelleen, kun ap valmistuu ja alkaa saada palkkatuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kulunut provo. Mutta koska oikeasti on ihmisiä, joille ehdotetaan vuokran maksamista, niin muistutan, että silloin tehdään vuokrasopimus ja vuokranantaja maksaa verot vuokrasta.
Itse menin puolisoni kanssa avoliittoon, en vuokrasuhteeseen,
Eköhän sitä vuokraa vastaan ole kukuja laittaa vähennyksiin, joten verot ei ole valtavat jos lainkaan.
Mutta mikä ihmeen järki on tehdä vuokrasopimusta? Miksi ei voi mennä ihan normaalisti avosuhteeseen eli sopia, miten maksut hoidetaan. Yleensä yhteinen taloustili on yksinkertaisin vaihtoehto. Sinne molemmat tallettavat sovitun summan kuukausittain ja sillä maksetaan juoksevat asumiskulut ja ruoka. Miksi hankkia itselleen lisää paperitöitä ja maksaa verottajalle edes sitä pientä veroa, kun kukaan ei sellaista edellytä?
Minusta kummankin kuuluu maksaa niin jouksevia kuin kiinteitäkin kuluja, ei voida ajatella että nainen törsää kaikki tienestinsä kosmetologin palveluihin. Tuollainen vuokran periminen ei kyllä kuulosta mielekkäältä, makuuhuonevitsinä ihan ookoo vink vink.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.
Jos me olisimme miehen kanssa odottaneet sitä, että mä saan vakipaikan, niin olisimme muuttaneet yhteen vasta melkein seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen. Ei kiitos. En todellakaan asuisi erillään noin kauaa. Me muutimme omakotitaloon vuokralle 10kk seurustelun jälkeen jossa asuimme melkein vuoden. Muutimme omakotitaloon joka lainoineen miehen nimissä koska mä olin ulosotossa ostohetkellä. Oman osuuteni asumisesta olen maksanut koko ajan. Nykyään olemme naimisissa ja mä olen maksanut velkani pois. Avioehtoa ei ole. En missään vaiheessa kuvitellet, että asuisin ilmaiseksi. Laitan yhteiselle tilille summan joka ollaan yhdessä mietitty suhteessa tuloihin. Jos tuloni jossakin vaiheessa nousevat, niin nostan ihan itse summaa. Ruoasta mä maksan enemmän.
Jokainen tekee omat valintansa. Jos haluaa puolisonsa elintason, vaikka ei ole tuloja, niin silloin saattaa joutua odottamaan, että itsekin on töissä. Yhteen ei pidä muuttaa sillä mielellä, että toinen on maksajana. Jos tämä ei kelpaa, pitää löytää yhtä huonotuloinen mies kuin itsekin on ja elää yhteisellä alhaisella elintasolla loppuikänsä.
Jokainen tekee omat valintansa. Perustelusi kertovat kyllä muuta joten ne olisi voinut jättää väliin.
Vieralja kirjoitti:
Jos ette ole naimisissa, ei tietääkseni poikaystävälläsi ole mitään velvollisuutta elättää sinä. Itse tekisin niin, että jaatte kaikki asumis -ja ruoka ym kulut tasan suhteessa tuloihinne. Eli kumpinkin maksaa suhteessa tuloihin saman osuuden. Esim päätätte, että 40% kummankin tuloista menee asumiseen, ruokaan ym yhteisiin. Laitatte tämän rahan yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan lainanlyhennys, jätehuolto, ruuat, pesuaineet, vessapaperit ja vaikka yhteinen ravintolaruokailu.
Miksi suhteessa tuloihin? Miksi ei suhteessa kulutukseen? Ainakin minä maksan sähkölaskuni kulutuksen mukaan, en tulojeni ja niin muuten tekee naapurinikin eli ei "sähkölaitos" katso, että koska naapuri tienaa paremmin, niin hänellä on sähköhinnoittelussa joku tulokerroin.
Ap
Ota huomioon, jos kumppani edellyttää sinulta vuokraa, niin ilman vuokrasopimusta hän voi nostaa sinut ja tavarasi pihalle milloin haluaa "hänen talostaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.
Jos me olisimme miehen kanssa odottaneet sitä, että mä saan vakipaikan, niin olisimme muuttaneet yhteen vasta melkein seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen. Ei kiitos. En todellakaan asuisi erillään noin kauaa. Me muutimme omakotitaloon vuokralle 10kk seurustelun jälkeen jossa asuimme melkein vuoden. Muutimme omakotitaloon joka lainoineen miehen nimissä koska mä olin ulosotossa ostohetkellä. Oman osuuteni asumisesta olen maksanut koko ajan. Nykyään olemme naimisissa ja mä olen maksanut velkani pois. Avioehtoa ei ole. En missään vaiheessa kuvitellet, että asuisin ilmaiseksi. Laitan yhteiselle tilille summan joka ollaan yhdessä mietitty suhteessa tuloihin. Jos tuloni jossakin vaiheessa nousevat, niin nostan ihan itse summaa. Ruoasta mä maksan enemmän.
Jokainen tekee omat valintansa. Jos haluaa puolisonsa elintason, vaikka ei ole tuloja, niin silloin saattaa joutua odottamaan, että itsekin on töissä. Yhteen ei pidä muuttaa sillä mielellä, että toinen on maksajana. Jos tämä ei kelpaa, pitää löytää yhtä huonotuloinen mies kuin itsekin on ja elää yhteisellä alhaisella elintasolla loppuikänsä.
Jokainen tekee omat valintansa. Perustelusi kertovat kyllä muuta joten ne olisi voinut jättää väliin.
Jos haluat saman elintason kuin puolisosi, niin hanki puoliso, jolla on samanlaiset tulot! Ei seurustelukumppania ole tarkoitus elättää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kummankin kuuluu maksaa niin jouksevia kuin kiinteitäkin kuluja, ei voida ajatella että nainen törsää kaikki tienestinsä kosmetologin palveluihin. Tuollainen vuokran periminen ei kyllä kuulosta mielekkäältä, makuuhuonevitsinä ihan ookoo vink vink.
Väittikö ap, ettei maksaisi? Hänhän nimenomaan oli valmis maksamaan juoksevia ja kiinteitä kuluja. Ainoa mitä hänen ei todellakaam kuuluisi maksaa on asuntolaina!
Eikö selvintä olisi sopia vuokra ja jakaa muut kulutkin oikeudenmukaisesti. Asuin muutaman vuoden aikuisen pojan kanssa yhteistaloudessa. Meistä olisi ollut hassua maksaa ruuat puoliksi, kuten monet ehdotti, jos ruuaksi oli vaikkapa pihviä, minä söin omastani 1/2 tai 3/4 ja poika söi muutakin suhteessa enemmän. Meille järjestelystä oli kummallekin taloudellista etua.
Suhteessa säilyy onni todennäköisemmin, kun siinä on tasavertaiset kumppanit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit muuttaa yhteen mutta et haluaisi maksaa asumiskuluja jep jep…
Tarjoutui maksamaan "ison osan ruokaostoksista ja muista kuluista niin paljon kuin pystyy", eli eikö tämä ole vaihtoehto vuokralle? Ihan samahan se on, millä nimikkeellä maksaa.
Ap maksaa saman kuin mitä tuloista menisi yksin asuessa omaan itselliseen elämään ja talouden ylläpitoon.
Katsoisi nyt vain, ettei ukko kuse silmään. Älä ap ainakaan ala ilmaiseksi siivoojaksi, pyykkäriksi tai kotikokiksi.
Naiset tekee aika usein näin eli maksavat elämisen kuluja ihan kamalan paljon. Eron koittaessa he ovat ihmeissään, kun ruoka- ja muu taloustarvikeostot pysyvät ennallaan, mutta vielä pitäisi lisäksi maksaa vuokraakin. Että erossa sitä jää puille paljaille, kun ahne mies ei suostukaan siihen, että hän pitää velat ja nainen talon.
Tekee nainen sitten kotihommia tai makselee elämisen kuluja sen vuokran lisäksi, jää talo miehelle. Naiselle tuulen huuhtoma perse. Kivaa miettiä jossain kurjassa vuokraluukussa kuinka siivosi, tiskasi ja keräili paskaiset vaatteet lattioilta, samalla kun hankasi kusijälkiä veskin lattialta. Oma tupa oma lupa.
Entä mitä ap:lle jää käteen nykyisestä vuokra-asunnostaan?
Pienituloinen saa asumistukea vuokrakämppään. Mikäli syö vuokraisännän kanssa samasta jääkaapista on samaa taloutta ja ei näin saa asumistukea vuokraan.
Eli se asumistuki on sinun mielestäsi se autuaaksi tekevä asia, jonka takia ap:n ei kannata muuttaa yhteen ja maksaa omaa osuuttaan asumisesta? :-o
On miehen ongelma miten maksaa asumisensa APN ei sitä tarvitse tehdä. Perheenjäseniltä ei kuulu periä vuokraa. Kohtuullista on odottaa ,että kumppani osallistuu mahdollisuuksiensa mukaan juoksevien kuluihin esim. Tulojen suhteessa. Juoksevia menoja on sähkö, lämpö, vesi , netti ruoka ym. Vastaavat kulut. Miksi miehet onniin kärkkäästi loisimassa pienempitulousten naisten lompakolla..
Pikkuneidin pitäisi siis saada "kaikki" ilmatteeksi?
Ei mitään vuokraa, mutta tietyt asumiskulut puoliksi: jätehuolto, lämmitys, sähkö, vesi, kiinteistövero, kotivakuutus + ruokakulut.
Kaikki mahdolliset remonttikulut, lainakulut ym maksaa kiinteistön omistaja.
Eihän ap halua asua ilmaiseksi? Sanoi maksavansa elämisestään/asumisestaan (esim. sähkö ja vesi), mutta mies vaatii vielä jotain vuokraa, mutta ei tiedä mitä se kattaa? Onko se raha miehen lainalyhennyksiin? Se ei ole oikein.