Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
13.11.2021 |
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä alkaisi maksamaan toisen asuntolainaa. Asumiskulut ovat asia erikseen. En halua olla kuin mun äiti, joka maksoi miehellensä talon puoliksi (avoliitto). Erohaluja olisi ollut, mutta ei saanut aikaiseksi lähteä mm. siitä syystä, että erossa ei olisi jäänyt käteen juuri mitään.
Harvempi kai on vaatimassa sitä, että pitäisi maksaa toisen asuntolainaa? Mutta monen mielestä kumppanin omistusasunto on saavutettu etu, ja josta voi itse nautiskella tyyliin maksimissaan satasilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan et ala ilmaiseksi siivoojaksi, ruoanlaittajaksi ja talonhuoltajaksi, jos mies yrittää siipeilla ja elellä kuin hotellissa, maksamatta palveluista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pelkän vastikkeen maksaminen ole asumisen kokonaiskulut.
Tärkeää on se että osaatte laskea mikä olisi vastaavanlaisen asunnon käypä vuokra vapailla markkinoilla, ja siitä summasta mahdolliset voiton osuudet ensin pois ja loppusumma puoliksi.
Asiaan ette tule saamaan mitään yksiselitteistä oikeata vastausta mistään, koska asiaan vaikuttaa melko monet asiat, esim. asunnon kuluminen on omistajalle kustannus, jos hajotat asuessasi asuntoa jollain tavoin, omistaja maksaa sen, jos sitä ei muutoin sinulta veloiteta. Lattiamateriaalit ja seinäpinnatkin kuluu ajan myötä, kolhuja tulee asuntoon kuuluviin kalusteisiin ja joskus on jääkaappikin uusittava.
Suosittelen hakemaan jotakin vertailukohtaa vapaiden markkinoiden vastaavista vuokra-asunnoista.
Poikaystäväsi on asunnon omistajana kuitenkin makseltava asunnosta kaikenlaisia kustannuksia vuosien varrella, ilman että siinä olisi yhdenkään euron voitosta edes kyse. On helpompaa, että sovitte asiasta jo heti alkuun, ilman että siitä tulee myöhempinä vuosina yllätys kun asunnon omistajalle tulee joskus ylimääräisiä (joskaan ei välttämättä yllättäviä) laskuja siitä kun taloa vaikkapa korjataan joltakin osin.
Jos molemmat asuu omissa asunnoissaan silloin em. riitoja ei tule, mutta rahaa menee myös paljon hukkaan kun tilojen käyttökään ei ole kovin tehokasta. Yhteinen omistaminen olisi helppo tapa jakaa laskut, mutta ei monet halua alkaa omistajiksi jos kokevat sen jollain tavoin rajoittavaksi asiaksi, tai suoranaiseksi riskiksi.
Hauskaa että sinullakin kääntyi viesti jossain kohtaa niin, että oletit miehen asunnon omistajana. Minä naisena olen tässä se asunnon omistaja, ja siten valitettavan tietoinen siitä, ettei vastikkeen maksaminen ole kokonaiskulut. Puolet siitä olisi lähinnä symbolinen ele, koko vastike sekin alakanttiin jos suhteutetaan alueen hintatasoon. Koko tilanne silti täysin spekulatiivinen. En näe mitenkään realistiseksi sitä, että alkuunkaan päätyisin parisuhteeseen henkilön kanssa, joka ei itse ehdottaisi sitä, että tulee asumiskuluissa vastaan. Ja enemmän kuin muutaman satasen. Ja ilman, että mielessään pohtii sen epäreiluutta, kun minä kartutan omaisuuttani ja hän ei.
Jos olen olettanut miehen asunnon omistajaksi väärin, ei se kuitenkaan tilannetta itsessään sinällään muuta.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että en oikein pidä realistisena alkaa mitään parisuhdetta sellaisen kanssa, jolla ei laskutaitoa tässä asiassa ole, eli tosiaankin asumiskulut sisältää monenlaisia asioita, ja eihän esim. autokaan käytössä ole vain bensakuluja maksamalla.
Omaisuuden kartuttamisesta tässä ei pitäisi kuitenkaan olla kyse, eli vuokraan pitäisi hakea joku vertailukohta vapailta markkinoilta ja siitä "voiton" osuus pois siten että jäljelle jää ne todelliset asumiseen sisältyvät kustannukset, myös lainalyhennyksessä rahoituskulu on sellainen kustannus joka ei kartuta omistajan varallisuutta vaan pikemminkin vain mahdollistaa sen että asunto voisi yleensäkään ottaen olla omistuksessa.
Lyhyesti, jos asiassa ei saada aikaan helposti yhteisymmärrystä, ei ehkä kannattaisi liiemmin alkaa ainakaan yhteisasumisia järjestämään siten että toinen on omistajana ja toinen vuokralaisena, vaan laittaa sen omistusasunnon sitten vaikka vuokralle jonnekin. Vastaavasti, jos ei molemmat ala omistajaksi niin sitten molemmat vuokralaisiksi.
Vaihtoehtoja varmasti on useampiakin, lopulta kyse on vain siitä, löytyykö jostakin vaihtoehdosta yhteisymmärrys. Moni varmasti tekee siten että jatkaa erillään asumista kun ei haluta raha-asioista liikaa riitoja. Yhteisomistamisessakin on aina riskinsä.
Aivan totta, omistaa asunnon mies tai nainen, sillä ei ole merkitystä. Niiden osalta, jotka huutelevat parisuhteeseen ei kuulu mikään rahojen laskeminen, oletan että tuskin omistusasunnossa ainakaan Helsingin kantakaupungissa asuvat.
Inhorealistisesti jos asiaa lähestyy, niin käytännössä se menisi jotensakin näin (arvioita, en ole asuntoani myymässä, joten siksi en ole perehtynyt tarkkaan):
Myyn kumppanille asunnostani 50% nykyiseen markkinahintaan. Noin 200ke. Tästä lähtee bittiavaruuteen eli myyntivoitosta veroa reilu 30 pinnaa kai.
Jäljelle jäävällä osuudella saan kuitattua oman lainani pois ja vähän jää säästöönkin, which is nice. Asun jatkossa myös halvalla itse, kun vastike littiin. Avokki kuitenkin jopa ehkä kitkuttaa omia lyhennyksiään maksaessaan.
Voin myös sijoittaa rahat, mutta moisilla summilla pitäisi kuitenkin kait olla jo myös jonkinlaista omaa kiinnostusta sijoittamiseen, jos haluaa että sijoituksen arvo pysyy, ja mieluummin kasvaa. Sijoituksen arvon kasvussa voidaan olla taas siinä tilanteessa minun omaisuuteni kasvaa isompaan tahtiin kuin puolison ja joka on se täydellinen vääryys palstan mukaan.
Tulee ero kahden vuoden päästä. (Kovin suuren arvon nousuun en jaksa uskoa siinä ajassa, hinnat nyt jo älyttömät.) Mutta jos valitsin vaihtoehdon yksi, niin ei muuta kuin pankkiin hakemaan lainaa esim. 210k. Tämä ostaakseni alkujaan omasta asunnosta puolet takaisin. Voi myös olla, että kumppani ilmoittaa se on kuule sinä joka lähtee, ei hän.
Ei tule eroa laisinkaan, elelemme onnellisina tässä seuraavat 20 vuotta. Puoliso menehtyy. Seuraavaksi tulee soitto perikunnalta. Asunnon arvohan on se ja tämä ja iskän perintö halutaan nyt. Jos ei teoreettiset sijoitukseni menneet todella putkeen, päästään taas vaihtoehtoihin joko asunnon myynti tai eikun uutta lainaa hakemaan.
Kaikki tämä hauskana spekulaationa vain. Kun koen jo alkujaankin kovin kaukaa haetuksi tilanteen, että ikinä olisin pariutumassa ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä tiettyjä taloudellisiakin realiteetteja. Hyvin paljon todennäköisempi yhteenmuutamiseen liittyvä ristiriita olisi siten omalla kohdallani vaikka se, että minä viihdyn keskustassa kerrostalossa, kumppani taas Espoossa omakotitalossa.
Siinäpä niitä esimerkkejä tulikin jo muutama, miten saadaan talousasiat pieleen helposti.
Koska vaihtoehtoja ja skenaarioita on kuitenkin monia, tärkein asia on ehkä lopulta vain se, että mahdollinen kumppani on talousmielessä järjissään, ja kykenee keskustelemaan mahdollisista vaihtoehdoista ilman tunnepitoisia latauksia.
Sinun omistuksesi on sinun omistuksesi, samoin sen toisen osapuolen varat on hänen varojaan. Jos jotain tulee yhteisomistukseen tai johon voi jollakin perikunnalla tai muulla osapuolella olla joskus vaatimuksia, ne on niitä asioita joista on syytä ottaa jo nyt selvää ja suunnitella sekä sopia asiat siten että kaikki voi olla tyytyväisiä.
Jos molemmat tajuaa taloudesta jotain eivätkä pyri hyväksikäyttämään toista osapuolta, on varmasti helpompi käydä kaikenlaisia vaihtoehtoja läpi, silloin varmasti löytyy myös molempia hyödyttäviä vaihtoehtoja helpommin. Kateus kannattaa raha-asioissa heittää sivuun, mutta tietenkin omat etunsa on silti voitava huolehtia, ei ole tarkoitus että laitetaan toinen osapuoli maksamaan kaikesta jotta toinen voisi elää ilmaiseksi tai kerryttää varojaan tekemättä mitään.
Teltassakin voi asua, kaupasta saa isoja telttoja, tosin uskoakseni siinäkin asumismuodossa tulee erilaisia kustannuksia, varsinkin talviaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että mitä kitupiikki. Joo en muuttais.
Tuollaisessa tilanteessa maksaisin totta kai puolet asumiskuluista, mutta mitään ylimääräistä vuokraa en todellakaan maksaisi, parisuhteessa herrajumala.
Mitä seuraavaksi? Aina kun valmistan miehelle aterian, tulen maksupääte kädessä perimään siitä hintaa?
Haluat siis asua toisen siivellä pienillä kuluilla. Sillä on nimi: lokki.
Mitäs siipeilemistä se on, että maksan puolet kuluista?
Mä otin pihasta naapurin auton ja kävin Lapissa. Naapuri suuttui, vaikka tankkasin auton (ainakin melkein) kun palautin. En ymmärrä miksi suuttui kun kuitenkin maksoin (melkein) bensat. Tosi passka naapuri.
Naapurini ehdotti oma-aloitteisesti, että jakaisimme hänen omistamansa auton. Tarjouduin maksamaan puolet juoksevista kuluista eli bensoista, vakuutuksista ja huolloista, mutta nyt naapuri syytää minua gold diggeriksi, kun en halua sen lisäksi lyhentää hänen lainaansa.
Tässä osuvampi vertaus. Mieti itse, miltä kuulostaa.
No ei kyl ole sinne päinkään. Todella huono vertaus. Oletko edes lukenut aloitusta tai kommentteja joihin vastaat?
Älä vaan mene asumaan halvemmalla miehen luokse, vaan pysy nykyisessä vuokrakämpässäsi.
T: Tyytyväinen vuokranantaja, jonka taskuun raha juoksee 🤑👏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan et ala ilmaiseksi siivoojaksi, ruoanlaittajaksi ja talonhuoltajaksi, jos mies yrittää siipeilla ja elellä kuin hotellissa, maksamatta palveluista mitään.
Hahaha! Mieshän se siipeilijä tässä automaattisesti taas on.
En voi kuin ihmetellä, miten arvokkaaksi moni omat siivous- ja ruoanlaittopalvelunsa laskee. Tuostahan Woltilla saa vaikka mitä hyvinkin edullisesti, ja ei se kotisiivous sekään niin kallista nykyään ole. Varsinkin jos lisähintana olisi muuten omassa kodissa asuva uhriutuva mäkättäjä.
Olen muuten itse nainen.
Näinhän ne useimmat ainakin yrittää. Jos asut niin maksat. Niin tai ota maksu jos annat p***
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jakaa puoliksi yhteen muuttamisen hyödyt. Esim jos ap:n vuokra/vakuutus/sähkö yms on ollut 800 euroa/kk, niin jatkossa ap maksaa miehelle 400 euroa/kk. Näin molemmat hyötyvät yhteen muuttamisesta yhtä paljon. Winwin.
No wettu, jos pitää uikuttaa siitä, että pääsee halvemmalla asumaan ja ei siltikään kelpaa, niin muuta vaikka sillan alle. Voit myös mennä torille muiden lokkien seuraksi syömään ranskanpottuja.
Jätä mies rauhaan ja anna hänen hommata parempi nainen itselleen, sen hän on ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jakaa puoliksi yhteen muuttamisen hyödyt. Esim jos ap:n vuokra/vakuutus/sähkö yms on ollut 800 euroa/kk, niin jatkossa ap maksaa miehelle 400 euroa/kk. Näin molemmat hyötyvät yhteen muuttamisesta yhtä paljon. Winwin.
Noin. Mutta kun tässä on kyse omistusasunosta, niin on ihan kauheeta kun mies lyhentääkin lainaa tuolla osalla 400e. Se on ihan kamalaa joidenkinmielestä. Ihan sama vaikka apn asumiskulut myöskin laskee, mutkun se mies sitä lainaansa pääsee vähän lyhentämään ja kuinka paljon, se jää epäselväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan et ala ilmaiseksi siivoojaksi, ruoanlaittajaksi ja talonhuoltajaksi, jos mies yrittää siipeilla ja elellä kuin hotellissa, maksamatta palveluista mitään.
Hahaha! Mieshän se siipeilijä tässä automaattisesti taas on.
En voi kuin ihmetellä, miten arvokkaaksi moni omat siivous- ja ruoanlaittopalvelunsa laskee. Tuostahan Woltilla saa vaikka mitä hyvinkin edullisesti, ja ei se kotisiivous sekään niin kallista nykyään ole. Varsinkin jos lisähintana olisi muuten omassa kodissa asuva uhriutuva mäkättäjä.
Olen muuten itse nainen.
ja tyhmä nainen oletkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muuttaa, niin kannattaa turvata oma selustansa, eli tehdä kirjallinen vuokrasopimus, josta käy ilmi, että mitä maksaa, milloin ja mikä on irtisanomisaika. Kannattaa myös selvittää, että onko oikeutettu asumistukeen ja opintotukeen, voi olla, että ei, jos suhde lasketaan parisuhteeksi. Eikä myöskään kannata maksaa puolta kaikesta, vaan kulutuksen mukaan, esim vesi, ruoka yms. Muuten en itse muuttaisi miehen omistamaan asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakaa puoliksi yhteen muuttamisen hyödyt. Esim jos ap:n vuokra/vakuutus/sähkö yms on ollut 800 euroa/kk, niin jatkossa ap maksaa miehelle 400 euroa/kk. Näin molemmat hyötyvät yhteen muuttamisesta yhtä paljon. Winwin.
Noin. Mutta kun tässä on kyse omistusasunosta, niin on ihan kauheeta kun mies lyhentääkin lainaa tuolla osalla 400e. Se on ihan kamalaa joidenkinmielestä. Ihan sama vaikka apn asumiskulut myöskin laskee, mutkun se mies sitä lainaansa pääsee vähän lyhentämään ja kuinka paljon, se jää epäselväksi.
Ap voisi säästämällään 400e kartuttaa omaa omaisuuttaan. Ostaa vaikka yksiön ja laittaa vuokralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pelkän vastikkeen maksaminen ole asumisen kokonaiskulut.
Tärkeää on se että osaatte laskea mikä olisi vastaavanlaisen asunnon käypä vuokra vapailla markkinoilla, ja siitä summasta mahdolliset voiton osuudet ensin pois ja loppusumma puoliksi.
Asiaan ette tule saamaan mitään yksiselitteistä oikeata vastausta mistään, koska asiaan vaikuttaa melko monet asiat, esim. asunnon kuluminen on omistajalle kustannus, jos hajotat asuessasi asuntoa jollain tavoin, omistaja maksaa sen, jos sitä ei muutoin sinulta veloiteta. Lattiamateriaalit ja seinäpinnatkin kuluu ajan myötä, kolhuja tulee asuntoon kuuluviin kalusteisiin ja joskus on jääkaappikin uusittava.
Suosittelen hakemaan jotakin vertailukohtaa vapaiden markkinoiden vastaavista vuokra-asunnoista.
Poikaystäväsi on asunnon omistajana kuitenkin makseltava asunnosta kaikenlaisia kustannuksia vuosien varrella, ilman että siinä olisi yhdenkään euron voitosta edes kyse. On helpompaa, että sovitte asiasta jo heti alkuun, ilman että siitä tulee myöhempinä vuosina yllätys kun asunnon omistajalle tulee joskus ylimääräisiä (joskaan ei välttämättä yllättäviä) laskuja siitä kun taloa vaikkapa korjataan joltakin osin.
Jos molemmat asuu omissa asunnoissaan silloin em. riitoja ei tule, mutta rahaa menee myös paljon hukkaan kun tilojen käyttökään ei ole kovin tehokasta. Yhteinen omistaminen olisi helppo tapa jakaa laskut, mutta ei monet halua alkaa omistajiksi jos kokevat sen jollain tavoin rajoittavaksi asiaksi, tai suoranaiseksi riskiksi.
Hauskaa että sinullakin kääntyi viesti jossain kohtaa niin, että oletit miehen asunnon omistajana. Minä naisena olen tässä se asunnon omistaja, ja siten valitettavan tietoinen siitä, ettei vastikkeen maksaminen ole kokonaiskulut. Puolet siitä olisi lähinnä symbolinen ele, koko vastike sekin alakanttiin jos suhteutetaan alueen hintatasoon. Koko tilanne silti täysin spekulatiivinen. En näe mitenkään realistiseksi sitä, että alkuunkaan päätyisin parisuhteeseen henkilön kanssa, joka ei itse ehdottaisi sitä, että tulee asumiskuluissa vastaan. Ja enemmän kuin muutaman satasen. Ja ilman, että mielessään pohtii sen epäreiluutta, kun minä kartutan omaisuuttani ja hän ei.
Jos olen olettanut miehen asunnon omistajaksi väärin, ei se kuitenkaan tilannetta itsessään sinällään muuta.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että en oikein pidä realistisena alkaa mitään parisuhdetta sellaisen kanssa, jolla ei laskutaitoa tässä asiassa ole, eli tosiaankin asumiskulut sisältää monenlaisia asioita, ja eihän esim. autokaan käytössä ole vain bensakuluja maksamalla.
Omaisuuden kartuttamisesta tässä ei pitäisi kuitenkaan olla kyse, eli vuokraan pitäisi hakea joku vertailukohta vapailta markkinoilta ja siitä "voiton" osuus pois siten että jäljelle jää ne todelliset asumiseen sisältyvät kustannukset, myös lainalyhennyksessä rahoituskulu on sellainen kustannus joka ei kartuta omistajan varallisuutta vaan pikemminkin vain mahdollistaa sen että asunto voisi yleensäkään ottaen olla omistuksessa.
Lyhyesti, jos asiassa ei saada aikaan helposti yhteisymmärrystä, ei ehkä kannattaisi liiemmin alkaa ainakaan yhteisasumisia järjestämään siten että toinen on omistajana ja toinen vuokralaisena, vaan laittaa sen omistusasunnon sitten vaikka vuokralle jonnekin. Vastaavasti, jos ei molemmat ala omistajaksi niin sitten molemmat vuokralaisiksi.
Vaihtoehtoja varmasti on useampiakin, lopulta kyse on vain siitä, löytyykö jostakin vaihtoehdosta yhteisymmärrys. Moni varmasti tekee siten että jatkaa erillään asumista kun ei haluta raha-asioista liikaa riitoja. Yhteisomistamisessakin on aina riskinsä.
Aivan totta, omistaa asunnon mies tai nainen, sillä ei ole merkitystä. Niiden osalta, jotka huutelevat parisuhteeseen ei kuulu mikään rahojen laskeminen, oletan että tuskin omistusasunnossa ainakaan Helsingin kantakaupungissa asuvat.
Inhorealistisesti jos asiaa lähestyy, niin käytännössä se menisi jotensakin näin (arvioita, en ole asuntoani myymässä, joten siksi en ole perehtynyt tarkkaan):
Myyn kumppanille asunnostani 50% nykyiseen markkinahintaan. Noin 200ke. Tästä lähtee bittiavaruuteen eli myyntivoitosta veroa reilu 30 pinnaa kai.
Jäljelle jäävällä osuudella saan kuitattua oman lainani pois ja vähän jää säästöönkin, which is nice. Asun jatkossa myös halvalla itse, kun vastike littiin. Avokki kuitenkin jopa ehkä kitkuttaa omia lyhennyksiään maksaessaan.
Voin myös sijoittaa rahat, mutta moisilla summilla pitäisi kuitenkin kait olla jo myös jonkinlaista omaa kiinnostusta sijoittamiseen, jos haluaa että sijoituksen arvo pysyy, ja mieluummin kasvaa. Sijoituksen arvon kasvussa voidaan olla taas siinä tilanteessa minun omaisuuteni kasvaa isompaan tahtiin kuin puolison ja joka on se täydellinen vääryys palstan mukaan.
Tulee ero kahden vuoden päästä. (Kovin suuren arvon nousuun en jaksa uskoa siinä ajassa, hinnat nyt jo älyttömät.) Mutta jos valitsin vaihtoehdon yksi, niin ei muuta kuin pankkiin hakemaan lainaa esim. 210k. Tämä ostaakseni alkujaan omasta asunnosta puolet takaisin. Voi myös olla, että kumppani ilmoittaa se on kuule sinä joka lähtee, ei hän.
Ei tule eroa laisinkaan, elelemme onnellisina tässä seuraavat 20 vuotta. Puoliso menehtyy. Seuraavaksi tulee soitto perikunnalta. Asunnon arvohan on se ja tämä ja iskän perintö halutaan nyt. Jos ei teoreettiset sijoitukseni menneet todella putkeen, päästään taas vaihtoehtoihin joko asunnon myynti tai eikun uutta lainaa hakemaan.
Kaikki tämä hauskana spekulaationa vain. Kun koen jo alkujaankin kovin kaukaa haetuksi tilanteen, että ikinä olisin pariutumassa ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä tiettyjä taloudellisiakin realiteetteja. Hyvin paljon todennäköisempi yhteenmuutamiseen liittyvä ristiriita olisi siten omalla kohdallani vaikka se, että minä viihdyn keskustassa kerrostalossa, kumppani taas Espoossa omakotitalossa.
Siinäpä niitä esimerkkejä tulikin jo muutama, miten saadaan talousasiat pieleen helposti.
Koska vaihtoehtoja ja skenaarioita on kuitenkin monia, tärkein asia on ehkä lopulta vain se, että mahdollinen kumppani on talousmielessä järjissään, ja kykenee keskustelemaan mahdollisista vaihtoehdoista ilman tunnepitoisia latauksia.
Sinun omistuksesi on sinun omistuksesi, samoin sen toisen osapuolen varat on hänen varojaan. Jos jotain tulee yhteisomistukseen tai johon voi jollakin perikunnalla tai muulla osapuolella olla joskus vaatimuksia, ne on niitä asioita joista on syytä ottaa jo nyt selvää ja suunnitella sekä sopia asiat siten että kaikki voi olla tyytyväisiä.
Jos molemmat tajuaa taloudesta jotain eivätkä pyri hyväksikäyttämään toista osapuolta, on varmasti helpompi käydä kaikenlaisia vaihtoehtoja läpi, silloin varmasti löytyy myös molempia hyödyttäviä vaihtoehtoja helpommin. Kateus kannattaa raha-asioissa heittää sivuun, mutta tietenkin omat etunsa on silti voitava huolehtia, ei ole tarkoitus että laitetaan toinen osapuoli maksamaan kaikesta jotta toinen voisi elää ilmaiseksi tai kerryttää varojaan tekemättä mitään.
Teltassakin voi asua, kaupasta saa isoja telttoja, tosin uskoakseni siinäkin asumismuodossa tulee erilaisia kustannuksia, varsinkin talviaikaan.
Kiitos itsellesi! Tosi hauskaa pallotella tälläisiä kamalimpia mahdollisia realiteetteja senkin uhalla, että itse tajuaa olevansa nykyään kenties jopa melko epäromanttinen. Tai sitten näin jo keski-iässä ihan vain realisti. Pelkkä rakkaus riittää aina vain siihen asti, kun se rakkaus riittää.
Vaihtoehtona tietty aina myös tuo mainitsemasi telttaan muutto. Talviasuttava lähtisi näköjään vain viidellä huntilla, eli 250€ nuppi. Tässä maassa sekään ei kuitenkaan kovin houkutteleva vaihtoehto.
Onpa romanttista. Kuinka mukavaa olisi intohimoisen miehen kanssa, jonka kanssa ei tarvitsisi senteistä vääntää---
Olisiko aika katsella jotain toista miestä, vaihteeksi. Ei kaikki ole pihejä, nihilisti kyynikkoja. Mies ei selvästikään panosta suhteessanne vaan laskee olevansa "saama puolella" jos ja kun ero tulee. Maksoit asumisesta, annoit panna, siivoilit, pidit huushollia järjestyksessä osaltasi ja kokkailit. Yksinäsi olisit päässyt vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat asumiskulut:
Lyhennykset 1000 €/kk
Vastike 500 €/kk
Sähkö 60 €/ 3 kk
Netti 25 €/ kk
Vesi 22 €/ kk
Vakuutus koska bonarit vain n. 10 €/ kk
Palstan logiikan mukaan kun ottaisin asuntooni miehen asumaan, hänelle kuuluisi jatkossa asumiskuluja 20 € sähköstä kolmen kuukauden välein, oma vesimaksunsa 22 € ja nettikin vähän niin ja näin kun minäkin sitä tarvin. Mutta maksimissaan siis 54 €/ kk.
No tämähän meni ihan tasan! Kuulostaa mahtavalta. Taidan laittaa Tinderiin ilmoituksen jossa kerron suhteeseen sisältyvän tämän asumisedun. Eiköhän mätchejä tule.
Palstan logiikka? Mikä se on?
Eiköhän tällä palstalla suurin ongelma ole kommentointi ilman aloituksen lukemista /ymmärtämistä ja kaiken kääntämistä sukupuoliominaisuuksien ruotimiseen. Oikeiden tai keksittyjen.
Ap ei kertonut missään kohtaa, että haluaisi asua ilmaiseksi miehen siivellä. Miksi sitä yritetään kuitenkin jankata joka toisessa kommentissa? Se sisälukutaito olisi poikaa.
Kynnyskysymys tässä oli minusta vuokrasuhde pariskunnan kesken. Voihan olla, että mies on hiljaa mielessään ajatellut tyttöystävän saavan asumistukea myös hänen kanssaan asuessa, mutta Kela taitaa toimia toisin. Ap joutuisi taloudellisesti ahdinkoon, mikäli lähtisi tuohon.
Pariskunnat toimivat niin eri tavoin. Jotkut pistävät kaiken sentilleen puoliksi, toiset kannattelevat toisiaan tarpeen vaatiessa. Kaikki tavat ovat ok, kunhan niitä ei aleta käyttää lyömäaseena toista vastaan.Joka toinen viesti tuntuu jankkaavan sitä, että palstalaisten mielestä noin muuten pitää saada asua lähes ilmaiseksi kumppanin omistusasunnossa. Muu on riistoa tjsp.
Ei vaan sitä, että ap:n ei tule suostua miehensä vuokralaiseksi, vaan sen sijaan ehdottaa kulujen tasausta. Se on molemmille parempi. Kuten täällä on monta kertaa sanottu: vaihtoehdot tässä tapauksessa eivät suinkaan ole vuokrasuhde tai lokkeilu.
Vierailija kirjoitti:
Olisi yksi vinkki: älä muuta.
Näinhän se on. Jos mies ei suostu maksamaan naisen elatusta, ei naisen kannata muuttaa asumaan miehen kanssa. Sehän on täysin mahdoton ajatus, että nainen edelleen maksaisi kaikki omat kulunsa yhteenmuuton jälkeen.
Kuitenkin samat naiset inisevät tasa-arvon puutteesta.
Kadut jos muutat ja ajattale miten hirveää erota tuollaisesta, jokaista kippoa ja kuppia jaatte kauan ja hartaasti.
Vierailija kirjoitti:
No wettu, jos pitää uikuttaa siitä, että pääsee halvemmalla asumaan ja ei siltikään kelpaa, niin muuta vaikka sillan alle. Voit myös mennä torille muiden lokkien seuraksi syömään ranskanpottuja.
Jätä mies rauhaan ja anna hänen hommata parempi nainen itselleen, sen hän on ansainnut.
Pointti tässä taitaa nyt olla se, että vaikka "pääsee halvemmalla" miehen ok-taloon asumaan, olisi nykyinen vuokrasuhde asumistukineen vielä huomattavasti halvempi. Opiskelijan tuloilla ei makseta esim. 200 neliön talon kuluja puoliksi, kun ne on alunperin as.tuen kanssa laskettu kenties pieneen yksiöön, ne tulot.
Mies ei nyt tajua tätä. Ap:n ei ikinä kannata jättää nykyistä kotiaan, ei missään nimessä, ennen kuin on valmistuttuaan saanut säännölliset palkkatulot. Sitten voidaan katsoa uudelleen tilannetta.
Jos siis nyt on ap:stä edelleenkin kyse...
Minä en kyllä alkaisi maksamaan toisen asuntolainaa. Asumiskulut ovat asia erikseen. En halua olla kuin mun äiti, joka maksoi miehellensä talon puoliksi (avoliitto). Erohaluja olisi ollut, mutta ei saanut aikaiseksi lähteä mm. siitä syystä, että erossa ei olisi jäänyt käteen juuri mitään.