Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se pelkän vastikkeen maksaminen ole asumisen kokonaiskulut.

Tärkeää on se että osaatte laskea mikä olisi vastaavanlaisen asunnon käypä vuokra vapailla markkinoilla, ja siitä summasta mahdolliset voiton osuudet ensin pois ja loppusumma puoliksi.

Asiaan ette tule saamaan mitään yksiselitteistä oikeata vastausta mistään, koska asiaan vaikuttaa melko monet asiat, esim. asunnon kuluminen on omistajalle kustannus, jos hajotat asuessasi asuntoa jollain tavoin, omistaja maksaa sen, jos sitä ei muutoin sinulta veloiteta.  Lattiamateriaalit ja seinäpinnatkin kuluu ajan myötä, kolhuja tulee asuntoon kuuluviin kalusteisiin ja joskus on jääkaappikin uusittava.

Suosittelen hakemaan jotakin vertailukohtaa vapaiden markkinoiden vastaavista vuokra-asunnoista.

Poikaystäväsi on asunnon omistajana kuitenkin makseltava asunnosta kaikenlaisia kustannuksia vuosien varrella, ilman että siinä olisi yhdenkään euron voitosta edes kyse. On helpompaa, että sovitte asiasta jo heti alkuun, ilman että siitä tulee myöhempinä vuosina yllätys kun asunnon omistajalle tulee joskus ylimääräisiä (joskaan ei välttämättä yllättäviä) laskuja siitä kun taloa vaikkapa korjataan joltakin osin.

Jos molemmat asuu omissa asunnoissaan silloin em. riitoja ei tule, mutta rahaa menee myös paljon hukkaan kun tilojen käyttökään ei ole kovin tehokasta.   Yhteinen omistaminen olisi helppo tapa jakaa laskut, mutta ei monet halua alkaa omistajiksi jos kokevat sen jollain tavoin rajoittavaksi asiaksi, tai suoranaiseksi riskiksi.

Hauskaa että sinullakin kääntyi viesti jossain kohtaa niin, että oletit miehen asunnon omistajana. Minä naisena olen tässä se asunnon omistaja, ja siten valitettavan tietoinen siitä, ettei vastikkeen maksaminen ole kokonaiskulut. Puolet siitä olisi lähinnä symbolinen ele, koko vastike sekin alakanttiin jos suhteutetaan alueen hintatasoon. Koko tilanne silti täysin spekulatiivinen. En näe mitenkään realistiseksi sitä, että alkuunkaan päätyisin parisuhteeseen henkilön kanssa, joka ei itse ehdottaisi sitä, että tulee asumiskuluissa vastaan. Ja enemmän kuin muutaman satasen. Ja ilman, että mielessään pohtii sen epäreiluutta, kun minä kartutan omaisuuttani ja hän ei. 

Jos olen olettanut miehen asunnon omistajaksi väärin, ei se kuitenkaan tilannetta itsessään sinällään muuta.

Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että en oikein pidä realistisena alkaa mitään parisuhdetta sellaisen kanssa, jolla ei laskutaitoa tässä asiassa ole, eli tosiaankin asumiskulut sisältää monenlaisia asioita, ja eihän esim. autokaan käytössä ole vain bensakuluja maksamalla.

Omaisuuden kartuttamisesta tässä ei pitäisi kuitenkaan olla kyse, eli vuokraan pitäisi hakea joku vertailukohta vapailta markkinoilta ja siitä "voiton" osuus pois siten että jäljelle jää ne todelliset asumiseen sisältyvät kustannukset, myös lainalyhennyksessä rahoituskulu on sellainen kustannus joka ei kartuta omistajan varallisuutta vaan pikemminkin vain mahdollistaa sen että asunto voisi yleensäkään ottaen olla omistuksessa.

Lyhyesti, jos asiassa ei saada aikaan helposti yhteisymmärrystä, ei ehkä kannattaisi liiemmin alkaa ainakaan yhteisasumisia järjestämään siten että toinen on omistajana ja toinen vuokralaisena, vaan laittaa sen omistusasunnon sitten vaikka vuokralle jonnekin. Vastaavasti, jos ei molemmat ala omistajaksi niin sitten molemmat vuokralaisiksi.

Vaihtoehtoja varmasti on useampiakin, lopulta kyse on vain siitä, löytyykö jostakin vaihtoehdosta yhteisymmärrys. Moni varmasti tekee siten että jatkaa erillään asumista kun ei haluta raha-asioista liikaa riitoja. Yhteisomistamisessakin on aina riskinsä.

Aivan totta, omistaa asunnon mies tai nainen, sillä ei ole merkitystä. Niiden osalta, jotka huutelevat parisuhteeseen ei kuulu mikään rahojen laskeminen, oletan että tuskin omistusasunnossa ainakaan Helsingin kantakaupungissa asuvat.

Inhorealistisesti jos asiaa lähestyy, niin käytännössä se menisi jotensakin näin (arvioita, en ole asuntoani myymässä, joten siksi en ole perehtynyt tarkkaan):

Myyn kumppanille asunnostani 50% nykyiseen markkinahintaan. Noin 200ke. Tästä lähtee bittiavaruuteen eli myyntivoitosta veroa reilu 30 pinnaa kai. 

Jäljelle jäävällä osuudella saan kuitattua oman lainani pois ja vähän jää säästöönkin, which is nice. Asun jatkossa myös halvalla itse, kun vastike littiin. Avokki kuitenkin jopa ehkä kitkuttaa omia lyhennyksiään maksaessaan. 

Voin myös sijoittaa rahat, mutta moisilla summilla pitäisi kuitenkin kait olla jo myös jonkinlaista omaa kiinnostusta sijoittamiseen, jos haluaa että sijoituksen arvo pysyy, ja mieluummin kasvaa. Sijoituksen arvon kasvussa voidaan olla taas siinä tilanteessa minun omaisuuteni kasvaa isompaan tahtiin kuin puolison ja joka on se täydellinen vääryys palstan mukaan. 

Tulee ero kahden vuoden päästä. (Kovin suuren arvon nousuun en jaksa uskoa siinä ajassa, hinnat nyt jo älyttömät.) Mutta jos valitsin vaihtoehdon yksi, niin ei muuta kuin pankkiin hakemaan lainaa esim. 210k. Tämä ostaakseni alkujaan omasta asunnosta puolet takaisin. Voi myös olla, että kumppani ilmoittaa se on kuule sinä joka lähtee, ei hän. 

Ei tule eroa laisinkaan, elelemme onnellisina tässä seuraavat 20 vuotta. Puoliso menehtyy. Seuraavaksi tulee soitto perikunnalta. Asunnon arvohan on se ja tämä ja iskän perintö halutaan nyt. Jos ei teoreettiset sijoitukseni menneet todella putkeen, päästään taas vaihtoehtoihin joko asunnon myynti tai eikun uutta lainaa hakemaan. 

Kaikki tämä hauskana spekulaationa vain. Kun koen jo alkujaankin kovin kaukaa haetuksi tilanteen, että ikinä olisin pariutumassa ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä tiettyjä taloudellisiakin realiteetteja. Hyvin paljon todennäköisempi yhteenmuutamiseen liittyvä ristiriita olisi siten omalla kohdallani vaikka se, että minä viihdyn keskustassa kerrostalossa, kumppani taas Espoossa omakotitalossa. 

Siinäpä niitä esimerkkejä tulikin jo muutama, miten saadaan talousasiat pieleen helposti.

Koska vaihtoehtoja ja skenaarioita on kuitenkin monia, tärkein asia on ehkä lopulta vain se, että mahdollinen kumppani on talousmielessä järjissään, ja kykenee keskustelemaan mahdollisista vaihtoehdoista ilman tunnepitoisia latauksia.

Sinun omistuksesi on sinun omistuksesi, samoin sen toisen osapuolen varat on hänen varojaan. Jos jotain tulee  yhteisomistukseen tai johon voi jollakin perikunnalla tai muulla osapuolella olla joskus vaatimuksia, ne on niitä asioita joista on syytä ottaa jo nyt selvää ja suunnitella sekä sopia asiat siten että kaikki voi olla tyytyväisiä.

Jos molemmat tajuaa taloudesta jotain eivätkä pyri hyväksikäyttämään toista osapuolta, on varmasti helpompi käydä kaikenlaisia vaihtoehtoja läpi, silloin varmasti löytyy myös molempia hyödyttäviä vaihtoehtoja helpommin. Kateus kannattaa raha-asioissa heittää sivuun, mutta tietenkin omat etunsa on silti voitava huolehtia, ei ole tarkoitus että laitetaan toinen osapuoli maksamaan kaikesta jotta toinen voisi elää ilmaiseksi tai kerryttää varojaan tekemättä mitään.

Teltassakin voi asua, kaupasta saa isoja telttoja, tosin uskoakseni siinäkin asumismuodossa tulee erilaisia kustannuksia, varsinkin talviaikaan.

Kiitos itsellesi! Tosi hauskaa pallotella tälläisiä kamalimpia mahdollisia realiteetteja senkin uhalla, että itse tajuaa olevansa nykyään kenties jopa melko epäromanttinen. Tai sitten näin jo keski-iässä ihan vain realisti. Pelkkä rakkaus riittää aina vain siihen asti, kun se rakkaus riittää. 

Vaihtoehtona tietty aina myös tuo mainitsemasi telttaan muutto. Talviasuttava lähtisi näköjään vain viidellä huntilla, eli 250€ nuppi. Tässä maassa sekään ei kuitenkaan kovin houkutteleva vaihtoehto. 

Kyllä, varmasti 250€ laina järjestyy telttaa varten helposti ja osamaksuerienkin määrä pysyy varmasti siedettävänä. Tällöin teillä on yhteisomistusteltta, josta perilliset voivat sitten aikanaan riidellä, kuka saa sen teltan, johon kamiinakin on poltellut reikiä sinne tänne. Perilliset luultavasti saa aikaan suurimman riidan siitä kamiinasta.

Raha ja omaisuus on siinä määrin tärkeä asia, että siitä saa aikaan järjettömät riidat, siksipä yksi vaihtoehto on pitää yhteiset omistukset mahdollisimman vähäisinä. Asumiskustannukset yms. ne on kuitenkin asioita jotka on voitava jakaa, siinä asiassa vuokra vs. omistus voi helposti tuottaa ristiriitoja koska toisessa on mukana omistamiseen ja arvonkehitykseen yms. liittyvät asiat.

Ongelma ei varsinaisesti edes ole raha eikä omaisuus, vaan se, että arkielämää pitäisi voida viettää, ilman että esim. isot erot varallisuudessa alkaa tekemään ongelmia.

On varmasti niin, että jos toinen osapuoli on miljonääri ja toinen varaton, tekee varmasti erilaisia ongelmia, mutta siksi ko. asia kannattaakin miettiä huolellisesti, jotta kumpikaan ei joudu huonoon asemaan.

Jos tällaista sopeutumiskykyä toisen erilaiseen asemaan ei ole, sitten kannattaakin jo etsiä kumppaninsa samanlaisesta yhteiskuntaluokasta - tietysti sillä tavoin tulee vain todistaneeksi itselleen että rahahan se lopulta kaiken ratkaisikin.

Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.

Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja. 

MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan. 

Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa. 

Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut asumiskustannukset sitten on, ne mitkä eivät sisältyisi vuokraan?

Eikö sulla omassa elämässä ole esimerkkejä? Ok-talossa aivan erit kuin kerrostalossa ainakin.

Ei, koskapa asun omassa ok-talossa enkä vuokralla. Vuokraanhan voi sisältyä vaikka mitä tai olla sisältymättä, eikös vaan?

Asumiskulut pitäisi jakaa. Mutta asuntolainan lyhennykset eivät ole kuluja. Jos lyhentää lainaa, pitää omistussuhteen muuttua samassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.

Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja. 

MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan. 

Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa. 

Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.

Olet varmaan jo elämää nähneenä ja muiden erotarinoita ja omaisuudenjakokiistoja todistaneena tajunnut, että sulla oli tämän asian suhteen melkoinen kultakimpale. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut asumiskustannukset sitten on, ne mitkä eivät sisältyisi vuokraan?

Eikö sulla omassa elämässä ole esimerkkejä? Ok-talossa aivan erit kuin kerrostalossa ainakin.

Ei, koskapa asun omassa ok-talossa enkä vuokralla. Vuokraanhan voi sisältyä vaikka mitä tai olla sisältymättä, eikös vaan?

No ei nuo nyt kovin moninaiset varmaankaan ole. Ainakin niistä saa koottua sellaisen kombon mikä voi jo reilusti ylittää sen miehen "vaatiman puolikkaan". Auttais paljon jos ois tieto onko ap:n miesystävän talo jo maksettu kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.

Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja. 

MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan. 

Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa. 

Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.

2/5, pystyt parempaankin.

Ei se kovin isoa järjenkäyttöä vaadi, oivaltaakseen sen että jos esim. miljonääri ja varaton alkaa keskenään parisuhteilemaan, kyllä siinä tulee väkisinkin tilanteita jolloin miljonäärin on vain suosiolla kaivettava kuvetta.

Muut vaihtoehdot on sitten siinä että miljonääri alkaa sopeutumaan varattoman elintasoon, ja se tuskin on suurimmalle osalle miljonääreistä minkäänlainen vaihtoehto. Mitäs ihmeen järkeä siinä olisi kerätä varallisuutta, jos tarkoituksena ei olisi myös parempi elintaso.

Kärjistin tilannetta tarkoituksellisesti mijonääri vs. varaton, koska samat tilanteet tulee vastaan jo vähäisemmilläkin tuloeroilla, saattaa olla joillekin yllättävää se että jollakulla toisella ei todellakaan ole varaa laitella vaikka 500 euroa viikossa johonkin sinänsä mukavalta kuulostaviin harrasteisiin - ja samoin joku voi ihmetellä miten jollakin ei mene harrasteisiin edes 5 euroa viikossa.

Mitä enemmän ja mitä kovemmilla otteilla Suomessa kärjistetään tuloeroja, sitä varmemmin em. kaltaisia tilanteita tulee aina vain enemmän, riitojen määrä ainakin kasvaa varmuudella.

Vierailija kirjoitti:

Sinä maksaisit vuokraa, toinen kerryttää omaisuuttaan. Joo älä muuta yhteen.

Kerryttäähän se toinenkin omaisuuttaan, jos ei maksa asumiskuluja, vain toinen maksaa. Mikä ihmeen aivopieru?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.

Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja. 

MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan. 

Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa. 

Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.

Olet varmaan jo elämää nähneenä ja muiden erotarinoita ja omaisuudenjakokiistoja todistaneena tajunnut, että sulla oli tämän asian suhteen melkoinen kultakimpale. 

No et kai tuota surkeaa trollia tosissaan ottanut 😆 Eihän kukaan täyspäinen suostuisi tuollaiseen omaisuuden jakoon eron tullessa, jossa itse on hommannut lähes kaiken ja sitten myös käytännössä jättää erossa exälleen kaiken.

Siis että sinä muutat miehesi kotiin ja maksat hänen asuntolainaansa ilman mitään omia omistajan oikeuksia? Älä tee noin. Ostakaa mieluiten yhteinen koti tai puolittakaa laina. Siihen asti kannattaa asua erillään jos ukolle ei käy se järjestely että maksat juoksevia yhteisiä kuluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.

Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja. 

MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan. 

Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa. 

Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.

Olet varmaan jo elämää nähneenä ja muiden erotarinoita ja omaisuudenjakokiistoja todistaneena tajunnut, että sulla oli tämän asian suhteen melkoinen kultakimpale. 

No et kai tuota surkeaa trollia tosissaan ottanut 😆 Eihän kukaan täyspäinen suostuisi tuollaiseen omaisuuden jakoon eron tullessa, jossa itse on hommannut lähes kaiken ja sitten myös käytännössä jättää erossa exälleen kaiken.

Tiedän itse tällaisen pariskunnan. Mies jätti kaiken ja sanoi, ettei halua yhtään mitään muistuttamaan entisistä ajoista eikä halua mihinkään erokiistaan tai asianajajien kanssa tappalemaan. Oli kai tarpeeksi hyvätuloinen, joten tiesi, että parin vuoden päästä on taas asiat ennallaan. Siinä tais sitten jäädä ne lapsetkin :/

Provot on provoja, mutta maailma on ihmeellinen ja ihmiset sen.

Mitä vittua nää kommentit on täällä :D Tottakai omasta asumisestaan kuuluu maksaa. Kuten AP sanoi, että poikaystävä on täydellinen paketti, kuulostaa hän ajattelevan tämänkin asian järjellä.

Vastuuttomia neuvoja ihmisiltä, nyt ihan oikeasti. Ei täällä mitään saa ilmaseksi. Ugh.

Saa kyllä antaa asua ilmaiseksi jos haluaa, mutta ei ole kohtuutonta pyytää vuokraa.

Sattuu oikein naamaan teidän ihmisten kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.

Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja. 

MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan. 

Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa. 

Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.

Olet varmaan jo elämää nähneenä ja muiden erotarinoita ja omaisuudenjakokiistoja todistaneena tajunnut, että sulla oli tämän asian suhteen melkoinen kultakimpale. 

No et kai tuota surkeaa trollia tosissaan ottanut 😆 Eihän kukaan täyspäinen suostuisi tuollaiseen omaisuuden jakoon eron tullessa, jossa itse on hommannut lähes kaiken ja sitten myös käytännössä jättää erossa exälleen kaiken.

Jospa unohti sopivasti kertoa, ettei miehen nyt tarvitse maksaa elareita laisinkaan, kun jätti talon perheelleen. Kirsikkana kakussa vapautus myös osallistumisesta mihinkään muihin lapsia koskeviin kuluihin, kuten harrastukset, opiskelut jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä maksaisit vuokraa, toinen kerryttää omaisuuttaan. Joo älä muuta yhteen.

Kerryttäähän se toinenkin omaisuuttaan, jos ei maksa asumiskuluja, vain toinen maksaa. Mikä ihmeen aivopieru?

Lisäksi siinä, missä toinen kerryttää asuntovarallisuuttaan, se sijoitus on nyt apn tapauksessa sidottu siihen yhteen kohteeseen. Entäs jos talosta löytyy myöhemmin myynnin yhteydessä hometta? Voi olla sijoitus silloin miinusmerkkinenkin. Mutta kumppani ilmaiseksi siellä asuessaan on taasen voinut käyttää omat ylimääräiset rahansa muihin sijoituksiin, riskit hajauttaen. 

Järki käteen, voi luoja kirjoitti:

Mitä vittua nää kommentit on täällä :D Tottakai omasta asumisestaan kuuluu maksaa. Kuten AP sanoi, että poikaystävä on täydellinen paketti, kuulostaa hän ajattelevan tämänkin asian järjellä.

Vastuuttomia neuvoja ihmisiltä, nyt ihan oikeasti. Ei täällä mitään saa ilmaseksi. Ugh.

Saa kyllä antaa asua ilmaiseksi jos haluaa, mutta ei ole kohtuutonta pyytää vuokraa.

Sattuu oikein naamaan teidän ihmisten kommentit.

Ja mulla sattuu naamaan tuo "ilmaiseksi" mitä ei ole kukaan, ei yksikään suosinut :D

Edes ap ei yrittänyt keplotella ILMAISEKSI, vaan miettii miten sais rahat riittämään ja jotenkin sovittua tasapuolisesti. Nyt ihan oikeasti....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä maksaisit vuokraa, toinen kerryttää omaisuuttaan. Joo älä muuta yhteen.

Kerryttäähän se toinenkin omaisuuttaan, jos ei maksa asumiskuluja, vain toinen maksaa. Mikä ihmeen aivopieru?

Miten opiskelija kerryttää mitään omaisuuttaan kun tulot ovat asumistuki, opintoraha ja -laina plus sivutienestit ja riittää elämään opiskelija-asunnossa. Ei opiskella jalka ole varaa ryhtyä makselemaan toisen asumista omakotitalon saa ,puhumattakaan että raha riittäisi sijoittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elinkustannukset jaetaan.

Jos omistus pysyy miehellä, mies maksaa talonsa.

Jos hän haluaa taloonsa vuokralaisen, ottakoon muualta.

Onko sama asetelma, jos asunnon omistaa nainen? Ihanko tosissaan josko avaisin tänne ketjun, ja kertoisin tilanne on että minä maksan lyhennykset, vastikkeen, asumiskulut ja peruspäivärahalla elelevä mieheni ostaa jääkaappiin joskus jotain ja vie roskat niin koko palsta olisi "Ai kun kuulostaa hyvältä! Onpa teillä ihanan tasavertainen suhde! Mistä tuollaisia ihania miehiä löytää - mulle kans!"

Juurikin näin. Täällä naiset huutaa ahneesta miehestä, mutta sitten kun roolit käännetään toisinpäin niin silti huudetaan miehestä joka ei suostu omaa elämistään maksamaan. Aina miehen vika.

Jos ei mies ei halua maksaa kumppaninsa kuluja, ei tuo ole tosi rakkautta. Ei kestä pitkään tämä suhde. Mieti tarkkaan muutatko yhteen.

Nainen voi hyvin maksaa luonnossa vuokra osuuden. Levittää miehelle jalat hyvin yksinkertaista. Nainen antaa ja mies kuittaa vuokran maksettua.