Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
13.11.2021 |
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Vierailija kirjoitti:
Nainen häviää aina. Minä olen huoltanut miehen talon pihan, siivoukset, ruoanlaiton, marjoista ja omenista kerättyäni tehnyt hillot ja mehut. Oman asuntoni kulut maksanut (lapset vielä kotona), siellä ruoat jne.
Rahaa jää säästöön kun en elätä miestä ja ole kotiorja.
Elä, ap, omaa elämääsi. Jos sinua kositaan, voitte suostuttuasi perustaa yhteisen kodin.
Näin teimmekin aikanaan nyt jo edesmenneen mieheni kanssa.
Nämä nykyiset miehet ottavat kaikki parisuhteen edut, mutta eivät yhtään huolehdi naisen hyvinvoinnista.
Jos suostut maksamaan ruokakulut, se on kaikkein huonoin. Ei jää mitään vastetta kun eroatte ja ruoka on ERITTÄIN kallista.
Väärin. Nainen voittaa aina.
Lähipiirissäni kaikki miehet maksavat suurimman osan kuluista "koska nainen tienaa vähemmän". Tosiasiassa palkat on suht samat. Eli mies maksaa enemmän ja nainen saa säästöön huomattavasti enemmän. Loppujen lopuksi molemmat hyötyvät, koska yksinasuminen on molemmille kalliimpaa. On kuitenkin hyvin väärin sanoa, että nainen häviää aina vaikka asia menee päinvastoin.
Itse tienaan nettona 2300€, kumppanini 1500€. Molemmat maksaa puolet vuokrasta, minä maksan muut kulut, ruoat, auton, matkat, koiran kulut etc. En valita koska olemme kuitenkin yhteisessä taloudessa, mutta väärin sanoa että kumppanini olisi hävinnyt suhteessa rahallisesti verrattuna siihen, että olisi asunut yksin.
Jos molemmat asuisimme yksin, niin hän varmaan muuttaisi vanhemmilleen koska ei olisi rahaa vuokraan tai sen jälkeen muuhun elämiseen. Minä taas olisin ostanut jo oman asunnon (yksin eläessä riittää pienempi) ja elintasoni olisi korkeampi. Rakastan kuitenkin toista, joten elämme yhdessä asioista päättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.
Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja.
MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan.
Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa.
Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.
Olet varmaan jo elämää nähneenä ja muiden erotarinoita ja omaisuudenjakokiistoja todistaneena tajunnut, että sulla oli tämän asian suhteen melkoinen kultakimpale.
No et kai tuota surkeaa trollia tosissaan ottanut 😆 Eihän kukaan täyspäinen suostuisi tuollaiseen omaisuuden jakoon eron tullessa, jossa itse on hommannut lähes kaiken ja sitten myös käytännössä jättää erossa exälleen kaiken.
Tarinassa ei kerrottu mitä miehelle jäi, todennäköisesti muuta omaisuutta talon arvon verran. Ihan mahdollinen kuvio, ei taloa ole aina pakko laittaa myyntiin ja jakaa myyntivoittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elinkustannukset jaetaan.
Jos omistus pysyy miehellä, mies maksaa talonsa.Jos hän haluaa taloonsa vuokralaisen, ottakoon muualta.
Onko sama asetelma, jos asunnon omistaa nainen? Ihanko tosissaan josko avaisin tänne ketjun, ja kertoisin tilanne on että minä maksan lyhennykset, vastikkeen, asumiskulut ja peruspäivärahalla elelevä mieheni ostaa jääkaappiin joskus jotain ja vie roskat niin koko palsta olisi "Ai kun kuulostaa hyvältä! Onpa teillä ihanan tasavertainen suhde! Mistä tuollaisia ihania miehiä löytää - mulle kans!"
Juurikin näin. Täällä naiset huutaa ahneesta miehestä, mutta sitten kun roolit käännetään toisinpäin niin silti huudetaan miehestä joka ei suostu omaa elämistään maksamaan. Aina miehen vika.
En ole valmis noin suoriin johtopäätöksiin. Samalla onko ihme, että tasa-arvo yhä utopia kun täälläkin näköjään yhä monen mielestä se, että mies maksaa kaiken muun vastineeksi siitä että itse kotona synnyttämässä ja siivoamassa, on yhä normi. Aika on mennyt sen ohi. Palvelijan saa nykyään aika sittenkin edullisesti.
Ei sieltä tiettyjen alojen palkkakuopista tasan nousta ainakaan sillä, josko aloilla työskentelevienkin oma asenne on tämä on välivaihe kunnes pääsen miehelään.
Olin pitkässä avoliitossa joka kesti 18 vuotta. Loppui rakkaus vuosia ennen eroa. Kävin koulut siinä ajassa sain kerrytettyä mukavasti omaisuutta. Nyt oma osake kaksio ja kaksi sijoitusyksiötä. Toinen velaton ja omaa maksan vielä reilu kaksi vuotta ja toista sijoitusasuntoa useamman vuoden. Hyvän pohjan sain omalle elämälle avoliitosta. En voi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.
Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja.
MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan.
Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa.
Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.
Olet varmaan jo elämää nähneenä ja muiden erotarinoita ja omaisuudenjakokiistoja todistaneena tajunnut, että sulla oli tämän asian suhteen melkoinen kultakimpale.
No et kai tuota surkeaa trollia tosissaan ottanut 😆 Eihän kukaan täyspäinen suostuisi tuollaiseen omaisuuden jakoon eron tullessa, jossa itse on hommannut lähes kaiken ja sitten myös käytännössä jättää erossa exälleen kaiken.
Tarinassa ei kerrottu mitä miehelle jäi, todennäköisesti muuta omaisuutta talon arvon verran. Ihan mahdollinen kuvio, ei taloa ole aina pakko laittaa myyntiin ja jakaa myyntivoittoa.
Heh, parin millin osakesalkku, mistä reppana ei tiennyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen maksaa alapäällä ostoksen kirjoitti:
Naisen ei tarvitse kuljettaa rahakukkaroa mukanaan. Naisella maksukone aina mukana. Naisen kun tarvitsee maksaa niin jalat aukeaa ja maksuväline valmiina kuittaamaan ostoksen.
Sitten kun tuikkaa viivaan, niin voi todeta, että jaahas, ei lukenu korttia. Pitää vetäistä uudestaan 😁
Vierailija kirjoitti:
Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.
Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja.
MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan.
Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa.
Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.
Miehesi on siis erittäin hyvätuloinen jos ei tunnu missään, että on elättänyt ensin sinua arviolta 10-15v. Sen jälkeen antanut sinulle talon (150-500 tuhatta) täysin kalustettuna (10-20 tuhatta). Hyvä juttu sinulle, mutta keskituloiselle ihmiselle täysin mahdoton yhtälö.
Keskituloisen mittakaavassa vastaava kokonaissumma olisi n.50 000€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä maksaisit vuokraa, toinen kerryttää omaisuuttaan. Joo älä muuta yhteen.
Kerryttäähän se toinenkin omaisuuttaan, jos ei maksa asumiskuluja, vain toinen maksaa. Mikä ihmeen aivopieru?
Miten opiskelija kerryttää mitään omaisuuttaan kun tulot ovat asumistuki, opintoraha ja -laina plus sivutienestit ja riittää elämään opiskelija-asunnossa. Ei opiskella jalka ole varaa ryhtyä makselemaan toisen asumista omakotitalon saa ,puhumattakaan että raha riittäisi sijoittamiseen.
No kerryttäisikö sitten asumalla yksin vuokralla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä maksaisit vuokraa, toinen kerryttää omaisuuttaan. Joo älä muuta yhteen.
Kerryttäähän se toinenkin omaisuuttaan, jos ei maksa asumiskuluja, vain toinen maksaa. Mikä ihmeen aivopieru?
Miten opiskelija kerryttää mitään omaisuuttaan kun tulot ovat asumistuki, opintoraha ja -laina plus sivutienestit ja riittää elämään opiskelija-asunnossa. Ei opiskella jalka ole varaa ryhtyä makselemaan toisen asumista omakotitalon saa ,puhumattakaan että raha riittäisi sijoittamiseen.
No kerryttäisikö sitten asumalla yksin vuokralla?
Ja liikuttavaa on, kun asumistukeen referioidaan tulona. Ei se ole tulo. Se on tuki, jolla on tarkoitus kattaa omia asumismenoja. Jos jatkossa asumismenoja ei ole, k.o. tuen menetys ei ole tulon menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.
On täysin ok asua erillään ja on täysin ok, jos toinen ospauoli ei halua muuttaa yhteen. Mutta ainakaan minulle ei olisi ok, että toinen osapuoli käskyttäisi ja sanelisi ehtoja kuin isä lapselle tai pomo alaiselleen, miltä tuo "ensin oltava opinnot ohi ja vakityöpaikka".
Olen seurannut koko elämäni tällaista kitupiikkiä ja voin luvata että tilanne muuttuu vaan pahemmaksi. Äiti on joutunut vuosikymmeniä pienemmästä palkastaan maksamaan osan asumisesta, kaikki ruokakulut ja kaikki lapsiin liittyvät kulut. Isää ei lasten elatus kiinnostanut.
Nyt ovat eläkkeellä ja äiti ei meinaa selvitä lääkelaskuistaan pienellä eläkkeellään. Arvaa auttaako isä edelleenkään? On tuo taloudellinen hyväksikäyttö sen verran kurjaa katseltavaa, että kannattaa vaan kaikkien naisten pitää huoli siitä, ettei joudu maksunaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reilua ja oikeudenmukaista olisi se, että kaikesta maksettaisiin tulojen mukaan, sohvaa ostaessa todistettaisiin tulot ja pienituloinen saisi sohvan halvemmalla kuin suurituloinen ja bensapumpulla voisi käyttää korttia, jolla todistaisi tulot ja saisi bensaa eurolla litra kun suurituloiselle se maksaisi tuon vajaa kaksi euroa. Nollatuloinen saisi kaiken ilmaiseksi, niin asunnon, huonekalut, ruuan, auton, bensat siihen jne. eli kaikesta maksettaisiin tulojen mukaan. Mutta vanhaa kommunistia on kusetettu aina ja jokainen joutuu tuloista riippumatta maksamaan saman verran edelleen. Paitsi parisuhteessa asumiskulut, elämisen kulut yms., ne onneksi koetaan reiluksi ja oikeudenmukaiseksi maksaa tulojen mukaan ja kommunismi toteutuu edes tässä!
Näkökanta se on tuokin - rinnastaa parisuhde ja sohvan tai bensan ostaminen.
Paljonko olisi sitten sopiva hinta miehen maksaa puolis... anteeksi, vuokralaiselleen, seksistä, entäpä lapsen synnyttämisestä?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta eikö seksissä se olisi vastavuoroisuus. En ainakaan itse koe, että harrastamani seksi on ikävä velvollisuus tai palvelus kumppanille, vaan kyllä se on ihan yhteisymmärryksessä harrastettu, molempien nautintoon tähtäävä asia, jota itse haluan ihan yhtä paljon. En siis ymmärrä logiikkaa, miksi nainen tarvitsisi erillisen korvauksen seksistä... Saanhan toivomani laista läheisyyttä, nautintoa, sellaista seksiä josta tykkään ja orgasmeja.
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon, että oma päätös asua eri osoitteissa miesystävän kanssa on ollut elämäni paras päätös. Kukaan ei käytä ketään hyväkseen ja ihan saa itse sisustaa tai remontoida kämpän mieleisekseen. Tämä ketju on taas kerran sen todistanut. Nykyinen miesystävä tosin olisi kovasti tulossa mun asuntoon koska asun paremmalla paikalla ja mun asunto on toimivampi sekä isompi. Paremmat baarit ja muu tarjonta, lyhyt matka jne. On näreissään kun en ole ehdotuksesta innostunut XD
Miesystävä ehdotti, että maksaisi puolet juoksevista kuluista eli lähinnä puolet vastikkeesta + vesimaksu. Kuulemma kotivakuutuksesta voisi maksaa osan. VAstike on vähän päälle 200e/kk eli oikeasti kuvittelee asuvan reilulla satasella. Perustelu juuri se, ettei halua kartuttaa toisen omaisuutta. Kun kuitenkin käyttäisin hänen maksamia rahoja lainanlyhennykseen. Ööh.... Hänellä on oma asunto, jonka laittaisi vuokralle jolloin vuokralainen tavallaan maksaisi lainaa. Kysyin eikö hänen kaavailema kuvio käytännössä tarkottaisi, että minä kartutan hänen omaisuutta. Ei ole kuulemma verrattavissa koska minä en anna hänelle rahaa. Hmm.... Muuten fiksu aikuinen mies, tässä vaan harkintakyky pettää. Sanoin hänelle ettei tarvitse olla huolissaan eikä pelätä tulevansa hyväksikäytetyksi koska me ei samaan asuntoon tulla muuttamaan. Viimeisimmästä keskustelusta muutama viikko ja selvästi hiertää edelleen XDDD
Tämä on vähän erilainen tilanne kuin jos kumppani olisi varaton ja pienituloinen. Eikä sen vuoksi verrannollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin (kun seurustelimme) poikaystäväni asuntoon. Hän ei milloinkaan pyytänyt mitään asuntoon liittyvää maksamaan. Ruokakaupassa kävin osapuilleen vuorotellen.
Valmistuttuamme ja mentyämme molemmat töihin, ostimme talon "yhdessä", vaikka hän sen maksoi. Olen ostanut vuosien saatossa jotain huonekaluja.
MIeheni on tienannut aina enemmän kuin minä. 3 lapsen jälkeen, tietenkin suurin osa kaikista perheen hankinnoista on hänen maksamiaan. Tämä ei ole ollut missään kohti ongelma kummallekaan.
Valitettavasti tuli ero. Erossa sain pitää talon. Ei mitään katkeruutta mistään, mielestäni talousasiat menivät oikein, sikäli, että hän sai perheen, uran, kaikki. Ja osaltaan "korvasi" minulle näin minun osuutta kuvioissa.
Olemme hyvissä väleissä edelleen, vaikka hänellä uusi (nuori) puoliso ja vauva nyt.
Miehesi on siis erittäin hyvätuloinen jos ei tunnu missään, että on elättänyt ensin sinua arviolta 10-15v. Sen jälkeen antanut sinulle talon (150-500 tuhatta) täysin kalustettuna (10-20 tuhatta). Hyvä juttu sinulle, mutta keskituloiselle ihmiselle täysin mahdoton yhtälö.
Keskituloisen mittakaavassa vastaava kokonaissumma olisi n.50 000€.
Riippuen asunnon arvosta ja parisuhteen kestosta tietty.. mutten ihmettele ettei tarinan kertovalla osapuolella ole katkeruutta mistään.
Minä asun miesystäväni omakotitalossa, enkä maksa vuokraa. Talossa asuu lisäksemme hänen kaksi teiniään, 2 koiraa ja kissa. Hoidan siivoukset, eläimet ja ruuanlaiton. Ruoat ostetaan puoliksi, tai mies ostaa useammin lapsilleen ruokia ja minä sitten itselleni omia kasvispöperöitäni.
Voin kertoa, että sotkua riittää siivottavaksi. Mieluummin melkein maksaisin sitä vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta reilua ja oikeudenmukaista olisi se, että kaikesta maksettaisiin tulojen mukaan, sohvaa ostaessa todistettaisiin tulot ja pienituloinen saisi sohvan halvemmalla kuin suurituloinen ja bensapumpulla voisi käyttää korttia, jolla todistaisi tulot ja saisi bensaa eurolla litra kun suurituloiselle se maksaisi tuon vajaa kaksi euroa. Nollatuloinen saisi kaiken ilmaiseksi, niin asunnon, huonekalut, ruuan, auton, bensat siihen jne. eli kaikesta maksettaisiin tulojen mukaan. Mutta vanhaa kommunistia on kusetettu aina ja jokainen joutuu tuloista riippumatta maksamaan saman verran edelleen. Paitsi parisuhteessa asumiskulut, elämisen kulut yms., ne onneksi koetaan reiluksi ja oikeudenmukaiseksi maksaa tulojen mukaan ja kommunismi toteutuu edes tässä!
Näkökanta se on tuokin - rinnastaa parisuhde ja sohvan tai bensan ostaminen.
Paljonko olisi sitten sopiva hinta miehen maksaa puolis... anteeksi, vuokralaiselleen, seksistä, entäpä lapsen synnyttämisestä?En ole tuo, jolta kysyt, mutta eikö seksissä se olisi vastavuoroisuus. En ainakaan itse koe, että harrastamani seksi on ikävä velvollisuus tai palvelus kumppanille, vaan kyllä se on ihan yhteisymmärryksessä harrastettu, molempien nautintoon tähtäävä asia, jota itse haluan ihan yhtä paljon. En siis ymmärrä logiikkaa, miksi nainen tarvitsisi erillisen korvauksen seksistä... Saanhan toivomani laista läheisyyttä, nautintoa, sellaista seksiä josta tykkään ja orgasmeja.
Minulle omistusasunnossa asuvana naisena kaiketi kait tosissaan ehdotettiin asumiskulujen tasaamiseksi tänään vaihtoehtoa, että voisihan se mies siivota, kokata ja remontoida kotiani korvaukseksi siitä, että asumme minun omistusasunnossani. Joo, voisihan se. Samalla itse tasa-arvoon ja tasavertaisuuteen pyrkivänä sekä uskovana jotenkin ällöttävän alisteiselta tuokin kuulosti.
Jos minä muutan miehen omistamaan asuntoon, maksan puolet vastikkeesta ja kaikista niistä kuluista joihin olen osallinen.
Sellaisia ovat sähkö, vakuutus, netti.
Ruokia ostaa molemmat.
Mies maksaa oman auton ja kuskaa mua sillä, en osallistu bensoihin ( miehen toive) mutta saatan yllättää muuten jollain kivalla jutulla tai tarjota vaikka ruoat matkalla.
Elämme siis nyt kahta kohtia ja ehkä muutan joskus hänen luokseen. Tottakai maksan kaikesta, miksi en maksaisi.
Jos joskus eroamme niin ei mua harmita.
Olisin maksanut asumisesta yksin huomattavasti enemmän.
Esim nyt maksan kaiken itse- tonni asumiseen ja laskut päälle. Se että kulut jaetaan on mun sekä miehen etu, ja mahdollistaa kaikkea muuta.
En todella voisi kuvitella meneväni sinne vaan ilmaiseksi.
Yhteiset mahdolliset rempat mies kustantaa ja mä osallistun työllä jos haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa naiset aina kuvittelemaan että teidän asuminen on ilmaista ja pääsette lokkeileen toisen ostamaan asuntoon. Varsinkin kehtaatte valittaa jos teidän pitäisi maksaa osuutenne elämisen kustannuksista
Palstalla käy näköjään ihan tajuton määrä lukihäiriöisiä tai jotenkin muuten häiriöisiä. En ole ap:n enkä kenenkään muunkaan kommentoinnista lukenut, että ILMASEKSI pitäisi päästä asumaan. Minkä kommentin sinä olet lukenut, missä näin olisi?
Opiskelijan budjetilla ei voi maksaa mitenkään puolta kaikesta. Tulojen mukaan mennään, kunnes tuloerot tasaantuvat. Siihen asti on kumppani joko laskelmallinen nillittäjä, joka laskee jopa saunan pöllit tai ymmärtää, että tilanne on ohimenevä, ja koska tarjoaa itse tätä asumismuotoa rakkaalleen, ei vaadi mahdottomia, kuten nyt puolta kaikesta.
Voihan aina ottaa vuokralaisen taloonsa ja maksattaa tällä lainaansa, ap asukoon omassa kodissaan.
Oli se opiskelu tai raskaus tai mikä tahansa muu tekosyy mitä naiset käyttää aina että ei tarvi maksaa osuuttaan. Miksi miehen pitäisi maksaa se opiskelija naisen asuminen kun se valmistuu matalapalkka alalle joka on seuraava tekosyy minkä takia ei suostuta maksaa puolia. Niin monen naisen ja niin monen ikäisen kanssa koettu että tämä menee aina samanlailla
Mikä miehen osuus on tässä kuviossa? Hänellä on täysi oikeus ja vapaus valita kumppaninsa, hän voi sanoa halukkaalle naiselle "ei", jos naisen tulotaso, ammatti tai elämäntilanne ei miellytä, ja mies voi täysin vapaasti valita, ettei muuta yhteen. Mikä on miehen tekosyy siihen, että hän kuitenkin hakeutuu tilanteeseen, jossa hänelle ei jää enää muuta vaihtoehtoa kuin uhriutuminen?
PS. Samaan aikaan on sinkkuina paljon korkeasti koulutettuja, jopa ihan hyvätuloisiakin naisia. Olisiko kannattanut yrittää deittailla tällaisia naisia - vai eikö oma taso riittänyt heihin...? Mikä on tekosyynne, että päädyitte pienituloisen naisen partneriksi?
Vierailija kirjoitti:
Minä asun miesystäväni omakotitalossa, enkä maksa vuokraa. Talossa asuu lisäksemme hänen kaksi teiniään, 2 koiraa ja kissa. Hoidan siivoukset, eläimet ja ruuanlaiton. Ruoat ostetaan puoliksi, tai mies ostaa useammin lapsilleen ruokia ja minä sitten itselleni omia kasvispöperöitäni.
Voin kertoa, että sotkua riittää siivottavaksi. Mieluummin melkein maksaisin sitä vuokraa.
Miksi et maksa? Parilla huntilla kuukaudessa saa ainakin pääkaupunkiseudulla jo ihan kohtalaisen pari kertaa kuukaudessa ylläpitosiivouksen. Koiran ja lasten sotkut tietty päälle nostaa siivouksen hintaa. Mutta sanotaanko siis että vaikka 400 kuukaudessa? Ei ole paha vuokra.
Niin, kaksi minsaa viikossa, ihan kohtuullista ja edullistakin.