Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto: poikaystävä vaatii vuokraa?
13.11.2021 |
Olen opiskelemassa sosionomiksi ja teen opiskeluiden ohella osa-aikatöitä kaupassa. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta 2 vuotta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että yhteemuutto olisi ajankohtainen. Poikaystävä on minua pari vuotta vanhempi ja tekee kokopäivätöitä projektipäällikkönä. Itse asun kerrostaloyksiössä ja tarkoitus oli, että muuttaisin poikaystäväni omistamaan omakotitaloon.
Kuvittelin omassa mielessäni, että se riittäisi, jos pienistä tuloistani maksaisin niin ison osan ruokaostoksista ja muista yhteisistä kuluista kun pystyn, mutta poikaystävän mielestä minun pitäisi maksaa vuokraa, jos asun "hänen" talossaan. Vähän kyllä ison askeleen ottamisesta saatu onnellisuuden tunne lopahti. Vuokra olisi pienempi kuin nykyisessä asunnossani, mutta lisäksi joutuisin maksamaan myös niitä muita kuluja, "yhteisessä" talossa kun asutaan.
Poikkis on muuten täydellinen paketti, mutta tämä vaatimus pisti miettimään. Onko oikein vaatia omalta puolisolta vuokraa? Tai ylipäätään tuoda rakkaudelle perustuvaan parisuhteeseen tällaista "liiketoimintaa"? Onko poikaystäväni todella kylmäsydäminen vai ylireagoinko? Ja onko mitään vinkkejä miten voisin yrittää neuvotella tästä? Haluaisin kyllä muuttaa yhteen, mutta...
Kommentit (828)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että uikuti uikuti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä maksaisit vuokraa, toinen kerryttää omaisuuttaan. Joo älä muuta yhteen.
Vielä enemmän hän nykyään vuokralla asuessaan kerryttää jonkun täysin tuntemattoman omaisuutta.
Se on bisnestä, ei parisuhde.
Asumistuki tekee asumisesta kuitenkin tuloille sopivan, eikä tarvitse miettiä poikaystävän vaatimuksia.
Elät ja teet kaiken ihan kuin itseäsi huvittaa, ja saat oman rauhan. Huoletonta ja stressitöntä, kodinkoneiden hajottua tulee uusi tilalle, ja riippuen vuokranantajasta (yksityiset erikseen) ja omasta käytöksestäsi, ei kukaan voi käskeä sinua häipymään. eri
Miten varmistaa asia toisinpäin? Eli että vähätuloisempi kumppani ei sittenkään ole parempituloisen kanssa osittain siksi, kun saa erinäisiä asumis- ja muita etuja ilmaiseksi.
No sinähän jo toteat "ilmaiseksi", eli mitä varmistamista tuossa nyt enää on? Kun mielestäsi ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin se millimetripaperille raapustettu ja viivoittimella rajattu vuokrasopimus. Muuten ei voi yhteisesti asua saman katon alla, ei ei millään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun minun kumppanini muutti aikoinaan asumaan luokseni omasta vuokrakämpästään, niin sovittiin että hän maksaa asumiskuluina asunnon 170 euron vastikkeen. Oli ikionnellinen järjestelystä, kun entinen 520 euron vuokra muuttui tuohon summaan asumiskuluissa.
Täälläkin on akkoja, jotka nillittäisivät vastaavasta järjestelystä, että haluavat maksaa vain puoli vastiketta, mutta onneksi oma kumppani on täyspäinen. Ymmärsi, että minulle jää vielä vastiketta huomattavasti suurempi asuntolaina maksettavaksi ja ymmärsi myös sen, että asunto kuuluu enemmän kahden ihmisen siinä asuessa. Ylipäätään oli onnellinen, että asumiskulut olivat enää 1/3 verrattuna siihen kun yksin asui vuokralla.
Täytyy sanoa, että olen kyllä löytänyt hyvän naisen, kun katsoo tätä lokkeilevaa ämmäsakkia täällä.
Yhtä lailla sun akkas on lokkeileva ämmä. Ainiin kun seon sun akka niin ei ole. Miksi ylipäänsä kirjottelet tollasia kun suurin osa on sitä mieltä, että asumisesta tulee jokaisen maksaa osuutensa. Äijät ne on mitkä yrittää päästä lokkeilemaan ja vapaamatkkustajiksi joka käänteessä. Niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että uikuti uikuti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä maksaisit vuokraa, toinen kerryttää omaisuuttaan. Joo älä muuta yhteen.
Vielä enemmän hän nykyään vuokralla asuessaan kerryttää jonkun täysin tuntemattoman omaisuutta.
Se on bisnestä, ei parisuhde.
Asumistuki tekee asumisesta kuitenkin tuloille sopivan, eikä tarvitse miettiä poikaystävän vaatimuksia.
Elät ja teet kaiken ihan kuin itseäsi huvittaa, ja saat oman rauhan. Huoletonta ja stressitöntä, kodinkoneiden hajottua tulee uusi tilalle, ja riippuen vuokranantajasta (yksityiset erikseen) ja omasta käytöksestäsi, ei kukaan voi käskeä sinua häipymään. eri
Miten varmistaa asia toisinpäin? Eli että vähätuloisempi kumppani ei sittenkään ole parempituloisen kanssa osittain siksi, kun saa erinäisiä asumis- ja muita etuja ilmaiseksi.
No sinähän jo toteat "ilmaiseksi", eli mitä varmistamista tuossa nyt enää on? Kun mielestäsi ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin se millimetripaperille raapustettu ja viivoittimella rajattu vuokrasopimus. Muuten ei voi yhteisesti asua saman katon alla, ei ei millään...
jos naista ei kiinnosta raapustella niin ei varmaan haittaa maksaakaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon, että oma päätös asua eri osoitteissa miesystävän kanssa on ollut elämäni paras päätös. Kukaan ei käytä ketään hyväkseen ja ihan saa itse sisustaa tai remontoida kämpän mieleisekseen. Tämä ketju on taas kerran sen todistanut. Nykyinen miesystävä tosin olisi kovasti tulossa mun asuntoon koska asun paremmalla paikalla ja mun asunto on toimivampi sekä isompi. Paremmat baarit ja muu tarjonta, lyhyt matka jne. On näreissään kun en ole ehdotuksesta innostunut XD
Miesystävä ehdotti, että maksaisi puolet juoksevista kuluista eli lähinnä puolet vastikkeesta + vesimaksu. Kuulemma kotivakuutuksesta voisi maksaa osan. VAstike on vähän päälle 200e/kk eli oikeasti kuvittelee asuvan reilulla satasella. Perustelu juuri se, ettei halua kartuttaa toisen omaisuutta. Kun kuitenkin käyttäisin hänen maksamia rahoja lainanlyhennykseen. Ööh.... Hänellä on oma asunto, jonka laittaisi vuokralle jolloin vuokralainen tavallaan maksaisi lainaa. Kysyin eikö hänen kaavailema kuvio käytännössä tarkottaisi, että minä kartutan hänen omaisuutta. Ei ole kuulemma verrattavissa koska minä en anna hänelle rahaa. Hmm.... Muuten fiksu aikuinen mies, tässä vaan harkintakyky pettää. Sanoin hänelle ettei tarvitse olla huolissaan eikä pelätä tulevansa hyväksikäytetyksi koska me ei samaan asuntoon tulla muuttamaan. Viimeisimmästä keskustelusta muutama viikko ja selvästi hiertää edelleen XDDD
Olen se äsken asumiskulujani tarkempaan listannut. Havainnollisti käytännössä, miten täysin molempia tyydyttävää ja ennen kaikkea tasavertaista ratkaisua ei välttämättä löydy. Joten paras ratkaisu minullakin, jos vielä pariudun, lienee että molemmat asuvat erikseen.
Hyväksikäyttöä kun voi tapahtua toiseenkin suuntaan. Myös miehistä löytyy niitä, joille parisuhteessa taustalla on myös hyötyminen toisen hyvätahtoisuudesta. Vastikkeen puoliksi laittamallakin voisi jäädä epäilys siitä. Tällä alueella missä asun, jopa vastikkeen kokonaan maksaminen olisi silti reippaasti alakanttiin siitä, mitä vuokra olisi jos sen jakaa puoliksi.
Tosin aika turhaa spekulaatiota tämä. Luultavasti olisin ihmisenä muutenkin niin erilainen sellaisen kanssa, joka keski-iässäkin odottaa että asumisensa maksaa joku muu kokonaan tai ainakin enimmäkseen ettei juttu kantaisi yksiä treffejä pidemmälle.
Ei se pelkän vastikkeen maksaminen ole asumisen kokonaiskulut.
Tärkeää on se että osaatte laskea mikä olisi vastaavanlaisen asunnon käypä vuokra vapailla markkinoilla, ja siitä summasta mahdolliset voiton osuudet ensin pois ja loppusumma puoliksi.
Asiaan ette tule saamaan mitään yksiselitteistä oikeata vastausta mistään, koska asiaan vaikuttaa melko monet asiat, esim. asunnon kuluminen on omistajalle kustannus, jos hajotat asuessasi asuntoa jollain tavoin, omistaja maksaa sen, jos sitä ei muutoin sinulta veloiteta. Lattiamateriaalit ja seinäpinnatkin kuluu ajan myötä, kolhuja tulee asuntoon kuuluviin kalusteisiin ja joskus on jääkaappikin uusittava.
Suosittelen hakemaan jotakin vertailukohtaa vapaiden markkinoiden vastaavista vuokra-asunnoista.
Poikaystäväsi on asunnon omistajana kuitenkin makseltava asunnosta kaikenlaisia kustannuksia vuosien varrella, ilman että siinä olisi yhdenkään euron voitosta edes kyse. On helpompaa, että sovitte asiasta jo heti alkuun, ilman että siitä tulee myöhempinä vuosina yllätys kun asunnon omistajalle tulee joskus ylimääräisiä (joskaan ei välttämättä yllättäviä) laskuja siitä kun taloa vaikkapa korjataan joltakin osin.
Jos molemmat asuu omissa asunnoissaan silloin em. riitoja ei tule, mutta rahaa menee myös paljon hukkaan kun tilojen käyttökään ei ole kovin tehokasta. Yhteinen omistaminen olisi helppo tapa jakaa laskut, mutta ei monet halua alkaa omistajiksi jos kokevat sen jollain tavoin rajoittavaksi asiaksi, tai suoranaiseksi riskiksi.
Hauskaa että sinullakin kääntyi viesti jossain kohtaa niin, että oletit miehen asunnon omistajana. Minä naisena olen tässä se asunnon omistaja, ja siten valitettavan tietoinen siitä, ettei vastikkeen maksaminen ole kokonaiskulut. Puolet siitä olisi lähinnä symbolinen ele, koko vastike sekin alakanttiin jos suhteutetaan alueen hintatasoon. Koko tilanne silti täysin spekulatiivinen. En näe mitenkään realistiseksi sitä, että alkuunkaan päätyisin parisuhteeseen henkilön kanssa, joka ei itse ehdottaisi sitä, että tulee asumiskuluissa vastaan. Ja enemmän kuin muutaman satasen. Ja ilman, että mielessään pohtii sen epäreiluutta, kun minä kartutan omaisuuttani ja hän ei.
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli vastaavanlainen tilanne, mutta hän teki vaimokandidaatille selväksi, että yhteenmuutto on ajankohtainen vasta sitten, kun opinnot on ohi ja vakityöpaikka takaa sen, että voidaan elää tasa-arvoisesti yhdessä. Siihen asti seurustellaan. Koska tulevalla kälyllä on vain määräaikaisia työsuhteita, eivät ole vielä ostaneet yhteistä asuntoa, vaan käly asuu hyvien bussiyhteyksien äärellä vuokralla lähiössä, veli omassa kolmiossaan keskustassa. Näin ei kumpikaan koe tulevansa riistetyksi eikä kumpikaan maksa toisen kuluja.
Kuulostaapa "kivalta" suhteelta. Itse olen ollut mieheni kanssa kahdeksan vuotta yhdessä ja edelleenkin itselläni on selkeästi paremmat tulot. Totta kai olemme silti saaneet yhdessä olon sujumaan ongelmattomasti. Menoja hoidetaan suhteessa omiin tuloihin niin että kumpikin prosentuaalisesti maksaa suht. saman verran mutta suurituloisempi euromääräisesti enemmän. Ikinä tämä ei ole aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Emmekä ikinä laskin kourassa seuraa ettei kumpikaan vain maksa yhtään enempää kuin toinen. Aika harva sellainen pari löytyy jossa kummallakin on samanlaiset tulot tai ettei tulisi yhtään kausia joissa toisen tulot tippuu (työttömyys, sairastuminen, vanhempainvapaa tms). Ihan sairasta olisi tuollaisessakin tilanteessa vaatia että menot menevät puoliksi. Pysykää nuoret kaukana sellaisista tyypeistä jotka puhuvat tuollaisia älyttömyyksiä!
Joka kerta jaksan yllättyä miten paljon löytyy kieroutuneita parisuhteita... Kiitän onneani terveestä suhteestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei autokaan kulje eteenpäin ja pysy käytössä vain sillä että joku maksaa puolet bensasta.
Autossa on aika paljon muitakin kustannuksia kuin vain bensat.
Auton arvo myös heikkenee käytön myötä koko ajan, moniko on ajatellut että uudehko 50 tuhannen euron hintainen auto muuttuu muutamassa vuodessa käytetyksi 20 tuhannen euron hintaiseksi autoksi, tai paljon käytetyksi 5 tuhannen euron autoksi.
50 tuhatta miinus 5 tuhatta on 45 tuhatta euroa rahaa joka vain hävisi jonnekin, jota ei varmasti makseta siten että maksaa puolet bensasta?
Ihan samalla lailla tämä tapahtumasarja etenee vaikka ei kukaan ulkopuolinen koskaan sun kyytiin istuiskaan. Joten eiköhän körötellä itse kukin vain niillä omilla kotteroillamme? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä, kahden aikuisen taloudessa, kumpikin maksoi tuloistaan prosenttiosuuden yhteiselle tilille, josta yhteiset kulut maksettiin. Jos jompikumpi halusi ostaa jotain, mikä ei ollut välttämätöntä tai vain itselleen, sen maksoi kumpikin omista varoistaan.
Meillä ei ole ONNEKSI ollut missään vaiheessa 25v avioliiton aikana "omia varoja", vaikka tulot olleet välillä toisella korkeat ja toisella 0, myös päinvastoin. Kun ollaan yhdessä vakavasti, raha ei ole se, mikä elämää meillä pyörittää. Ei ole "omia tilejä" tai "omia kuluja", yhdessä päätetään, mitä milloinkin kummalle hyvänsä ostetaan, jos on joku merkittävämpi ja kallis (useamman tonnin) hankinta. Kumpikaan meistä ei ole onneksi niuho rahojen suhteen, ikinä en ole pihistellyt rahassa, esim. tarjoan mielelläni illallisen tms ystäville, kun treffataan, en jaksa säätää sellaista "puoliksi" maksamista aikuisella iällä. Jotenkin säälittää välillä yksi mun ystävä, joka oikeesti kylpee rahassa (omaa varallisuutta ja perinyt isot omaisuudet siihen päälle), mutta ikinä ei tarjoa, jos mennään lasilliselle tai syömään. Haluaa aina maksaa puoliksi, jolloin mä maksan mieluummin koko summan, mutta noloa minusta hänen kannaltaan. Ihme nipotusta, kun ei todellakaan ehdi käyttää omaisuuttaan ennen kuolemaansa, kuin murto-osan. Enkä siis todellakaan tarkoita, että varakkaan ystävän pitää olla maksajana vähemmän varakkaan kanssa treffatessa, mutta se on pieni ystävällinen ele, että ystävyys on tavallaan rahan yläpuolella, varsinkin, kun sillä ei olis hänelle mitään taloudellista hankaluutta tai ei oikeesti tuntuis yhtään missään...
Oma ttilit ja oman talouden järjestäminen myös pitkässä liitossa on vain järkevää taloudenhoitoa. Sinä päivänä kun eroatte huomaat, ettei yhteistalous ilman omaa puskuria tai säästöjä ollutkaan niin järkevää. Vielä enemmän yllätyt kun sulle selviää osituksen jälkeen, että kumppanilla olikin ihan erilliset talletukset mitkä oli piilotettu sulta. Sulle jäi vain velat, puolisolle muhkea pesämuna. Ei kannattaisi olla liian sinisilmäinen.... Tiedän useamman tapauksen.
Toinen ikävä herääminen tulee, kun teistä toinen kuolee. Yhteinen omaisuus jäädytetään eikä leski pääse enää omiin rahoihinsa käsiksi. Siinäpä kärvistelet ilman rahaa. Pahimmassa tapauksessa sinun omaisuus hupenee perintönä sulle vieraille ihmisille. Tämäkin on nähty.
Yhteisten tilien kannattaa aina olla tai-tilejä, silloin leskellä säilyy käyttöoikeus aivan normaalisti.
Tai sitten vaan kumpikin pitää oman tilin. Yhteisen talouden hoitamiseen avataan yhteinen tili, jonne molemmat laittaa sovitusti rahaa joka kuukausi. Ei kiikkailua, ei säätöä. Avioehdolla varmistetaan loput.
Tai-tili ei poista sitä ongelmaa, että voi joutua maksamaan tasinkoa ensin kuolleen omaisille (esimerkiksi lapset) omista rahoistaan. Aika hyvä syy pitää palkkatulot ja säästöt omissa nimissä, eikös. Ero on usein se paikka, jossa aletaan tehdä kiusaa toiselle. Mikäs sen hauskempaa kuin tyhjentää tili jotta tuleva eksä jää tyhjän päälle.
Eikä kannata olla tyhmä ja kuvitella ettei voisi osua omalle kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen osapuoli haluaa, että kulut jaetaan 50/50 niin silloin mennään sen pienempituloisen mukaan.
Kuulostaa siltä, että ap:llä ole varaa muuttaa miehen kanssa.
ÄLÄ suostu siihen, että teet enemmän kotitöitä jotta saat asua miehen talossa. Sinulla on koulu kesken ja käyt töissä. Käytä aika hyödyllisesti.
Mies etsii sinusta taloudellista hyötyä ja ilmaista kotipiikaa. Se on helppoa perustella kun hän "antaa" sinun asua omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että uikuti uikuti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä maksaisit vuokraa, toinen kerryttää omaisuuttaan. Joo älä muuta yhteen.
Vielä enemmän hän nykyään vuokralla asuessaan kerryttää jonkun täysin tuntemattoman omaisuutta.
Se on bisnestä, ei parisuhde.
Asumistuki tekee asumisesta kuitenkin tuloille sopivan, eikä tarvitse miettiä poikaystävän vaatimuksia.
Elät ja teet kaiken ihan kuin itseäsi huvittaa, ja saat oman rauhan. Huoletonta ja stressitöntä, kodinkoneiden hajottua tulee uusi tilalle, ja riippuen vuokranantajasta (yksityiset erikseen) ja omasta käytöksestäsi, ei kukaan voi käskeä sinua häipymään. eri
Miten varmistaa asia toisinpäin? Eli että vähätuloisempi kumppani ei sittenkään ole parempituloisen kanssa osittain siksi, kun saa erinäisiä asumis- ja muita etuja ilmaiseksi.
No sinähän jo toteat "ilmaiseksi", eli mitä varmistamista tuossa nyt enää on? Kun mielestäsi ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin se millimetripaperille raapustettu ja viivoittimella rajattu vuokrasopimus. Muuten ei voi yhteisesti asua saman katon alla, ei ei millään...
jos naista ei kiinnosta raapustella niin ei varmaan haittaa maksaakaan enemmän.
Niin, enpä tiedä, riippuu naisesta. Maksaa voi mistä sovitaan. Mahdollisuuksiahan on.
Mulla kun ei ole omakohtaistakaan kokemusta, kun omistuskämpässäni asun. Ei ole miestä vuokralle tulossa, vaan omistaa puolet. Omat rahat ja tilit on, puoliksi mennään, ei riitaa mistään talousasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon, että oma päätös asua eri osoitteissa miesystävän kanssa on ollut elämäni paras päätös. Kukaan ei käytä ketään hyväkseen ja ihan saa itse sisustaa tai remontoida kämpän mieleisekseen. Tämä ketju on taas kerran sen todistanut. Nykyinen miesystävä tosin olisi kovasti tulossa mun asuntoon koska asun paremmalla paikalla ja mun asunto on toimivampi sekä isompi. Paremmat baarit ja muu tarjonta, lyhyt matka jne. On näreissään kun en ole ehdotuksesta innostunut XD
Miesystävä ehdotti, että maksaisi puolet juoksevista kuluista eli lähinnä puolet vastikkeesta + vesimaksu. Kuulemma kotivakuutuksesta voisi maksaa osan. VAstike on vähän päälle 200e/kk eli oikeasti kuvittelee asuvan reilulla satasella. Perustelu juuri se, ettei halua kartuttaa toisen omaisuutta. Kun kuitenkin käyttäisin hänen maksamia rahoja lainanlyhennykseen. Ööh.... Hänellä on oma asunto, jonka laittaisi vuokralle jolloin vuokralainen tavallaan maksaisi lainaa. Kysyin eikö hänen kaavailema kuvio käytännössä tarkottaisi, että minä kartutan hänen omaisuutta. Ei ole kuulemma verrattavissa koska minä en anna hänelle rahaa. Hmm.... Muuten fiksu aikuinen mies, tässä vaan harkintakyky pettää. Sanoin hänelle ettei tarvitse olla huolissaan eikä pelätä tulevansa hyväksikäytetyksi koska me ei samaan asuntoon tulla muuttamaan. Viimeisimmästä keskustelusta muutama viikko ja selvästi hiertää edelleen XDDD
Olen se äsken asumiskulujani tarkempaan listannut. Havainnollisti käytännössä, miten täysin molempia tyydyttävää ja ennen kaikkea tasavertaista ratkaisua ei välttämättä löydy. Joten paras ratkaisu minullakin, jos vielä pariudun, lienee että molemmat asuvat erikseen.
Hyväksikäyttöä kun voi tapahtua toiseenkin suuntaan. Myös miehistä löytyy niitä, joille parisuhteessa taustalla on myös hyötyminen toisen hyvätahtoisuudesta. Vastikkeen puoliksi laittamallakin voisi jäädä epäilys siitä. Tällä alueella missä asun, jopa vastikkeen kokonaan maksaminen olisi silti reippaasti alakanttiin siitä, mitä vuokra olisi jos sen jakaa puoliksi.
Tosin aika turhaa spekulaatiota tämä. Luultavasti olisin ihmisenä muutenkin niin erilainen sellaisen kanssa, joka keski-iässäkin odottaa että asumisensa maksaa joku muu kokonaan tai ainakin enimmäkseen ettei juttu kantaisi yksiä treffejä pidemmälle.
Ei se pelkän vastikkeen maksaminen ole asumisen kokonaiskulut.
Tärkeää on se että osaatte laskea mikä olisi vastaavanlaisen asunnon käypä vuokra vapailla markkinoilla, ja siitä summasta mahdolliset voiton osuudet ensin pois ja loppusumma puoliksi.
Asiaan ette tule saamaan mitään yksiselitteistä oikeata vastausta mistään, koska asiaan vaikuttaa melko monet asiat, esim. asunnon kuluminen on omistajalle kustannus, jos hajotat asuessasi asuntoa jollain tavoin, omistaja maksaa sen, jos sitä ei muutoin sinulta veloiteta. Lattiamateriaalit ja seinäpinnatkin kuluu ajan myötä, kolhuja tulee asuntoon kuuluviin kalusteisiin ja joskus on jääkaappikin uusittava.
Suosittelen hakemaan jotakin vertailukohtaa vapaiden markkinoiden vastaavista vuokra-asunnoista.
Poikaystäväsi on asunnon omistajana kuitenkin makseltava asunnosta kaikenlaisia kustannuksia vuosien varrella, ilman että siinä olisi yhdenkään euron voitosta edes kyse. On helpompaa, että sovitte asiasta jo heti alkuun, ilman että siitä tulee myöhempinä vuosina yllätys kun asunnon omistajalle tulee joskus ylimääräisiä (joskaan ei välttämättä yllättäviä) laskuja siitä kun taloa vaikkapa korjataan joltakin osin.
Jos molemmat asuu omissa asunnoissaan silloin em. riitoja ei tule, mutta rahaa menee myös paljon hukkaan kun tilojen käyttökään ei ole kovin tehokasta. Yhteinen omistaminen olisi helppo tapa jakaa laskut, mutta ei monet halua alkaa omistajiksi jos kokevat sen jollain tavoin rajoittavaksi asiaksi, tai suoranaiseksi riskiksi.
Hauskaa että sinullakin kääntyi viesti jossain kohtaa niin, että oletit miehen asunnon omistajana. Minä naisena olen tässä se asunnon omistaja, ja siten valitettavan tietoinen siitä, ettei vastikkeen maksaminen ole kokonaiskulut. Puolet siitä olisi lähinnä symbolinen ele, koko vastike sekin alakanttiin jos suhteutetaan alueen hintatasoon. Koko tilanne silti täysin spekulatiivinen. En näe mitenkään realistiseksi sitä, että alkuunkaan päätyisin parisuhteeseen henkilön kanssa, joka ei itse ehdottaisi sitä, että tulee asumiskuluissa vastaan. Ja enemmän kuin muutaman satasen. Ja ilman, että mielessään pohtii sen epäreiluutta, kun minä kartutan omaisuuttani ja hän ei.
Jos olen olettanut miehen asunnon omistajaksi väärin, ei se kuitenkaan tilannetta itsessään sinällään muuta.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että en oikein pidä realistisena alkaa mitään parisuhdetta sellaisen kanssa, jolla ei laskutaitoa tässä asiassa ole, eli tosiaankin asumiskulut sisältää monenlaisia asioita, ja eihän esim. autokaan käytössä ole vain bensakuluja maksamalla.
Omaisuuden kartuttamisesta tässä ei pitäisi kuitenkaan olla kyse, eli vuokraan pitäisi hakea joku vertailukohta vapailta markkinoilta ja siitä "voiton" osuus pois siten että jäljelle jää ne todelliset asumiseen sisältyvät kustannukset, myös lainalyhennyksessä rahoituskulu on sellainen kustannus joka ei kartuta omistajan varallisuutta vaan pikemminkin vain mahdollistaa sen että asunto voisi yleensäkään ottaen olla omistuksessa.
Lyhyesti, jos asiassa ei saada aikaan helposti yhteisymmärrystä, ei ehkä kannattaisi liiemmin alkaa ainakaan yhteisasumisia järjestämään siten että toinen on omistajana ja toinen vuokralaisena, vaan laittaa sen omistusasunnon sitten vaikka vuokralle jonnekin. Vastaavasti, jos ei molemmat ala omistajaksi niin sitten molemmat vuokralaisiksi.
Vaihtoehtoja varmasti on useampiakin, lopulta kyse on vain siitä, löytyykö jostakin vaihtoehdosta yhteisymmärrys. Moni varmasti tekee siten että jatkaa erillään asumista kun ei haluta raha-asioista liikaa riitoja. Yhteisomistamisessakin on aina riskinsä.
Vierailija kirjoitti:
On myös sellaisia vaihtoehtoja, että yhteiseen käyttöön etsitään vuokra-asunto johon molemmat muuttavat vanhoista asunnoistaan, ja jonka vuokraa molemmat maksavat puoliksi. Asunnon omistava osapuoli laittaa asuntonsa vuokralle vapaille markkinoille, tällöin se asunnon omistamis-ongelma on kokonaan hänen oma ongelma - tai hyvä bisnes, aivan kuinka vain. Asunnon voi myös myydä jos siltä tuntuu. Se on kuitenkin omistajan omaa harkintaa kuinka olisi paras tehdä, kiirehtimällä ei kannata ratkaisuja tehdä.
Tällöin ei siis tarvitse ei-omistajan asiaa miettiä millään tavoin, riittää kun maksaa vain oman osansa vuokrasta, ja vuokran jakamisestakaan ei tule riitaa koska molemmat on samalla tavalla vuokralaisia.
Asunto-omistus kannattaa varmasti monissa tapauksissa pitää sikäli kuin asunnossa tai sen sijainnissa ei ole vikaa, sehän on Suomessa köyhemmälle väestönosalle lähestulkoon niitä ainoita tapoja jolla omaa varallisuuttaan voisi oikeastikin kasvattaa.
Tämähän se melkein kaikkein yksinkertaisin ja tasavertaisin sekä tavallaan varmin ratkaisu on. Tuttavapiirissä on nähtynä sen verran paljon sen verran likaisia tilanteita kun aikoinaan yhdessä ostettua asuntoa lähdetään jakamaan, eikä näillä Helsingin hinnoilla välttämättä tuosta vaan osteta kumppania ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös sellaisia vaihtoehtoja, että yhteiseen käyttöön etsitään vuokra-asunto johon molemmat muuttavat vanhoista asunnoistaan, ja jonka vuokraa molemmat maksavat puoliksi. Asunnon omistava osapuoli laittaa asuntonsa vuokralle vapaille markkinoille, tällöin se asunnon omistamis-ongelma on kokonaan hänen oma ongelma - tai hyvä bisnes, aivan kuinka vain. Asunnon voi myös myydä jos siltä tuntuu. Se on kuitenkin omistajan omaa harkintaa kuinka olisi paras tehdä, kiirehtimällä ei kannata ratkaisuja tehdä.
Tällöin ei siis tarvitse ei-omistajan asiaa miettiä millään tavoin, riittää kun maksaa vain oman osansa vuokrasta, ja vuokran jakamisestakaan ei tule riitaa koska molemmat on samalla tavalla vuokralaisia.
Asunto-omistus kannattaa varmasti monissa tapauksissa pitää sikäli kuin asunnossa tai sen sijainnissa ei ole vikaa, sehän on Suomessa köyhemmälle väestönosalle lähestulkoon niitä ainoita tapoja jolla omaa varallisuuttaan voisi oikeastikin kasvattaa.
Tämähän se melkein kaikkein yksinkertaisin ja tasavertaisin sekä tavallaan varmin ratkaisu on. Tuttavapiirissä on nähtynä sen verran paljon sen verran likaisia tilanteita kun aikoinaan yhdessä ostettua asuntoa lähdetään jakamaan, eikä näillä Helsingin hinnoilla välttämättä tuosta vaan osteta kumppania ulos.
Juu, mielestäni on tärkeätä se että asian kannattaa miettiä todella tarkkaan lävitse, mitään omistuksiin liittyviä riitoja tai riskejä ei kannata alkaa jakamaan jos omistuskaan ei ole yhteinen.
Yhteinen vuokra-asunto on lisäksi aika kätevä mahdollisuus silloin kun haluaa vaihtaa asumispaikkaa, kun taas tuo olemassaoleva asunto-omistus voi ainakin oikein hoidettuna olla ihan hyvä tulonlähde.
Raha-asioista ei sinällään tarvitse eikä kannata tehdä yhteisiä jos ei halua, mutta varmasti ei ole haitaksi jos molemmat osaa ajatella raha-asiat sekä itsensä että toisen parhaaksi, tuskin parisuhde siitä huonommaksi muuttuu jos molemmilla on lopulta enemmän käyttövaraa, eikä omistuksessa olevillekaan asioille ala tulemaan vahinkoa.
Vaihtoehtoja on joka tapauksessa useampiakin, kaikista tärkein asia lopulta on se että niistä muodostuu riittävän hyvä yhteisymmärrys, vähemmän riitoja näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta sosionomiksi kun opiskelet, niin tämä oman elämäsi esimerkki käsittelee hienosti tuloeroja, sukupuolta ja näihin liittyviä valtaeroja ja vallankäyttöä parisuhteessa.
Älä muuta yhteen, miehet usein vääristävät kaiken, myös "tasa-arvon" omaksi edukseen. Joudut yhteenmuuttaessa alisteiseen asemaan; itsenäisesti asuessa säilytät vapautesi. Muuta sitten yhteen sellaisen miehen kanssa, joka kosii ja on valmis jakamaan omastaan perheensä hyväksi ja menemään naimisiin ilman avioehtoa (olettaen, että haluat perheen). Sellainen mies on valmis sitoutumaan. Tuo mies haluaa vain helposti saatavilla olevan seksikaverin ilman vastuuta.
Ei hele mitä tekstiä. Voi pyhä sylvi teitä femakkoja 😆
Voisikohan kuitenkin olla, että mies haluaa elämäänsä vastuullisen, myös taloudellisesti kortensa kekoon kantavan naisen.
Eikö tuo ole pikemminkin konservatiivisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä, kahden aikuisen taloudessa, kumpikin maksoi tuloistaan prosenttiosuuden yhteiselle tilille, josta yhteiset kulut maksettiin. Jos jompikumpi halusi ostaa jotain, mikä ei ollut välttämätöntä tai vain itselleen, sen maksoi kumpikin omista varoistaan.
Meillä ei ole ONNEKSI ollut missään vaiheessa 25v avioliiton aikana "omia varoja", vaikka tulot olleet välillä toisella korkeat ja toisella 0, myös päinvastoin. Kun ollaan yhdessä vakavasti, raha ei ole se, mikä elämää meillä pyörittää. Ei ole "omia tilejä" tai "omia kuluja", yhdessä päätetään, mitä milloinkin kummalle hyvänsä ostetaan, jos on joku merkittävämpi ja kallis (useamman tonnin) hankinta. Kumpikaan meistä ei ole onneksi niuho rahojen suhteen, ikinä en ole pihistellyt rahassa, esim. tarjoan mielelläni illallisen tms ystäville, kun treffataan, en jaksa säätää sellaista "puoliksi" maksamista aikuisella iällä. Jotenkin säälittää välillä yksi mun ystävä, joka oikeesti kylpee rahassa (omaa varallisuutta ja perinyt isot omaisuudet siihen päälle), mutta ikinä ei tarjoa, jos mennään lasilliselle tai syömään. Haluaa aina maksaa puoliksi, jolloin mä maksan mieluummin koko summan, mutta noloa minusta hänen kannaltaan. Ihme nipotusta, kun ei todellakaan ehdi käyttää omaisuuttaan ennen kuolemaansa, kuin murto-osan. Enkä siis todellakaan tarkoita, että varakkaan ystävän pitää olla maksajana vähemmän varakkaan kanssa treffatessa, mutta se on pieni ystävällinen ele, että ystävyys on tavallaan rahan yläpuolella, varsinkin, kun sillä ei olis hänelle mitään taloudellista hankaluutta tai ei oikeesti tuntuis yhtään missään...
Oma ttilit ja oman talouden järjestäminen myös pitkässä liitossa on vain järkevää taloudenhoitoa. Sinä päivänä kun eroatte huomaat, ettei yhteistalous ilman omaa puskuria tai säästöjä ollutkaan niin järkevää. Vielä enemmän yllätyt kun sulle selviää osituksen jälkeen, että kumppanilla olikin ihan erilliset talletukset mitkä oli piilotettu sulta. Sulle jäi vain velat, puolisolle muhkea pesämuna. Ei kannattaisi olla liian sinisilmäinen.... Tiedän useamman tapauksen.
Toinen ikävä herääminen tulee, kun teistä toinen kuolee. Yhteinen omaisuus jäädytetään eikä leski pääse enää omiin rahoihinsa käsiksi. Siinäpä kärvistelet ilman rahaa. Pahimmassa tapauksessa sinun omaisuus hupenee perintönä sulle vieraille ihmisille. Tämäkin on nähty.
Yhteisten tilien kannattaa aina olla tai-tilejä, silloin leskellä säilyy käyttöoikeus aivan normaalisti.
Tai sitten vaan kumpikin pitää oman tilin. Yhteisen talouden hoitamiseen avataan yhteinen tili, jonne molemmat laittaa sovitusti rahaa joka kuukausi. Ei kiikkailua, ei säätöä. Avioehdolla varmistetaan loput.
Tai-tili ei poista sitä ongelmaa, että voi joutua maksamaan tasinkoa ensin kuolleen omaisille (esimerkiksi lapset) omista rahoistaan. Aika hyvä syy pitää palkkatulot ja säästöt omissa nimissä, eikös. Ero on usein se paikka, jossa aletaan tehdä kiusaa toiselle. Mikäs sen hauskempaa kuin tyhjentää tili jotta tuleva eksä jää tyhjän päälle.
Eikä kannata olla tyhmä ja kuvitella ettei voisi osua omalle kohdalle.
Taas höpiset joutavia. Ei tilejä noin vain tyhjennetä, ei edes kiusalla.
Puoliso jakaa asumiskustannukset, sekä arjen: On tasa-arvoinen elämänkumppani joka tukee ja on rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä. Käy kaupassa jos pääsee aiemmin töistä, tai käydään yhdessä ja mietitään mitä viikolla syödään. Puoliso tekee vaikka lumityöt kotiin tullessa, ja voi tulla sitten valmiiseen ruokapöytään. Hän imuroi sillä välin kun toinen viikkaa pyykit. Puolison kanssa pinotaan yhdessä polttopuut liiteriin ja istutaan kainalokkain takkatulen lämmössä. Puoliso hankkii ja istuttaa kesäkukat, toinen leikkaa nurmikon. Kotia koristellaan yhdessä joulua varten, siellä juhlitaan yhteisten ja omien ystävien kanssa sekä kutsutaan sukulaisia käymään. Eiköhän nämä asiat kevennetty ja rikastuta omaa arkea. Koti tulee olemaan mahdollisten yhteisten lasten pesä, joka vuosien saatossa muuttuu asujiensa näköiseksi.
Kämppäkaverin/alivuokralaisen kanssa taas tehdään vuokrasopimus, jossa molemmat ovat täysin itsenäisiä ja toisistaan riippumattomia osapuolia (vaikka olisivatkin esim ystävyyssuhteessa keskenään) ja tässä määritellään tarkkaan molempien osuus ja velvollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä, kahden aikuisen taloudessa, kumpikin maksoi tuloistaan prosenttiosuuden yhteiselle tilille, josta yhteiset kulut maksettiin. Jos jompikumpi halusi ostaa jotain, mikä ei ollut välttämätöntä tai vain itselleen, sen maksoi kumpikin omista varoistaan.
Meillä ei ole ONNEKSI ollut missään vaiheessa 25v avioliiton aikana "omia varoja", vaikka tulot olleet välillä toisella korkeat ja toisella 0, myös päinvastoin. Kun ollaan yhdessä vakavasti, raha ei ole se, mikä elämää meillä pyörittää. Ei ole "omia tilejä" tai "omia kuluja", yhdessä päätetään, mitä milloinkin kummalle hyvänsä ostetaan, jos on joku merkittävämpi ja kallis (useamman tonnin) hankinta. Kumpikaan meistä ei ole onneksi niuho rahojen suhteen, ikinä en ole pihistellyt rahassa, esim. tarjoan mielelläni illallisen tms ystäville, kun treffataan, en jaksa säätää sellaista "puoliksi" maksamista aikuisella iällä. Jotenkin säälittää välillä yksi mun ystävä, joka oikeesti kylpee rahassa (omaa varallisuutta ja perinyt isot omaisuudet siihen päälle), mutta ikinä ei tarjoa, jos mennään lasilliselle tai syömään. Haluaa aina maksaa puoliksi, jolloin mä maksan mieluummin koko summan, mutta noloa minusta hänen kannaltaan. Ihme nipotusta, kun ei todellakaan ehdi käyttää omaisuuttaan ennen kuolemaansa, kuin murto-osan. Enkä siis todellakaan tarkoita, että varakkaan ystävän pitää olla maksajana vähemmän varakkaan kanssa treffatessa, mutta se on pieni ystävällinen ele, että ystävyys on tavallaan rahan yläpuolella, varsinkin, kun sillä ei olis hänelle mitään taloudellista hankaluutta tai ei oikeesti tuntuis yhtään missään...
Oma ttilit ja oman talouden järjestäminen myös pitkässä liitossa on vain järkevää taloudenhoitoa. Sinä päivänä kun eroatte huomaat, ettei yhteistalous ilman omaa puskuria tai säästöjä ollutkaan niin järkevää. Vielä enemmän yllätyt kun sulle selviää osituksen jälkeen, että kumppanilla olikin ihan erilliset talletukset mitkä oli piilotettu sulta. Sulle jäi vain velat, puolisolle muhkea pesämuna. Ei kannattaisi olla liian sinisilmäinen.... Tiedän useamman tapauksen.
Toinen ikävä herääminen tulee, kun teistä toinen kuolee. Yhteinen omaisuus jäädytetään eikä leski pääse enää omiin rahoihinsa käsiksi. Siinäpä kärvistelet ilman rahaa. Pahimmassa tapauksessa sinun omaisuus hupenee perintönä sulle vieraille ihmisille. Tämäkin on nähty.
Yhteisten tilien kannattaa aina olla tai-tilejä, silloin leskellä säilyy käyttöoikeus aivan normaalisti.
Tai sitten vaan kumpikin pitää oman tilin. Yhteisen talouden hoitamiseen avataan yhteinen tili, jonne molemmat laittaa sovitusti rahaa joka kuukausi. Ei kiikkailua, ei säätöä. Avioehdolla varmistetaan loput.
Tai-tili ei poista sitä ongelmaa, että voi joutua maksamaan tasinkoa ensin kuolleen omaisille (esimerkiksi lapset) omista rahoistaan. Aika hyvä syy pitää palkkatulot ja säästöt omissa nimissä, eikös. Ero on usein se paikka, jossa aletaan tehdä kiusaa toiselle. Mikäs sen hauskempaa kuin tyhjentää tili jotta tuleva eksä jää tyhjän päälle.
Eikä kannata olla tyhmä ja kuvitella ettei voisi osua omalle kohdalle.
Taas höpiset joutavia. Ei tilejä noin vain tyhjennetä, ei edes kiusalla.
Kun sinulla on käyttöoikeus tiliin, sen voit tyhjentää koska haluat. Mikäli pääset käsiksi puolison pankkitunnuksiin ,voit siirtää rahat minne lystäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä, kahden aikuisen taloudessa, kumpikin maksoi tuloistaan prosenttiosuuden yhteiselle tilille, josta yhteiset kulut maksettiin. Jos jompikumpi halusi ostaa jotain, mikä ei ollut välttämätöntä tai vain itselleen, sen maksoi kumpikin omista varoistaan.
Meillä ei ole ONNEKSI ollut missään vaiheessa 25v avioliiton aikana "omia varoja", vaikka tulot olleet välillä toisella korkeat ja toisella 0, myös päinvastoin. Kun ollaan yhdessä vakavasti, raha ei ole se, mikä elämää meillä pyörittää. Ei ole "omia tilejä" tai "omia kuluja", yhdessä päätetään, mitä milloinkin kummalle hyvänsä ostetaan, jos on joku merkittävämpi ja kallis (useamman tonnin) hankinta. Kumpikaan meistä ei ole onneksi niuho rahojen suhteen, ikinä en ole pihistellyt rahassa, esim. tarjoan mielelläni illallisen tms ystäville, kun treffataan, en jaksa säätää sellaista "puoliksi" maksamista aikuisella iällä. Jotenkin säälittää välillä yksi mun ystävä, joka oikeesti kylpee rahassa (omaa varallisuutta ja perinyt isot omaisuudet siihen päälle), mutta ikinä ei tarjoa, jos mennään lasilliselle tai syömään. Haluaa aina maksaa puoliksi, jolloin mä maksan mieluummin koko summan, mutta noloa minusta hänen kannaltaan. Ihme nipotusta, kun ei todellakaan ehdi käyttää omaisuuttaan ennen kuolemaansa, kuin murto-osan. Enkä siis todellakaan tarkoita, että varakkaan ystävän pitää olla maksajana vähemmän varakkaan kanssa treffatessa, mutta se on pieni ystävällinen ele, että ystävyys on tavallaan rahan yläpuolella, varsinkin, kun sillä ei olis hänelle mitään taloudellista hankaluutta tai ei oikeesti tuntuis yhtään missään...
Oma ttilit ja oman talouden järjestäminen myös pitkässä liitossa on vain järkevää taloudenhoitoa. Sinä päivänä kun eroatte huomaat, ettei yhteistalous ilman omaa puskuria tai säästöjä ollutkaan niin järkevää. Vielä enemmän yllätyt kun sulle selviää osituksen jälkeen, että kumppanilla olikin ihan erilliset talletukset mitkä oli piilotettu sulta. Sulle jäi vain velat, puolisolle muhkea pesämuna. Ei kannattaisi olla liian sinisilmäinen.... Tiedän useamman tapauksen.
Toinen ikävä herääminen tulee, kun teistä toinen kuolee. Yhteinen omaisuus jäädytetään eikä leski pääse enää omiin rahoihinsa käsiksi. Siinäpä kärvistelet ilman rahaa. Pahimmassa tapauksessa sinun omaisuus hupenee perintönä sulle vieraille ihmisille. Tämäkin on nähty.
Yhteisten tilien kannattaa aina olla tai-tilejä, silloin leskellä säilyy käyttöoikeus aivan normaalisti.
Tai sitten vaan kumpikin pitää oman tilin. Yhteisen talouden hoitamiseen avataan yhteinen tili, jonne molemmat laittaa sovitusti rahaa joka kuukausi. Ei kiikkailua, ei säätöä. Avioehdolla varmistetaan loput.
Tai-tili ei poista sitä ongelmaa, että voi joutua maksamaan tasinkoa ensin kuolleen omaisille (esimerkiksi lapset) omista rahoistaan. Aika hyvä syy pitää palkkatulot ja säästöt omissa nimissä, eikös. Ero on usein se paikka, jossa aletaan tehdä kiusaa toiselle. Mikäs sen hauskempaa kuin tyhjentää tili jotta tuleva eksä jää tyhjän päälle.
Eikä kannata olla tyhmä ja kuvitella ettei voisi osua omalle kohdalle.
Taas höpiset joutavia. Ei tilejä noin vain tyhjennetä, ei edes kiusalla.
Kun sinulla on käyttöoikeus tiliin, sen voit tyhjentää koska haluat. Mikäli pääset käsiksi puolison pankkitunnuksiin ,voit siirtää rahat minne lystäät.
Öö, sehän on rikollista toimintaa. Ei voi mitään jos on tyhmyyttään mennyt rikollisen ja taulapään kanssa naimisiin. Meillä on monenlaisia yhteisiä tilejä, ja melko hankala toisen mennä niitä tyhjentelemään tuosta vaan. Tavallisella yhteisellä käyttötilillä pidetään varoja vain tavallisten menojen verran. Siinä ei ole paljon tyhjennysvaraa.
Nyt on ainakin tullut selväksi että jos lyö hynttyyt yhteen yh:n kanssa niin ei kannata penniäkään laittaa yh:n lasten ruokiin, vaatteisiin, mihinkään. Koska lasten vanhemmat voi näin kartuttaa omaisuuttaan! Laittavat säästöön sen summan millä uusi isäpuoli ostaa ruokaa. Eikä kuskata autolla minnekään kun näinkin toinen saa selvää säästöä jolla voi kartuttaa omaisuuttaan.
Ja kaikki on tyytyväisiä 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pelkän vastikkeen maksaminen ole asumisen kokonaiskulut.
Tärkeää on se että osaatte laskea mikä olisi vastaavanlaisen asunnon käypä vuokra vapailla markkinoilla, ja siitä summasta mahdolliset voiton osuudet ensin pois ja loppusumma puoliksi.
Asiaan ette tule saamaan mitään yksiselitteistä oikeata vastausta mistään, koska asiaan vaikuttaa melko monet asiat, esim. asunnon kuluminen on omistajalle kustannus, jos hajotat asuessasi asuntoa jollain tavoin, omistaja maksaa sen, jos sitä ei muutoin sinulta veloiteta. Lattiamateriaalit ja seinäpinnatkin kuluu ajan myötä, kolhuja tulee asuntoon kuuluviin kalusteisiin ja joskus on jääkaappikin uusittava.
Suosittelen hakemaan jotakin vertailukohtaa vapaiden markkinoiden vastaavista vuokra-asunnoista.
Poikaystäväsi on asunnon omistajana kuitenkin makseltava asunnosta kaikenlaisia kustannuksia vuosien varrella, ilman että siinä olisi yhdenkään euron voitosta edes kyse. On helpompaa, että sovitte asiasta jo heti alkuun, ilman että siitä tulee myöhempinä vuosina yllätys kun asunnon omistajalle tulee joskus ylimääräisiä (joskaan ei välttämättä yllättäviä) laskuja siitä kun taloa vaikkapa korjataan joltakin osin.
Jos molemmat asuu omissa asunnoissaan silloin em. riitoja ei tule, mutta rahaa menee myös paljon hukkaan kun tilojen käyttökään ei ole kovin tehokasta. Yhteinen omistaminen olisi helppo tapa jakaa laskut, mutta ei monet halua alkaa omistajiksi jos kokevat sen jollain tavoin rajoittavaksi asiaksi, tai suoranaiseksi riskiksi.
Hauskaa että sinullakin kääntyi viesti jossain kohtaa niin, että oletit miehen asunnon omistajana. Minä naisena olen tässä se asunnon omistaja, ja siten valitettavan tietoinen siitä, ettei vastikkeen maksaminen ole kokonaiskulut. Puolet siitä olisi lähinnä symbolinen ele, koko vastike sekin alakanttiin jos suhteutetaan alueen hintatasoon. Koko tilanne silti täysin spekulatiivinen. En näe mitenkään realistiseksi sitä, että alkuunkaan päätyisin parisuhteeseen henkilön kanssa, joka ei itse ehdottaisi sitä, että tulee asumiskuluissa vastaan. Ja enemmän kuin muutaman satasen. Ja ilman, että mielessään pohtii sen epäreiluutta, kun minä kartutan omaisuuttani ja hän ei.
Jos olen olettanut miehen asunnon omistajaksi väärin, ei se kuitenkaan tilannetta itsessään sinällään muuta.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että en oikein pidä realistisena alkaa mitään parisuhdetta sellaisen kanssa, jolla ei laskutaitoa tässä asiassa ole, eli tosiaankin asumiskulut sisältää monenlaisia asioita, ja eihän esim. autokaan käytössä ole vain bensakuluja maksamalla.
Omaisuuden kartuttamisesta tässä ei pitäisi kuitenkaan olla kyse, eli vuokraan pitäisi hakea joku vertailukohta vapailta markkinoilta ja siitä "voiton" osuus pois siten että jäljelle jää ne todelliset asumiseen sisältyvät kustannukset, myös lainalyhennyksessä rahoituskulu on sellainen kustannus joka ei kartuta omistajan varallisuutta vaan pikemminkin vain mahdollistaa sen että asunto voisi yleensäkään ottaen olla omistuksessa.
Lyhyesti, jos asiassa ei saada aikaan helposti yhteisymmärrystä, ei ehkä kannattaisi liiemmin alkaa ainakaan yhteisasumisia järjestämään siten että toinen on omistajana ja toinen vuokralaisena, vaan laittaa sen omistusasunnon sitten vaikka vuokralle jonnekin. Vastaavasti, jos ei molemmat ala omistajaksi niin sitten molemmat vuokralaisiksi.
Vaihtoehtoja varmasti on useampiakin, lopulta kyse on vain siitä, löytyykö jostakin vaihtoehdosta yhteisymmärrys. Moni varmasti tekee siten että jatkaa erillään asumista kun ei haluta raha-asioista liikaa riitoja. Yhteisomistamisessakin on aina riskinsä.
Aivan totta, omistaa asunnon mies tai nainen, sillä ei ole merkitystä. Niiden osalta, jotka huutelevat parisuhteeseen ei kuulu mikään rahojen laskeminen, oletan että tuskin omistusasunnossa ainakaan Helsingin kantakaupungissa asuvat.
Inhorealistisesti jos asiaa lähestyy, niin käytännössä se menisi jotensakin näin (arvioita, en ole asuntoani myymässä, joten siksi en ole perehtynyt tarkkaan):
Myyn kumppanille asunnostani 50% nykyiseen markkinahintaan. Noin 200ke. Tästä lähtee bittiavaruuteen eli myyntivoitosta veroa reilu 30 pinnaa kai.
Jäljelle jäävällä osuudella saan kuitattua oman lainani pois ja vähän jää säästöönkin, which is nice. Asun jatkossa myös halvalla itse, kun vastike littiin. Avokki kuitenkin jopa ehkä kitkuttaa omia lyhennyksiään maksaessaan.
Voin myös sijoittaa rahat, mutta moisilla summilla pitäisi kuitenkin kait olla jo myös jonkinlaista omaa kiinnostusta sijoittamiseen, jos haluaa että sijoituksen arvo pysyy, ja mieluummin kasvaa. Sijoituksen arvon kasvussa voidaan olla taas siinä tilanteessa minun omaisuuteni kasvaa isompaan tahtiin kuin puolison ja joka on se täydellinen vääryys palstan mukaan.
Tulee ero kahden vuoden päästä. (Kovin suuren arvon nousuun en jaksa uskoa siinä ajassa, hinnat nyt jo älyttömät.) Mutta jos valitsin vaihtoehdon yksi, niin ei muuta kuin pankkiin hakemaan lainaa esim. 210k. Tämä ostaakseni alkujaan omasta asunnosta puolet takaisin. Voi myös olla, että kumppani ilmoittaa se on kuule sinä joka lähtee, ei hän.
Ei tule eroa laisinkaan, elelemme onnellisina tässä seuraavat 20 vuotta. Puoliso menehtyy. Seuraavaksi tulee soitto perikunnalta. Asunnon arvohan on se ja tämä ja iskän perintö halutaan nyt. Jos ei teoreettiset sijoitukseni menneet todella putkeen, päästään taas vaihtoehtoihin joko asunnon myynti tai eikun uutta lainaa hakemaan.
Kaikki tämä hauskana spekulaationa vain. Kun koen jo alkujaankin kovin kaukaa haetuksi tilanteen, että ikinä olisin pariutumassa ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä tiettyjä taloudellisiakin realiteetteja. Hyvin paljon todennäköisempi yhteenmuutamiseen liittyvä ristiriita olisi siten omalla kohdallani vaikka se, että minä viihdyn keskustassa kerrostalossa, kumppani taas Espoossa omakotitalossa.
Älä nimittele. Mies voi sitten varmaan lähteä etsimään jotakin muuta kuin itseään nuorempaa opiskelijaa, eikö niin.