Miksi jotkut ei ymmärrä lihoneensa?
On kavereita, jotka ovat lihoneet muutaman vuoden aikana 5kg, mutta eivät tee asialle mitään. Jos normaalipaino on ollut 55kg, niin ei 60kg painossa enää näytä kovin hyvältä. Valittavat kyllä sitä, että on turvotusta ja farkut kiristää, mutta eivät ymmärrä lihoneensa.
Kommentit (54)
Tää tulee ehkä yllätyksenä, mutta joskus ihmisillä on jaksoja elämässään jolloin ei riitä aikaa ja energiaa itsestään huolen pitämiseen. Syitä tähän voi olla vaikka työ, lapset, vanhat vanhemmat, oma sairastelu, läheisen sairastelu, remontit, rakennusprojektit jne jne. Älä sinä suotta muiden painoista huolehdi. Jos sinua ystävän lihominen ärsyttää, niin katkaise vain välit. He tuskin tarvitsevat sinua elämäänsä, olet aika myrkyllisen kuuloinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin jos tässä puhuttaisiin 15 kilosta, tai alkujaan satakiloisessa. Mutta 5 kg 55 kiloiselle ei ole mitään.
Sitä suurempi, tuntuvampi ja näkyvämpihän se nousu on, mitä pienempi lähtöpaino. Itse lihoin joskus 55->61 ja olo oli todella tukala, vaatteet eivät menneet päälle ja lopulta myös tutut ihmiset huomauttelivat. Istuessa jo tunsi, että maha asettui oudosti.
Vierailija kirjoitti:
Minä (aikaisemmin hoikka, vieläkin normaalipainoinen) olen lihonut muutaman kilon koronan alettua. Todellakin ymmärrän sen ja tiedä, että kilot pitäisi pudottaa liikkumalla ja vähentämällä sokeria. Miksi en ole tehnyt niin? Syynä väsynyt ja ajan puute. Olen yh, lapset on sairastelleet, samoin itse (enkä puhu pikku nuhasta). Töissä on kiire. Pitää laittaa oma rerveys etusijalle, mutta voimavarat on juuri nyt vähissä.
Siis kiire? laihtumiseen ei tarvita muuta kuin että ei syö liikaa, ei siihen kiire vaikuta, päinvastoin jää enempi aikaa kun ei mässytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä (aikaisemmin hoikka, vieläkin normaalipainoinen) olen lihonut muutaman kilon koronan alettua. Todellakin ymmärrän sen ja tiedä, että kilot pitäisi pudottaa liikkumalla ja vähentämällä sokeria. Miksi en ole tehnyt niin? Syynä väsynyt ja ajan puute. Olen yh, lapset on sairastelleet, samoin itse (enkä puhu pikku nuhasta). Töissä on kiire. Pitää laittaa oma rerveys etusijalle, mutta voimavarat on juuri nyt vähissä.
Siis kiire? laihtumiseen ei tarvita muuta kuin että ei syö liikaa, ei siihen kiire vaikuta, päinvastoin jää enempi aikaa kun ei mässytä.
Kokemusasiantuntijana voin kertoa sinulle, että kiire (ja stressi) kyllä voivat lisätä epäterveellistä elämää. Ehkä ei juuri sinulla, mutta maailmassa on lisäksesi jotain 9 miljardia muutakin ihmistä.
Mä olen 169cm pitkä ja mun painonpudotuksen tavoitteena on päästä 60 kiloon. :D Ihan normaalipaino eikä mitään läskiä. 55kg olisi mulle liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten paino saattaa vaihdella hormonikierron mukana 2-6 kg, joten ymmärrän kyllä miksi aloittajan mainitseman 5 kg:n painon nousua ei välttämättä erota turvotuksesta.
Täällä oli hetki sitten aloitus, jossa joku kertoi kuinka painoa oli tullut huomaamatta 35 kg. Sitä oli vaikea ymmärtää, eikä se aloittajallekaan varsinaisesti ollut yllätyksenä tullut. Hän oli tehnyt tietoisen valinnan olla välttimättä asiasta.
No ei todellakaan 6 kiloa ole normaalia kuukautisturvotusta😂 Ei kannata huijata itseään.
2 kiloa vielä menee (vain jos se katoaa kuukautisten jälkeen)
Mutta ap kysymykseen - ihmiset ovat vain ahneita, syövät väärin eivätkä välitä. Kaikki ei ole masennusta vaikka sillä halutaankin asiaa selitellä
Itsellenikin on nyt 60v tullut 7kg ylipainoa ja todellakin kärsin koko ajan. Luultavasti 1 syömäni lääke sotki aineenvaihduntaani. Pitäisi pudottaa päivän kalorit n 1000 että laihtuisin, jokainen suupala yli 1300 kalorin pyrkii nostamaan. Kaikki sokeri ja viljat pois jne. Tiukka joutuu olemaan. Omalla kohdalla ongelma on se että viikolla paino putoaa mutta aina vkl meillä on ruokavieraita ja jotain jälkiruokaa, kakkua tarjolla. Pienikin annos palauttaa painon ennalleen
Ei tuossa iässä edes kannata aloittaa laihduttamista. Ylipaino on jopa suotavaa, koska vanhemmiten aineenvaihdunta ei saa kaikkea ravintoa talteen ja laihtuu vaikka söisi hevosen annoksia.
Tuossa vaiheessa vielä ehtii laihduttaa turvallisesti. Kannattaa tosiaan miettiä, millaisen painon haluaa jättää haurastuvan kehonsa kannettavaksi, ja myös omaisten, hoitajien. 150 kg vanhuksen auttaminen liikkumisessa on kovaa työtä.
Menee liioittelun puolelle, jos olet nyt tekemässä tuosta edellä kirjoitelleesta 6-kymppisestä yht'äkkiä 150 kiloista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään ole pakko kutsua ruokavieraita joka viikko ja siksi lihoa. Elämä on valintoja ja jokainen valinta vaikuttaa.
Jospa kaikki eivät halua lakata elämästä vaan haluavat nähdä perhettään ja ystäviään.
Aika säälittävää sellainen elämä , joka on pyhitetty ainoastaan oman kehon palvonnalle.
Eri
Miksi jotkut eivät ymmärrä, että oman tai toisen kehon jatkuva tarkkailukuuluu sairautena neuroosien kirjoon. Tämä obsessio on muuttumassa jo yhteiskunnalliseksi häiriköinniksi. Kannatan näille henkilöille pakkolääkitystä, koska on varmasti päivästä toiseen yhtä tuskaa, velloa ja kommentoida ihmisten ulkomuotoa. Joku oikein tuhti annos vanhan polven neuroleptejä pysäytää kivasti nämä pakkoajatukset.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut eivät ymmärrä, että oman tai toisen kehon jatkuva tarkkailukuuluu sairautena neuroosien kirjoon. Tämä obsessio on muuttumassa jo yhteiskunnalliseksi häiriköinniksi. Kannatan näille henkilöille pakkolääkitystä, koska on varmasti päivästä toiseen yhtä tuskaa, velloa ja kommentoida ihmisten ulkomuotoa. Joku oikein tuhti annos vanhan polven neuroleptejä pysäytää kivasti nämä pakkoajatukset.
Kyllähän läheisen lihomisesta tai lihavuudesta huolestuu, ihan samalla tavalla kuin päihteiden käytöstä, huumeongelmasta. Kun toinen tekee itselleen hallaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut eivät ymmärrä, että oman tai toisen kehon jatkuva tarkkailukuuluu sairautena neuroosien kirjoon. Tämä obsessio on muuttumassa jo yhteiskunnalliseksi häiriköinniksi. Kannatan näille henkilöille pakkolääkitystä, koska on varmasti päivästä toiseen yhtä tuskaa, velloa ja kommentoida ihmisten ulkomuotoa. Joku oikein tuhti annos vanhan polven neuroleptejä pysäytää kivasti nämä pakkoajatukset.
Kyllähän läheisen lihomisesta tai lihavuudesta huolestuu, ihan samalla tavalla kuin päihteiden käytöstä, huumeongelmasta. Kun toinen tekee itselleen hallaa.
huolestuminen ja maalittaminen ovat kaksi eri asiaa, mutta kummassakaan överit ei ole tervettä. Tämäntyyppinen yksilön mielenterveyshäiriö tekee muiden elämästä ikävän.
Mulla maha turpoaa ihan ilman lihomista tietyistä ruuista: Soija, maito, kurkku, banaani, palkokasvit, sitrushedelmät - nämä ainakin saavat mahan palloksi. Se on kuitenkin 100 % ilmaa, mitä siellä on, kun näytän siltä, että olisin 8 kk:lla raskaana, vaikka muuten olen normaaliapainoinen. Laihtuminen tapahtuu pieremällä ja muutaman tunnin kuluttua kaasuteltuani kämpän niin, ettei tulitikkua voi sytyttää kun on hetkellinen tulipalovaara kaasujen vuoksi, näytän taas ihan normaalipainoiselta. Hassua, että monelle ilmavaivoja aiheuttava kaali ja paprika taas ei itselleni aiheuta mitään, tosin kaalia syönkin vain kypsennettynä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huolehtia vain omista kiloistaan, ei muiden.
Jotenkin huvittavaa kun kansa josta vain kolmasosa on normaalipainoisia kyttää toistensa painoa ja ulkonäköä!
"Suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää melkein kaksi kolmasosaa ja naisista selvästi yli puolet. Vähintään merkittävästi lihavia (vähintään 15 kilon ylipaino) on yli 30-vuotiaista sekä miehistä että naisista useampi kuin joka neljäs. Teini-ikäisistä ylipainoa on 15–25 %:lla, pojilla enemmän kuin tytöillä."
Ja sitten kytätään naapurin painoa, arvostellaan ja haukutaan. Omaa peilikuvaa ei nähdä tai nähdään vääristyneenä.
Onko siis niin että toisessa nähdään se mikä itsessä koetaan epämiellyttäväksi?
Paino pysyy hallinnassa parhaiten jokapäiväisellä punnituksella!
https://www.iltalehti.fi/laihdutus/a/2816dabc-417d-458f-a521-053dcb6c5f…
Ymmärtäisin jos tässä puhuttaisiin 15 kilosta, tai alkujaan satakiloisessa. Mutta 5 kg 55 kiloiselle ei ole mitään.