Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin mielestä 3.5v lapsi tarvitsee psykologia
12.11.2021 |
Koska lapsi ei oikein suostu syömään päiväkodissa ja leikkii mielellään yksin/on ujo (mutta leikkii myös muiden kanssa, osallistuu mielellään kaikkeen ohjattuun toimintaan, jne.). Olen muutenkin saanut kuulla päiväkodista mitä villimpiä teorioita mistä ruoan kansaa nirsoilu johtuu, kuten vuoroviikkoasumisesta..
Ymmärrän että siellä ajatellaan lapsen parasta mutta ei helvetti näitä juttuja. Vähän voisi ajatella vanhempiakin. Katson lasta kotona. Ihana puhelias iloinen tyttö. Silti illalla tulen taas sängyssä potemaan syyllisyyttä kaikesta
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda hoitopaikkaa, ellei mahdollista pitää lasta kotona. Ehkä toisessa paikassa ruoka maistuu se verran, että lapsi jaksaa tunnit erossa kodista.
Ongelmat ei poistu lasta päiväkodista toiseen riepottelemalla. Tuota lasta riepotellaan jo nyt kodista toiseen joka toinen viikko. Siihen vielä päiväkodinvaihdos aina kun äiti rupeaa pelkäämään tukipalveluita niin ongelmanuori on valmis.
Jos paikassa on ongelma, täytyy uskaltaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että luopuu koko paikasta.
(Korostan jos-sanaa; en tiedä, mikä on ongelma!)
Koteja ei voi vaihtaa.
Mutta lapselle voi luoda yhden kodin. En minä aikuinenkaan osaisi kuvitella kahta erilaista kotia missä viettää aikaa työpaikan lisäksi. Ja olen sentään aikuinen.
Suurimmalla osalla suomalaisista on kaksi kotia. Koti ja mökki.
Kukaan ei pakota sinua asumaan joka toista viikkoa mökillä vastoin tahtoasi ympäri vuoden.
Lapsi HALUAA asua vanhempansa kanssa eikä vuoroviikkoasumisen ole tutkimuksissa todettu aiheuttavan haittaa. Päinvastoin.
Se että lapsi ”oireilee” päiväkodissa on merkki siiyä että päiväkodissa on ongelmia. Huonoja hoitajia, huono ilmapiiri, huono ruoanlaatu. Ei liity mitenkään lapsen ominaisuuksiin tai asumiseen.
Hei voisitko linkittää nämä tutkimukset? -eri
Tässä on yksi metastudy: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/13229400.2020.1838317
Mutta tuossa ei puhuta viikkoasumisesta, vaan että lapsi on puolet ajasta toisella vanhemmalla. Tämähän voi olla esim joka puolen vuoden välein lapsi muuttaa toisen vanhemman luokse jne.
Myöskin itse tuo tutkimus jo sanoo heti alkumetreillä, ettei heillä ole vielä täyttä ymmärrystä ja hyväksi tutkittua tietoa siitä, onko se puoliksi toisen vanhemman luona asuminen hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän kuitenkin bongasin linkitetystä tutkimuksesta;
Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että ydinperheissä asuvat lapset ovat vähemmän alttiita sairauksille ja sopeutumishäiriöille kuin lapset, joiden vanhemmat ovat eronneet. (esim. Amato, 2010 ; Bergström et al., 2014 ; Breivik & Olweus , 2006 ; Carlsund et al., 2013 ; Wadsby ym., 2014).
Niin ja se jatkui näin:
However, if parents separate, children appear to profit from dual-residence arrangements (regardless of the definition) if they are of the cooperative, communicative, low-conflict and non-violent type and the children are above the age of four. (When it comes to children below the age of four, research is yet too scarce to draw any conclusions.) Many studies have shown that children in dual-residence arrangements report better well-being and mental health than children who live mostly or only with one parent.
Eli siis vuoroasuminen on lapselle parempi vaihtoehto kun yhden vanhemman luona asuminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasuminen? Siis asuuko hän vuoroviikoin jossain eri paikassa? Ja lapsi on 3,5 -vuotias?
Asuu vuoroviikoin äidillä/isällä. Isosisko läsnä aina. Toista vanhempaa näkee keskellä toisen viikkoa. Täysin normaali järjestely nykyään. Tuskin edes muistaa aikaa jolloin asuttiin kaikki saman katon alla. Ei ole kumpikaan lapsi mitenkään oireillut tästä ikinä ja näin mennään jo kolmatta vuotta
Hänellä ei ole kotia. Asuisitko itse vuoroviikoin eri asunnoissa?
Tutkimuksessa vuoroasuminen tarkoittaa pääosin meille tuttua viikonloppu-vanhemmuutta. Ei vuoroviikoin vaihtuvaa kotia.
Tutkimuksessa ei oltu eroteltu lasten ikää. Siinä oli kyllä kerrottu, että huolta on herättänyt esim. kiintymyssuhteen näkökulmasta se, että pieni lapsi, jolla ei ole vielä sanoja, eikä muisti riitä pitämään mielessä toisen vanhemman mielikuvaa, ei omaa kykyä käsitellä tällaisia muutoksia.
Jos olet ap, joka linkitti esim. tuon tutkimuksen ja vastaat täällä aktiivisesti saamiisi vastauksiin- vaikutat ihmiseltä, joka on usein se "piikki lihassa". Säälin päiväkodin henkilökuntaa, joka on kanssasi tekemisissä.
Tiedän erään eroperheen, jossa lapsilla on pysyvä koti ja vanhemmat ovat siellä vuoropäivin (ei viikoin.) Lapset 3v ja 5v. Näin ovat tehneet jo kolme vuotta eli heti toisen lapsen synnyttyä. Hyvin toimii ja lapset ovat tasapainoisia. Tämä vaatii vanhemmilta enemmän, mutta sitähän vanhemmuus on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapselle tarjottiin paikkaa päiväkodissa jossa ei ollut yhtään pysyvää työntekijää.
21 lapsen ryhmässä oli yli 30 lasta.
Syytä lapsen ”oireiluun” tällaisissa oloissa on ihan turha hakea lapsesta.
T hankala äiti joka ei huolinut ko paikkaa
Vierailija kirjoitti:
Mun lapselle tarjottiin paikkaa päiväkodissa jossa ei ollut yhtään pysyvää työntekijää.
21 lapsen ryhmässä oli yli 30 lasta.
Syytä lapsen ”oireiluun” tällaisissa oloissa on ihan turha hakea lapsesta.
T hankala äiti joka ei huolinut ko paikkaa
Tämä liittyi kyseiseen keskusteluun miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopus meni päiväkotiin 4v ja hän oli ujo ja viihtyi itsekseen. Päiväkodista vain kysyttiin että mitä me vanhemmat haluamme että tehdään. Meidän mielestä poika sai olla juuri sellainen kuin on eikä hänestä tarvitse pakottaan väkisin toisenlaista. Kaikkien ei tarvitse olla huomion keskipisteenä supersosiaalisena. Hänestä kasvoi ihan tavallinen opiskelijanuorukainen jolla on kaikki ok mutta ei hän vieläkään ole mikään porukan pelle tai hymypoika porukan keskipisteenä. On kuitenkin saanut olla ja kasvaa rauhassa juuri sellaiseksi nuoreksi mieheksi kuin hän on. Hänet on aina hyväksytty omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo älkää ihmeessä ottako apua vastaan ja älkää kuunnelko niitä ihmisiä, jotka viettävät teidän lastenne kanssa 10h päivässä. Ei kannata sittenkään korvaansa lotkauttaa kun koulusta muutaman vuoden päästä viestitetään, että olisi hyvä hakea lapselle apua/tutkimuksia. Kannattaa herätä tähän asiaan sitten kun se nuori on jo jättäytynyt pois koulusta ja ranteet on viillelty moneen kertaan. Että mä en jaksa.
Minulla on hitaasti lämpenevä introvertti kuopus. Hän joutui eskarissa opettajan hampaisiin.
Nyt on Ressun lukiossa. Koko kouluaikana ei ole ollut ongelman tynkääkään. Ei ole edes kielellisesti ”vajaa”, vaan opiskelee kolmea a-kieltä.
On todella yleistä, että poikkeuksellisen lahjakas lapsi otetaan kohteeksi. Jopa vanhemmat eivät välttämättä tunnista sitä lapsestaan. Tietysti sellainen lapsi käyttäytyy ajoittain eri tavalla kuin muut eikä se ole huono asia.
Se, että on Ressun lukiossa ja lukee kolmea kieltä, ei tee lapsesta poikkeuksellisen lahjakasta. Eikä käytöspoikkeamat lähimaillekaan aina ole merkki lahjakkuudesta. Päinvastoin.
No on se kylläkin enemmän poikkeuksellista kuin normi.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kuitenkin bongasin linkitetystä tutkimuksesta;
Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että ydinperheissä asuvat lapset ovat vähemmän alttiita sairauksille ja sopeutumishäiriöille kuin lapset, joiden vanhemmat ovat eronneet. (esim. Amato, 2010 ; Bergström et al., 2014 ; Breivik & Olweus , 2006 ; Carlsund et al., 2013 ; Wadsby ym., 2014).
Niin ja se jatkui näin:
However, if parents separate, children appear to profit from dual-residence arrangements (regardless of the definition) if they are of the cooperative, communicative, low-conflict and non-violent type and the children are above the age of four. (When it comes to children below the age of four, research is yet too scarce to draw any conclusions.) Many studies have shown that children in dual-residence arrangements report better well-being and mental health than children who live mostly or only with one parent.
Eli siis vuoroasuminen on lapselle parempi vaihtoehto kun yhden vanhemman luona asuminen
Niin, JOS lapsi on yli 4-vuotias. Pienelle ei suositella missään tapauksessa! Ja suomalaiset suositukset ovat että kouluikäiselle vasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapselle tarjottiin paikkaa päiväkodissa jossa ei ollut yhtään pysyvää työntekijää.
21 lapsen ryhmässä oli yli 30 lasta.
Syytä lapsen ”oireiluun” tällaisissa oloissa on ihan turha hakea lapsesta.
T hankala äiti joka ei huolinut ko paikkaa
Tämä liittyi kyseiseen keskusteluun miten?
Kertoo ykdityiskohtaisesti mikä päivähoidossa on vialla. Miksi ”lapset oireilee” ja ne päivähoidon aikuiset myöd. Ympäristö on sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasuminen? Siis asuuko hän vuoroviikoin jossain eri paikassa? Ja lapsi on 3,5 -vuotias?
Asuu vuoroviikoin äidillä/isällä. Isosisko läsnä aina. Toista vanhempaa näkee keskellä toisen viikkoa. Täysin normaali järjestely nykyään. Tuskin edes muistaa aikaa jolloin asuttiin kaikki saman katon alla. Ei ole kumpikaan lapsi mitenkään oireillut tästä ikinä ja näin mennään jo kolmatta vuotta
Alle kouluikäisille ei suositella vuoroviikkoasumista.
Tuskin oikeat asiantuntijat suosittelisi kenellekään…
mammat eivät ainakaan tykkää, koska menettävät elatusmaksut
Haha, elatusmaksut nyt eivät liity tähän. Ensinnäkin niitä maksetaan tuloeron mukaan myös vuoroviikoilla, jos on tarpeen. (Tiedän perheitä, joissa vuoroviikkoasumisessa etävanhempi maksaa yhdestä lapsesta neljänsadan elatusmaksua.)
Sääliksi käy lapsia, joiden etävanhempi haluaa vuoroviikot vain siksi, ettei joutuisi maksamaan jotain kälyistä paria-kolmea sataa. Jos sen lapsen vanhemmuutta ei sitten kuitenkaan osaa eikä jaksa omilla viikollaan hoitaa.
Me emme voi tietää, onko juuri kyseisen varhaiskasvattajan vai kyseisen vanhemman arvio lapsesta parempi. Varmuuden vuoksi suosittelen psykologilla käyntiä. Hän osaa kyllä sanoa, onko tarvetta tukitoimille vai ei. Toivon lapsellesi kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksessa vuoroasuminen tarkoittaa pääosin meille tuttua viikonloppu-vanhemmuutta. Ei vuoroviikoin vaihtuvaa kotia.
Tutkimuksessa ei oltu eroteltu lasten ikää. Siinä oli kyllä kerrottu, että huolta on herättänyt esim. kiintymyssuhteen näkökulmasta se, että pieni lapsi, jolla ei ole vielä sanoja, eikä muisti riitä pitämään mielessä toisen vanhemman mielikuvaa, ei omaa kykyä käsitellä tällaisia muutoksia.
Jos olet ap, joka linkitti esim. tuon tutkimuksen ja vastaat täällä aktiivisesti saamiisi vastauksiin- vaikutat ihmiseltä, joka on usein se "piikki lihassa". Säälin päiväkodin henkilökuntaa, joka on kanssasi tekemisissä.
Ei vaan tutkimuksessa vuoroasumisen alarajaksi on asetettu 25% ajasta:
"..focused on children’s post-divorce or post-separation residence arrangements in which the proportion of time spent in each home varied from one-quarter to an equal share"
Suomalainen tyypillinen joka toinen viikonloppu etävanhemmalla ei ole lähelläkään sitä
Vierailija kirjoitti:
Me emme voi tietää, onko juuri kyseisen varhaiskasvattajan vai kyseisen vanhemman arvio lapsesta parempi. Varmuuden vuoksi suosittelen psykologilla käyntiä. Hän osaa kyllä sanoa, onko tarvetta tukitoimille vai ei. Toivon lapsellesi kaikkea hyvää!
Voi hyvän tähden. Minkä ”varmuuden vuoksi”? Eikö ne korkeasti koulutetut osaa tehdä mitään itse?? Järkevästi?
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä kun vanhempia ei kuunnella, toiset pakotetaan turhaan juoksemaan ties missä arvioissa, usein vaan siksi että lapsi ei jostain syystä miellytä hoitajaa.. sitten on vanhempia jotka vaatii että lasta tutkittaisiin tarkemmin, mutta kellään ei ole mitään huolta jos joku samperin kasvukäyrä on tasainen ja kaikki voi vaa olla jotain hiton elämän vaihetta. Vanhemmat tuntee lapsensa parhaiten, silloinkin kun lapsi on 10tuntia hoidossa päivän aikana...
Entä silloin, kun lapsi on joka toinen viikko toisessa kodissa?
Vierailija kirjoitti:
Tämän kuitenkin bongasin linkitetystä tutkimuksesta;
Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että ydinperheissä asuvat lapset ovat vähemmän alttiita sairauksille ja sopeutumishäiriöille kuin lapset, joiden vanhemmat ovat eronneet. (esim. Amato, 2010 ; Bergström et al., 2014 ; Breivik & Olweus , 2006 ; Carlsund et al., 2013 ; Wadsby ym., 2014).
Monelta mammalta jäänyt lukematta.
Minulla tulee mieleen yksikin äiti, joka myönsi ja tunnisti lapsensa haasteet; lapsi oli hyvin impulsiivinen ja vilkas. Leikeissä tuli päivittäin ristiriitatilanteita, jotka lapsi ratkoi lyömällä, potkimalla ja kiroilemalla kavereille.
Äiti oli hyvin halukas ottamaan apua vastaan, ehdotti itse toimintaterapeutin arviota ja psykologin mukaan tuloa. Lapsi sai lopulta toimintaterapiaa ja äiti kotiin tukea psykologilta. Ongelmana oli, että äiti ei suostunut näkemään hiljattain tapahtuneen eron yhteyttä lapsen käyttäytymiseen lainkaan. Korosti koko ajan miten hyvin ovat eron hoitaneet ja miten kommunikaatio vanhempien välillä toimii. Kummasti lapsen levottomia päivä selkeästi oli maanantai, päivä jolloin koti vaihtui taas viikonlopun jälkeen.
Haluaisin korostaa sitä, että eron tullessa olisi todella tärkeä asettua sen lapsen asemaan ja tarkastella tilannetta lapsen ajatuksien kautta. Osalle lapsista ero on todella traumaattinen kokemus, vaikka vanhemmat olisivat kuinka sitä mieltä, että se on hoidettu hyvin.
Tässä oli jo 4.v lapsi kyseessä.
3,5-vuotias saattaa kokea olevansa väärää sukupuolta ja hänellä pitää olla oikeus vaihtaa se juridisesti ja biologisesti. T. Vihreä
mammat eivät ainakaan tykkää, koska menettävät elatusmaksut