Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin mielestä 3.5v lapsi tarvitsee psykologia
12.11.2021 |
Koska lapsi ei oikein suostu syömään päiväkodissa ja leikkii mielellään yksin/on ujo (mutta leikkii myös muiden kanssa, osallistuu mielellään kaikkeen ohjattuun toimintaan, jne.). Olen muutenkin saanut kuulla päiväkodista mitä villimpiä teorioita mistä ruoan kansaa nirsoilu johtuu, kuten vuoroviikkoasumisesta..
Ymmärrän että siellä ajatellaan lapsen parasta mutta ei helvetti näitä juttuja. Vähän voisi ajatella vanhempiakin. Katson lasta kotona. Ihana puhelias iloinen tyttö. Silti illalla tulen taas sängyssä potemaan syyllisyyttä kaikesta
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Joka ryhmässä on aina joku, joka syö huonosti, toinen joka käyttäyy levottomasti tai sopimattomasti, ei opi kuvaksi samaan aikaan kuin muut, ei nuku, ei puhu, ei leiki jne. Luuletteko, että vain yhdellä joku pieni ongelma, johon aikuiset iskevät silmänsä? Jos kuitenkin kasvattajat huolestuvat jostain, joka erityisesti haittaa lapsen kehittymistä koulua varten, jutellaan vanhempien kanssa ja ensisijaisesti tuetaan arjen keinoin ja jos nekään ei tuota tuloksia, niin sitten tarjotaan vahvempia tukia ja tutkimuksia ammattilaisten kanssa.
Miksi 3,5-vuotiaan pitää valmistautua kouluun?
Ja miten se ettei tykkää pahasta ruoasta paranee psykologilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin minusta tuntuu, että tässä tapauksessa tuo avainasia ei ole syömättömyys tai edes ujouskaan varsinaisesti. Eiköhän tuotakin tapausta ole tarkasteltu kokonaisuutena siellä päiväkodissa. Ja miksi tuo on nyt jokin uhka, että lapsi juttelee psykologille? Onhan tuo lapsi jo kokenut mullistavia elämänkokemuksia, kuten vanhempiensa eron ja kahdessa kodissa asumisen. Tuskin on pahitteeksi, että lapsi saa tilaisuuden avautua tunteistaan tuosta asiasta. Ei sen tarvitse tarkoittaa, että lapsi oli muka jotenkin traumatisoitunut tai että olisi todellista vakavaa hätää. Kyse voi olla ihan vain, että lapsi on mietteliäs tai vähän murheellinen tms. Mitä normaalit ihmiset nyt ovat elämänmuutosten edessä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta tuntuu, että tässä tapauksessa tuo avainasia ei ole syömättömyys tai edes ujouskaan varsinaisesti. Eiköhän tuotakin tapausta ole tarkasteltu kokonaisuutena siellä päiväkodissa. Ja miksi tuo on nyt jokin uhka, että lapsi juttelee psykologille? Onhan tuo lapsi jo kokenut mullistavia elämänkokemuksia, kuten vanhempiensa eron ja kahdessa kodissa asumisen. Tuskin on pahitteeksi, että lapsi saa tilaisuuden avautua tunteistaan tuosta asiasta. Ei sen tarvitse tarkoittaa, että lapsi oli muka jotenkin traumatisoitunut tai että olisi todellista vakavaa hätää. Kyse voi olla ihan vain, että lapsi on mietteliäs tai vähän murheellinen tms. Mitä normaalit ihmiset nyt ovat elämänmuutosten edessä.
Miksi sen pitäisi sinne mennä? Muuta kuin että tädit saa olla tärkeitä ja psykologi työllistyy? Ja saadaan paljon paperia.
Olen töissä varhaiskasvatuksessa, ollut jo niin pitkään, että osa vanhemmista on voinut olla jo päiväkodissa hoivissani. Minä olen nähnyt monenlaisia lapsia. Tavallisuudesta poikkeavat jotkut niin, että heistä huolestuu.
Heitä ohjataan lisätutkimuksiin, en kiusatakseni, vaan osatakseni tukea heitä oikealla tavalla.
Sääliä herättää lapsi, joka ei halua syödä mitään päivän aikana. Hänellä voi olla vatsa kipeä tai ei oikein jaksa leikkiä tai keskittyä yhteiseen tekemiseen.
Se ei ole minulta poissa, jos vanhempi ei halua, että lasta tutkitaan. Se on poissa lapselta.
Kaikki se, mikä näkyy isossa ryhmässä, ei näy kotona. Lisäksi kaikilla ei ole kokemusta millaisia taitoja minkäkin ikäisillä lapsilla pitäisi olla. Jos 5-vuotias puetaan kotona ja ohjeiden ymmärrys jää aina väliin... Vanhemman mielestä lapsi on aivan ikätasoisensa, mutta ei minun mielestäni.
Vanhemmat voivat loukkaantua, syyttää meitä silmätikuksi ottamisesta jne. Siitä vaan. Yritän toimia lapsen parhaaksi, mutta voin minä säilyttääkkin lapsia varhaiskasvatuksessa, jos vanhemmat eivät ole valmiita kuuntelemaan huoltani. Onnea vain koulutielle.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin tosissani huolen, joka päiväkodista on kerrottu. Siellä opettajat ja hoitajat ovat tekemisissä aika monen tuon ikäisen lapsen kanssa. Kyllä he huomaavat, jos lapsella on jotain "poikkeavaa", mihin olisi hyvä puuttua. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Ei sieltä jokaiselle 3,5v suositella psykologin yhteydenottoa. Olisin itse aika utelias, mitä psykologilla on sanottavaa lapsestani.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. T.varhaiskasvatuksen opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasuminen? Siis asuuko hän vuoroviikoin jossain eri paikassa? Ja lapsi on 3,5 -vuotias?
Asuu vuoroviikoin äidillä/isällä. Isosisko läsnä aina. Toista vanhempaa näkee keskellä toisen viikkoa. Täysin normaali järjestely nykyään. Tuskin edes muistaa aikaa jolloin asuttiin kaikki saman katon alla. Ei ole kumpikaan lapsi mitenkään oireillut tästä ikinä ja näin mennään jo kolmatta vuotta
Alle kouluikäisille ei suositella vuoroviikkoasumista.
Hahaha :D Millä hitolla estät oikeudessa isää saamasta lapsia joka toiseksi viikoksi, jos lapsi ei ole enää imetyksellä. Ihan oikeasti, tuollaista "suositusta" ei ole olemassa käytännössä, nykyään ajatellaan että 3v voi aivan hyvin asua vuoroviikoin. Mitä sille nyt tapahtui että isä on ihan yhtä hyvä vanhempi kuin äiti? Tai että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin yhtä paljon? Tunnen 1,5-vuotiaita jotka vuoroasuu. Tällaista tää nykyaika on.
Noin pienelle lapselle vuoroviikko asuminen voi todellakin rakentaa kehityksellisiä pulmia, aivan liian pieni moiseen.
Sillä ei ole mitään merkitystä että ”muistaako sitä miten asuttiin yhdessä”, vaan aivot ovat liian kehittymättömiä ko. siirtymätilanteisiin sekä vanhemmasta niin pitkään erossa olemiseen.
Kukaan ammattilainen ei suosittelisi moista. Vielä vaikeampaa tulee jos lapsessa on mitään nepsy-piirrettä jota sinun lapsessasi ilmeisesti päiväkodin henkilökunta epäilee olevan ja yrittää järjestää hänelle apua mahdollisimman varhain. Idiootti olet jos torppaat avun ja saat makeaa(tai lapsesi varsinaisesti maksaa) kalliin inhimillisen kärsimyksen hinnan kun lapsia alkaa saada tukea vasta kouluiässä kun ongelmat ovat jo kärjistyneet isoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta tuntuu, että tässä tapauksessa tuo avainasia ei ole syömättömyys tai edes ujouskaan varsinaisesti. Eiköhän tuotakin tapausta ole tarkasteltu kokonaisuutena siellä päiväkodissa. Ja miksi tuo on nyt jokin uhka, että lapsi juttelee psykologille? Onhan tuo lapsi jo kokenut mullistavia elämänkokemuksia, kuten vanhempiensa eron ja kahdessa kodissa asumisen. Tuskin on pahitteeksi, että lapsi saa tilaisuuden avautua tunteistaan tuosta asiasta. Ei sen tarvitse tarkoittaa, että lapsi oli muka jotenkin traumatisoitunut tai että olisi todellista vakavaa hätää. Kyse voi olla ihan vain, että lapsi on mietteliäs tai vähän murheellinen tms. Mitä normaalit ihmiset nyt ovat elämänmuutosten edessä.
Miksi sen pitäisi sinne mennä? Muuta kuin että tädit saa olla tärkeitä ja psykologi työllistyy? Ja saadaan paljon paperia.
Samaa voisi jatkaa takaisin. Miksi sinne EI voisi mennä? Ei sen vanhemman tarvitse niitä papereita maksaa.
Eikös jotkut fiksut (julkkikset) järjestetäneet vuoroviikkoasumusen siten että lapset pysyi kotona ja vanhemmat muutti vuoroviikoin. 🏠
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin minusta tuntuu, että tässä tapauksessa tuo avainasia ei ole syömättömyys tai edes ujouskaan varsinaisesti. Eiköhän tuotakin tapausta ole tarkasteltu kokonaisuutena siellä päiväkodissa. Ja miksi tuo on nyt jokin uhka, että lapsi juttelee psykologille? Onhan tuo lapsi jo kokenut mullistavia elämänkokemuksia, kuten vanhempiensa eron ja kahdessa kodissa asumisen. Tuskin on pahitteeksi, että lapsi saa tilaisuuden avautua tunteistaan tuosta asiasta. Ei sen tarvitse tarkoittaa, että lapsi oli muka jotenkin traumatisoitunut tai että olisi todellista vakavaa hätää. Kyse voi olla ihan vain, että lapsi on mietteliäs tai vähän murheellinen tms. Mitä normaalit ihmiset nyt ovat elämänmuutosten edessä.
Miksi sen pitäisi sinne mennä? Muuta kuin että tädit saa olla tärkeitä ja psykologi työllistyy? Ja saadaan paljon paperia.
Samaa voisi jatkaa takaisin. Miksi sinne EI voisi mennä? Ei sen vanhemman tarvitse niitä papereita maksaa.
Kyllä kuule kaiken tuon touhun maksavat veronmaksajat.
Myös ne turhat höpöhöpökäymnit.
Ja lapsi saa viestin ettei kelpaa.
Meillä oli ärsyttävä pk:n johtaja, rupesi puuttumaan lapsen ujosteluun.
Ei ymmärtänyt että se on vaihe joka menee ohi.
Onneksi sille sattui yks juttu niin että joutui töistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap olet noin vastahankaan ja heti jotenkin puolustuskannalla tässä asiassa?
Itse olisin vanhempana huolissani jos lapseni ei söisi pitkien hoitopäivien aikana juuri mitään. Samoin huolestuisin jos saisin kuulla lapsen hakeutuvan omiin oloihinsa eikä olisi ikätasoisesti sosiaalinen.
Mitä siinä häviää jos lapsi kävisi psykologia tapaamassa? Siinä ainakin voisi selvitä mistä on kyse ja kuinka lasta voisi ohjata ja tukea oikein.
Mielestäni on parempi että varhaiskasvatuksessa puututaan asioihin aikaisessa vaiheessa eikä katsota läpi sormien. Jos lasten käytökseen/olemiseen ei kiinnitettäisi huomiota, moni ongelma jäisi kokonaan hoitamatta.
Tiedoksesi etteivät kaikki vanhemmatkaan lapset kestä vuoroviikko asumista, usein juuri hyvin herkät tai nepsy-piirteitä omaavat kärsivät siitä ja oireilevat eri tavoin.
Saati sitten noin pieni lapsi, takuulla on joutunut lujille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet noin vastahankaan ja heti jotenkin puolustuskannalla tässä asiassa?
Itse olisin vanhempana huolissani jos lapseni ei söisi pitkien hoitopäivien aikana juuri mitään. Samoin huolestuisin jos saisin kuulla lapsen hakeutuvan omiin oloihinsa eikä olisi ikätasoisesti sosiaalinen.
Mitä siinä häviää jos lapsi kävisi psykologia tapaamassa? Siinä ainakin voisi selvitä mistä on kyse ja kuinka lasta voisi ohjata ja tukea oikein.
Mielestäni on parempi että varhaiskasvatuksessa puututaan asioihin aikaisessa vaiheessa eikä katsota läpi sormien. Jos lasten käytökseen/olemiseen ei kiinnitettäisi huomiota, moni ongelma jäisi kokonaan hoitamatta.
Mikä ap:n lapsen käytöksessä on epänormaalia?
En minö ainakaan halua maksaa näitä ”täti inhoaa introverttejä” -kaikenvarakäyntejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet noin vastahankaan ja heti jotenkin puolustuskannalla tässä asiassa?
Itse olisin vanhempana huolissani jos lapseni ei söisi pitkien hoitopäivien aikana juuri mitään. Samoin huolestuisin jos saisin kuulla lapsen hakeutuvan omiin oloihinsa eikä olisi ikätasoisesti sosiaalinen.
Mitä siinä häviää jos lapsi kävisi psykologia tapaamassa? Siinä ainakin voisi selvitä mistä on kyse ja kuinka lasta voisi ohjata ja tukea oikein.
Mielestäni on parempi että varhaiskasvatuksessa puututaan asioihin aikaisessa vaiheessa eikä katsota läpi sormien. Jos lasten käytökseen/olemiseen ei kiinnitettäisi huomiota, moni ongelma jäisi kokonaan hoitamatta.
Mikä ap:n lapsen käytöksessä on epänormaalia?
En minö ainakaan halua maksaa näitä ”täti inhoaa introverttejä” -kaikenvarakäyntejä.
En väitä, että ap:n lapsessa olisi mitään epänormaalia. Mutta kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa, että yleensä 3,5-vuotiaat saattavat olla kotona itse piruja, mutta päiväkodissa tosi reippaita ja osaavia. Mitä pitemmät päiväkotipäivät, sitä enemmän kiukkua ja taantumista kotona.
Olen puhunut päiväkodissa tästä asiasta kaikkien lasteni kohdalla, ja kasvattajat ovat aina sanoneet, että turvallisen kiintymyssuhteen merkki on, että lapsi koettelee vanhempaansa mutta tsemppaa hoidossa.
Se, että lapsi on kotona illalla iloinen ja päiväkodissa syömätön ja apea, tuo minulle yleisellä tasolla mieleen ajatuksen, että ei kai kolmevuotias kannattele vanhempaansa. Ap:n tapaukseen en ota kantaa, tämä siis yleisellä tasolla,
Yleisellä tasolla sanon myös, että jos apua tarjotaan, on aina viisasta ottaa se vastaan.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet noin vastahankaan ja heti jotenkin puolustuskannalla tässä asiassa?
Itse olisin vanhempana huolissani jos lapseni ei söisi pitkien hoitopäivien aikana juuri mitään. Samoin huolestuisin jos saisin kuulla lapsen hakeutuvan omiin oloihinsa eikä olisi ikätasoisesti sosiaalinen.
Mitä siinä häviää jos lapsi kävisi psykologia tapaamassa? Siinä ainakin voisi selvitä mistä on kyse ja kuinka lasta voisi ohjata ja tukea oikein.
Mielestäni on parempi että varhaiskasvatuksessa puututaan asioihin aikaisessa vaiheessa eikä katsota läpi sormien. Jos lasten käytökseen/olemiseen ei kiinnitettäisi huomiota, moni ongelma jäisi kokonaan hoitamatta.
Mikä ap:n lapsen käytöksessä on epänormaalia?
En minö ainakaan halua maksaa näitä ”täti inhoaa introverttejä” -kaikenvarakäyntejä.
En väitä, että ap:n lapsessa olisi mitään epänormaalia. Mutta kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa, että yleensä 3,5-vuotiaat saattavat olla kotona itse piruja, mutta päiväkodissa tosi reippaita ja osaavia. Mitä pitemmät päiväkotipäivät, sitä enemmän kiukkua ja taantumista kotona.
Olen puhunut päiväkodissa tästä asiasta kaikkien lasteni kohdalla, ja kasvattajat ovat aina sanoneet, että turvallisen kiintymyssuhteen merkki on, että lapsi koettelee vanhempaansa mutta tsemppaa hoidossa.
Se, että lapsi on kotona illalla iloinen ja päiväkodissa syömätön ja apea, tuo minulle yleisellä tasolla mieleen ajatuksen, että ei kai kolmevuotias kannattele vanhempaansa. Ap:n tapaukseen en ota kantaa, tämä siis yleisellä tasolla,
Yleisellä tasolla sanon myös, että jos apua tarjotaan, on aina viisasta ottaa se vastaan.
-eri.
Millä lailla lapsi on piru jos hän ei syö laitosruokaa suuria määriä tai tykkää keskittyä leikkimään itsekseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet noin vastahankaan ja heti jotenkin puolustuskannalla tässä asiassa?
Itse olisin vanhempana huolissani jos lapseni ei söisi pitkien hoitopäivien aikana juuri mitään. Samoin huolestuisin jos saisin kuulla lapsen hakeutuvan omiin oloihinsa eikä olisi ikätasoisesti sosiaalinen.
Mitä siinä häviää jos lapsi kävisi psykologia tapaamassa? Siinä ainakin voisi selvitä mistä on kyse ja kuinka lasta voisi ohjata ja tukea oikein.
Mielestäni on parempi että varhaiskasvatuksessa puututaan asioihin aikaisessa vaiheessa eikä katsota läpi sormien. Jos lasten käytökseen/olemiseen ei kiinnitettäisi huomiota, moni ongelma jäisi kokonaan hoitamatta.
Mikä ap:n lapsen käytöksessä on epänormaalia?
En minö ainakaan halua maksaa näitä ”täti inhoaa introverttejä” -kaikenvarakäyntejä.
En väitä, että ap:n lapsessa olisi mitään epänormaalia. Mutta kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa, että yleensä 3,5-vuotiaat saattavat olla kotona itse piruja, mutta päiväkodissa tosi reippaita ja osaavia. Mitä pitemmät päiväkotipäivät, sitä enemmän kiukkua ja taantumista kotona.
Olen puhunut päiväkodissa tästä asiasta kaikkien lasteni kohdalla, ja kasvattajat ovat aina sanoneet, että turvallisen kiintymyssuhteen merkki on, että lapsi koettelee vanhempaansa mutta tsemppaa hoidossa.
Se, että lapsi on kotona illalla iloinen ja päiväkodissa syömätön ja apea, tuo minulle yleisellä tasolla mieleen ajatuksen, että ei kai kolmevuotias kannattele vanhempaansa. Ap:n tapaukseen en ota kantaa, tämä siis yleisellä tasolla,
Yleisellä tasolla sanon myös, että jos apua tarjotaan, on aina viisasta ottaa se vastaan.
-eri.
Millä lailla lapsi on piru jos hän ei syö laitosruokaa suuria määriä tai tykkää keskittyä leikkimään itsekseen?
Mitä jos lukisit kommenttini uudestaan vähän hitaammin, ja palattaisiin sitten asiaan?
- Se, jota kommentoit.
Kuvitelma: Jos ap haluaa, että päiväkodissa lapsi saa vain sitä täälläkin paljon toivottua hoitoa ja turvaa, niin sitä lapsi sitten saa. Ap.n sanoin, ryhmän työntekijät "ajattelevat vanhempia" ja jättävät hänet ja lapsen rauhaan. Hoitavat vain ja eskarissa sitten lävähtää kaikki mahdollisesti eteen ja siellä tivataan, että miksi ei ole huomattu ja tutkitutettu lasta aikaisemmin. Sitten onkin vähän kiire ennen koulua, eikä ehditäkään kun olisi paaaaaljon aikaisemmin pitänyt tutkia ja pohtia/ottaa käyttöön eri tukitoimia.
Ja KUKAAN meistä täällä kirjoittavista emme tiedä tästä ap.n tapauksesta kuin sen, mitä hän kirjoittaa. Eli emme juuri mitään. Toivon, ett otat ap avun vastaan ja kysyt tarkemmin lapsesi käytöksestä ja kerrot tuosta epäilyksestäsi. Suosittelen myös, että et lähde tukkanuottasille päiväkodin kanssa. Tavoitteena kaikilla on se sama, lapsen auttaminen.
T. Vo, jolla itsellään erityislapsi, keskustelut pk. ssa/tutkimukset Hus.ssa alkoivat jo pk. ssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelma: Jos ap haluaa, että päiväkodissa lapsi saa vain sitä täälläkin paljon toivottua hoitoa ja turvaa, niin sitä lapsi sitten saa. Ap.n sanoin, ryhmän työntekijät "ajattelevat vanhempia" ja jättävät hänet ja lapsen rauhaan. Hoitavat vain ja eskarissa sitten lävähtää kaikki mahdollisesti eteen ja siellä tivataan, että miksi ei ole huomattu ja tutkitutettu lasta aikaisemmin. Sitten onkin vähän kiire ennen koulua, eikä ehditäkään kun olisi paaaaaljon aikaisemmin pitänyt tutkia ja pohtia/ottaa käyttöön eri tukitoimia.
Ja KUKAAN meistä täällä kirjoittavista emme tiedä tästä ap.n tapauksesta kuin sen, mitä hän kirjoittaa. Eli emme juuri mitään. Toivon, ett otat ap avun vastaan ja kysyt tarkemmin lapsesi käytöksestä ja kerrot tuosta epäilyksestäsi. Suosittelen myös, että et lähde tukkanuottasille päiväkodin kanssa. Tavoitteena kaikilla on se sama, lapsen auttaminen.
T. Vo, jolla itsellään erityislapsi, keskustelut pk. ssa/tutkimukset Hus.ssa alkoivat jo pk. ssa.
Mistäs sinä päätteley tietävösi että lapsi tarvitsee apua ja että tuo on apua?
Joka ryhmässä on aina joku, joka syö huonosti, toinen joka käyttäyy levottomasti tai sopimattomasti, ei opi kuvaksi samaan aikaan kuin muut, ei nuku, ei puhu, ei leiki jne. Luuletteko, että vain yhdellä joku pieni ongelma, johon aikuiset iskevät silmänsä? Jos kuitenkin kasvattajat huolestuvat jostain, joka erityisesti haittaa lapsen kehittymistä koulua varten, jutellaan vanhempien kanssa ja ensisijaisesti tuetaan arjen keinoin ja jos nekään ei tuota tuloksia, niin sitten tarjotaan vahvempia tukia ja tutkimuksia ammattilaisten kanssa.