Vela: ajatteletko pilanneesi äitisi elämän?

Äiti ei halunnut lapsia koskaan, päätyi kuitenkin niitä tekemään. Olemme äidin kanssa todella läheisiä :) En ole pilannut hänen elämäänsä, mutta uskon meidän läheisyydestämme huolimatta, että hän olisi elänyt ihan hyvän elämän myös ilman lapsia. Itse koen, että minulla ei ole tarpeeksi annettavaa lapsille, enkä pysty sitoutumaan kehenkään mieheenkään...

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 09:46"]

Kaikista ei ole vastuuta ottamaan pienestä ihmisestä. Johan se näkyy huostaanottoina. Joten hyvä, kun velat tietävät, ettei heistä ole äideiksi. Silloin on parempi olla tekemättä lapsia. Mitä tuosta. Ollaan tyytyväisiä, etteivät tee, ettei tule kalliimmaksi yhteiskunnalle, kun on ei-toivottuja lapsia.

[/quote]

Tästä olen kyllä samaa mieltä! Toisista ei ole vanhemmiksi, toisista on. (Ja jo se, ettei niitä lapsia oikeasti halua, tarkoittaa, ettei olisi vanhemmaksi. Sehän on kuitenkin se ensimmäinen ehto hyvään vanhemmuuteen, että haluaa olla vanhempi.)

[/quote]

Ei se lapsettomuus automaattisesti siitä johdu, etteikö uskoisi olevansa sopiva vanhemmaksi. Joitain meistä näet ahdistaa eksistenssiin pakottaminen. Millä oikeudella pakotamme olemaan olemassa?

[/quote]

Kappas, toinen antinatalisti.

Onko True Detective -sarja nähty?

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 11:34"]

Minä olen sitten se "klisee-vela". Synnyin vahinkolapsena kahdelle narsistille, jotka kummatkaan eivät olisi voineet vähempää välittää lapsista. Olin aina vain taakka ja vaiva, ja jouduin huolehtimaan itsestäni todella pienestä pitäen. Minua käytettiin parisuhde- ja talous- ja henkilökohtaiset ongelmat-terapeuttina ja kuuntelijana ja vastuunkantajana, mutta ihmisenä ja persoonana minulla ei ollut eikä ole vanhemmilleni mitään arvoa. Nykyään olen katkaissut välit molempiin.

Vanhemmiltani sisäistin todella vahvasti sen ajatuksen että lapsista ei ole mitään iloa ja niistä on vain hirveä vaiva ja murhe, enkä tätä ajatusmallia ole saanut käännettyä. Olen itse siis samaa mieltä yhä tänäkin päivänä (lähemmän 4-kymppisenä), ja koen olevani oikeassa, ja kaikki muu maailma väärässä. Ajattelen, että normaalit vanhemmat "aivopesevät" jälkeläisensä siihen että lapset on jees, vaikka oikeasti kaikki olisivat onnellisempia ilman. Nämä vanhemmat varmaan itsekin uskovat tähän taruun, koska ovat itsekin omien vanhempiensa aivopesemiä jne jne. Minulle siis ihmisten normaali olotila olisi "lapsettomana onnellisempi", enkä aidosti usko että kukaan nauttii lapsistaan - he vain luulevat niin, koska niin kuuluu ajatella ja sanoa. Eräänlaista itsesuggestiota ja -valhetta siis.

Tiedän siis että ajattelen näin siksi että itse olin lapsena niin huonosti kohdeltu, mutta silti loogisesti päättelemällä olen mielestäni myös oikeassa. Onhan lapsista niin hirveä vaiva ja murhe, ettei mikään pysty sitä kompensoimaan plussan puolelle. Olen aina todella pettynyt kun joku tuttava lisääntyy, sillä minua harmittaa että hänkin meni lankaan ja pilasi elämänsä.

[/quote]

Eli me, joilla on lapsia, voidaan sääliä sua ja olla sun puolesta surullisia jne, kun sä et saa kokea sitä kaikkea, mitä me pidetään ihanana ja korvaamattomana omien lasten kanssa. Tässä maailmassa on paljon lapsia, jotka on aidosti toivottua ja heistä välitetään ja pidetään huoli, eivätkä ole mitään vallankäytön välikappaleita vanhemmilleen. Ja sellaisen lapsuuden kokenut haluaa ehkä omia lapsia, joiden kanssa voi taas kokea hyviä asioita. Ymmärrän kyllä, että sun lapsuus saa sut ajattelemaan omalla tavallasi, mutta valitettavasti se on sun kokemus, meitä on paljon, jotka on kokeneet toisin.

Mutta mun mielestä nämä on asioita, jotka päätetään parisuhteessa (tai yksilöinä). Eikä itsestään vastuussa olevan ihmisen pitäisi tehdä asioita vain toisen ihmisen mieliksi. Sen ei myöskään tarvitse tarkoittaa, että pitää vanhempiensa valintaa vääränä. Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mutta en tajua myöskään sitä, että korostetaan, että ollaan niin epäitsekkäitä ja vastuullisia, ettei haluta kuormittaa maapalloa enää yhdelläkään lapsella. Okei, voihan se jonkun mielestä olla just niin, että minä uhraudun teidän kaikkien muiden puolesta jne, mutta saa kai sitä olla jossain asioissa ihan rehellisen itsekäs ja tehdä tai jättää tekemättä lapsia ihan oman tuntemisensa mukaan. Tarviiko ihan kaikissa asioissa olla niin "hyvä ihminen", eikö riitä, että elää omaa elämäänsä ja tekee valinnat omista lähtökohdistaan. Pääasiahan on elää niin, että voi itse olla tyytyväinen ja onnellinen ja jaksaa eilisen valintojen kanssa myös huomenna.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:16"]

Nii-in. Luitko sinäkään koko tekstiäni? Uskon näin, koska näin minulle opetettiin koko ikäni. Sinulle on opetettu että lapset on ihania. Mistä SINÄ tiedät olevasi oikeassa? Miten sinä voit perustella että sinun mielipiteesi on yhtään sen oikeampi? Miksi sinä saat kokea olevasi oikeassa, ja minä en? Vai myönnätkö sinä, että ehkä et olekaan, ehkä minä saatankin olla oikeassa? Uskompa että et, joten ihan yhtä "yhden totuuden lahkossa" olet kuules ystäväiseni sinäkin. 

Tämä on ihan yhtä huvittavaa kuin kristitty yrittäisi perustella muslimille miksi muslimi on ihan tyhmä kun uskoo johonkin allahiin :D. Minä sentään tiedän ja tiedostan miksi ajattelen näin, mutta sinä kuvittelet tietäväsi universaalin totuuden etkä ymmärrä, että ihan yhtä lailla sinäkin ajattelet noin vain siksi, että niin sinut on kasvatettu. Meistä voi olla oikeassa ihan kumpi vaan tai ei kumpikaan.

[/quote]

Lähestyt lapsettomuutta tai lapsien hankkimista siltä kannalta että se on objektiivisesti hyvä tai huono asia. Näinhän se ei ole. Asia on subjektiivinen. Toiselle raskaaksi tuleminen on unelmien täyttymys. Toiselle katastrofi. Useimmille jotain tuolta väliltä, mutta veikkaisin useammalle sen olevan positiivinen kuin negatiivinen juttu.

Kristitty joka nauraa allahiin uskovaa muslimia, nauraa samalla myös itselleen. Allah = jumala arabian kielellä. Molemmat siis palvaavat samaa jumalaa, toiset vaan diggailevat enemmän vanhempaa profeettaa nimeltä Jeesus ja toiset tuoreempaa tapausta nimeltä Muhammed. Molemmat on jopa kalenterin pistänyt pyörimään tuon profeettansa mukaan.

En, täysin päinvastoin koska minut on adoptoitu erittäin toivottuna ja rakastettuna. Päätöstäni pysyä velana tukee nimenomaan se, että äitini on syöpäpotilas ja haluan hänen saavan elää loppuelämänsä kuten hän itse haluaa ja kykenee, esim. matkustella ja harrastaa sen sijaan, että hän kokisi olevansa millään tavalla sidottu, velvoitettu tai pakotettu lapsenlapsen hoitamiseen. Äiti tuntee lapsensa joten hän on myös aina tiennyt sen ettei äitiys ole minua varten, ja siksi hän myös ymmärsi ja hyväksyi täysin ratkaisuni mennä steriloitavaksi.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:27"]

Tarviiko ihan kaikissa asioissa olla niin "hyvä ihminen", eikö riitä, että elää omaa elämäänsä ja tekee valinnat omista lähtökohdistaan. Pääasiahan on elää niin, että voi itse olla tyytyväinen ja onnellinen ja jaksaa eilisen valintojen kanssa myös huomenna.

[/quote]

Olisikin noin. Minä, etenkin lapsettomana, ajaisin ihan mielelläni autolla jossa olisi tehoa ja johon tankattaisiin lyijyllistä bensaa. Mutta niin sitä vaan pitää meidän uhrautua ja ajella riisikipoilla ja rikkipesurillisilla autolautoilla.