"Olemme aina yhdessä, ajatteli Hanna" - avioeron jälkeen ahtaalla

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää perustelua, että on älytöntä hoitaa lainaa puoliksi kummankin tililtä, ja siksi laina menee toisen tililtä ja toinen hoitaa muut menot.

Se ei ole kuin yksi pieni ranneliike laittaa vuoden lyhennykset puolitettuna maksupalveluun ja sitten asunto on läpinäkyvästi molempien nimissä.

Tai sitten tuo yhteinen taloustili josta menee lainat ja kaikki juoksevat kulut.

Se, kumman tililtä lainakulut on maksettu, ei vaikuta mitenkään siihen, kuka asunnon omistaa.

Onko näillä naisilla avioehto ja silti suostuvat jättäytymään perhevapaille vai miten voi olla, että ei sen vertaa jää rahaa erossa käteen että saisi takuuvuokran maksettua?

Itse olen ollut perhevapailla joitain vuosia ja aion olla tulevaisuudessakin. En vaihtaisi lasteni kanssa viettämää aikaa ikinä siihen, että eläisin toisin eroa peläten.

Jos ero tulee, on puolet kaikesta minun.

Asunnosta on vielä velkaa, mutta sen verran on maksettuna, että siitä saa vähän euroja käteenkin myydessä. Käyttäisin osuuteni joko käsirahana oman kodin ostoon, tai muuten arjen uudelleen järjestämiseen.

Olen myös perhevapaalla vakityöstä, johon palatessani kykenen elättämään itseni ja lapseni (kokonaan tai vuoroviikoin), mutta toki edullisemmalla asumismuodolla kuin isossa omassa omakotitalossa.

On kyllä asenteellinen juttu Hesarilta. Ainahan näitä surullisia tapauksia löytyy. Muistan kuitenkin vastanneeni tähän Hesarin kyselyyn että oma taloudellinen tilanteeni PARANI eron myötä. Kumma ettei sellaisille jutuille löydy palstatilaa.

Mutta ehkä parempi niin,  ei koko palsta hyökkää kimppuun kun lähtiessä vein alle puolet yhteisestä omaisuudesta. 

Musta on hassua lukea näistä ihmisistä, jotka sanovat että avioituessamme ajattelin, että olemme yhdessä lopun elämää. Eikait kukaan mene naimisiin tai ole yhdessä sillä periaatteellä, että kyllä tässä vielä joskus ero tulee. Tietenkin sitä toivoo, että senhetkinen parisuhde kestäisi ikuisesti, mutta prosentuaalisesti harvemmin niin kuitenkin on. Ei kannattaisi tuudittautua siihen, että minun kohdalla ei ainakaan käy niin.  

Vierailija kirjoitti:

Onko näillä naisilla avioehto ja silti suostuvat jättäytymään perhevapaille vai miten voi olla, että ei sen vertaa jää rahaa erossa käteen että saisi takuuvuokran maksettua?

Jospa se mies halusi erota, kun siltä loppui rahat ja kyky elättää tätä rouvaa...

Jos Hanna olisi ollut fiksumpi, hän olisi voinut vaatia mieheltä korvausta vuosista, jonka käytti lapsia hoitaen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos Hanna olisi ollut fiksumpi, hän olisi voinut vaatia mieheltä korvausta vuosista, jonka käytti lapsia hoitaen. 

Jälkikäteen on paha tällaista vaatia. Se olisi pitänyt sopia etukäteen.

Mutta siis jos avioehtoa ei ollut, niin eihän sille miehellekään tässä jäänyt mitään. Miksi hänestä on tehty tarinan roisto, eikä Hannasta joka vuosia eli toisen tuloilla?

Ensinnäkin avioerossa saa tasinkoa, joten sen säästäväisen tai paremmin tienaavan lompakosta saa osansa, joten ihan tyhjän päälle ei joudu. Mutta, jos on pienet tulot, niin yksin taloudellisesti selviäminen, varsinkin kun on lapsia, joista tulee kuluja, on eron jälkeen köyhempää. Ei ole varaa hankkia ja ylläpitää sitä tila-autoa. Ymmärrän kyllä harmituksen siitä, että elintaso putoaa, mutta en esimerkkitapaus Hannan kuvausta, sillä hän on saanut tasinkoa erossa, joten asunnon myynnistä ja arvonnoususta hän esimerkiksi on saanut osansa tai siis enemmänkin. Luin muuten koko jutun ja siinä ei sanallakaan mainittu tasinkoa, mikä on käsittämätöntä. 

Henkilökohtaisesti en ymmärrä naisia, jotka viis veisaavat omasta varallisuudesta ja palkkakehityksestään ja jäävät kotiin vuosikausiksi ilman minkäänlaista eläke- ja varallisuussuunnitelmaa. Luotetaan sokeana, että avioliitto kestää ja usein ihan omasta mukavuudenhalusta ollaan kotona hyggeilemässä. Olen itse ainakin hoitanut asiat niin, että eron tullessa en jää heikoille, oma palkka riittää hyvään eloon ja lainaan, joka mahdollistaa tilavan kodin oston. 

Sitäpaitsi minua kyllä riepoisi maksaa tasinkoa vähemmän tienaavalle, jos olen jo maksanut suurimman osan kodin menoista, lomamatkat, lasten harrastukset ja huvit ja muut, eli toinen on kyllä jo saanut osansa. Jutussa mainittu yhteinen taloustili on muuten hyvä, koska silloin ei tule mitään epämääräisiä arvioita mitä on maksanut ja mikä sen arvo on verrattuna toisen maksamiin summiin. Kumpikin maksaa sovitun suhteutetun summan ja sieltä sitten lainat, ruoat, laskut ja muut yhteiset kulut. 

Aina kannattaa olla itse toimeentuleva. Kenenkään muun hyväntekeväisyyteen ei kannata luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Hannan tarina on hyvä ja varoittava esimerkki kaikille naisille. Niin se vain on että kannattaa olla taloudellisesti itsenäinen aina: se on naisen paras turva. Korirouva-keskusteluja kun lukee täällä niin kovin moni on juuri yhtä naiivi kun jutun Hanna. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis (ja tässä tapauksessa lompakko).

*Keho, ei ruumis.

Vierailija kirjoitti:

Laiskan ja mukavuuden haluisen "tyhmän" naisen tarina, ottakaa opiksi ja olkaa ahkerampia, ei se kodinhoito ja lastenkasvatus ole, kuin teko syy olla "koti äityli" lapsillekkin parempi olla varhaiskasvatuksen piirissä oppimassa sosiaalisuutta.

Laiska, kun hoiti kodin ja lapset sekä teki maisterin tutkintoa? Ok, valaise meitä aikaansaavuudesta oi tehopakkaus.

Mistä sitä rahaa sinne yhteiselle tilille laittaa, jos ei ole tuloja?

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä rahaa sinne yhteiselle tilille laittaa, jos ei ole tuloja?

Jos ei ole tuloja, niin miten silloin ylipäänsä pärjää?

Minulla ero pitkän liiton jälkeen oli kallis, onneksi lapset jo aikuistuivat siinä. Vaimon lähdettyä havaitsin (sitä ennen yhteistalous), että minullehan jää mukavasti enemmän rahaa kuussa käyttöön! Vaimo oli vastannut enimmäkseen ostologiikasta. Taloudellisesti sen verran mukavampaa nykyisin, ettei eksääkään juuri tule ikävöityä. Aika hussuhan se oli - ja toki oma vika, kun ei tullut enempää kontrolloitua toisen ostotointa.

Taivas mitä naiviiutta vielä tällä vuosituhannella. Mistä näitä hannoja löytyy? Tuosta jutusta ei käynyt, oliko parilla avioehto. Vain siinä tapauksessa on mahdollista, ettei Hannalle jäänyt erossa yhtään mitään, ei edes takuuvuokran vertaa rahaa. Jutussa kuitenkin käy ilmi, että mies on lyhentänyt asuntolainaa. Tosin, jos nainen on noin tyhmä ja epäitsenäinen, en ihmettelisi ettei ole myöskään ymmärtänyt, että hänelle kuuluu puolet kaikesta. Ja mies varmaan havainnut vaimonsa naiiviuden ja tämä ehkä myös osasyy eroon. En ymmärrä, miten ketään voi sytyttää tuollainen perässävedettävä aikuislapsi - oli hän sitten nainen tai mies.

Ihan elämän perusasioita - älä elä kenenkään siivellä äläkä elätä ketään siivelläsi. Mutta niinhän se luonnonlaki vaan toimii, tyhmyydestä sakotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin avioerossa saa tasinkoa, joten sen säästäväisen tai paremmin tienaavan lompakosta saa osansa, joten ihan tyhjän päälle ei joudu. Mutta, jos on pienet tulot, niin yksin taloudellisesti selviäminen, varsinkin kun on lapsia, joista tulee kuluja, on eron jälkeen köyhempää. Ei ole varaa hankkia ja ylläpitää sitä tila-autoa. Ymmärrän kyllä harmituksen siitä, että elintaso putoaa, mutta en esimerkkitapaus Hannan kuvausta, sillä hän on saanut tasinkoa erossa, joten asunnon myynnistä ja arvonnoususta hän esimerkiksi on saanut osansa tai siis enemmänkin. Luin muuten koko jutun ja siinä ei sanallakaan mainittu tasinkoa, mikä on käsittämätöntä. 

Henkilökohtaisesti en ymmärrä naisia, jotka viis veisaavat omasta varallisuudesta ja palkkakehityksestään ja jäävät kotiin vuosikausiksi ilman minkäänlaista eläke- ja varallisuussuunnitelmaa. Luotetaan sokeana, että avioliitto kestää ja usein ihan omasta mukavuudenhalusta ollaan kotona hyggeilemässä. Olen itse ainakin hoitanut asiat niin, että eron tullessa en jää heikoille, oma palkka riittää hyvään eloon ja lainaan, joka mahdollistaa tilavan kodin oston. 

Sitäpaitsi minua kyllä riepoisi maksaa tasinkoa vähemmän tienaavalle, jos olen jo maksanut suurimman osan kodin menoista, lomamatkat, lasten harrastukset ja huvit ja muut, eli toinen on kyllä jo saanut osansa. Jutussa mainittu yhteinen taloustili on muuten hyvä, koska silloin ei tule mitään epämääräisiä arvioita mitä on maksanut ja mikä sen arvo on verrattuna toisen maksamiin summiin. Kumpikin maksaa sovitun suhteutetun summan ja sieltä sitten lainat, ruoat, laskut ja muut yhteiset kulut. 

Luuletko tosiaan, että kaikki nuoret äidit edes tietävät jostain eläkkeen kertymisistä? Opetetaanko noita koulussa, ei. Tai jotain leskeneläkkeitä, avioehtoja, "varallisuussuunnitelmia" sun muita. Itse en ainakaan nuorempana tiennyt näistä yhtään mitään enkä kotoa saanut näihin koskaan mitään evästystä. Olin sentään kouluttautunut, mutta ei opinnoissa tällaisista puhuttu halaistua sanaa.

Todella monessa liitossa rahat jakautuvat niin, että naisen rahat käytetään katoaviin asioihin, kuten ruokaan, vaatteisiin, kulutustavaraan. Miehen rahoilla ostetaan arvokkaammat laitteet ja muuta pysyvää omaisuutta. Olen monelle ystävälle ihmetellyt, miten he uskaltavat suostua tällaiseen. He ilmeisesti kokevat että miehen ostama omaisuus on eron tullessa yhteistä. Voin sanoa, että ei tule olemaan. Valitettavasti tiedän sen omastakin kokemuksesta. 

Mikä tahansa mies kyllästyy maksamaan kaiken. 

No onneksi ero tuli, jos tilasaastutin vaihtui polkupyörään kun silläkin pärjää.