Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

"Olemme aina yhdessä, ajatteli Hanna" - avioeron jälkeen ahtaalla

Vierailija
11.11.2021 |

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008363484.html

"Miehen toive erota tuli Hannalle yllätyksenä. Lähes kymmenen vuoden avioliitto päättyi, ja Hanna ja puoliso lähtivät eri suuntiin.

Sen lisäksi, että ero oli Hannalle järkytys, se suisti hänen elämänsä taloudellisesti raiteiltaan.

Nelikymppinen Hanna oli ollut vuosia perhevapailla ja hoitanut pariskunnan lapsia kotona. Ohessa hän oli opiskellut maisterintutkintoaan ja tehnyt satunnaisia pätkätöitä. Hanna huolehti lapsista ja kodista, kun puoliso eteni työurallaan.

Eron hetkellä Hannalla ei ollut työpaikkaa eikä säästöjä. Hiljattain ostetusta, yhä velkaisesta yhteisestä asunnosta ei jäänyt hänelle varoja."

***

"Avioliittonsa aikana Hanna ei ollut juurikaan ajatellut rahaa. Perhe oli Hannan sanoin ”yhteisyritys”. Töissä käyvä puoliso huolehti suurimmista kuluista, kuten asuntolainan lyhennyksistä. Hanna taas maksoi esimerkiksi ruokaostoksia, lasten harrastuksia ja sähkölaskuja."

Artikkelia varten haastateltu asiantuntija suosittelee yhteistä taloustiliä:
"Yhteinen taloustili on läpinäkyvä tapa huolehtia yhteisistä menoista. Käytännössä kannattaa siis perustaa tili, jonne molemmat laittavat rahaa ja jolta ruoka ja laskut maksetaan." Hänen mielestään tilille tulee tallettaa rahaa tulojen suhteessa. Tärkeää on, että molemmille jää myös omaa rahaa ja mahdollisuus kerätä omaa puskuria.

***

Raha-asiat parisuhteessa on tälläkin palstalla viikoittainen aihe ja täälläkin on pareja, joissa mies etenee työurallaan, nainen jää kotiin ja uskoo, että "perhe on yhteinen yritys". Millaisia ajatuksia tämä artikkeli herättää?

Hannan ei ehkä olisi kannattanut tuudittautua tuohon uskoon.

"Eron jälkeen Hanna nukkui pari kuukautta ystävien sohvalla. Sitten Hannan sukulainen maksoi kahden kuukauden takuuvuokran, jotta Hanna pääsi muuttamaan vuokrakaksioon lähelle lasten koulua.

Eräs ystävä lahjoitti Hannalle pyykkikoneen, toinen imurin. Ystävät toivat ruokaa, ja Hannan vanhemmat tarjosivat rahallista apua.

”Ennen ajoin tila-autolla ostoskeskuksen parkkihalliin ruokaostoksille. Eron jälkeen ajoin kesät talvet perheen ruokaostokset kaupasta polkupyörällä”, Hanna kertoo."

Kommentit (162)

Vierailija
161/162 |
12.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

varmista selusta kirjoitti:

Perheissä jaetaan raha-asiat monella eri tavalla ja se on ok, mutta sitä en ymmärrä, että joku ei varmista omaa selustaansa millään tavalla. Mun parisuhde on kestänyt 30 vuotta ja koko sen ajan olen pitänyt itselläni taloudellista puskuria, että jos tapahtuu jotain, mihin en voi itse vaikuttaa (ero, sairastuminen, paremmin tienaavan mieheni kuolema), niin ei tarvi ensimmäisenä miettiä, että mistä rahat peruselämiseen. Se, että elintaso putoaa on ok, mutta persaukiseksi jääminen ei ole.

Minkä kokoista puskuria olet pitänyt 30 vuotta? Kerro toki, niin me muutkin pyrimme keräämään saman summan.

Miksi alapeukut asialliseen kysymykseen?

Koska kysymys on typerä. Ellei ole säästöjä sen vertaa että pystyy ostamaan ptykkkkineen ja pölynimurin ilman sukulaisten lahjoituksia, on elänyt tyhmästi.

Paras vakuutus on hyvä ammatti ja työ, sen lisäksi maksetaan omaa asuntoa, ei kenenkään toisen. Pari kk menoja vastaava puskuri ja työttömyyskassan jäsenyys, niin talous on turvattu.

Vierailija
162/162 |
12.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hannan tarina on hyvä ja varoittava esimerkki kaikille naisille. Niin se vain on että kannattaa olla taloudellisesti itsenäinen aina: se on naisen paras turva. Korirouva-keskusteluja kun lukee täällä niin kovin moni on juuri yhtä naiivi kun jutun Hanna. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis (ja tässä tapauksessa lompakko).

Kun lähdin lapsuudenkodistani, äitini antoi neuvon, että älä jää miehen elätettäväksi. En ole jäänyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän yksi