Lue keskustelun säännöt.
"Olemme aina yhdessä, ajatteli Hanna" - avioeron jälkeen ahtaalla
11.11.2021 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008363484.html
"Miehen toive erota tuli Hannalle yllätyksenä. Lähes kymmenen vuoden avioliitto päättyi, ja Hanna ja puoliso lähtivät eri suuntiin.
Sen lisäksi, että ero oli Hannalle järkytys, se suisti hänen elämänsä taloudellisesti raiteiltaan.
Nelikymppinen Hanna oli ollut vuosia perhevapailla ja hoitanut pariskunnan lapsia kotona. Ohessa hän oli opiskellut maisterintutkintoaan ja tehnyt satunnaisia pätkätöitä. Hanna huolehti lapsista ja kodista, kun puoliso eteni työurallaan.
Eron hetkellä Hannalla ei ollut työpaikkaa eikä säästöjä. Hiljattain ostetusta, yhä velkaisesta yhteisestä asunnosta ei jäänyt hänelle varoja."
***
"Avioliittonsa aikana Hanna ei ollut juurikaan ajatellut rahaa. Perhe oli Hannan sanoin ”yhteisyritys”. Töissä käyvä puoliso huolehti suurimmista kuluista, kuten asuntolainan lyhennyksistä. Hanna taas maksoi esimerkiksi ruokaostoksia, lasten harrastuksia ja sähkölaskuja."
Artikkelia varten haastateltu asiantuntija suosittelee yhteistä taloustiliä:
"Yhteinen taloustili on läpinäkyvä tapa huolehtia yhteisistä menoista. Käytännössä kannattaa siis perustaa tili, jonne molemmat laittavat rahaa ja jolta ruoka ja laskut maksetaan." Hänen mielestään tilille tulee tallettaa rahaa tulojen suhteessa. Tärkeää on, että molemmille jää myös omaa rahaa ja mahdollisuus kerätä omaa puskuria.
***
Raha-asiat parisuhteessa on tälläkin palstalla viikoittainen aihe ja täälläkin on pareja, joissa mies etenee työurallaan, nainen jää kotiin ja uskoo, että "perhe on yhteinen yritys". Millaisia ajatuksia tämä artikkeli herättää?
Hannan ei ehkä olisi kannattanut tuudittautua tuohon uskoon.
"Eron jälkeen Hanna nukkui pari kuukautta ystävien sohvalla. Sitten Hannan sukulainen maksoi kahden kuukauden takuuvuokran, jotta Hanna pääsi muuttamaan vuokrakaksioon lähelle lasten koulua.
Eräs ystävä lahjoitti Hannalle pyykkikoneen, toinen imurin. Ystävät toivat ruokaa, ja Hannan vanhemmat tarjosivat rahallista apua.
”Ennen ajoin tila-autolla ostoskeskuksen parkkihalliin ruokaostoksille. Eron jälkeen ajoin kesät talvet perheen ruokaostokset kaupasta polkupyörällä”, Hanna kertoo."
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monessa liitossa rahat jakautuvat niin, että naisen rahat käytetään katoaviin asioihin, kuten ruokaan, vaatteisiin, kulutustavaraan. Miehen rahoilla ostetaan arvokkaammat laitteet ja muuta pysyvää omaisuutta. Olen monelle ystävälle ihmetellyt, miten he uskaltavat suostua tällaiseen. He ilmeisesti kokevat että miehen ostama omaisuus on eron tullessa yhteistä. Voin sanoa, että ei tule olemaan. Valitettavasti tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Miksei olisi? Kun tontti ja talo on molempien nimissä, on aivan sama kumpi niitä lyhentää ja kumpi ostaa ruokaa kaappiin. Erossa menee tasan ilman avioehtoa.
Ositus ei ole aivan noin yksipuolinen. Siinä otetaan huomioon kaikki mahdolliset asiat, mitä olla voi.
Ja se osituksessa tuleva summa toiselle, ei aina ole välttämättä se täysi puolet.
Osituksessa otetaan huomioon molempien varallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen ohje, jos haluaa tienata ja saada eläkettä, mene töihin. Riippumatta sukupuolesta, lapsista tai siviilisäädystä. Tässä tapauksessa mies maksoi 80% kaikista menoista kun nainen opiskeli ja hoiti lapsia. Kunnes lopetti vaimon elättämisen. Miksiköhän?
Eipä se nainen niitä lapsia neitseellisesti synnyttänyt. Siinä kohtaa kun nainen käy läpi raskauden ja synnytyksen, ja laittaa oman urakehityksensä jäihin vuosiksi, niin kyllä minä aviomiehenä ja lasten isänä hoidan oman osani taloudellisesti.
Ei naisen uraa vuosiksi tarvitse laittaa jäihin. Suomeenkin tulossa laki, joka mahdollistaa vanhempien paremman tasa-arvon lasten hoitamisessa. Nykyäänkin vain se 3kk alussa on äitiyslomaa, sen jälkeen alkaa vanhempaisloma. Jo n 20 vuotta sitten jaoimme tuota aikaa mieheni kanssa. Hoitovapaan ottaminen on ihan omasta halusta kiinni, ja senhän voi myös jakaa. Monet perustelevat naisen kotiin jäämistä taloudellisilla syillä. Onkohan noissa perheissä ajateltu pitkäaikaisvaikutusta? Meillä vanhempaisvapaiden jakaminen ja erityisjärjestelyt (lapset hoitoon 1 v, mutta aluksi kotiin hoitaja itse maksaen, maksettua apua kodinhoitoon) mahdollistivat, että nyt kuulumme molemmat korkeimpaan viiteen desiiliin palkansaajissa (Brutto yli 80 t e/v). Jos olisin hoitanut yksin ja jäänyt hoitovapaille 2 x 3 vuotta olisi tilanne varmasti paljon kehnompi. Eivätkä lapset tälläkään mallilla tunnu kärsineen, henkisesti tasapainoisia, tasa-arvon sisäänsä imeneitä ja koulutukseen myönteisesti suhtautuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen elintaso eron myötä laskee tarkoittaa se sitä, että hän on elänyt miehen siivellä ja eron jälkeen hän elää oman elintasonsa mukaisesti.
Joo, voi sitä noinkin ajatella.
Mutta kun lapsia, ne lapset ovat yhteisiä. Ja perheet ovat yleensä tiiviitä taloudellisiakin yhteisöjä.
Molemmat käyttävät rahaa koko perheen hyvinvointiin ja elämiseen.
Ja aina on useinmiten niin, että perheessä se mies on parempipalkkainen ja tienaa enemmän.
Jos ei ole lapsia, kyllähän aikuinen nainen selviää erosta myös taloudellisesta puolesta avioeron yhteydessä.
Ei työssäkäyvä nainen ole milloinkaan elänyt miehen siivellä. Hän on osallistunut perheen kuluihin tulojensa mukaan.
Kommentti on erittäin ilkeä ja naisia väheksyvä.
Eikö ajatuksesi ole hieman vanhakantainen. Naiset ovat nykyään korkeammin koulutettuja. Varsin pian nousevat palkoissa vähintään samalle tasolle miesten kanssa. Palsan emot eivät edusta nykyistä ajattelua laajemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen elintaso eron myötä laskee tarkoittaa se sitä, että hän on elänyt miehen siivellä ja eron jälkeen hän elää oman elintasonsa mukaisesti.
Joo, voi sitä noinkin ajatella.
Mutta kun lapsia, ne lapset ovat yhteisiä. Ja perheet ovat yleensä tiiviitä taloudellisiakin yhteisöjä.
Molemmat käyttävät rahaa koko perheen hyvinvointiin ja elämiseen.
Ja aina on useinmiten niin, että perheessä se mies on parempipalkkainen ja tienaa enemmän.
Jos ei ole lapsia, kyllähän aikuinen nainen selviää erosta myös taloudellisesta puolesta avioeron yhteydessä.
Ei työssäkäyvä nainen ole milloinkaan elänyt miehen siivellä. Hän on osallistunut perheen kuluihin tulojensa mukaan.
Kommentti on erittäin ilkeä ja naisia väheksyvä.
Minäkin tienaisin vähemmän kuin mieheni, jos olisin jäänyt kotiin vuosiksi, mutta jaoimme vastuun ja minä tienaan nyt enemmän. Emmekä olleet marttyyrivanhempia, joiden mielestä päivähoito on s**tanasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen elintaso eron myötä laskee tarkoittaa se sitä, että hän on elänyt miehen siivellä ja eron jälkeen hän elää oman elintasonsa mukaisesti.
Joo, voi sitä noinkin ajatella.
Mutta kun lapsia, ne lapset ovat yhteisiä. Ja perheet ovat yleensä tiiviitä taloudellisiakin yhteisöjä.
Molemmat käyttävät rahaa koko perheen hyvinvointiin ja elämiseen.
Ja aina on useinmiten niin, että perheessä se mies on parempipalkkainen ja tienaa enemmän.
Jos ei ole lapsia, kyllähän aikuinen nainen selviää erosta myös taloudellisesta puolesta avioeron yhteydessä.
Ei työssäkäyvä nainen ole milloinkaan elänyt miehen siivellä. Hän on osallistunut perheen kuluihin tulojensa mukaan.
Kommentti on erittäin ilkeä ja naisia väheksyvä.
Jos lapset ovat yhteisiä miksei niitä jaeta erossa tasan niinkuin muukin omaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä jäänyt kummallekkaan mitään. Naisella kuitenkin tutkinto minkä sai tehdä rauhassa. Miehen oli pakko tehdä töitä elättääkseen perheensä ja se on sitä urakehitystä.
Mä jäin työttömäksi aikana, jolloin puolison tulot vaikuttivat myös työmarkkinatukeen. Toinen lapsi sairasteli paljon, en voinut hakea töitä muilta paikkakunnilta ja mies ei suostunut puhumaankaan että muutettaisiin johonkin, missä mullakin voisi olla töitä. Tuolla alueella niitä oli huonosti minun alalla, vaikka valtakunnallisesti olisi löytynyt, hanttihommiin en hakemisesta huolimatta päässyt, oli liikaa koulutusta kuulemma.
Koko ajan oli pelko, että mitä jos mies löytää jonkun toisen, mitä teen. Aina kun otin asian puheeksi, mies suuttui. Oli kyllä kamala olla ilman tuloja, mutta se ei ollut oma valintani. Lähdin kouluttautumaan, sain vuoden määräajan ja lopulta lapset kasvoivat niin että pystyin muuttamaan. Mieskin oli tässä vaiheessa jo heltynyt eikä vastustanut enää sitä, että kävisin muualla töissä, varmaan siksi, ettei hänenkään tarvinnut enää lapsista huolehtia.
Mutta aina se ei vaan ole oma valinta, tilanne voi olla myös toisinpäin, eli mies on työtön ja nainen tienaa. Tiedän pari tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen elintaso eron myötä laskee tarkoittaa se sitä, että hän on elänyt miehen siivellä ja eron jälkeen hän elää oman elintasonsa mukaisesti.
Joo, voi sitä noinkin ajatella.
Mutta kun lapsia, ne lapset ovat yhteisiä. Ja perheet ovat yleensä tiiviitä taloudellisiakin yhteisöjä.
Molemmat käyttävät rahaa koko perheen hyvinvointiin ja elämiseen.
Ja aina on useinmiten niin, että perheessä se mies on parempipalkkainen ja tienaa enemmän.
Jos ei ole lapsia, kyllähän aikuinen nainen selviää erosta myös taloudellisesta puolesta avioeron yhteydessä.
Ei työssäkäyvä nainen ole milloinkaan elänyt miehen siivellä. Hän on osallistunut perheen kuluihin tulojensa mukaan.
Kommentti on erittäin ilkeä ja naisia väheksyvä.
Minäkin tienaisin vähemmän kuin mieheni, jos olisin jäänyt kotiin vuosiksi, mutta jaoimme vastuun ja minä tienaan nyt enemmän. Emmekä olleet marttyyrivanhempia, joiden mielestä päivähoito on s**tanasta.
Minä puolestani tienaan saman kuin mieheni - oltuani viisi vuotta kotona ja nyt 80 prosentin työajalla. Kun on hyvä koulutus alla, niin voi ottaa halutessaan vähän rennomminkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin työttömäksi aikana, jolloin puolison tulot vaikuttivat myös työmarkkinatukeen. Toinen lapsi sairasteli paljon, en voinut hakea töitä muilta paikkakunnilta ja mies ei suostunut puhumaankaan että muutettaisiin johonkin, missä mullakin voisi olla töitä. Tuolla alueella niitä oli huonosti minun alalla, vaikka valtakunnallisesti olisi löytynyt, hanttihommiin en hakemisesta huolimatta päässyt, oli liikaa koulutusta kuulemma.
Koko ajan oli pelko, että mitä jos mies löytää jonkun toisen, mitä teen. Aina kun otin asian puheeksi, mies suuttui. Oli kyllä kamala olla ilman tuloja, mutta se ei ollut oma valintani. Lähdin kouluttautumaan, sain vuoden määräajan ja lopulta lapset kasvoivat niin että pystyin muuttamaan. Mieskin oli tässä vaiheessa jo heltynyt eikä vastustanut enää sitä, että kävisin muualla töissä, varmaan siksi, ettei hänenkään tarvinnut enää lapsista huolehtia.
Mutta aina se ei vaan ole oma valinta, tilanne voi olla myös toisinpäin, eli mies on työtön ja nainen tienaa. Tiedän pari tällaista.
Ei ihme että suuttui, jos osoitit epäluottamusta jankuttamalla hänen aikovan jättää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskan ja mukavuuden haluisen "tyhmän" naisen tarina, ottakaa opiksi ja olkaa ahkerampia, ei se kodinhoito ja lastenkasvatus ole, kuin teko syy olla "koti äityli" lapsillekkin parempi olla varhaiskasvatuksen piirissä oppimassa sosiaalisuutta.
Laiska, kun hoiti kodin ja lapset sekä teki maisterin tutkintoa? Ok, valaise meitä aikaansaavuudesta oi tehopakkaus.
No suurin osa akateemisista naisista on selvinnyt kaikista noista. Oma päätös missä järjestyksessä. Ja suurimmalla osalla uranaisista (esim. naisprofessorit jne) on lapsia. Jos ei nyt yhtä maisterintutkintoa saa aikaan vaan panostaa kaiken lapsien hoitoon maassa, jossa lastenhoitojärjestelmät niin kehittyneet kuin Suomessa saa katsoa vain peiliin.
Ihan kuin maisterintutkinto takaisi automaattisesti hyvän elintason. Minulla on maisterintutkinto ja toimeentulotuella elän.
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa suositeltiin, että raha-asioista puhutaan ja toiselle kerrotaan tulot, omaisuudet ja velat. Ja että taloustilille tosiaan talletetaan rahaa tulojen suhteessa.
Meillä on kahden "kypsällä iällä" toisensa kohdanneen suhde ja siksi raha-asiat ovat yksityisasioita. En tiedä puolisoni tuloja, menoja, omaisuuksia tai velkoja eikä hän minun. Taloustili meillä on ja sille talletetaan kuukausittain sama summa; sen verran, että se riittää kattamaan sen kuukauden asumis- ja ruokakulut. Kaikki loput on omaa.
Tuo on ihan järkevää, mutta jos hankitaan yhteinen asunto, on syytä olla perillä toisen veloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hannan tarina on hyvä ja varoittava esimerkki kaikille naisille. Niin se vain on että kannattaa olla taloudellisesti itsenäinen aina: se on naisen paras turva. Korirouva-keskusteluja kun lukee täällä niin kovin moni on juuri yhtä naiivi kun jutun Hanna. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis (ja tässä tapauksessa lompakko).
Niin, voisi luulla, että tämä asia olisi tullut jo selville kaikille naisille, samalaisia stooreja on valitettavasti lukemattomia, mutta se on kyllä huomattu, että jotkut luulevat että tasa-arvo on joku saavutettu etu, joka pysyy. Ei ole. Siitä on taisteltava joka päivä ja taloudellinen itsenäisyys on siinä erittäin keskeistä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää vähän nyyh nyyh ja voi voi.
Erosin about samanikäisenä kuin Hanna. Mulla oli ja on keskipalkkainen työ, ja tuossa vaiheessa exän kanssa yhteinen velaton asunto. Ostin oman asunnon, jouduin toki ottamaan asuntolainaa mutta kelläpä sitä ei olisi.
On edelleen varaa autoon, ja lapsillekin olen saanut ostettua kaiken tarvittavan. Heillä on omat huoneet.
Emme asu leveästi, mutta mun mielestäni elintaso ei erosta juuri muuttunut.
Exällä kävi ehkä huonommin, kun ilmainen piika lähti ja joutuu maksamaan elatusmaksuja. Niin makaa kuin petaa. Tuskin on silläkään minua ikävä.
No sulla oli ihan eri tilanne, ainoa yhtäläisyys oli ikä. Hienoa, jos elintaso ei juuri muuttunut, suurimmalla osalla se erossa kuitenkin laskee. Asuminen vaan on kalliimpaa yhden aikuisen taloudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen elintaso eron myötä laskee tarkoittaa se sitä, että hän on elänyt miehen siivellä ja eron jälkeen hän elää oman elintasonsa mukaisesti.
Suomessa isolla osalla miehistä elintaso laskee eron jälkeen. Kyse ei ole siitä, että eukko vie omaisuuden vaan siitä, että kumpikin ottaa oman puolikkaansa yhteisestä omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivas mitä naiviiutta vielä tällä vuosituhannella. Mistä näitä hannoja löytyy? Tuosta jutusta ei käynyt, oliko parilla avioehto. Vain siinä tapauksessa on mahdollista, ettei Hannalle jäänyt erossa yhtään mitään, ei edes takuuvuokran vertaa rahaa. Jutussa kuitenkin käy ilmi, että mies on lyhentänyt asuntolainaa. Tosin, jos nainen on noin tyhmä ja epäitsenäinen, en ihmettelisi ettei ole myöskään ymmärtänyt, että hänelle kuuluu puolet kaikesta. Ja mies varmaan havainnut vaimonsa naiiviuden ja tämä ehkä myös osasyy eroon. En ymmärrä, miten ketään voi sytyttää tuollainen perässävedettävä aikuislapsi - oli hän sitten nainen tai mies.
Ihan elämän perusasioita - älä elä kenenkään siivellä äläkä elätä ketään siivelläsi. Mutta niinhän se luonnonlaki vaan toimii, tyhmyydestä sakotetaan.
Missä näitä asioita opetetaan? Ei opeteta koulussa. Pystytkö ymmärtämään, että kaikki eivät saa tätä oppia kotoaan? Ja nämä ovat oikeasti vaativia asioita, esim. se, miten raha-asiat perheessä hoidetaan, varsinkin, jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, tai toisella on jo omaisuutta. Kyse on myös laajemmasta epätasa-arvosta sukupuolten välillä. Koska usein se on juurikin nainen, jolle käy näin. Se kiltiksi ja vaatimattomaksi kasvatettu, joka on jo valmiiksi altavastaaja ja heikommassa taloudellisessa asemassa. Asema heikkenee entisestään, kun kuvaan tulee lapsia. Tätä miehet monesti käyttävät häikäilemättä hyväkseen.
Kyllä näitä opetetaan ihan peruskoulussa yhteiskuntaopin tunnilla. Tosin paljon enemmän pitäisi vielä opettaa, ja myös peruskoulun jälkeen, jospa silloin oppilaat olisivat vastaanottavaisempia ja kiinnostuneempia näistä asioista. Jokaisen vanhemman pitäisi opettaa lapsilleen, ja todellakin, kyse on epätasa-arvosta sukupuolten välillä. Huolehtikaa, että omat lapsenne oppivat nämä asiat!
Kumpikohan tässä lopulta oli se hyväksikäytetty osapuoli. Hannan ex kävi työssä ja kustansi Hannan koulutuksen sekä mahdollisti kotonaolon lasten kanssa. Eron tultua omaisuus tasattiin ja ilmeisesti kummallekaan ei jäänyt juuri mitään. Mutta Hannallepa jäi maisterin tutkinto, joka avaa tien turvattuun ja hyväpalkkaiseen työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivas mitä naiviiutta vielä tällä vuosituhannella. Mistä näitä hannoja löytyy? Tuosta jutusta ei käynyt, oliko parilla avioehto. Vain siinä tapauksessa on mahdollista, ettei Hannalle jäänyt erossa yhtään mitään, ei edes takuuvuokran vertaa rahaa. Jutussa kuitenkin käy ilmi, että mies on lyhentänyt asuntolainaa. Tosin, jos nainen on noin tyhmä ja epäitsenäinen, en ihmettelisi ettei ole myöskään ymmärtänyt, että hänelle kuuluu puolet kaikesta. Ja mies varmaan havainnut vaimonsa naiiviuden ja tämä ehkä myös osasyy eroon. En ymmärrä, miten ketään voi sytyttää tuollainen perässävedettävä aikuislapsi - oli hän sitten nainen tai mies.
Ihan elämän perusasioita - älä elä kenenkään siivellä äläkä elätä ketään siivelläsi. Mutta niinhän se luonnonlaki vaan toimii, tyhmyydestä sakotetaan.
Missä näitä asioita opetetaan? Ei opeteta koulussa. Pystytkö ymmärtämään, että kaikki eivät saa tätä oppia kotoaan? Ja nämä ovat oikeasti vaativia asioita, esim. se, miten raha-asiat perheessä hoidetaan, varsinkin, jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, tai toisella on jo omaisuutta. Kyse on myös laajemmasta epätasa-arvosta sukupuolten välillä. Koska usein se on juurikin nainen, jolle käy näin. Se kiltiksi ja vaatimattomaksi kasvatettu, joka on jo valmiiksi altavastaaja ja heikommassa taloudellisessa asemassa. Asema heikkenee entisestään, kun kuvaan tulee lapsia. Tätä miehet monesti käyttävät häikäilemättä hyväkseen.
Kyllä näitä opetetaan ihan peruskoulussa yhteiskuntaopin tunnilla. Tosin paljon enemmän pitäisi vielä opettaa, ja myös peruskoulun jälkeen, jospa silloin oppilaat olisivat vastaanottavaisempia ja kiinnostuneempia näistä asioista. Jokaisen vanhemman pitäisi opettaa lapsilleen, ja todellakin, kyse on epätasa-arvosta sukupuolten välillä. Huolehtikaa, että omat lapsenne oppivat nämä asiat!
Itse olen käynyt todella surkean yläasteen, jossa en muista näitä asioita käsitellyn lainkaan. Enpä tosiaan ollut myöskään vastaanottavassa iässä, vaan olin luokkani häirikkö. Kotoa sain evääksi vain huonon itsetunnon ja en osannut parisuhteissa pitää puoliani. En arvostanut itseäni, ja kumppanit käyttivät sitä sumeilematta hyväkseen. En osannut tai kokenut voivani vaatia itselleni mitään turvaa tai oikeuksia. Älykkyyden kanssa tällä ei ole tekemistä, (koska olen ainakin testien mukaan keskimääräistä reippaasti älykkäämpi), vaan enemmänkin turvattoman lapsuuden kanssa. Jatkoin vain loogisesti parisuhteissani siinä samassa arvottomassa asemassa, joissa olin lapsenakin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikohan tässä lopulta oli se hyväksikäytetty osapuoli. Hannan ex kävi työssä ja kustansi Hannan koulutuksen sekä mahdollisti kotonaolon lasten kanssa. Eron tultua omaisuus tasattiin ja ilmeisesti kummallekaan ei jäänyt juuri mitään. Mutta Hannallepa jäi maisterin tutkinto, joka avaa tien turvattuun ja hyväpalkkaiseen työhön.
Ei maisterin tutkinto ole mikään tae turvattuun ja hyväpalkkaiseen työhön. Minä olen siitä hyvä esimerkki. Toimeentulotuella vielä keski-ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1900-luvun alussa syntyneen isoäitini sanoin:
Ei saa koskaan olla miehen varassa, vaan aina pitää olla omat rahat ja tulot.
Mitä isoäitisi tekisi nykyään jäädessään työttömäksi yli viisikymppisenä? Oi aikoja, oi tapoja...
Itse olen jäänyt, tai jättäytynyt työttömäksi yli viiskymppisenä, ja elelen mm. oman isoäitini, itsellisen naisen jättämällä perinnöllä.
Otin oppia omista vanhemmistani ja totesin että ei ikinä tuollaista tilannetta. Jos eroaisimme ei ole mitään jaettavaa koska emme ole naimisissa ja minulla on oma asuntoni, autoni ja talouteni muutenkin ja miehelläni omansa. Lasten kulut on maksettu puoliksi enkä usko että saataisiin siitä edes erotessamme ongelmaa aikaa.