"Olemme aina yhdessä, ajatteli Hanna" - avioeron jälkeen ahtaalla
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008363484.html
"Miehen toive erota tuli Hannalle yllätyksenä. Lähes kymmenen vuoden avioliitto päättyi, ja Hanna ja puoliso lähtivät eri suuntiin.
Sen lisäksi, että ero oli Hannalle järkytys, se suisti hänen elämänsä taloudellisesti raiteiltaan.
Nelikymppinen Hanna oli ollut vuosia perhevapailla ja hoitanut pariskunnan lapsia kotona. Ohessa hän oli opiskellut maisterintutkintoaan ja tehnyt satunnaisia pätkätöitä. Hanna huolehti lapsista ja kodista, kun puoliso eteni työurallaan.
Eron hetkellä Hannalla ei ollut työpaikkaa eikä säästöjä. Hiljattain ostetusta, yhä velkaisesta yhteisestä asunnosta ei jäänyt hänelle varoja."
***
"Avioliittonsa aikana Hanna ei ollut juurikaan ajatellut rahaa. Perhe oli Hannan sanoin ”yhteisyritys”. Töissä käyvä puoliso huolehti suurimmista kuluista, kuten asuntolainan lyhennyksistä. Hanna taas maksoi esimerkiksi ruokaostoksia, lasten harrastuksia ja sähkölaskuja."
Artikkelia varten haastateltu asiantuntija suosittelee yhteistä taloustiliä:
"Yhteinen taloustili on läpinäkyvä tapa huolehtia yhteisistä menoista. Käytännössä kannattaa siis perustaa tili, jonne molemmat laittavat rahaa ja jolta ruoka ja laskut maksetaan." Hänen mielestään tilille tulee tallettaa rahaa tulojen suhteessa. Tärkeää on, että molemmille jää myös omaa rahaa ja mahdollisuus kerätä omaa puskuria.
***
Raha-asiat parisuhteessa on tälläkin palstalla viikoittainen aihe ja täälläkin on pareja, joissa mies etenee työurallaan, nainen jää kotiin ja uskoo, että "perhe on yhteinen yritys". Millaisia ajatuksia tämä artikkeli herättää?
Hannan ei ehkä olisi kannattanut tuudittautua tuohon uskoon.
"Eron jälkeen Hanna nukkui pari kuukautta ystävien sohvalla. Sitten Hannan sukulainen maksoi kahden kuukauden takuuvuokran, jotta Hanna pääsi muuttamaan vuokrakaksioon lähelle lasten koulua.
Eräs ystävä lahjoitti Hannalle pyykkikoneen, toinen imurin. Ystävät toivat ruokaa, ja Hannan vanhemmat tarjosivat rahallista apua.
”Ennen ajoin tila-autolla ostoskeskuksen parkkihalliin ruokaostoksille. Eron jälkeen ajoin kesät talvet perheen ruokaostokset kaupasta polkupyörällä”, Hanna kertoo."
Kommentit (162)
Hannan tarina on hyvä ja varoittava esimerkki kaikille naisille. Niin se vain on että kannattaa olla taloudellisesti itsenäinen aina: se on naisen paras turva. Korirouva-keskusteluja kun lukee täällä niin kovin moni on juuri yhtä naiivi kun jutun Hanna. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis (ja tässä tapauksessa lompakko).
Hyvä esimerkki tärkeästä aiheesta. Ikinä ei pitäisi laskea sen varaan että kumppani on vierellä loppuelämän ja elättää perheen. Toinen voi kuolla, sairastua vakavasti tai tulla ero. Parempi että molemmilla aikuisilla on myös omaa puskuria yllättävien tilanteiden varalle.
En voi ymmärtää perustelua, että on älytöntä hoitaa lainaa puoliksi kummankin tililtä, ja siksi laina menee toisen tililtä ja toinen hoitaa muut menot.
Se ei ole kuin yksi pieni ranneliike laittaa vuoden lyhennykset puolitettuna maksupalveluun ja sitten asunto on läpinäkyvästi molempien nimissä.
Tai sitten tuo yhteinen taloustili josta menee lainat ja kaikki juoksevat kulut.
Artikkelissa suositeltiin, että raha-asioista puhutaan ja toiselle kerrotaan tulot, omaisuudet ja velat. Ja että taloustilille tosiaan talletetaan rahaa tulojen suhteessa.
Meillä on kahden "kypsällä iällä" toisensa kohdanneen suhde ja siksi raha-asiat ovat yksityisasioita. En tiedä puolisoni tuloja, menoja, omaisuuksia tai velkoja eikä hän minun. Taloustili meillä on ja sille talletetaan kuukausittain sama summa; sen verran, että se riittää kattamaan sen kuukauden asumis- ja ruokakulut. Kaikki loput on omaa.
Nainen ja tietysti mieskin voi olla todella naiivi ja hyväuskoinen talousasioissa. Kannattaisi aina miettiä riskit pahimman kautta ja inhorealistisesti. Raha-asioissa ei pidä koskaan jättäytyä toisen ihmisen armoille.
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa suositeltiin, että raha-asioista puhutaan ja toiselle kerrotaan tulot, omaisuudet ja velat. Ja että taloustilille tosiaan talletetaan rahaa tulojen suhteessa.
Meillä on kahden "kypsällä iällä" toisensa kohdanneen suhde ja siksi raha-asiat ovat yksityisasioita. En tiedä puolisoni tuloja, menoja, omaisuuksia tai velkoja eikä hän minun. Taloustili meillä on ja sille talletetaan kuukausittain sama summa; sen verran, että se riittää kattamaan sen kuukauden asumis- ja ruokakulut. Kaikki loput on omaa.
No sinä et olekaan samassa tilanteessa kuin pieniä lapsia kotiin hoitamaan jääneet äidit ja nuoret perheet. Sinulla on omaa rahaa ja omaisuutta jo.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää perustelua, että on älytöntä hoitaa lainaa puoliksi kummankin tililtä, ja siksi laina menee toisen tililtä ja toinen hoitaa muut menot.
Se ei ole kuin yksi pieni ranneliike laittaa vuoden lyhennykset puolitettuna maksupalveluun ja sitten asunto on läpinäkyvästi molempien nimissä.Tai sitten tuo yhteinen taloustili josta menee lainat ja kaikki juoksevat kulut.
Tässä jutussahan ei ollut kyse siitä, että Hanna ei olisi omistanut puolta asunnosta - siitä vaan oli niin paljon velkaa, että myynnin jälkeen ei jäänyt käteistä.
Alkuperäistä juttua ei pääse lukemaan maksumuurin takia, mutta oliko tällä parilla siis avioehto, ja siksi kävi näin? Avioehto kokonaan poissulkevana voi olla naiselle todella paha ansa, siinä käy helposti niin että eron tullen toinen omistaa kaiken kiinteän omaisuuden ja toinen viime vuonna syödyt ruoat.
Vai onko tilanne ollut se että on kokoajan eletty yli varojen, eikä asunnosta siksi jäänyt mitään velkojen jälkeen? Jos on tästä kyse, niin tuskin sillä miehelläkään mitenkään kovin loistavasti sujui. Kuitenkin elättänyt perhettä vuosien ajan, että jos hänellekin jäi tyhjät taskut niin enpä kadehtisi.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää perustelua, että on älytöntä hoitaa lainaa puoliksi kummankin tililtä, ja siksi laina menee toisen tililtä ja toinen hoitaa muut menot.
Se ei ole kuin yksi pieni ranneliike laittaa vuoden lyhennykset puolitettuna maksupalveluun ja sitten asunto on läpinäkyvästi molempien nimissä.Tai sitten tuo yhteinen taloustili josta menee lainat ja kaikki juoksevat kulut.
Jos asunto omistetaan puoliksi se menee myös erossa puoliksi. Vaikka lainaa olisi maksettu joulupukin tililtä.
Laiskan ja mukavuuden haluisen "tyhmän" naisen tarina, ottakaa opiksi ja olkaa ahkerampia, ei se kodinhoito ja lastenkasvatus ole, kuin teko syy olla "koti äityli" lapsillekkin parempi olla varhaiskasvatuksen piirissä oppimassa sosiaalisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Hannan tarina on hyvä ja varoittava esimerkki kaikille naisille. Niin se vain on että kannattaa olla taloudellisesti itsenäinen aina: se on naisen paras turva. Korirouva-keskusteluja kun lukee täällä niin kovin moni on juuri yhtä naiivi kun jutun Hanna. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis (ja tässä tapauksessa lompakko).
Taloudellisesti itsenäinen ja aina tilaisuuden tullen kuitenkin miehen lompakolla?
Vieläkin tätä näköjään on. Että naiset jäävät kotiin , kouluttautumattomana, ammattitaidottomana. Liian pitkäksi aikaa. Ei ajatella eläkettä , ei ajatella mahdollista avioeroa . Herätkää naiset!
Onhan tää vähän nyyh nyyh ja voi voi.
Erosin about samanikäisenä kuin Hanna. Mulla oli ja on keskipalkkainen työ, ja tuossa vaiheessa exän kanssa yhteinen velaton asunto. Ostin oman asunnon, jouduin toki ottamaan asuntolainaa mutta kelläpä sitä ei olisi.
On edelleen varaa autoon, ja lapsillekin olen saanut ostettua kaiken tarvittavan. Heillä on omat huoneet.
Emme asu leveästi, mutta mun mielestäni elintaso ei erosta juuri muuttunut.
Exällä kävi ehkä huonommin, kun ilmainen piika lähti ja joutuu maksamaan elatusmaksuja. Niin makaa kuin petaa. Tuskin on silläkään minua ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäistä juttua ei pääse lukemaan maksumuurin takia, mutta oliko tällä parilla siis avioehto, ja siksi kävi näin? Avioehto kokonaan poissulkevana voi olla naiselle todella paha ansa, siinä käy helposti niin että eron tullen toinen omistaa kaiken kiinteän omaisuuden ja toinen viime vuonna syödyt ruoat.
Vai onko tilanne ollut se että on kokoajan eletty yli varojen, eikä asunnosta siksi jäänyt mitään velkojen jälkeen? Jos on tästä kyse, niin tuskin sillä miehelläkään mitenkään kovin loistavasti sujui. Kuitenkin elättänyt perhettä vuosien ajan, että jos hänellekin jäi tyhjät taskut niin enpä kadehtisi.
Ei se mitään avioehtoa tarvitse, jos on ostettu velaksi iso perhekämppä jonka lainoja ei juurikaan ole voitu lyhentää, kun koko eläminen on ollut yhden palkan varassa. Kun 500.000€ kämpästä on velkaa 450.000€, ei siitä osituksne jälkeen jää kun muuttokustannusten verran käteen per puoliso.
Kotiäiti/rouva voi myös olla fiksu ja vaatia elatussopimuksen ja eläkkeen mieheltään sikäli kun kotiin jääminen on ollut pariskunnan yhteinen päätös.
Olen itse ollut ”aina” kotona lasten kanssa ja se oli yhteinen toiveemme, mutta ikimaailmassa en olisi siihen suostunut ilman reissua lakimiehen toimistoon. Yhdessä olemme onnellisesti edelleen lasten jo kasvettua ja minulla on oikein hyvä eläke jo nyt odottamassa, huomaattavasti enemmän kuin suomalainen keskivertoeläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannan tarina on hyvä ja varoittava esimerkki kaikille naisille. Niin se vain on että kannattaa olla taloudellisesti itsenäinen aina: se on naisen paras turva. Korirouva-keskusteluja kun lukee täällä niin kovin moni on juuri yhtä naiivi kun jutun Hanna. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis (ja tässä tapauksessa lompakko).
Taloudellisesti itsenäinen ja aina tilaisuuden tullen kuitenkin miehen lompakolla?
Miehen lompakolla on ne peheen lapset, jotka erittäin todennäköisesti se mies on halunnut myös, ehkä jopa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäistä juttua ei pääse lukemaan maksumuurin takia, mutta oliko tällä parilla siis avioehto, ja siksi kävi näin? Avioehto kokonaan poissulkevana voi olla naiselle todella paha ansa, siinä käy helposti niin että eron tullen toinen omistaa kaiken kiinteän omaisuuden ja toinen viime vuonna syödyt ruoat.
Vai onko tilanne ollut se että on kokoajan eletty yli varojen, eikä asunnosta siksi jäänyt mitään velkojen jälkeen? Jos on tästä kyse, niin tuskin sillä miehelläkään mitenkään kovin loistavasti sujui. Kuitenkin elättänyt perhettä vuosien ajan, että jos hänellekin jäi tyhjät taskut niin enpä kadehtisi.
Ei se mitään avioehtoa tarvitse, jos on ostettu velaksi iso perhekämppä jonka lainoja ei juurikaan ole voitu lyhentää, kun koko eläminen on ollut yhden palkan varassa. Kun 500.000€ kämpästä on velkaa 450.000€, ei siitä osituksne jälkeen jää kun muuttokustannusten verran käteen per puoliso.
Missä muka yhden palkalla saa lainaa 500 000€ asuntoon, jos ei ole siis ennestään jo sikarikas?
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäistä juttua ei pääse lukemaan maksumuurin takia, mutta oliko tällä parilla siis avioehto, ja siksi kävi näin? Avioehto kokonaan poissulkevana voi olla naiselle todella paha ansa, siinä käy helposti niin että eron tullen toinen omistaa kaiken kiinteän omaisuuden ja toinen viime vuonna syödyt ruoat.
Vai onko tilanne ollut se että on kokoajan eletty yli varojen, eikä asunnosta siksi jäänyt mitään velkojen jälkeen? Jos on tästä kyse, niin tuskin sillä miehelläkään mitenkään kovin loistavasti sujui. Kuitenkin elättänyt perhettä vuosien ajan, että jos hänellekin jäi tyhjät taskut niin enpä kadehtisi.
Sitä artikkeli ei kerro. Tässä vielä pari lainausta:
"
Olinko naiivi? Tätä Hanna on jälkeenpäin miettinyt.
Kun hän ja puoliso remontoivat yhteistä kotia, mies valitsi materiaalit, koska maksoi ne. Hanna huomasi ajattelevansa, ettei hänellä ehkä ollut oikeutta vaikuttaa valintaan, koska remonttitarvikkeet ostettiin miehen rahoilla.
”Olin lapsenomaisesti kietoutunut siihen, että mieheni hoitaa raha-asiat. Jälkeen päin ajateltuna taloudellinen dynamiikkamme oli kiero.”
Hanna ei ollut koskaan ajatellut, että hänen elämäntehtävänsä oli hoitaa lapsia kotona. Tilanteeseen urauduttiin hänen mukaansa vaivihkaa.
Hanna ei kuitenkaan syytä itseään eikä ex-puolisoaan perinteisiin rooleihin ajautumisesta. Suhteen aikana Hannasta ei tuntunut isolta asialta, että hänen valmistumisensa venyi ja ansioluetteloon jäi aukkoja. Hänestä oli arvokasta hoitaa lapsia ja pyörittää arkea."
***
"Yhden asian Hanna kuitenkin tekisi toisin, jos voisi. Hän ja ex-puoliso eivät huolehtineet millään tavalla siitä, että Hannalle olisi kertynyt eläketurvaa niiltä vuosilta, kun hän hoiti lapsia kotona. Poissaolo työelämästä pienentää aikanaan hänen eläkettään."
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää perustelua, että on älytöntä hoitaa lainaa puoliksi kummankin tililtä, ja siksi laina menee toisen tililtä ja toinen hoitaa muut menot.
Se ei ole kuin yksi pieni ranneliike laittaa vuoden lyhennykset puolitettuna maksupalveluun ja sitten asunto on läpinäkyvästi molempien nimissä.Tai sitten tuo yhteinen taloustili josta menee lainat ja kaikki juoksevat kulut.
Meillä on yhteinen tili mihin laitetaan rahaa suhteessa tuloihin. Sieltä maksetaan talolaina ja muut asumisen kulut. Molemmilla lisäksi omat tilit joista maksetaan omat laskut, harrastukset, vaatteet yms. Mä maksan ruoasta enemmän, mies asumisesta.
Eiköhän nuo työttömät kotiäitipuuhastelijat ole kuitenkin aika pieni marginaali kokonaiskuvassa.