Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ovat minusta aluksi niin kiinnostuneita, mutta kiinnostuksensa lopahtaa 1-3 kuukaudessa?
11.11.2021 |
Aina tämä sama kaava toistuu! Jotenkin sitä aina unohtaa tämän uuden tapailun huumassa ja uskoo että Nyt se oikea löytyi, mutta aina saa pettyä.
Mies on aluksi niin innokas kuten minäkin ja on niin hyvä olla kun yhtäkkiä saanut elämäänsä valonpilkahduksen.
Sitten se kamalin tapahtuu. Mies ei vaikuta enää kiinnostuneelta.
Miksi aina käy näin?
Kommentit (697)
Naiset panostaa ulkonäköön koska sillä saa miehen kiinnostumaan.
Todellinen luonne alkaa paljastua kun on muutaman kuukauden tunnettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai mene antamaan heille tuona aikana? Suosittelen: älä enää anna tai ota, vaan katso, säilyykö tyyppi elämässäsi. Jos säilyy ilman pikaista seksiäkin, niin sit on oikea tyyppi <3 Täytyy olla muutakin kiinnostusta, esim. yhteiseti arvot ja tulevaisuudentoiveet.
Eikö ne arvot ja tulevaisuudentoiveet olisi juteltu viikossa, ei kai siihen kolmen kuukauden selibaattia tarvita? Ja millä perusteella sellainen mies on oikea, jolle seksitön suhde on ihan ok? Minulle sellainen mies olisi täysin väärä. Seurustelin jonkun aikaa miehen kanssa, jonka kanssa ei seksuaaliset halut osuneet ollenkaa yksiin - hänelle ei siis olisi ollut ongelma joku muutaman kuukauden tauko, mutta itselleni se on ihan luonnotonta. Tuolla lailla seksittömästi seurustellen löytää lähinnä miehiä, joilla on matala libido - ei sellainen kaikille ole oikeanlainen.
Ja miten se seksitön seurustelu muuten tarkoittaa? Sitäkö, että aina kun tilanne olisi menossa kohti seksiä, lyödään jarrut kiinni ja sanotaan "ei vielä" vai valehdellaanko, ettei itsellä tee mieli? Vai avataanko taktiikka miehelle, että oikeasti kyllä haluttaa, mutta periaatteen vuoksi seksiä ei kuitenkaan harrasteta?
Ainakin omalla kohdalla olen sanonut, että haluttaa ja näkee ja tunteehan se mies sen tietysti. Eikä seurustelu ole seksitöntä, jos eka kerta ei ole heti. Siinä vaan edetään vähän hitaammassa tahdissa asteittain toisiinsa tustuen ja sen jälkeen sitä seksiä voi olla vaikka kolmesti päivässä.
Minusta taas tuntuisi luonnottomalta olla harrastamatta seksiä, jos molempien tekee mieli ja on valtava seksuaalinen vetovoima. En oikein tajua, mikä pointti siinä on? Joa suhdetta kerran on tarkoitus rakentaa, niin tuntuisi oudolta, että seksi olisi tuolla lailla "kiellettyä". Ja miten se tilanne sitten hoidetaan? Todetaanko, että "tekee ihan kauheasti mieli, mutta ei nyt kuitenkaan vielä harrasteta seksiä"?
Itse olen nainen, ja minulle tulisi tuollaisesta sellainen olo, että toinen on mahdollisesti jotenkin estynyt seksin suhteen, tai ainakaan seksi ei ole hänelle niin tärkeää. Näin ollen voisin tulkita, että emme sovi kenties seksuaalisesti yhteen, koska itse en ole estynyt ja seksi on tärkeää. Toiseksi tuollaisesta seksillä taktikoinnista heräisi se kysymys, että mahtaako sama henkilö käyttää seksiä kiristyksen tai pelaamisen välineenä suhteessakin. Ja se taas olisi valtava turn off.
Juuri tuo millä aloitit. Useille miehille "yliseksuaalinen" nainen ei ole kiinnostava tapaus pidemmällä tähtäimellä. Liittyy jotenkin luotettavuuteen ja biologiaan. Voisi verrata mieheen, joka härskisti ehdottaa heti eka tapaamisella seksiä. Useimmat naiset eivät kokisi tuota mukavana tapana toimia.
mies53v
Kerrankin M53 puhuu asiaa. Mikäli joillekin seksi merkitsee enemmän Ja syvällisempää yhteyttä kuin kättely tai jumppa niin eipä siinä kiinnosta sellainen joka on valmis hyppäämään sänkyyn kenen tahansa kanssa.
Ajatteletko, että jos ei odota kuukausia tai jopa vuoden verran ennen kuin harrastaa seksiä suhteessa, se tarkoittaa, että harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa?
Mitä väliä vaikka ajattelisikin?
Jos sinä et ajattele noin, niin ethän menetä siinä mitään jos et ”kelpaa” jollekin joka noin ajattelee?Itse ajattelen, että jos joku mies skippaa minut stereotypioiden vuoksi, niin se on täysin sen oma menetys.
Mitä minä menettäisin ihmisessä joka ei näe sydämellään ja sielullaan, vaan menee elämässä autopilotilla stereotypioiden ohjaamana?
Kannattaa myös muistaa, että maailma on täynnä miehiä jotka ovat parisuhteessa naisten kanssa joita ei kiinnosta huolehtia ulkonäöstään, ei kiinnosta seksi, ”vaimo pihtaa” ym. on maailman suurimpia kliseitä mitä parisuhteeseen tulee.
Itse siis vain nauran näille miehille, jotka menevät ojasta allikkoon etsiessään ”kunnollista” naista ja sitten valittavat kun vaimo pihtaa, on lahna, ei pidä itsestään huolta, ei tee aloitteita ym.
Joo, en todellakaan menetä mitään, jos en "kelpaisi" miehelle, jonka käsitys on tuollainen. Lähinnä yritin kysymykselläni hahmottaa, että millä tasolla tätä keskustelua oikein käydään. Jos osa keskustelijoista ovat kovin mustavalkoisesti ajattelevia ja jos mukana on vielä ertityisen arvolatautuneita käsityksiä, ei keskustelu oikein toimi. Olen myös tottunut vähän pohdiskelevampaan keskusteluun kuin sellaiseen jossa ihmisten näkemykset ovat tasoa "jotkut odottavat sen puoli vuotta ilman mitään seksiin viittaavaa kun ovat Tosi Rakkauden perässä, ja muut sitten panevat jokaisen eteen tulevan kanssa, niin se vain on". Sinänsähän minua ei haittaa konservatiivien olemassaolo, kun en omassa elämässäni juurikaan heihin törmää.
Vierailija kirjoitti:
Naiset panostaa ulkonäköön koska sillä saa miehen kiinnostumaan.
Todellinen luonne alkaa paljastua kun on muutaman kuukauden tunnettu.
Eikös tässä ollut juuri se ongelma, että kiinnostus lopahtaa eikä se, ettei sitä synny?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai anna heti. Tätä kannattaa miettiä huolimatta siitä, millaisen p-myrskyn tämän sanominen nykypäivänä aiheuttaa.
Ihan aiheellinen myrsky, koska on aivan käsittämätöntä, että vielä 2020-luvulla joku pitää seksiä asiana, jota nainen antaa ja mies saa.
Itse olen harrastanut seksiä aina heti, kun siltä on tuntunut ja toinenkin on halunnut. Avioliittoni alkoi siitä, että päädyin baarista iskemäni miehen kanssa samaan sänkyyn ja sitten huomasimme, että viihdymme yhdessä muutenkin.
Ja minä taas olen kokenut täysin päinvastaista. Sain unelmieni miehen nimenomaan sillä, että poikkesin joukosta enkä lähtenyt heti puuhiin. Hänen mukaansa tämä lisäsi kiinnostusta sekä kiintymystä välillämme, mikä johti syvään rakastumiseen. Kanivaihetta jaksettiin odottaa muutama kuukausi. Mies oli tottunut aivan erilaisiin naisiin ja tämä vetosi häneen eri tavoin. Ollaan oltu yhdessä onnellisesti pitkään. Eri
Eli persoonasi, ulkonäön ja vetovoiman puolesta et erottunut muista, vaan ainoastaan sen vuoksi, että et ensin harrastanut seksiä? Olisiko miehen mielenkiinto siis lopahtanut sinuunkin, jos olisitte menneet sänkyyn?
Minäkin kyllä tykkään juuri siitä, että kumppani näkee minut erityisenä ja sellaisena, että erotun hänen silmissään muista. Mutta itse oikeastaan haluan sen tapahtuvan sen kautta, millainen ihminen olen ja millainen vetovoima välillämme on, koska se tuntuu minusta erityiseltä. Jotenkin tuntuu, että jos joku väärin ajoitettu seksi romuttaa kiinnostuksen, ei vaikuta siltä, että toinen on ihan kauhean kiinnostunut juuri minusta ihmisenä.
Mieheni ei ole koskaan tyytynyt naisiin, joita kohtaan ei olisi tuntenut vetovoimaa näissä kaikissa lajeissa. Ei kannata oikoa mutkia toisten puolesta.
Mutta olisiko hänen mielenkiintonsa sinuun loppunut, jos olisitte harrastaneet seksiä aiemmin?
En tiedä, aika vaikea sanoa. Saattaisi olla, koska suhde ei olisi sitä ennen päässyt syventymään riittävästi, emmekä olisi juuri tunteneet toisiamme ja nähneet kaikkea sitä mitä toisessa on. Tällöin seksuaalisten tarpeiden liian aikainen täyttäminen olisi voinut vaikuttaa haluun syventää suhdetta tai jatkaa tutustumista. Jotta joku asia onnistuu se on usein monen tekijän summa. Meille tämä oli paras mahdollinen onnistuminen.
Minä taas olen kokenut, että kun kahden ihmisen välillä on jo vetovoimaa, kiinnostusta ja kemiaa, ja kumpikin on jopa vähän ihastunut, ei yhdessä harrastettu seksi ole pelkkää "seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä", vaan sitä tehdään, koska halu toista kohtaan on vahva ja on halu olla toisen lähellä. Silloin se ei oman kokemukseni mukaan vaikuta haluun syventää suhdetta, vaan voi lähentää ihmisiä ihan samalla lailla kuin muutkin asiat.
Mutta ihmiset ovat toki erilaisia, ja kuten aiemmin kirjoitin, itseään on kuunneltava ja tehtävä miten on itselle luontaista.
Oman kokemukseni mukaan seksin toimiminen voi aiheuttaa sen, että jäädään rakentamaan muuten toimimatonta suhdetta, koska on kiinnitytty fyysisesti hyvin yhteen.
Joskus voi käydä niin. Kuten toisaalta myös niin, että muuten hyvin toimivaa suhdetta jatketaan, vaikka seksi ei toimisi. Ja sitten jotkut eivät tee kumpaakaan.
Esim. itse voisin ehkä pitää pelkkänä seksisuhteena sellaisen, jossa seksi toimii loistavasti, mutta muuten juttu ei toimisi parisuhteena. Tai sitten en, riippuu vähän, mitä se toimimattomuus tarkoittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai anna heti. Tätä kannattaa miettiä huolimatta siitä, millaisen p-myrskyn tämän sanominen nykypäivänä aiheuttaa.
Ihan aiheellinen myrsky, koska on aivan käsittämätöntä, että vielä 2020-luvulla joku pitää seksiä asiana, jota nainen antaa ja mies saa.
Itse olen harrastanut seksiä aina heti, kun siltä on tuntunut ja toinenkin on halunnut. Avioliittoni alkoi siitä, että päädyin baarista iskemäni miehen kanssa samaan sänkyyn ja sitten huomasimme, että viihdymme yhdessä muutenkin.
Ja minä taas olen kokenut täysin päinvastaista. Sain unelmieni miehen nimenomaan sillä, että poikkesin joukosta enkä lähtenyt heti puuhiin. Hänen mukaansa tämä lisäsi kiinnostusta sekä kiintymystä välillämme, mikä johti syvään rakastumiseen. Kanivaihetta jaksettiin odottaa muutama kuukausi. Mies oli tottunut aivan erilaisiin naisiin ja tämä vetosi häneen eri tavoin. Ollaan oltu yhdessä onnellisesti pitkään. Eri
Eli persoonasi, ulkonäön ja vetovoiman puolesta et erottunut muista, vaan ainoastaan sen vuoksi, että et ensin harrastanut seksiä? Olisiko miehen mielenkiinto siis lopahtanut sinuunkin, jos olisitte menneet sänkyyn?
Minäkin kyllä tykkään juuri siitä, että kumppani näkee minut erityisenä ja sellaisena, että erotun hänen silmissään muista. Mutta itse oikeastaan haluan sen tapahtuvan sen kautta, millainen ihminen olen ja millainen vetovoima välillämme on, koska se tuntuu minusta erityiseltä. Jotenkin tuntuu, että jos joku väärin ajoitettu seksi romuttaa kiinnostuksen, ei vaikuta siltä, että toinen on ihan kauhean kiinnostunut juuri minusta ihmisenä.
Itselläni on sama kokemus kuin edellisellä. Tässähän on kysymys ihmisten arvoista. Parhaiten sujuu niillä joiden arvomaailmat sopii yhteen. Kaikki ei ole valmiita suhteeseen sen pukin tai jakorasian kanssa.
Miksi koet tarvetta alatyyliseen nimittelyyn, kun aihe ei koske sinua mitenkään?
Tekeekö noin tiukkaa hyväksyä, ettei kaikki ole kuten sinä, vaan ihmisiä ja arvoja on moneen junaan?Annat säälittävän kuvan itsestäsi, kun nimittelet.
Se että harrastaa kenen kanssa tahansa seksiä osoittaa arvojen puutetta. Olipa kyseessä mies tai nainen.
Tuli selväksi, olet ihminen joka ei hyväksy muuta kuin oman tapansa olla, mutta en siltikään ymmärrä nimittelyä.
Kertoo lähinnä oman sydämesi tilasta tuollainen tarve nimitellä toisia.Se koira älähtää johon kalikka kajahtaa. Sisimmässäsi sen tiedät itsekin.
Sellainen defenssi sieltä.
Ei tosin yllätä, että muita kuin itsensä laisia ihmisiä hyväksymätön ihminen ei kykene tarkastelemaan itseään kriittisesti…
Jonkinlainen jumal-syndrooma, ikävien ihmisten tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tylsistyn ihmisiin/ihmiseen aika helposti etenkin jos saman ihmisen kanssa juttelee useasti. En minä ystävieni kanssakaan juttele päivittäin vaan ehkä noin kerran viikossa.
M31Anna kun arvaan: et ole kovin supliikki vaan seurassasi tulee paljon hiljaisia hetkiä?
Olen oikeastaan aika puhelias ja juttelen aiheesta kuin aiheests ihmisten kanssa. Olen siis supliikki.
Mun kanssa myös monet tykkää jutella syvällisiä asioita.
M31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset panostaa ulkonäköön koska sillä saa miehen kiinnostumaan.
Todellinen luonne alkaa paljastua kun on muutaman kuukauden tunnettu.
Eikös tässä ollut juuri se ongelma, että kiinnostus lopahtaa eikä se, ettei sitä synny?
Kohta joku varmaan tulee neuvomaan tässäkin, että jos kerran ulkonäköön panostaminen saa miehet kiinnostumaan, ja sitten kiinnostus myöhemmin voi loppua, kannattaa olla panostamatta ulkonäköön - eli kannattaa olla mahdollisimman ruma, "jotta näkee kukan on aidosti kiinnostunut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai anna heti. Tätä kannattaa miettiä huolimatta siitä, millaisen p-myrskyn tämän sanominen nykypäivänä aiheuttaa.
Ihan aiheellinen myrsky, koska on aivan käsittämätöntä, että vielä 2020-luvulla joku pitää seksiä asiana, jota nainen antaa ja mies saa.
Itse olen harrastanut seksiä aina heti, kun siltä on tuntunut ja toinenkin on halunnut. Avioliittoni alkoi siitä, että päädyin baarista iskemäni miehen kanssa samaan sänkyyn ja sitten huomasimme, että viihdymme yhdessä muutenkin.
Ja minä taas olen kokenut täysin päinvastaista. Sain unelmieni miehen nimenomaan sillä, että poikkesin joukosta enkä lähtenyt heti puuhiin. Hänen mukaansa tämä lisäsi kiinnostusta sekä kiintymystä välillämme, mikä johti syvään rakastumiseen. Kanivaihetta jaksettiin odottaa muutama kuukausi. Mies oli tottunut aivan erilaisiin naisiin ja tämä vetosi häneen eri tavoin. Ollaan oltu yhdessä onnellisesti pitkään. Eri
Eli persoonasi, ulkonäön ja vetovoiman puolesta et erottunut muista, vaan ainoastaan sen vuoksi, että et ensin harrastanut seksiä? Olisiko miehen mielenkiinto siis lopahtanut sinuunkin, jos olisitte menneet sänkyyn?
Minäkin kyllä tykkään juuri siitä, että kumppani näkee minut erityisenä ja sellaisena, että erotun hänen silmissään muista. Mutta itse oikeastaan haluan sen tapahtuvan sen kautta, millainen ihminen olen ja millainen vetovoima välillämme on, koska se tuntuu minusta erityiseltä. Jotenkin tuntuu, että jos joku väärin ajoitettu seksi romuttaa kiinnostuksen, ei vaikuta siltä, että toinen on ihan kauhean kiinnostunut juuri minusta ihmisenä.
Mieheni ei ole koskaan tyytynyt naisiin, joita kohtaan ei olisi tuntenut vetovoimaa näissä kaikissa lajeissa. Ei kannata oikoa mutkia toisten puolesta.
Mutta olisiko hänen mielenkiintonsa sinuun loppunut, jos olisitte harrastaneet seksiä aiemmin?
En tiedä, aika vaikea sanoa. Saattaisi olla, koska suhde ei olisi sitä ennen päässyt syventymään riittävästi, emmekä olisi juuri tunteneet toisiamme ja nähneet kaikkea sitä mitä toisessa on. Tällöin seksuaalisten tarpeiden liian aikainen täyttäminen olisi voinut vaikuttaa haluun syventää suhdetta tai jatkaa tutustumista. Jotta joku asia onnistuu se on usein monen tekijän summa. Meille tämä oli paras mahdollinen onnistuminen.
Minä taas olen kokenut, että kun kahden ihmisen välillä on jo vetovoimaa, kiinnostusta ja kemiaa, ja kumpikin on jopa vähän ihastunut, ei yhdessä harrastettu seksi ole pelkkää "seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä", vaan sitä tehdään, koska halu toista kohtaan on vahva ja on halu olla toisen lähellä. Silloin se ei oman kokemukseni mukaan vaikuta haluun syventää suhdetta, vaan voi lähentää ihmisiä ihan samalla lailla kuin muutkin asiat.
Mutta ihmiset ovat toki erilaisia, ja kuten aiemmin kirjoitin, itseään on kuunneltava ja tehtävä miten on itselle luontaista.
Mutta jos suhde on alussa, mistä voi tietää, onko se toinen oikeasti ihastunut? Ihan tosiasia on että on olemassa ihmisiä, jotka harrastavat seksiä vain tarpeitaan tyydyttääkseen ja heti sen jälkeen voivat heittää sen toisen ihmisen pois, sillä hän ei merkinnyt roskaa enempää. Tää on mulla suurin syy miksi mielelläni odotan seksin harrastamisen kanssa. Jos olen tosi ihastunut, on tosi suuri vaara että tulen satuttamaan itseni tavalla, josta en ehkä koskaan pääse yli. Ehkä olisi helpompaa hypätä säkyyn jos itsellä ei olisi mitään muuta tunnetta toista kohtaan kuin se fyysinen halu, mutta kun mulla se tuppaa kulkemaan käsi kädessä ihastumisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tylsistyn ihmisiin/ihmiseen aika helposti etenkin jos saman ihmisen kanssa juttelee useasti. En minä ystävieni kanssakaan juttele päivittäin vaan ehkä noin kerran viikossa.
M31Tuo on muuten sellainen juttu, joka kannattaa kertoa heti ensimmäisinä päivinä. Itse taas olen täysin päinvastainen ja nyt alkaa paljastua tapailemastani miehestä, että hän taitaa olla sinun tyyppisesi, mutta sitä ei huomannut siinä hänen alkuhuumassaan, jolloin hän jaksoi innostua enemmän.
Miksi ihmeessä kertoisin? Toisille riittää kun juttelee kerran viikkoon ja oikeastaan sellaiset ihmiset käy pidemmän päälle ärsyttämään ketkä jatkuvasti haluaa jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai anna heti. Tätä kannattaa miettiä huolimatta siitä, millaisen p-myrskyn tämän sanominen nykypäivänä aiheuttaa.
Ihan aiheellinen myrsky, koska on aivan käsittämätöntä, että vielä 2020-luvulla joku pitää seksiä asiana, jota nainen antaa ja mies saa.
Itse olen harrastanut seksiä aina heti, kun siltä on tuntunut ja toinenkin on halunnut. Avioliittoni alkoi siitä, että päädyin baarista iskemäni miehen kanssa samaan sänkyyn ja sitten huomasimme, että viihdymme yhdessä muutenkin.
Ja minä taas olen kokenut täysin päinvastaista. Sain unelmieni miehen nimenomaan sillä, että poikkesin joukosta enkä lähtenyt heti puuhiin. Hänen mukaansa tämä lisäsi kiinnostusta sekä kiintymystä välillämme, mikä johti syvään rakastumiseen. Kanivaihetta jaksettiin odottaa muutama kuukausi. Mies oli tottunut aivan erilaisiin naisiin ja tämä vetosi häneen eri tavoin. Ollaan oltu yhdessä onnellisesti pitkään. Eri
Eli persoonasi, ulkonäön ja vetovoiman puolesta et erottunut muista, vaan ainoastaan sen vuoksi, että et ensin harrastanut seksiä? Olisiko miehen mielenkiinto siis lopahtanut sinuunkin, jos olisitte menneet sänkyyn?
Minäkin kyllä tykkään juuri siitä, että kumppani näkee minut erityisenä ja sellaisena, että erotun hänen silmissään muista. Mutta itse oikeastaan haluan sen tapahtuvan sen kautta, millainen ihminen olen ja millainen vetovoima välillämme on, koska se tuntuu minusta erityiseltä. Jotenkin tuntuu, että jos joku väärin ajoitettu seksi romuttaa kiinnostuksen, ei vaikuta siltä, että toinen on ihan kauhean kiinnostunut juuri minusta ihmisenä.
Mieheni ei ole koskaan tyytynyt naisiin, joita kohtaan ei olisi tuntenut vetovoimaa näissä kaikissa lajeissa. Ei kannata oikoa mutkia toisten puolesta.
Mutta olisiko hänen mielenkiintonsa sinuun loppunut, jos olisitte harrastaneet seksiä aiemmin?
En tiedä, aika vaikea sanoa. Saattaisi olla, koska suhde ei olisi sitä ennen päässyt syventymään riittävästi, emmekä olisi juuri tunteneet toisiamme ja nähneet kaikkea sitä mitä toisessa on. Tällöin seksuaalisten tarpeiden liian aikainen täyttäminen olisi voinut vaikuttaa haluun syventää suhdetta tai jatkaa tutustumista. Jotta joku asia onnistuu se on usein monen tekijän summa. Meille tämä oli paras mahdollinen onnistuminen.
Minä taas olen kokenut, että kun kahden ihmisen välillä on jo vetovoimaa, kiinnostusta ja kemiaa, ja kumpikin on jopa vähän ihastunut, ei yhdessä harrastettu seksi ole pelkkää "seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä", vaan sitä tehdään, koska halu toista kohtaan on vahva ja on halu olla toisen lähellä. Silloin se ei oman kokemukseni mukaan vaikuta haluun syventää suhdetta, vaan voi lähentää ihmisiä ihan samalla lailla kuin muutkin asiat.
Mutta ihmiset ovat toki erilaisia, ja kuten aiemmin kirjoitin, itseään on kuunneltava ja tehtävä miten on itselle luontaista.
Mutta jos suhde on alussa, mistä voi tietää, onko se toinen oikeasti ihastunut? Ihan tosiasia on että on olemassa ihmisiä, jotka harrastavat seksiä vain tarpeitaan tyydyttääkseen ja heti sen jälkeen voivat heittää sen toisen ihmisen pois, sillä hän ei merkinnyt roskaa enempää. Tää on mulla suurin syy miksi mielelläni odotan seksin harrastamisen kanssa. Jos olen tosi ihastunut, on tosi suuri vaara että tulen satuttamaan itseni tavalla, josta en ehkä koskaan pääse yli. Ehkä olisi helpompaa hypätä säkyyn jos itsellä ei olisi mitään muuta tunnetta toista kohtaan kuin se fyysinen halu, mutta kun mulla se tuppaa kulkemaan käsi kädessä ihastumisen kanssa.
Tietenkään ei voi suhteen alussa tietää, kuinka tosissaan, vahvasti tai kestävästi toinen osapuoli on ihastunut. Sen vuoksi kannattaakin kuunnella itseään ja mitä itse haluaa. Sinä teet juuri oikein, kun toimit sen mukaan, minkä tiedät itsellesi parhaaksi tavaksi toimia. Joku muu taas mieluummin harrastaa seksiä, jos haluaa, ja se on yhtä ok.
Jos tosi ihastuneena joutuisin pettymään ja toinen ei luopaavasta alusta huolimatta haluaisikaan kanssani mitään enempää ja juttu päättyisi, olisin itse ihan yhtä rikki ja pettynyt riippumatta siitä, oltiinko harrastettu seksiä vai ei. Itse asiassa yksi syvä ihastus päättyikin tällä lailla ennen kuin seksiä oli edes ollut, ja itseäni harmitti pitkään se, että minulla ei ollut edes seksiä hänen kanssaan. Juttu tuntui jääneen sen vuoksi vielä enemmän kesken. Itse en siis jäisi seksin vuoksi harmittelemaan, että siihen asti oli päädytty, vaan kyllä se pettymys olisi yhtä iso, oli seksiä ollut tai ei. Jos siis olisin tosissani ollut ihastunut.
Onhan tuo aika perseestä. Vaatimukset parisuhteessa kasvanu ja kertakäyttökultturi kukoistaa. Näin tinderin aikakautena.
Aina on jossain parempi perse miesten mielestä.
Mutta ole sentään tyytyväinen,että kelpaat edes ja sua lähestytään ja pääset noinkin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kauheasti tapaillut, koska olen ollut pitkässä suhteessa, mutta nyt törmäsin tuohon samaan. Odotukset olivat korkealla, koska alku oli oikein lupaava. Sitten homma alkoi kuivua kasaan.
Omalta osaltani syynä on se, ettei vastapuoli päästänyt minua tunnetasolla lähelle. Olin valmis siirtymään ihastumisesta rakastumiseen, mutta en päässyt tarpeeksi lähelle, joten tunteet alkoivatkin kuolla.
Eli et saanut heti seksiä ja siksi kiinnostus, joka ei ollut edes aitoa lopahti. Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Näitä on Tinder täynnä.
Ei vaan seksiä kyllä oli, mutta TUNNEtasolla ei päästy lähelle toisiamme. Eli oltiin kaksi ihmistä, jotka halusivat ja himoitsivat toisiamme, mutta mieliltämme emme lähentyneet. Minä naisena olisin tarvinnut myös tunnetason läheisyyttä. Ei minusta sängyssäkään saa irti parasta, jos rakkaus puuttuu.
Kannattaa harrastaa seksiä sitten vasta, kun TUNNEpuoli on kunnossa molemmilla.
- Boomer
Tuo on kyllä erikoinen toimintamalli. Tuntuu että jotkut ihmiset ovat sarjaihastujia, kiinnostuvat tyyliin kenestä tahansa, joka joten kuten kävelee kahdella jalalla. Itse olen taas sellainen, että lämpenen pikkuhiljaa enkä innostu kuin harvoista ja valituista. Siksi ihmettelen kovasti tuollaista, että ensin kiinnostutaan muka todella kovasti, piiritetään, palvotaan maata jalkojen alla ja parin kuukauden päästä innostus lössähtää ja ihminen kyllästyy. Itse ihastun vasta siinä vaiheessa kunnolla, kun olen riittävästi tutustunut ihmiseen silleen, että tajuan, että tässä ihmisessä on oikeasti sitä jotain. Sarjaihastumisessa ja tommosessa tuntuu aina olevan jotain tunne-elämän epävakautta ja kiintymyssuhdehäiriötä, vaikeuksia todelliseen sitoutumiseen. Pohjalla halu hurmata ja pönkittää omaa egoa ja pohjimmiltaan huonoa itsetuntoa sillä, että saa toisen ihastumaan. Kun se on tapahtunut, eli voitto saavutettu, tunteet katoavat. Tämä samainen profiili on täsmännyt kaikkiin sarjaihastujiin, joihin itse olen törmännyt tai ystäväni ovat törmänneet. Kaikilla on ollut jotain vikaa lapsuuden kiintymyssuhteessa ja perheen tunneilmastossa.
Toisaalta, niin on minullakin ja silti kykenen sitoutumaan normaalilla tavalla. Mutta käsittääkseni olen ennemminkin poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä muita seksikäyttäytymisensä perusteella nimittelevistä tulee aina mieleen, että ne on itse niin rumia ja mitäänsanomattomia ihmisiä, ettei niillä ole ollut muuta millä tehdä vaikutus kuin joku ”siveellisyys”.
Heitä sitten ärsyttää, kun kauniimmat ja mielenkiintoisemmat saa kaiken - halutessaan myös sen hyvän parisuhteen komean miehen kanssa.
Näitä on omassakin tuttavapiirissä paljon; hyvännäköisiä, tasapainoisia ja onnellisia pariskuntia, jotka ovat menneet heti tai nopeasti sänkyyn.Miten sulla menee jonkun anonyyminen palstakirjoittajan jutut noin kovasti tunteisiin?
Ei minulla mennyt mitenkään tunteisiin, kunhan pohdiskelin mitä tuossa taustalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei halua sitoutua ja lisäksi miehet yliarvioi tasonsa. Tämän takia moni mies sitten jää sinkuksi ja valehtelee ikänsä tinderissä kun haluaa vaan elää jatkuvaa nuoruutta. Miehet on todella pinnallisia.
N24
Oletko -97 syntynyt? Jos, niin jokainen tuona vuonna syntynyt tuntemani mies taitaa olla parisuhteessa.
Itselläkin -97 syntynyt veli ja oli viime talvena hetken aikaa sinkkuna, mutta löysi sitten uuden kumppanin ja nyt vakavassa parisuhteessa.
On vieläpä hyvännäköinen ja rahoissa.En tiedä millaisia miehiä sitten katselet, mutta kyse on siitä eikä miehistä ylipäätään.
96 Olen syntynyt. Ihan tavallisia miehiä katselen. Tosin itsekin olen koulutettu ja treenattu sekä käytän paljon rahaa ulkonäköön eli odotan mieheltä myös samaa. Minusta ei kuitenkaan kukaan kiinnostu. Ei toivoakaan että voisin saada parisuhteen kun olen sitä jo 18 vuotiaasta asti etsinyt mutta ei löydy. Olisinpa kuollut.
Kukaan ei ole pyytänyt sinulta että puunaat itseäsi kuin jotain palkintopokaalia. Lopeta se jenkeistä matkittu sairas ulkonäön puunaus ja ota tavallinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai mene antamaan heille tuona aikana? Suosittelen: älä enää anna tai ota, vaan katso, säilyykö tyyppi elämässäsi. Jos säilyy ilman pikaista seksiäkin, niin sit on oikea tyyppi <3 Täytyy olla muutakin kiinnostusta, esim. yhteiseti arvot ja tulevaisuudentoiveet.
Eikö ne arvot ja tulevaisuudentoiveet olisi juteltu viikossa, ei kai siihen kolmen kuukauden selibaattia tarvita? Ja millä perusteella sellainen mies on oikea, jolle seksitön suhde on ihan ok? Minulle sellainen mies olisi täysin väärä. Seurustelin jonkun aikaa miehen kanssa, jonka kanssa ei seksuaaliset halut osuneet ollenkaa yksiin - hänelle ei siis olisi ollut ongelma joku muutaman kuukauden tauko, mutta itselleni se on ihan luonnotonta. Tuolla lailla seksittömästi seurustellen löytää lähinnä miehiä, joilla on matala libido - ei sellainen kaikille ole oikeanlainen.
Ja miten se seksitön seurustelu muuten tarkoittaa? Sitäkö, että aina kun tilanne olisi menossa kohti seksiä, lyödään jarrut kiinni ja sanotaan "ei vielä" vai valehdellaanko, ettei itsellä tee mieli? Vai avataanko taktiikka miehelle, että oikeasti kyllä haluttaa, mutta periaatteen vuoksi seksiä ei kuitenkaan harrasteta?
Ainakin omalla kohdalla olen sanonut, että haluttaa ja näkee ja tunteehan se mies sen tietysti. Eikä seurustelu ole seksitöntä, jos eka kerta ei ole heti. Siinä vaan edetään vähän hitaammassa tahdissa asteittain toisiinsa tustuen ja sen jälkeen sitä seksiä voi olla vaikka kolmesti päivässä.
Minusta taas tuntuisi luonnottomalta olla harrastamatta seksiä, jos molempien tekee mieli ja on valtava seksuaalinen vetovoima. En oikein tajua, mikä pointti siinä on? Joa suhdetta kerran on tarkoitus rakentaa, niin tuntuisi oudolta, että seksi olisi tuolla lailla "kiellettyä". Ja miten se tilanne sitten hoidetaan? Todetaanko, että "tekee ihan kauheasti mieli, mutta ei nyt kuitenkaan vielä harrasteta seksiä"?
Itse olen nainen, ja minulle tulisi tuollaisesta sellainen olo, että toinen on mahdollisesti jotenkin estynyt seksin suhteen, tai ainakaan seksi ei ole hänelle niin tärkeää. Näin ollen voisin tulkita, että emme sovi kenties seksuaalisesti yhteen, koska itse en ole estynyt ja seksi on tärkeää. Toiseksi tuollaisesta seksillä taktikoinnista heräisi se kysymys, että mahtaako sama henkilö käyttää seksiä kiristyksen tai pelaamisen välineenä suhteessakin. Ja se taas olisi valtava turn off.
Juuri tuo millä aloitit. Useille miehille "yliseksuaalinen" nainen ei ole kiinnostava tapaus pidemmällä tähtäimellä. Liittyy jotenkin luotettavuuteen ja biologiaan. Voisi verrata mieheen, joka härskisti ehdottaa heti eka tapaamisella seksiä. Useimmat naiset eivät kokisi tuota mukavana tapana toimia.
mies53v
Kerrankin M53 puhuu asiaa. Mikäli joillekin seksi merkitsee enemmän Ja syvällisempää yhteyttä kuin kättely tai jumppa niin eipä siinä kiinnosta sellainen joka on valmis hyppäämään sänkyyn kenen tahansa kanssa.
Ajatteletko, että jos ei odota kuukausia tai jopa vuoden verran ennen kuin harrastaa seksiä suhteessa, se tarkoittaa, että harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa?
Mitä väliä vaikka ajattelisikin?
Jos sinä et ajattele noin, niin ethän menetä siinä mitään jos et ”kelpaa” jollekin joka noin ajattelee?Itse ajattelen, että jos joku mies skippaa minut stereotypioiden vuoksi, niin se on täysin sen oma menetys.
Mitä minä menettäisin ihmisessä joka ei näe sydämellään ja sielullaan, vaan menee elämässä autopilotilla stereotypioiden ohjaamana?
Kannattaa myös muistaa, että maailma on täynnä miehiä jotka ovat parisuhteessa naisten kanssa joita ei kiinnosta huolehtia ulkonäöstään, ei kiinnosta seksi, ”vaimo pihtaa” ym. on maailman suurimpia kliseitä mitä parisuhteeseen tulee.
Itse siis vain nauran näille miehille, jotka menevät ojasta allikkoon etsiessään ”kunnollista” naista ja sitten valittavat kun vaimo pihtaa, on lahna, ei pidä itsestään huolta, ei tee aloitteita ym.Joo, en todellakaan menetä mitään, jos en "kelpaisi" miehelle, jonka käsitys on tuollainen. Lähinnä yritin kysymykselläni hahmottaa, että millä tasolla tätä keskustelua oikein käydään. Jos osa keskustelijoista ovat kovin mustavalkoisesti ajattelevia ja jos mukana on vielä ertityisen arvolatautuneita käsityksiä, ei keskustelu oikein toimi. Olen myös tottunut vähän pohdiskelevampaan keskusteluun kuin sellaiseen jossa ihmisten näkemykset ovat tasoa "jotkut odottavat sen puoli vuotta ilman mitään seksiin viittaavaa kun ovat Tosi Rakkauden perässä, ja muut sitten panevat jokaisen eteen tulevan kanssa, niin se vain on". Sinänsähän minua ei haittaa konservatiivien olemassaolo, kun en omassa elämässäni juurikaan heihin törmää.
Niin sitä voi ihminen omassa kuplassaan elää törmäämättä maailman realiteetteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai anna heti. Tätä kannattaa miettiä huolimatta siitä, millaisen p-myrskyn tämän sanominen nykypäivänä aiheuttaa.
Ihan aiheellinen myrsky, koska on aivan käsittämätöntä, että vielä 2020-luvulla joku pitää seksiä asiana, jota nainen antaa ja mies saa.
Itse olen harrastanut seksiä aina heti, kun siltä on tuntunut ja toinenkin on halunnut. Avioliittoni alkoi siitä, että päädyin baarista iskemäni miehen kanssa samaan sänkyyn ja sitten huomasimme, että viihdymme yhdessä muutenkin.
Ja minä taas olen kokenut täysin päinvastaista. Sain unelmieni miehen nimenomaan sillä, että poikkesin joukosta enkä lähtenyt heti puuhiin. Hänen mukaansa tämä lisäsi kiinnostusta sekä kiintymystä välillämme, mikä johti syvään rakastumiseen. Kanivaihetta jaksettiin odottaa muutama kuukausi. Mies oli tottunut aivan erilaisiin naisiin ja tämä vetosi häneen eri tavoin. Ollaan oltu yhdessä onnellisesti pitkään. Eri
Eli persoonasi, ulkonäön ja vetovoiman puolesta et erottunut muista, vaan ainoastaan sen vuoksi, että et ensin harrastanut seksiä? Olisiko miehen mielenkiinto siis lopahtanut sinuunkin, jos olisitte menneet sänkyyn?
Minäkin kyllä tykkään juuri siitä, että kumppani näkee minut erityisenä ja sellaisena, että erotun hänen silmissään muista. Mutta itse oikeastaan haluan sen tapahtuvan sen kautta, millainen ihminen olen ja millainen vetovoima välillämme on, koska se tuntuu minusta erityiseltä. Jotenkin tuntuu, että jos joku väärin ajoitettu seksi romuttaa kiinnostuksen, ei vaikuta siltä, että toinen on ihan kauhean kiinnostunut juuri minusta ihmisenä.
Mieheni ei ole koskaan tyytynyt naisiin, joita kohtaan ei olisi tuntenut vetovoimaa näissä kaikissa lajeissa. Ei kannata oikoa mutkia toisten puolesta.
Mutta olisiko hänen mielenkiintonsa sinuun loppunut, jos olisitte harrastaneet seksiä aiemmin?
En tiedä, aika vaikea sanoa. Saattaisi olla, koska suhde ei olisi sitä ennen päässyt syventymään riittävästi, emmekä olisi juuri tunteneet toisiamme ja nähneet kaikkea sitä mitä toisessa on. Tällöin seksuaalisten tarpeiden liian aikainen täyttäminen olisi voinut vaikuttaa haluun syventää suhdetta tai jatkaa tutustumista. Jotta joku asia onnistuu se on usein monen tekijän summa. Meille tämä oli paras mahdollinen onnistuminen.
Minä taas olen kokenut, että kun kahden ihmisen välillä on jo vetovoimaa, kiinnostusta ja kemiaa, ja kumpikin on jopa vähän ihastunut, ei yhdessä harrastettu seksi ole pelkkää "seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä", vaan sitä tehdään, koska halu toista kohtaan on vahva ja on halu olla toisen lähellä. Silloin se ei oman kokemukseni mukaan vaikuta haluun syventää suhdetta, vaan voi lähentää ihmisiä ihan samalla lailla kuin muutkin asiat.
Mutta ihmiset ovat toki erilaisia, ja kuten aiemmin kirjoitin, itseään on kuunneltava ja tehtävä miten on itselle luontaista.
Oman kokemukseni mukaan seksin toimiminen voi aiheuttaa sen, että jäädään rakentamaan muuten toimimatonta suhdetta, koska on kiinnitytty fyysisesti hyvin yhteen.
Olen vähän samalla kantilla. Mulla on toooooosi pitkä liitto tässä, mutta tunnetasolla olen joka päivä valmis lähtemään. Kuitenkin fyysinen puoli toimii koko ajan. Seksi oli alusta asti se kipinä varmaan puolin ja toisin. Muuten ollaan melkein kuin yö ja päivä eli ei varmasti se paras mahdollinen liitto. Mutta että paketissa olisi sekä tunnetaso että fyysinen puoli niin menee vaikeeksi kyllä löytää. Unelmaa kuitenkin kannattaa etsiä. Mullakin on vielä se vähän auki sittenkin.
Mitä olette tästä mieltä? Olen tutustunut mieheen, joka on käsittääkseni terve ja viriili alle neljäkymppinen, oikeasti urheilullinen (kilpaileekin urheilussa siis vapaa-ajallaan, ja myös ammattinsa on fyysinen). Olemme tavanneet kahdesti. Mutta olemme soitelleet ja tekstailleet. Kaksien treffien aikana hän ei ole yrittänytkään suudella minua! Kädestä olemme pidelleet mutta ei muuta. Yleensä kyllä minulla on ekoilla treffeillä on suutelua, ja seksiä tokilla tai kolmansilla tapaamisilla. Nyt ei edes ollenkaan pusuttelua.
Hän kuulemma haluaa tutustua rauhassa, koska katsoo kuulemma, että meillä on yhteiset arvot. Haluaa kuulemma tosissaan pitkällä parisuhdetähtäimellä tutustua hiljalleen. Hän kuulemma näkee minussa vaimo- ja äitiainesta.
Hänellä ei ole tinderiä tms. kuulemma, kuten ei minullakaan.
Joka tai joka toinen päivä hän viestittää mulle tai mä hänelle. Olemme tunteneet 3 viikkoa ja siis tavanneet kahdesti.
Neuvoja?? Omat tunteeni tässä alkavat laimenemaan ja alan epäröidä.
Joko sä oot rasittava tai haiset tai kumpaakin.
Se koira älähtää johon kalikka kajahtaa. Sisimmässäsi sen tiedät itsekin.