Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta A4 sivua sinun CV on?
Kommentit (610)
Ellei se cv mahdu yhdelle sivulle, sitä pitää tiivistää niin, että se mahtuu yhdelle cv:lle. Ei pidä esim. luetella kaikkia työpaikkojaan, vaan ne, mitkä ovat hakemansa toimen kannalta merkittävimmät.
Työhönottajalle voi tulla satoja/tuhansia hakemuksia, eikä häntä kiinnosta hakijoiden koko elämänhistoria.
Haastattelussa voi kertoa lisää, jos kysytään, tai siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole CV:ta. Koulutusta on, mutta työ ihan muun alan.
Vierailija kirjoitti:
Ellei se cv mahdu yhdelle sivulle, sitä pitää tiivistää niin, että se mahtuu yhdelle cv:lle. Ei pidä esim. luetella kaikkia työpaikkojaan, vaan ne, mitkä ovat hakemansa toimen kannalta merkittävimmät.
Työhönottajalle voi tulla satoja/tuhansia hakemuksia, eikä häntä kiinnosta hakijoiden koko elämänhistoria.
Haastattelussa voi kertoa lisää, jos kysytään, tai siltä tuntuu.
Ehkä jossain duunaripaikassa onkin näin.
Edelliseen paikkaan, johon hain, tuli tasan neljä hakemusta. Eli ihan yleispätevää ohjetta cv:n tekemiseen ei voi antaa, koska riippuu ihan täysin työtehtävästä, mikä on oleellista osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Ellei se cv mahdu yhdelle sivulle, sitä pitää tiivistää niin, että se mahtuu yhdelle cv:lle. Ei pidä esim. luetella kaikkia työpaikkojaan, vaan ne, mitkä ovat hakemansa toimen kannalta merkittävimmät.
Työhönottajalle voi tulla satoja/tuhansia hakemuksia, eikä häntä kiinnosta hakijoiden koko elämänhistoria.
Haastattelussa voi kertoa lisää, jos kysytään, tai siltä tuntuu.
No, jos sataa hakemuksia satoja ja tuhansia, niin luuletko että niistä pariakymmentä ensiksi tullutta enempää edes vilkaistaan.
Monesti tällaisissa tusinatöissä onkin jo ilmoituksessa mainittu että "paikka täytetään heti sopivan henkilön löydyttyä, joten pidäpä kiirettä".
Niin moni työtehtävä on nykyään haussa työnantajan omilta tai rekryfirman sivuilta löytyvällä hakulomakkeella, jossa yleensä sitten myös nämä työhistorian muodostavat työtehtävät pyydetään mainitsemaan.
Näin ollen jos tuollaisen lomakkeen yhteydessä pyydetään lähettämään vielä cv, niin jossakin on vikaa.
Vaativampiin yksittäisiin työtehtäviin pyydetään sitten lähettämään ihan oikea hakemus... ja cv. Näihin tehtäviin ei ehkä satoja tai tuhansia hakijoita ilmaannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että CV:n pituus on yksi sivu. Se on se sinun tilaisuutesi esitellä, mitä relevanttia olet saanut elämässäsi aikaan sillä saralla, minne olet pyrkimässä. Jos se on pidempi, saa äkkiä kuvan että et oikein ymmärrä mikä on olennaista.
Sieltä tippuvat ensimmäisenä pois nämä:
”TET-harjoittelu Spar-kaupassa 7. luokalla”
”Ylioppilaskirjoitusten arvosanat: Reaali L, Ruotsi E…”
”Osaaminen: Word, Excel, Powerpoint…”
”Harrastukset: Kävely, lukeminen”Loppupäässä uraa CV on enemmän tätä:
”Xyz Oy:n johtoryhmän jäsen 2009-”
”Karvaperän kunnan luottamuselinten jäsenyyksiä 1990-2018”
”Valtioneuvoston kanslian elämäntyöpalkinto yhteiskunnallisista ansioista 2014”
”18 ohjattua väitöskirjaa”
”Kolme laajalevikkisintä itsenäistä teosta: A., B., C.”Kyllä noiden Office-työkalujen osaaminen on nykyaikana aika oleellista, ainakin toimihenkilöhommissa. Esimerkiksi juuri Excel, Word ja Powerpoint, jos tehtävä sisältää minkäänlaista raportointia.
Tuohon kommentoituun kommenttiin.
Itse kirjoittamaani cv:hen en mitään harrastuksia luettele - yleensähän harrastuspuoli mainitaan niin kuin muukin vapaa-aikaan liittyvä toiminta, jos niihin kuuluu jotakin sellaista joka voisi olla eduksi työtehtävässä tai jos jotakin erityisen merkittäviä saavutuksia on niiden tiimoilta.
Mutta sitten on näitä työnhakulomakkeita, joissa kysytään harrastuksia ja niin päin pois. Sinnekään ei ehkä sitten kannata niitä kävelyä, uintia ja lukemista laittaa... ellei sitten harrasta näitä kilpaurheilumielessä tai lukeminen tarkoita jatko-opintoja esim. avoimessa yliopistossa.
Toimisto-ohjelmista. Aivan kuten tässä jo edellinen kommentoija sanoikin, toimistohommissa näiden osaamisesta saattaa olla hyötyä. Ja todellakin asia näissäkin on niin, että sitä osaamista on monella tasolla. Joku sanoo osaavansa, kun osaa kirjoittaa wordin sivulle pari sanaa. Mutta ei sitten osaa esim. sivupohjan asetteluja tehdä... Tietenkin wordin suhteen osaamista voi näyttää jos kirjoittaa cv:n itse wordillä ja käyttää tällöin wordin suomia mahdollisuuksia sivun muotoilussa - tosin tässä voi helposti käydä niin, että vaikka tekisit kaiken alusta lähtien itse, sinun oletetaan käyttäneen wordin valmiita sivumalleja/asettelumalleja. Ja niin edelleen. Nämä ovat tällaisia tulkinnanvaraisia juttuja. Paljon riippuu myös siitä, kuinka hyvin rekrytoija osaa lukea saamistaan hakemusasiakirjoista sellaista mitä niihin ei ole suorasanaisesti kirjoitettu. Ja millä asenteella niitä asiakirjoja luetaan.
Toki varminta on vääntää kaikki ikään kuin rautalangasta. Senhän tähänkin ketjuun muutamat rekrytoijina esiintyneet ovat selkeästi näyttäneet... Meitä on moneen junaan!
Harrastuksista. Mä en itse harrasta kilpailumielessä mitään, mutta olen listannut niitä hakemukseen siksi, että voin osoittaa, että mulla on muutakin elämää, kuin työ. Mutta CV:ssä näitä ei ole. Kun olen haastattelussa kysynyt palautetta hakemuksesta, on aina mainittu positiivisena asiana harrastuksista kertominen, koska ne kuitenkin kertovat ihmisestä ja hänen kiinnostuksen kohteistaan.
Haastatteluissa on tartuttu noihin harrastuksiin ja niistä on keskusteltu, yhdessä oli haastattelijana vastaavan lajin harrastaja ja siitä puhumalla saatiin luotua rento ilmapiiri.
Kyllä näin voi parhaimmillaan käydä kuten kerrot. Yhteinen harrastus voi synnyttää yhteyden haastattelijan ja haastateltavan välille. Mutta tämä siis silloin kun käy parhain päin.
Toisinkin voi käydä. Jos esim. lukuharrastuksena kertoo olevan kaunokirjallisuus, ja haastateltava itse on parhaillaan suorittamassa lukemista vaativaa avoimen yliopiston kurssia edetäkseen urallaan, niin se kaunokirjallisuuteen tyytyminen koetaan tietysti tietyn sortin pysähtyneisyydeksi, kannattaisi ennemminkin lukea uraa edistävää kirjallisuutta. Siihen tyytyminen missä on, ei ole hyvä. Näin voi käydä.
Mutta kaikki on tilannekohtaista. Joskus on hyvä, joskus ei.
No, etukäteen kun tätä ei voi tietää, on parempi, että jokainen kohdallaan miettii mitä haluaa itsestään kertoa. Mulla on pelkästään positiivisia kokemuksia siitä, että kerron itsestä jotain persoonaan liittyvää, vaikkapa niistä harrastuksista. Iso osa työnantajista ymmärtää nykyään, että vapaa-ajalla on hyvä, että ihminen tekee jotain, mikä edistää hänen hyvinvointiaan. Tämä on tullut haastatteluissa ilmi, kun kysytään esimerkiksi, että miten pidät yllä työhyvinvointia tai työssäjaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että CV:n pituus on yksi sivu. Se on se sinun tilaisuutesi esitellä, mitä relevanttia olet saanut elämässäsi aikaan sillä saralla, minne olet pyrkimässä. Jos se on pidempi, saa äkkiä kuvan että et oikein ymmärrä mikä on olennaista.
Sieltä tippuvat ensimmäisenä pois nämä:
”TET-harjoittelu Spar-kaupassa 7. luokalla”
”Ylioppilaskirjoitusten arvosanat: Reaali L, Ruotsi E…”
”Osaaminen: Word, Excel, Powerpoint…”
”Harrastukset: Kävely, lukeminen”Loppupäässä uraa CV on enemmän tätä:
”Xyz Oy:n johtoryhmän jäsen 2009-”
”Karvaperän kunnan luottamuselinten jäsenyyksiä 1990-2018”
”Valtioneuvoston kanslian elämäntyöpalkinto yhteiskunnallisista ansioista 2014”
”18 ohjattua väitöskirjaa”
”Kolme laajalevikkisintä itsenäistä teosta: A., B., C.”Kyllä noiden Office-työkalujen osaaminen on nykyaikana aika oleellista, ainakin toimihenkilöhommissa. Esimerkiksi juuri Excel, Word ja Powerpoint, jos tehtävä sisältää minkäänlaista raportointia.
Tuohon kommentoituun kommenttiin.
Itse kirjoittamaani cv:hen en mitään harrastuksia luettele - yleensähän harrastuspuoli mainitaan niin kuin muukin vapaa-aikaan liittyvä toiminta, jos niihin kuuluu jotakin sellaista joka voisi olla eduksi työtehtävässä tai jos jotakin erityisen merkittäviä saavutuksia on niiden tiimoilta.
Mutta sitten on näitä työnhakulomakkeita, joissa kysytään harrastuksia ja niin päin pois. Sinnekään ei ehkä sitten kannata niitä kävelyä, uintia ja lukemista laittaa... ellei sitten harrasta näitä kilpaurheilumielessä tai lukeminen tarkoita jatko-opintoja esim. avoimessa yliopistossa.
Toimisto-ohjelmista. Aivan kuten tässä jo edellinen kommentoija sanoikin, toimistohommissa näiden osaamisesta saattaa olla hyötyä. Ja todellakin asia näissäkin on niin, että sitä osaamista on monella tasolla. Joku sanoo osaavansa, kun osaa kirjoittaa wordin sivulle pari sanaa. Mutta ei sitten osaa esim. sivupohjan asetteluja tehdä... Tietenkin wordin suhteen osaamista voi näyttää jos kirjoittaa cv:n itse wordillä ja käyttää tällöin wordin suomia mahdollisuuksia sivun muotoilussa - tosin tässä voi helposti käydä niin, että vaikka tekisit kaiken alusta lähtien itse, sinun oletetaan käyttäneen wordin valmiita sivumalleja/asettelumalleja. Ja niin edelleen. Nämä ovat tällaisia tulkinnanvaraisia juttuja. Paljon riippuu myös siitä, kuinka hyvin rekrytoija osaa lukea saamistaan hakemusasiakirjoista sellaista mitä niihin ei ole suorasanaisesti kirjoitettu. Ja millä asenteella niitä asiakirjoja luetaan.
Toki varminta on vääntää kaikki ikään kuin rautalangasta. Senhän tähänkin ketjuun muutamat rekrytoijina esiintyneet ovat selkeästi näyttäneet... Meitä on moneen junaan!
Harrastuksista. Mä en itse harrasta kilpailumielessä mitään, mutta olen listannut niitä hakemukseen siksi, että voin osoittaa, että mulla on muutakin elämää, kuin työ. Mutta CV:ssä näitä ei ole. Kun olen haastattelussa kysynyt palautetta hakemuksesta, on aina mainittu positiivisena asiana harrastuksista kertominen, koska ne kuitenkin kertovat ihmisestä ja hänen kiinnostuksen kohteistaan.
Haastatteluissa on tartuttu noihin harrastuksiin ja niistä on keskusteltu, yhdessä oli haastattelijana vastaavan lajin harrastaja ja siitä puhumalla saatiin luotua rento ilmapiiri.
Kyllä näin voi parhaimmillaan käydä kuten kerrot. Yhteinen harrastus voi synnyttää yhteyden haastattelijan ja haastateltavan välille. Mutta tämä siis silloin kun käy parhain päin.
Toisinkin voi käydä. Jos esim. lukuharrastuksena kertoo olevan kaunokirjallisuus, ja haastateltava itse on parhaillaan suorittamassa lukemista vaativaa avoimen yliopiston kurssia edetäkseen urallaan, niin se kaunokirjallisuuteen tyytyminen koetaan tietysti tietyn sortin pysähtyneisyydeksi, kannattaisi ennemminkin lukea uraa edistävää kirjallisuutta. Siihen tyytyminen missä on, ei ole hyvä. Näin voi käydä.
Mutta kaikki on tilannekohtaista. Joskus on hyvä, joskus ei.
No, etukäteen kun tätä ei voi tietää, on parempi, että jokainen kohdallaan miettii mitä haluaa itsestään kertoa. Mulla on pelkästään positiivisia kokemuksia siitä, että kerron itsestä jotain persoonaan liittyvää, vaikkapa niistä harrastuksista. Iso osa työnantajista ymmärtää nykyään, että vapaa-ajalla on hyvä, että ihminen tekee jotain, mikä edistää hänen hyvinvointiaan. Tämä on tullut haastatteluissa ilmi, kun kysytään esimerkiksi, että miten pidät yllä työhyvinvointia tai työssäjaksamista.
Kyllä, kyllä, oikeassa olet. Mutta ehkäpä minun pointtini onkin juuri siinä, että rekrytoija tai haastattelija ei oikein ole sisäistänyt tätä puolta asiassa. Ja hän painottaa jatkuvaa suorittamista uran edistämiseksi! Mikä ei kyllä ole lainkaan miellyttävä kokemus siinä haastattelutilanteessa sitten huomata tällaista kohtelua saavansa, etenkin jos se tehtävä johon hakee ei ole hierarkiassa mitenkään erityisen korkealla. Tai ehkäpä se haastattelija sitten kokee, että nyt on haastateltavana oleva jättänyt itsensä syyttä suotta liian alas, olisi pitänyt pyrkiä parempaan. No, se taas on haastateltavan valinta, ja jos hän on tähän tiettyyn tehtävään hakemassa, niin pitäisi nyt sitten kuitenkin keskittyä haastattelussa pohtimaan sitä, miten haastateltava on tähän tehtävään positiossa.. Vähän voi tulla vaikutelmaksi sekin, että haastattelija suoraan sanoen vxttuilee... ja sehän taas on asiatonta käyttäytymistä. Jos on hakenut tiettyyn tehtävään, on koulutus ja kokemus, niin keskityttäisi sitten siihen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että CV:n pituus on yksi sivu. Se on se sinun tilaisuutesi esitellä, mitä relevanttia olet saanut elämässäsi aikaan sillä saralla, minne olet pyrkimässä. Jos se on pidempi, saa äkkiä kuvan että et oikein ymmärrä mikä on olennaista.
Sieltä tippuvat ensimmäisenä pois nämä:
”TET-harjoittelu Spar-kaupassa 7. luokalla”
”Ylioppilaskirjoitusten arvosanat: Reaali L, Ruotsi E…”
”Osaaminen: Word, Excel, Powerpoint…”
”Harrastukset: Kävely, lukeminen”Loppupäässä uraa CV on enemmän tätä:
”Xyz Oy:n johtoryhmän jäsen 2009-”
”Karvaperän kunnan luottamuselinten jäsenyyksiä 1990-2018”
”Valtioneuvoston kanslian elämäntyöpalkinto yhteiskunnallisista ansioista 2014”
”18 ohjattua väitöskirjaa”
”Kolme laajalevikkisintä itsenäistä teosta: A., B., C.”Kyllä noiden Office-työkalujen osaaminen on nykyaikana aika oleellista, ainakin toimihenkilöhommissa. Esimerkiksi juuri Excel, Word ja Powerpoint, jos tehtävä sisältää minkäänlaista raportointia.
Tuohon kommentoituun kommenttiin.
Itse kirjoittamaani cv:hen en mitään harrastuksia luettele - yleensähän harrastuspuoli mainitaan niin kuin muukin vapaa-aikaan liittyvä toiminta, jos niihin kuuluu jotakin sellaista joka voisi olla eduksi työtehtävässä tai jos jotakin erityisen merkittäviä saavutuksia on niiden tiimoilta.
Mutta sitten on näitä työnhakulomakkeita, joissa kysytään harrastuksia ja niin päin pois. Sinnekään ei ehkä sitten kannata niitä kävelyä, uintia ja lukemista laittaa... ellei sitten harrasta näitä kilpaurheilumielessä tai lukeminen tarkoita jatko-opintoja esim. avoimessa yliopistossa.
Toimisto-ohjelmista. Aivan kuten tässä jo edellinen kommentoija sanoikin, toimistohommissa näiden osaamisesta saattaa olla hyötyä. Ja todellakin asia näissäkin on niin, että sitä osaamista on monella tasolla. Joku sanoo osaavansa, kun osaa kirjoittaa wordin sivulle pari sanaa. Mutta ei sitten osaa esim. sivupohjan asetteluja tehdä... Tietenkin wordin suhteen osaamista voi näyttää jos kirjoittaa cv:n itse wordillä ja käyttää tällöin wordin suomia mahdollisuuksia sivun muotoilussa - tosin tässä voi helposti käydä niin, että vaikka tekisit kaiken alusta lähtien itse, sinun oletetaan käyttäneen wordin valmiita sivumalleja/asettelumalleja. Ja niin edelleen. Nämä ovat tällaisia tulkinnanvaraisia juttuja. Paljon riippuu myös siitä, kuinka hyvin rekrytoija osaa lukea saamistaan hakemusasiakirjoista sellaista mitä niihin ei ole suorasanaisesti kirjoitettu. Ja millä asenteella niitä asiakirjoja luetaan.
Toki varminta on vääntää kaikki ikään kuin rautalangasta. Senhän tähänkin ketjuun muutamat rekrytoijina esiintyneet ovat selkeästi näyttäneet... Meitä on moneen junaan!
Harrastuksista. Mä en itse harrasta kilpailumielessä mitään, mutta olen listannut niitä hakemukseen siksi, että voin osoittaa, että mulla on muutakin elämää, kuin työ. Mutta CV:ssä näitä ei ole. Kun olen haastattelussa kysynyt palautetta hakemuksesta, on aina mainittu positiivisena asiana harrastuksista kertominen, koska ne kuitenkin kertovat ihmisestä ja hänen kiinnostuksen kohteistaan.
Haastatteluissa on tartuttu noihin harrastuksiin ja niistä on keskusteltu, yhdessä oli haastattelijana vastaavan lajin harrastaja ja siitä puhumalla saatiin luotua rento ilmapiiri.
Kyllä näin voi parhaimmillaan käydä kuten kerrot. Yhteinen harrastus voi synnyttää yhteyden haastattelijan ja haastateltavan välille. Mutta tämä siis silloin kun käy parhain päin.
Toisinkin voi käydä. Jos esim. lukuharrastuksena kertoo olevan kaunokirjallisuus, ja haastateltava itse on parhaillaan suorittamassa lukemista vaativaa avoimen yliopiston kurssia edetäkseen urallaan, niin se kaunokirjallisuuteen tyytyminen koetaan tietysti tietyn sortin pysähtyneisyydeksi, kannattaisi ennemminkin lukea uraa edistävää kirjallisuutta. Siihen tyytyminen missä on, ei ole hyvä. Näin voi käydä.
Mutta kaikki on tilannekohtaista. Joskus on hyvä, joskus ei.
No, etukäteen kun tätä ei voi tietää, on parempi, että jokainen kohdallaan miettii mitä haluaa itsestään kertoa. Mulla on pelkästään positiivisia kokemuksia siitä, että kerron itsestä jotain persoonaan liittyvää, vaikkapa niistä harrastuksista. Iso osa työnantajista ymmärtää nykyään, että vapaa-ajalla on hyvä, että ihminen tekee jotain, mikä edistää hänen hyvinvointiaan. Tämä on tullut haastatteluissa ilmi, kun kysytään esimerkiksi, että miten pidät yllä työhyvinvointia tai työssäjaksamista.
Kyllä, kyllä, oikeassa olet. Mutta ehkäpä minun pointtini onkin juuri siinä, että rekrytoija tai haastattelija ei oikein ole sisäistänyt tätä puolta asiassa. Ja hän painottaa jatkuvaa suorittamista uran edistämiseksi! Mikä ei kyllä ole lainkaan miellyttävä kokemus siinä haastattelutilanteessa sitten huomata tällaista kohtelua saavansa, etenkin jos se tehtävä johon hakee ei ole hierarkiassa mitenkään erityisen korkealla. Tai ehkäpä se haastattelija sitten kokee, että nyt on haastateltavana oleva jättänyt itsensä syyttä suotta liian alas, olisi pitänyt pyrkiä parempaan. No, se taas on haastateltavan valinta, ja jos hän on tähän tiettyyn tehtävään hakemassa, niin pitäisi nyt sitten kuitenkin keskittyä haastattelussa pohtimaan sitä, miten haastateltava on tähän tehtävään positiossa.. Vähän voi tulla vaikutelmaksi sekin, että haastattelija suoraan sanoen vxttuilee... ja sehän taas on asiatonta käyttäytymistä. Jos on hakenut tiettyyn tehtävään, on koulutus ja kokemus, niin keskityttäisi sitten siihen...
Haastateltavana olevankin on siinä tilanteessa yritettävä lukea haastattelijaa. No, väittelyyn ei nyt sitten kuitenkaan tarvitse ruveta. Todellakin, minä olen tässä jo avoimessa yliopistossa... sinä se vaan pakerrat samalla tasolla loppuun asti. No, jonkunhan ne on ne alemman tason työtkin tehtävä. Vai mitä?
Mutta hienoa kuitenkin sinulle kun sinä olet haastattelutilanteissa saanut pelkkää positiivista kokemusta itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että CV:n pituus on yksi sivu. Se on se sinun tilaisuutesi esitellä, mitä relevanttia olet saanut elämässäsi aikaan sillä saralla, minne olet pyrkimässä. Jos se on pidempi, saa äkkiä kuvan että et oikein ymmärrä mikä on olennaista.
Sieltä tippuvat ensimmäisenä pois nämä:
”TET-harjoittelu Spar-kaupassa 7. luokalla”
”Ylioppilaskirjoitusten arvosanat: Reaali L, Ruotsi E…”
”Osaaminen: Word, Excel, Powerpoint…”
”Harrastukset: Kävely, lukeminen”Loppupäässä uraa CV on enemmän tätä:
”Xyz Oy:n johtoryhmän jäsen 2009-”
”Karvaperän kunnan luottamuselinten jäsenyyksiä 1990-2018”
”Valtioneuvoston kanslian elämäntyöpalkinto yhteiskunnallisista ansioista 2014”
”18 ohjattua väitöskirjaa”
”Kolme laajalevikkisintä itsenäistä teosta: A., B., C.”Kyllä noiden Office-työkalujen osaaminen on nykyaikana aika oleellista, ainakin toimihenkilöhommissa. Esimerkiksi juuri Excel, Word ja Powerpoint, jos tehtävä sisältää minkäänlaista raportointia.
Tuohon kommentoituun kommenttiin.
Itse kirjoittamaani cv:hen en mitään harrastuksia luettele - yleensähän harrastuspuoli mainitaan niin kuin muukin vapaa-aikaan liittyvä toiminta, jos niihin kuuluu jotakin sellaista joka voisi olla eduksi työtehtävässä tai jos jotakin erityisen merkittäviä saavutuksia on niiden tiimoilta.
Mutta sitten on näitä työnhakulomakkeita, joissa kysytään harrastuksia ja niin päin pois. Sinnekään ei ehkä sitten kannata niitä kävelyä, uintia ja lukemista laittaa... ellei sitten harrasta näitä kilpaurheilumielessä tai lukeminen tarkoita jatko-opintoja esim. avoimessa yliopistossa.
Toimisto-ohjelmista. Aivan kuten tässä jo edellinen kommentoija sanoikin, toimistohommissa näiden osaamisesta saattaa olla hyötyä. Ja todellakin asia näissäkin on niin, että sitä osaamista on monella tasolla. Joku sanoo osaavansa, kun osaa kirjoittaa wordin sivulle pari sanaa. Mutta ei sitten osaa esim. sivupohjan asetteluja tehdä... Tietenkin wordin suhteen osaamista voi näyttää jos kirjoittaa cv:n itse wordillä ja käyttää tällöin wordin suomia mahdollisuuksia sivun muotoilussa - tosin tässä voi helposti käydä niin, että vaikka tekisit kaiken alusta lähtien itse, sinun oletetaan käyttäneen wordin valmiita sivumalleja/asettelumalleja. Ja niin edelleen. Nämä ovat tällaisia tulkinnanvaraisia juttuja. Paljon riippuu myös siitä, kuinka hyvin rekrytoija osaa lukea saamistaan hakemusasiakirjoista sellaista mitä niihin ei ole suorasanaisesti kirjoitettu. Ja millä asenteella niitä asiakirjoja luetaan.
Toki varminta on vääntää kaikki ikään kuin rautalangasta. Senhän tähänkin ketjuun muutamat rekrytoijina esiintyneet ovat selkeästi näyttäneet... Meitä on moneen junaan!
Harrastuksista. Mä en itse harrasta kilpailumielessä mitään, mutta olen listannut niitä hakemukseen siksi, että voin osoittaa, että mulla on muutakin elämää, kuin työ. Mutta CV:ssä näitä ei ole. Kun olen haastattelussa kysynyt palautetta hakemuksesta, on aina mainittu positiivisena asiana harrastuksista kertominen, koska ne kuitenkin kertovat ihmisestä ja hänen kiinnostuksen kohteistaan.
Haastatteluissa on tartuttu noihin harrastuksiin ja niistä on keskusteltu, yhdessä oli haastattelijana vastaavan lajin harrastaja ja siitä puhumalla saatiin luotua rento ilmapiiri.
Kyllä näin voi parhaimmillaan käydä kuten kerrot. Yhteinen harrastus voi synnyttää yhteyden haastattelijan ja haastateltavan välille. Mutta tämä siis silloin kun käy parhain päin.
Toisinkin voi käydä. Jos esim. lukuharrastuksena kertoo olevan kaunokirjallisuus, ja haastateltava itse on parhaillaan suorittamassa lukemista vaativaa avoimen yliopiston kurssia edetäkseen urallaan, niin se kaunokirjallisuuteen tyytyminen koetaan tietysti tietyn sortin pysähtyneisyydeksi, kannattaisi ennemminkin lukea uraa edistävää kirjallisuutta. Siihen tyytyminen missä on, ei ole hyvä. Näin voi käydä.
Mutta kaikki on tilannekohtaista. Joskus on hyvä, joskus ei.
No, etukäteen kun tätä ei voi tietää, on parempi, että jokainen kohdallaan miettii mitä haluaa itsestään kertoa. Mulla on pelkästään positiivisia kokemuksia siitä, että kerron itsestä jotain persoonaan liittyvää, vaikkapa niistä harrastuksista. Iso osa työnantajista ymmärtää nykyään, että vapaa-ajalla on hyvä, että ihminen tekee jotain, mikä edistää hänen hyvinvointiaan. Tämä on tullut haastatteluissa ilmi, kun kysytään esimerkiksi, että miten pidät yllä työhyvinvointia tai työssäjaksamista.
Kyllä, kyllä, oikeassa olet. Mutta ehkäpä minun pointtini onkin juuri siinä, että rekrytoija tai haastattelija ei oikein ole sisäistänyt tätä puolta asiassa. Ja hän painottaa jatkuvaa suorittamista uran edistämiseksi! Mikä ei kyllä ole lainkaan miellyttävä kokemus siinä haastattelutilanteessa sitten huomata tällaista kohtelua saavansa, etenkin jos se tehtävä johon hakee ei ole hierarkiassa mitenkään erityisen korkealla. Tai ehkäpä se haastattelija sitten kokee, että nyt on haastateltavana oleva jättänyt itsensä syyttä suotta liian alas, olisi pitänyt pyrkiä parempaan. No, se taas on haastateltavan valinta, ja jos hän on tähän tiettyyn tehtävään hakemassa, niin pitäisi nyt sitten kuitenkin keskittyä haastattelussa pohtimaan sitä, miten haastateltava on tähän tehtävään positiossa.. Vähän voi tulla vaikutelmaksi sekin, että haastattelija suoraan sanoen vxttuilee... ja sehän taas on asiatonta käyttäytymistä. Jos on hakenut tiettyyn tehtävään, on koulutus ja kokemus, niin keskityttäisi sitten siihen...
Haastateltavana olevankin on siinä tilanteessa yritettävä lukea haastattelijaa. No, väittelyyn ei nyt sitten kuitenkaan tarvitse ruveta. Todellakin, minä olen tässä jo avoimessa yliopistossa... sinä se vaan pakerrat samalla tasolla loppuun asti. No, jonkunhan ne on ne alemman tason työtkin tehtävä. Vai mitä?
Mutta hienoa kuitenkin sinulle kun sinä olet haastattelutilanteissa saanut pelkkää positiivista kokemusta itsellesi.
Kyllähän niitä huonojakin haastattelukokemuksia on, mutta ei ne harrastuksiin ole yleensä liittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi sivu; tiivis, selkeä, persoonallinen. Muistakaa että cv:itä saattaa tulla satoja ja yhden "käsittelyyn" alkukarsinnassa käytetään muutamia kymmeniä sekunteja - max minuutti. Pitempiä kuin 1 sivu ei jaksa, jouda eikä viitsi lukea.
t: rekrytoija
Luetko edes hakemuksia? Ensimmäinen silmäiltävä on kai hakemus. Tai yleensäkin ensimmäinen, mitä saapuneille hakemuksille liitteineen tehdään, on silmäily.
Et jaksa katsoa hakemuksia läpi. No, saattapa mennä paljon hyvää hukkaan, ja se joka osaa kikkailla, pääsee läpi. Et jaksa! Mitä sinä työssäsi sitten jaksat? Jos minä sanon työtehtävässäni etten jaksa purkaa kuormaa, niin huonosti taitaisi käydä. En jaksa!
Yllättävää kyllä, monesti ensimmäinen silmäiltävä on cv. Jos siinä ominaisuudet kohtaa, edetään hakemukseen.
Pääsääntöisesti kokemus on osoittanut, että mitä pätevämpi ja sopivampi hakija, sen lyhempi ja täsmällisempi cv+hakemus. Mitä vähemmän on relevanttia osaamista, sen enemmän jaaritellaan tyhjänpäiväisiä, keksimällä keksitään työkokemusta jne jne.
Mitä tulee ajankäyttööni, kutsun sitä tehokkuudeksi. Tyhjästä tempaistua liirumlaarum-hakemustekstiä ei kannata paria silmäystä pitempään katsella. Kokenut silmä näkee onko sitä osaamista vai ei.
-Rekrytoija-
Ps. tarkennuksena mainittakoon että koskee yksityistä sektoria. Julkisen/akateemisen puolen ansio- ja julkaisuluetteloissa eri tilanne.
-Sama-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi sivu; tiivis, selkeä, persoonallinen. Muistakaa että cv:itä saattaa tulla satoja ja yhden "käsittelyyn" alkukarsinnassa käytetään muutamia kymmeniä sekunteja - max minuutti. Pitempiä kuin 1 sivu ei jaksa, jouda eikä viitsi lukea.
t: rekrytoija
Luetko edes hakemuksia? Ensimmäinen silmäiltävä on kai hakemus. Tai yleensäkin ensimmäinen, mitä saapuneille hakemuksille liitteineen tehdään, on silmäily.
Et jaksa katsoa hakemuksia läpi. No, saattapa mennä paljon hyvää hukkaan, ja se joka osaa kikkailla, pääsee läpi. Et jaksa! Mitä sinä työssäsi sitten jaksat? Jos minä sanon työtehtävässäni etten jaksa purkaa kuormaa, niin huonosti taitaisi käydä. En jaksa!Yllättävää kyllä, monesti ensimmäinen silmäiltävä on cv. Jos siinä ominaisuudet kohtaa, edetään hakemukseen.
Pääsääntöisesti kokemus on osoittanut, että mitä pätevämpi ja sopivampi hakija, sen lyhempi ja täsmällisempi cv+hakemus. Mitä vähemmän on relevanttia osaamista, sen enemmän jaaritellaan tyhjänpäiväisiä, keksimällä keksitään työkokemusta jne jne.
Mitä tulee ajankäyttööni, kutsun sitä tehokkuudeksi. Tyhjästä tempaistua liirumlaarum-hakemustekstiä ei kannata paria silmäystä pitempään katsella. Kokenut silmä näkee onko sitä osaamista vai ei.
-Rekrytoija-
Ps. tarkennuksena mainittakoon että koskee yksityistä sektoria. Julkisen/akateemisen puolen ansio- ja julkaisuluetteloissa eri tilanne.
-Sama-
No, siis yleensä kai se ensimmäinen kriteeri on sopiva koulutus? Eli se on ainakin mulla eka sivulla. Sit työkokemus ja jokaisesta mainitsemastani työtehtävästä muutaman rivin teksti. Jos tittelinä on mekaniikkasuunnittelija, työtehtävä voi hyvinkin poiketa riippuen firmasta. Samoin käytetyt työkalut.
Sitten yleensä mikä kiinnostaa, on kielitaito. Tuossa on jo helposti 2 sivua.
En tiedä, en ole koskaan sellaista tehny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä työtä kokeilin, mutta en pystynyt siihenkään.
Kaksirivinen cv on lyhyt.
Yksi, jos ei mahdu yhdelle niin jotenkin epäilyttävää, selittelyn makua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka muka lukee pitkiä CV:a jos paikkaan on 123 hakijaa. Kyllä CV pitää pystyä tiivistämään vajaaseen A4:seen jos aikoo pysyä kisassa mukana. Lopussa voi luvata toimittaa yksityiskohtaisemman CV:n tarvittaessa.
Ei montaa riviä kerry. Viimeiset 23 v. yrittäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsista tulee tyhjiä välejä? Minä olen ollut työpaikassa x 1988-2001. Lapset ovat syntyneet 1996,1998,2000 eli työssäoloaikana.
Kerron sinulle salaisuuden, joka saattaa järkyttää mieltäsi:
Kaikki eivät saa lapsia työssäoloaikana.
Siksipä ne kannattaa tehdä työssäoloaikana niin ei selitettäviä aukkoja cv:hen
Linked-in linkki.😬 welcome to the 21st century
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsista tulee tyhjiä välejä? Minä olen ollut työpaikassa x 1988-2001. Lapset ovat syntyneet 1996,1998,2000 eli työssäoloaikana.
Kerron sinulle salaisuuden, joka saattaa järkyttää mieltäsi:
Kaikki eivät saa lapsia työssäoloaikana.
Mikä se sellainen työpaikka on, jossa ei panosteta lastentekoon työaikana?!
Vierailija kirjoitti:
Yksi sivu, sisältää kuvan ja linkin kanavalle perusjuttujen lisäksi. Olen merkinnyt vain tuoreen työkokemuksen, alle 3 vuoden ajalta. Tuossa on 6 työpaikkaa. Olen siirtynyt aina parempiin hommiin kuin edellisessä paikassa. Se on nykyaikaa.
Monissa paikoissa vierastetaan jatkuvaa paikanvaihtajaa. Vai lienetkö kuitenkaan vaihtanut vapaaehtoisesti...
Kaksi ja puoli sivua. Työkokemusta lisäksi näyttelyt, apurahat ja muu taiteellinen työskentely vie tilaa.