Miksi vanhemmat väittää ettei ainoa lapsi kaipaa sisaruksia?

Olen itsekin ainoa lapsi enkä ole kaivannut sisaruksia. Miksi olisin? Mitä olen katsellut lähipiirin sisaruksia, ainaista kinastelua ja tappelua tuntui olevan. Seuraa heistä toki toisilleen ja rakkaita perheenjäseniä, mutta kyllähän sitä lapsi voi kaveerata toistenkin kanssa kuin jonkun sisaruksen, en minä koe että olisin mistään jäänyt paitsi, ehkä se omakin asenne elämässä vaikuttaa miten asiat kokee.

Toki jotkut haluavat eri asioita ja kokevat jäävänsä paitsi jos ei elämä ole ihan samanlaista kuin kaikilla muillakin. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, että miksi toisille on niin suuri tragedia vaikka lapsettomuus, ehkä nuorille pitäisi opettaa että se ei ole mikään itsestäänselvyys elämässä. Jotenkin aina oletetaan, että elämä menee tietyllä lailla ja kun se ei menekään, siinä katkeruudessa piehtaroidaan sitten loputtomiin. Ja kyllä, saa tuntea surua ja olla katkera jos haluaa ja toki jos elämässä paljon vastoinkäymisiä niin kyllähän ne voi masentaa, mutta jotenkin aina se että elämä on tyyliin täydellistä mutta on se yksi asia joka ei ole samoin kuin muilla. Kuten että on hyvä elämä, mutta ainoa lapsi. Tai lapseton, mutta kaikki muu kunnossa. Miksi siis keskittyä vain johonkin yhteen "puutteeseen", jos muut asiat kunnossa. Jos sille asialle ei mitään mahda, sen kanssa on vain opittava elämään.

Niiden sisaruksellisten jotka eivät ole väleissä sisarustensa kanssa kannattaa myös katsoa peiliin. Jos on vaikka 6 sisarusta, eikä kukaan heistä tule toimeen sen yhden kanssa niin kenessähän on vika.. Kun näkee näitäkin jolla on monta sisarusta ja vika nähdään vaan sisaruksissa. Unohdetaan täysin oma narsismi ja väkivaltaisuus. En minä, kun nuo loput 5 on vain hankalia.

Lapsia tulee tehdä sen takia, että niitä halutaan, ei sen takia että niistä olisi toisilleen seuraa.

Siltikin uskallan väittää, että sisarukset ovat elämässä rikkaus ja perheet, joissa on oikeasti todella huonot välit ovat harvinaisia. Todella huonoiksi väleiksi en laske sitä, jos on ajoittaista sisarkateutta ja välillä lapsena tapellaan rajustikin.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:27"]Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen.
[/quote]

Kyllä se lapsikin usein tajuaa, että toinen lapsi tarkoittaa sitä, ettei vanhemmista voi enää lypsää kaikkea irti ja hänen pillinsä mukaan tanssiminen loppuu. Toinen lapsi tuo mukanaan jakamisen ja rajat, ja vie äidin huomion, eihän se hemmoteltu esikoinen niitä halua.

Sisaruksissa on kyllä niin paljon hyviä asioita, että itsellä ainakin ne huonot ovat aika toissijaisia. Joo, välillä olen ollut siskolle kateellinen, ollaan tapeltu, välitkin on olleet lyhyitä aikoja jäähyllä... mutta silti siskoni on se, joka tuntee minut parhaiten, joka on aina ollut läsnä hyvässä ja pahassa, joka ymmärtää ne juuri meidän perheen omituisuudet. Jolta voin aina pyytää apua, jonka kotiin olen aina tervetullut (ja toisinpäin sama), jonka kanssa on huolehdittu vanhemmista... siskoni lapset ovat omien lasteni ihania serkkuja, yhtä rakkaita ja tärkeitä kuin omat lapset.

Ei, en voisi kuvitella kuinka paljon ankeampaa elämä olisi ilman ihanaa siskoani <3

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:27"]Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen. [/quote] Kyllä se lapsikin usein tajuaa, että toinen lapsi tarkoittaa sitä, ettei vanhemmista voi enää lypsää kaikkea irti ja hänen pillinsä mukaan tanssiminen loppuu. Toinen lapsi tuo mukanaan jakamisen ja rajat, ja vie äidin huomion, eihän se hemmoteltu esikoinen niitä halua.

[/quote]

Niin, ainahan kun on ainoa lapsi niin hän on hemmoteltu ja ei ole opetettu jakamista tai rajoja, ja vanhemmatkin tanssivat lapsen pillin mukaan ja niistä voi lypsää kaiken irti... Huokaus.

Ihan oikeasti, voisiko vähän kapeakatseisemmin vielä ajatella siitä että on ainoa lapsi. Aika montaa ainoaa lasta kasvatetaan kuten muitakin lapsia, eikä hemmotella pilalle ym. Joillain on vain jotain ihmeellisiä piintyneitä käsityksiä siitä että joku on ainoa lapsi, ihan kuin se nyt olisi jotain erikoista tai jotenkin väärin.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:08"]

Niiden sisaruksellisten jotka eivät ole väleissä sisarustensa kanssa kannattaa myös katsoa peiliin. Jos on vaikka 6 sisarusta, eikä kukaan heistä tule toimeen sen yhden kanssa niin kenessähän on vika.. Kun näkee näitäkin jolla on monta sisarusta ja vika nähdään vaan sisaruksissa. Unohdetaan täysin oma narsismi ja väkivaltaisuus. En minä, kun nuo loput 5 on vain hankalia.

[/quote]

Ihan niin kuin kadulla vastaantulijat niin et sinäkään lähde solmimaan ystävyyksiä kenentahansa kanssa. Joskus jopa sisarukset ovat niin ääripäissä että samat vanhemmat ovat ainoa yhdistävä tekijä. Muutoin nämä eivät ollenkaan saa toistensa seurasta mitään. Eikä sitä väkisin pidäkään jonkin pyhän sisaruuden takia vaan kaikki elävät itselleen sopivaa elämää.

Serkkujakaan ei muuten ole ilman niitä sisaruksia... seuraavilla polvilla nimittäin.

Minä olen 36v ainokainen enkä ole ikinä halunnut tai kaivannut sisarusta, tuskinpa tulen kaipaamaankaan.

Meillä on ja tulee olemaan vain yksi lapsi siksi, ettå nykyisen kiireellisen arjen keskellä ei montaa ehdi kasvattamaan. Pystyy antamaan kaiken huomion sille yhdelle. Minulla on kyllä samaa sukupuolta oleva vanhempi sisarus, mutta en yrityksistä huolimatta ole enää / ole koskaan ollut mitenkään lämpimissä väleissä sen kanssa.

Hassua kun jotkut syyttävät vanhempiaan ja ovat katkeria, koska eivät saaneet sisarusta. Koskaan ei voi tietää sitä todellista syytä miksi sisarusta ei tullut, tosin ei se lapselle kuulukaan. Perheitä on erilaisia. Ja ei, lapsemme ei ole jäämässä ainoaksi lapseksi, jos meille vain siunataan vielä toinen lapsi. Tuntuu vaan nyt jo pahalta, kun painostus alkaa ja mitä jos toista ei vain tule. 

Itse en kaivannut pienenä saati teininä sisaruksia, minun jälkeen tehtiin yksi abortti. Nyt aikuisena olen hieman katellinen muille jotka voivat viettää sisarustensa perheen kanssa illanistujaisia ymsyms. Myös tulevilla? Lapsillani ei ole minun puolelta serkkuja, ja itse jään "yksin", kun vanhemmista aika jättää.

Kyllä jokainen jossain vaiheessa kaipaa. Muuta väittävät ovat suhteellisen pahasti hakoteillä.

Se kuinka isoa se kaipuu sitten on, onkin toinen juttu. Joku miettii joskus ohimennen vähän haikeana, jollakulla on suuria katkeruuden tunteita. 

Ihminen kuitenkin lopulta tarvitsee ihmistä...

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:22"]Kyllä jokainen jossain vaiheessa kaipaa. Muuta väittävät ovat suhteellisen pahasti hakoteillä.

Se kuinka isoa se kaipuu sitten on, onkin toinen juttu. Joku miettii joskus ohimennen vähän haikeana, jollakulla on suuria katkeruuden tunteita. 

Ihminen kuitenkin lopulta tarvitsee ihmistä...
[/quote]

Ja sen ihmisen on pakko olla samaa verta, koska?

Minä olen ainoa lapsi, enkä ole koskaan kaivannut sisarusta. Lienee kysymys paljon henkilökohtaisista ominaisuuksista. Kyllä minulla kavereita oli/on, mutta olen aina ollut tyyppiä, jolle ei ole ongelma olla yksin. Yksinäisyyttä en ole oikeastaan kokenut missäään elämänvaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:22"]

Kyllä jokainen jossain vaiheessa kaipaa. Muuta väittävät ovat suhteellisen pahasti hakoteillä.

Se kuinka isoa se kaipuu sitten on, onkin toinen juttu. Joku miettii joskus ohimennen vähän haikeana, jollakulla on suuria katkeruuden tunteita. 

Ihminen kuitenkin lopulta tarvitsee ihmistä...

[/quote]

Totta, ihminen kaipaa toista ihmistä, mutta sisarus sen toisen ihmisen ei tarvitse olla!

terv. ainoa lapsi

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:37"]

Olen ainoa lapsi enkä koskaan ole kaivannut sisaruksia. Meillä on yksi lapsi, joka myös on ilmoittanut muuttavansa mummolaan, jos sisaruksia tulee (ei ole tulossa).

[/quote]

Olet aivopessyt lapsesi.

Kaverisuhteet muuttuvat läpi elämän, parisuhteet purkautuvat jne. Vanhemmat yleensä kuolevat ennen lapsiaan. Sisaruussuhde on useimmille pitkäaikaisin ihmissuhde, joka jatkuu läpi koko elämän (jos nyt kaikki menee suhteellisen normaalisti). Siksi se on monelle erityinen, eikä mikään suhde ole oikein vastaava.

Se ei tietenkään tarkoita, etteikö voisi olla tyytyväinn ilmankin sisaruksia tai että voisi jopa toivoa, ettei sisaruksia olisi, jos välit ovat huonot. Mutta silloin kun asiat menevät hyvin, ei oikein mikään voi korvata sisarussuhdetta.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 09:49"]Mikä ihmeen ongelma tämä on? Kuka jaksaa tällaista miettiä aikuisena. Ei meidän kenenkään elämä mene valmiin kaavan mukaan. Ihan yhtä paljon voisi miettiä, miksi vanhempani halusivat asua Suomessa. Ei he koskaan kysyneet missä minä haluaisin asua [/quote] Kyllä sitä vaan jaksaa miettiä kun tajuaa aikuisena ettei ole sisaruksia joiden luona käydä ja ketään kenen kanssa jakaa vastuu vanhenevista vanhemmista. Aika kylmää väittää ettei se enää aikuisena tunnu että ei ole sisaruksia.

[/quote]

Monilla on sairaita sisaruksia joista joutuvat huolehtimaan vielä vanhempien lisäksi.

Kaikki varmasti haluaisivat hyvän ja lämpimän sisarussuhteen. Sellaista ei mikään voi korvata, totta. Mutta sellaista ei silti saa vain sillä, että olisi niitä sisaruksia. Ihminen kun ei yksin päätä minkään ihmissuhteensa onnistumisesta.