Miksi vanhemmat väittää ettei ainoa lapsi kaipaa sisaruksia?

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:05"]

Miksi monilapsiset perheet aina väittävät että yksilapsiset tarvitsevat sisaruksen....

[/quote]

Koska he ovat jo tajunneet asian.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:20"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:05"]

Miksi monilapsiset perheet aina väittävät että yksilapsiset tarvitsevat sisaruksen....

[/quote]

Koska he ovat jo tajunneet asian.
[/quote] miksi monilapsiset haluavat jauhaa tästä?

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"]

Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap.

[/quote]

Lässyn lässyn, mitä itsekeskeistä paskaa ap. Ja kyllä, mulla on kaksi lasta eikä toista todellakaan suunniteltu ja luotu ensimmäisen viihdyttäjäksi tms.

[/quote]

Joo, on se kamalan itsekeskeistä paskaa ja lässytystä kertoa vanhemmille, jotka voivat vielä tehdä jotain asialle, että iso osa ainoista lapsista kaipaa sisaruksia, usein vasta aikuisina. Mutta kaipaa. Ei viihdyttäjäksi, kuten provosoivasti yrität sanoa, vaan se vaan on monen ihmisen elämän pisin ihmissuhde, ja monelle äärimmäisen tärkeä. Ikävä, ettet näe siitä niin. Toivottavasti kuitenkin pyrit tukemaan sisarusten välejä toisiinsa, etkä ryssi niitä tuolla paskalla asenteellasi tms.
[/quote] ja kaikilla se ei ole mahdollista. Tuleeko mieleen tätä sisaruapropagandaa jauhaessanne, että jotkut itkevät sekundaariata lapsettomuuttaan.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:15"]

Ystävät tulevat ja menevät, usein heillä on vielä omat sisaruksensa tärkeämpänä. Joskus sisarukset eivät tule toimeen, vaikka vanhemmat yrittäisivät mitä, mutta se on riski jonka ottaisin. On perseestä olla ainoana miettimässä höperölle vanhemmalle sijoituspaikkaa tai laittamassa hautajaisia. Eikä ole ketään, jonka kanssa jutella omasta lapsuudestaan ja ehkä traumoistakin. 

//

Kukaan ei ole sanonut, että lapsia tarvitsisi tehdä seitsemän. Mutta ainoa lapsi jää usein vaille jotain hyvin tärkeää, eikä sitä voi kasvatuksella tai ystävillä korvata. En tekisi tätä karhunpalvelusta omalle lapselleni, jos asialle vain jotain voisin. Ja tämä siis ainoan lapsen näppikseltä.

[/quote]

Mä taas koin helpompana että päätin yksin vanhenevien vanhempien hoidosta, monet ystävät joilla sisaruksia ovat olleet hyvinkin erimielisiä mitä pitäisi tehdä, kuka tekee mitä ja kuka tekee enemmän. En myöskään kaipaa ketään jonka kanssa jutella sen kummemmin lapsuudesta, mulle riittää se että voin muistella esim. miehen tai ystävän kanssa ja vertailla eroja ja yhtäläisyyksiä.

Ja tottakai ainoa jää vaille jotain - ihan samalla tavalla kuin jokainen jää. Niitä asioita on isompia ja pienempiä, joillain puuttu vanhempi (tai molemmat), joillain sisarukset. Joku asuu koko ikänsä yhdellä paikkakunnalla, toinen päätyy ulkomaille. Jollain on eläimiä, toisella ei ja sama lasten kanssa. Kaikki kokemukset muuttavat ihmistä, eikä kaikkea vaan voi saada. Joillekin ne saamatta jääneet jutut on isompia kuin toiselle, eikä esim. vanhemmat voi tietää etukäteen harmittaako jälkikasvua se ettei ole sisaruksia, eläimiä tai vaikka matkustelua (pinnallista joo, mutta monet on sitäkin kaivanneet) vai eikö sitä jää harmittelemaan.

Meidän poika oli ainoa lapsi kuuden vuoden ajan. Ei tainnut koskaan sanoa kaipaavansa sisarusta, yksinäinen oli kylläkin välillä, eli lapsiseuraa kaipasi toisinaan. Sai sitten pikkusiskon 6-vuotiaana. Nyt lapset ovat kohta 8- ja 2-vuotiaat ja aivan uskomaton se leikin, riehumisen, halailun ja ilon määrä, joka heillä toistensa kanssa on. Toki välillä on harmitusta ja riitaakiin. Mutta poika on tosi iloinen siskostaan, vaikka ei ollut häntä osannut kaivatakaan.

Ja en tarkoita, että yksi vaihtoehto olisi huono vaihtoehto. Harkitsimme sitä itsekin. Mutta vasta sitten, kun se sisarus on, voi huomata, mitä se voi parhaimmillaan olla!

Olen ainoa lapsi, ja kyllä olen aina kaivannut siskoa tai veljeä. Kaipuu ei häiritse elämää, mutta kateellinen olen kyllä isojen perheiden lapsille, varsinkin juhlapyhinä, kun kavereilla on isoja perhejuhlia ja minä vaan kökin vanhuudenhöperön äitini kanssa kahdestaan. Ehkä jos itse saan joskus lapsia, voin itsekin kokea kuuluvani jonnekin oikeasti. 

Mikä oikeus näillä joillakin on sanoa että ei se ainoa lapsi sisarusta kaipaa? Jos joku kaipaa ja myöntää sen niin miten se on teiltä pois?

Lapsi voi kasvaa ainoana lapsena tasapainoisesti vain siten että hänellä luonnollisesti on muuten seuraa muista lapsista. Naapurit, kaverit, hoitopaikka, koulu jne. Mutta jos lapsi on ainoa lapsi ja sattuu olemaan epäsosiaalisempi tapaus on se todella pahaksi kehitykselle.

Olin ainoa lapsi ja kaipasin aina sisarusta. Jo pienenä kyselin, miksei minulla ole, kun muillakin on. Olin kateellinen kaverin isoveljestä ja toisen kaverin sisaresta. Heillä oli aina joku paikalla vaikka mökkeilemässä, ei tarvinnut yksin olla. Meillä vanhempani yrittivät toistä, mutta tuli vain keskenmenoja ja lopulta luovuttivat. Minua asia on harmittanut aina.

Meillä on kaksi lasta juuri siitä syystä, että jos voin itse vaikuttaa asiaa, en halua jättää lastani ainokaiseksi. Onneksi saimme nuo kaksi. Riitelevät paljon, mutta myös pitävät toistensa puolia. Tajuavat toisiaan yhdestä sanasta. Ei kukaan tunne toista niin hyvin kuin se läheinen sisarus. Sitä en itse ole koskaan saanut kokea.

Kaikenlaista voi kaivata. Minä olisin toivonut isoveljeä, ja sitä, että vanhempani eivät olisi eronneet, vaikka olinkin heidän erotessaan jo aikuinen. Alamäki alkoi, kun nuorempi siskoni syntyi, vaikka rn tietenkään toivo, että hänkään olisi jäänyt syntymättä. Varmasti moni yksinhuoltajan lapsi toivoo, että heillä olisi myös se toinen vanhempi läsnä elämässä. Ja moni muu, että ne läsnäolevat vanhemmat eivät olisi väkivaltaisia alkoholisteja. Moni varmaan olisi mielellään varakkaammasta perheestä. Ja niin edelleen. Se, että sisarus tuntuisi ajatuksena kivalta ei tarkoita, että vanhemmilla olisi ollut joku velvollisuus hankkia sisarus. Eikä se välttämättä tekisi teitä yhtään onnellisemmiksi. Jos olette sellaisia ihmisiä, jotka märehtivät jatkuvasti tuollaisia ettekä elä sitä elämää, joka teillä on, niin mikään ei tee teistä onnellisempia.

Ainoita lapsia kiusataan helposti. Juuri se että heille vanhemmat voi ostaa enemmän voi aiheuttaa kateutta. Lapsi voi jopa alkaa vaatimaan ettei saisi lahjoja, jotta ei kiusattaisi.

Kyllä, minä kaipaan sisaruksia. Joka päivä. Lapsena en ehkä niinkään ajatellut asiaa, mutta aikuisena ajatus nousee pintaan. Lapsillani ei ole minun puoleltani tätejä, enoja tai serkkuja. Minulla ei ole veljen- tai siskonlapsia, joille olisin tärkeä.

Ja joku sanoi että sitten riitelyn ja sopimisen taitoa harjoitellaan kavereiden kanssa... Eihän se niin mene. Kaveri etsii äkkiä uuden kaverin jos toinen käy ärsyttäväksi. Aina on sellainen hylätyksi tulemisen pelko.

No yleensä ihmiset miettivät ainakin ohimennen, millaista olisi, jos asiat olisivat jotenkin eri tavalla. Kyllä minäkin olen joskus ajatellut, että olisipa kiva olla veli. Ja joskus olen kadehtinut ainoita lapsia. Olen kuitenkin aina tullut ihan hyvin toimeen siskoni kanssa ja meillä on aikuisenakin melko läheiset välit.En silti usko, että elämäni olisi ollut mitenkään pilalla, jos olisinkin jäänyt ainoaksi lapseksi.

10-vuotias ainokaiseni ei kaipaa sisaruksia.

Olisimme niitä hänelle halunneet, mutta ei ole siunaantunut ja tuskin enää siunaantumaankaan.

Minä kaipasin lapsena joskus sisarusta, varsinkin niinä tylsinä hetkinä kun piti olla kotona tai kaverit oli jossain kyläilemässä tai eivät saaneet lupaa leikkiä.

Mutta aikuisena kaipaan sisarusta ihan todella. Olisi helpottavaa jakaa sen kanssa perheen asioita, nyt esim. vanhenevien vanhempieni hoito ja huolehtiminen on vain yksin minun harteilla ja päätettävissä.

Itse hankin kaksi lasta, ja vähän kaduttaa, ettei tehty kolmattakin.

Sisaruussuhde on uskomattoman vahva jo aivan pienestä. Juuri tänään seurasin kun nelivuotiasta laitoimme jäähylle omaan huoneeseen, niin puolitoistavuotias yritti puolustaa isoveljeään huitomalla isiä joka isoveljeä vei.

Aamuisin istuvat toistensa kainaloissa sohvalla ja katselevat aamutv:tä. Tärkein kysymys on kotiin tullessa missä toinen on.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 19:35"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 19:32"]"Lapsi kärsii siitä, eikä tajua missä on vika kun hän ei osaa jakaa, nahistella, väitellä ja sopia muiden lasten kanssa. Kyllä lapsen ainoaksi jättäminen tietoisesti on julmaa. "
Tarviiko lapsen oppia kinastelemaan?!

[/quote] ei. Mutta yleensä sosiaalisia taitoja harjoitellaan lapsuudessa väittelyjen/ jakamisen jne. kautta. Yksilapsisessa perheessä oleva voimtietysti harjoitella näitä hoidossa.
[/quote]
Mutta sitä ei voi opetella perheessä?? Vanhemmatkin kuuluu perheeseen ja heidän kanssaan pitää kaikki jakaa yhtä lailla, tulee harjoiteltua väittelyä jne.

Minä jätin lapsiluvun yhteen. Hävettäisi tietää kaikkien ajattelevan ja joidenkin jopa ylistävän minua siitä että olisimme hankkineen toisen lapsen huonosta syystä eli vain ensimmäisen "kaveriksi", koristeeksi joka vain "kuului tehdä" - kuten suurinosa ilmeisesti hankkii.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:19"]Aika moni ainoa lapsi täällä kertoo surreensa ja kaivanneensa ssisaruksia. Mikä vitun oikeus teillä yhden lapsen tekevillä on vähätellä? Entäs jos ne ainoat lapset alkaa vähätellä niitä teidän hankalia sisarusduhteita? No, kyllä se siitä, menet ja otat Pirjoa kädestä kiinni niin olette kavereita.
[/quote]

Ja moni kertoo myös muuta. Se mitä täällä oikeasti vähätellään on se viha yksilapsisia kohtaan ja perusteettomat väitteet sisarusten puuttumisen vahingollisuudesta. Ota siitä herne ja toinen nenääsi.
Ps. Minulla on hyvät sisarussuhteet, mutta ajattelen silti että yksilapsisuus on turvallinen vaihtoehto.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:27"]Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen. [/quote] Niin minunkin vanhempani sanoivat että en ole sanonut/ilmaissut kaipaavani sisaruksia. Kaikkea lapsi ei näytä ulospäin tai osaa ilmaista. Ja joskus se sisarusten kaipuu saattaa iskeä vasta aikuisenakin, kun toisista tulee tätejä, setiä ja enoja ja kylästellään sisarusten luona. Eikä ainoan lapsen oma lapsi voi saada serkkuja oman suvun puolelta. Kaipaa sellaista yhteenkuuluvuutta jota ei ystävyyssuhteissa ole. Ap.

[/quote]

Luepa ihan tarkkaan näitä saamiasi vastauksia. Täällä ainoat lapset, aikuiset, ihan itse kertovat, etteivät kaipaa sisaruksia. Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, ettei kaikilla ole samat mielipiteet kuin sinulla?