Miksi vanhemmat väittää ettei ainoa lapsi kaipaa sisaruksia?

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 18:59"]

Olen myös ainoa lapsi. Olin hyvin onnellinen siitä! Jo lapsena olin aivan kauhuissani kuinka huonosti sisarukset toisiaan kohtelivat. En ikinä oppinut ilkeilemään tai haukkumaan toista kuten moni teki ja tekee edelleen sisaruksilleen.

[/quote]

Mistä tulikin mieleen että sisarukset myös saattavat joutua tappelemaan vanhempiensa huomiosta(isommissa perheissä voi olla vakavakin ongelma) tai jostakin tulee suosikki. Kumpikin on aika epäterveitä ihmissuhdemalleja.

Kannattaa miettiä asiaa myös toiselta kantilta. Voi hyvinkin olla että ainoa lapsi voi paljon paremmin kuin lapsi jolla on sisaruksia...? Ja näin ollen saattaa olla aikuisenakin paljon tasapainoisempi.

Minä en väitä. Mutta ei meille silti toista tule.

Olen huomannut sen perheiden ainoista lapsista että turvaudutaan liian paljon vanhempien lompakkoon, kun ei ole tarvinnut kilpailla muitten sisarusten kanssa. Tämän huomaa vielä aikuisenakin kun ei ole töissä eikä mitään koulutusta.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 19:26"]Olen huomannut sen perheiden ainoista lapsista että turvaudutaan liian paljon vanhempien lompakkoon, kun ei ole tarvinnut kilpailla muitten sisarusten kanssa. Tämän huomaa vielä aikuisenakin kun ei ole töissä eikä mitään koulutusta.
[/quote] onneksi oon niin köyhä ettei oo voinut turvautua :D onko tämä yleistäminen yleistä monilapsista perheistä tulevilla?

"Lapsi kärsii siitä, eikä tajua missä on vika kun hän ei osaa jakaa, nahistella, väitellä ja sopia muiden lasten kanssa. Kyllä lapsen ainoaksi jättäminen tietoisesti on julmaa. "
Tarviiko lapsen oppia kinastelemaan?!

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 19:32"]"Lapsi kärsii siitä, eikä tajua missä on vika kun hän ei osaa jakaa, nahistella, väitellä ja sopia muiden lasten kanssa. Kyllä lapsen ainoaksi jättäminen tietoisesti on julmaa. "
Tarviiko lapsen oppia kinastelemaan?!

[/quote] ei. Mutta yleensä sosiaalisia taitoja harjoitellaan lapsuudessa väittelyjen/ jakamisen jne. kautta. Yksilapsisessa perheessä oleva voimtietysti harjoitella näitä hoidossa.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:19"]

Sisaruksissa on kyllä niin paljon hyviä asioita, että itsellä ainakin ne huonot ovat aika toissijaisia. Joo, välillä olen ollut siskolle kateellinen, ollaan tapeltu, välitkin on olleet lyhyitä aikoja jäähyllä... mutta silti siskoni on se, joka tuntee minut parhaiten, joka on aina ollut läsnä hyvässä ja pahassa, joka ymmärtää ne juuri meidän perheen omituisuudet. Jolta voin aina pyytää apua, jonka kotiin olen aina tervetullut (ja toisinpäin sama), jonka kanssa on huolehdittu vanhemmista... siskoni lapset ovat omien lasteni ihania serkkuja, yhtä rakkaita ja tärkeitä kuin omat lapset.

Ei, en voisi kuvitella kuinka paljon ankeampaa elämä olisi ilman ihanaa siskoani <3

[/quote]

Samoin. Monet riidat riidelty, mutta monet hauskat jutut myös eletty yhdessä. Isosiskoni on ihminen, kuka on elänyt saman historian, kuin minä ja tuntee minut syntymästäni asti. Ihminen, kenen kanssa voin riidellä, mutta veri on vettä sakeampaa ja aina sen riidankin yli on jotain syvempää. Siskoni on niin lähellä, että hänelle olen voinut olla kateellinen ja hänestä ylpeä, vihata, mutta puolustaa kiihkeästi. Olemme erilaisia, mutta jotain samaa meissä on todella paljon.

Olisin niin paljon yksinäisempi ilman isoasiskoani, vaikka hänestä en aina pidäkään. Ei hänkään pidä minusta aina, vaan olen kuulemma tosi raivostuttava joskus :)

Silti olemme sisaruksia.

Itse en ole koskaan sanonut että lapsi ei kaipaa sisarusta. Joskus on sellaisesta toki puhunutkin, mutta olen sanonut että meille ei välttämättä tule tämän enempää lapsia. 

Minusta tilanteessa ei ole mitään sen kummallisempaa kuin että joku jolla on sisarus kaipaisi sellaista sisarusta, joka ei simputtaisi koko aika. Tai isätön lapsi kaipaisi isää. Tai mitä kirjoa nyt perheisiin kuuluukaan. Minulla on neljä sisarusta, miehellä yksi. Kumpikin pärjäisi ilman.

Jos me yksilapsiset sanotaan, että te monilapsiset ootte parempia ihmisiä ja osanneet elää oikein niin voidaanko jo lopettaa tää väittely?

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 19:32"]"Lapsi kärsii siitä, eikä tajua missä on vika kun hän ei osaa jakaa, nahistella, väitellä ja sopia muiden lasten kanssa. Kyllä lapsen ainoaksi jättäminen tietoisesti on julmaa. " Tarviiko lapsen oppia kinastelemaan?! [/quote] ei. Mutta yleensä sosiaalisia taitoja harjoitellaan lapsuudessa väittelyjen/ jakamisen jne. kautta. Yksilapsisessa perheessä oleva voimtietysti harjoitella näitä hoidossa.

[/quote]

Minulla oli perheessäni jokin kummallinen pätemisen tarve. Että olen parempi kuin isoveljeni. Vasta kun muutin pois ja aloin aikuistumaan niin tajusin miten typerää se oli. Tuntui että perheessä oli jokin oma hierarkia joka ei mitenkään pätenyt reaalimaailmassa.

Minä kaipasin kovasti pikkuveljeä lapsena. Sain kaksi pikkusiskoa 5 ja 11 vuoden ikäeroilla, ja ne vitutti mua suoraan sanottuna. Mä vain sen veljen olisin halunnut... Ei meillä mitkään kummoiset välit nytkään ole. Kaikkea ei voi saada! ;)

En ole ikinä kaivannut sisaruksia, lapsena ja nuorena nautin ns. yksinolosta kotona. Oli mulla hyviä ystäviä, joiden kanssa viihdyin vapaa-ajalla, mutta oma rauha on aina ollut tärkeää - en tiedä onko se sitten syy vai seuraus. Tiedän kyllä vanhempieni olleen hedelmällisiä (näin joskus 8-9-vuotiaana kauppakassissa kortsupaketin), joten yhden lapsen taktiikka ei ollut siitä kiinni. Sopi ja sopii minulle!

Meidän lapsi kaipasi joskus nuorempana sisarusta. Mutta ei enää sen jälkeen kun koulussa tutustui parhaaseen ystäväänsä, jonka kanssa on pitänyt tiiviisti yhtä jo 7 vuotta. Hän suunnitteli myös pienenä hankkivansa kaksi lasta. Sittemmin hän on kallistunut sille kannalle, että yksi lapsi riittää hänellekin. "Riittää rahatkin sitten paremmin."

Varmasti moni lapsi kaipaakin sisarusta, en minä sillä. Mutta ei voi yleistää. Eivät vanhemmat myöskään voi sanoa, että sisarukset tykkäisivät toisistaan tai että heistä olisi toisilleen seuraa. Ei voi tietää etukäteen. Ja sitten jos se toinen lapsi osoittautuukin virheeksi, sen kanssa on pakko vaan elää.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:50"]

Ei, eikä niitä lapsia muuten tehdä. Vaan että vastaanotetaan lapsen tunnetta ja myönnetään että sitä sisarusta voi kaivata vaikka sitä valitettavasti ei tule. Ap.

[/quote]

Koiraa on meidän tyttö kaivannut paljon hartaammin kuin sisarusta. Mutta ei olla koiraakaan lapsen mieliksi hankittu.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"]

Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap.

[/quote]

Lässyn lässyn, mitä itsekeskeistä paskaa ap. Ja kyllä, mulla on kaksi lasta eikä toista todellakaan suunniteltu ja luotu ensimmäisen viihdyttäjäksi tms.

Miksi monilapsiset perheet aina väittävät että yksilapsiset tarvitsevat sisaruksen....

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 09:19"]

Kannattaa muistaa että sekundäärinen lapsettomuus voi olla erittäin kipeä asia, eikä siitä haluta (eikä tarvitse) kertoa jokaiselle vastaantulijalle. Voi olla hyvin loukkaavaa kysellä yhden lapsen vanhemmilta että miten te voitte jättää tuon lapsen yksinäiseksi. 

[/quote]

Meillä on takana 15 vuoden avioliitto ilman ehkäisyä ja tuloksena yksi lapsi. Meillä on käynyt tuuri, että tämä luonnollinen lapsiluku käy yksiin sen kanssa, mitä lopulta itsekin halusimme. Olisi ollut murheellista, jos olisimme toivoneet enemmän lapsia, kun ei niitä kuitenkaan tämän enempää siunaantunut.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 20:31"] En tajua mikä pakko useamman lapsen vanhemmilla on tulla hurskastelemaan yhden lapsen perheille. Ainoa lapsi saa vanhempiensa koko perinnön, miettikää vaikka sitä. [/quote]   Sehän varmaan lohduttaa...  Olen ainoa lapsi. Lapsena olin todella tyytyväinen tilanteeseen, aikuisena kaipaan kovasti sisaruksia. Minulla on serkkuja ja ystäviä, mutta se ei ole sama asia. Kun päätimme tehdä lapsen, sovimme, että kovin helpolla ei häntä ainoaksi jätetä. Te jotka mietitte, että miksi se kakkonen pitäisi tehdä vaikka rahaa ei ole, niin eikö se kerro jo sen, että ei olisi pitänyt tehdä sitä ensimmäistäkään. On kurjaa antaa jo lähtijään tahallaan lapselleen huonommat eväät. [/quote] Ja kuitenkin huonoimmat eväät lapsilleen antaa ne jotka hankkivat monta lasta, Suomessa jossa saa tienata perhanan hyvin jotta olisi varaa edes niihin kahteen lapseen. Suurimmalla osalla ei ole itse varaa, mutta silti hankitaan. Toimeentulo + yksilapsisuus ei onneksi huononna eväitä mitenkään.

[/quote]

Meinaat, että ei yksi lapsi maksa niin kamalasti, mutta toinen maksaa? Jos ei tosissaan ole sössineet asioitaan, niin jopa sossusta saa niin paljon, että on varaa elää niin kuin muutkin, niin yhden kuin kahdenkin lapsen kanssa. Me pärjäämme vallan mainiosti ihan normaaleilla palkoilla kahden lapsen kanssa - ja asumme sentään Helsingin keskustassa, aika mukavasti vieläpä. Rahaa on mielestäni aika turha käyttää tässä argumenttina. Oma jaksaminen on tietysti aika validi, mutta en hyväksy sitä, että jo etukäteen päätetään, että vain yksi tehdään. Se on mielestäni väärin lasta kohtaan. 

Ystävät tulevat ja menevät, usein heillä on vielä omat sisaruksensa tärkeämpänä. Joskus sisarukset eivät tule toimeen, vaikka vanhemmat yrittäisivät mitä, mutta se on riski jonka ottaisin. On perseestä olla ainoana miettimässä höperölle vanhemmalle sijoituspaikkaa tai laittamassa hautajaisia. Eikä ole ketään, jonka kanssa jutella omasta lapsuudestaan ja ehkä traumoistakin. 

Minä olen toki onnekas ja näin todella vaivaa lasteni sisarussuhteen eteen. Tein heidät sektiosta huolimatta minimaalisilla ikäerolla ja vaikka olin väsynyt ja sairas. Lasten isä paikkasi tässä vaiheessa esikoiselle sen, mitä minä en jaksanut. Toivuttuani toisesta sektiosta olin melko uupunut kahden pienen lapsen kanssa, mutta se oli joka minuutilta sen arvoista. Lapset ovat kuin paita ja pylly, ovat aivan olleet. Lasten vuoksi joutuu joskus uhrautumaan, mutta jos siihen ei ole valmis, niin miksi tehdä lapsia ollenkaan?

Kukaan ei ole sanonut, että lapsia tarvitsisi tehdä seitsemän. Mutta ainoa lapsi jää usein vaille jotain hyvin tärkeää, eikä sitä voi kasvatuksella tai ystävillä korvata. En tekisi tätä karhunpalvelusta omalle lapselleni, jos asialle vain jotain voisin. Ja tämä siis ainoan lapsen näppikseltä.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"]

Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap.

[/quote]

Lässyn lässyn, mitä itsekeskeistä paskaa ap. Ja kyllä, mulla on kaksi lasta eikä toista todellakaan suunniteltu ja luotu ensimmäisen viihdyttäjäksi tms.

[/quote]

Joo, on se kamalan itsekeskeistä paskaa ja lässytystä kertoa vanhemmille, jotka voivat vielä tehdä jotain asialle, että iso osa ainoista lapsista kaipaa sisaruksia, usein vasta aikuisina. Mutta kaipaa. Ei viihdyttäjäksi, kuten provosoivasti yrität sanoa, vaan se vaan on monen ihmisen elämän pisin ihmissuhde, ja monelle äärimmäisen tärkeä. Ikävä, ettet näe siitä niin. Toivottavasti kuitenkin pyrit tukemaan sisarusten välejä toisiinsa, etkä ryssi niitä tuolla paskalla asenteellasi tms.