Miksi vanhemmat väittää ettei ainoa lapsi kaipaa sisaruksia?

Olisit avannut suusi ja kertonut, että kaipaat sisaruksia.

Me väitämme niin, koska olimme molemmat ainoita lapsia, emmekä kaivanneet sisaruksia, ja lapsemmekin haluaa olla ainoa.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:44"]

Mulla on yksi lapsi ja onneksi ex miehellä on 3 paljon nuorempaa sisarusta lapselleni. Kävi mukavasti.

[/quote] ei sisarusta vaan 3 lasta alle 7 vee.

Kyllä varmasti jokainen ainoa lapsi jossain elämänvaiheessa miettii sisaruksettomuutta ja kaipaa. Joillakin se on vaan hetkellistä ja menee heti ohi. Mutta kyllä kaikki ainoat lapset sitä joskus miettivät että mitä jos olisikin sisaruksia ja varmaan kaipaavatkin hetken. Absurdia väittää muuta. Millainen ihminen ei missään nimessä koskaan ikinä haluaisi sisaruksia? Veikkaan ettei sellaista ole.

Itse asiassa en todellakaan tiedä kaipaako lapseni sisarusta. Jos kaipaa, oletan hänen joskus mainitsevan asiasta. Silti ei ole lapsen asia päättää meidän perheen lapsilukua.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"]

Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap.

[/quote]

Ja mikä on pointtisi? Se, että tehdään mahdollisimman huonoonkin tilanteeseen toinen lapsi, jotta ensimmäinen saa leikkikaverin?

Ihan jo taloudellisesti itse haluan vain yhden lapsen. Tietty jos kaksoset tulee niin sitten pitää mukautua ja yhtä rakkaita tulisi kummastakin, mutta jos saan valita niin mielummin yksi lapsi.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:45"]Olisit avannut suusi ja kertonut, että kaipaat sisaruksia.

Me väitämme niin, koska olimme molemmat ainoita lapsia, emmekä kaivanneet sisaruksia, ja lapsemmekin haluaa olla ainoa.
[/quote]

Narsisteja taidatte olla myös?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"]

Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap.

[/quote]

Ja mikä on pointtisi? Se, että tehdään mahdollisimman huonoonkin tilanteeseen toinen lapsi, jotta ensimmäinen saa leikkikaverin?

Ihan jo taloudellisesti itse haluan vain yhden lapsen. Tietty jos kaksoset tulee niin sitten pitää mukautua ja yhtä rakkaita tulisi kummastakin, mutta jos saan valita niin mielummin yksi lapsi.
[/quote]

Ei, eikä niitä lapsia muuten tehdä. Vaan että vastaanotetaan lapsen tunnetta ja myönnetään että sitä sisarusta voi kaivata vaikka sitä valitettavasti ei tule. Ap.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"] Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap. [/quote] Ja mikä on pointtisi? Se, että tehdään mahdollisimman huonoonkin tilanteeseen toinen lapsi, jotta ensimmäinen saa leikkikaverin? Ihan jo taloudellisesti itse haluan vain yhden lapsen. Tietty jos kaksoset tulee niin sitten pitää mukautua ja yhtä rakkaita tulisi kummastakin, mutta jos saan valita niin mielummin yksi lapsi. [/quote] Ei, eikä niitä lapsia muuten tehdä. Vaan että vastaanotetaan lapsen tunnetta ja myönnetään että sitä sisarusta voi kaivata vaikka sitä valitettavasti ei tule. Ap.

[/quote]

Ehkä siinä yrittävät vanhemmatkin omalla tavallaan rohkaista lastaan, ettei niitä sisaruksia tarvitse voidakseen olla onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"] Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap. [/quote] Ja mikä on pointtisi? Se, että tehdään mahdollisimman huonoonkin tilanteeseen toinen lapsi, jotta ensimmäinen saa leikkikaverin? Ihan jo taloudellisesti itse haluan vain yhden lapsen. Tietty jos kaksoset tulee niin sitten pitää mukautua ja yhtä rakkaita tulisi kummastakin, mutta jos saan valita niin mielummin yksi lapsi. [/quote] Ei, eikä niitä lapsia muuten tehdä. Vaan että vastaanotetaan lapsen tunnetta ja myönnetään että sitä sisarusta voi kaivata vaikka sitä valitettavasti ei tule. Ap.

[/quote]

Ehkä siinä yrittävät vanhemmatkin omalla tavallaan rohkaista lastaan, ettei niitä sisaruksia tarvitse voidakseen olla onnellinen.
[/quote]

Niin yrittää. Mutta se ei tarkoita sitä ettäkö ei saisi joskus tuntea surua sisaruksettomuudesta. Ainoat lapset usein psyykataan kuuluttamaan sitä miten he eivät kaipaa, vaikka todellisuus voi olla toinen. Sisaruksettomuutta saa surra. Ap.

Ystäväni joilla ei ole sisaruksia Ovat kyllä aina kertoneet toivoneensa eniten sisaruksia. Eräskin ainut lapsi on nyt todella yksinäinen ja masentunut kun on eronnut ja vanhemmat kuolleet kun ei ole lapsilla yhtään äidin puolen läheistä. Pahalta tuntuu hänen puolestaan kun itellä ja lapsilla iso perhe ympärillä. Monta setää enoa ja tätiä ja liuta serkkuja. Kaikki tekemisissä keskenään Vähintään viikoittain. Mahtava tukiverkosto. Kaikki auttaa toisiaan kaikessa. Ei ole ollut uupumusta jne.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:50"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"] Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap. [/quote] Ja mikä on pointtisi? Se, että tehdään mahdollisimman huonoonkin tilanteeseen toinen lapsi, jotta ensimmäinen saa leikkikaverin? Ihan jo taloudellisesti itse haluan vain yhden lapsen. Tietty jos kaksoset tulee niin sitten pitää mukautua ja yhtä rakkaita tulisi kummastakin, mutta jos saan valita niin mielummin yksi lapsi. [/quote] Ei, eikä niitä lapsia muuten tehdä. Vaan että vastaanotetaan lapsen tunnetta ja myönnetään että sitä sisarusta voi kaivata vaikka sitä valitettavasti ei tule. Ap. [/quote] Ehkä siinä yrittävät vanhemmatkin omalla tavallaan rohkaista lastaan, ettei niitä sisaruksia tarvitse voidakseen olla onnellinen. [/quote] Niin yrittää. Mutta se ei tarkoita sitä ettäkö ei saisi joskus tuntea surua sisaruksettomuudesta. Ainoat lapset usein psyykataan kuuluttamaan sitä miten he eivät kaipaa, vaikka todellisuus voi olla toinen. Sisaruksettomuutta saa surra. Ap.

[/quote]

Saa, mutta itse nyt kirjoitat vähän syyllistävään sävyyn.

Yksilapsiset perheet kun saavat ihan tarpeeksi sitä syyllistystä jo muutenkin, että pitäisi tehdä sisarus kaveriksi vaikka oltaisiin ihan persaukisia jo yhdenkin lapsen kanssa.

Eikä ne sisarukset autuaaksi tee. Itselläni siskoni on minua suurimmalla äänellä pilkkaamassa yläasteella ja sama nimittely jatkui kotonakin. Ylipäätään nautti tilanteista, joissa sai käännytettyä ihmiset minua vastaan ja pilkkaamaan mm. ulkonäköäni. Nykyään on hieman paremmat välit, mutta en luota siskooni pätkääkään. Sen verran pahat jäljet se perseily jätti, anteeksipyyntöäkään en koskaan saanut koska kysehän oli hänen mielestään vain "leikistä".

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:27"]Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen. [/quote] Niin minunkin vanhempani sanoivat että en ole sanonut/ilmaissut kaipaavani sisaruksia. Kaikkea lapsi ei näytä ulospäin tai osaa ilmaista. Ja joskus se sisarusten kaipuu saattaa iskeä vasta aikuisenakin, kun toisista tulee tätejä, setiä ja enoja ja kylästellään sisarusten luona. Eikä ainoan lapsen oma lapsi voi saada serkkuja oman suvun puolelta. Kaipaa sellaista yhteenkuuluvuutta jota ei ystävyyssuhteissa ole. Ap.

[/quote]

Usko nyt, kaikki ainokaiset ei kaipaa sisaruksia. 50v kokemuksella voin kertoa. Musta oli hienoa olla ainoa lapsi, oli vähän erikoistakin siihen aikaan.

Meidän perheessä meni niin, että en vaan saanut sisaruksia vaikka vanhemmat olisivat ainakin yhden vielä tehneet. Äiti sai keskenmenon muutama vuosi syntymäni jälkeen, ja sitten ikääkin oli jo niin paljon että lapsentekovaihe oli mennyt. 5-vuotiaana mulla oli vaihe, jolloin kaipasin pikkusiskoa. Vuotta myöhemmin sain tyttökissan josta tuli kuin pikkusisko minulle <3 Lisäksi minulla on lapsesta asti ollut hyvä ystävätär. Mutta mielestäni se tärkein asia lapsuudessa ja nuoruudessa ovat olleet turvalliset aikuiset, joihin olen voinut luottaa.

Olen myös kuullut juttuja jotka ovat saaneet minutkin pohtimaan, että onko sisaruus yliarvostettua. Lapsena on saatettu joutua hoitamaan nuorempia sisaruksia ja ottamaan pikkuaikuisen paikka. Aikuisena vanhempien kuoltua on riidelty perinnöstä, jopa perheissä joissa sisarukset ovat aiemmin olleet hyvissä väleissä.

Vaikka olen pikkupaikkakunnalta, niin ikinä ei ulkopuoliset ole vanhemmiltani kyselleet että miksi mulla ei ole sisaruksia. Vanhempani eivät myöskään ole toitottaneet, että "Meidän Sirpaleena ei kaipaa sisaruksia!" Lähinnä tuo sisaruksettomuus vaivasi heitä.

En väitä niin, mutta en myöskään väitä sisarusten olevan toistensa elinikäisiä ystäviä.

Minulla on isoveli, jonka kanssa olemme vielä aikuisenakin todella läheisiä. Lapsena meillä oli toki omat kinat ja erimielisyydet, muistan elävästi esim. kuinka riitelimme hiekkalaatikolla siitä, kummalla on enemmän tilaa rakentaa "autolinnoja". Riitelyn vuoksi hiekkalaatikko piti jakaa puoliksi, jotta molemmilla oli yhtä paljon tilaa :D
Vaikka meillä on 3v ikäeroa, meistä on ollut paljon seuraa toisillemme. Tai ainakin veljestä minulle, sillä vietin paljon aikaa hänen ja hänen kavereidensa kanssa. Myös teininä.
Nyt aikuisina soittelemme useamman kerran viikossa ja näemme noin kerran viikossa tai kahdessa. Veljeni on henkilö, jonka puoleen voin kääntyä missä vain asiassa (niin kuin parhaiden ystävienkin) ja hän ymmärtää minua, koska on kasvanut kanssani. Veljelle voi puhua, jos joku vanhemmissa/suvussa ärsyttää. Nyt kun mietin, niin me pidämme aina toistemme puolta, oli asia mikä vain. Se on mahtava tunne :)
Ja kun veljeni joskus on humalassa, saan ajoittain kuulla kuinka olen maailman paras pikkusisko :') Tällaista ei sentään ihan selvinpäin voi kyseinen suomalainen mies sanoa ;)

Kai se on niin kuin kaikissa ihmissuhteissa, että koskaan ei voi tietää kenen kanssa kemiat pelaa ja kenen kanssa ei. Ei sisaruksetkaan aina läheisiä ole. Se on kyllä mielestäni harmi.

Miten ainoa lapsi oppii jakamaan ja käsittelemään riitoja? Ei mitenkään. Ensimmäinen kova riita parhaan ystävän kanssa voi olla masentava. Ja ainoa lapsi voi ottaa normaalin kinastelun kettuiluna. Lapsi kärsii siitä, eikä tajua missä on vika kun hän ei osaa jakaa, nahistella, väitellä ja sopia muiden lasten kanssa. Kyllä lapsen ainoaksi jättäminen tietoisesti on julmaa. Sekundäärinen lapsettomuus on sitten eri juttu. Tosin silloinkin voi harkita adoptiota tai hoitoja.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 20:11"]Miten ainoa lapsi oppii jakamaan ja käsittelemään riitoja? Ei mitenkään. Ensimmäinen kova riita parhaan ystävän kanssa voi olla masentava. Ja ainoa lapsi voi ottaa normaalin kinastelun kettuiluna. Lapsi kärsii siitä, eikä tajua missä on vika kun hän ei osaa jakaa, nahistella, väitellä ja sopia muiden lasten kanssa. Kyllä lapsen ainoaksi jättäminen tietoisesti on julmaa. Sekundäärinen lapsettomuus on sitten eri juttu. Tosin silloinkin voi harkita adoptiota tai hoitoja.
[/quote] joo ja sisaruksellisen ainoa sisarus voi olla niin eri ikäinen että riidat harjoitellaan kaverien kanssa.

minulla on sisar enkä kaipaa häntä...

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:36"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"]Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap. [/quote] ehkä se on vanhemmille helpompi huomata silloin, kun ei halua. Koska hehän siitä lapsiluvusta päättävät, olisi typerää tehdä lapsi, koska meidän maissipertti haluaa.

[/quote]

hahahaahaa, Maissipertti :D samaa mieltä!

"Sisaruksettomuutta saa surra." anna mun kaikki taas kestä... saa saa joo joo