Lue keskustelun säännöt.
Haluaako enää kukaan pysyvään parisuhteeseen?
08.11.2021 |
Tuntuu siltä, että jo lähtökohtaisesti ajatellaan että "katsotaan nyt miten kauan tämä kestää". Eikö enää edes yritetä luoda pysyvää ja kestävää suhdetta? Aiemmin niin tehtiin useinkin, toimittiinko silloin väärin?
Kommentit (271)
Miks pitäis, kun tarjolla on keikkaa ja määräaikaista. Paljon kätsympää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.
Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.
Oksettavimpia ovat juuri 50 vuotta ylittäneet miehet, jotka alkavat rauhoittumaan koska ikä ja tasaisuus. Oksettavuuden tekee se että ovat harrastaneet irtosuhteita ja irtopanoja periaatteesta koko ikänsä eivätkä ole halunneet sitoutua, mutta nyt sitten olisi mukava joku kainaloinen loppuelämäksi. Hyi saatana!
Vierailija kirjoitti:
Miehille on tärkeintä elämässä oman muurahaispesän rakentaminen ja parisuhde tuhoaa sen koska naiset eroavat ja vievät puolet.
Parempi rakentaa se ihan itsekseen vaan niin sitä ei tuhoa kukaan. Seksiäkin saa wannabetaiteilijoilta sopuhintaan ettei senkään takia kannata mitään lehmää hankkia.
Mikset tee avioehtoa naimisiin mennessä, niin nainen ei voi viedä omaisuuttasi? Eikö nainen halua? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin? Pelkäätkö, että nainen vie lapset ja alkaa kiristää niillä? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin joka tekee näin? Onko vaikea löytää naista, joka olisi reilu ja mukava ja huomioiva?
Ai niin, mutta kun se ulkonäkö...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Miksi sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa pitäisi nähdä arvoa?
Eiköhän tässä ketjussa nyt jo ole kerrottu esimerkkejä, millaisia asioita ihmiset saavat pitkistä parisuhteistaan. Ehkä sinun on vaikea vastaanottaa informaatiota. Ei sinun ole pakko nähdä arvoa pitkässä parisuhteessa jos et halua, eikä nykyään enää yhteiskunnallisesti tai kulttuurisesti tuomita ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua. Anna kuitenkin meidän pitkää parisuhdetta haluavien valita sellainen ja ymmärrä, että kyse on henkilökohtaisista arvoista ja siitä, miten haluaa elämänsä elää.
Kyllä, ennen tehtiin väärin. Hampaat irvessä pysyttiin yhdessä kun eroaminen oli häpeä syystä jota kukaan ei enää muista.
Nykyään ihmiset osaavat enemmän arvostaa itse suhdetta ja puolisoa eikä sitä kestääkö se hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian monta kertaa olen joutunut naisten pettämäksi, jotta enää uskoisin pysyvään parisuhteeseen. Toki sellaisen haluaisin, mutta reallistisempaa suhtautua suhteisiin väliaikaisina ihanina ajanjaksoina elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.
Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.
Joo. Tollaseen itsekin törmäsin. Totuus on se, että mies varmaan kuvittelee, että se rakkaudentäyteinen suhde tupsahtaa taivaasta ilman mitään omaa eforttia. Hän ei myöskään oikeasti halunnut tehdä muuten täyteen elämäänsä tilaa minulle. Sänkyyn toki mahduin oikein hyvin.
Minä olisi kaivannut oikeasti elämänkumppania enkä olla pelkkä seksinukke.
Puhut nyt eri tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Mutta miten itselleen tärkeää asiaa voi vähätellä tai vaientaa? Ymmärrän että sinusta tuntuu vastenmieliseltä seksi. Mutta eihän se sulje pois vakavaa suhdetta, ei ollenkaan. Hyvässä suhteessa molempien tärkeät tarpeet tulee huomioiduksi. Ja seksi on ainakin itselle yksi niistä.
Ei ne muut asiat ole sen tärkeämpiä, syvempiä tai arvokkaampia. Tämä kun menisi jakeluun enemmän, että pelkän kumppanuuden kanssa ei tule hommista mitään. Tai että miksi sen pitää sulkea joitain juttuja pois. Kyllä viikossa on tunteja siihen hyvään yhdessäoloonkin, vaikka muutaman kerran panisikin.
No en minä ainakaan vaarantaisi kaikkea, jossa joku genitaalien yhteen hankaaminen on se mikä tekee tai jättää tekemättä parisuhteen.
Hullun touhua.
Mutta muuten ihan jees sun tekstisi.
En enää anna paino arvoa suhteissa oleville.
Tiedän nyt kuinka heikoilla jäillä ja tiukoilla säännöillä horjuvat siellä.
👍🏻
No kiitos. Lähinnä haen sitä, että miksi seksuaalisuus nähdään jotenkin kaiken muun hyvän vastakohtana.
Outo syy olla haluamatta seksiä, se varautuu koko ajan siihen että loppuu se kuitenkin joten ei panna tänäänkään. Tottuu toinen vielä siihen, ja sitten ei tajuakaan että ei se vaan ainiaan jatku.
Vähän sama kuin että jättäisi jonkun harrastuksen pois kun pelkää sitä että ei aina pystykään laskettelemaan kun ikääkin tulee ja sitten harmittaa. Eihän kukaan tälleen ajattele tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Miksi sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa pitäisi nähdä arvoa?
Eiköhän tässä ketjussa nyt jo ole kerrottu esimerkkejä, millaisia asioita ihmiset saavat pitkistä parisuhteistaan. Ehkä sinun on vaikea vastaanottaa informaatiota. Ei sinun ole pakko nähdä arvoa pitkässä parisuhteessa jos et halua, eikä nykyään enää yhteiskunnallisesti tai kulttuurisesti tuomita ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua. Anna kuitenkin meidän pitkää parisuhdetta haluavien valita sellainen ja ymmärrä, että kyse on henkilökohtaisista arvoista ja siitä, miten haluaa elämänsä elää.
Ehkä minun sitten on kun en ole löytänyt mitä ovat ne asiat joita voi saada vain pitkästä parisuhteesta.
Pystyt varmasti toistamaan ne kun teidät ne.
Jokainen pitäköön millaisesta suhteesta nyt haluaa. Kysymys kuuluikin miksi juuri pitkä suhde pitäisi nähdä arvokkaana. Tätä on taidettu kysyä jo muutamaan kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian monta kertaa olen joutunut naisten pettämäksi, jotta enää uskoisin pysyvään parisuhteeseen. Toki sellaisen haluaisin, mutta reallistisempaa suhtautua suhteisiin väliaikaisina ihanina ajanjaksoina elämässä.
Tuolla mentaliteetilla et tule sitä pysyvää parisuhdetta koskaan saamaan.
Otan nyt itse tässä opikseni siitä, että lähdin kaltaisesi miehen kanssa rakentamaan suhdetta ja aika pian se typistyi pelkäksi irralliseksi hengailuksi ja seksiksi. Olin tosi, tosi ihastunut, mutta tunteet lässähtivät aika pian, koska niillä ei ollut tilaa kasvaa rakkaudeksi. Mies oli ihan tyytyväinen siihen puolivillaiseen suhteeseen, eikä häntä edes kauheasti painanut se, että tiesi minun kaipaavaan todellista ja pysyvää suhdetta. Tietenkään tapailun alkuvaiheessa ei sellaiseen voi sitoutuakaan, mutta jos olisin tiennyt, että mies on noin kyynistynyt ja passivoitunut, en olisi lähtenyt edes kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.
Hyvässä suhteessa juuri noin. Hyvät suhteet ovat harvassa. Huonossa suhteessa nainen saa kitisevän riippakiven (joka vaatii ja valittaa jos ei saa aina halutessaan seksiä, hoivaamista, ruokaa, puhtaita vaatteita - toki siten ettei itse tarvitse tehdä mitään) ja sotkevan, kuorsaavan kämppiksen joka määräilee ja päsmäröi ihan pelkkää piruuttaan (täytyyhän akalle näyttää kaapin paikka hehe). Keski-ikäisissä sinkkumiehissä (50+) on paljon em. ominaisuuksilla varustettuja "helmiä", kannattaa kiertää kaukaa oman hyvinvoinnin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kunnolliselle miehelle käyttöä, mutta haluaisin että hän olisi uskossa kuten minäkin. Uskova mies ei käytä alkoholia eikä ole väkivaltainen. Aidosti uskova, ei nimikristitty vaan sellainen joka on henkilökohtasesti ottanu Jeesuksen elämäänsä ja käyny aikuisena kasteella. Tai vaikka nuorenakin, mut omasta tahdosta siis. (Raamatussa ei missään puhuta vauvojen kastamisesta, se ei siis riitä. ohis)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Miksi sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa pitäisi nähdä arvoa?
Eiköhän tässä ketjussa nyt jo ole kerrottu esimerkkejä, millaisia asioita ihmiset saavat pitkistä parisuhteistaan. Ehkä sinun on vaikea vastaanottaa informaatiota. Ei sinun ole pakko nähdä arvoa pitkässä parisuhteessa jos et halua, eikä nykyään enää yhteiskunnallisesti tai kulttuurisesti tuomita ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua. Anna kuitenkin meidän pitkää parisuhdetta haluavien valita sellainen ja ymmärrä, että kyse on henkilökohtaisista arvoista ja siitä, miten haluaa elämänsä elää.
Kysymys oli tuolle jota satuttaa ettei pitkää suhdetta nähdä arvokkaana. Miksi suhde joka on kestänyt 20 vuotta pitäisi nähdä arvokkaampana kuin suhde joka kestänyt vuoden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä moni haluaisi vaan ei tahdo onnistuvan. Nykyisin ehkä osataan suhtautua suhteen onnistumismahdollisuuksiin realistisemmin kuin aikaisemmin, kokemuksen viisastuttamana.
No ei. Nykyään halutaan unelmahöttöä ja sitten kun se alkaakin paljastua ihmissuhteeksi ongelmineen, juostaan karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.
Hyvässä suhteessa juuri noin. Hyvät suhteet ovat harvassa. Huonossa suhteessa nainen saa kitisevän riippakiven (joka vaatii ja valittaa jos ei saa aina halutessaan seksiä, hoivaamista, ruokaa, puhtaita vaatteita - toki siten ettei itse tarvitse tehdä mitään) ja sotkevan, kuorsaavan kämppiksen joka määräilee ja päsmäröi ihan pelkkää piruuttaan (täytyyhän akalle näyttää kaapin paikka hehe). Keski-ikäisissä sinkkumiehissä (50+) on paljon em. ominaisuuksilla varustettuja "helmiä", kannattaa kiertää kaukaa oman hyvinvoinnin takia.
Hyvät suhteet ovat siksi harvassa, että ne ovat kuin talo, joiden rakentamiseen molempien pitää osallistua. Jos vain ajelehdit ja toivot, siihen ympärillesi kyhäytyy ehkä jonkinlainen tönö, mutta mikään kartano rantatontilla se ei pelkällä tsägällä ja ilman tietoista panostusta tule olemaan.
ollaan oltu 30 vuotta yhdessä ja epäilen että haluaako oma vaimokaan enää pysyvään parisuhteeseen.
Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.
Juu, ei ole.
Elämä on yhtä tempparia koko ajan jos on suhteessa.
Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.