Haluaako enää kukaan pysyvään parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.

Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.

Oksettavimpia ovat juuri 50 vuotta ylittäneet miehet, jotka alkavat rauhoittumaan koska ikä ja tasaisuus. Oksettavuuden tekee se että ovat harrastaneet irtosuhteita ja irtopanoja periaatteesta koko ikänsä eivätkä ole halunneet sitoutua, mutta nyt sitten olisi mukava joku kainaloinen loppuelämäksi. Hyi saatana!

Millaisista viisikymppisistä miehistä sinulla oikein onkaan kokemusta??

Itselläni lähipiirissä on kaksi tuon ikäistä sinkkumiestä, joista toinen on eronnut vuosikymmeniä kestäneestä parisuhteesta, toinen on leskimies. Molemmat ovat rehellisiä, tavallisia miehiä, työteliäitä, urheilullisia ja raittiita. Eivät mitään irtosuhteiden harrastajia. Kumpikin toivoo nimen omaan parisuhdetta.

Heidän on todella, todella vaikea löytää omanikäistään naista kunnolliseen, aikuiseen parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.

Juu, ei ole.

Kyllä on. Ominaista hyville suhteille on, että niissä on aina kaksi tasapainoista, sympaattista ja sisäisesti kaunista ihmistä. Huonoissa suhteissa näitä ei ole, koska hyvät ihmiset eivät sellaisiin suhteisiin halua.

Harva ihminen pystyy itsekriittisesti arvioimaan itseään, vaan helposti sysää kaikki suhdeongelmat toisen syyksi. Siksi moni huonossa suhteessa oleva ajattelee kaiken roskan johtuvan vain siitä huonosta kumppanista. Joskus kannattaisi katsoa peiliin.

Itse olen vasta kolmekymppinen, mutta jo usea pilalle mennyt parisuhde etten ihan heti jaksa uusia sydänsuruja. Elän 1-vuotiaan poikani kanssa kahden ja nautin tällä hetkellä kauheasti elämästä! En aio edes vilkaista pariin vuoteen miehiin päin. :D

Tää on jotenkii hauskaa kun osalla mun ikäsistä on jo toinen tai kolmas suhde menossa enkä mä ole edes sitää ekaa suhdetta solminu.

Mun varatuista aika moni on löytäny uuden kumppanin työpaikalta ja aika moni on vaan eronnut ja molemmat jatkanu elämää sinkkuna ennen kuin uusi kumppani on löytynyt.

Meidän työpaikalla ei ole kuin miehiä joten täällä en naisiin törmää.

M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.

Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.

Joo. Tollaseen itsekin törmäsin. Totuus on se, että mies varmaan kuvittelee, että se rakkaudentäyteinen suhde tupsahtaa taivaasta ilman mitään omaa eforttia. Hän ei myöskään oikeasti halunnut tehdä muuten täyteen elämäänsä tilaa minulle. Sänkyyn toki mahduin oikein hyvin.

Minä olisi kaivannut oikeasti elämänkumppania enkä olla pelkkä seksinukke.

Rakkaudentäyteinen= miehen tarpeet täyttävä suhde. Naisen oletetaan passaavan ja palvovan miestä. Mitä naisen suhteen heillä on mielessä miten toteuttaisi tätä ajatustaan niin ei hajuakaan. Eikö se riitä kun omistautuu miehen palvomiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.

Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.

Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.

Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan. 

Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.

Ei siihen koulua tarvita. Kyllä ne on opetettavissa jos niin haluaa ihan ilman kouluakin.

Koulussa toki tulee opettaa ihan perusasioita vuorovaikutustaidoista ja niistä on hyötyä myös parisuhteessa. Naisilla nuo taidot on yleensä miehiä paremmin hallussa joten jos miehet niihin vähän satsaisi saattaisi parisuhteetkin olla kestävämpiä.

Naisten nalkuttaminen pitäisi jollain keinoin saada vähenemään.

Vähenee eikä edes ala, jos mies kommunikoi.

Eli nainen ei nalkuta vain silloin kun mies toimii niin kuin nainen haluaa

Nainen ei nalkuta jos kuuntelet mitä hän sanoo ja reagoit asianmukaisesti. Nalkuttaminen on saman asian toistamista niin pitkään että siihen tulee jonkinlainen vastaus. Joko teko tai vastaus puheena. Ei yninää, tuhahtelua, turpaan vetoa, vaan keskustelu jolla päästään lopputulokseen. Ja jos lupaat jonkun asian tehdä niin se myös tehdään heti. Kummasti loppuu "nalkutus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kun ihmetellään miksi erotaan niin paljon, miksi hypitään suhteesta toiseen ja miksi sinkkuja on niin paljon niin harva on ottanut sitä seikkaa huomioon että nykyisin naiset ja miehet kohtaavat toisiaan paljon enemmän kuin ennen.

Esimerkiksi työpaikalla,koulussa,harrastuksissa ja tapahtumissa(festarit yms) on nykypäivänä naisia sekä miehiä paljon yhdessä ja sitä kautta monet varatut päätyvät pettämään tai rakastuvat toiseen ihmiseen.

Ennen oli lavatanssit paikka missä naiset ja miehet usein kohtasivat mutta nykyään paikkoja on valtavasti enemmän.

Miksi sitten suhde jossa ei voi luottaa toiseen ja jossa lähetään heti toisen matkaan kun vain tavataan joku uusi tyyppi, pitäisi kestää pitkään/loppuelämän.

Siihen minä en osaa vastata mutta ihmisillä on tunteita ja vaikka ihminen on parisuhteessa niin yhtälailla se rakastuu/ihastuu kiinnostaviin ihmisiin kuin sinkku ihminen. Työpaikoilla,harrastuksissa ja kouluissa usein ollaan paljon tekemisissä toisten kanssa että ei siellä kyse ole siitä että heti lähdetään toisen matkaan.

Mä ole ollut järjestämässä muutamiakin tansseja ja voin kyllä sanoa että toistaiseksi ei ole tullut vastaan tilannetta että yhtäkkiä ihastuessa oltaisiin vain lähdetty toisen matkaan. Varmasti tinderi on vähän eri ympäristö ja tanssilavatkin silloin kun sieltä varta vasten lähdetään tuoretta seuraa hakemaan.

Ihastumisia tapahtuu myös työpaikoilla eikä se tarkoita heti suhdetta. Suhteelle on aina joku muukin syy kuin ihastuminen tai rakkaus. Jos nykyinen suhde on huono vaikka siinä olisi tunteitakin ei suhde kovin pitkään kestä. Hyvän ja pitkän suhteen perusta ei ole tunteet vaan sitoutuminen. Sitoutumiseen taas vaaditaan paljon enemmän kuin pelkkä ihastuminen ja rakkaus.

Naisia ja miehiä kun laittaa samaan tilaan niin suhteita syntyy, ei se katso onko varattu vai ei.

Siinä kun ihastuu tai rakastuu sitten siellä toisella työpaikalla varattuna toiseen ihmiseen niin sitten sen kanssa sitoutuu.

Rakkaus/ihastuminen on ihmisen luontainen asia kun taas sitoutuminen on kulttuurin luoma asia.

Nykyisin yhteiskunta ei pakota olemaan suhteessa vaan ihminen on vapaa eroamaan.

Milloin ihminen ei olisi ollut vapaa eroamaan? Sitoutumisesta on edelleen hyötynsä, mutta naiselle ne hyödyt ei ole samoja kun vuosikymmenet sitten. Naisen ei tarvitse sitoutua mieheen turvatakseen taloudellisen asemansa. Miehet taas on olleet huonoja sitoutumaan koskaan parisuhteeseen, vaikka onhan se pitkä suhde tarjonnut heille toki taloudenhoitajan, joka pysyi liitossa vaikka mies ei siihen ollutkaan sitoutunut.

Elän pitkässä ja suurimmaksi osaksi hyvin onnellisessa parisuhteessa suuresti rakastamani ihmisen kanssa. Tämä voi hyvinkin kestää ns. loppuun asti. Jos ei, eläisin siinä tapauksessa mieluiten kokonaan yksin. Helpointa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"

Sama kokemus.  Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa.  Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.

Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?

Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.

Eikö noita asioita saa myös lyhyessä suhteessa? Ja jos saa niin suhde kestää. Itseisarvon en sen sijaan näe pitkää suhdetta jos suhteella ei ole mitään annettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"

Sama kokemus.  Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa.  Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.

Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?

Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.

Eikö noita asioita saa myös lyhyessä suhteessa? Ja jos saa niin suhde kestää. Itseisarvon en sen sijaan näe pitkää suhdetta jos suhteella ei ole mitään annettavaa.

Minä näen sen niin päin, että suhteet ovat nimenomaan jääneet lyhyiksi silloin, kun niistä ei ole saanut kaikkea tuota.

Mulle se on jokotai. Olin kiinnostunut nimenomaan vakavasta parisuhteesta. En mä sellaista koskaan saanut, niin olen oppinut olemaan ilman. Turha haaveillakaan, kun itseään siinä vain haavoittaa. Tosin, en ymmärrä mitä se aloittajaa kiinnostaa seurustelenko vai en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.

Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.

Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.

Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan. 

Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.

Ei siihen koulua tarvita. Kyllä ne on opetettavissa jos niin haluaa ihan ilman kouluakin.

Koulussa toki tulee opettaa ihan perusasioita vuorovaikutustaidoista ja niistä on hyötyä myös parisuhteessa. Naisilla nuo taidot on yleensä miehiä paremmin hallussa joten jos miehet niihin vähän satsaisi saattaisi parisuhteetkin olla kestävämpiä.

Naisten nalkuttaminen pitäisi jollain keinoin saada vähenemään.

Vähenee eikä edes ala, jos mies kommunikoi.

Eli nainen ei nalkuta vain silloin kun mies toimii niin kuin nainen haluaa

Nainen ei nalkuta jos kuuntelet mitä hän sanoo ja reagoit asianmukaisesti. Nalkuttaminen on saman asian toistamista niin pitkään että siihen tulee jonkinlainen vastaus. Joko teko tai vastaus puheena. Ei yninää, tuhahtelua, turpaan vetoa, vaan keskustelu jolla päästään lopputulokseen. Ja jos lupaat jonkun asian tehdä niin se myös tehdään heti. Kummasti loppuu "nalkutus".

Hahhaa, et ole tavannut ex-avokkiani. Kuule, se aiheiden lista mistä nalkutetaan ei lopu koskaan. Aikani yritin reagoida kaikkeen ja toteuttaa kaikki vaatimukset, mutta koko ajan tuli lisää kun edellisestä oli päästy. Vasta kun ilmoitin lähteväni, nalkutus loppui, vähäksi aikaa.

m42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"

Sama kokemus.  Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa.  Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.

Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?

Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.

Eikö noita asioita saa myös lyhyessä suhteessa? Ja jos saa niin suhde kestää. Itseisarvon en sen sijaan näe pitkää suhdetta jos suhteella ei ole mitään annettavaa.

Minä näen sen niin päin, että suhteet ovat nimenomaan jääneet lyhyiksi silloin, kun niistä ei ole saanut kaikkea tuota.

Eli nuo ei ole mikään pitkän parisuhteen tuoma etu vaan ne on joku suhteessa tai sitten niitä ei ole riippumatta siitä onko suhde kestänyt kaksi vai kaksikymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.

Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.

Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.

Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.

Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.

Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.

Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.

En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.

Miksi sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa pitäisi nähdä arvoa?

Eiköhän tässä ketjussa nyt jo ole kerrottu esimerkkejä, millaisia asioita ihmiset saavat pitkistä parisuhteistaan. Ehkä sinun on vaikea vastaanottaa informaatiota. Ei sinun ole pakko nähdä arvoa pitkässä parisuhteessa jos et halua, eikä nykyään enää yhteiskunnallisesti tai kulttuurisesti tuomita ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua. Anna kuitenkin meidän pitkää parisuhdetta haluavien valita sellainen ja ymmärrä, että kyse on henkilökohtaisista arvoista ja siitä, miten haluaa elämänsä elää.

Ehkä minun sitten on kun en ole löytänyt mitä ovat ne asiat joita voi saada vain pitkästä parisuhteesta.

Pystyt varmasti toistamaan ne kun teidät ne.

Jokainen pitäköön millaisesta suhteesta nyt haluaa. Kysymys kuuluikin miksi juuri pitkä suhde pitäisi nähdä arvokkaana. Tätä on taidettu kysyä jo muutamaan kertaan.

Lue nyt vaikka ajatuksella tämä kommentti jonka alle olemme molemmat vastanneet.

Kun et ymmärrä sen sanomaa, niin minä kerron: Usko parisuhteen kestämiseen tekee onnelliseksi. Rakkaus kumppaniin ja hänen kanssaan rakennettu elämä on jotain, mihin voi aidosti luottaa.

Konkretisoin vielä: Realistisesti ymmärrän että on aivan mahdollista, että joskus tulee aika, että minä ja puolisoni eroamme. Elän kuitenkin jokaisen päivän hänen kanssaan sillä oletuksella, että olemme kuolemaan asti yhdessä. Tämä on asia, jota ei koskaan tule saamaan lyhyessä suhteessa.

Eroavaisuuden joko ymmärtää tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.

Juu, ei ole.

Kyllä on. Ominaista hyville suhteille on, että niissä on aina kaksi tasapainoista, sympaattista ja sisäisesti kaunista ihmistä. Huonoissa suhteissa näitä ei ole, koska hyvät ihmiset eivät sellaisiin suhteisiin halua.

Harva ihminen pystyy itsekriittisesti arvioimaan itseään, vaan helposti sysää kaikki suhdeongelmat toisen syyksi. Siksi moni huonossa suhteessa oleva ajattelee kaiken roskan johtuvan vain siitä huonosta kumppanista. Joskus kannattaisi katsoa peiliin.

Todella omahyväistä ja itsepetoksellista ajatella noin. Kyllä, hyvään ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi hyvää ihmistä, mutta jokaiselle hyvälle ihmiselle ei sitä hyvää ihmissuhdetta siltikään löydy. Etenkin miehet ovat keskimäärin haluttomampia kehittämään itseään psyykkisesti ja ihmisuhdetaidollisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"

Sama kokemus.  Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa.  Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.

Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?

Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.

Eikö noita asioita saa myös lyhyessä suhteessa? Ja jos saa niin suhde kestää. Itseisarvon en sen sijaan näe pitkää suhdetta jos suhteella ei ole mitään annettavaa.

Minä näen sen niin päin, että suhteet ovat nimenomaan jääneet lyhyiksi silloin, kun niistä ei ole saanut kaikkea tuota.

Eli nuo ei ole mikään pitkän parisuhteen tuoma etu vaan ne on joku suhteessa tai sitten niitä ei ole riippumatta siitä onko suhde kestänyt kaksi vai kaksikymmentä vuotta.

Ei ehkä ihan näinkään.

En itse esimerkiksi ole koskaan saanut samaa turvaa lyhyestä suhteesta, vaikka ne olisivat muuten olleet hyviä suhteita, kuin pitkästä suhteesta. Pitkässä suhteessa turvaa luo se ajatus, että kaiken muutoksen ja epävarmuuden keskellä on yksi asia, johon voi luottaa. Se on rakkaus omaan kumppaniin. Suhteessa, jossa oletuksena on, että suhde kuitenkin loppuu sitten kun se ei enää miellytä, ei tätä tunnetta saa. Tällaista ihmistä voi sanan varsinaisessa merkityksessä kutsua elämänkumppaniksi eli ihmiseksi, jonka kanssa jaetaan elämä kaikkinensa. Kaksi vuotta kestävässä suhteessa edes arki ei ehdi muuttua arkipäiväiseksi, toisin kuin kaksikymmentä vuotta kestävässä suhteessa.

Toki ei kaikissa pitkäaikaisissa suhteissakaan näitä asioita ole automaattisesti, mutta hyvissä pitkäaikaisissa suhteissa on. Hyvissä lyhytaikaisissa suhteissa on samoja elementtejä, tietysti, ja jos suhde jatkuu, alkaa ehkä myös huomata asioita joita suhteessa ei aiemmin ollut, kun se oli tuoreempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset löytää hyvät parisuhteet. Niin yksinkertaista se on.

Juu, ei ole.

Kyllä on. Ominaista hyville suhteille on, että niissä on aina kaksi tasapainoista, sympaattista ja sisäisesti kaunista ihmistä. Huonoissa suhteissa näitä ei ole, koska hyvät ihmiset eivät sellaisiin suhteisiin halua.

Harva ihminen pystyy itsekriittisesti arvioimaan itseään, vaan helposti sysää kaikki suhdeongelmat toisen syyksi. Siksi moni huonossa suhteessa oleva ajattelee kaiken roskan johtuvan vain siitä huonosta kumppanista. Joskus kannattaisi katsoa peiliin.

Todella omahyväistä ja itsepetoksellista ajatella noin. Kyllä, hyvään ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi hyvää ihmistä, mutta jokaiselle hyvälle ihmiselle ei sitä hyvää ihmissuhdetta siltikään löydy. Etenkin miehet ovat keskimäärin haluttomampia kehittämään itseään psyykkisesti ja ihmisuhdetaidollisesti. 

Tätä juuri tarkoitin, epäonnistumista parisuhteessa helposti lähdetään etsimään siitä toisesta osapuolesta. Hyvässä parisuhteessa molemmat ensisijaisesti tekevät itsereflektointia ja miettivät miten parisuhde olisi mahdollisimman hyvä. Jos o jo ennakkoluuloja siitä millaisia ne ”toiset” on, niin parisuhteen onnistumiselle ei jää mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"

Sama kokemus.  Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa.  Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.

Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?

Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.

Eikö noita asioita saa myös lyhyessä suhteessa? Ja jos saa niin suhde kestää. Itseisarvon en sen sijaan näe pitkää suhdetta jos suhteella ei ole mitään annettavaa.

Minä näen sen niin päin, että suhteet ovat nimenomaan jääneet lyhyiksi silloin, kun niistä ei ole saanut kaikkea tuota.

Itse miehenä arvostan juurikin tuota pitkää suhdetta. Että on se yksi jonka kanssa voi kasvaa ja kehittyä ja olla. Se kemia ainakin mun idealistisissa mielikuvissa vain kehittyy paremmaksi kun toisen tuntee paremmin. Ja onhan se vaihtaminen kauhean raskasta, syvät tunteet ei kehity hetkessä eikä tahdo sellaisia pikajuttuja. Tuntuu hölmöltä vaihtaa sitä läheisintä ihmistään usein.  Mutta tässä toisena puolena se nirsous, että hyvin harva tuntuu vaivan arvoiselta. Onneksi on sellaisessa suhteessa. 

Kyllä tää aika puuduttavaa on, varsinkin kun miehestä on tullut vuosien saatossa erakko tuppisuu. Mutta näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.

Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.

Naiset katsos pettyivät nuorempana niihin nuorempiin miehiin, jotka eivät halunneet vielä silloin sitoutua tai sitten ”sitoutuivat” pitäen naista kodinhoitajana. Siinä kuolee kyllä halu ottaa enää miestä elämäänsä.