Joku suorittanut oikiksen vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Listalta puuttuu kaikki käytännön kokemus. Mitä hyötyä on suoltaa teoriaa nopeasti. Muiss opinnoissa labratyöt voi viedä jo neljä vuotta. Ja kesätyö on pakollisia alalta. Mitä lukutoukka tietää käytännön juristin töistä. Tämä ei edes tullut toimeen tiedekunnassa muiden kanssa. Miten tämä voi selvitä elämästä. Tällaisten kohtalo on usein huono jo mielenterveys asioissa. Ei jatkoon.

No, eiköhän hänellä ole mahdollisuus harjoitella käytännön töitä, kun teoriaosaaminen on kunnossa? Oikeustiede ei ole käsityöammatti, jossa kädentaidot ovat olennainen osa. Se ei sisällä labratöitä, ei koe-eläinten avaamista, ei edes jonkun kielen ja kulttuurin yhteistä ymmärtämistä. Käytännön kokemusta oppii vaikka opiskeluja on takana kaikki 100%. Se ei vaadi sitä, että opiskeluja on takana vain 10%.

Se on ihan selvä asia. Että vuodessa valmistunut ja sen jälkeen neljä vuotta töissä ollut on ammatillisesti ihan eri tasolla, kun viisi vuotta opiskellutta ja muutaman kesätyöjakson siellä täällä tehnyt tyyppi viiden vuoden jälkeen, jos molemmat aloittivat samana vuonna opiskelut. Vuodessa valmistumisen vaatii paljon älyä, ahkeruutta ja motivaatioita, eikä ne katoa ihmisestä vaikka hän valmistuu ja astuu työelämään.

Miksi ihmeessä hän ei selviytyisi elämästä? Ei se elämän nyt niin vaikeaa ole. Aamulla heräät, menet töihin, syöt ja jos saat hyvää palkkaa ei tarvitse edes itse tehdä ruokaa, senkun ostat valmiina, harrastat jotain kivaa, koska sinulla on siihen varaa ja lomilla matkustat. Ja juristina löydät suht helposti puolison.

Juristina voi voi monissa eri tehtävissä, mutta periaatteessa ihmissuhteiden hoitamista jossa ei pärjää pelkällä asiaosaamisella ollenkaan.  

Juristit eivät hoida ihmissuhteita.  He hoitavat ihmisen lakiasioita.

Ei lääkärikään hoida mitään ihmissuhteita, hän hoitaa ihmisien sairauksia.

Ja molemmat voivat olla ja ovatkin toisinaan erittäin lyhyt sanaisia, jopa epäystävällisiä ja töykeän oloisia.

Mutta työt hoituu.

Ei  juristin tarvitse asiakkaan kanssa  hoitaa small talkia,  vaan sitä pelkkää asiaa, minkä takia asiakas on hänen luokseen tullut.  Ja siinä puhutaan faktoista.

Ei se juristin työ ole todellisuudessa sellaista kuin amerikaisissa elokuvissa ja sarjoissa.

Siellä vajausta ihmissuhdetaidoissa vai mistä. Oikeustiede käsittelee ihmisten välisiä asioita, tämä tosiasia kerrotaan heti opintojen alkumetreillä samoin kuin että ei tarvitse olla ruudinkeksijä selvitäkseen. 

Aivan, olet oikeassa siinä, että oikeustiede käsittelee ihmisten välisiä suhteita, mutta käytönnössä siinä juristin ja asiakkaan välillä ei tarvitse ole mitään sen kummempia empatioita kuin sympatioitakaan.

Tehdään se työ vaan. Ei siinä kavereita olla.  Hoidetaan se asia mikä pitää hoitaa.

Eikä kaikki juristit hoida rikosasioita ollenkaan, vain siviilipuolen juttuja.

Toki juristi on asiakkaalleen kohtelias, kuuntelee häntä, kysele asia koskevat yksityiskohdat tarkkaan jne.

Mutta ei siinä tosiaan ystäviä olla.  

Eihän kiinteistövälittäjäkään kanssa mitään bestiksiä olla ja kuitenkin hänenkin kanssaan tehdä yksi elämän kalleimmista ja tärkeimmistä ostoista, asunnon, kodin osto.

Haluan että juristi hoitaa asiani hyvin, siitä maksan hänelle. En maksa höpöttämisestä.

Sentäs vähintäänkin 250 eruoa tunti jo lienee aloittelevallakn juristilla.

Juristin tulee aina edistää sovintoa. Tämä, jos joku vaatii hyviä ihmissuhdetaitoja. Sovittelu korostuu erityisesti lapsi- ja perheoikeudessa. Sovittelu voi myös vähentää kustannuksia. Asiakas ei aina tunnemyrsykyissään ole realistinen, jolloin juristilta vaaditaan taas ihmissuhdentaitoja ja myös kykyä vakuuttaa asiakas siitä, mikä on hänen ja muiden osallisten etu. Esimerkiksi lapsiasioissa juristin on huomioitava myös riidan kohteena oleva lapsi, eikä vaan oman asiakkaansa etu. Siis jos lapsi on vastapuolena (elatus, huolto, asuminen, tapaaminen).

Ihan pakko kommentoida... Lapsi on nimenomaan riidan kohteena huolto-, asumis- ja tapaamisjutuissa. Ei vastapuolena. Vastapuolia ovat vanhemmat. 

Ainoastaan elatusasiassa lapsi on nimellisesti vastapuoli (hakija), jonka puhevaltaa lähivanhempi käyttää....

Pilkun viilausta, mutta en voinut mieltäni malttaa...

F, asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on suorittanut vaaditut opinnot, niin eikö se sitten riitä? Eikö niitä tutkintovaatimuksia ole yhteiskuntamme fiksuimmat kuitenkin miettineet niin, että niiden täyttäminen vastaa sitä, että on korkeakoulutettu ihminen? Miksi niitä suorituksia edes vaaditaan, jos tärkeintä on verkostoitua kaljatuoppien äärellä eikä muulla ole väliä? Jos verkostoituminen on kerran välttämätöntä, niin miksi se ei ole pakollista niissä opinnoissa?

Monia kaihertaa nimenomaan se, että tähän suoritukseen "vaaditut"opinnot eivät ole samoja, joita muilta opiskelijoilta vaaditaan. Näin koska aikataulullisesti ei normaalia Opintosuunnitelmaa noudattaen voi valmistua tuossa ajassa. Johtuen mm. Siitä, että suoritukset pitää tehdä tietyssä järjestyksessä ja tietyt esivaatimukset pitää täyttää ennenkuin pääsee etenemään.

Tämä ihminen väittää tehneensä vuorokaudessa 49 tunnin edestä opintoja. Tai sitten oikiksen nopat on täynnä ilmaa

Tämä juttu on Ilta-Sanomien haastattelusta.

”Lotta innostui lukusuunnitelmista niin paljon, että hän on perustanut itselleen yrityksen, jonka kautta hän tekee lukusuunnitelmia myös muille. Tuleville abeille Lotalla on antaa hyvä vinkki:

– Lukioaika ei tuntunut rankalta eikä minua ole tympinyt kertaakaan. Kannattaa valita kirjoituksiin sellaisia aineita, joista tykkää, niin homma ei tunnu niin raskaalta.

Tyrnäväläisabin tulevaisuudensuunnitelmat ovat menneet yo-tulosten julkistamisen jälkeen uusiksi. Aiemmin hän havitteli lakinaisen uraa, mutta nyt vaihtoehtoja on monia.

– Olen kiinnostunut myös politiikasta, historiasta ja kielistä. Aion kuitenkin hakea oikeustieteelliseen ja päntätä parhaalla mahdollisella tavalla pääsykokeisiin, hän tunnustaa.

Ylioppilasjuhlat ovat vuorossa 5. joulukuuta. Oikeustieteellisen pääsykoekirjan julkaistaan huhtikuussa, ja sitä ennen Lotta aikoo valmistautua tulevaan koitokseen käymällä avoimen yliopiston kurssin, tekemällä vanhoja valintakokeita sekä lukemalla muuta lainopillista kirjallisuutta.”

” Tyrnävällä asuva, mutta Kempeleen lukion käynyt Lotta Yli-Hukkala-Siira kävi lukion kolmessa vuodessa, vaikka oli välissä vuoden vaihto-oppilaana Saksassa.” 14.11.2019 IS

Että sillävissiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua, mutta voiko joku kertoa MIKSI ihmeessä kukaan haluaa käydä oikiksen vuodessa? Mikä on tähän syynä?

Koki ulkopuolisuuden tunnetta eikä tykännyt ilmapiiristä, halus pois niin nopeasti kuin mahdollista

En usko. Hänenhän piti tietää että on ulkopuolinen jo ennen opintojen alkua sitten. Ei hän ole voinut edes kuukautta selvitellä löytyykö kavereita ja mikä ilmapiiri ja sitten alkaa vasta optimoimaan opintoja ja anomaan tuota oikopolkua. Hänen on täytynyt päättää haluavansa valmistua nopeasti ennen kuin on edes nähnyt hyväksytäänkö häntä. Ei voi siis olla syy nopealle opiskelulle tuo kun nopea opiskelu päätetty ennen kokemusta ilmapiiristä.

Eikö tuo sisäänpääsy ollut melkoisen varma, kun valinta tehtiin yo-todistuksen perusteella. Kuka sinne oikikseen  sitten  pääsee, jos ei 8 ällän ylioppilas?

Ilman pitkän matematiikan arvosanaa ei ovet tällekään auenneet. Todistusvalinnassa siis huomioidaan äidinkielen arvosana plus neljä eniten pisteitä antavaa ainetta. Pitkän matematiikan L antaa selkeästi eniten pisteitä. Pääsykokeiden kautta pääsee ne ,jotka osaa siellä parhaiten. Sinänsä tuonne pääsemistä helpottaa se, että pääsykokeilla valitaan 60% sisäänotosta. Esim. Tekniikan puolella todistusvalinta on 70-80% ja pääsykokeella kilvoitellaan muutamista paikoista.

Niin, hänellähän oli jo syksyllä 2019 suunnitelmissa kirjoittaa keväällä 2020 pitkä matikka ja hän tekikin sen ja sai siitäkin arvosanan L. . Mutta samalla valmistautui pääsykokeisiin, jos ei olisi papereilla päässyt.

Juristi ei ole sosiaalityöntekijä, hän lakiin erikoistunut asiantuntija.

Tottakai jokaisen juristin on osattava neuvotella aina vastapuolen kanssa, mutta on olemassa noissa myös erikseen sovittelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule työllistyminen olemaan helppoa. Työnantajat useinkin luulevat haluavansa yli-ihmisen (joiden joukkoon tämäkin henkilö epäilemättä kuuluu), mutta eivät kuitenkaan käytännössä halua. Liian erikoista, lahjakasta tai älykästä kummaksutaan suomalaisessa työelämässä. Jos rekrytoija ei tämmöisestä tyypistä olisi kuullut, niin tokihan 1 vuoden opintoja cv:ssä pidettäisiin vitsinä, ja hakemus lentäisi vähintään siinä vaiheessa roskakoriin.

Puhumattakaan sitten, että nykyään monessakin paikassa alkukarsinnat suorittaa tekoäly. Jos hakemus/cv ei täytä kriteereitä, se siirtyy automaattisesti roskakoriin ilman että yksikään ihminen sitä koskaan vilkaisee. Mitä sanoo tekoäly vuoden opinnoista?

En tiedä, mutta minä sanoisin, että aika paska tekoäly, jos heittää roskakoriin parhaimmat hakijat. Miten ikinä, vuodessa oikiksen suorittanut ei vaan voi olla huono, kun noiden kurssien keskiarvokin oli yli neljä. 8 laudaturia ja useita kieliä osaava ihminen.

Kauheaa ajetella, että joku on liian hyvä. Luulisi asiakkaiden haluavan parhaimman mahdollisen asianajajan itselleen, mutta firmat ei uskalla palkata heitä.

Se, että teet opinnot nopeasti, ei mitenkään osoita, että olisit paras mihinkään oikeaan Käytännöntyötehtävään.

Hän ei tehnyt niitä rimaa hipoen, vaan yli nelosen keskiarvolla. Suomen paras ylioppilas sinä syksynä kuin kirjoitti.

Mikään ei tietenkään osoita mitään, jos oikein nipotetaan, mutta mitä enemmän googlaan hänestä haastatteluja, sen erityisemmäksi hän muuttuu. Tyttö on kone. Huippulahjakkuus sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen lisäksi hän on oikein suloisen oloinen. Puuttuu enää, että kirjoittaa kirjan jostain käsityöjutusta, kokkikirjan ja juoksee jonkun maratonin huippuaikaan.

Mikään ei anna ymmärtää, että hän olisi huono käytännön tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on suorittanut vaaditut opinnot, niin eikö se sitten riitä? Eikö niitä tutkintovaatimuksia ole yhteiskuntamme fiksuimmat kuitenkin miettineet niin, että niiden täyttäminen vastaa sitä, että on korkeakoulutettu ihminen? Miksi niitä suorituksia edes vaaditaan, jos tärkeintä on verkostoitua kaljatuoppien äärellä eikä muulla ole väliä? Jos verkostoituminen on kerran välttämätöntä, niin miksi se ei ole pakollista niissä opinnoissa?

Monia kaihertaa nimenomaan se, että tähän suoritukseen "vaaditut"opinnot eivät ole samoja, joita muilta opiskelijoilta vaaditaan. Näin koska aikataulullisesti ei normaalia Opintosuunnitelmaa noudattaen voi valmistua tuossa ajassa. Johtuen mm. Siitä, että suoritukset pitää tehdä tietyssä järjestyksessä ja tietyt esivaatimukset pitää täyttää ennenkuin pääsee etenemään.

Tämä ihminen väittää tehneensä vuorokaudessa 49 tunnin edestä opintoja. Tai sitten oikiksen nopat on täynnä ilmaa

Perinpohjainen ihminen tuo nuori nainen.

Valmistui hyvin, vaikka ei edes tarvinnut mennä pääsykokeisiin.

Tämä juttu on Ilta-Sanomien haastattelusta.

”Lotta innostui lukusuunnitelmista niin paljon, että hän on perustanut itselleen yrityksen, jonka kautta hän tekee lukusuunnitelmia myös muille. Tuleville abeille Lotalla on antaa hyvä vinkki:

– Lukioaika ei tuntunut rankalta eikä minua ole tympinyt kertaakaan. Kannattaa valita kirjoituksiin sellaisia aineita, joista tykkää, niin homma ei tunnu niin raskaalta.

Tyrnäväläisabin tulevaisuudensuunnitelmat ovat menneet yo-tulosten julkistamisen jälkeen uusiksi. Aiemmin hän havitteli lakinaisen uraa, mutta nyt vaihtoehtoja on monia.

– Olen kiinnostunut myös politiikasta, historiasta ja kielistä. Aion kuitenkin hakea oikeustieteelliseen ja päntätä parhaalla mahdollisella tavalla pääsykokeisiin, hän tunnustaa.

Ylioppilasjuhlat ovat vuorossa 5. joulukuuta. Oikeustieteellisen pääsykoekirjan julkaistaan huhtikuussa, ja sitä ennen Lotta aikoo valmistautua tulevaan koitokseen käymällä avoimen yliopiston kurssin, tekemällä vanhoja valintakokeita sekä lukemalla muuta lainopillista kirjallisuutta.”

” Tyrnävällä asuva, mutta Kempeleen lukion käynyt Lotta Yli-Hukkala-Siira kävi lukion kolmessa vuodessa, vaikka oli välissä vuoden vaihto-oppilaana Saksassa.” 14.11.2019 IS

Että sillävissiin.

Mitä järkeä tuollaisessa pikaluvussa?! Miksei panostaisi täysillä käyden kurssit perusteellisesti ajallaan? Ihme huomiohakuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on suorittanut vaaditut opinnot, niin eikö se sitten riitä? Eikö niitä tutkintovaatimuksia ole yhteiskuntamme fiksuimmat kuitenkin miettineet niin, että niiden täyttäminen vastaa sitä, että on korkeakoulutettu ihminen? Miksi niitä suorituksia edes vaaditaan, jos tärkeintä on verkostoitua kaljatuoppien äärellä eikä muulla ole väliä? Jos verkostoituminen on kerran välttämätöntä, niin miksi se ei ole pakollista niissä opinnoissa?

Monia kaihertaa nimenomaan se, että tähän suoritukseen "vaaditut"opinnot eivät ole samoja, joita muilta opiskelijoilta vaaditaan. Näin koska aikataulullisesti ei normaalia Opintosuunnitelmaa noudattaen voi valmistua tuossa ajassa. Johtuen mm. Siitä, että suoritukset pitää tehdä tietyssä järjestyksessä ja tietyt esivaatimukset pitää täyttää ennenkuin pääsee etenemään.

Tämä ihminen väittää tehneensä vuorokaudessa 49 tunnin edestä opintoja. Tai sitten oikiksen nopat on täynnä ilmaa

Mikä siinä nyt kaihertaa? Ovat päässeet itse oikikseen tms. ja kehuvat kuinka ihanaa oli juosta opiskeluriennoissa.

Mikä siinä nyt sitten on ongelma, jos joku onnistuu tekemään sen vuodessa? Pitääkö kaiken aina olla normaalia ja tasapäistettyä? Ei se 5 vuotta siellä oikiksessa opiskellut olisi vuodessa kuitenkaan valmistunut, vaikka hänelle teoreettinen polku yhden vuoden valmistumiseen olisikin annettu. Estäkö joku näitä muita lukemasta lukioaikana avoimen kaikki mahdolliset oikiksen kurssit? Aloittaa jo valmistuminen sen oikiksententteihin jo yläkoulussa? Hitto, kuka esti aloittamaan sen gradun kirjoittamisen jo alakoulussa? Kaikille on annettu samat mahdollisuudet ihan siihen samaan polkuun. Se ei ole heidän vika, jos he ovat aloittaneet homman jo ennen kuin koulu virallisesti alkaa ja muut eivät.

En tajua miksi niin moni valittaa täällä, että tyyppi opiskellut liian pinnallisesti/pikaluvulla.

Ihan yhtä lailla 5-10 vuodessa valmistunut maisteri on voinut vain sluibailla opintonsa läpi oppimatta mitään sen syvemmin ja olla ihan kujalla omasta alastaan.

Tutkintoon käytettyjen vuosien määrä (oli niitä sitten paljon tai vähän) ei ole sama kuin osaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä tuollaisessa pikaluvussa?! Miksei panostaisi täysillä käyden kurssit perusteellisesti ajallaan? Ihme huomiohakuisuutta.

Yli nelosen keskiarvolla kursseista pääseminen on minusta ainakin ihan tarpeeksi perusteellista.

Miksi tuhlata aikaa, kun prosessori toimii kovilla tehoilla?

Opiskelun tarkoitus ei ole läpäistä kursseja, vaan vuosien mittaan myös kypsyttää tieteellistä ja ammatillista ajattelua. Mielestäni tapaus on surullinen, koska tässä ihaillaan ihan ennemmin määrällisiä kuin aidosti laadullisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule työllistyminen olemaan helppoa. Työnantajat useinkin luulevat haluavansa yli-ihmisen (joiden joukkoon tämäkin henkilö epäilemättä kuuluu), mutta eivät kuitenkaan käytännössä halua. Liian erikoista, lahjakasta tai älykästä kummaksutaan suomalaisessa työelämässä. Jos rekrytoija ei tämmöisestä tyypistä olisi kuullut, niin tokihan 1 vuoden opintoja cv:ssä pidettäisiin vitsinä, ja hakemus lentäisi vähintään siinä vaiheessa roskakoriin.

Puhumattakaan sitten, että nykyään monessakin paikassa alkukarsinnat suorittaa tekoäly. Jos hakemus/cv ei täytä kriteereitä, se siirtyy automaattisesti roskakoriin ilman että yksikään ihminen sitä koskaan vilkaisee. Mitä sanoo tekoäly vuoden opinnoista?

En tiedä, mutta minä sanoisin, että aika paska tekoäly, jos heittää roskakoriin parhaimmat hakijat. Miten ikinä, vuodessa oikiksen suorittanut ei vaan voi olla huono, kun noiden kurssien keskiarvokin oli yli neljä. 8 laudaturia ja useita kieliä osaava ihminen.

Kauheaa ajetella, että joku on liian hyvä. Luulisi asiakkaiden haluavan parhaimman mahdollisen asianajajan itselleen, mutta firmat ei uskalla palkata heitä.

Se, että teet opinnot nopeasti, ei mitenkään osoita, että olisit paras mihinkään oikeaan Käytännöntyötehtävään.

Hän ei tehnyt niitä rimaa hipoen, vaan yli nelosen keskiarvolla. Suomen paras ylioppilas sinä syksynä kuin kirjoitti.

Mikään ei tietenkään osoita mitään, jos oikein nipotetaan, mutta mitä enemmän googlaan hänestä haastatteluja, sen erityisemmäksi hän muuttuu. Tyttö on kone. Huippulahjakkuus sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen lisäksi hän on oikein suloisen oloinen. Puuttuu enää, että kirjoittaa kirjan jostain käsityöjutusta, kokkikirjan ja juoksee jonkun maratonin huippuaikaan.

Mikään ei anna ymmärtää, että hän olisi huono käytännön tehtävissä.

Samaa ajattelin, että hän on todella poikkeuksellisen lahjakas. Se minkä määrän esim luki extra kirjallisuutta abi-vuotenaan pelkästään olemalla ylimääräisessä  Nuori Aleksis kirjallisuusraadissa. Ko raadissa, mikä oli koottu ympäri maan lukiosta, näkyi muuten olevan pelkästään tyttöjä. 

Vierailija kirjoitti:

En itse kyllä häntä ihan ensimmäisenä olisi palkkaamassa. En jotenkin jaksa uskoa, että hän olisi kovinkaan syvällisesti omaksunut kaikkia tarvittavia asioita. En sitten millään. Olisi ehkä ollut hyvä ensin olla jonkun palkkalistoilla ja sitten jonkin ajan päästä vasta perustaa firma. Häneltä ilmeisesti puuttuu täysin käytännön oppi ja se on erittäin tärkeää myös. Mutta hieno saavutus ja kaikkea hyvää hänelle. En menisi asiakkaaksi minkään alan ihmiselle, jos hän olisi suorittanut opinnot pelkästään kirjoja lukemalla.

Todennäköisesti hänellä on vain yli-inhimillinen kyky sisäistää lukemansa kerralla, ja taito soveltaa oppimaansa oikiksen varsin vaativissa essee tehtävissä. Olettaisin, että ihminen joka kykenee tuohon, on todennäköisesti erittäin taitava myös työssään. Voisiko olla niin, että kun hänellä on kaksi vuotta työkokemusta, on hänen taitotasonsa samaa luokkaa kuin 30v lakityötä tehneellä asianajajalla?

”Kahdeksasta laudaturista yhdeksään

Yli-Hukkalan poikkeuksellinen kevät on kulunut tehdessä opintoja avoimeen yliopistoon. Venäjän ja heprean kurssien suorittamisen lisäksi hän täydensi ylioppilastutkintoaan kirjoittamalla kevään tutkintokerralla pitkän matematiikan sekä ruotsin.

Pitkän englannin arvosanan korottaminen sujui odotetusti, ja viime syksyinen eximia nousi laudaturiksi.

Miksi kahdeksan laudaturin ylioppilas halusi vielä yhden lisää?

– Luin englantia syksyn kirjoituksiin todella järjestelmällisesti ja tavoitteenani oli saada L. Jo alustavien koepisteiden perusteella päätin, että uusin aineen tänä keväänä. Olen aina pitänyt englannista ja kokenut olevani siinä ihan hyvä, ja siksi englannin eximia oli kovempi pala kuin vaikkapa venäjän.

Yli-Hukkalan mukaan pitkän matematiikan kirjoituksiin lukeminen oli hauska projekti, sillä hän ei ollut opiskellut ainetta lukiossa aiemmin lainkaan. Pitkästä ruotsista saa keskipitkää enemmän pisteitä korkeakoulujen todistusvalinnassa, joten kielistä kiinnostunut Yli-Hukkala päätti kokeilla.” IL

”pitkän matematiikan kirjoituksiin lukeminen oli hauska projekti, sillä hän ei ollut opiskellut ainetta lukiossa aiemmin lainkaan.” Moniko kykenisi tähän! Heh heh

Vierailija kirjoitti:

Opiskelun tarkoitus ei ole läpäistä kursseja, vaan vuosien mittaan myös kypsyttää tieteellistä ja ammatillista ajattelua. Mielestäni tapaus on surullinen, koska tässä ihaillaan ihan ennemmin määrällisiä kuin aidosti laadullisia asioita.

Älä viitsi. Tuossa ei ole mitään surullista. Kyseessä on todella lahjakas ihminen. Opinnot ovat vasta alku. Siinä vaiheessa kun moni samaan aikaan valmistunut on vasta ensimmäisissä töissään hänellä on jo viiden vuoden työkokemus ja viisi vuotta ammatillista ajattelua. Kuuden vuoden päästä hän on ihan eri tasolla jo, kun juuri valmistunut ja muutaman kuukauden kesätöissä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelun tarkoitus ei ole läpäistä kursseja, vaan vuosien mittaan myös kypsyttää tieteellistä ja ammatillista ajattelua. Mielestäni tapaus on surullinen, koska tässä ihaillaan ihan ennemmin määrällisiä kuin aidosti laadullisia asioita.

Ei vaan minä ihailen hänen lahjakkuuttaan, mikä tulee esille tässä opiskelussa nyt ja jo aiemminkin.. Nopeutta, hyvää muistia, suunnitelmallisuutta jne.

Aivan samoin, kuin ihailen jotain lahjakasta muusikkoa tai urheilijaa. Tuollaiset asialleen omistautuneet ihmiset tekevät koko ajan töitä, koska se mitä tekevät on mukavaa ja pohjalla on se lahjakkuus, jota kehittävät. Emmehän urheilijoidenkaan kohdalla kirjoittele, että tuo nyt ei ole mitään ja olisin minäkin pystynyt, jos olisi tehty niin ja noin.

Eihän tuohon tietystikkään pysty monikaan, mutta arvo annettakoon myös tällaiselle lahjakkuudelle, joka on tuolla korvien välissä. Helpompi on ilmeisesti arvostaa noita hikisiä urheilijoita.

Selvästi älykäs ja kyvykäs ihminen. Saanut myös monta ällää yo-kirjoituksissa. Harva pystyy samaan!

Vierailija kirjoitti:

Juristi ei ole sosiaalityöntekijä, hän lakiin erikoistunut asiantuntija.

Tottakai jokaisen juristin on osattava neuvotella aina vastapuolen kanssa, mutta on olemassa noissa myös erikseen sovittelijoita.

Kyllä se nyt vaan on niin, että asianajaja ne neuvottelut hoitaa... Etenkin lapsiasioissa sanoisin, että työstä on noin 70 % psykologiaa + sossuna toimimista ja ainoastaan loput juridiikkaa. Ensin pitää saada se oma päämies ymmärtämään ja siinä, jos missä, tarvitaan todella psykologiaa (harmi, tätä ei oikiksessa opeteta yhtään). Jos AA:lla ei ole pelisilmää, niin helposti käy niin, että oma päämies lähtee ovet paukkuen, koska hänen AA ei ole hänen puolellaan eikä ymmärrä häntä. 

Vasta, kun saat oman päämiehesi ymmärtämään, miten asia olisi parasta ratkaista (mahdollisimman pitkälle sopia), voit lähteä neuvottelemaan vastapuolen kanssa. 

En ymmärrä yhtään, mitä edellinen kirjoittaja tarkoittaa "on olemassa noissa myös erikseen sovittelijoita". Ns. Follo -menettelyssä on sovitteluun erikoistunut käräjätuomari + asiantuntija-avustaja (yleensä sossu tai psykologi), mutta eivät he mitään ehdota tai sovittele. Heidän tarkoituksena on kuunnella vanhempia ja yrittää saada vanhemmat näkemään toistensa kantoja. Ei ole olemassa "erikseen sovittelijoita", vaan kyllä ne sopimukset pitkälti on asianajajien viilaamia. 

Itsellä näitä lapsiasioita on nykyään noin 70 % kaikista työtehtävistä. En tarkoittanut näin käyvän, vaan "rakastan" rikoksia ja itsellä syyttäjätausta, mutta sana on kiirinyt, että olen taitava lapsiasioita hoitamaan ja saan yleensä neuvoteltua asiat päämieheni kannalta edullisiksi. Ennen kaikkea olen taitava siinä, että saan oman päämieheni asenteen muuttumaan sovittelulle suostuvaiseksi. Lähtökohtahan lapsiasioissa on se, että vanhemmat ovat täydellisessä pattitilanteessa ja haukkuvat toisiaan. Sen lähtökohdan muuttaminen on pitkien työtuntien takana. 

Ja vaikka oikeuteen mennäänkin, niin ns. rönsyilevät oksat pyritään sopimaan mahdollisimman pitkälle, jotta oikeudessa tapellaan sitten vain itse ytimestä, esim. huoltajuudesta ja tapaamisten laajuuksista tarkemmin. 

F, asianajaja, joka alalla jo yli 20 vuotta ja oma toimisto 15 vuotta

ps. Olen monesti miettinyt tuota, että miten minusta "lapsiasioita hoitava asianajaja". Minähän olen rikoksiin erikoistunut... Itsellä ei ole lapsia eli näenköhän juuri sen vuoksi asiat jotenkin selvemmin... (?)

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi niin moni valittaa täällä, että tyyppi opiskellut liian pinnallisesti/pikaluvulla.

Ihan yhtä lailla 5-10 vuodessa valmistunut maisteri on voinut vain sluibailla opintonsa läpi oppimatta mitään sen syvemmin ja olla ihan kujalla omasta alastaan.

Tutkintoon käytettyjen vuosien määrä (oli niitä sitten paljon tai vähän) ei ole sama kuin osaaminen.

Kyllä sinä tajuaisit, jos olisit itse opiskellut yliopistossa. Tajuaisit sen, että vuodessa valmistuminen vaatii todella poikkeuksellisia opiskelutaitoja. Esimerkiksi sama kirja 3 eri tentissä. Helppoa kuin heinänteko. Ei temppu eikä mikään saada tunnin lukemisella paras mahdollinen arvosana 500-sivuisen kirjan tentistä, jos on tenttinyt saman aineen ja ehkä kirjankin jo pariin kertaan, ensimmäisen lukioaikana. En minä silti vuodessa valmistunut, mutta kaksi olisi riittänyt reilusti, jos olisin vähän pinnistellyt.

Toki parhaan nuoruutensa voi hullumminkin käyttää kuin hillittömään opiskeluun.

Lahjakkuus on laiskojen keksintö.