Tyytymättömyys parisuhteessa
Kun asiat eivät muutu, vaikka niistä puhuisi. Olen nyt kaksi vuotta ottanut esiin itseäni vaivaavia asioita, jotka toisen toiminnassa suoraan heijastuvat minuun (en jatkuvasti, en jankuttamalla jne). Vaan ei. Koen viikoittain ahdistusta ja arvottomuuden tunteita.
Joskus mietin, onko ero sitten oikea vaihtoehto? Tai asumusero. Vai pitääkö minun elää onnettomana?
Kommentit (13)
Ja tällaistakin pitää kysyä täältä?
Ehkä vain on parempi, että jatkat kynnysmattona. Eikös?
Kyllä se ero on oikea vaihtoehto, jos vuodesta toiseen toinen laiminlyö sun tarpeet. Seksielämän loppuminen onkin usein se viimeinen niitti kaikelle, siitä on vaikea enää nousta/elvyttää suhdetta sit ollaan jo tosi kaukana toisesta henkisesti ja fyysisesti kun ei seksikään suju.
Teet varmaan suurimman osan kotitöistä? Maksat ainakin puolet kuluista? Miehellä on taloudellisesti ja mukavuudeltaan kannattavaa olla kanssasi. Tee siihen muutos niin mies lähtee itsekseen eikä sinun tarvitse jättää häntä.
Olen ollut molemmilla puolilla. Mies lopetti seksin kanssani ja olin vielä tuolloin vetävän näköinen 50 kiloinen 22 vuotias ja mies 39 . Se satutti, paljastui salasuhde.
Toisessa suhteessa lopetin itse seksin itse ja halusin erota, mies ei halunnut erota. Kaikki naljailut ja veetuilu suhteessa ja muka vitsit eli loukkaukset minua kohtaan heijastui makuuhuoneen puolelle enkä halunnut enään miestä.
En tiedä kumpi ahdisti enemmän, se että myönnyin seksiin haluamatta pitkään ennnekun kieltäydyin kokonaan vai toinen suhde missä minut yhtäkkiä torjuttiin kokonaan. Ehdottaisin eroa.
Tyytymätön täälläkin, ero ainoa joka pelastaa oman mielenterveyden.
Rakastatko ja rakastaako mies? Ero helpottaa kyllä ahdistusta, jos se johtuu toisen puheista ta käytöksestä. Kannattaa puhua vielä.
Mulla oli samanlainen tilanne ja eroaminen auttoi siihen. Meni kylläkin niin, että mies halusi minut takaisin ja paransi tapojaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut molemmilla puolilla. Mies lopetti seksin kanssani ja olin vielä tuolloin vetävän näköinen 50 kiloinen 22 vuotias ja mies 39 . Se satutti, paljastui salasuhde.
Toisessa suhteessa lopetin itse seksin itse ja halusin erota, mies ei halunnut erota. Kaikki naljailut ja veetuilu suhteessa ja muka vitsit eli loukkaukset minua kohtaan heijastui makuuhuoneen puolelle enkä halunnut enään miestä.
En tiedä kumpi ahdisti enemmän, se että myönnyin seksiin haluamatta pitkään ennnekun kieltäydyin kokonaan vai toinen suhde missä minut yhtäkkiä torjuttiin kokonaan. Ehdottaisin eroa.
Joo, tuo naljailu, veetuilu ja loukkaaminen kyllä vie täysin halut!
Jaksan ihmetellä miksi ihmiset hakeutuu parisuhteisiin kun ne tuntuu olevan niin vaikeita.
Varsinkin jos ei ole lapsia niin eroa. Tietysti voit yrittää jotain pariterapiaa, jos koet että suhteessa on jotain pelastamisen arvoista.
Kyllä te naiset osaatte valita mahtavia miehiä😂
Myöskään esim. seksielämää ei ole juuri ollenkaan, koska mies ei enää jaksa/ole kiinnostunut. Kyseessä 38v mies, muuten terve ja aktiivinen. En usko mihinkään salasuhteisiin, näytän samalta, en nalkuta, joudun itse kerjäämään melkein kosketusta ja seksiä.