Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko tosiaan liikaa avioliitolta/mieheltäni?
21.01.2015 |
Tahtoisin, että mieheni 3-5 x viikossa viettäisi kanssani aikaa 0,5 - 1 h. Ollen LÄSNÄ. Siis tehden kanssani jotain, niin että haluaa tehdä tätä jotain kanssani (lenkillä käynti, treenaus, jutustelu kahvipöydän ääressä, jutustelu sängyllä/sohvalla maaten... mitä vaan.. eikä tosiaan tarvisi keskustella välttämättä edes mistään tunteista tms. kunhan juteltais vaikkapa uutisotsikoista! Kunhan jostain!) ja niin, että mies ei olisi samaan aikaan keskittynyt mihinkään muuhun (eli ei räplää kännykkää, katso televisiota, tai ole tietokoneella, puhu puhelimeen jonkun kaverinsa kanssa tms.)
Onko todellakin liikaa vaadittu?
Mies on hyvä mies noin niinkuin muuten, käy töissä, on rehellinen, halailee jos menen viereensä sohvalle (kun katsoo televisiota), mutta meillä ei käytännössä ikinä keskustella mistään tai vietetä aikaa niin, että mies tosiaan olisi keskittynyt meihin, olisi läsnä, olisi läsnä minulle. Syvällisimmät ja pisimmät keskustelut meillä käydään aiheesta "mitä ostetaan kaupasta". Muuten mies on niin tiiviisti töidensä jälkeen joko television tai tietokoneen ääressä tai puhuu puhelimessa kavereidensa kanssa tai sitten vaan nukkuu päiväunia tms., että hänen kanssaan on mahdotonta edes viritellä keskustelua.
Olen sanonut miehelle, että meidän pitäisi viettää yhdessä aikaa, ja kerran mies kunnon riidan jälkeen lupasikin, että tästä edespäin hän on läsnä minulle puoli tuntia joka päivä. Vaan eipä se onnistunut kuin kolme päivää, ja kolmantena päivänä hän oli jo täysin tuskastunut, kun olin "määrännyt" että istutaan vaan sohvalla vierekkäin ilman häiriötekijöitä, ja jutustellaan ihan mitä nyt sattuu mieleen tulemaan. (olisin toki voinut tehdä hänen kanssaan muutakin, esim. lähteä ulos tms. mutta mies ei halunnut, siksi siis sohvalla istuskelu). Vilkuili kelloa jo 10 minuutin kuluttua ja sanoi että ei millään jaksa enää olla siinä 20 minuuttia, voiko jo avata television...
Meillä on lapsiakin ja ollaan oltu naimisissakin jo useampi vuosi. Ärsyttää vaan todella, kun mies ei näytä kaipaavan seuraani käytännössä enää laisinkaan. On vaan ihan tyytyväinen, kunhan olen paikalla (no, ei häntä näytä haittaavan edes vaikka en olisi kotona...) ja seksiä tulee tasaisesti.
Minua itseäni alkaa oikeasti ärsytyksen lisäksi jo hirvittämäänkin, pohdin jo sellaistakin, että kuinka yksinäinen olen sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ja miehestä ei todellakaan ole minulle mitään seuraa edes jutteluun, saati yhdessä harrastamiseen. (lapset nyt vielä juttelevatkin kanssani).
Ja kyllä, minulla on omakin elämä, olen työelämässä, tykkään työstäni, minulla on kavereita ja harrastuksia, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että kaipaan MIEHENI seuraa ja keskusteluyhteyttä hänen kanssaan! Miestä siis ei näytä edes kiinnostavan koko asia, vaikka olen ratakiskosta hänelle vääntänyt, että jos hän ei ala viettämään kanssani aikaa, minä ennenpitkää eroan hänestä, koska kaipaan sellaista kumppania, joka haluaisi viettää aikaa kanssani. Tällöin mies aina vaan suuttuu verisesti, muttei kuitenkaan muuta tapojaan.
Vaadinko siis vaan liikaa? Onko minulla liian ruusuiset kuvat avioliitosta ja miehen ja vaimon välisestä yhteydestä?
Mitä tässä vielä pitäisi tehdä asian hyväksi, keskustella olen yrittänyt tästä asiasta jo viimeiset 7 vuotta, tuloksetta...
Niin ja lasten kanssa mies kyllä touhuaa, vie heitä silloin tällöin uimahalliin, luistelemaan, kesäisin huvipuistoihin jne ja vie heitä siis ihan innostuneena. Ja toki haluaa/kysyy minutkin mukaan, ja usein menenkin, mutta siis kaipaisin myös ihan sitä kahdenkeskistä aikaa, parisuhdeaikaa. Tätä mies ei vaan näytä itse kaipaavan yhtään, eikä halua edes tehdä asian eteen mitään, pyynnöistäni huolimatta.
Hyviä neuvoja/kommentteja? Kiitos!
Kommentit (79)
Ettehän te edes seurustele, jos ette tuon useammin tee yhdessä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan nyt lukematta muiden kommentteja. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta minun näkökulmastani tilanteesi on vielä ihan ok. Meillä mies ei ole edes koskaan kotona. Tai hän tulee iltaisin töistä ehkä klo 20-24 välillä, mutta käytyään pesulla ja syötyään katsoo lopun aikaa televisiota, juo muutaman oluen ja räplää puhelintaan. Sama toistuu siis myös viikonloppuisin, koska on töissä keskimäärin 7 pv /viikko. Mies ei tee koskaan lasten kanssa mitään, tai vie heitä minnekään, saati sitten minua. Jos hän pitää vapaaviikonlopun, lähtee hän ryyppäämään jätkäporukalla ja lopun viikonloppua makaa sohvalla katsellen tv:tä ja nukkuen. Seksi häntä ei kiinnosta, hän jopa tyrmää minun tekemäni aloitteet yhdeksällä kerralla kymmenestä. No, eipä tässä viitsi kovasti enää aloitteita tehdäkään.
Halusin tällä vain kertoa, että jollain on vielä kehnompi tilanne kuin sinulla. Toivoisin myös, että mies joskus voisi edes hetken keskittyä minuun, mutta ei häntä vain kiinnosta. Kun menen lähelle, suutelen tai halaan, kurkkii hän ohitseni ettei tv-ohjelmasta vain menisi minuuttiakaan sivu suun. Mieheni varmaan katsoisi minua kuin vähäjärkistä, jos ehdottaisin että sammutetaan tv ja makoillaan hetki sylikkäin.
Et vaadi. Elämä menee ohi, jos vain käy töissä ja katselee telkkaa.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:01"]
Tulisin hulluksi kanssasi!
Onko teillä kaikki muukin aikataulutettu, että tiistaisin 15 min rakastelua? Lauantaisin esileikin kera hetki pitempään? Ja silloinkin täytyy puhua, puhua ja puhua.
Haluat, että mies antaa aikaansa sinulle, mutta kaikesta päätellen sinä et ole valmis antamaan miehelle oikeutta käyttää aikaansa toisin. Joku tyhjänpäiväinen rupattelu tunnin verran joka päivä - kamalaa! Entä jos sovitte, että sinä et sano sanaakaan, ainoastaan kuuntelet tai sitten olette vain hiljaa?
[/quote]
Ei ole mitään aikataulutettu, ja siis tuo 30 min voisi olla ihan milloin tahansa päivän aikana! ja mies saisi valita, mitä tehdään, jutellaanko sohvalla, lähdetäänkö lenkille vai mitä.. mutta ei siis suostu!
Ja miksi olen päätynyt tähän että olen tarkkaan valinnut että 30 minuuttia, no se johtuu siitä, että aina käsketään kertomaan tarkasti miehelle, eikä vaan vihjailla. Vihjailin alkuun, että "ollaan enemmän yhdessä" mutta kun se ei johtanut mihinkään, aloin kertoa selkeämmin, mitä haluan.
Eli tosiaan, sinunkin mielestä puoli tuntia aikaa oman vaimonsa kanssa 3-5 kertaa viikossa on liikaa vaadittu? Siis ja mies saisi valita ajankohdan, ja sen, mitä tehdään tuo puoli tuntia...
Oletko tosissasi, vai halusitko vain päteä/ilkeillä?
ap
[/quote]
Olen tosissani. Parisuhde ei ole vankila, vaikka sinä haluat sen sellaisena nähdä.
Minusta olisi täysin luonnotonta keskeyttää elämä siksi, että sinä haluat puhua, puhua ja puhua. Yksikään suhde ei pysy pystyssä siten, että toinen vaatii asioita, jotka toidelle ovat epämieluisia.
Toimi toisin: ryhdy osaksi miehen elämää! Mene mukaan asioihin, jotka hänelle ovat tärkeitä, vaikka sinä niitä inhoat. Mene mukaan kalaan, eräkauppaan, pelatkaa yhdessä tietokoneella, rassatkaa autoa jne.
[/quote]Älä ap mene rassaamaan autoa ja pelaamaan tietokoneella miehesi kanssa, vaan järjestä Mielummin täysin miesvapaata aikaa. Jos mies ei ole kiinnostunut sinun seurastasi ja ei voi keskittyä muutamaa minuuttia kauemmin vaimoonsa, niin menköön ja olkoon keskenään. Etsiköön sitten parempaa seuraa jos ystäviä on liikaa. Saman tien voitte olla sitten erilläänkin ja kommunikoida vaikka tekstiviesteillä jos jutun juurta tekstiviestiin asti riittää. Miehen ei kuitenkaan kannata alkaa märisemään kun vaimo vaihtaa huomaavaisempaan ystävään.
On todella rasittavia nämä vastailijat jotka joko eivät osaa lukea tai eivät ymmärrä lukemaansa. Ap:lle sanoisin että voisit koittaa vielä tuota yhden ehdottamaa konstia, eli hommata kauheasti omia hommia ja olla huomioimatta miestä jonkin aikaa. Voi toimia tai sitten ei. Jotain outoa on jos mies ei mitenkään viihdy sun kanssa. Miten ennen lapsia? Teittekö silloin mitään yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:13"]
Pidä vaikka viikon verran kirjanpitoa yhteisestä ajastanne. Älä nalkuta, älä muistuta, olet vain itse läsnä ja valmis antamaan omaa aikaasi kun mies on siihen valmis. Viikon jälkeen kysäiset mieheltä miten hänen mielestään viikko meni teidän yhteisen ajan osalta ja sen jälkeen näytät muistiinpanosi.
Jos mies ei ole enempää kiinnostunut olemaan kunnolla kanssasi niin vetäisin sitten ihan kokonaan toiseen suuntaan ja järjestäisin itselleni niin paljon tekemistä, että minulla ei liikenisi sitä pariakaan minuuttia aikaa olla miehen kanssa. En edes katsoisi kohti tai menisi lähelle, painelisin vain ohi sivuilleni vilkuilematta. Jos mies sellaista perhe-elämää ja parisuhdetta kaipaa niin saakoon sitten sellaista.
Meillä on ollut myös vähän samanlaista ja mies heräsi horroksestaan kun aloin tekemään pitkiä päiviä ja olla viihdyin toisessa huoneessa. Ensin mies oli asiasta vähän ihmeissään, sitten vihainen ja lopulta hän tajusi missä mennään. Muutos parempaan lähti siitä.
[/quote]
Itseasiassa, olen kokellut näitä kumpiakin jo. Eli olen ollut viikkoja siis niin, etten ole mitenkään vaatinut mieheltäni yhteistä aikaa. Itseasiassa näin meillä on tässä vuosien aikana mennyt suurin osa ajasta, sitten vaan säännöllisin väliajoin (noin 3 x vuodessa) kyllästyn tähän meininkiin ja purkaudun asiasta miehelle ja yritän saada muutosta aikaan (tuloksetta). Eli siis tavallisesti meillä menee niin, että minä touhuan omiani töistä tultuani (käyn lenkillä, kavereiden luona kahvilla, surffailen netissä, teen käsitöitä, kotitöitä, leikin lasten kanssa jne jne) ja mies katsoo televisiota. Käy välillä keittiössä jääkaapilla tai jos olen tehnyt ruokaa, ottaa ruokaa ja menee television ääreen syömään. Jutustelemme vain muutamilla lyhyillä lauseilla kuten "mitä on ruoaksi", "onko ketsuppia", "pesetkö lapsen hampaat" "tyhjennätkö tiskikoneen". Muuten on hiljaista, mies on keskittynyt televisioon. Vastailee kysymyksiini joo tai ei, usein ei sitäkään, koska ei kertakaikkiaan edes kuule, jos kysyn häneltä jotain, vaikka vieressä seisoisin, jos on keskittynyt televisioon.
Ja siis, vaikka minä olen menoillani, ei mies minua kaipaa. Ei soittele perään. Joskus saattaa kysyä, kun tulen lenkiltä, että "oliko hyvä lenkki", ja siinä se. Joskus olen jäänyt selittämään pidemmäksikin jotain esim. mitä olen lenkin aikana nähnyt, mutta yleensä mies on jo kääntänyt katseensa takaisin televisioon, ja huomaan, ettei hän ole kuullut yhtään mitään siitä, mitä olen hänelle kertonut. Vaikken ole "paasannut" siinä kuin muutaman lauseen (jos joku vastaaja nyt kuvittelee että paasaan kuin papupata).
Eli tällaista meillä siis.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:26"]
Vastaan nyt lukematta muiden kommentteja. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta minun näkökulmastani tilanteesi on vielä ihan ok. Meillä mies ei ole edes koskaan kotona. Tai hän tulee iltaisin töistä ehkä klo 20-24 välillä, mutta käytyään pesulla ja syötyään katsoo lopun aikaa televisiota, juo muutaman oluen ja räplää puhelintaan. Sama toistuu siis myös viikonloppuisin, koska on töissä keskimäärin 7 pv /viikko. Mies ei tee koskaan lasten kanssa mitään, tai vie heitä minnekään, saati sitten minua. Jos hän pitää vapaaviikonlopun, lähtee hän ryyppäämään jätkäporukalla ja lopun viikonloppua makaa sohvalla katsellen tv:tä ja nukkuen. Seksi häntä ei kiinnosta, hän jopa tyrmää minun tekemäni aloitteet yhdeksällä kerralla kymmenestä. No, eipä tässä viitsi kovasti enää aloitteita tehdäkään.
Halusin tällä vain kertoa, että jollain on vielä kehnompi tilanne kuin sinulla. Toivoisin myös, että mies joskus voisi edes hetken keskittyä minuun, mutta ei häntä vain kiinnosta. Kun menen lähelle, suutelen tai halaan, kurkkii hän ohitseni ettei tv-ohjelmasta vain menisi minuuttiakaan sivu suun. Mieheni varmaan katsoisi minua kuin vähäjärkistä, jos ehdottaisin että sammutetaan tv ja makoillaan hetki sylikkäin.
[/quote]
Montako vuotta meinasit tuota kärsiä? Lopun elämääsi? Jos oma vaimoni heittäytyisi tuollaiseksi, antaisin ehkä kolme kuukautta aikaa. Jos siihen mennessä ei näy merkkejä muutoksesta, lähtisin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaako mies sulle jos kysyt mitä mieltä on xx asiasta?
Mitä mies puhuu kavereidensa kanssa puhelimessa?
Ikävä tilanne, mut tää ei liity ap.n ongelmaan millään tavalla.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:26"]
Vastaan nyt lukematta muiden kommentteja. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta minun näkökulmastani tilanteesi on vielä ihan ok. Meillä mies ei ole edes koskaan kotona. Tai hän tulee iltaisin töistä ehkä klo 20-24 välillä, mutta käytyään pesulla ja syötyään katsoo lopun aikaa televisiota, juo muutaman oluen ja räplää puhelintaan. Sama toistuu siis myös viikonloppuisin, koska on töissä keskimäärin 7 pv /viikko. Mies ei tee koskaan lasten kanssa mitään, tai vie heitä minnekään, saati sitten minua. Jos hän pitää vapaaviikonlopun, lähtee hän ryyppäämään jätkäporukalla ja lopun viikonloppua makaa sohvalla katsellen tv:tä ja nukkuen. Seksi häntä ei kiinnosta, hän jopa tyrmää minun tekemäni aloitteet yhdeksällä kerralla kymmenestä. No, eipä tässä viitsi kovasti enää aloitteita tehdäkään.
Halusin tällä vain kertoa, että jollain on vielä kehnompi tilanne kuin sinulla. Toivoisin myös, että mies joskus voisi edes hetken keskittyä minuun, mutta ei häntä vain kiinnosta. Kun menen lähelle, suutelen tai halaan, kurkkii hän ohitseni ettei tv-ohjelmasta vain menisi minuuttiakaan sivu suun. Mieheni varmaan katsoisi minua kuin vähäjärkistä, jos ehdottaisin että sammutetaan tv ja makoillaan hetki sylikkäin.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen miehen olla mies. Se on sääntö numero yksi.
Lopeta uhkailut eroamisesta. Se on sääntö numero kaksi.
Viihdytä itseäsi muuten ja huomaat kaikkien voivan paremmin.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:34"]
Vastaako mies sulle jos kysyt mitä mieltä on xx asiasta? Mitä mies puhuu kavereidensa kanssa puhelimessa?
[/quote]
No yleensä, jos kysyn hänen mielipidettään jostain, hänen yleisin vastauksensa 90% kysymyksistä on "en tiedä" tai "ihan sama". Eikä siis jatka mitenkään, tai pohdi asiaa tms. Sanoo vain tuon ja keskittyy taas televisioon. Ja sitten se 10 % on esim. tällaista: tässä yks päivä yritin puhua hänelle jotain näistä ulkomailla tapahtuneista uutisissa olevista asioista, mies tokaisi vaan että "hulluja ne on" ja keskittyi televisioon. Ei siis saatu sen kummempaa keskustelua siitäkään.
Kavereiden kanssa puhelimessa hänellä kyllä riittää puhuttavaa, johtuu varmaan siitä, että kaverinsa tekevät samaa työtä kuin hän ja puhuvat siis työasioita, näistä riittää puhuttavaa ihan uskomattoman paljon... järjestelevät puhelimitse seuraavan päivän hommia ja miten edelliset hommat on mennyt ja mitä pitäisi tehdä toisin jne..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pinttyneeltä tavalta läsähtää jonnekin. Mikään toivoton tapaus miehesi ei ehkä ole, kun hän kuitenkin puuhailla lasten kanssa. Voisko olla väsynyt lapsiperhearjesta ja työelämästä? Usein se ei vaan hirveesti piristä että jää sinne sohvan pohjalle...
No ei varmaan auta ku jatkaa jankkaamista. Onko teidän yhdessäolo aina ollut tällaista Vai onko tää joku uusi muutos?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:42"]
Anna sen miehen olla mies. Se on sääntö numero yksi.
Lopeta uhkailut eroamisesta. Se on sääntö numero kaksi.
Viihdytä itseäsi muuten ja huomaat kaikkien voivan paremmin.
[/quote]
Minähän viihdytänkin itseäni, minulla on mukava työ, harrastuksia, kavereita. Minulla silti on myös aviomies ja avioliitto ja haluaisin, että voisin miehenikin kanssa puhua jostain, edes joskus. Ja oikeasti, lue näitä menneitä vastauksiani ja aloituksenia ajatuksella, niin ehkä ymmärrät, etten todellakaan vaadi mitään papupatamaista tuntikausien paasausta joka päivä. Kaipaan vaan jonkinlaista yhdessäoloa, nyt me tehdään vähemmän yhdessä/puhutaan vähemmän yhdessä, kuin aikoinaan tein/puhuin opiskeluaikoina miespuolisen KÄMPPÄKAVERINI kanssa! (ja jonka kanssa todellakin olin vain kämppäkaveri, ei muuta!)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:13"]
Pidä vaikka viikon verran kirjanpitoa yhteisestä ajastanne. Älä nalkuta, älä muistuta, olet vain itse läsnä ja valmis antamaan omaa aikaasi kun mies on siihen valmis. Viikon jälkeen kysäiset mieheltä miten hänen mielestään viikko meni teidän yhteisen ajan osalta ja sen jälkeen näytät muistiinpanosi.
Jos mies ei ole enempää kiinnostunut olemaan kunnolla kanssasi niin vetäisin sitten ihan kokonaan toiseen suuntaan ja järjestäisin itselleni niin paljon tekemistä, että minulla ei liikenisi sitä pariakaan minuuttia aikaa olla miehen kanssa. En edes katsoisi kohti tai menisi lähelle, painelisin vain ohi sivuilleni vilkuilematta. Jos mies sellaista perhe-elämää ja parisuhdetta kaipaa niin saakoon sitten sellaista.
Meillä on ollut myös vähän samanlaista ja mies heräsi horroksestaan kun aloin tekemään pitkiä päiviä ja olla viihdyin toisessa huoneessa. Ensin mies oli asiasta vähän ihmeissään, sitten vihainen ja lopulta hän tajusi missä mennään. Muutos parempaan lähti siitä.
[/quote]
Itseasiassa, olen kokellut näitä kumpiakin jo. Eli olen ollut viikkoja siis niin, etten ole mitenkään vaatinut mieheltäni yhteistä aikaa. Itseasiassa näin meillä on tässä vuosien aikana mennyt suurin osa ajasta, sitten vaan säännöllisin väliajoin (noin 3 x vuodessa) kyllästyn tähän meininkiin ja purkaudun asiasta miehelle ja yritän saada muutosta aikaan (tuloksetta). Eli siis tavallisesti meillä menee niin, että minä touhuan omiani töistä tultuani (käyn lenkillä, kavereiden luona kahvilla, surffailen netissä, teen käsitöitä, kotitöitä, leikin lasten kanssa jne jne) ja mies katsoo televisiota. Käy välillä keittiössä jääkaapilla tai jos olen tehnyt ruokaa, ottaa ruokaa ja menee television ääreen syömään. Jutustelemme vain muutamilla lyhyillä lauseilla kuten "mitä on ruoaksi", "onko ketsuppia", "pesetkö lapsen hampaat" "tyhjennätkö tiskikoneen". Muuten on hiljaista, mies on keskittynyt televisioon. Vastailee kysymyksiini joo tai ei, usein ei sitäkään, koska ei kertakaikkiaan edes kuule, jos kysyn häneltä jotain, vaikka vieressä seisoisin, jos on keskittynyt televisioon.
Ja siis, vaikka minä olen menoillani, ei mies minua kaipaa. Ei soittele perään. Joskus saattaa kysyä, kun tulen lenkiltä, että "oliko hyvä lenkki", ja siinä se. Joskus olen jäänyt selittämään pidemmäksikin jotain esim. mitä olen lenkin aikana nähnyt, mutta yleensä mies on jo kääntänyt katseensa takaisin televisioon, ja huomaan, ettei hän ole kuullut yhtään mitään siitä, mitä olen hänelle kertonut. Vaikken ole "paasannut" siinä kuin muutaman lauseen (jos joku vastaaja nyt kuvittelee että paasaan kuin papupata).
Eli tällaista meillä siis.
ap
[/quote]
Miehellesi tuo järjestely tuntuu sopivan ihan hyvin. Hänellä on kämppäkaveri, joka varmaan tekee ison osan kotitöistä hänen puolestaan. Hän on varmasti jo niin tottunut tilanteeseen, että mitään oma-aloitteista muutosta on turha odottaa. Onko sinulla syyt olettaa, että mies kärsisi jotenkin vuorovaikutuksen puutteesta? -29
Hui, ei hyvältä kuulosta. Pistäisin miehen varmaan kahden vaihtoehdon eteen, eli ero tai täydellinen muutos. Tuollainen elämä ei ole sitä mitä elämältään ja parisuhteelta haluaa ja toivoo, joten jos muutosta ei tule, pitää itse tehdä muutos. Ero ei ehkä ole helppo vaihtoehto, mutta sinullakin on vain yksi elämä ja on helpompaa kun ei tarvitse katsoa toisen apaattista olemusta ja leikkiä, että kaikki on hyvin vaikka kaikki onkin oikeasti olin peräsintä. Onko tuo lapsillekaan hyväksi? Siinäkö on heille hyvä perheen malli, että isä ja äiti eivät puhu, eivät naura, eivät hymyile keskenään ikinä vaan ilmapiiri on kotona apaattinen ja hiljainen. Tajuaisiko mies tämän asian vakavuuden jos nostat lasten osuuden esiin?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:45"]
Kuulostaa pinttyneeltä tavalta läsähtää jonnekin. Mikään toivoton tapaus miehesi ei ehkä ole, kun hän kuitenkin puuhailla lasten kanssa. Voisko olla väsynyt lapsiperhearjesta ja työelämästä? Usein se ei vaan hirveesti piristä että jää sinne sohvan pohjalle...
No ei varmaan auta ku jatkaa jankkaamista. Onko teidän yhdessäolo aina ollut tällaista Vai onko tää joku uusi muutos?
[/quote]
Ensimmäiset 2 vuotta mies teki kanssani kaikenlaista.. sitten alkoi alamäki. Ja nyt viimeiset 7 vuotta ainakin ollut tällaista. Jotenkin en jaksa uskoa, että olisi enää mitään, mitä en olisi kokeillut, sanonut tai yrittänyt tuon miehen kanssa. Uskon, että ainoa konsti, joka olisi jäljellä ja joka tosiaan saisi miehen havahtumaan tekemään asialle jotain (jos haluaisi) olisi se, että ottaisin eron ja hankkisin oman asunnon. Ehkä hän sitten havahtuisi.. tai sitten vain suuttuisi mutta mikään ei muuttuisi. Toisaalta oman asunnon hankkiminen ja kaikki muuttohässäkät ja lapsille asian läpikäyminen olisi hirveän iso juttu, ja varsinkin, jos jäisi pysyväksi järjestelyksi... En siis haluaisi erota, haluaisin päinvastoin olla mieheni kanssa, mutta en kestä tätä tällaista tilannetta, kun miehellä ei näytä olevan minkäänlaista halua tai tarvetta viettää kanssani aikaa muuten kuin tietyn asian merkeissä...
ap
Sanoisin miehelläsi olevan jokin ongelma ja teidän suhteessanne on ongelma, nämä yhdessä ovat ONGELMA. Älä laita ruokaa niin, että sitä olisi miehellesikin, sitten kun hän kysyy ruuasta, huomautat, että eipä tullut puheeksi.
Samoin pyykinpesu, kun miehesi tarvitsee puhtaita vaatteita eikä niitä olekaan tarjolla, huomautat vain, että ei ole tullut puheeksi pestä sinun pyykkiäsi. Samaa kaavaa joit jatkaa kaikessa, lopeta kaikkinainen passaaminen ja vetoa aina siihen, että ette ole asiasta keskustelleet sitten jossakin vaiheessa huomautat, että jos teillä olisi keskusteluyhteys niin sinäkin tietäisit mitä miehesi haluaa milloinkin, muutoin et voi sitä tietää.
Miehenä luulisin hänen havahtuvan ja jos ei, niin lopeta koko suhde. Ota jokin ajallinen tavoite ja kun se asetettu pvm. koittaa, tee yhteenveto ja päätä tulevaisuudestasi.
10 minuuttia yhteista aikaa joka paiva on ihan hyva perusniksi eika liikaa vaadittu.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:42"]
Anna sen miehen olla mies. Se on sääntö numero yksi.
Lopeta uhkailut eroamisesta. Se on sääntö numero kaksi.
Viihdytä itseäsi muuten ja huomaat kaikkien voivan paremmin.
[/quote]Höpö höpö, ero on vaihtoehto ja se ei ole uhkaus, se on mahdollisuus. N40
Mun mies on samanlainen :/ ei suostu ikinä edes kävelylle lähtemään. Voisit kokeilla tuota yhtä 14 vastaajan vinkkiä. Aion kokeilla sitä.