Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko tosiaan liikaa avioliitolta/mieheltäni?
21.01.2015 |
Tahtoisin, että mieheni 3-5 x viikossa viettäisi kanssani aikaa 0,5 - 1 h. Ollen LÄSNÄ. Siis tehden kanssani jotain, niin että haluaa tehdä tätä jotain kanssani (lenkillä käynti, treenaus, jutustelu kahvipöydän ääressä, jutustelu sängyllä/sohvalla maaten... mitä vaan.. eikä tosiaan tarvisi keskustella välttämättä edes mistään tunteista tms. kunhan juteltais vaikkapa uutisotsikoista! Kunhan jostain!) ja niin, että mies ei olisi samaan aikaan keskittynyt mihinkään muuhun (eli ei räplää kännykkää, katso televisiota, tai ole tietokoneella, puhu puhelimeen jonkun kaverinsa kanssa tms.)
Onko todellakin liikaa vaadittu?
Mies on hyvä mies noin niinkuin muuten, käy töissä, on rehellinen, halailee jos menen viereensä sohvalle (kun katsoo televisiota), mutta meillä ei käytännössä ikinä keskustella mistään tai vietetä aikaa niin, että mies tosiaan olisi keskittynyt meihin, olisi läsnä, olisi läsnä minulle. Syvällisimmät ja pisimmät keskustelut meillä käydään aiheesta "mitä ostetaan kaupasta". Muuten mies on niin tiiviisti töidensä jälkeen joko television tai tietokoneen ääressä tai puhuu puhelimessa kavereidensa kanssa tai sitten vaan nukkuu päiväunia tms., että hänen kanssaan on mahdotonta edes viritellä keskustelua.
Olen sanonut miehelle, että meidän pitäisi viettää yhdessä aikaa, ja kerran mies kunnon riidan jälkeen lupasikin, että tästä edespäin hän on läsnä minulle puoli tuntia joka päivä. Vaan eipä se onnistunut kuin kolme päivää, ja kolmantena päivänä hän oli jo täysin tuskastunut, kun olin "määrännyt" että istutaan vaan sohvalla vierekkäin ilman häiriötekijöitä, ja jutustellaan ihan mitä nyt sattuu mieleen tulemaan. (olisin toki voinut tehdä hänen kanssaan muutakin, esim. lähteä ulos tms. mutta mies ei halunnut, siksi siis sohvalla istuskelu). Vilkuili kelloa jo 10 minuutin kuluttua ja sanoi että ei millään jaksa enää olla siinä 20 minuuttia, voiko jo avata television...
Meillä on lapsiakin ja ollaan oltu naimisissakin jo useampi vuosi. Ärsyttää vaan todella, kun mies ei näytä kaipaavan seuraani käytännössä enää laisinkaan. On vaan ihan tyytyväinen, kunhan olen paikalla (no, ei häntä näytä haittaavan edes vaikka en olisi kotona...) ja seksiä tulee tasaisesti.
Minua itseäni alkaa oikeasti ärsytyksen lisäksi jo hirvittämäänkin, pohdin jo sellaistakin, että kuinka yksinäinen olen sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ja miehestä ei todellakaan ole minulle mitään seuraa edes jutteluun, saati yhdessä harrastamiseen. (lapset nyt vielä juttelevatkin kanssani).
Ja kyllä, minulla on omakin elämä, olen työelämässä, tykkään työstäni, minulla on kavereita ja harrastuksia, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että kaipaan MIEHENI seuraa ja keskusteluyhteyttä hänen kanssaan! Miestä siis ei näytä edes kiinnostavan koko asia, vaikka olen ratakiskosta hänelle vääntänyt, että jos hän ei ala viettämään kanssani aikaa, minä ennenpitkää eroan hänestä, koska kaipaan sellaista kumppania, joka haluaisi viettää aikaa kanssani. Tällöin mies aina vaan suuttuu verisesti, muttei kuitenkaan muuta tapojaan.
Vaadinko siis vaan liikaa? Onko minulla liian ruusuiset kuvat avioliitosta ja miehen ja vaimon välisestä yhteydestä?
Mitä tässä vielä pitäisi tehdä asian hyväksi, keskustella olen yrittänyt tästä asiasta jo viimeiset 7 vuotta, tuloksetta...
Niin ja lasten kanssa mies kyllä touhuaa, vie heitä silloin tällöin uimahalliin, luistelemaan, kesäisin huvipuistoihin jne ja vie heitä siis ihan innostuneena. Ja toki haluaa/kysyy minutkin mukaan, ja usein menenkin, mutta siis kaipaisin myös ihan sitä kahdenkeskistä aikaa, parisuhdeaikaa. Tätä mies ei vaan näytä itse kaipaavan yhtään, eikä halua edes tehdä asian eteen mitään, pyynnöistäni huolimatta.
Hyviä neuvoja/kommentteja? Kiitos!
Kommentit (79)
Miehelläsi voi olla mielenterveyden ongelmia. Tuolta ne juuri näyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mielestäni kaikkien tarpeet ei aina vaan kohtaa. Meillä on kaksi lasta ja ei kanssa todella jutella tai tehdä mitään kahdestaan. Perheenä kyllä. Joskus tuntuu ettei me saada keskusteltua niitä arjenpyöritysjuttuja edes kasvokkain.Kumpi käy huomenna kaupassa tai hakee harrastuksista.ym Ym. Soitellaan ja sähköpostitellaan sitten nämä jutut. Joskus mietityttää kun ei oikein jutella mistään, mutta ei ahdista. T. Mies 38 v
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:01"]
Tulisin hulluksi kanssasi!
Onko teillä kaikki muukin aikataulutettu, että tiistaisin 15 min rakastelua? Lauantaisin esileikin kera hetki pitempään? Ja silloinkin täytyy puhua, puhua ja puhua.
Haluat, että mies antaa aikaansa sinulle, mutta kaikesta päätellen sinä et ole valmis antamaan miehelle oikeutta käyttää aikaansa toisin. Joku tyhjänpäiväinen rupattelu tunnin verran joka päivä - kamalaa! Entä jos sovitte, että sinä et sano sanaakaan, ainoastaan kuuntelet tai sitten olette vain hiljaa?
[/quote]
Ei ole mitään aikataulutettu, ja siis tuo 30 min voisi olla ihan milloin tahansa päivän aikana! ja mies saisi valita, mitä tehdään, jutellaanko sohvalla, lähdetäänkö lenkille vai mitä.. mutta ei siis suostu!
Ja miksi olen päätynyt tähän että olen tarkkaan valinnut että 30 minuuttia, no se johtuu siitä, että aina käsketään kertomaan tarkasti miehelle, eikä vaan vihjailla. Vihjailin alkuun, että "ollaan enemmän yhdessä" mutta kun se ei johtanut mihinkään, aloin kertoa selkeämmin, mitä haluan.
Eli tosiaan, sinunkin mielestä puoli tuntia aikaa oman vaimonsa kanssa 3-5 kertaa viikossa on liikaa vaadittu? Siis ja mies saisi valita ajankohdan, ja sen, mitä tehdään tuo puoli tuntia...
Oletko tosissasi, vai halusitko vain päteä/ilkeillä?
ap
[/quote]
En kyllä minäkään kestäisi hetkeäkään sinunlaistasi ihmistä. Ei millään pahalla.
Mäkin ehdottaisin sitä, että keskity omaan hyvinvointiin ja keksi itsellesi kivaa tekemistä. Joku parisuhdeopas taisi näin neuvoakin. Aiheuttaako muutosta kotona, jos itse voit hyvin?
ei nyt tuon takia eroamaan kannata ruveta, siinä on melko paljon säätämistä. kun rivien välistä näkyy, että muuten on hommat kuitenkin kunnossa. ootko koittanut soittaa? :) jos hän kerta puhelimessa puhuu mielellään... ja tosiaan, ruoka syödään ruoka-aikana pöydässä, televisio on silloin kiinni. välipaloja ei haeta. sehän on jo lapsillekin hirmu huono esimerkki? ja silloin tulee väkisin sellaisia viiden minuutin pätkiä, jolloin on pakko keskittyä muuhun, se viisikin minuuttia on hyvä alku... mutta nämä nörtit on kyllä aika toivottomia. käy repimässä antennipiuha katolta tai soita huoltoyhtiölle, että tekevät jonkun häiriön, että viikkoon ei televisio vaan jostain syystä näy. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ole enää ystäviä ja mies ei ilmeisesti siitä asiasta välitä yhtään. Hänelle nykyinen tilanne on ihan ok järjestely ja hänen mielestään homma toimii nyt niinkuin pitääkin. Hänellä on ystäviä ja kavereita muutenkin tarpeeksi ja heidän kanssaan hän voi olla iloinen ja huoleton, koti on hänelle vain paikka missä asiat järjestyvät, missä on sänky ja mihin voi tulla kun ei ole tärkeämpää tekemistä. Vaimo on hänelle, no, vieras ihminen, jonka kanssa on tehnyt aikanaan lapsia ja joka asuu samassa paikassa, siinäpä se. Tunnesidettä ei ole tai jos on niin hyvin löysä sellainen ja koska sillä pärjää, ei muutosta tarvita. Aika surullinen tilanne...
Hei ap, mulla vähän sama tilanne sen suhteen, että mies ei vaan ole puhelias! Itse olen melko puhelias, ja haluaisin analysoida maailman ja päivän tapahtumia mieheni kanssa, mutta keskustelua ei vaan synny. Mies vastaa vaan yhdellä sanalla jne. Itsekin ennen tivasin mieheltä, miksi et keskustele kanssani, kunnes tajusin, että jatkuva juttelu ei ole miehelle luontaista, vaan syö hänen energiansa. Toisin kuin itselläni! Nykyisin annan miehen rentoutua omalla tavallaan ja soitan vaikka pitkän puhelun siskolleni. :) Mies on muuten loistava isä ja kumppani, mutta analysoinnin ja keskustelut käyn pääosin kaverien ja sukulaisten kanssa. Voisitko sinäkin tehdä näin? Kukaan ei ole nimittäin täydellinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:58"]
No mielestäni kaikkien tarpeet ei aina vaan kohtaa. Meillä on kaksi lasta ja ei kanssa todella jutella tai tehdä mitään kahdestaan. Perheenä kyllä. Joskus tuntuu ettei me saada keskusteltua niitä arjenpyöritysjuttuja edes kasvokkain.Kumpi käy huomenna kaupassa tai hakee harrastuksista.ym Ym. Soitellaan ja sähköpostitellaan sitten nämä jutut. Joskus mietityttää kun ei oikein jutella mistään, mutta ei ahdista. T. Mies 38 v
[/quote]"joskus mietityttää" ja "ei ahdista"? Eli päivästä toiseen samalla kaavalla ja olet tilanteeseen tyytyväinen? Minkälaisen mallin annatte lapsille parisuhteesta? Haluatko heille yhtä tylsän ja mielenkiinnottoman elämän? Kuinka kauan jaksatte tällaista tylsyyttä? Etkö kaipaa mitään vähän hohdokkaampaa parisuhteeseen nyt kun teillä vielä jonkunlainen parisuhde on?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:58"]
No mielestäni kaikkien tarpeet ei aina vaan kohtaa. Meillä on kaksi lasta ja ei kanssa todella jutella tai tehdä mitään kahdestaan. Perheenä kyllä. Joskus tuntuu ettei me saada keskusteltua niitä arjenpyöritysjuttuja edes kasvokkain.Kumpi käy huomenna kaupassa tai hakee harrastuksista.ym Ym. Soitellaan ja sähköpostitellaan sitten nämä jutut. Joskus mietityttää kun ei oikein jutella mistään, mutta ei ahdista. T. Mies 38 v
[/quote]
Minua ahdistaisi ja siksi eroaisin. Jos tarpeet eivät kohtaa, on aika etsiä uusi suhde. -29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt näe kakkosen kommentteja ja sitä onko tätä mainittu, mutta onko mies muuten tuollainen hankala keskittymään? Mulla on ihan diagnisoitu add ja kun en ollut vielä siitä tietoinen, oli mun ihmissuhteet ihan anaalista kun en vaan yksinkertaisesti voinut olla paikallani edes sitä jotain puolta tuntia vaan keskustelemassa. Turhaannuin ja ärsyynnyin ja aloin kiukuttelemaan jos piti keskittyä toiseen noinkin "kauan". Parisuhteessa varsinkin oli vaikeaa kun en jaksanut kuunnella toista tai vain makoilla paikoillaan. Lääkitys tän nyt on onneksi suurimmilta osin vienyt, mutta ymmärrän miestäsi vallan hyvin.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:01"]Hän ei ilmeisesti osaa vain olla. Tee teema, vaikka jokin peli, tai yhdessä ruokaa tai jotain. Se helpottaa tuollaisia ihmisiä
[/quote]
Minusta ap. ei osaa vain olla, vaan pitäisi olla miehen kanssa kahdestaan jotain suorittamista.
Mitäpä jos ap. vain sujahtaisi miehen kainaloon kun hän katsoo telkkaa?
t.mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanne on ollut tämä jo monta vuotta eikä muutosta tule niin turha kai on samaa jankata/vaatia.
Ei se mies nyt toiseksi muutu vaikka sitä toinen kuinka painostaa.
Mies on varmasti ihan tyytyväinen, vaimo on itsestäänselvyys ja arki jyrää ja pyörii omalla painollaan.
Sinun ap pitää vaan nyt miettiä mikä on tärkeintä maailmassa ja jos se on puhelias ja aktiivinen mies niin sitten kai pakko erota. Tai sitten hyväksyt tilantanteen ja puhut kavereillesi kaikki maailman asiat.
Toista ei voi muuttaa jos se toinen ei halua muuttua joten voit ap keskittyä itseesi sillä itseäsi voit muuttaa jos et ole tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat kommentit tuntuvat menevän täysin ohi aiheen. Ongelmahan ei ollut rupattelun vaan läsnäolon puute. Kyllä minäkin voin lojua vaimoni kanssa sohvalla vaikka pari tuntiasen kummemmin juttelematta, mutta silti huomioimme toisiamme kosketuksilla, eleillä ja vaikka kysymällä, haluaako toinen keittiöstä jotakin. Kyllä sen käyttäytymisestä huomaa, haluaako olla toisen kanssa vai ei. -29
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:29"]
Toista ei voi muuttaa jos se toinen ei halua muuttua joten voit ap keskittyä itseesi sillä itseäsi voit muuttaa jos et ole tyytyväinen.
[/quote]
Myös olosuhteita voi muuttaa. Varmaan keksit, miten. -29
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:25"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:01"]Hän ei ilmeisesti osaa vain olla. Tee teema, vaikka jokin peli, tai yhdessä ruokaa tai jotain. Se helpottaa tuollaisia ihmisiä [/quote] Minusta ap. ei osaa vain olla, vaan pitäisi olla miehen kanssa kahdestaan jotain suorittamista. Mitäpä jos ap. vain sujahtaisi miehen kainaloon kun hän katsoo telkkaa? t.mies
[/quote]Ap kirjoitti olleensa miehen kainalossa parinkin ohjelman ajan, mutta enempää ei jaksanut ja kun homma oli tosiaan vain telkkarin katselua, niin ei se paljon parisuhdetta edistä.
Mä en jaksaisi tuollaista vaan haluaisin muutakin kuin masentuneen miehen paapomista.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:26"]Vastaan nyt lukematta muiden kommentteja. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta minun näkökulmastani tilanteesi on vielä ihan ok. Meillä mies ei ole edes koskaan kotona. Tai hän tulee iltaisin töistä ehkä klo 20-24 välillä, mutta käytyään pesulla ja syötyään katsoo lopun aikaa televisiota, juo muutaman oluen ja räplää puhelintaan. Sama toistuu siis myös viikonloppuisin, koska on töissä keskimäärin 7 pv /viikko. Mies ei tee koskaan lasten kanssa mitään, tai vie heitä minnekään, saati sitten minua. Jos hän pitää vapaaviikonlopun, lähtee hän ryyppäämään jätkäporukalla ja lopun viikonloppua makaa sohvalla katsellen tv:tä ja nukkuen. Seksi häntä ei kiinnosta, hän jopa tyrmää minun tekemäni aloitteet yhdeksällä kerralla kymmenestä. No, eipä tässä viitsi kovasti enää aloitteita tehdäkään.
Miksi olette yhdessä, ei teillä ole mitään suhdetta! Oletko varma ettei miehellä ole toista?
Pakko sun on erota. On nöyryyttävää (ja turhaakin) olla ihmisen kanssa, jota ei kiinnosta. Seuraavan kerran kun se omasta tahdostaan puhuu puhelimessa jonkun kaverinsa kanssa, mieti miltä tuntuu että sitä ei kiinnosta käydä samanlaisia keskusteluja sun kanssa, ollenkaan.
Eroaminen tuntuu hankalalta ratkaisulta, ja eihän se mukavaa ole mutta jälkeenpäin päätös tuntuu päivänselvältä. Kyllä ne asiat sitten järjestyvät. Mun vanhemmat elivät juuri tuota ei kiinnosta -elämää (isääni ei kiinnostanut äitini seura), erosivat aivan liian myöhään ja voin sanoa että ei kannata antaa sellaisen ihmissuhteen mallia lapsilleen. Lisäksi, eronneena olet aika ison askeleen lähempänä toista mahdollista toimivampaa ihmissuhdetta.
Ei kyllä kuulosta hyvältä isältä, jos makaa kaiket illat tv.n ääressä. Eikä edes syö perheen kanssa?? Ihan riippuvaiselta vaikuttaa.