Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä että mun pää hajoaa
21.01.2015 |
jos vietän pelkästään kotona 24/7 :( Olen kotona vauvan ja isomman lapsemme kanssa. Asumme melko syrjässä eikä minulla ole päivisin, miehen ollessa töissä, autoa käytössä.
Käymme kyllä vaunulenkeillä, mutta kaipaisin joskus jotain muutakin sisältöä elämääni (esim kahvi- tai lenkkeilyseuraa). Välillä käyn lasten kanssa perhekerhoissa mutta olen vissiin liian hissukka saamaan sieltä kavereita. Muutenkin kaikilla on jo ne omat kuppikuntansa. Tunnen oloni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi.
Mies harrastaa ja näkee kavereitaan, minä olen pelkkä yksinäinen kotiäiti. Siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu.
Viime yönkin itkin muun perheen ollessa nukkumassa, mutta mies vaan naureskelee jos mainitsen hänelle tuntemuksistani.
En koe saavani riittävästi vapautta ja omaa aikaa...
Kommentit (44)
On samoja tuntemuksia. Olen parhaani mukaan verkostoitunut muiden äitien kanssa, mutta silti perusarki on yksinäistä. Ainoa viikkoa rytmittävä asia ovat sopimalla sovitut leikkitreffit muiden äitien kanssa ja kauppareissut sekä kotityöt. Meilläkään ei ole autoa käytössä, joten spontaaneja kyläilyjä kavereiden luo ei voi oikein tehdä. Tuntuu raskaalta, kun elämä on yhtä pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Mies on toisella paikkakunnalla töissä, joten työpäivät matkoineen venyvät pitkiksi. Tunnen myös vähän katkeruutta miestä kohtaan, kun hän saa nousujohteisella urallaan ja uusien työtilaisuuksien kautta toteuttaa itseään, ja minä viikkaan kotona pyykkiä. On myös epäreilu tilanne, että mies tulee väsyneenä töistä kotiin ja mulle se on päivän ensimmäinen aikuiskontakti. On hieman erilaiset odotukset meillä illan kulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs olet mestarin itsellesi kaapannut... onnea vaan!
On se kyllä väärin, että mies käy töissä ja näkee muitakin kuin lapsia.
Miksi ihmeessä naiset niitä lapsia sitten haluavat. Kysyn vaan.
Kamalaa kun mies käy töissä. Kamalaa. Ihan kamalaa. Miehesi tulisi olla pitämässä kädestä 24/7?
Eikös vastaavanlainen tapaus ollut joulun alla Rautavaarassa?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:24"]Kylläpäs olet mestarin itsellesi kaapannut... onnea vaan!
[/quote]
Hän on omalla tavallaan ihana mies, sekä ahkera ja vastuuntuntoinen isä. En voisi haaveillakaan paremmasta, enkä haluakaan.
Hän ei vaan osaa asennoitua tilanteeseeni mitenkään, eikä usein muutenkaan ymmärrä mitään henkisen puolen asioita = hänen kanssaan ei voi keskustella vakavasti.
En silti alkaisi lyttäämään miestäni tuon piirteen vuoksi. - Ap
Ja kolmoselle...kuulostaa niiin tutulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:27"]
On se kyllä väärin, että mies käy töissä ja näkee muitakin kuin lapsia.
Miksi ihmeessä naiset niitä lapsia sitten haluavat. Kysyn vaan.
[/quote]
Yleensä se on kyllä yhteinen päätös. Inhottaa tämä palstan sovinistinen pohjavire. Mies ja nainen yhdessä päättävät lisääntyä, mutta jostakin syystä yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuri eivät tue lapsenhoidon tasaista jakaantumista. Meillä syynä on raha (minulla on matalapalkkaisia pätkätöitä ja mies tienaa kaksi kertaa sen verran), mutta kitkuttelisin mielelläni vähemmälläkin rahalla, jos se olisi järkevää. Mies tekee unelmaduuniaan, joten tuntuisi aika epäreilulta häntä kohtaan olettaa, että hän jättäytyy töistä pois jotta voin palata takaisin melkokivaan väliaikaistyöhöni. Parisuhteessa tehdään välillä uhrauksia yhteiseksi parhaaksi, vaikka ideaalitilanteessa ne uhraukset eivät tuntuisi uhrauksilta. Joskus vaan itsekkäät ja lapsekkaat tunteet nostavat päätään, vaikka lapsi on yhdessä toivottu ja saatu. Ristiriitaiset tunteet kuuluvat välillä tähän aikuiselämään. Ja sinua ei kukaan pakota lisääntymään, se on onneksi vapaaehtoista.
t. 3
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:21"]
On samoja tuntemuksia. Olen parhaani mukaan verkostoitunut muiden äitien kanssa, mutta silti perusarki on yksinäistä. Ainoa viikkoa rytmittävä asia ovat sopimalla sovitut leikkitreffit muiden äitien kanssa ja kauppareissut sekä kotityöt. Meilläkään ei ole autoa käytössä, joten spontaaneja kyläilyjä kavereiden luo ei voi oikein tehdä. Tuntuu raskaalta, kun elämä on yhtä pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Mies on toisella paikkakunnalla töissä, joten työpäivät matkoineen venyvät pitkiksi. Tunnen myös vähän katkeruutta miestä kohtaan, kun hän saa nousujohteisella urallaan ja uusien työtilaisuuksien kautta toteuttaa itseään, ja minä viikkaan kotona pyykkiä. On myös epäreilu tilanne, että mies tulee väsyneenä töistä kotiin ja mulle se on päivän ensimmäinen aikuiskontakti. On hieman erilaiset odotukset meillä illan kulusta.
[/quote]
Mies käy töissä. Kamalaa. Ja mies väkisin raskautti sinut? Kamalaa. Mies on väsynyt työnteosta? Kamalaa.
Sinä sait mitä tilastit, leiki nyt kotileikkejäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:21"]
On samoja tuntemuksia. Olen parhaani mukaan verkostoitunut muiden äitien kanssa, mutta silti perusarki on yksinäistä. Ainoa viikkoa rytmittävä asia ovat sopimalla sovitut leikkitreffit muiden äitien kanssa ja kauppareissut sekä kotityöt. Meilläkään ei ole autoa käytössä, joten spontaaneja kyläilyjä kavereiden luo ei voi oikein tehdä. Tuntuu raskaalta, kun elämä on yhtä pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Mies on toisella paikkakunnalla töissä, joten työpäivät matkoineen venyvät pitkiksi. Tunnen myös vähän katkeruutta miestä kohtaan, kun hän saa nousujohteisella urallaan ja uusien työtilaisuuksien kautta toteuttaa itseään, ja minä viikkaan kotona pyykkiä. On myös epäreilu tilanne, että mies tulee väsyneenä töistä kotiin ja mulle se on päivän ensimmäinen aikuiskontakti. On hieman erilaiset odotukset meillä illan kulusta.
[/quote]
Mies käy töissä. Kamalaa. Ja mies väkisin raskautti sinut? Kamalaa. Mies on väsynyt työnteosta? Kamalaa.
Sinä sait mitä tilastit, leiki nyt kotileikkejäsi.
[/quote]
Toivottavasti helpotti. Tekisi mieli sanoa jotakin kontribuutiostasi ihmiskunnan hyväksi, mutta jätänpä sanomatta. Taidat tietää sen itsekin.
Kun lapset hankitaan, pitää tajuta että se oma aika vähenee. Toki sitä pitää olla ja sinun tapauksessasi ehdottaisin miehelle meneväni viikonloppuna kavereiden kanssa. Kyllä miehenkin pitää lastenhoitoon osallistua ja uhrata aikaansa kun on ne hankkinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:21"]
On samoja tuntemuksia. Olen parhaani mukaan verkostoitunut muiden äitien kanssa, mutta silti perusarki on yksinäistä. Ainoa viikkoa rytmittävä asia ovat sopimalla sovitut leikkitreffit muiden äitien kanssa ja kauppareissut sekä kotityöt. Meilläkään ei ole autoa käytössä, joten spontaaneja kyläilyjä kavereiden luo ei voi oikein tehdä. Tuntuu raskaalta, kun elämä on yhtä pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Mies on toisella paikkakunnalla töissä, joten työpäivät matkoineen venyvät pitkiksi. Tunnen myös vähän katkeruutta miestä kohtaan, kun hän saa nousujohteisella urallaan ja uusien työtilaisuuksien kautta toteuttaa itseään, ja minä viikkaan kotona pyykkiä. On myös epäreilu tilanne, että mies tulee väsyneenä töistä kotiin ja mulle se on päivän ensimmäinen aikuiskontakti. On hieman erilaiset odotukset meillä illan kulusta.
[/quote]
Mies käy töissä. Kamalaa. Ja mies väkisin raskautti sinut? Kamalaa. Mies on väsynyt työnteosta? Kamalaa.
Sinä sait mitä tilastit, leiki nyt kotileikkejäsi.
[/quote]
Lapsi oli kyllä ihan yhteisen suunnittelun tulos. Jos näkemyksesi kahden aikuisen jakamasta yhteisestä perhe-elämästä on kotileikkien leikkimistä, käy vähän sääliksi. Kun lasta suunniteltiin, tällainen arki ei ollut kummallakaan toiveissa. Myös miestä harmittaa, että aikaa perheelle ei jää juurikaan. Vahinko vain, että hänen oman alansa töitä ei ole kotikaupungissamme tarjolla, ainoastaan pääkaupunkiseudulla. Ja muutto taas ei vielä ole mahdollinen, sillä kaikki turvaverkot ovat tällä. Joskus nimittäin tämä elämä ei menekään ihan niin kuin suunnittelisi, ja silti siihen pitää sopeutua. Jos joskus mieltä keventää vertaistuki vauvapalstalla, se ei taida olla sinulta pois.
t. 3
Äly hoi. Tottakai pienten lasten äitikin tarvitsee muutakin sisältöä elämäänsä kun kokoajan pelkkää kotiarkea... Ei se tarkoita ettei rakastaisi lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:21"]
On samoja tuntemuksia. Olen parhaani mukaan verkostoitunut muiden äitien kanssa, mutta silti perusarki on yksinäistä. Ainoa viikkoa rytmittävä asia ovat sopimalla sovitut leikkitreffit muiden äitien kanssa ja kauppareissut sekä kotityöt. Meilläkään ei ole autoa käytössä, joten spontaaneja kyläilyjä kavereiden luo ei voi oikein tehdä. Tuntuu raskaalta, kun elämä on yhtä pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Mies on toisella paikkakunnalla töissä, joten työpäivät matkoineen venyvät pitkiksi. Tunnen myös vähän katkeruutta miestä kohtaan, kun hän saa nousujohteisella urallaan ja uusien työtilaisuuksien kautta toteuttaa itseään, ja minä viikkaan kotona pyykkiä. On myös epäreilu tilanne, että mies tulee väsyneenä töistä kotiin ja mulle se on päivän ensimmäinen aikuiskontakti. On hieman erilaiset odotukset meillä illan kulusta.
[/quote]
Mies käy töissä. Kamalaa. Ja mies väkisin raskautti sinut? Kamalaa. Mies on väsynyt työnteosta? Kamalaa.
Sinä sait mitä tilastit, leiki nyt kotileikkejäsi.
[/quote]
Lapsi oli kyllä ihan yhteisen suunnittelun tulos. Jos näkemyksesi kahden aikuisen jakamasta yhteisestä perhe-elämästä on kotileikkien leikkimistä, käy vähän sääliksi. Kun lasta suunniteltiin, tällainen arki ei ollut kummallakaan toiveissa. Myös miestä harmittaa, että aikaa perheelle ei jää juurikaan. Vahinko vain, että hänen oman alansa töitä ei ole kotikaupungissamme tarjolla, ainoastaan pääkaupunkiseudulla. Ja muutto taas ei vielä ole mahdollinen, sillä kaikki turvaverkot ovat tällä. Joskus nimittäin tämä elämä ei menekään ihan niin kuin suunnittelisi, ja silti siihen pitää sopeutua. Jos joskus mieltä keventää vertaistuki vauvapalstalla, se ei taida olla sinulta pois.
t. 3
[/quote]
Lapsia piti väkisin pykätä, ilman tulevaisuuden suunnittelemista? Juuri niin. Suunniteltu lapsi, tulevaisuuttanne ette kuitenkaan ajatelleet.
Taas tuli todistettua: kaikki oman äidin välinpitämättömyyden hedelmät täällä käyvät suu vaahdossa nälvimään, jos joku äiti uskaltaa sanoa ääneen, että arki tuntuu väsyttävältä. Osoitus jälleen kerran siitä, miten pettävälle pohjalle suomalainen tasa-arvoinen yhteiskunta perustuu. Heti kun aidot tunteet pilkistävät kulissin takaa, itsekin ahdistuneet kirjoittelijat hyökkäävät yhteistuumin kimppuun. Armahtakaa ensin itseänne, niin on helpompi armahtaa toistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi onni ja vapaus arjesta!!! Lähe lasten kanssa reippaasti kaupunkiin kylään missä päi ny asutkin. Tapaa kahvilla ystäviä joilla on samanikäsiä lapsia tai mikset pyydä teille ketään?
Ap, aivan kuin olisin itse tekstisi kirjoittanut. Ollaan siis samoihin aikoihin itketty, minäkin yksin yöllä hiljaisessa talossa. Tuntuu se välillä vaan niin toivottomalta.
Ihanaa nro 3 että osuit paikalle :) Ei oteta itseemme noita tiettyjä kommentteja. Vain itse tiedämme oikeat ajatukset ja tunteemme.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:00"]Etsi onni ja vapaus arjesta!!! Lähe lasten kanssa reippaasti kaupunkiin kylään missä päi ny asutkin. Tapaa kahvilla ystäviä joilla on samanikäsiä lapsia tai mikset pyydä teille ketään?
[/quote]
Voi miten mielelläni pyytäisinkin kylään kavereita, jos vaan olisikin jotain ketä pyytää.
Tiedän kyllä elämän muuttuvan taas sitten erilaiseksi ja sosiaalisemmaksi, kun palaan itsekin työelämään. Lapset ovat vain hetken noin pieniä ja koitan nauttia ja iloita näistä hetkistä.
Näitä väsymyksen ja yksinäisyyden tunteita on alkanut ilmaantua ihan viime aikoina... Vauvakin on siinä iässä kun on oppinut juuri liikkumaan, ilman mitään itsesuojeluvaistoa, ja kokoajan saan olla itsekin valppaana. Hän ei edes malta nukkua. - Ap
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:05"]Ap, aivan kuin olisin itse tekstisi kirjoittanut. Ollaan siis samoihin aikoihin itketty, minäkin yksin yöllä hiljaisessa talossa. Tuntuu se välillä vaan niin toivottomalta.
[/quote]
Voi...sielläkin kohtalotoveri ♡ Lohduttavaa kuulla, vaikka ei mukava tilanne olekaan... - Ap
Pitäisi sopia kahvittelut ap:n, 3:n ja 17 kesken. Tsemppiä <3
Meitä on monta samassa tilanteessa, vaikka kukin tahoillaan tuntee yksinäisyyttä. Tsemppiä ap:lle ja kaikille muillekin, tämä on jo alku uuteen. Ja kiitos ap itsellesi, paljon halauksia arkeesi <3
t. 3
Onhan mulla sentään mies ja lapset... Ei pitäisi valittaa.
Onko teillä muilla äideillä koskaan samoja tuntemuksia?