Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä että mun pää hajoaa
21.01.2015 |
jos vietän pelkästään kotona 24/7 :( Olen kotona vauvan ja isomman lapsemme kanssa. Asumme melko syrjässä eikä minulla ole päivisin, miehen ollessa töissä, autoa käytössä.
Käymme kyllä vaunulenkeillä, mutta kaipaisin joskus jotain muutakin sisältöä elämääni (esim kahvi- tai lenkkeilyseuraa). Välillä käyn lasten kanssa perhekerhoissa mutta olen vissiin liian hissukka saamaan sieltä kavereita. Muutenkin kaikilla on jo ne omat kuppikuntansa. Tunnen oloni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi.
Mies harrastaa ja näkee kavereitaan, minä olen pelkkä yksinäinen kotiäiti. Siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu.
Viime yönkin itkin muun perheen ollessa nukkumassa, mutta mies vaan naureskelee jos mainitsen hänelle tuntemuksistani.
En koe saavani riittävästi vapautta ja omaa aikaa...
Kommentit (44)
Huoh miksi lapsia edes tehdään jos äitiys kaatuu niskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:49"]Huoh miksi lapsia edes tehdään jos äitiys kaatuu niskaan?
[/quote]
Jos hieman pohtisit pintaa syvemmältä, tässä ei puhuttu äitiydestä sinänsä vaan sen kulttuurisesta ilmenemismuodosta. Äitiys itsessään rassaa varmaankin harvemmin, mikäli omassa perhetaustassa ei ole suurta rikkinäisyyttä tai muita vaikeita kokemuksia. Äitien yksinäisyys arjessa, liian erkaantuneet roolit perheiden sisällä, kulttuuriset odotukset ja vaatimukset, ristiriidat naiseuden, itsensä toteuttamisen ja äidin opittujen roolien välillä sekä putoaminen työelämän ulkopuolelle rassaavat varmasti useampia.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:49"]Huoh miksi lapsia edes tehdään jos äitiys kaatuu niskaan?
[/quote]
Ei kai kukaan suunnittele asioiden menevän niin.
Ei voinut tulla yllätyksenä 24/7 kotona oleminen, jos muuttaa korpeen eikä omista autoa, ei ole pitänyt ystävyyssuhteita yllä ja ei ole työelämässä.
Tuommosta se on melkein kaikilla äideillä. Yritä nauttia rauhallisesta kotona olemisesta ja nauti lapsestasi. Aika menee kuitenkin nopeasti ja lapsikin kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras tapa miehen oppia, on että lähdet itse pois. Jätä mies pärjäämään yksin, tarpeeksi pitkäksi aikaa. Lähde vaikka yön yli, äläkä tee ruokaa valmiiksi tai siivoa valmiiksi. Miehen pitää todennäköisesti itse kokea kotonaolon tylsyys/rankkuus, jotta sen tajuaa.
1. Paha olo kannattaa kirjoittaa paperille.... kirjoita kaikki paska sinne, älä välitä hassuista lauseista, kieleopista - mistään. Jälkeenpäin kirjoitusta ei kannata palata lukemaan uudestaan, mutta itseäni helpottaa se kun saan purkaa pahaa mieltä kirjoittamalla. Sen jälkeen on selkeämpi olo. Tee sama uudestaan vaikka seuraavana päivänä jne.
2. Musiikki! Opettele vaikka twerkkaamaan ja hulluttele kotona hauskojen biisien tahdissa. Ota kaikki irti ajasta kotona. Ei aikaakaan, kun olet jo työelämässä ja siinä oravanpyörässä, joka on myös osaltaan aika uuvuttavaa.
3. Ota lomaa tai järjestä juhlat (ilman mitään varsinaista syytä). Jos tukiverkot ovat lähellä, on ihan ok lähteä tyttökavereiden kanssa viikonloppulomalle, yö hotellissa ei paljoa maksa (suhteessa mielenterveyteen). Lennotkin ovat nykyään edullisia, kun ajoissa varaa. Kun on jotain mitä odottaa, niin arki tuntuu vähän kepeämmältä.
4. Siivous. Järjestä lapset hoitoon ja siivoa koko talo. Organisoitu ja siisti koti selkeyttää mieltä. Heitä pois tavaraa - anna uusille tilaa. Siivouksen ohella liikunta (yksin) on parasta lääkettä. <3
Tässä omat apukeinoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:57"]
Paras tapa miehen oppia, on että lähdet itse pois. Jätä mies pärjäämään yksin, tarpeeksi pitkäksi aikaa. Lähde vaikka yön yli, äläkä tee ruokaa valmiiksi tai siivoa valmiiksi. Miehen pitää todennäköisesti itse kokea kotonaolon tylsyys/rankkuus, jotta sen tajuaa.
[/quote]
Mies tuski jäisi yksin kotiin. Siivoomisen ja ruuanlaiton ainakin jättäisi väliin. :D
Mäkin oon ihan yksin ja sitten mä itken ja itken ja sitten välillä syön ja ajattelen yksinäisyyttäni ja itken taas lisää ja lepään sohvalla ja herään ja syön ja sitten itken ja itken ja ajattelen yksinäisyyttäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:57"]
Paras tapa miehen oppia, on että lähdet itse pois. Jätä mies pärjäämään yksin, tarpeeksi pitkäksi aikaa. Lähde vaikka yön yli, äläkä tee ruokaa valmiiksi tai siivoa valmiiksi. Miehen pitää todennäköisesti itse kokea kotonaolon tylsyys/rankkuus, jotta sen tajuaa.
[/quote]
Mies tuski jäisi yksin kotiin. Siivoomisen ja ruuanlaiton ainakin jättäisi väliin. :D
[/quote]
Oliko tuo ap:n vastaus? Miten niin ei jäisi yksin lasten kanssa kotiin? Ja miten niin jättäisi ruoanlaiton väliin? Jos ap ei tee ruokaa lapsille, niin pitäisikö isä lapsensa nälässä?
Ymmärrän, että mies ei ehkä haluaisi jäädä, mutta jos äiti lähtee omille asioilleen, mihin hänellä on oikeus ja tarve, niin silloin mies joutuu ja oppii ottamaan vastuuta.
Täällä myös eräs, jolla on sama ongelma. Jokainen päivä toistaa itseään ja mies ei ole halukas tekemään mitään sen erikoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:33"]Kamalaa kun mies käy töissä. Kamalaa. Ihan kamalaa. Miehesi tulisi olla pitämässä kädestä 24/7?
Eikös vastaavanlainen tapaus ollut joulun alla Rautavaarassa?
[/quote]
Sä oot muuten vaan niin vittumainen, että tuskin olet miestä löytänyt.
Hei
Et todellakaan ole tuntemuksinesi yksin! Itse olen jo töissä, kolmen lapsen kanssa olin monta vuotta kotona. En ollut varsinaisesti yksinäinen, mutta muistan oman ajan kaipuun ja sen miten pää meinasi hajota, jos en lähtenyt kotoa ulos.
Mitä jos tekisit asialle jotain? Nyt olet jo ottanut ensimmäisen askeleen kun pyydät täältä apua. Seuraavaksi voisit ottaa kynän ja paperin esiin, ja kirjoittaa itsellesi ylös millainen olisi ihanne-elämäsi kotiäitinä. Ala haaveilla ja sitten ottaa pienen pieniä askeleita muutokseen.
Sinun tilanne on kieltämättä kimurantti, kun ei ole esim. autoa. Mutta mieti, miten pääset ihmisten ilmoille ilman autoa. Tee suunnitelma.
Yritä saada itsellesi ja lapsillesi jotain menoa, jossa tapaat muita ihmisiä. Miksei teillä muuten ole kahta autoa, kun asutte maalla? Oletteko varma, ettei olisi varaa hankkia toista?
Jos kulku julkisilla tai kävellen ei ole mahdollista, mieti miten muut tulisivat sun luokse. Etkö tosiaan tunne ketään? kysy neuvolasta ja pyydä apua, ehkä tietävät muita kotiäitejä, jotka haluaisivat tutustua suhun.
Mä tutustuin muutamaan samanhenkiseen ihmisen - av:n (!) - kautta! Mullakaan ei ollut oikein seuraa, ei ollut kotiäitikavereita, joten pakko oli etsiä itse seuraa.
Ainakin ryhdy järjestämään itsellesi menoja illaksi. Ei äitikään ole ihminen, joka ei kaipaisi seuraa! Eihän me olla mitään erakkoja vaan sosiaalisia olentoja. Hanki harrastus, tai vähintään lähde lenkille. Pää tuulettuu ainakin. mieluiten kuitenkin joku sosiaalinen harrastus, missä jutellaan muiden kanssa.
Aktivoidu, jos jaksat. Jos et, niin ymmärrä, että olet täysin normaali ihminen, jolla on normaalit tarpeet. MIehesi pitää saada ymmärtämään asia. Ainakin viikonloppuna sun pitää päästä yksin tai kavereiden kanssa säännöllisesti jonnekin.
Me kun päätettiin, että mä jään hoitamaan lapsia, niin molemmat oltiin sitä mieltä, että mä tarviin oman auton. Täältä kun ei julkisia pahemmin kulje.
Ja aina kun mulle tuli kausia, että pää hajoaa ja seinät kaatuu päälle, niin mies teki aikaa jopa töistänsä, että mä pääsin harrastamaan.
Puhu sille miehelle niin, että hän ymmärtää. Yleensä se aika minkä miehet viettää lasten kanssa on aika erilaista kuin äitien viettämä aika. Heillä on hauskaa, ei tarvitse samalla siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja käydä vessassa, kun lapset huutaa oven takana. Harva siis ajartelee, että lastenhoidon lomassa voisi kaivata jotain muutakin tai että se kotona olo on itseasiassa aika rankkaa päivästä toiseen.
Täällä myös yksi. Olen lähestulkoon koko ajan kotona lasten kanssa. Asun maalla eikä minulla ole autoa, eikä sukulaisia lähellä. Käyn perhekahvilassa ja näen joitain äitikavereita. Välillä olen silti yksinäinen, kaipaan enemmän aikuista seuraa. Toisinaan kaipaisin myös omaa rauhaa.
Mies on töissä pitkiä päivä ja työmatkoihin menee lisää aikaa. Koko päivän odotan hänen tuloaan, mutta illalla lähinnä tervehdimme toisiamme, teemme lasten iltapuhteet ja menemme itsekin nukkumaan. Ei jää paljoa aikaa jutella mistään. Lapsistanikaan ei oikein ole vielä juttuseuraksi.
Minkä takia et vaadi miestä jäämään kotiin ja mene itse töihin? Valintoja. Näin aion tehdä itse. Työni on väliaikaista ja miehellä enemmän hommia tarjolla mutta mahdollisuudet huikeaan hommaan joka ei tule kohdallani toistumaan. Meille tulee muutto eteen, mies jää hoitamaan lapsia. Uhriksi on turha tekeytyä. Jos jotain oikeasti haluaa, sen eteen tekee jotain. Luovutko noin helposti aloittaja unelmista? Mieti pieni hetki. Ei raha, toisen asenne määritä sinua ihmisenä. Kotiäitiys ei ole meriitti ja Kos sinua nyt jo ahdistaa niin miten pidemmällä aikavälillä? Ei sekään ole hyvä katkeroitua kotona. Kotiin voi aina palata takaisin. Tekisi varmasti hyvää sinulle lähteä töihin. Kissa pöydälle ja keskustelut käyntiin.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:44"]
Äly hoi. Tottakai pienten lasten äitikin tarvitsee muutakin sisältöä elämäänsä kun kokoajan pelkkää kotiarkea... Ei se tarkoita ettei rakastaisi lapsiaan.
[/quote]
Onko se äitikin lapsi?! Ja miehenkö vika se on, että äidillä ei ole muuta sisältöä... Ap tekee ihan itse omat arvionsa, valintansa ja päätöksensä omasta elämästään.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:20"]Pitäisi sopia kahvittelut ap:n, 3:n ja 17 kesken. Tsemppiä <3
[/quote]
Loistava idea!
t. 3 (asun tre)