Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?

Onpa jännä miten moni täällä vihaa työtään. Minä ainakin rakastan palkkatyötäni. Silti se on työtä. Olisiko arvon mammoilla keksiä joku osuvampi nimitys käyttämälleni ajalle mistä saan rahallista korvausta?:)

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:23"]

Olemme olleet 8 vuotta mieheni kanssa yhdessä. Minusta työ ei ole niinkään se ravintolassa käyminen tai yhdessä matkustaminen, vaan liittyy nimenomaan siihen henkiseen puoleen. Esim. rakentavan riitelyn oppiminen, huonoista ajatusmalleista irti pääseminen, toisen tukeminen vaikeina aikoina, vaikka itselläkin olisi rankkaa. Sellaisten edellytysten luominen, että parisuhteessa voi puhua avoimesti täysin kaikista tunteistaan niin halutessaan, ilman pelkoa hylkäämisestä tai mollatuksi tulemisesta. Ja minusta tuo todella on työtä. Jos vaikka mies on työpäivän jälkeen aivan poikki ja kertoo kuinka raskas päivä oli, niin vaikka itselläkin oli raskas päivä niin täytyy osata ottaa toinen huomioon ja kuunnella hänen murheensa ja tukea, vaikka tekisi mieli sanoa että eipä muuten kiinnosta ja minä lähden lenkille. Tuossa siis yksi pieni esimerkki, joka tuli mieleen arjesta.

[/quote]

Tämä oli hyvin kirjoitettu. Lisäisin vielä ns. toisen hyvän etsimisen - sen sijaan, että ajattelisin jatkuvasti, mihin MINULLA on oikeus ja mitä MINÄ haluan, mietin mihin puolisollani on oikeus ja mitä hän haluaa. Tämä ei mielestäni ole kovin helppoa, ihminen kun on pohjimmiltaan aika itsekäs olento. Parisuhteessa joutuukin usein tekemään töitä juuri oman itsekkyyden kitkemiseksi. Enkä tällä nyt tarkoita toisen kynnysmatoksi alistumista, puhun pohjimmiltaan terveistä parisuhteista, joissa kumpikaan ei pahoinpitele toista tms.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:30"]

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 15:19"]

Ainakaan en suosittele väheksymään heitä, jotka tietoisesti haluavat panostaa henkiseen kasvuunsa ja parisuhteeseensa. Se saa sinut vaikuttamaan tietämättömältä, naiivilta ja ylimieliseltä.

74

[/quote]

Olet tietysti vapaa muokkaamaan itseäsi, persoonallisuuttasi, kotona oppimiasi malleja ja tavoitteitasi aivan mielesi mukaisesti. Jotkut nauttivat tällaisesta kilvoittelusta, ja sillä on Euroopan kristillisessä kulttuurissa pitkät perinteet. Mutta älä sinäkään väheksy meitä, jotka eivät halua tehdä parisuhteestaan itsekehityksen temmellyskenttää vaan ottavat mieluummin asiat rennosti. Elämästä ja parisuhteesta voi nauttia vallan mainiosti myös ilman ponnistelua ja viisivuotistavoitteitakin. Tähän löytyvät mallit esimerkiksi buddhalaisesta perinteestä -72

[/quote]

Mitä sitten, kun ensimmäiset haasteet tulevat? Onko se sitten heippa ja hyvästi, kun se toinen ihminen ei toimikaan automaattisesti omien toiveidesi mukaan?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:30"]

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 15:19"]

Ainakaan en suosittele väheksymään heitä, jotka tietoisesti haluavat panostaa henkiseen kasvuunsa ja parisuhteeseensa. Se saa sinut vaikuttamaan tietämättömältä, naiivilta ja ylimieliseltä.

74

[/quote]

Olet tietysti vapaa muokkaamaan itseäsi, persoonallisuuttasi, kotona oppimiasi malleja ja tavoitteitasi aivan mielesi mukaisesti. Jotkut nauttivat tällaisesta kilvoittelusta, ja sillä on Euroopan kristillisessä kulttuurissa pitkät perinteet. Mutta älä sinäkään väheksy meitä, jotka eivät halua tehdä parisuhteestaan itsekehityksen temmellyskenttää vaan ottavat mieluummin asiat rennosti. Elämästä ja parisuhteesta voi nauttia vallan mainiosti myös ilman ponnistelua ja viisivuotistavoitteitakin. Tähän löytyvät mallit esimerkiksi buddhalaisesta perinteestä -72

[/quote]

Kuten sinulle jo huomautettiinkin, buddhalaisuudessa elämä on matka itseen. Sen perinteen mukainen työskentely on juuri sitä samaa työskentelyä, jota teen parisuhteessanikin (minä en ole missään kohdassa nimennyt "työksi" seksiä tai leffassa käymistä puolison kanssa). Kristillisen perinteen mukainen itseruoskinta, jonka palkinto tulee vasta tuonpuoleisessa, on täysin päinvastaista sille miten itse elän. Minulle palkinto tulee tässä ja nyt, joka hetki. En vain erehdy luulemaan palkinnoksi esim. mielen turruttamista alkoholilla tai itsepetoksella. Elämä kaikkine sävyineen, makuineen ja totuuksineen (epämiellyttävät totuudet mukaanluettuna, koskien sekä itseäni että puolisoani) ovat minulle se palkinto. Se ajatus, että suhteemme on täydellisen vailla säröjä ja ristiriitaa, olisi itsepetosta ja uskon näin olevan useimpien muidenkin parien kohdalla, ennemmin tai myöhemmin.

74

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:40"]

Tää on vastenmielisimpiä ketjuja mitä olen täällä lukenut. Minä minä, minun tapani rakastaa, minun parisuhteeni. Vähän lisää erilaisuuden ymmärrystä kiitos

[/quote]

No ei ihan vastenmielisimpiä. Mutta aika ankean kuvan antaa suomalaisista liitoista. Missä on hauskanpito, missä rakkaus, missä halu viettää vapaaehtoisesti aikaa kumppanin kanssa. Missä se, että raivataan sitä yhteistä aikaa siksi, että kiihkeästi haluaa viettää aikaa puolison kanssa, eikä sen takia, että halutaan tehdä töitä.

Suomalaiset ovat kyllä harvinaisen vakavaa ja masentavaa kansaa.

[/quote]

Taas täällä ymmärretään jääräpäisesti väärin negatiivisena tuo sana tehdä töitä. Pitääkö sinusta tehdä asioita rakkaasi ja suhteesi hyväksi? 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:41"]

Meillä on ollut vaikeaa, mutta me olemme tehneet paljon töitä parisuhteen eteen. Parisuhteen ylläpito vaatii paljon työntekoa ja uhrauksia. Olemme kriisissä, mutta uskon kovan työnteon auttavan meidät tästä ulos.

Kuulostaako houkuttelevalta. Nämä ovat yleensä niitä lauseita, joiden jälkeen yleensä erotaan.

[/quote]

Erittäin yleinen on myös se ajelehtimiseen viittaava "Kasvoimme erillemme", jonka jälkeen sitten erotaan.

Minä olen selviytynyt mieheni kanssa eräästä poikkeuksellisen hirveästä kokemuksesta huomattavasti keskimääräistä paremmin, ainakin vertaisryhmän kertomuksista päätellen. Syynä on mielestäni juuri se, että olemme kehittäneet aktiivisesti vuorovaikutustaitojamme ja todella avoimesti tutustuneet toisiimme suhteemme aikana. Silloin uskaltaa myös olla toisen silmissä heikko ja tarvitseva. Monella muulla suhde päättyy vastaavassa tilanteessa eroon. Olen todella onnellinen, että oma suhteeni on vahvaksi rakennettu, sillä pääsimme koettelemuksen jälkeen jaloillemme kohtalaisen nopeasti. Eikö kuulosta houkuttelevalta? Ei olennaisinta ole se työnteko, vaan se mitä sillä voi saavuttaa. Se on se houkutteleva puoli asiassa.

74

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:28"]

Olen samaa mieltä, ainakin itselle tietty samanlaisuus on hyvä asia. Eri asia on sitten, että pariskunnan osapuolilla on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Persoonallisuuden erilaisuudessa on isoja sudenkuoppia. Esim. jos toinen on dominoiva, toinen joutuu helposti alakynteen, tai toinen joustaa toinen ei, tai vuorovaikutuksessa toinen käyttää epäsuoria ilmaisuja kuten ironiaa ja sarkasmia, piiloviestejä ja toinen on avoin. Jne. tällaisia eroja on paljon ja tietysti eroja ihmisten välillä on aina. Mutta tosiaan itse haluaisin itseni kanssa suunnilleen samanlaisen. Tietysti on asioita, joissa ns. täydentävä elementti voi myös toimia, kuten esim. jos toinen on rohkea ja toinen harkitseva.

[/quote]

Haluaisit siis vain sellaista erilaisuutta, joka ei voi synnyttää ristiriitoja? Käytännössä sellaista ei juuri ole. Erilaisuus on rikkautta mutta samalla myös haaste.

Esim. minun mieheni on dominoiva ja itselläni on taipumusta tulla alistetuksi. Olen nykyisin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että näin on. Ennen mieheni tapaamista en edes ollut tajunnut tätä tosiasiaa itsestäni. Mieheni kanssa eläminen - ja lisäksi se, että emme halunneet aina samoja asioita ja olleet kaikesta samaa mieltä - pakotti minut ymmärtämään, että en osaa pitää puoliani. Päätin että minun täytyy oppia tämä asia. Miehen kanssa eläminen tarjosi tilaisuuden siihen. Olisi ollut riskialttiimpaa alkaa opetella moista esim. työpaikalla, koska kun ei vielä osaa, voi sortua ylilyönteihin ja muihin kohtalokkaisiin virheisiin, ja työnantaja ei yleensä katso näitä samalla tavalla sormien läpi kuin puoliso, joka on sitoutunut suhteeseen myötä- ja vastamäessä.

Nykyään tämä asia ei ole minulle enää ongelma, vaan osaan pitää puoleno tarvittaessa oikein hyvin. Tämän seurauksena ko. erilaisuutemme ei ole ongelma enää suhteessammekaan, vaan alun kinastelun/mököttämisen tilalle on tullut rakentavaa ja miellyttävää yhdessäoloa. Perusluonteeni ei silti ole muuttunut. Minulla on nyt vain aiempaa useampia käyttäytymismalleja, joiden joukosta voin valita kuhunkin tilanteeseen sopivan.

Samoin mieheni on tajunnut suhteemme aikana olevansa dominoiva, ja oppinut ymmärtämään miten ikävää sellainen on minun kaltaisteni ihmisten näkökulmasta. Hän on oppinut hallitsemaan tätä piirrettä itsessään ja siitä on ollut hänelle hyötyä työelämässä, jossa häntä ei enää pidetä yhtä rasittavana ja vaativana tyyppinä.

Nykyään, jos kohtaan jonkin ongelmatilanteen jossa tarvitaan kykyä puolustaa itseä, mietin mitä mieheni sanoisi tai tekisi. Joskus (jos mahdollista) myös kysyn häneltä neuvoa. Samoin hän kysyy neuvoja minulta silloin, kun kokee että omat taidot eivät riitä jonkin tilanteen hoitamiseen pehmeästi ja muita kunnioittavasti. Tällä tavalla täydennämme toisiamme. Erilaisuutemme on meille keskinäisen ihailun ja arvostuksen lähde, ja sivutuotteena maailman muillakin ihmisillä on meidän kanssamme hieman mukavampaa toimia, kun osaamme paremmin huomioida erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita.

74

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 17:06"]

Haluaisit siis vain sellaista erilaisuutta, joka ei voi synnyttää ristiriitoja? Käytännössä sellaista ei juuri ole. Erilaisuus on rikkautta mutta samalla myös haaste.

[/quote]

Koko aiheen voisi itse asiassa tiivistää niin, että henkilölle, joka on valmis kasvamaan ihmisenä ja työskentelemään itsensä kanssa (ja tämän seurauksena myös parisuhteensa eteen), erilaisuus on voimavara. Henkilölle, joka ei ole tähän valmis, erilaisuus on uhka ja tällainen henkilö yleensä tuomitsee itsestään poikkeavat ihmiset ja ominaisuudet jotenkin huonommiksi tai ikävämmiksi. Siksi kumppaninkin halutaan olevan mahdollisimman samanlainen kuin itse, ja samalla suljetaan itseltä(kin) ovi henkiseen kasvuun ja maailmankuvan laajentamiseen.

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 16:33"]

Kuten sinulle jo huomautettiinkin, buddhalaisuudessa elämä on matka itseen. Sen perinteen mukainen työskentely on juuri sitä samaa työskentelyä, jota teen parisuhteessanikin 

[/quote]

Sinä puhuit aikaisemmin itsesi muuttamisesta. Tämä on täysin vierasta buddhalaiselle perinteelle, jonka johtava periaate on omien tunteiden, ominaisuuksien ja tosiasioiden myötätuntoinen hyväksyminen. Länsimainen itsensä kehittämisen perinne, jota sinäkin kuvauksesi perusteella edustat, perustuu ajatukselle: "Jos minusta tulee toisenlainen, olen hyvä." Buddhalainen perinne postuloi: "Jos hyväksyn asiat sellaisena kuin olen, saan rauhan." Tässä on minusta aika iso ero.

Edelleenkään en ole kieltämässä sinulta kilvoittelua ja itsesi kehittämistä, jos se on sinusta mielekästä. Minä haluan elämältä ja parisuhteelta muita asioita, ja se onnistuu vallan mainiosti. -72

-72, jos puolisosi joutuu huomenna onnettomuuteen ja päätyy pyörätuoliin loppuiäkseen. Jätätkö hänet?

Voisin kuvitella, että sinun itsekeskeinen maailmankatsomus ei hyvällä katso moista "hidastetta". Vai?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:17"]

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 16:33"]

Kuten sinulle jo huomautettiinkin, buddhalaisuudessa elämä on matka itseen. Sen perinteen mukainen työskentely on juuri sitä samaa työskentelyä, jota teen parisuhteessanikin 

[/quote]

Sinä puhuit aikaisemmin itsesi muuttamisesta. Tämä on täysin vierasta buddhalaiselle perinteelle, jonka johtava periaate on omien tunteiden, ominaisuuksien ja tosiasioiden myötätuntoinen hyväksyminen. Länsimainen itsensä kehittämisen perinne, jota sinäkin kuvauksesi perusteella edustat, perustuu ajatukselle: "Jos minusta tulee toisenlainen, olen hyvä." Buddhalainen perinne postuloi: "Jos hyväksyn asiat sellaisena kuin olen, saan rauhan." Tässä on minusta aika iso ero.

Edelleenkään en ole kieltämässä sinulta kilvoittelua ja itsesi kehittämistä, jos se on sinusta mielekästä. Minä haluan elämältä ja parisuhteelta muita asioita, ja se onnistuu vallan mainiosti. -72

[/quote]

En ole missään kohdassa puhunut itseni muuttamisesta, vaan ihmisenä kasvamisesta ja itsensä kehittämisestä (jonka näemmä tulkitsit tässä itsen muuttamiseksi). Jotta voin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, minun täytyy oppia ymmärtämään, minkälainen itse asiassa olen, siis tuntemaan itseni. Siihen tarvitaan sitä tarkoittamaani työskentelyä. Täydellistä itsetuntemusta ei voi saavuttaa koskaan, mutta kiinnittämällä asiaan huomiota sitä voi parantaa huomattavasti. Lähtötilanne monella nyky-yhteiskunnassa on se, että toteutetaan muiden haluja, toiveita ja tarpeita omien sijaan, kuvitellen niiden olevan omia. 

Se, kun joku kertoo että he ovat miehensä kanssa kaikesta samaa mieltä jatkuvasti ja että suhde on täysin ristiriidaton, viittaa mielestäni siihen että ko. henkilöt eivät vain itsekään tiedä millaisia ovat. Konsensushakuisuus on ajanut itsetuntemuksen tavoittelun edelle. Näin oli ainakin omassa menneessä suhteessani, ja se oli minulle ihmisenä paha rajoite, lopulta suorastaan vankila. Kuin olisin ollut häkin sisällä kasvava puu.

Itsensä hyväksyminen ei myöskään ole ristiriidassa elämäntaitojen kehittämisen tai uusien asioiden oppimisen kanssa. Vasta kun itse tiedostin, myönsin ja hyväksyin sen, että olen taipuvainen alistuvuuteen, kykenin aloittamaan prosessin, jossa opettelin tasapainottamaan tätä ominaisuuttani käytännön tasolla omassa toiminnassani. Edelleenkään en ole valmis ihminen vaan haluan opetella uusia tietoja ja taitoja, ja odotan noita haasteita innolla, Ne ovat kuin tutkimusmatkoja itseeni. Ja tärkeintähän ei ole päämäärä, vaan se itse matka. Olen loputtoman onnellinen, että minulla on mahdollisuus tehdä tätä matkaa yhdessä mieheni kanssa. Minulle tämä oppimisen ja muutoksen prosessi on sama asia kuin elämä. Jos kaikki tällaiset prosessini pysähtyisivät, kokisin olevani kuollut. Siinä ei juurikaan auttaisi se, että vierelläni olisi joku toinen kuollut yksilö.

En kyseenalaista sinun suhdettasi tai elämänvalintojasi, vaan asennettasi, joka vaikuttaa olevan jossain määrin ivallinen toisin valinneita kohtaan. Sellainen yleensä viittaa sisäiseen, tiedostamattomaan tyytymättömyyteen.

74

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 16:51"]

Erittäin yleinen on myös se ajelehtimiseen viittaava "Kasvoimme erillemme", jonka jälkeen sitten erotaan.

[/quote]

Itseasiassa kun katsoo vaikkapa väestöliiton perhebarometrin listaa yleisimmistä eron syistä, niin suurin osa listalla mainituista syistä on sellaisia, joihin voi kyllä halutessaan yksin tai yhdessä vaikuttaa. Juuri niitä 'töitä' tekemällä.

1. Uskottomuus

2. Päihteet

3. Läheisyyden ja rakkauden puute

4. Erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet

5. Erilleen kasvaminen

6. Fyysinen väkivalta

7. Kommunikaatiovaikeudet

8. Henkinen väkivalta

9. Työhön liittyvät syyt

10. Seksielämän ongelmat

11. Yhteisen ajan puute.

12. Suhdetta ei hoidettu

13. Arvostuksen puute

14. Epäluottamus

15. Taloudelliset tekijät

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:05"]

Toiset kokee työksi sen, että käydään yhdessä syömässä tai että lähdetään yhdessä hotellilomalle. Me vaan päätetään, että ei jaksa tehdä ruokaa, lähdetään syömään. Tai että lähdetään johonkin pienelle matkalle. En minä sitä osaa työksi kokea. Silloin, kun lapset olivat pieniä, ei ollut oikein tukiverkkoja, kun äitini kuoli lasten ollessa ihan pieniä ja anopilla alkoholiongelma ja kaikki muutenkin kaukana. Ei päästy ilman lapsia mihinkään. Yhä vain ollaan onnellisesti naimisissa. Iltaisin käperryttiin sohvalle katsomaan telkkaria tai käytiin luonnossa ja otettiin lapset mukaan. Nämä jutut olivat meille nautintoa, ei työtä. Mielestäni parisuhteessa on jotain vialla, jos yhteinen aika on "työtä". 

[/quote]

Ilmeisesti vihaat intohimoisesti työtäsi? Kaikille työ ei sanana ole noin negatiivisesti latautunut. Ymmärrätkö paremmin, jos sanon, että tehdään "asioita" parisuhteen eteen? Ja vaikka jossain vaiheessa suhde saattaisi edetä mukavasti vapaaliidolla vuosia, joskus eteen voi tulla kriisejä syystä x. Silloin pitää tehdä erityisesti asioita suhteen eteen. Ei se muuten kestä.

Suhteessa 11 vuotta.

[/quote]

Samaa mieltä edellisen kanssa!

Ja työstä, rakastan työtäni, mutta siinäkin on hetkiä, jotka tuntuvat raskailta. Niistä selvitytymiseksi pitää etsiä aktiivisesti uusia ratkaisuja, ja noista hetkistä pääsen yli ajattelemalla työni parhaita puolia.

Ajattelen, että parisuhteen vaatima työ on ennen kaikkea työtä oman itsensä kanssa.

t.suhteessa 10,5 v

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:55"]

Itseasiassa kun katsoo vaikkapa väestöliiton perhebarometrin listaa yleisimmistä eron syistä, niin suurin osa listalla mainituista syistä on sellaisia, joihin voi kyllä halutessaan yksin tai yhdessä vaikuttaa. Juuri niitä 'töitä' tekemällä.

[/quote]

Kyllä. Tällä palstallakin on jatkuvasti noita juttuja, joissa omaa pettämistä yritetään oikeuttaa sillä että suhde on onneton. Kun tällaista ihmistä kehottaa keskustelemaan puolisonsa kanssa pettämisen sijaan, saa vastaukseksi yleensä loukkaantuneisuutta. Eihän nyt puolisolle voi rehellisesti kertoa olevansa onneton. Miksi ei? Koska silloinhan rikkoutuisi se täydellisen ristiriidattomuuden ja harmonian illuusio, jossa niin monet elävät voidakseen luoda ulospäin hyväksyttävän vaikutelman ja saadakseen suhteensa näyttämään sellaiselta, mitä muiden kuvitellaan haluavan ja arvostavan. Omat toiveet ja unelmat saavat jäädä syrjään.

Samasta syystä Suomessa kiskotaan kaksin käsin alkoholia. Sitä loputonta ilotonta suorittamista ja itsen unohtamista ei vain kestetä selvin päin, välillä on pakko edes hetkeksi paeta todellisuutta vetämällä pää sekaisin. Myös hyvin moni muu listan kohta sopii samaan kuvioon.

74

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:55"]

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 16:51"]

Erittäin yleinen on myös se ajelehtimiseen viittaava "Kasvoimme erillemme", jonka jälkeen sitten erotaan.

[/quote]

Itseasiassa kun katsoo vaikkapa väestöliiton perhebarometrin listaa yleisimmistä eron syistä, niin suurin osa listalla mainituista syistä on sellaisia, joihin voi kyllä halutessaan yksin tai yhdessä vaikuttaa. Juuri niitä 'töitä' tekemällä.

1. Uskottomuus

2. Päihteet

3. Läheisyyden ja rakkauden puute

4. Erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet

5. Erilleen kasvaminen

6. Fyysinen väkivalta

7. Kommunikaatiovaikeudet

8. Henkinen väkivalta

9. Työhön liittyvät syyt

10. Seksielämän ongelmat

11. Yhteisen ajan puute.

12. Suhdetta ei hoidettu

13. Arvostuksen puute

14. Epäluottamus

15. Taloudelliset tekijät

[/quote] Mitäs sitten kun ei ole mitään ongelmaa yhdessäkään listan kohdassa? Eli niitä töitä ei tarvi tehdä?

[quote author="AV Mamma" time="21.01.2015 klo 19:21"]

 Mitäs sitten kun ei ole mitään ongelmaa yhdessäkään listan kohdassa? Eli niitä töitä ei tarvi tehdä?

[/quote]

Ehkä tuo työ-sana johdattelee käsittelemään asiaa turhan ongelmakeskeisesti. Minusta monet niistä parisuhteen 'töistä', se positiivisempi puolisko, on juuri niitä parhaita juttuja parisuhteessa: toisen huomioimista, tukemista, yhteisiä juttuja, yhdessä nauramista - kaikkea sitä mikä parisuhteesta tekee arvokasta. Eikä niitä tosiaankaan osaa työksi terveessä suhteessa mieltää, vaan vasta sitten kun ne puuttuu.

[quote author="AV Mamma" time="21.01.2015 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 18:55"]

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 16:51"]

Erittäin yleinen on myös se ajelehtimiseen viittaava "Kasvoimme erillemme", jonka jälkeen sitten erotaan.

[/quote]

Itseasiassa kun katsoo vaikkapa väestöliiton perhebarometrin listaa yleisimmistä eron syistä, niin suurin osa listalla mainituista syistä on sellaisia, joihin voi kyllä halutessaan yksin tai yhdessä vaikuttaa. Juuri niitä 'töitä' tekemällä.

1. Uskottomuus

2. Päihteet

3. Läheisyyden ja rakkauden puute

4. Erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet

5. Erilleen kasvaminen

6. Fyysinen väkivalta

7. Kommunikaatiovaikeudet

8. Henkinen väkivalta

9. Työhön liittyvät syyt

10. Seksielämän ongelmat

11. Yhteisen ajan puute.

12. Suhdetta ei hoidettu

13. Arvostuksen puute

14. Epäluottamus

15. Taloudelliset tekijät

[/quote] Mitäs sitten kun ei ole mitään ongelmaa yhdessäkään listan kohdassa? Eli niitä töitä ei tarvi tehdä?

[/quote]

Se, että niitä ei tunnu olevan juuri nyt, ei tarkoita sitä, etteikö niitä voisi olla tulevaisuudessa. Eikä esim erilleen kasvaminen ei tapahdu yhdessä yössä.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:27"]

Onpa jännä miten moni täällä vihaa työtään. Minä ainakin rakastan palkkatyötäni. Silti se on työtä. Olisiko arvon mammoilla keksiä joku osuvampi nimitys käyttämälleni ajalle mistä saan rahallista korvausta?:)

[/quote]

Rakastan minäkin palkkatyötäni. Mutta parisuhteeni ei ole työpaikka.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:27"]

Onpa jännä miten moni täällä vihaa työtään. Minä ainakin rakastan palkkatyötäni. Silti se on työtä. Olisiko arvon mammoilla keksiä joku osuvampi nimitys käyttämälleni ajalle mistä saan rahallista korvausta?:)

[/quote]

Rakastan minäkin palkkatyötäni. Mutta parisuhteeni ei ole työpaikka.

[/quote]

Eli et tee koskaan mitään asioita suhteesi vuoksi? Siitä siinä on kyse, ei mistään raatamisesta. Jotkut keskustelijat eivät vaan pääse tuosta "työ"-sanasta yli. 

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:44"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:37"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:34"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:29"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:19"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 09:46"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:35"] Töissä yrityksessä parisuhde. Teidän työtätekevien parisuhteet kuulostaa aivan hirveiltä. Siis jos haluaa, siksi että se on kivaa, tehdä asioita joista toiselle tulee hyvä mieli, niin se ei ole työtä vaan rakkautta. Jos taas tekee niitä asioita jostain muusta syystä, niin se on laskelmointia. Että harrastanpa tässä nyt seksiä vaikka ei yhtään huvita jotta mieheni ei jättäisi minua. Kammottavaa. En todellakaan haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka haluaisi harrastaa seksiä vaikka toinen ei halua. Enkä haluaisi puolisoni pitkin hampain jättämisen pelossa järjestää jonkun kynttiläillallisen tai kylpyläloman etten vaan jätä sitä. Kammottavaa. Käy sääliksi teitä.  [/quote]   Halusitko tarkoituksella lukea toisten kirjoitukset väärin? Voit korvata sanan työ vaikka sanalla rakkaus, jos se sinua helpottaa ymmärtämään asian. Pointtina on se, että varsinkin pitkässä parisuhteessa joutuu tekemään myös asioita(töitä), joita ei haluaisi, mutta tekee ne, koska rakastaa toista ja tietää, että toinen tekisi saman sinulle. Enkä nyt tarkoita mitään rakkauden huumassa kesäaamuna toisen heittämistä autolla töihin, vaan sitä kun vapaapäivänä heräät kello 6.00 putsaamaan autoa ja viemään vaimoa töihin 20 asteen pakkasessa tai kun kesken elokuvan keittiöstä kuuluu "kulta, viititkö käydä hakemassa kaupasta maitoa?".   [/quote] Kammottavaa. Sinä joudut tekemään asioita joita et halua tehdä. Ihan oikeesti, onko se sen arvoista? [/quote] Sinäkö et ollenkaan ota kumppaniasi huomioon vaan teet just niinkuin itse haluat? Ei kai sellaista kukaan jaksa kauaa katella. Sama kai se on silloin olla yksin, jos toisen vuoksi ei ole valmis tekemään yhtään mitään, kun mua ei huvita. [/quote] En ole tuo, ketä lainaat, mutta ainakin minä teen parisuhteessa juuri niin kuin haluan. Ja se mitä haluan on jakaa elämäni vaimoni kanssa. Miksi muuten olisinkaan naimisissa? [/quote] Etkö tosiaan koe uhraukseksi tai työksi, jos viet vaimosi töihin :O [/quote] Jos kokisin, en tekisi sitä. Vien, koska haluan tehdä niin. [/quote] Mutta sehän juuri on sitä parisuhteen eteen työntekoa, että tekee jotain ja saa itsensä uskomaan, että haluaa sitä, kun se on toisen parhaaksi. Toiset haluaa tehdä töitä ja rakastaa työtään. Oletko sinä kenties työtön sossupummi, vai miksi työ on niin vastenmielistä [/quote] Sanoin, että teen parisuhteessa niin kuin haluan. Sinä voit kutsua sitä vaikka V6-raveiksi. Itse asiaa se ei muuta.

[/quote]

Mutta et halua nimittää sitä työnteoksi, koska työnteko on sinulle vastenmielistä. Haluat vain itsekkäästi puhua, että teet mitä haluat. Mikä sellainen parisuhde on, missä jokainen tekee, mitä haluaa? Kun tulee kriisejä ja ongelmia, ei voi aina tehdä, mitä haluaa, vaan on tehtävä töitä ja nähtävä vaivaa kriisien ohipääsemiseen. Miten jos vaimosi sairastuu? Teetkö taas niin kuin itse haluat ja painut kavereiden kanssa ryyppäämään.

[/quote]

Minulla ei ole tarvetta millekään nimityksille. Sinulla tuntuu olevan, ja se on ihan okei. 

Sellainen parisuhde, jossa kumpikin tekee, niin kuin haluaa, on kahden toisilleen hyvin sopivan aikuisen vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. 

Jos vaimoni sairastuu, teen silti, mitä haluan. Onko sinulle tosiaan noin vaikea asia hyväksyä, että joku voisi oikeasti haluta puolisonsa parasta eikä esimerkiksi lähteä ryyppäämään?

[/quote]

Oikein hehkut läheisrakkautta ja välittämistä. Vaimosi varmasti tuntee olonsa turvalliseksi seurassasi.

Oikea karju!:D