Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:13"]Teet siis suhteen eteen asioita eli töitä? Vai otatko miehesi itsestäänselvyytenä? [/quote]

En koe tekeväni suhteen ylläpitämiseksi mitään erityistä työtä. Molemminpuolinen avunanto, toisen huomioiminen, toisesta huolehtiminen, ulkona syöminen, seksin harrastaminen, keikoilla käyminen ja yhdessä lomailu eivät ole mitään sellaista, mitä tekisimme, jotta suhteemme olisi parempi. Ne ovat ihan vain sitä suhteessa olemista. Ne ovat nimenomaa niitä asioita, joiden vuoksi suhde on ylipäätään olemassa.

Osa keskusteljoita on kanssani tästä eri mieltä, mutta kukaan ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseeni: Jos nuo asiat ovat kerran sitä suhteen ylläpitoa, sitä urheilua tulosten saavuttamiseksi, mitä se varsinainen suhteessa oleminen sitten on? Teette tuollaista ylläpitotyötä, jotta pääsette tekemään... mitä tarkkaan ottaen? Kasvattamaan lapsia? Maksamaan asuntolainaa? 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:13"]Tuosta ajan järjestämisestä, eikö teillä todellakaan ole mitään ulkopuolisia velvotteita elämässänne?

[/quote]

On tietenkin, töissä käyminen ja vapaaehtoistyö esimerkiksi. Ei yhteisen ajan löytäminen ole silti vaikeaa. Me kuitenkin asumme samassa taloudessa ja vietämme yhdessä monta tuntia päivässä. -72

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:03"]

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 12:46"]

en osaa kuvitella molempia parisuhteen osapuolia tyydyttävää, läpi elämän kestävää parisuhdetta jossa toinen on miten itseä huvittaa ja toinen tykkää siitä loputtomasti.

[/quote]

Paljastan sinulle hyvän ja helpon parisuhteen salaisuuden: valitse kumppani, jonka luonne sopii yhteen omasi kanssa ja joka haluaa elämältä samoja asoita kuin sinä. 

Tunnut tuossa yllä olettavan, että ensin mainittu osapuoli haluaa asioita, jotka ovat vahingollisia tälle jälkimmäiselle osapuolelle. Näinhän ei tarvitse olla. Itse asiassa jos ne "itseä huvittavat asiat" ovat niin erilaisia, että parisuhteen onnistuminen vaatii jatkuvia kompromisseja ja kovaa työtä, ei parisuhde ole välttämättä kovinkaan antoisa. -72

[/quote]

Minäpä paljastan sinulle vastineeksi kaksi sellaista salaisuutta, joista et näemmä ole tietoinen:

1. Jokainen ihminen muuttuu jatkuvasti, koko elämänsä ajan. Se, että on suhteen alkaessa samanlainen kumppaninsa kanssa, ei takaa että tilanne on sama 20 vuoden kuluttua. Jos omasta kasvusta/muutoksesta ei olla tietoisia, sen suhteen ei ole asetettu mitään tavoitteita eikä sitä kommunikoida toiselle osapuolelle mitenkään, ei valitettavasti ole todennäköistä että pariskunnan kumpikin osapuoli kasvaisi automaattisesti täsmälleen samaan suuntaan.

2. Parisuhde on itse asiassa antoisampi silloin, kun sen osapuolet ovat keskenään erilaisia mutta tulevat siitä huolimatta toimeen, ihailevat ja rakastavat toisiaan. Silloin kummankin elämänpiiri on selvästi rikkaampi kuin yksin ollessa, ja myös verrattuna pariin, jossa kummankin persoonallisuus ja mielenkiinnon kohteet ovat samanlaisia.

Oma ensimmäinen vakava parisuhteeni oli tuollainen kuvailemasi kahden samanlaisen suhde, jossa asiat sujuivat kuin omalla painollaan. Mm. riitelimme koko 6 vuoden suhteen aikana vain kerran, 4 vuoden kohdalla. Lopulta lähdin suhteesta vaikka mitään ei ollutkaan konkreettisesti pielessä, koska koin tukehtuvani. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että minulla ei ollut tilaa kasvaa ihmisenä tuossa suhteessa. Kaikki oli ikään kuin jo valmista, kunhan minä olisin säilynyt ikuisesti sellaisena ihmisenä joka silloin olin.

Elin silloin niin pienissä ympyröissä, että olen nyt tyytyväinen että lähdin. Nyt olen elänyt 12 vuotta miehen kanssa, joka osallistuu ja tukee henkistä kasvuani (samoin kuin minä hänen), ja tunnen voivani oikeasti sitoutua tähän koko loppuelämäkseni. Nimittäin vaikka en tiedäkään millainen ihminen minusta on tulossa, ja millainen miehestäni, sen kuitenkin tiedän ja siihen luotan että meillä on keinot ja tahto pysyä yhdessä riippumatta siitä, miten elämä heittelee. Voin tarttua tielleni tuleviin tilaisuuksiin pelkäämättä että mies jää rannalle, ja samoin voin luottaa siihen että miehen kasvaminen ja elämässä eteneminen eivät aiheuta sitä että itse jäisin rannalle ruikuttamaan.

Korjaan vielä sen väärinkäsityksen, että parisuhteen eteen työskentely olisi jonkinlaista pakkopullaa, jota tehdään haluttomasti. Väärin. Minähän en muuta haluakaan kuin juuri tällaista parisuhdetta, jossa vain taivas on rajana. Kaiken, minkä sen eteen teen, teen sydämellä ja riemulla, ja suurella nautinnolla. Silti se on välillä haastavaa ja pelottavaakin, vaikkapa nyt miehen tukeminen tilanteessa, jossa hän ihastui suhteemme ulkopuoliseen henkilöön. Silti en vaihtaisi päivääkään pois, enkä ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä suhdettamme siihen "työvapaaseen" entiseen suhteeseeni.

74

[/quote]

Joudumme olemaan eri mieltä ainakin tuosta kakkoskohdasta. Minä arvostan parisuhteessani nimenomaan sitä, että siinä on tavattoman helppo ja luonteva olla. Olemme keskenämme samanlaisia, ymmärrämme toisiamme paremmin kuin kukaan ulkopuolinen ja tulemme tavattoman hyvin toimeen. Haluamme elämältä samoja asioita. En itse puhuisi sielunkumppanuudesta, mutta kaipa yhdessäoloamme voisi tuollakin sanalla luonnehtia.

Olen jossain määrin eri mieltä myös ensimmäisestä kohdasta. En usko ihmisen muuttuvan perusluonteeltaan kovinkaan paljon. Kaikkein vahvimmat luoneenpiirteeni ovat peräisin lapsuudestani, ja ne tuntuvat vain syvenevän vuosi vuodelta. Tuollainen tavoitteellinen persoonansa muokkaaminen, josta viestissäsi puhut, on minulle hyvin vierasta. -72

[/quote]

Onko ihminen tabula rasa, joka voidaan muokata, vai onko ihminen lapsesta asti jo oma itsenäinen itsensä luonteenpiirteineen.

Minusta se menee näin, että ihminen ei kovin muutu perusluonteeltaan, mutta joku ihminen saa esille eri asiat, kuin toinen. Jos on ollut riidaton suhde ja kokee, että on vankilassa ja naamapälli ärsyttää ja haluaa pois, ei mikään teennäinen työnteko auta. 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:03"]

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 12:46"]

en osaa kuvitella molempia parisuhteen osapuolia tyydyttävää, läpi elämän kestävää parisuhdetta jossa toinen on miten itseä huvittaa ja toinen tykkää siitä loputtomasti.

[/quote]

Paljastan sinulle hyvän ja helpon parisuhteen salaisuuden: valitse kumppani, jonka luonne sopii yhteen omasi kanssa ja joka haluaa elämältä samoja asoita kuin sinä. 

Tunnut tuossa yllä olettavan, että ensin mainittu osapuoli haluaa asioita, jotka ovat vahingollisia tälle jälkimmäiselle osapuolelle. Näinhän ei tarvitse olla. Itse asiassa jos ne "itseä huvittavat asiat" ovat niin erilaisia, että parisuhteen onnistuminen vaatii jatkuvia kompromisseja ja kovaa työtä, ei parisuhde ole välttämättä kovinkaan antoisa. -72

[/quote]

Minäpä paljastan sinulle vastineeksi kaksi sellaista salaisuutta, joista et näemmä ole tietoinen:

1. Jokainen ihminen muuttuu jatkuvasti, koko elämänsä ajan. Se, että on suhteen alkaessa samanlainen kumppaninsa kanssa, ei takaa että tilanne on sama 20 vuoden kuluttua. Jos omasta kasvusta/muutoksesta ei olla tietoisia, sen suhteen ei ole asetettu mitään tavoitteita eikä sitä kommunikoida toiselle osapuolelle mitenkään, ei valitettavasti ole todennäköistä että pariskunnan kumpikin osapuoli kasvaisi automaattisesti täsmälleen samaan suuntaan.

2. Parisuhde on itse asiassa antoisampi silloin, kun sen osapuolet ovat keskenään erilaisia mutta tulevat siitä huolimatta toimeen, ihailevat ja rakastavat toisiaan. Silloin kummankin elämänpiiri on selvästi rikkaampi kuin yksin ollessa, ja myös verrattuna pariin, jossa kummankin persoonallisuus ja mielenkiinnon kohteet ovat samanlaisia.

Oma ensimmäinen vakava parisuhteeni oli tuollainen kuvailemasi kahden samanlaisen suhde, jossa asiat sujuivat kuin omalla painollaan. Mm. riitelimme koko 6 vuoden suhteen aikana vain kerran, 4 vuoden kohdalla. Lopulta lähdin suhteesta vaikka mitään ei ollutkaan konkreettisesti pielessä, koska koin tukehtuvani. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että minulla ei ollut tilaa kasvaa ihmisenä tuossa suhteessa. Kaikki oli ikään kuin jo valmista, kunhan minä olisin säilynyt ikuisesti sellaisena ihmisenä joka silloin olin.

Elin silloin niin pienissä ympyröissä, että olen nyt tyytyväinen että lähdin. Nyt olen elänyt 12 vuotta miehen kanssa, joka osallistuu ja tukee henkistä kasvuani (samoin kuin minä hänen), ja tunnen voivani oikeasti sitoutua tähän koko loppuelämäkseni. Nimittäin vaikka en tiedäkään millainen ihminen minusta on tulossa, ja millainen miehestäni, sen kuitenkin tiedän ja siihen luotan että meillä on keinot ja tahto pysyä yhdessä riippumatta siitä, miten elämä heittelee. Voin tarttua tielleni tuleviin tilaisuuksiin pelkäämättä että mies jää rannalle, ja samoin voin luottaa siihen että miehen kasvaminen ja elämässä eteneminen eivät aiheuta sitä että itse jäisin rannalle ruikuttamaan.

Korjaan vielä sen väärinkäsityksen, että parisuhteen eteen työskentely olisi jonkinlaista pakkopullaa, jota tehdään haluttomasti. Väärin. Minähän en muuta haluakaan kuin juuri tällaista parisuhdetta, jossa vain taivas on rajana. Kaiken, minkä sen eteen teen, teen sydämellä ja riemulla, ja suurella nautinnolla. Silti se on välillä haastavaa ja pelottavaakin, vaikkapa nyt miehen tukeminen tilanteessa, jossa hän ihastui suhteemme ulkopuoliseen henkilöön. Silti en vaihtaisi päivääkään pois, enkä ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä suhdettamme siihen "työvapaaseen" entiseen suhteeseeni.

74

[/quote]

Joudumme olemaan eri mieltä ainakin tuosta kakkoskohdasta. Minä arvostan parisuhteessani nimenomaan sitä, että siinä on tavattoman helppo ja luonteva olla. Olemme keskenämme samanlaisia, ymmärrämme toisiamme paremmin kuin kukaan ulkopuolinen ja tulemme tavattoman hyvin toimeen. Haluamme elämältä samoja asioita. En itse puhuisi sielunkumppanuudesta, mutta kaipa yhdessäoloamme voisi tuollakin sanalla luonnehtia.

Olen jossain määrin eri mieltä myös ensimmäisestä kohdasta. En usko ihmisen muuttuvan perusluonteeltaan kovinkaan paljon. Kaikkein vahvimmat luoneenpiirteeni ovat peräisin lapsuudestani, ja ne tuntuvat vain syvenevän vuosi vuodelta. Tuollainen tavoitteellinen persoonansa muokkaaminen, josta viestissäsi puhut, on minulle hyvin vierasta. -72

[/quote]

Olen samaa mieltä, ainakin itselle tietty samanlaisuus on hyvä asia. Eri asia on sitten, että pariskunnan osapuolilla on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Persoonallisuuden erilaisuudessa on isoja sudenkuoppia. Esim. jos toinen on dominoiva, toinen joutuu helposti alakynteen, tai toinen joustaa toinen ei, tai vuorovaikutuksessa toinen käyttää epäsuoria ilmaisuja kuten ironiaa ja sarkasmia, piiloviestejä ja toinen on avoin. Jne. tällaisia eroja on paljon ja tietysti eroja ihmisten välillä on aina. Mutta tosiaan itse haluaisin itseni kanssa suunnilleen samanlaisen. Tietysti on asioita, joissa ns. täydentävä elementti voi myös toimia, kuten esim. jos toinen on rohkea ja toinen harkitseva.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:31"]

a.

Parisuhteessa toista täytyy tietysti kohdella kunnioittavasti ja huomioiden, mutta se ei ole työn tekemistä. 

[/quote]

Taas väännetään semantiikasta. Työ on sanana selvästi monelle täällä hirveän negatiivisesti latautunut.

[/quote]

Ei se ole semantiikkaa. Jos nyt joku sanoo juuri noin, että täytyy "kohdella kunnioittavasti", niin suomeksi se tarkoittaa, että "minä muutan käytöstäni niin, että toinen ihminen luulee minun kunnioittavan häntä". Se on siis laskelmointia.

Voi olla olemassa parisuhteita joissa puolisot kohtelevat toisiaan siten miten itse näkevät parhaaksi sen kummemmin ajattelematta miten toinen sen kokee ja jotenkin jonkin aivan ihmeellisen sattuman kautta se toinen kokee sen kohtelun ihan kivana. 

[/quote]

Toisen kunnioittaminen manipulointia, höpsis. Tai tietysti kunnioitusta voi teeskennelläkin jollain tavalla. Hyvässä parisuhteessa toista tietysti kunnioitetaan. Ihminen oppii kunnioittamaan yleensäkin toisia ihmisiä jo lapsena. Jos vanhemmat kohtelevat toisiaan ja lapsiaan kunnioittavasti ja rakastavaksi, tästä tulee lapsillekin se normaali tapa toimia. On todella surullista, jos lapsi sen sijaan saa lapsuuskodistaan sellaisen mallin, että toista manipuloimalla saa itselleen asioita. Sellaistakin varmaan paljon on. Luoja varjelkoon.

[/quote]

Minusta nyt tuntuu siltä, että joko olet liian tyhmä ymmärtääksesi tai sitten ymmärrät tahallasi väärin. Jos joku muuttaa käytöstää jotta joku toinen ajattelisi hänen kunnioittavan häntä, niin mitä muuta se on kuin laskelmointia? 

Se, että joku ylipäätään puhuu siitä täytyy kohdella kunnoittavasi kertoo siitä, että se kunnioitus ei tule aivan luonnostaan ja vapaaehtoisesti.

Ymmärrän kyllä, että on olemassa sellaisia ihmisiä kuin sinä jotka eivät tee mitään eroa näkyvän käytöksen ja näkymättömiin jäävien ajatusten välillä. Jos joku nöyristelee sinua pakon edessä, niin otat nöyristelyt iloiten vastaan ja pidät itseäsi arvostettuna henkilönä vaikka todellisuudessa olet vihattu. Mielestäni olet vähän sairas.

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 15:19"]

Ainakaan en suosittele väheksymään heitä, jotka tietoisesti haluavat panostaa henkiseen kasvuunsa ja parisuhteeseensa. Se saa sinut vaikuttamaan tietämättömältä, naiivilta ja ylimieliseltä.

74

[/quote]

Olet tietysti vapaa muokkaamaan itseäsi, persoonallisuuttasi, kotona oppimiasi malleja ja tavoitteitasi aivan mielesi mukaisesti. Jotkut nauttivat tällaisesta kilvoittelusta, ja sillä on Euroopan kristillisessä kulttuurissa pitkät perinteet. Mutta älä sinäkään väheksy meitä, jotka eivät halua tehdä parisuhteestaan itsekehityksen temmellyskenttää vaan ottavat mieluummin asiat rennosti. Elämästä ja parisuhteesta voi nauttia vallan mainiosti myös ilman ponnistelua ja viisivuotistavoitteitakin. Tähän löytyvät mallit esimerkiksi buddhalaisesta perinteestä -72

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 15:24"]

Ketjussa on mielestäni kahdenlaisia ihmisiä: yrittäjähenkisiä ja palkansaajatyyppisiä. Palkansaaja odottaa että hänen työpaikkansa, etunsa ja palkkansa tipahtavat kuin manulle illallinen, kunhan hän vain ilmaantuu työpaikalle sovittuna aikana ja leikkii tekevänsäkin jotain päivän mittaan. Yrittäjähenkinen on valmis rakentamaan itselleen työpaikan alusta asti tyhjästä, vaikka se vaatii panostamista, riskinottoa, pyrkimystä oppia tekemään oikeasti hyödyllisiä asioita ja vaikka työtuntejaan ei voi laskea.

Kummankinlaisia ihmisiä tarvitaan, mutta Suomessa kyllä tarvittaisiin tällä hetkellä tuota yrittäjähenkeä lisää.

[/quote]

Kolmas. Jotka rakastavat puolisoaan ja eivät teennäisesti ala parisuhteessa yrittäjiksi, vaan elävät elämää ottaen sen vastaan sellaisena kuin se tulee. 

Parisuhteen eteen tehtävät työt on rakkauden tekoja. Se on sitä toisen huomioimista arjessa ja niitä pieniä juttuja, joista toiselle tulee hyvä mieli ja itsellekin. Aamu-uniselle puolisolle voi tehdä kahvin ja viedä sen sänkyyn. Pyykkien kerääminen pitkin lattioita miehen jäljiltä ilman nalkutusta. Oven avaaminen vaimolle ja raskaiden kauppakassien kantaminen. Omasta ulkonäöstä huolehtiminen. 

Se tuntuu työltä silloin kun tunteet ovat päässeet vähän väljähtymään eikä oikein nappaisi. Silloin pitää käyttää hieman sitä tahtoa, jota on luvattu vihkivaloissa. Kun tahdolla tekee niitä rakkauden tekoja, niin ei siinä kauan mene kun omat ajatukset korjaantuu eikä se sitten enää tunnu työltä. 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:30"]

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 15:19"]

Ainakaan en suosittele väheksymään heitä, jotka tietoisesti haluavat panostaa henkiseen kasvuunsa ja parisuhteeseensa. Se saa sinut vaikuttamaan tietämättömältä, naiivilta ja ylimieliseltä.

74

[/quote]

Olet tietysti vapaa muokkaamaan itseäsi, persoonallisuuttasi, kotona oppimiasi malleja ja tavoitteitasi aivan mielesi mukaisesti. Jotkut nauttivat tällaisesta kilvoittelusta, ja sillä on Euroopan kristillisessä kulttuurissa pitkät perinteet. Mutta älä sinäkään väheksy meitä, jotka eivät halua tehdä parisuhteestaan itsekehityksen temmellyskenttää vaan ottavat mieluummin asiat rennosti. Elämästä ja parisuhteesta voi nauttia vallan mainiosti myös ilman ponnistelua ja viisivuotistavoitteitakin. Tähän löytyvät mallit esimerkiksi buddhalaisesta perinteestä -72

[/quote]

Kilvoittele, kilvoittele, marttyyrikruunu odottaa.

Mitä minä olen seurannut, ihmiset, jotka puhuvat, että tekevät töitä parisuhteen eteen hartiavoimin, ovat niitä, jotka riitelevät koko ajan. He käyttävät riitelyn ja alistamisen niminä termiä työnteko.  Kuvitelmana, että kärsimyksen hinta on valaistus ja palkinto rajan tuolla puolen.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:28"]

Mutta tosiaan itse haluaisin itseni kanssa suunnilleen samanlaisen. Tietysti on asioita, joissa ns. täydentävä elementti voi myös toimia, kuten esim. jos toinen on rohkea ja toinen harkitseva.

[/quote]

Tämä on ihan hyvä täsmennys. On hyödyllistä, että parisuhteen osapuolilla on erilaisia vahvuuksia: käytännön taitoja, nopeaa tai hidasta ajattelukykyä, asiantuntemusta ja niin edelleen. Samankaltaisuuden sijaan pitäisikin ehkä puhua yhteensopivuudesta. -72

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:30"]

[quote author=" Vierailija " time="21.01.2015 klo 15:19"]

Ainakaan en suosittele väheksymään heitä, jotka tietoisesti haluavat panostaa henkiseen kasvuunsa ja parisuhteeseensa. Se saa sinut vaikuttamaan tietämättömältä, naiivilta ja ylimieliseltä.

74

[/quote]

Olet tietysti vapaa muokkaamaan itseäsi, persoonallisuuttasi, kotona oppimiasi malleja ja tavoitteitasi aivan mielesi mukaisesti. Jotkut nauttivat tällaisesta kilvoittelusta, ja sillä on Euroopan kristillisessä kulttuurissa pitkät perinteet. Mutta älä sinäkään väheksy meitä, jotka eivät halua tehdä parisuhteestaan itsekehityksen temmellyskenttää vaan ottavat mieluummin asiat rennosti. Elämästä ja parisuhteesta voi nauttia vallan mainiosti myös ilman ponnistelua ja viisivuotistavoitteitakin. Tähän löytyvät mallit esimerkiksi buddhalaisesta perinteestä -72

[/quote]

Ei kyse ole mistään kilvoittelusta tai viisivuotistavotteista. Hassua että vedit mukaan buddhalaisen perinteen, siinähän jos missä on nimen omaan kyse itsensä elämän mittaisesta henkisestä kehittämisestä.

Tää on vastenmielisimpiä ketjuja mitä olen täällä lukenut. Minä minä, minun tapani rakastaa, minun parisuhteeni.
Vähän lisää erilaisuuden ymmärrystä kiitos

Meillä on ollut vaikeaa, mutta me olemme tehneet paljon töitä parisuhteen eteen. Parisuhteen ylläpito vaatii paljon työntekoa ja uhrauksia. Olemme kriisissä, mutta uskon kovan työnteon auttavan meidät tästä ulos.

Kuulostaako houkuttelevalta. Nämä ovat yleensä niitä lauseita, joiden jälkeen yleensä erotaan.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:40"]

Tää on vastenmielisimpiä ketjuja mitä olen täällä lukenut. Minä minä, minun tapani rakastaa, minun parisuhteeni. Vähän lisää erilaisuuden ymmärrystä kiitos

[/quote]

No ei ihan vastenmielisimpiä. Mutta aika ankean kuvan antaa suomalaisista liitoista. Missä on hauskanpito, missä rakkaus, missä halu viettää vapaaehtoisesti aikaa kumppanin kanssa. Missä se, että raivataan sitä yhteistä aikaa siksi, että kiihkeästi haluaa viettää aikaa puolison kanssa, eikä sen takia, että halutaan tehdä töitä.

Suomalaiset ovat kyllä harvinaisen vakavaa ja masentavaa kansaa.

Parisuhdekonsultit ovat saaneet ihmiset uskomaan, että ihmissuhteet ovat ryppyotsaista pakertamista

Niin se suurin ongelma tosiaan taitaa olla, että haaveilijoiden ruusunpunaiset pilvilinnat on uhattuina heti jos joku mainitsee työn ja parisuhteen samassa lauseessa. Ritari Rohkea saapuu valkoisella ratsullaan valmiina täyttämään prinsessan pienimmänkin toiveen ja sitten eletään onnellisina elämän loppuun asti.

Kyllähän tätä ketjua lukiessa tulee harvinaisen selväksi, että jos haluaa parisuhteen tuntuvan työnteolta, kannattaa hankkia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:53"]

Niin se suurin ongelma tosiaan taitaa olla, että haaveilijoiden ruusunpunaiset pilvilinnat on uhattuina heti jos joku mainitsee työn ja parisuhteen samassa lauseessa. Ritari Rohkea saapuu valkoisella ratsullaan valmiina täyttämään prinsessan pienimmänkin toiveen ja sitten eletään onnellisina elämän loppuun asti.

[/quote]

Nyt kyllä halusit tahallaan ymmärtää väärin. Pitkissä parisuhteissa, missä on iloittu toisesta, eikä tehty töitä, ei ole kyse prinsseistä. On yhdessäelämisestä, rakkaudesta, elämästä itsessään. Ei yrittäjähenkisestä pakertamisesta ja hiki päässä tuskasta, vaan arjesta ja toisesta ihmisestä välittämisestä.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 15:54"]

Kyllähän tätä ketjua lukiessa tulee harvinaisen selväksi, että jos haluaa parisuhteen tuntuvan työnteolta, kannattaa hankkia lapsia.

[/quote]

Sitten voi huokailla, kuinka elämä on rankkaa ja lapset pilasi seksin ja parisuhteen, vaikka lapsenteko on vapaaehtoista

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:52"]

Jokainen parisuhde on erilainen. Meillä takana reilut 20 vuotta yhdessä ja eron partaalla viimeiset pari vuotta. Arki on erinäisistä syistä ollut erityäin kuormittavaa ja olemme molemmat hyvin väsyneitä. Väsyneenä tulee helpommin pientä riitaa, toisen naama alkaa vituttaa, seksi ei huvita, yhdessä oloon ei jaksa panostaa jne. Haluamme kuitenkin olla yhdessä ja jotta se onnistuu, meidän on tehtävä tietoisesti töitä sen eteen koko ajan. JOS olisimme pitäneet parisuhteesta huolta koko ajan, emme olisi nyt tässä tilanteessa missä olemme.

[/quote] Mikä on se käytännän parisuhteen huolto tuossa kohtaa? Kiinnostaisi tietää miten olet varma, että ette silti olisi eron partaalla. Mikä olisi tehnyt arjesta erilaista ja ei niin väsyttävää?

Osa porukasta nyt varmaan ihan tahallaan takertuu tuohon työ sanaan. Elävät siis samalla tavalla parisuhteissaan kun muutkin, osa vain kutsuu sitä vaikeista asioista selviämistä työksi ja osa joksikin muuksi. Rautalangasta väännettynä asiassa ei ole kyse sellaisesta työstä mistä pitäisi saada rahapalkkaa tai aineellista vastinetta "töistään".

Minä esim. PIDÄN kotitöistä. Ne eivät tunnu minulle työltä vaikka niitä sanotaan kotiTÖIKSI.

Ja vielä näille työ sanaan takertujille esimerkki:
Puolisosi joutuu vakavan onnettomuuden seurauksena pyörätuoliin. Hän on tuon onnettomuuden jälkeen pitkän aikaa niin katkera vammastaan että muuttuu etäiseksi ja torjuvaksi. odottaa kuitenkin sinulta täyttä apua arjen asioissa, mutta romantiikka on hiipunut suhteesta. Heitätkö silloin heti hanskat tiskiin vai tuetko puolisoasi kaikin tavoin ja yrität saada parisuhteen romanttisen puolen kukoistamaan vaikka se tuntuisikin välillä TYÖläältä?

Kukaan ei voi tietää mitä kaikkea elämä tuo tullessaan ja miten se muuttaa puolisoa ja itseä.