Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:31"]

Minusta on aika kammottavaa, että joillekin ihmisille esim. toisen huomioon ottaminen vaatii ihan tietoisen päätöksen, että hoidanpa tässä nyt parisuhdettani. Joillekin se toisen huomioon ottaminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. 

[/quote]

Eikö olekin aika yllättävää, että me ihmiset olemme erilaisia?? Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Kammottavaa, eikö?

Ja tilanteet voi muuttua. Minä otan puolisoni pääsääntöisesti huomioon ihan luonnostaan, mutta on aikoja, jolloin joudun itselleni muistuttamaan, että nyt täytyy puolisoa huomioida enemmän. Näin vaikka silloin, kun työelämä on hektistä ja kotiarjessakin on jotain normaalista poikkeavaa. Silloin voi olla tilanteita, että helposti jättää sen toisen huomioimisen liian vähälle ja joutuu itselleen muistuttamaan asiasta.

[/quote]

Nämä työn vastustajat ovat kyllä aika hämmästyttäviä pyhimyksiä. Kaikki natsaa puolison kanssa yhteen sataprosenttisesti, kaikesta ollaan aina samaa mieltä. Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen on myöskin sataprosenttisen luontevaa käytöstä, koskaan ei ole huonoja päiviä eikä tule ikinä sanottua tai tehtyä jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt, tai jätettyä sanomatta tai tekemättä jotain sellaista, mitä pitäisi. Koskaan ei ole tullut mitään ikävää tunnetta, ei ole ollut yhtä ainoaa ongelmaa ratkaistavana, mikään ei tunnu pieneltäkään uhraukselta.

Itse ainakin olen valitettavan keskeneräinen ihminen, eikä puolisonikaan ole aivan täydellinen, joten välillä tulee pieniä ongelmatilanteita eikä kaikki aina tunnu täydellisen kivalta ja ihanalta. Etenkin, kun me olemme kaksi eri ihmistä, jotka yllättävää kyllä ovat välillä asioista eri mieltä ja reagoivat asioihin eri tavalla. Mutta uskokaa tai älkää, meillä on hyvä suhde ja olemme siinä onnellisia, vaikka se välillä onkin vaatinut sitä kauhistuttavaa työtä.

[/quote]

Koko ketjun paras kommentti! Olisiko tähän jollain pyhimyksellä heittää vastaväitettä?

[/quote]

No voit kutsua minua pyhimykseksi jos haluat. Mutta pitkän avioliittomme aikana en koe tehneeni työtä, enkä usko, että miehenikään. Kumpikin halusi suhteeseen toisen kanssa ja kummallakaan ei ole ollut tarvetta muuttaa toisia. Olemme viihtyneet yhdessä ja mielellämme viettäneet aikaa toistemme kanssa. Olemme riidelleet, kun on riitelyttänyt ja rakastelleet, kun on rakasteluttanut. Olemme eläneet aika simppeliä elämää yhdessä. Ihan tavallista elämää ilman suurempia draamoja.

[/quote]

Sama juttu meillä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:12"]

Ehkä on oikeasti pariskuntia, joilla ei ole koskaan erimielisyyttä, eturistiriitoja ja toinen on aina vain yhtä ihana, hauska ja haluttava. Ja hyvä niin. Minä en halua sellaista. Haluan ihmisen vikoineen ja suuria hetkiä arjen keskelle. Enkä halua kommentteja lapsettomilta ja 5v yhdessäolleilta. Mä olisin voinut kirjoittaa ap:n tekstin ensimmäiset 12 vuotta. Lasten kanssa kuitenkin ollaan usein tilanteessa, että toisen ura joustaa (molemmilla itselle tärkeä vuosia tehty työura), ei ole sitä yhteistä aikaa jne. Tietenkin yhteinen hyvä on se mitä halutaan. Meille työ-sana on kiva sana ja sitä tehdään parisuhteenkin eteen.

[/quote]

Miksi et halua kuulla kommentteja lapsettomilta? Etkö kestä kuulla, että joillakin on helpompaa kuin sinulla?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:44"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:37"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:34"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:29"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:19"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 09:46"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:35"] Töissä yrityksessä parisuhde. Teidän työtätekevien parisuhteet kuulostaa aivan hirveiltä. Siis jos haluaa, siksi että se on kivaa, tehdä asioita joista toiselle tulee hyvä mieli, niin se ei ole työtä vaan rakkautta. Jos taas tekee niitä asioita jostain muusta syystä, niin se on laskelmointia. Että harrastanpa tässä nyt seksiä vaikka ei yhtään huvita jotta mieheni ei jättäisi minua. Kammottavaa. En todellakaan haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka haluaisi harrastaa seksiä vaikka toinen ei halua. Enkä haluaisi puolisoni pitkin hampain jättämisen pelossa järjestää jonkun kynttiläillallisen tai kylpyläloman etten vaan jätä sitä. Kammottavaa. Käy sääliksi teitä.  [/quote]   Halusitko tarkoituksella lukea toisten kirjoitukset väärin? Voit korvata sanan työ vaikka sanalla rakkaus, jos se sinua helpottaa ymmärtämään asian. Pointtina on se, että varsinkin pitkässä parisuhteessa joutuu tekemään myös asioita(töitä), joita ei haluaisi, mutta tekee ne, koska rakastaa toista ja tietää, että toinen tekisi saman sinulle. Enkä nyt tarkoita mitään rakkauden huumassa kesäaamuna toisen heittämistä autolla töihin, vaan sitä kun vapaapäivänä heräät kello 6.00 putsaamaan autoa ja viemään vaimoa töihin 20 asteen pakkasessa tai kun kesken elokuvan keittiöstä kuuluu "kulta, viititkö käydä hakemassa kaupasta maitoa?".   [/quote] Kammottavaa. Sinä joudut tekemään asioita joita et halua tehdä. Ihan oikeesti, onko se sen arvoista? [/quote] Sinäkö et ollenkaan ota kumppaniasi huomioon vaan teet just niinkuin itse haluat? Ei kai sellaista kukaan jaksa kauaa katella. Sama kai se on silloin olla yksin, jos toisen vuoksi ei ole valmis tekemään yhtään mitään, kun mua ei huvita. [/quote] En ole tuo, ketä lainaat, mutta ainakin minä teen parisuhteessa juuri niin kuin haluan. Ja se mitä haluan on jakaa elämäni vaimoni kanssa. Miksi muuten olisinkaan naimisissa? [/quote] Etkö tosiaan koe uhraukseksi tai työksi, jos viet vaimosi töihin :O [/quote] Jos kokisin, en tekisi sitä. Vien, koska haluan tehdä niin. [/quote] Mutta sehän juuri on sitä parisuhteen eteen työntekoa, että tekee jotain ja saa itsensä uskomaan, että haluaa sitä, kun se on toisen parhaaksi. Toiset haluaa tehdä töitä ja rakastaa työtään. Oletko sinä kenties työtön sossupummi, vai miksi työ on niin vastenmielistä [/quote] Sanoin, että teen parisuhteessa niin kuin haluan. Sinä voit kutsua sitä vaikka V6-raveiksi. Itse asiaa se ei muuta.

[/quote]

Mutta et halua nimittää sitä työnteoksi, koska työnteko on sinulle vastenmielistä. Haluat vain itsekkäästi puhua, että teet mitä haluat. Mikä sellainen parisuhde on, missä jokainen tekee, mitä haluaa? Kun tulee kriisejä ja ongelmia, ei voi aina tehdä, mitä haluaa, vaan on tehtävä töitä ja nähtävä vaivaa kriisien ohipääsemiseen. Miten jos vaimosi sairastuu? Teetkö taas niin kuin itse haluat ja painut kavereiden kanssa ryyppäämään.

[/quote]

Minulla ei ole tarvetta millekään nimityksille. Sinulla tuntuu olevan, ja se on ihan okei. 

Sellainen parisuhde, jossa kumpikin tekee, niin kuin haluaa, on kahden toisilleen hyvin sopivan aikuisen vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. 

Jos vaimoni sairastuu, teen silti, mitä haluan. Onko sinulle tosiaan noin vaikea asia hyväksyä, että joku voisi oikeasti haluta puolisonsa parasta eikä esimerkiksi lähteä ryyppäämään?

[/quote]

Ihminen nyt vain on niin itsekäs, että ei oikeasti halua nähdä vaivaa toisen puolesta. On ihan turhaa hurskastella, että muka halusta kuskaa vaimoaan tai hoitaa häntä pyörätuolissa. Ihminen on rakennettu niin, että haluaa tehdä vain asioita, jotka ovat itselle hyväksi. Parisuhteen työtä on se, että tajuaa, että täytyy sille toiselle tehdä hyviä tekoja, jotta suhde säilyy.

[/quote]

Eli koska sinun elämäsi rakkaus on sinä itse, niin se on ainoa oikea tapa. Suorastaan luonnollista, eikä kukaan oikeasti välitä toisesta ihmisestä. Jatka toki, haen poppareita.:D

[/quote]

Ihminen hakeutuu parisuhteeseen saadakseen siitä hyötyä. Yhteiskunnallisen statuksen, välttääkseen vanhapiikuuden leimaa, saadakseen lapsia, yksinäisyydenpelossa tms.

Mutta saadakseen hyötyä, ihmisen on mietittävä, mitä joutuu tekemään, että saa säilytettyä tämän hyödyn, joten on laskelmoitava ja tehtävä niitä uhrauksia toisen puolesta, jotta saa palkkansa tehdystä työstä. On ihan turha hurskastella muuta ja väittää, että on suhteessa pelkästä rakkaudesta tai jonkun naurettavan pyhimysmäisyyden vuoksi hoitaa halvaantunutta puolisoa. Siinäkin on taustalla vain perintö. 

[/quote]

Hmm minä olisin valmis antamaan henkeni lapsieni tai vaimoni puolesta. Mitä luulet minun tavoittelevan tällä asialla? Perintöä?:D

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:06"]

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 15:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:43"]

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:12"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:59"] Varmasti joillekin se todella vaatikin. Mielestäni kukaan ei ole väittäyt, etteikö osassa parisuhteita pitäisi nähdä paljonkin vaivaa, jotta se saadaan toimimaan. Mutta tämä ei ole mikään yleinen sääntö. Monet parisuhteet toimivat vallan mainiosti ilman tuollaista vaivannäköä ja parisuhteen parantamseksi tehtävää "pitkäjänteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa". [/quote] Kokeileppa olla vaikka muutama kuukausi täysin huomioimatta sitä kumppaniasi ja tehdä kaikki asiat täysin oman pääsi mukaan ja pohtikaa sitten kumppanisi kanssa, että toimiiko se suhde paremmin vai huonommin kuin ennen.  [/quote] Ei se ole parisuhde. Se on elämistä sinkkuna toisen kanssa. [/quote] Sellaisia aviopareja on yllättävän paljon.

[/quote] Ehkä sellaisen on sitten syytä tehdä sitä työtä. Kaikkien ei kuitenkaan tarvi.

[/quote]

Ei tietenkään, jos haluaa asua sinkkuna toisen kanssa.

[/quote] Kummallisena sinkkuna tässä on tosiaan asuttukin, neljän lapsenikin kanssa ja jo kohta 20v.

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 15:33"] Kummallisena sinkkuna tässä on tosiaan asuttukin, neljän lapsenikin kanssa ja jo kohta 20v.

[/quote]

Lasten määrähän ei sinänsä vahempien parisuhteen laadusta kerro välttämättä mitään.

Oletko siis sitä mieltä, että toisen huomioiminen ei olekaan välttämätöntä parisuhteessa?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:12"]

Ehkä on oikeasti pariskuntia, joilla ei ole koskaan erimielisyyttä, eturistiriitoja ja toinen on aina vain yhtä ihana, hauska ja haluttava. Ja hyvä niin. Minä en halua sellaista. Haluan ihmisen vikoineen ja suuria hetkiä arjen keskelle. Enkä halua kommentteja lapsettomilta ja 5v yhdessäolleilta. Mä olisin voinut kirjoittaa ap:n tekstin ensimmäiset 12 vuotta. Lasten kanssa kuitenkin ollaan usein tilanteessa, että toisen ura joustaa (molemmilla itselle tärkeä vuosia tehty työura), ei ole sitä yhteistä aikaa jne. Tietenkin yhteinen hyvä on se mitä halutaan. Meille työ-sana on kiva sana ja sitä tehdään parisuhteenkin eteen.

[/quote]

Miksi et halua kuulla kommentteja lapsettomilta? Etkö kestä kuulla, että joillakin on helpompaa kuin sinulla?

[/quote]

Koska lapseton pari ei ole oikea parisuhde

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:44"]

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 15:33"] Kummallisena sinkkuna tässä on tosiaan asuttukin, neljän lapsenikin kanssa ja jo kohta 20v.

[/quote]

Lasten määrähän ei sinänsä vahempien parisuhteen laadusta kerro välttämättä mitään.

Oletko siis sitä mieltä, että toisen huomioiminen ei olekaan välttämätöntä parisuhteessa?

[/quote]

Se on määritelmällisesti välttämätöntä. Jos et huomioi mitenkään toista asunnossa asuvaa ihmistä, et seurustele hänen kanssaan. 

Samasta syystä hyvässä parisuhteessa ei tarvitse tehdä numeroa toisen huomioimisesta. Sen kun seurustelee vain.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:31"]

Minusta on aika kammottavaa, että joillekin ihmisille esim. toisen huomioon ottaminen vaatii ihan tietoisen päätöksen, että hoidanpa tässä nyt parisuhdettani. Joillekin se toisen huomioon ottaminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. 

[/quote]

Eikö olekin aika yllättävää, että me ihmiset olemme erilaisia?? Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Kammottavaa, eikö?

Ja tilanteet voi muuttua. Minä otan puolisoni pääsääntöisesti huomioon ihan luonnostaan, mutta on aikoja, jolloin joudun itselleni muistuttamaan, että nyt täytyy puolisoa huomioida enemmän. Näin vaikka silloin, kun työelämä on hektistä ja kotiarjessakin on jotain normaalista poikkeavaa. Silloin voi olla tilanteita, että helposti jättää sen toisen huomioimisen liian vähälle ja joutuu itselleen muistuttamaan asiasta.

[/quote]

Nämä työn vastustajat ovat kyllä aika hämmästyttäviä pyhimyksiä. Kaikki natsaa puolison kanssa yhteen sataprosenttisesti, kaikesta ollaan aina samaa mieltä. Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen on myöskin sataprosenttisen luontevaa käytöstä, koskaan ei ole huonoja päiviä eikä tule ikinä sanottua tai tehtyä jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt, tai jätettyä sanomatta tai tekemättä jotain sellaista, mitä pitäisi. Koskaan ei ole tullut mitään ikävää tunnetta, ei ole ollut yhtä ainoaa ongelmaa ratkaistavana, mikään ei tunnu pieneltäkään uhraukselta.

Itse ainakin olen valitettavan keskeneräinen ihminen, eikä puolisonikaan ole aivan täydellinen, joten välillä tulee pieniä ongelmatilanteita eikä kaikki aina tunnu täydellisen kivalta ja ihanalta. Etenkin, kun me olemme kaksi eri ihmistä, jotka yllättävää kyllä ovat välillä asioista eri mieltä ja reagoivat asioihin eri tavalla. Mutta uskokaa tai älkää, meillä on hyvä suhde ja olemme siinä onnellisia, vaikka se välillä onkin vaatinut sitä kauhistuttavaa työtä.

[/quote]

Koko ketjun paras kommentti! Olisiko tähän jollain pyhimyksellä heittää vastaväitettä?

[/quote]

No voit kutsua minua pyhimykseksi jos haluat. Mutta pitkän avioliittomme aikana en koe tehneeni työtä, enkä usko, että miehenikään. Kumpikin halusi suhteeseen toisen kanssa ja kummallakaan ei ole ollut tarvetta muuttaa toisia. Olemme viihtyneet yhdessä ja mielellämme viettäneet aikaa toistemme kanssa. Olemme riidelleet, kun on riitelyttänyt ja rakastelleet, kun on rakasteluttanut. Olemme eläneet aika simppeliä elämää yhdessä. Ihan tavallista elämää ilman suurempia draamoja.

[/quote]

Sama juttu meillä.

[/quote]

Ette te kumpikaan oikein yllä tuohon pyhimyskategoriaan, kun on kerran niin pahoja ristiriitojakin ollut että on ihan riidellä pitänyt. Tuohon realistisempaan kategoriaan sovitte kyllä ihan mainiosti, vaikka ette haluakaan kutsua parisuhteen eteen näkemäänne vaivaa työksi. 

Miehet esim. halutessaan seksiä, tekevät työtä. Ensin silitellään vaimoa ja viedään roskapussi ja kehutaan, kuinka vaimo on laihtunut. Palkaksi siitä saadaan seksiä. Samoin kynttiläillalliset. Mies lähtee ravintolaan romanttiselle illalliselle saadakseen seksiä. Jokaisessa parisuhteessa tehdään töitä parisuhteen säilymisen vuoksi. Mies tarjoaa romantiikkaa ja kehuja, vaikka olisi valmis heti panemaan. Nainen antaa seksiä, vaikka ei haluaisikaan, että saisi pitää kodin.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:44"]

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 15:33"] Kummallisena sinkkuna tässä on tosiaan asuttukin, neljän lapsenikin kanssa ja jo kohta 20v.

[/quote]

Lasten määrähän ei sinänsä vahempien parisuhteen laadusta kerro välttämättä mitään.

Oletko siis sitä mieltä, että toisen huomioiminen ei olekaan välttämätöntä parisuhteessa?

[/quote] Ensinnäkin täällä juuri on moneen otteeseen kerrottu miten lapset on pois vanhempien laatuajasta. Ja missä kohtaa olen kertonut, että en huomioi puolisoani? Onko jäänyt koko 21 sivua välistä?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:31"]

Minusta on aika kammottavaa, että joillekin ihmisille esim. toisen huomioon ottaminen vaatii ihan tietoisen päätöksen, että hoidanpa tässä nyt parisuhdettani. Joillekin se toisen huomioon ottaminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. 

[/quote]

Eikö olekin aika yllättävää, että me ihmiset olemme erilaisia?? Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Kammottavaa, eikö?

Ja tilanteet voi muuttua. Minä otan puolisoni pääsääntöisesti huomioon ihan luonnostaan, mutta on aikoja, jolloin joudun itselleni muistuttamaan, että nyt täytyy puolisoa huomioida enemmän. Näin vaikka silloin, kun työelämä on hektistä ja kotiarjessakin on jotain normaalista poikkeavaa. Silloin voi olla tilanteita, että helposti jättää sen toisen huomioimisen liian vähälle ja joutuu itselleen muistuttamaan asiasta.

[/quote]

Nämä työn vastustajat ovat kyllä aika hämmästyttäviä pyhimyksiä. Kaikki natsaa puolison kanssa yhteen sataprosenttisesti, kaikesta ollaan aina samaa mieltä. Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen on myöskin sataprosenttisen luontevaa käytöstä, koskaan ei ole huonoja päiviä eikä tule ikinä sanottua tai tehtyä jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt, tai jätettyä sanomatta tai tekemättä jotain sellaista, mitä pitäisi. Koskaan ei ole tullut mitään ikävää tunnetta, ei ole ollut yhtä ainoaa ongelmaa ratkaistavana, mikään ei tunnu pieneltäkään uhraukselta.

Itse ainakin olen valitettavan keskeneräinen ihminen, eikä puolisonikaan ole aivan täydellinen, joten välillä tulee pieniä ongelmatilanteita eikä kaikki aina tunnu täydellisen kivalta ja ihanalta. Etenkin, kun me olemme kaksi eri ihmistä, jotka yllättävää kyllä ovat välillä asioista eri mieltä ja reagoivat asioihin eri tavalla. Mutta uskokaa tai älkää, meillä on hyvä suhde ja olemme siinä onnellisia, vaikka se välillä onkin vaatinut sitä kauhistuttavaa työtä.

[/quote]

Koko ketjun paras kommentti! Olisiko tähän jollain pyhimyksellä heittää vastaväitettä?

[/quote]

No voit kutsua minua pyhimykseksi jos haluat. Mutta pitkän avioliittomme aikana en koe tehneeni työtä, enkä usko, että miehenikään. Kumpikin halusi suhteeseen toisen kanssa ja kummallakaan ei ole ollut tarvetta muuttaa toisia. Olemme viihtyneet yhdessä ja mielellämme viettäneet aikaa toistemme kanssa. Olemme riidelleet, kun on riitelyttänyt ja rakastelleet, kun on rakasteluttanut. Olemme eläneet aika simppeliä elämää yhdessä. Ihan tavallista elämää ilman suurempia draamoja.

[/quote]

Sama juttu meillä.

[/quote]

Ette te kumpikaan oikein yllä tuohon pyhimyskategoriaan, kun on kerran niin pahoja ristiriitojakin ollut että on ihan riidellä pitänyt. Tuohon realistisempaan kategoriaan sovitte kyllä ihan mainiosti, vaikka ette haluakaan kutsua parisuhteen eteen näkemäänne vaivaa työksi. 

[/quote]

No ehkä en koe tavallista ja arkista elämää työksi. Eletään ja ollaan, riidellään ja rakastetaan. Kun itse on väsynyt ja vituttaa, mutta ei voi purkaa sitä töissä, haastaa kotona joskus riitaa sen vuoksi, että kaikki vain ärsyttää. Samoin toisin päin. Sellaista se tavallinen arki on tavallisilla ihmisillä. 

Ei-pyhimys jatkaa vielä. Meillä on miehen kanssa yhteinen urheiluharrastus. Kun lapset kasvoivat, pääsimme kahdestaan urheilemaan. Moni sanoi, että voi voi, kun on kiva, kun olette keksineet yhteisen harrastuksen, se lähentää suhteessa ja auttaa parisuhdetta säilymään. Ihmettelin sitä, koska me harrastamme kumpikin sitä lajia, koska pidämme siitä.

Eli tässä on minusta se ero, miten ihmiset tekevät eri asioita. Emme harrasta työstääksemme parisuhdetta, vaan harrastamme, koska pidämme samasta harrastuksesta. Sama pätee moniin muihinkin asioihin.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:44"]

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 15:33"] Kummallisena sinkkuna tässä on tosiaan asuttukin, neljän lapsenikin kanssa ja jo kohta 20v.

[/quote]

Lasten määrähän ei sinänsä vahempien parisuhteen laadusta kerro välttämättä mitään.

Oletko siis sitä mieltä, että toisen huomioiminen ei olekaan välttämätöntä parisuhteessa?

[/quote]

Se on määritelmällisesti välttämätöntä. Jos et huomioi mitenkään toista asunnossa asuvaa ihmistä, et seurustele hänen kanssaan. 

Samasta syystä hyvässä parisuhteessa ei tarvitse tehdä numeroa toisen huomioimisesta. Sen kun seurustelee vain.

[/quote]

Eli olet siis osaltasi huolehtinut siitä parisuhteesta / tehnyt töitä sen eteen / mitä ikinä fraasia haluaakaan käyttää. Parastahan tuossa tosiaan on että hyvässä parisuhteessa se  ei tunnu ikävältä työltä ollenkaan vaan pikemminkin päin vastoin. Se kun seurustelee vaan.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:50"]

Miehet esim. halutessaan seksiä, tekevät työtä. Ensin silitellään vaimoa ja viedään roskapussi ja kehutaan, kuinka vaimo on laihtunut. Palkaksi siitä saadaan seksiä. Samoin kynttiläillalliset. Mies lähtee ravintolaan romanttiselle illalliselle saadakseen seksiä. Jokaisessa parisuhteessa tehdään töitä parisuhteen säilymisen vuoksi. Mies tarjoaa romantiikkaa ja kehuja, vaikka olisi valmis heti panemaan. Nainen antaa seksiä, vaikka ei haluaisikaan, että saisi pitää kodin.

[/quote]

Minä kyllä teen noita mainitsemiasi asioita, koska haluan niitä tehdä. Minä satun nauttimaan kynttiläillallisista ja romantiikasta.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:44"]

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 15:33"] Kummallisena sinkkuna tässä on tosiaan asuttukin, neljän lapsenikin kanssa ja jo kohta 20v.

[/quote]

Lasten määrähän ei sinänsä vahempien parisuhteen laadusta kerro välttämättä mitään.

Oletko siis sitä mieltä, että toisen huomioiminen ei olekaan välttämätöntä parisuhteessa?

[/quote]

Se on määritelmällisesti välttämätöntä. Jos et huomioi mitenkään toista asunnossa asuvaa ihmistä, et seurustele hänen kanssaan. 

Samasta syystä hyvässä parisuhteessa ei tarvitse tehdä numeroa toisen huomioimisesta. Sen kun seurustelee vain.

[/quote]

Eli olet siis osaltasi huolehtinut siitä parisuhteesta / tehnyt töitä sen eteen / mitä ikinä fraasia haluaakaan käyttää. Parastahan tuossa tosiaan on että hyvässä parisuhteessa se  ei tunnu ikävältä työltä ollenkaan vaan pikemminkin päin vastoin. Se kun seurustelee vaan.

[/quote]

Miksi pitää käyttää jotakin kulunutta ja ilmeisen epämääräistä fraasia? En ole tehnyt mitään muuta kuin seurustellut aivan normaalisti. Ei ole ollut tarvetta huolehtia parisuhteesta. Se kun toimii mainiosti ilman huoltoakin.

Onko lasten kanssa leikkiminen äiti-lapsisuhteen ylläpitämseksi tehtävää työtä? 

Onko koiran kanssa pallottelu koiran ja emännän välisen suhteen eteen tehtävää työtä?

Onko videopelien pelaaminen ja kaljan juominen rentoutumisen eteen tehtävää työtä?

Työ on määritelmällisesti tavoitteellista vaivannäköä jonkin asian vuoksi. Ovatko nuo asiat teistä tavoitteellista vaivannäköä, joilla pyritte tiettyyn lopputulokseen... vai teettekö niitä siksi, kun ne ovat kivoja juttuja?

Voitteko kuvitella, että joistakuista on oikeasti tosi kivaa tehdä puolisolle herkkuvoikkareita ja kuunnella päivän kuulumiset? Ei se ole mitään tavoitteellista vaivannäköä, jonka välineellinen arvo on suhteen parantaminen. Se on juuri sitä suhdetta, jonka vuoksi yhdessä ollaan.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:18"]

Onko lasten kanssa leikkiminen äiti-lapsisuhteen ylläpitämseksi tehtävää työtä? 

Onko koiran kanssa pallottelu koiran ja emännän välisen suhteen eteen tehtävää työtä?

Onko videopelien pelaaminen ja kaljan juominen rentoutumisen eteen tehtävää työtä?

Työ on määritelmällisesti tavoitteellista vaivannäköä jonkin asian vuoksi. Ovatko nuo asiat teistä tavoitteellista vaivannäköä, joilla pyritte tiettyyn lopputulokseen... vai teettekö niitä siksi, kun ne ovat kivoja juttuja?

Voitteko kuvitella, että joistakuista on oikeasti tosi kivaa tehdä puolisolle herkkuvoikkareita ja kuunnella päivän kuulumiset? Ei se ole mitään tavoitteellista vaivannäköä, jonka välineellinen arvo on suhteen parantaminen. Se on juuri sitä suhdetta, jonka vuoksi yhdessä ollaan.

[/quote]

Erittäin hyvä määritelmä. Kuulostaa kauhealta, että joku panee kaksi kuppia kahvia tippumaan siksi, että se toinen kupillinen on miehelle, koska haluaa tehtä työtä ja päästä johonkin tavoitteeseen. Se on palstan mukaan sinkkuna parisuhteessa elämistä, jos panet kaksi kuppia tippumaan, koska se nyt vain on järkevämpää ja tietää, että toinenkin haluaa kahvia.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:44"]

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 15:33"] Kummallisena sinkkuna tässä on tosiaan asuttukin, neljän lapsenikin kanssa ja jo kohta 20v.

[/quote]

Lasten määrähän ei sinänsä vahempien parisuhteen laadusta kerro välttämättä mitään.

Oletko siis sitä mieltä, että toisen huomioiminen ei olekaan välttämätöntä parisuhteessa?

[/quote]

Se on määritelmällisesti välttämätöntä. Jos et huomioi mitenkään toista asunnossa asuvaa ihmistä, et seurustele hänen kanssaan. 

Samasta syystä hyvässä parisuhteessa ei tarvitse tehdä numeroa toisen huomioimisesta. Sen kun seurustelee vain.

[/quote]

Eli olet siis osaltasi huolehtinut siitä parisuhteesta / tehnyt töitä sen eteen / mitä ikinä fraasia haluaakaan käyttää. Parastahan tuossa tosiaan on että hyvässä parisuhteessa se  ei tunnu ikävältä työltä ollenkaan vaan pikemminkin päin vastoin. Se kun seurustelee vaan.

[/quote]

Miksi pitää käyttää jotakin kulunutta ja ilmeisen epämääräistä fraasia? En ole tehnyt mitään muuta kuin seurustellut aivan normaalisti. Ei ole ollut tarvetta huolehtia parisuhteesta. Se kun toimii mainiosti ilman huoltoakin.

[/quote]

Se, että teet tiedostamattasi ja mielihyvin juuri niitä parisuhteen kannalta välttämättömiä asioita ei ole sama asia, kuin että et tekisi niitä ollenkaan. Se on toki merkki siitä, että suhteessa on kaikki hyvin.

Taidanpa laittaa nyt kiinni koko keskustelun, kun täällä ei edes yritetä ymmärtää toisten ajattelutapoja. Jankataan vaan täysin samasta asiasta(!), mutta se miksi toinen sitä nimittää ei kelpaa mitenkään päin.

Ketju sisältää yli 500 kommenttia, jotka koostuvat jopa av:n mittapuulla harvinaisen jästipäisestä jankkaamisesta, joka lopulta pelkistyy "työ"-sanan erilaiseen määritelmään. Työstä jankkaavat vaikuttavat suorastaan autistisilta. Huvittavaa mutta melko turhaa vääntöä.