Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:11"]

Menen mieheni kanssa kahville siksi, että on tapana viettää yhteistä aikaa ja näin hoitaa parisuhdetta. Jotkut menevät kahville miehen kanssa siksi, että tykkäävät kahvitella miehen kanssa.

Menen petipuuhiin miehen kanssa siksi, että parisuhteessa pitää tehdä töitä ja tämä estää, että mies ei elä puutteessä. Joku toinen menee petipuuhiin siksi, että nauttii seksistä miehen kanssa.

Panen illalla koneen kiinni ja menen miehen viereen juttelemaan ja halimaa, koska parisuhteessa pitää tehdä töitä ja osoittaa hellyyttä. Joku toinen panee koneen kiinni ja menee miehen viereen juttelemaan ja halimaan, koska hänellä on ollut ikävä miestä ja haluaa jakaa päivän tapahtumia ja olla lähellä

[/quote]

Sori, ei pitänyt alapeukuttaa, kun näinhän tämä juuri on nähtävä.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:14"]

Oli sit minunkin avattava tämä vihdosta viimein. Se nyt on aivan sama onko se työtä, "työtä" vai mukavia yhteisiä pikku asioita (tai isoja) lasten kanssa tai ilman.

Sitten kun toinen haluaa toista ja toinen toista (mahdollisesti iso lapsilauma vielä jokainen omaansa), on näiden asioiden yhteensovittaminen, kompromissien teko, aikataulutus jne, todellista TYÖTÄ. Jokaisessa suhteessa tämä tulee jossain muodossa esille, sitä ei voi estää.

Toisilta se (työ tai suhteen, perheen luoviminen ristiaallokossa) sujuu huomaamatta ja toisilla se vaatii ponnisteluja. Väitän että jotain on kuitenkin tehtävä, muuten ei hyvä seuraa. Vaikka sitten pikku hipaisu aamulla, jos se kaikille riittää asia on sillä ok.

[/quote]

Totta. Ja se pikku hipaisukin on toisille niin raskasta, että käy työstä

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 18:07"]

Aika älytöntä jankkaamista kohta jo 1000 viestin verran. Varsinkin nämä "työn" vastustajat tuntuvat ajoittain jopa autistisilta.

Tämä on suoraan wikipediasta: 

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjänteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö). Muunlaista työtä kutsutaan vapaaehtoistyöksi.

Rakastan työtäni. Tykkään myös kotitöistä ja teen aktiivisesti vapaaehtoistöitä, koska satun tykkäämään niistä. Tykkään näistä asioista niin paljon, että en miellä niitä työksi sanan negatiivisessa merkityksessä, mutta silti kaikissa on kyseessä tavoitteellinen toiminta, jonka eteen teen pitkäjänteisesti ja aktiivisesti toimia.

En myöskään miellä parisuhdettani millään muotoa työksi, mutta teen silti aktiivisesti ja pitkäjänteisesti asioita sen eteen. Tavoitteenani on, että vaimoni ja lapseni saavat elää onnellisen elämän. Eli tämäkin täyttää työn määrityksen, vaikka onkin kaikkea muuta, kuin TYÖTÄ.:)

[/quote]

Juu, mutta kun kaikissa suhteissa ei tehdä "pitkäjänteistä aktiivista ja tavoitteellista toimintaa" parisuhteen laadun parantamiseksi. Ja silti menee hyvin. :)

[/quote]

Eli et ota kumppanisi tarpeita huomioon millää muotoa? Et esimerkiksi soita kauppaan mennessä ja kysy tarvitseeko puolisosi mitään?

[/quote]

Totta kai otan. Mutta en tee sitä tietoisesti ja pitkäjänteisesti parantaakseni suhteen laatua. Ks. oma määritelmäsi.

[/quote]

Näinhän se menee. Toiset tekevät pieniä ystävällisiä tekojakin hyötynäkökulmasta ja siten ne voidaan laskea työksi. Jos siitä ei olisi hyötyä, niin sitten ei välitettäisi paskaakaan.

Kyllä taas huokaisee helpotuksesta, kun huomaa, kuinka elämä on helppoa.

Tämä palsta aukaisee aina silmät, kuinka oma elämä on hyvää. Täällä lastenhoito on kamalaa, parisuhde raatamista, elämä tuskaa ja pelkoa, että nurkan takana odottaa jokin kauhea.

Mutta jatkakaa kilpailua, kenen suhde on ollut eniten uhrautumista ja työntekoa ja joustamista ja kuka siitä suurimman palkinnon saa.

Ihan muuten vain kokemuksesta, mitä olen seurannut. Se, että tekee töitä miehen eteen ja itsensä ja parisuhteen ja koko maailaman suhteen, ei silti takaa sitä,etteikö se mies saattaisi mennä vieraisiin :)

Mieshän voi vaikka haluta elää hyvässä suhteessa ja levätä joskus, eikä koko ajan työskennellä kotonaankin ja analysoida analysoinnin jälkeen ja tarkkailla jokaista tekoaan, että onko tämä nyt oikeaa parisuhdetyöskentelyä

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:14"]

Oli sit minunkin avattava tämä vihdosta viimein. Se nyt on aivan sama onko se työtä, "työtä" vai mukavia yhteisiä pikku asioita (tai isoja) lasten kanssa tai ilman.

Sitten kun toinen haluaa toista ja toinen toista (mahdollisesti iso lapsilauma vielä jokainen omaansa), on näiden asioiden yhteensovittaminen, kompromissien teko, aikataulutus jne, todellista TYÖTÄ. Jokaisessa suhteessa tämä tulee jossain muodossa esille, sitä ei voi estää.

Toisilta se (työ tai suhteen, perheen luoviminen ristiaallokossa) sujuu huomaamatta ja toisilla se vaatii ponnisteluja. Väitän että jotain on kuitenkin tehtävä, muuten ei hyvä seuraa. Vaikka sitten pikku hipaisu aamulla, jos se kaikille riittää asia on sillä ok.

[/quote] Sulla jäi nyt vähän se pointti pois. Toiset kun ihan vaan elelee sujuvassa parisuhteessa rakkaudesta ja toiset sitten joutuu ponnistelemaan enemmän. Parisuhteen on erilaisia ja se on ollut jotenkin kamalan vaikea käsittää.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:27"]

Kyllä taas huokaisee helpotuksesta, kun huomaa, kuinka elämä on helppoa.

Tämä palsta aukaisee aina silmät, kuinka oma elämä on hyvää. Täällä lastenhoito on kamalaa, parisuhde raatamista, elämä tuskaa ja pelkoa, että nurkan takana odottaa jokin kauhea.

Mutta jatkakaa kilpailua, kenen suhde on ollut eniten uhrautumista ja työntekoa ja joustamista ja kuka siitä suurimman palkinnon saa.

Ihan muuten vain kokemuksesta, mitä olen seurannut. Se, että tekee töitä miehen eteen ja itsensä ja parisuhteen ja koko maailaman suhteen, ei silti takaa sitä,etteikö se mies saattaisi mennä vieraisiin :)

Mieshän voi vaikka haluta elää hyvässä suhteessa ja levätä joskus, eikä koko ajan työskennellä kotonaankin ja analysoida analysoinnin jälkeen ja tarkkailla jokaista tekoaan, että onko tämä nyt oikeaa parisuhdetyöskentelyä

[/quote]

Edelleen, se että tekee asioita suhteen ja yhteisen hyvinvoinnin eteen ei tarkoita uhriutumista tai raatamista. Sitä on yritetty tässä jo 15 sivun verran selittää, mutta jostain syystä trollaus tuntuu kiehtovan?

Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.

Jostain syystä tämä tuntuu joistain hirveän nololta myöntää. Kerropa minulle, mistä se johtuu? 

Onko teillä luetun ymmärtämisessä jotain vikaa, jotka vastustatte niin kärkkäästi sanas "työ", vai oletteko ansiotyössä niin epämiellyttävässä paikassa, että tuo sana saa aikaan niin voimakkaan vastareaktion?

Minulla on 3 lasta ja aivan upea liitto ihanan naisen kanssa. Ja kyllä, kaksi aikuista ja kolme lasta vaativat kompromissien tekemistä ja joustamista. Jos lapsi alkaa aamulla kello 5.00 itkemään, niin se on aina toisen meistä herättävä, vaikka miten nukuttaisi. Ei se herkkua ole varmaan kenestäkään, mutta sen tekee mielellään, koska rakastaa perhettään niin paljon. Esimerkkejä olisi loputtomiin, mutta en tiedä onko niistä teille apua, koska ei ole vielä kohta 1000 viestiä riittänyt. Tämä on sitä työtä/toisen huomioimista tai miksi ikinä sitä haluatkaan kutsua. Samoin se lasten vieminen hoitoon ja kylpylään lähteminen on parisuhteen hoitoa, vaikka miten sitä jankuttaisi. Syöminen ja nukkuminen on muuten kehon eteen työntekoa ja veikkaan, että aika moni teistä tykkää näistä asioista.;)

Varmaan siitä, että se vaiva jota ainakin itse teen parisuhteen eteen on tehty rakkaudesta, ei se ole mitään työtä.

Ihmetyttää nämä pyhimykset, joilla on lapsia ja pitkä liitto, mutta ikinä ei ole joutunut tekmään yhtään kompromissia tai joustamaan mistään. Elämä jatkuu niin kuin sinkkuna elelisi, vaikka lapset on pieniä ja mies päivät töissä.:D

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]

Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.

[/quote]

Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 00:09"]Kun otat kumppanisi tarpeet ja tunteet huomioon, teet juuri niitä "töitä" parisuhteen eteen.:) [/quote] Et voi itsekään sanoa reilusti töitä vaan se on "töitä", Niinpä niin!

[/quote] Tää on muuten jännää, miten ne alkoikin enää olla vain "töitä" loppua kohden.

[/quote]

Mistä luulet moisen johtuvan? Johtuisiko se siitä, että osa kommentoijista ei ymmärrä kielikuvia? 

Ei näe metsää puilta(vinkki:  kyse ei ole puista tai metsästä)

ei kannettu vesi kaivossa pysy(kyse ei ole kaivosta tai vedestä)

sopii kuin nenä päähän (kyse ei ole päästä tai nenästä)

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:36"]

Varmaan siitä, että se vaiva jota ainakin itse teen parisuhteen eteen on tehty rakkaudesta, ei se ole mitään työtä.

[/quote]

Niin? Eli ongelma on semanttinen.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 18:07"]

Aika älytöntä jankkaamista kohta jo 1000 viestin verran. Varsinkin nämä "työn" vastustajat tuntuvat ajoittain jopa autistisilta.

Tämä on suoraan wikipediasta: 

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjänteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö). Muunlaista työtä kutsutaan vapaaehtoistyöksi.

Rakastan työtäni. Tykkään myös kotitöistä ja teen aktiivisesti vapaaehtoistöitä, koska satun tykkäämään niistä. Tykkään näistä asioista niin paljon, että en miellä niitä työksi sanan negatiivisessa merkityksessä, mutta silti kaikissa on kyseessä tavoitteellinen toiminta, jonka eteen teen pitkäjänteisesti ja aktiivisesti toimia.

En myöskään miellä parisuhdettani millään muotoa työksi, mutta teen silti aktiivisesti ja pitkäjänteisesti asioita sen eteen. Tavoitteenani on, että vaimoni ja lapseni saavat elää onnellisen elämän. Eli tämäkin täyttää työn määrityksen, vaikka onkin kaikkea muuta, kuin TYÖTÄ.:)

[/quote]

Juu, mutta kun kaikissa suhteissa ei tehdä "pitkäjänteistä aktiivista ja tavoitteellista toimintaa" parisuhteen laadun parantamiseksi. Ja silti menee hyvin. :)

[/quote]

Eli et ota kumppanisi tarpeita huomioon millää muotoa? Et esimerkiksi soita kauppaan mennessä ja kysy tarvitseeko puolisosi mitään?

[/quote]

Totta kai otan. Mutta en tee sitä tietoisesti ja pitkäjänteisesti parantaakseni suhteen laatua. Ks. oma määritelmäsi.

[/quote]

Näinhän se menee. Toiset tekevät pieniä ystävällisiä tekojakin hyötynäkökulmasta ja siten ne voidaan laskea työksi. Jos siitä ei olisi hyötyä, niin sitten ei välitettäisi paskaakaan.

[/quote]

Jos lähdetään saivartelemaan, niin voidaan myös ajatella esimerkiksi niin, että sinä lahjoitat rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta koska sinulle tulee hyvä mieli siitä, että afrikassa 5 lasta saa evästä viikoksi, teet sen itsekkäistä syistä eli olet itsekäs paska:D

Myös kumppaninntukeminen ja auttaminen voidaan mieltää logiikallasi itsekkyydeksi, koska onnellinen kumppani on mukavampi, kuin onneton. Jopa oman henkensä antaminen toisen puolesta voidaan tulkita itsekkääksi teoksi, koska tuollainen ihminen saa varmasti kehuja ja ylistystä kuolemansa jälkeen.:D

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:14"]

Oli sit minunkin avattava tämä vihdosta viimein. Se nyt on aivan sama onko se työtä, "työtä" vai mukavia yhteisiä pikku asioita (tai isoja) lasten kanssa tai ilman.

Sitten kun toinen haluaa toista ja toinen toista (mahdollisesti iso lapsilauma vielä jokainen omaansa), on näiden asioiden yhteensovittaminen, kompromissien teko, aikataulutus jne, todellista TYÖTÄ. Jokaisessa suhteessa tämä tulee jossain muodossa esille, sitä ei voi estää.

Toisilta se (työ tai suhteen, perheen luoviminen ristiaallokossa) sujuu huomaamatta ja toisilla se vaatii ponnisteluja. Väitän että jotain on kuitenkin tehtävä, muuten ei hyvä seuraa. Vaikka sitten pikku hipaisu aamulla, jos se kaikille riittää asia on sillä ok.

[/quote] Sulla jäi nyt vähän se pointti pois. Toiset kun ihan vaan elelee sujuvassa parisuhteessa rakkaudesta ja toiset sitten joutuu ponnistelemaan enemmän. Parisuhteen on erilaisia ja se on ollut jotenkin kamalan vaikea käsittää.

[/quote]

Päin vastoin mulla oli montakin pointtia ja jopa ihan samat kuin sulla. Nimenomaan sanoin että kaikki riippuu juuri siitä mitä kukin kokee tarvitsevansa ja siinä suhteessa olemme kaikki erilaisia. Aika harvinainen on suhde jossa kumpikin elää omaa elämäänsä edes näkemättä toista, mutta sekin toimii jos molemmat ovat tyytyväisiä. Mitä enemmän itsellä on asioita joita välttämättä haluaa ja mitä enemmän ne eroavat kumppanin haluista, sen enemmän sitä on sovittelemista (joka voi nyt ihmisestä riippuen tuntua työltä, ihan vaan elämiseltä tai sit jotain siltä väliltä).

? Mun mielestä prikulleen samat pointit kun sun jutussa. Tässäkin tämän näkee, että jokainen kuitenkin elää omaa elämäänsä ja täydellisesti ei voi toista ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]

Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.

[/quote]

Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?

[/quote]

Ei se kyllä lapsiperheissäkään näin ole, ainakaan kaikissa. Tuntuu kyllä, että näiden parisuhteen eteen kovasti työtä tekevien perheissä on. Ehkä sitten juuri lasten takia.

Toisille lapsetkin tulee siinä sivussa ilman mitään isoa vaivaa ihan itsestään. En ole koskaan kokenut vauva-aikaa hankalaksi, uhmaikää meillä ei ole kenelläkään noista ollut edes. Molemmat rakastamme lapsia yli kaiken, toivon mukaan enemmän kuin toisiamme, mutta olen parisuhteenkin kokenut niin helpoksi, ettei sen eteen olen tarvinnut juurikaan vaivaa nähdä. Kaikki on kiinni siitä, että valitsee itselle sopivan partnerin.

t.33, ja monen monta muuta viestiä kirjoittanut

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:36"]

Varmaan siitä, että se vaiva jota ainakin itse teen parisuhteen eteen on tehty rakkaudesta, ei se ole mitään työtä.

[/quote]

Niin? Eli ongelma on semanttinen.

[/quote] Mikä ihmeen ongelma?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]

Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.

[/quote]

Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?

[/quote]

Sekin. Meillä aikaa piti kyllä lapsettominakin järjestää molempien vaativan uran ja työmatkojen vuoksi. 

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:21"]

Toiset valitsevat kumppanin, jonka kanssa yhdessäolo on helppoa ja mukavaa, mutta ymmärtävät, että kyseessä on toinen ihminen, ei itsen jatke. Siksi toinen ei aina toimi omien ajatusten ja toiveiden mukaan kuin tahdoton robotti. Ja silloin pitää tehdä asioita suhteen eteen.

[/quote]

Eli myönnät ettei sinulla ole kivaa mutta silti jatkat suhteessa koska...et uskalla jäädä yksin?

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:36"]

Varmaan siitä, että se vaiva jota ainakin itse teen parisuhteen eteen on tehty rakkaudesta, ei se ole mitään työtä.

[/quote]

Niin? Eli ongelma on semanttinen.

[/quote] Mikä ihmeen ongelma?

[/quote]

Se, miten näet ongelmaksi ajatuksen siitä, että tehdään "töitä" suhteen eteen. Rakkaudestahan niitä asioita suhteen eteen tehdään. Ei vihasta tai välinpitämättömyydestä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:27"]

Kyllä taas huokaisee helpotuksesta, kun huomaa, kuinka elämä on helppoa.

Tämä palsta aukaisee aina silmät, kuinka oma elämä on hyvää. Täällä lastenhoito on kamalaa, parisuhde raatamista, elämä tuskaa ja pelkoa, että nurkan takana odottaa jokin kauhea.

Mutta jatkakaa kilpailua, kenen suhde on ollut eniten uhrautumista ja työntekoa ja joustamista ja kuka siitä suurimman palkinnon saa.

Ihan muuten vain kokemuksesta, mitä olen seurannut. Se, että tekee töitä miehen eteen ja itsensä ja parisuhteen ja koko maailaman suhteen, ei silti takaa sitä,etteikö se mies saattaisi mennä vieraisiin :)

Mieshän voi vaikka haluta elää hyvässä suhteessa ja levätä joskus, eikä koko ajan työskennellä kotonaankin ja analysoida analysoinnin jälkeen ja tarkkailla jokaista tekoaan, että onko tämä nyt oikeaa parisuhdetyöskentelyä

[/quote]

Edelleen, se että tekee asioita suhteen ja yhteisen hyvinvoinnin eteen ei tarkoita uhriutumista tai raatamista. Sitä on yritetty tässä jo 15 sivun verran selittää, mutta jostain syystä trollaus tuntuu kiehtovan?

Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.

Jostain syystä tämä tuntuu joistain hirveän nololta myöntää. Kerropa minulle, mistä se johtuu? 

[/quote]

Kokemuksesta. Koska viimeistään 40 vuoden iässä miehet kyllästyy siihen jatkuvaan vatulointiin ja työstämiseen ja siihen, että naisesta ei tule ikinä valmista, kun pitää koko ajan työstää ja kasvaa. Jossain vaiheessa tulee halu helpompaan elämään ja helpompaan suhteeseen, mikä ei ole koko ajan työstämistä ja suhteesta puhumista, vaan ihan oikeaa elämistä.