Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?
20.01.2015 |
mitä se työ on, mistä aina puhutaan? jotkut sanovat, että yhteistä aikaa. Mistä lähtien seksi tai illallinen on ollut työtä?
Kommentit (1105)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:48"] Ne jotka ei ymmärrä mitä se työ on on saaneet hyvän kumppanin ja olette hyviä parisuhteessa ja sovitte toisillenne.Mulla oli ex jotai ei koskaan huvittanut tehdä mitään mun kanssa enkä saanut koskaan hellyydenosoituksia. Hänelle ne varmaan olikin töitä. [/quote] Näin. Ehkä ero on juuri tässä. Itse en olisi ikinä jaksanut elää elämääni koko ajan työstäen ja työstäen. Mutta valitsinkin kumppanin aika huolella, koska minulla ei ollut mitään kiirettä "saada miestä itselleni" ja viihdyin hyvin yksinkin, joten en ole ikinä pelännyt yksinjäämistä. [/quote] Olin nuori ja epävarma ja päädyin tuollaisen miehen kanssa yhteen. Aluksi mies oli hellä jne mutta alkuhuuman loputtua parisuhde muuttui hänen silmissään jotenkin työlääksi. Silti ei halunnut erota. No minä halusin lopulta. Mielummin yksin kun tuollaisessa. Se "työstäminen" on tosi vaivatonta ainakin minulle jos rakastan. Kuvitelkaapa te jotka ette ymmärrä noita termejä tilanne jossa toinen suhteen osapuoli yhtäkkiä muuttuu ameebaksi mutta tivattaessa väittää ettei halua erota. Hän on lopettanut kaiken sen "työn" suhteen eteen mistä monet puhuu. Työ on siis vaan niitä juttuja mitkä tulee sydämestä eikä tunnu työltä, paitsi jos.ei rakasta.
[/quote]
Kun valitsee sen kumppanin huolella, oletettavasti se ei muutu yhtäkkiä ameebaksi. Vai onko sinulla yhtäkkiä heittäytyä siihen oloon? Minä en tunne sellaista ihmistä, ellei hän ole sairastunut johonkin, esim. masennukseen. Ja masennuskaan ei kyllä parane parisuhdetta työstämällä, vaan ihan siihen kohdistetulla hoidolla.
[/quote]
Masennus täytyy hoitaa mm. lääkkeillä, mutta valitettavasti sillä on suuri vaikutus ihmisen persoonaan, tunne-elämään ja siten myös parisuhteeseen. Masentuneen kanssa parisuhde ei pysy automaattisesti pystyssä, kyllä siihen täytyy olla halua ja sen puolesta pitää toimia. Toki jos kaiken pitää kaiken aikaa olla vaivatonta, niin eihän se sitten toimi.
t: nimim. kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[/quote]
Ikään kuin kriisejä ei voisi tulla ilman lapsia. Entä jos toinen sairastuu vakavasti, joutuu työttömäksi tai onnettomuuteen?
Onko lapsettomaksi jääminen muuten ollut valinta parisuhteen hyväksi? ;)
[/quote]
Eli tässä juuri katkera mamma. Kaikkien ei tarvitse haluta lapsia ja jos kaksi sellaista arvomaailmaa kannattavaa ihmistä kohtaa toisensa, asiat ovat hyvin. Mutta tätä ei tietenkään ymmärrä sellainen, joka on tehnyt lapsia siksi, että niin kuuluu tehdä ja huomaa, että mies etääntyy ja kaikki menee päin helvettiä.
Miksi koko ajan jauhat sitä, että mitä jos toinen sairastuu? Jos sinä otat toisen sairastumisen kriisinä, minkä eteen pitää tehdä töitä, kaikki eivät sitä tee. Suhtautuminen toisen sairastumiseen on ihmisillä erilainen.
Eli et saa mahtumaan kaikkia omaan työstettyyn parisuhdemalliisi, vaikka kuinka yrität sitä hymiöiden kanssa jankuttaa. Sinun voi todella olla vaikea ymmärtää, että ihmisten parisuhteet ovat erilaisia.
[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[/quote]
Ehkä tässä löytyykin se totuus. Lapsiperheiden vanhemmat tuntuvat olevan katkeria lapsettomien helpolle parisuhteelle. Siksi suihkitaan katkerina, että odottakaas vain, kyllä teille huonosti käyn, ette tee töitä. Ei voida tajuta sitä, että elämä on valintoja. Kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia, vaan voivat elää muulla valitsemallaan tavalla.
[/quote] Jaa, mulla on neljä lasta ja silti olen hehkuttanut täällä alusta asti omaa "työtöntä" liittoani, joka on kestänyt 18v.
[/quote]
Sinulla on ollut onni löytää hyvä kumppani. Kaikilla ei ole ollut yhtä hyvää tuuria, joten älä tule urputtamaan meille muille ja kehuskelemaan hyvällä onnellasi.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:58"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:48"] Ne jotka ei ymmärrä mitä se työ on on saaneet hyvän kumppanin ja olette hyviä parisuhteessa ja sovitte toisillenne.Mulla oli ex jotai ei koskaan huvittanut tehdä mitään mun kanssa enkä saanut koskaan hellyydenosoituksia. Hänelle ne varmaan olikin töitä. [/quote] Näin. Ehkä ero on juuri tässä. Itse en olisi ikinä jaksanut elää elämääni koko ajan työstäen ja työstäen. Mutta valitsinkin kumppanin aika huolella, koska minulla ei ollut mitään kiirettä "saada miestä itselleni" ja viihdyin hyvin yksinkin, joten en ole ikinä pelännyt yksinjäämistä. [/quote] Olin nuori ja epävarma ja päädyin tuollaisen miehen kanssa yhteen. Aluksi mies oli hellä jne mutta alkuhuuman loputtua parisuhde muuttui hänen silmissään jotenkin työlääksi. Silti ei halunnut erota. No minä halusin lopulta. Mielummin yksin kun tuollaisessa. Se "työstäminen" on tosi vaivatonta ainakin minulle jos rakastan. Kuvitelkaapa te jotka ette ymmärrä noita termejä tilanne jossa toinen suhteen osapuoli yhtäkkiä muuttuu ameebaksi mutta tivattaessa väittää ettei halua erota. Hän on lopettanut kaiken sen "työn" suhteen eteen mistä monet puhuu. Työ on siis vaan niitä juttuja mitkä tulee sydämestä eikä tunnu työltä, paitsi jos.ei rakasta.
[/quote]
Kun valitsee sen kumppanin huolella, oletettavasti se ei muutu yhtäkkiä ameebaksi. Vai onko sinulla yhtäkkiä heittäytyä siihen oloon? Minä en tunne sellaista ihmistä, ellei hän ole sairastunut johonkin, esim. masennukseen. Ja masennuskaan ei kyllä parane parisuhdetta työstämällä, vaan ihan siihen kohdistetulla hoidolla.
[/quote]
Johan minä sanoin olleeni nuori ja epävarma. Älä enää sarnaa, ihan turhaa. Opin kyllä olemaan todella huolellinen parinvalinnassa tuon eron jälkeen. Siksi olenkin ollut yksin vuosia.
Se mies oli aluksi ihana mutta tiettyjä viitteitä olisi kuitenkin ollut miehen sitoutumattomuudesta minuun jo aiemmin jos olisin osannut lukea niitä. Masennustakaan en poissulje mutta kaikista järkevin selitys on ettei mies rakastanut minua muttei viitsimyt erotakaan, jolloin suhteesta tuli hänelle kuitenkin samalla tosi työläs. En ymmärtänyt lausettasi "sinulla heittäytyä siihen oloon". Ja hei hyvä sulle jos et ole tuollaista miestä tavannut. Mua kiusattiin joskus koulussa ja on ollut vähän itsetunto-ongelmia, kuten sanoin ei mikääm ihme että päädyin moisen ameeban kanssa yhteen.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[/quote]
Ikään kuin kriisejä ei voisi tulla ilman lapsia. Entä jos toinen sairastuu vakavasti, joutuu työttömäksi tai onnettomuuteen?
Onko lapsettomaksi jääminen muuten ollut valinta parisuhteen hyväksi? ;)
[/quote]
Meillä on työttömyys koettu. Ei siitä mitään parisuhdekriisiä tullut. Miksi ihmeessä olisikaan? Kyllä me tarvittaessa osamme menoja pienentää, ja asuntolaina oli mitoitettu muutenkin yhden ihmisen tuloille.
Lapsettomuus on todellakin valinta parisuhteen hyväksi. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka arvostavat stressitöntä ja mukavaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:21"]
Toiset valitsevat kumppanin, jonka kanssa yhdessäolo on helppoa ja mukavaa, mutta ymmärtävät, että kyseessä on toinen ihminen, ei itsen jatke. Siksi toinen ei aina toimi omien ajatusten ja toiveiden mukaan kuin tahdoton robotti. Ja silloin pitää tehdä asioita suhteen eteen.
[/quote]
Eli myönnät ettei sinulla ole kivaa mutta silti jatkat suhteessa koska...et uskalla jäädä yksin?
[/quote]
En tunne ketään ihmistä, jolla olisi pitkän suhteensa ajan ollut kivaa joka ikinen sekunti. Tuossahan kirjoittaja puhui parisuhteesta, jossa on pääosin helppoa ja mukavaa, ajoittain vain tulee niitä pieniä ristiriitoja (joita aivan varmasti tulee kaikissa parisuhteissa, kutsutaanpa niitä millä nimellä hyvänsä). Olisi ehkä tyhmää jäädä suhteeseen, jossa on pahoja, pitkäkestoisia ongelmia ja pelkkiä ikäviä tunteita, mutta yhtä tyhmää olisi lopettaa suhde vain sen takia, että tänään ei nyt sattunut olemaan kivaa.
Ohis
[/quote]
Minulla ei ole kokemusta mutta tässäkin on varmaan eroja. On niitä parisuhteita jossa sinä olet tyytymätön mieheesi ja työstät itseäsi jotta ei tarvitsisi lähteä suhteesta ja olla yksin. Sitten voi olla niitä suhteita joissa joku on tyytymätön mieheensä ja se mies hieman työstää itseään koska sille on tärkeää, että hänen puolisonsa on onnellinen. Ja sitten niitä suhteita joissa mies pakotetaan jatkuvalla analysoimisella ja asioiden käsittelemisellä työstämään itseään kunnes sitten mies löytää uuden suhteen jossa ei tarvitse työstää itseään ja se oli sen suhteen loppu.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:48"] Ne jotka ei ymmärrä mitä se työ on on saaneet hyvän kumppanin ja olette hyviä parisuhteessa ja sovitte toisillenne.Mulla oli ex jotai ei koskaan huvittanut tehdä mitään mun kanssa enkä saanut koskaan hellyydenosoituksia. Hänelle ne varmaan olikin töitä. [/quote] Näin. Ehkä ero on juuri tässä. Itse en olisi ikinä jaksanut elää elämääni koko ajan työstäen ja työstäen. Mutta valitsinkin kumppanin aika huolella, koska minulla ei ollut mitään kiirettä "saada miestä itselleni" ja viihdyin hyvin yksinkin, joten en ole ikinä pelännyt yksinjäämistä. [/quote] Olin nuori ja epävarma ja päädyin tuollaisen miehen kanssa yhteen. Aluksi mies oli hellä jne mutta alkuhuuman loputtua parisuhde muuttui hänen silmissään jotenkin työlääksi. Silti ei halunnut erota. No minä halusin lopulta. Mielummin yksin kun tuollaisessa. Se "työstäminen" on tosi vaivatonta ainakin minulle jos rakastan. Kuvitelkaapa te jotka ette ymmärrä noita termejä tilanne jossa toinen suhteen osapuoli yhtäkkiä muuttuu ameebaksi mutta tivattaessa väittää ettei halua erota. Hän on lopettanut kaiken sen "työn" suhteen eteen mistä monet puhuu. Työ on siis vaan niitä juttuja mitkä tulee sydämestä eikä tunnu työltä, paitsi jos.ei rakasta.
[/quote]
Kun valitsee sen kumppanin huolella, oletettavasti se ei muutu yhtäkkiä ameebaksi. Vai onko sinulla yhtäkkiä heittäytyä siihen oloon? Minä en tunne sellaista ihmistä, ellei hän ole sairastunut johonkin, esim. masennukseen. Ja masennuskaan ei kyllä parane parisuhdetta työstämällä, vaan ihan siihen kohdistetulla hoidolla.
[/quote]
Masennus täytyy hoitaa mm. lääkkeillä, mutta valitettavasti sillä on suuri vaikutus ihmisen persoonaan, tunne-elämään ja siten myös parisuhteeseen. Masentuneen kanssa parisuhde ei pysy automaattisesti pystyssä, kyllä siihen täytyy olla halua ja sen puolesta pitää toimia. Toki jos kaiken pitää kaiken aikaa olla vaivatonta, niin eihän se sitten toimi.
t: nimim. kokemusta on
[/quote]
Jos tää mun ex olisikin ollut masentunut, mikä on myös periaatteessa mahdollista, niin tosiaan mitä olisin voinut asialle tehdä? Miehen koko persoonallisuus tuntui muuttuneen ja vaikka kuinka yritin kommunikoida ja pitää miestä hyvänä JA antaa tilaakin niin ei niistä mitään apua ollut. Mies kun oli sitä tyyppiä ettei tahdo nähdä vaivaa suhteeseen yhtään. Siksi oma teoria on että alkuhuuma vaan katosi ja rakkautta ei tullut ja siksi ne asiat mitä mies alussa teki vaivatta minun ja suhteemme.hyväksi muuttui työksi. Nyt puhutaan ihan sellaisista perusjutuista että vastaa puheluun, sopii tapaamisia, tulee mun deitiksi jonnekin, tehdään jotain joskus yhdessä.
Musta on ihan ok jos ei rakastukaan. Mutta petollista ja sairasta väittää samalla että halua a muka pysyä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:09"]
[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[/quote]
Ehkä tässä löytyykin se totuus. Lapsiperheiden vanhemmat tuntuvat olevan katkeria lapsettomien helpolle parisuhteelle. Siksi suihkitaan katkerina, että odottakaas vain, kyllä teille huonosti käyn, ette tee töitä. Ei voida tajuta sitä, että elämä on valintoja. Kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia, vaan voivat elää muulla valitsemallaan tavalla.
[/quote] Jaa, mulla on neljä lasta ja silti olen hehkuttanut täällä alusta asti omaa "työtöntä" liittoani, joka on kestänyt 18v.
[/quote]
Sinulla on ollut onni löytää hyvä kumppani. Kaikilla ei ole ollut yhtä hyvää tuuria, joten älä tule urputtamaan meille muille ja kehuskelemaan hyvällä onnellasi.
[/quote] Tämä ketju lähti alunperin siitä, että ihmeteltiin mitä ihmeen töitä sen parisuhteen eteen pitää tehdä, olen nyt viestistä 33 kysynyt samaa mutta täällä on jauhettu että työtä on pakko tehdä tai muuten suhde on entinen.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[/quote]
Ikään kuin kriisejä ei voisi tulla ilman lapsia. Entä jos toinen sairastuu vakavasti, joutuu työttömäksi tai onnettomuuteen?
Onko lapsettomaksi jääminen muuten ollut valinta parisuhteen hyväksi? ;)
[/quote]
Eli tässä juuri katkera mamma. Kaikkien ei tarvitse haluta lapsia ja jos kaksi sellaista arvomaailmaa kannattavaa ihmistä kohtaa toisensa, asiat ovat hyvin. Mutta tätä ei tietenkään ymmärrä sellainen, joka on tehnyt lapsia siksi, että niin kuuluu tehdä ja huomaa, että mies etääntyy ja kaikki menee päin helvettiä.
Miksi koko ajan jauhat sitä, että mitä jos toinen sairastuu? Jos sinä otat toisen sairastumisen kriisinä, minkä eteen pitää tehdä töitä, kaikki eivät sitä tee. Suhtautuminen toisen sairastumiseen on ihmisillä erilainen.
Eli et saa mahtumaan kaikkia omaan työstettyyn parisuhdemalliisi, vaikka kuinka yrität sitä hymiöiden kanssa jankuttaa. Sinun voi todella olla vaikea ymmärtää, että ihmisten parisuhteet ovat erilaisia.
[/quote]
Olen vela, en katkera mamma. Oma parisuhteeni ei ole työstetty, vaan helppo ja mukava. Ja vielä syvempi sen jälkeen, kun kriisistä selvisimme. Minusta se, että korostaa miten minkäänlaista vaivaa ei suhteen eteen ole koskaan nähty, saa sen vaikuttamaan melko pinnalliselta. Millaista rakkautta se on, ellei kumppani ole minkään toiminnan arvoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli nyt selvisi: Ne joilla on huonosti valittu puoliso, ovat niitä jotka joutuvat tekemään työtä suhteensa eteen. Kiitos tästä selvennyksestä!
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[/quote]
Ikään kuin kriisejä ei voisi tulla ilman lapsia. Entä jos toinen sairastuu vakavasti, joutuu työttömäksi tai onnettomuuteen?
Onko lapsettomaksi jääminen muuten ollut valinta parisuhteen hyväksi? ;)
[/quote]
Meillä on työttömyys koettu. Ei siitä mitään parisuhdekriisiä tullut. Miksi ihmeessä olisikaan? Kyllä me tarvittaessa osamme menoja pienentää, ja asuntolaina oli mitoitettu muutenkin yhden ihmisen tuloille.
Lapsettomuus on todellakin valinta parisuhteen hyväksi. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka arvostavat stressitöntä ja mukavaa elämää.
[/quote]
Eli sinäkin olet tehnyt asioita suhteesi eteen. Tulihan se sieltä. Keskustelu oli tässä, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 11:20"]Eli nyt selvisi: Ne joilla on huonosti valittu puoliso, ovat niitä jotka joutuvat tekemään työtä suhteensa eteen. Kiitos tästä selvennyksestä!
[/quote]
Ei vaan kaikki tekee työtä, mutta niille joilla on hyvä puoliso se työn tekeminen on mukavaa. Vähän kun olis unelmaduunissaan :)
[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 11:20"]
Eli nyt selvisi: Ne joilla on huonosti valittu puoliso, ovat niitä jotka joutuvat tekemään työtä suhteensa eteen. Kiitos tästä selvennyksestä!
[/quote]
Tai siis hyvin valittu on sinulle sellainen, joka on täysin tahdoton ja toimii kuin robotti? Etkä häntä oikeastaan rakastakaan, kun et halua mitään suhteenne hyväksi koskaan tehdä?
Kiitos selvennyksestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa (kuten melkein kaikissa) on ongelmana yliyksinkertaistaminen. Ap (/72?) yrittää pakottaa parisuhteet kahteen kategoriaan:
1. suhde jossa on helppoa ja mukavaa, aina ja ikuisesti,
2. suhde, joka on pelkkää uhrautumista ja ikävää työntekoa.
Tosiasiassa kumpaakaan kategoriaa ei ole tuollaisenaan olemassa, tai jos on, se on kooltaan niin marginaalinen ettei sen määritteleminen omaksi kategoriakseen ole järkevää (varsinkaan, jos halutaan että kategorioita on mustavalkoisesti vain kaksi). Parempi jaottelu olisi seuraava:
1. Osapuolet eivät ole valmiita tarvittaessa näkemään vaivaa suhteensa eteen, vaan suhteessa ollaan niin kauan kuin siinä oleminen on helppoa ja mukavaa. Nämä usein päättyvät ensimmäiseen isompaan vastoinkäymiseen. Tulee ero ja osapuolet aloittavat uudet suhteet, jotka vuorostaan jatkuvat kunnes ei ole enää helppoa ja mukavaa. Tällä mallilla elämästä tulee parisuhteiden ketju, jossa aina silloin tällöin tulee eteen ero. Ykköskategoriaan sisältyy myös se pieni alajoukko, joka ei ole valmis näkemään suhteen eteen vaivaa mutta ei myöskään eroa ikävyyksien alkaessa. Näiden suhde saattaa jatkua hautaan saakka sitten ikävänä, mutta eroa pidetään sitäkin huonompana vaihtoehtona, ja suhteen eteen työskentelyä sitten ilmeisesti kaikkein huonoimpana koska siihen ei ryhdytä missään tapauksessa.
2. Osapuolet ovat valmiita työskentelemään suhteensa eteen. Tästä ei seuraa, että suhde olisi jatkuvaa uhrautumista ja puurtamista, vaan panostamista tehdään silloin kun sille on tarvetta. Tällainenkin suhde voi käytännössä mennä vaikka niin, että kumpikaan ei "tee työtä" sen eteen kertaakaan, koska elämä sattumoisin sujuu hienosti ilman panostamistakin. Silti osapuolet olisivat tarvittaessa valmiita panostamaan. Suurempi osajoukko lienee sitten heitä, joiden tielle osuu välillä karikoita, ja näistä päästään yli yhdessä työskentelemällä ja vaivaa näkemällä. Tämän jälkeen suhde jatkuu taas "helppona ja mukavana", jossa osapuolet eivät koe työskentelevänsä suhteensa eteen, vaan siinä oleminen ja toisen huomioiminen tulevat luonnostaan ja tuottavat iloa myös huomioivalle osapuolelle. Tällä mallilla, kun henkilö on löytänyt itselleen riittävän sopivan kumppanin, suhde jatkuu yleensä onnellisena elämän loppuun saakka.
Oma valintani on kakkonen, koska se johtaa syvempään ihmissuhteeseen kuin ykkönen. En myöskään pidä siitä ajatuksesta, että kokisin toistuvasti eroja parisuhteesta, ja varsinkaan en halua altistaa lapsiani vanhempien erolle. Toisaalta en myöskään toivo lasteni joutuvan elämään perheessä, jossa vanhemmat ovat onnettomina yhdessä vain siksi että eivät halua erota. Ykkönen sopii kenties sitten paremmin ihmisille, jotka eivät halua lapsia eivätkä saa erityistä nautintoa syvistä ihmissuhteista.
Huomionarvoista tässä on se, että nämä 72:n paheksumat uhrautujahahmot kuuluvat itse asiassa ykköskategoriaan. Kritiikitön, omat tarpeet kieltävät uhrautuminen näet ei ole todellista työskentelyä parisuhteen eteen, vaan nimenomaan sen työskentelyn pakenemista ja työskentelyn tarpeen peittelyä. Marttyyripersoonalle on helpompaa vain alistua toteuttamaan ulkoa tulevia tavoitteita ja toiveita, verrattuna siihen että hän selvittäisi itselleen, mitkä hänen omat toiveensa ja tarpeensa ovat, ja alkaisi johdonmukaisesti ja sinnikkäästi tuoda niitä esiin - silloinkin kun puolison toiveet eroavat omista. Tällaiselle henkilölle omille jaloille nouseminen olisi nimenomaan sitä työskentelyä, joka tekee suhteesta kestävämmän ja paremman.
74
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:21"]
Toiset valitsevat kumppanin, jonka kanssa yhdessäolo on helppoa ja mukavaa, mutta ymmärtävät, että kyseessä on toinen ihminen, ei itsen jatke. Siksi toinen ei aina toimi omien ajatusten ja toiveiden mukaan kuin tahdoton robotti. Ja silloin pitää tehdä asioita suhteen eteen.
[/quote]
Eli myönnät ettei sinulla ole kivaa mutta silti jatkat suhteessa koska...et uskalla jäädä yksin?
[/quote]
En tunne ketään ihmistä, jolla olisi pitkän suhteensa ajan ollut kivaa joka ikinen sekunti. Tuossahan kirjoittaja puhui parisuhteesta, jossa on pääosin helppoa ja mukavaa, ajoittain vain tulee niitä pieniä ristiriitoja (joita aivan varmasti tulee kaikissa parisuhteissa, kutsutaanpa niitä millä nimellä hyvänsä). Olisi ehkä tyhmää jäädä suhteeseen, jossa on pahoja, pitkäkestoisia ongelmia ja pelkkiä ikäviä tunteita, mutta yhtä tyhmää olisi lopettaa suhde vain sen takia, että tänään ei nyt sattunut olemaan kivaa.
Ohis
[/quote]
Minulla ei ole kokemusta mutta tässäkin on varmaan eroja. On niitä parisuhteita jossa sinä olet tyytymätön mieheesi ja työstät itseäsi jotta ei tarvitsisi lähteä suhteesta ja olla yksin. Sitten voi olla niitä suhteita joissa joku on tyytymätön mieheensä ja se mies hieman työstää itseään koska sille on tärkeää, että hänen puolisonsa on onnellinen. Ja sitten niitä suhteita joissa mies pakotetaan jatkuvalla analysoimisella ja asioiden käsittelemisellä työstämään itseään kunnes sitten mies löytää uuden suhteen jossa ei tarvitse työstää itseään ja se oli sen suhteen loppu.
[/quote]
Siis sinä voit vilpittömästi sanoa, että olet joka ikinen sekunti ollut tyytyväinen suhteeseesi? Koskaan ei ole käynyt mielessä pienintäkään negatiivista tunnetta?
Onko täällä oikeesti näin naiiveja ihmisiä?!
Meillä suhdetta takana reilut 20 vuotta ja siihen on mahtunut niin ylä- kuin alamäkeä ja välillätasaista soljumista eli helppoa ja kivaa. Välillä on täytynyt "tehdä töitä" paljonkin suhteen eteen, välillä se on mennyt omalla painollaan. Koskaan ei ole tullut mieleen vakavissaan vaihtaa puolisioa, koska vaikka kuinka "huolellisesti valitsisi kumppanin", niin koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Ja vaikka välillä tehdään niitä töitä suhteen eteen, niin ei se tarkoita kokoaikaista puhumista ja asioiden vatvomista. Eletään päivä kerrallaan ja koetetaan pitää toisistamme huolta sekä muistuteen itseamme siitä kaikesta hyvästä mitä meillä on ja on ollut sekä tulee mahdollisesti olemaan. Tuo ihminen tuossa rinnallani on se jonka kanssa haluan katsoa kaiken loppuun asti, vaikka välillä mennäänkin pohjamutiin. Mutta sinne mennään yhdessä ja sieltä noustaan yhdessä. Elämä ei ole aina niin yksiviivaista.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:22"]
[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 11:20"]Eli nyt selvisi: Ne joilla on huonosti valittu puoliso, ovat niitä jotka joutuvat tekemään työtä suhteensa eteen. Kiitos tästä selvennyksestä! [/quote] Ei vaan kaikki tekee työtä, mutta niille joilla on hyvä puoliso se työn tekeminen on mukavaa. Vähän kun olis unelmaduunissaan :)
[/quote]
Mikä sitten on sitä varsinaista parisuhdetta erotuksena parisuhteen eten tehtävästä työstä?
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:22"]
[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 11:20"]Eli nyt selvisi: Ne joilla on huonosti valittu puoliso, ovat niitä jotka joutuvat tekemään työtä suhteensa eteen. Kiitos tästä selvennyksestä! [/quote] Ei vaan kaikki tekee työtä, mutta niille joilla on hyvä puoliso se työn tekeminen on mukavaa. Vähän kun olis unelmaduunissaan :)
[/quote] Minä nyt en edelleenkään koe tekeväni minkään valtakunnan työtä suhteeni eteen.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:25"]
Onko täällä oikeesti näin naiiveja ihmisiä?!
Meillä suhdetta takana reilut 20 vuotta ja siihen on mahtunut niin ylä- kuin alamäkeä ja välillätasaista soljumista eli helppoa ja kivaa. Välillä on täytynyt "tehdä töitä" paljonkin suhteen eteen, välillä se on mennyt omalla painollaan. Koskaan ei ole tullut mieleen vakavissaan vaihtaa puolisioa, koska vaikka kuinka "huolellisesti valitsisi kumppanin", niin koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Ja vaikka välillä tehdään niitä töitä suhteen eteen, niin ei se tarkoita kokoaikaista puhumista ja asioiden vatvomista. Eletään päivä kerrallaan ja koetetaan pitää toisistamme huolta sekä muistuteen itseamme siitä kaikesta hyvästä mitä meillä on ja on ollut sekä tulee mahdollisesti olemaan. Tuo ihminen tuossa rinnallani on se jonka kanssa haluan katsoa kaiken loppuun asti, vaikka välillä mennäänkin pohjamutiin. Mutta sinne mennään yhdessä ja sieltä noustaan yhdessä. Elämä ei ole aina niin yksiviivaista.
[/quote] Yritä sinä sitten erotella se TYÖ jota suhteen eteen pitää tehdä, kutan aloituksessa kysytään.
Täällä on läpisty jostain seksistä ja kahvinkeitosta, mutta jospa sinulta saa kattavamman vastauksen.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[/quote]
Ehkä tässä löytyykin se totuus. Lapsiperheiden vanhemmat tuntuvat olevan katkeria lapsettomien helpolle parisuhteelle. Siksi suihkitaan katkerina, että odottakaas vain, kyllä teille huonosti käyn, ette tee töitä. Ei voida tajuta sitä, että elämä on valintoja. Kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia, vaan voivat elää muulla valitsemallaan tavalla.
[/quote] Jaa, mulla on neljä lasta ja silti olen hehkuttanut täällä alusta asti omaa "työtöntä" liittoani, joka on kestänyt 18v.