Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?
20.01.2015 |
mitä se työ on, mistä aina puhutaan? jotkut sanovat, että yhteistä aikaa. Mistä lähtien seksi tai illallinen on ollut työtä?
Kommentit (1105)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:21"]
Toiset valitsevat kumppanin, jonka kanssa yhdessäolo on helppoa ja mukavaa, mutta ymmärtävät, että kyseessä on toinen ihminen, ei itsen jatke. Siksi toinen ei aina toimi omien ajatusten ja toiveiden mukaan kuin tahdoton robotti. Ja silloin pitää tehdä asioita suhteen eteen.
[/quote]
Eli myönnät ettei sinulla ole kivaa mutta silti jatkat suhteessa koska...et uskalla jäädä yksin?
[/quote]
Olet niin selvä trolli. :D Missä kirjoitan, ettei minulla ole kivaa? Juurihan kirjoitan, että suhteeni on helppo ja mukava. Minulla ei olisi kivaa, jos kumppani olisi tahdoton robotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:14"]
Oli sit minunkin avattava tämä vihdosta viimein. Se nyt on aivan sama onko se työtä, "työtä" vai mukavia yhteisiä pikku asioita (tai isoja) lasten kanssa tai ilman.
Sitten kun toinen haluaa toista ja toinen toista (mahdollisesti iso lapsilauma vielä jokainen omaansa), on näiden asioiden yhteensovittaminen, kompromissien teko, aikataulutus jne, todellista TYÖTÄ. Jokaisessa suhteessa tämä tulee jossain muodossa esille, sitä ei voi estää.
Toisilta se (työ tai suhteen, perheen luoviminen ristiaallokossa) sujuu huomaamatta ja toisilla se vaatii ponnisteluja. Väitän että jotain on kuitenkin tehtävä, muuten ei hyvä seuraa. Vaikka sitten pikku hipaisu aamulla, jos se kaikille riittää asia on sillä ok.
[/quote] Sulla jäi nyt vähän se pointti pois. Toiset kun ihan vaan elelee sujuvassa parisuhteessa rakkaudesta ja toiset sitten joutuu ponnistelemaan enemmän. Parisuhteen on erilaisia ja se on ollut jotenkin kamalan vaikea käsittää.
[/quote]
Päin vastoin mulla oli montakin pointtia ja jopa ihan samat kuin sulla. Nimenomaan sanoin että kaikki riippuu juuri siitä mitä kukin kokee tarvitsevansa ja siinä suhteessa olemme kaikki erilaisia. Aika harvinainen on suhde jossa kumpikin elää omaa elämäänsä edes näkemättä toista, mutta sekin toimii jos molemmat ovat tyytyväisiä. Mitä enemmän itsellä on asioita joita välttämättä haluaa ja mitä enemmän ne eroavat kumppanin haluista, sen enemmän sitä on sovittelemista (joka voi nyt ihmisestä riippuen tuntua työltä, ihan vaan elämiseltä tai sit jotain siltä väliltä).
? Mun mielestä prikulleen samat pointit kun sun jutussa. Tässäkin tämän näkee, että jokainen kuitenkin elää omaa elämäänsä ja täydellisesti ei voi toista ymmärtää.
[/quote]
Onko sinull työ = ojankaivuu
Työ kun voi olla myös mukavaa ja monille onkin. Toimiva parisuhde on juuri tätä. Ja tavoite lienee, että mokemmat olisivat onnellisia siinä ja lapsilla hyvä olla.
Ne jotka ei ymmärrä mitä se työ on on saaneet hyvän kumppanin ja olette hyviä parisuhteessa ja sovitte toisillenne.Mulla oli ex jotai ei koskaan huvittanut tehdä mitään mun kanssa enkä saanut koskaan hellyydenosoituksia. Hänelle ne varmaan olikin töitä.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:46"]
[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:36"]
Varmaan siitä, että se vaiva jota ainakin itse teen parisuhteen eteen on tehty rakkaudesta, ei se ole mitään työtä.
[/quote]
Niin? Eli ongelma on semanttinen.
[/quote] Mikä ihmeen ongelma?
[/quote]
Se, miten näet ongelmaksi ajatuksen siitä, että tehdään "töitä" suhteen eteen. Rakkaudestahan niitä asioita suhteen eteen tehdään. Ei vihasta tai välinpitämättömyydestä.
[/quote] Sori mutta mulla ei ole alunperinkään ollut mitään ongelmaa. Ongelman on tähän ketjuun luonut joku muu.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tyhjää puhetta tuollainen "kaikki tekevät työtä mutta eivät vain halua myöntää sitä" -todistelu on. Joidenkin on ilmeisesti vaikea hyväksyä, että toisilla parisuhde on kivaa ja helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:48"]
Ne jotka ei ymmärrä mitä se työ on on saaneet hyvän kumppanin ja olette hyviä parisuhteessa ja sovitte toisillenne.Mulla oli ex jotai ei koskaan huvittanut tehdä mitään mun kanssa enkä saanut koskaan hellyydenosoituksia. Hänelle ne varmaan olikin töitä.
[/quote]
Näin. Ehkä ero on juuri tässä. Itse en olisi ikinä jaksanut elää elämääni koko ajan työstäen ja työstäen. Mutta valitsinkin kumppanin aika huolella, koska minulla ei ollut mitään kiirettä "saada miestä itselleni" ja viihdyin hyvin yksinkin, joten en ole ikinä pelännyt yksinjäämistä.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:48"]Ne jotka ei ymmärrä mitä se työ on on saaneet hyvän kumppanin ja olette hyviä parisuhteessa ja sovitte toisillenne.Mulla oli ex jotai ei koskaan huvittanut tehdä mitään mun kanssa enkä saanut koskaan hellyydenosoituksia. Hänelle ne varmaan olikin töitä.
[/quote]
Niin ja kompromissit oli ihan mahdottomia hänelle. Multa ne onnistuu ihan tuosta vaan. En koe niitä työlääksi mutta sanon niitä töiksi silti. Tai siis ymmärrän mitä niillä sanonnoilla haetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää, kun tämä työ-käsite halutaan tahallaan ymmärtää niin väärin. "On se kurjaa, kun parisuhde on pelkkää kärsimystä ja raatamista. On _pakko_ tehdä jotain, muuten tapahtuu jotain kamalaa. Olette naimisissa ihan väärän ihmisen kanssa ja elämänne on ihan hirveää. Minä juon pullakahvit puolisoni kanssa, koska rakastan häntä. (Näin ollen minä olen paljon parempi ihminen kuin te epäonnistuneet luuserit, jotka vielä yritätte päteä ja ansaita kirkasta kruunua ja taivaspaikkaa kaikilla noilla kärsimyksilläne.)"
Ei kukaan täällä ole sanonut, että parisuhde _on_ työtä. Eikä kukaan ole sanonut, että sitä työtä tarvitsisi tehdä koko ajan. On sanottu, että pitkä, onnistunut parisuhde hyvin todennäköisesti _vaatii_ ajoittain työtä, koska useimmissa suhteissa on myös vaikeampia jaksoja.
Minä en koskaan ajattele, että minun on _pakko_ tehdä jotain, tai jotain kamalaa tapahtuu. Teen asioita siksi, että rakastan puolisoani ja haluan, että meillä on hyvä olla yhdessä. Joskus se edellyttää kompromisseja, ja joskus minun on tehtävä sellaisia asioita, jotka eivät suju minulta helposti ja luontevasti (esimerkiksi tunteista puhuminen oli minulle etenkin aluksi todella vaikeaa). Ei se tunnu vastenmieliseltä raatamiselta, mutta vaatii kyllä välillä tietoisia valintoja ja ponnisteluja.
Työ-retoriikalla itse tarkoitan sitä, ettei ole realistista odottaa, että parisuhteessa eläminen on 100 % ajasta mukavaa ja helppoa. Itselleni parisuhteen hyväksi tehtävä työ on ennen kaikkea ihmisenä kasvamista ja parisuhdetaitojen opettelua. Ja toistan vielä kerran: se ei ole minulle vastenmielistä raadantaa ja pakkopullaa, en koskaan ole ajatellut pullakahveja tai seksiä työnä, en pyörittele mielessäni kauhukuvia siitä, miten maailma romahtaa ja taivaspaikka menee, jos teen väärän liikkeen. Rakastan miestäni, ja yhdessä me teemme yhteisestä elämästämme molemmille osapuolille niin miellyttävää kuin mahdollista.
(Yhden viestin tänne aiemminkin kirjoitin, mutta en nyt jaksa etsiä numeroa tuolta viestiketjun syövereistä.)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote] Puutun tähän tekstiin siksi, että juuri tämä sai alunperinkin tästä niin pitkän ketjun, kun toiset ei ymmärrä että toisten ei tarvi tehdä sen suhteen eteen mitään töitä ja toisten tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:27"]
Kyllä taas huokaisee helpotuksesta, kun huomaa, kuinka elämä on helppoa.
Tämä palsta aukaisee aina silmät, kuinka oma elämä on hyvää. Täällä lastenhoito on kamalaa, parisuhde raatamista, elämä tuskaa ja pelkoa, että nurkan takana odottaa jokin kauhea.
Mutta jatkakaa kilpailua, kenen suhde on ollut eniten uhrautumista ja työntekoa ja joustamista ja kuka siitä suurimman palkinnon saa.
Ihan muuten vain kokemuksesta, mitä olen seurannut. Se, että tekee töitä miehen eteen ja itsensä ja parisuhteen ja koko maailaman suhteen, ei silti takaa sitä,etteikö se mies saattaisi mennä vieraisiin :)
Mieshän voi vaikka haluta elää hyvässä suhteessa ja levätä joskus, eikä koko ajan työskennellä kotonaankin ja analysoida analysoinnin jälkeen ja tarkkailla jokaista tekoaan, että onko tämä nyt oikeaa parisuhdetyöskentelyä
[/quote]
Edelleen, se että tekee asioita suhteen ja yhteisen hyvinvoinnin eteen ei tarkoita uhriutumista tai raatamista. Sitä on yritetty tässä jo 15 sivun verran selittää, mutta jostain syystä trollaus tuntuu kiehtovan?
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
Jostain syystä tämä tuntuu joistain hirveän nololta myöntää. Kerropa minulle, mistä se johtuu?
[/quote]
Kokemuksesta. Koska viimeistään 40 vuoden iässä miehet kyllästyy siihen jatkuvaan vatulointiin ja työstämiseen ja siihen, että naisesta ei tule ikinä valmista, kun pitää koko ajan työstää ja kasvaa. Jossain vaiheessa tulee halu helpompaan elämään ja helpompaan suhteeseen, mikä ei ole koko ajan työstämistä ja suhteesta puhumista, vaan ihan oikeaa elämistä.
[/quote]
"Oikea elämä"? Mitä se sulle sitten on? Normaalilla älyllä varustettu ihminen, jolla on elämä, kehittyy jatkuvasti. Eikä se edes edellytä mitään jatkuvaa ääneen märehtimistä. Toki jos älliä ei riitä ja elämäkin on pyörinyt lapsuudesta asti samalla kylällä, sitä kehitystäkin tapahtuu usein vähemmän.
Mun suhteeni on ainakin todella helppo ja vaivaton, mutta olen elämää nähnyt riittävästi, jotta osaan olla ottamatta suhdettani itsestäänselvyytenä.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:27"]
Kyllä taas huokaisee helpotuksesta, kun huomaa, kuinka elämä on helppoa.
Tämä palsta aukaisee aina silmät, kuinka oma elämä on hyvää. Täällä lastenhoito on kamalaa, parisuhde raatamista, elämä tuskaa ja pelkoa, että nurkan takana odottaa jokin kauhea.
Mutta jatkakaa kilpailua, kenen suhde on ollut eniten uhrautumista ja työntekoa ja joustamista ja kuka siitä suurimman palkinnon saa.
Ihan muuten vain kokemuksesta, mitä olen seurannut. Se, että tekee töitä miehen eteen ja itsensä ja parisuhteen ja koko maailaman suhteen, ei silti takaa sitä,etteikö se mies saattaisi mennä vieraisiin :)
Mieshän voi vaikka haluta elää hyvässä suhteessa ja levätä joskus, eikä koko ajan työskennellä kotonaankin ja analysoida analysoinnin jälkeen ja tarkkailla jokaista tekoaan, että onko tämä nyt oikeaa parisuhdetyöskentelyä
[/quote]
Edelleen, se että tekee asioita suhteen ja yhteisen hyvinvoinnin eteen ei tarkoita uhriutumista tai raatamista. Sitä on yritetty tässä jo 15 sivun verran selittää, mutta jostain syystä trollaus tuntuu kiehtovan?
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
Jostain syystä tämä tuntuu joistain hirveän nololta myöntää. Kerropa minulle, mistä se johtuu?
[/quote]
Kokemuksesta. Koska viimeistään 40 vuoden iässä miehet kyllästyy siihen jatkuvaan vatulointiin ja työstämiseen ja siihen, että naisesta ei tule ikinä valmista, kun pitää koko ajan työstää ja kasvaa. Jossain vaiheessa tulee halu helpompaan elämään ja helpompaan suhteeseen, mikä ei ole koko ajan työstämistä ja suhteesta puhumista, vaan ihan oikeaa elämistä.
[/quote]
"Oikea elämä"? Mitä se sulle sitten on? Normaalilla älyllä varustettu ihminen, jolla on elämä, kehittyy jatkuvasti. Eikä se edes edellytä mitään jatkuvaa ääneen märehtimistä. Toki jos älliä ei riitä ja elämäkin on pyörinyt lapsuudesta asti samalla kylällä, sitä kehitystäkin tapahtuu usein vähemmän.
Mun suhteeni on ainakin todella helppo ja vaivaton, mutta olen elämää nähnyt riittävästi, jotta osaan olla ottamatta suhdettani itsestäänselvyytenä.
[/quote]
Kysy miehiltä, haluavatko he koko ajan analysoida ja keskustella ja työstää. Oikea elämä on sitä, että eletään. Antakaa niille miehillenne suhteessa edes joskus vapaapäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 09:21"]
Toiset valitsevat kumppanin, jonka kanssa yhdessäolo on helppoa ja mukavaa, mutta ymmärtävät, että kyseessä on toinen ihminen, ei itsen jatke. Siksi toinen ei aina toimi omien ajatusten ja toiveiden mukaan kuin tahdoton robotti. Ja silloin pitää tehdä asioita suhteen eteen.
[/quote]
Eli myönnät ettei sinulla ole kivaa mutta silti jatkat suhteessa koska...et uskalla jäädä yksin?
[/quote]
En tunne ketään ihmistä, jolla olisi pitkän suhteensa ajan ollut kivaa joka ikinen sekunti. Tuossahan kirjoittaja puhui parisuhteesta, jossa on pääosin helppoa ja mukavaa, ajoittain vain tulee niitä pieniä ristiriitoja (joita aivan varmasti tulee kaikissa parisuhteissa, kutsutaanpa niitä millä nimellä hyvänsä). Olisi ehkä tyhmää jäädä suhteeseen, jossa on pahoja, pitkäkestoisia ongelmia ja pelkkiä ikäviä tunteita, mutta yhtä tyhmää olisi lopettaa suhde vain sen takia, että tänään ei nyt sattunut olemaan kivaa.
Ohis
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:48"]
Ne jotka ei ymmärrä mitä se työ on on saaneet hyvän kumppanin ja olette hyviä parisuhteessa ja sovitte toisillenne.Mulla oli ex jotai ei koskaan huvittanut tehdä mitään mun kanssa enkä saanut koskaan hellyydenosoituksia. Hänelle ne varmaan olikin töitä.
[/quote]
Näin. Ehkä ero on juuri tässä. Itse en olisi ikinä jaksanut elää elämääni koko ajan työstäen ja työstäen. Mutta valitsinkin kumppanin aika huolella, koska minulla ei ollut mitään kiirettä "saada miestä itselleni" ja viihdyin hyvin yksinkin, joten en ole ikinä pelännyt yksinjäämistä.
[/quote]
Olin nuori ja epävarma ja päädyin tuollaisen miehen kanssa yhteen. Aluksi mies oli hellä jne mutta alkuhuuman loputtua parisuhde muuttui hänen silmissään jotenkin työlääksi.
Silti ei halunnut erota. No minä halusin lopulta. Mielummin yksin kun tuollaisessa.
Se "työstäminen" on tosi vaivatonta ainakin minulle jos rakastan. Kuvitelkaapa te jotka ette ymmärrä noita termejä tilanne jossa toinen suhteen osapuoli yhtäkkiä muuttuu ameebaksi mutta tivattaessa väittää ettei halua erota. Hän on lopettanut kaiken sen "työn" suhteen eteen mistä monet puhuu. Työ on siis vaan niitä juttuja mitkä tulee sydämestä eikä tunnu työltä, paitsi jos.ei rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:48"]
Ne jotka ei ymmärrä mitä se työ on on saaneet hyvän kumppanin ja olette hyviä parisuhteessa ja sovitte toisillenne.Mulla oli ex jotai ei koskaan huvittanut tehdä mitään mun kanssa enkä saanut koskaan hellyydenosoituksia. Hänelle ne varmaan olikin töitä.
[/quote]
Näin. Ehkä ero on juuri tässä. Itse en olisi ikinä jaksanut elää elämääni koko ajan työstäen ja työstäen. Mutta valitsinkin kumppanin aika huolella, koska minulla ei ollut mitään kiirettä "saada miestä itselleni" ja viihdyin hyvin yksinkin, joten en ole ikinä pelännyt yksinjäämistä.
[/quote]
Koska miehesi tai sinä ette koskaan ikinä muutu? Koska elämässäsi ei koskaan tapahdu kriisejä? Vai onko se ero sitten saman tien edessä, jos jotain tapahtuu? Jos tilanne on nyt ok, se ei välttämättä aina ole sitä. Tätäkin on toisteltu tässä ketjussa jo riittämiin, mutta jankkaus vaan jatkuu.
Kuulostaa kovin naiivilta.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:48"] Ne jotka ei ymmärrä mitä se työ on on saaneet hyvän kumppanin ja olette hyviä parisuhteessa ja sovitte toisillenne.Mulla oli ex jotai ei koskaan huvittanut tehdä mitään mun kanssa enkä saanut koskaan hellyydenosoituksia. Hänelle ne varmaan olikin töitä. [/quote] Näin. Ehkä ero on juuri tässä. Itse en olisi ikinä jaksanut elää elämääni koko ajan työstäen ja työstäen. Mutta valitsinkin kumppanin aika huolella, koska minulla ei ollut mitään kiirettä "saada miestä itselleni" ja viihdyin hyvin yksinkin, joten en ole ikinä pelännyt yksinjäämistä. [/quote] Olin nuori ja epävarma ja päädyin tuollaisen miehen kanssa yhteen. Aluksi mies oli hellä jne mutta alkuhuuman loputtua parisuhde muuttui hänen silmissään jotenkin työlääksi. Silti ei halunnut erota. No minä halusin lopulta. Mielummin yksin kun tuollaisessa. Se "työstäminen" on tosi vaivatonta ainakin minulle jos rakastan. Kuvitelkaapa te jotka ette ymmärrä noita termejä tilanne jossa toinen suhteen osapuoli yhtäkkiä muuttuu ameebaksi mutta tivattaessa väittää ettei halua erota. Hän on lopettanut kaiken sen "työn" suhteen eteen mistä monet puhuu. Työ on siis vaan niitä juttuja mitkä tulee sydämestä eikä tunnu työltä, paitsi jos.ei rakasta.
[/quote]
Kun valitsee sen kumppanin huolella, oletettavasti se ei muutu yhtäkkiä ameebaksi. Vai onko sinulla yhtäkkiä heittäytyä siihen oloon? Minä en tunne sellaista ihmistä, ellei hän ole sairastunut johonkin, esim. masennukseen. Ja masennuskaan ei kyllä parane parisuhdetta työstämällä, vaan ihan siihen kohdistetulla hoidolla.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:27"]
Kyllä taas huokaisee helpotuksesta, kun huomaa, kuinka elämä on helppoa.
Tämä palsta aukaisee aina silmät, kuinka oma elämä on hyvää. Täällä lastenhoito on kamalaa, parisuhde raatamista, elämä tuskaa ja pelkoa, että nurkan takana odottaa jokin kauhea.
Mutta jatkakaa kilpailua, kenen suhde on ollut eniten uhrautumista ja työntekoa ja joustamista ja kuka siitä suurimman palkinnon saa.
Ihan muuten vain kokemuksesta, mitä olen seurannut. Se, että tekee töitä miehen eteen ja itsensä ja parisuhteen ja koko maailaman suhteen, ei silti takaa sitä,etteikö se mies saattaisi mennä vieraisiin :)
Mieshän voi vaikka haluta elää hyvässä suhteessa ja levätä joskus, eikä koko ajan työskennellä kotonaankin ja analysoida analysoinnin jälkeen ja tarkkailla jokaista tekoaan, että onko tämä nyt oikeaa parisuhdetyöskentelyä
[/quote]
Edelleen, se että tekee asioita suhteen ja yhteisen hyvinvoinnin eteen ei tarkoita uhriutumista tai raatamista. Sitä on yritetty tässä jo 15 sivun verran selittää, mutta jostain syystä trollaus tuntuu kiehtovan?
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
Jostain syystä tämä tuntuu joistain hirveän nololta myöntää. Kerropa minulle, mistä se johtuu?
[/quote]
Kokemuksesta. Koska viimeistään 40 vuoden iässä miehet kyllästyy siihen jatkuvaan vatulointiin ja työstämiseen ja siihen, että naisesta ei tule ikinä valmista, kun pitää koko ajan työstää ja kasvaa. Jossain vaiheessa tulee halu helpompaan elämään ja helpompaan suhteeseen, mikä ei ole koko ajan työstämistä ja suhteesta puhumista, vaan ihan oikeaa elämistä.
[/quote]
"Oikea elämä"? Mitä se sulle sitten on? Normaalilla älyllä varustettu ihminen, jolla on elämä, kehittyy jatkuvasti. Eikä se edes edellytä mitään jatkuvaa ääneen märehtimistä. Toki jos älliä ei riitä ja elämäkin on pyörinyt lapsuudesta asti samalla kylällä, sitä kehitystäkin tapahtuu usein vähemmän.
Mun suhteeni on ainakin todella helppo ja vaivaton, mutta olen elämää nähnyt riittävästi, jotta osaan olla ottamatta suhdettani itsestäänselvyytenä.
[/quote]
Kysy miehiltä, haluavatko he koko ajan analysoida ja keskustella ja työstää. Oikea elämä on sitä, että eletään. Antakaa niille miehillenne suhteessa edes joskus vapaapäivä.
[/quote]
Edelleen se, että tehdään parisuhteen eteen asioita, ei tarkoita jatkuvaa löpinää ja analyysiä. Tämä on taas ihan itse keksimäsi ongelma.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[/quote]
Ehkä tässä löytyykin se totuus. Lapsiperheiden vanhemmat tuntuvat olevan katkeria lapsettomien helpolle parisuhteelle. Siksi suihkitaan katkerina, että odottakaas vain, kyllä teille huonosti käyn, ette tee töitä. Ei voida tajuta sitä, että elämä on valintoja. Kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia, vaan voivat elää muulla valitsemallaan tavalla.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.
[/quote]
Mitä helvettiä? En minä muiden tilanteista mitään väitä, ainoastaan omastamme. Muut saavat tehdä töitä suhteensa eteen hartiavoimin, jos siltä tuntuu. Lapsettomana pariskuntana meidän ei tarvitse.
[/quote]
Ikään kuin kriisejä ei voisi tulla ilman lapsia. Entä jos toinen sairastuu vakavasti, joutuu työttömäksi tai onnettomuuteen?
Onko lapsettomaksi jääminen muuten ollut valinta parisuhteen hyväksi? ;)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:33"]
Todellisuudessahan mikään suhde ei kestä, ellei sen eteen tehdä koskaan mitään. Ellei yhden yhtä kompromissia tai joustoa tehdä, ellei koskaan nähdä vaivaa yhteisen ajan järjestämiseksi. Tai sitten suhteen toinen osapuoli on täydellinen masokisti.
[/quote]
Ehkä lapsiperheissä on näin. Lapsettomassa parisuhteessa aikaa järjestyy kyllä itsestäänkin, eikä tarvetta isoille kompromisseille ole samalla lailla. Meillä suurin kompromissin aihe on se, että yksi suostuu välillä tilaamaan kebabia kun toinen haluaa sushia. Tämäkö on nyt sitä "työtä parisuhteen eteen"?
[/quote]
Tyypillistä trollin tekstiä. Koska minulla on nyt elämänvaihe sellainen, että suurin päätös on tilaanko sushia vai kebua, niin kaikilla on varmasti sama tilanne.