Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?

Kyllä töitä tulee tehdä. Kyllä omassa suhteessani myös kaikki toimii hienosti ja helposti, mutta mitäpä sitten kun tulee lapsia vaikka 2-3. Kyllä aika ja nimenomaan vanhempien aika on kortilla ja sen eteen on tehtävä töitä että suhde pysyy kiinnostavana läpi ruuhkavuosien.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:27"]

Ainakin siitä asti esim.illallinen on vaatinut työtä kun on lapsia saatu. Silloin sitä seksiä ei harrasteta tuosta vaan tai illalliselle lähdetä yhtäkkiä.

[/quote]

Eli tarkoitan että pitää tehdä töitä sen eteen että sitä yhteistä aikaa olisi. Ei se itse yhteinen aika työtä ole.

En lukenut kaikkia viestejä, mutta kyllä toimivassa parisuhteessa pitää tosiaan tehdä töitä sen suhteen eteen, jos luulee että suhde hoituu itsestään, niin metsään menee. Eikä se aina niin hauskakaan ole, kun välillä joutuu tinkimään omista toiveistaan ja mielihaluistaan toisen takia. Mitä tehdään, kun toinen haluaa viettää loman mökillä Saimaalla ja toinen Välimerellä. Toisen mielestä olohuone tarvitsee uudet kalusteet ja toisen mielestä vanhat ovat just niin mukavat. Eteen tulee vuosien varrella kaikenlaista, sairasteluja, ikäkriisejä, vaikeuksia töissä, taloushuolia, riitoja, pettämistäkin ynnä muuta. Ei se parisuhde silloin itsekseen hoidu, vaan sille pitää järjestää aikaa ja tehdä kompromisseja. Jossain elämänvaiheessa seksi tai illallinen voi oikeasti tuntua työltä siinä mielessä, että mieluummin tekisi jotain muuta, vaikka nukkuisi tai lukisi kerrankin rauhassa hyvää kirjaa, mutta palkaksi työstä saa tyytyväisemmän puolison. Nimim 24 vuotta yhdessä.

Haluaisiko joku vastata tähän aikaisempaan kysymykseeni: "Molemminpuolinen avunanto, toisen huomioiminen, toisesta huolehtiminen ja yhteisen ajan viettäminen vaikkapa ravintolaillallisen, seksin tai lautapelien merkeissä eivät ole minusta mitään parisuhteen ylläpitämiseksi tehtävää työtä vaan ne ovat yksinkertaisesti parisuhteessa olemista. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä se varsinainen parisuhde sitten on, jos ei näitä asioita?" -72

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:43"]

Sinäkö et koskaan ole joutunut tekemään ainuttakaan kompromissia suhteessasi? Et näkemään vaivaa, että saisitte yhteistä aikaa? Ellet, epäilen, että sun miehelläsi on hyvin erilainen kuva teidän parisuhteestanne ja siitä, kuinka paljon sen eteen pitää "töitä" tehdä. Kuulostaa muuten erittäin pinnalliselta touhulta. Kuinka kauan olitkaan muuten suhteessasi ollut? 

[/quote]

Toistan itseäni: En tee parisuhteessa kompromisseja siinä merkityksessä, että taipuisin tekemään jotakin itselleni vastenmielistä tai epämiellyttävää, koska toinen sitä vaatii. En myöskään vaadi itse muilta tällaisia uhrauksia. Uhrauksien tekeminen ja eräänlainen vuorotellen kärsiminen ei kuulu sellaiseen parisuhteeseen, josta minä olisin kiinnostunut. Parisuhde on olemassa siksi, että molemmat voivat saada, mitä haluavat.

Yhteistä aikaa ei ole koskaan ollut vaikea järjestää. Satumme nimittäin pitämään toistemme seurasta ja hakeudumme siihen kuin itsestään. Siksi mm. asumme yhdessä.

Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta, ja suhteemme on kummankin mielestä oikein hyvä. Kumpikaan meistä ei pidä sitä pinnallisena vaan elämänsä syvimpänä ihmissuhteena. -72

[/quote]

Juuri näin minäkin ajattelen. Olemme vapaaehtoisesti suhteessa ja kummallakaan ei ole tarvetta muuttaa toista. Vietämme omasta halusta paljon aikaa yhdessä ja siksi aikaa ei ole ollut vaikea järjestää. Parisuhde ei ole minulle koskaan ollut mikään elinehto, vaan olen ajatellut, että pariudun vasta sitten, kun löydän ihmisen, kenen kanssa on vapaus olla yhdessä. Suhteemme on kummallekin tärkeintä maailmassa, samoin perheemme. Haluamme olla liki mahdollisimman paljon, koska rakastamme toisiamme. Silti kumpikin tietää, että suhteessa ei ole pakko olla, vaan siinä ollaan vapaaehtoisesti. Ehkä minulla on sitten ollut onni löytää sielunkumppanini. Ensi kesänä 19v hääpäivä

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:31"]

Täh? Miksei nillä joiden ei tarvi tehdä mitään isompia töitä suhteensa eteen olisi ollut konflikteja?

[/quote]

Koska konfliktien ratkominen parisuhteessa vaatii juuri sitä pahamaineista työtä.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:42"]

Ehkä nyt maalaisjärjelläkin sanoo että parisuhteen töihin kuuluu lyhykäisyydessään yhteinen aika ja tekeminen sekä toisesta huolehtiminen ja sen näyttäminen ettei toista pidä itsestäänselvyytenä. Läheisyyttä ja hipsuttamista ei myöskään sovi unohtaa ja melkein kaikki aikaisemmat on suorastaan tykänneet siitä että hipsutetaan ja silitellään välillä rankan työpäivän jälkeen ja itse tykkään hieroa ja hipsuttaa naista vaikka hän ei siitä pitäisikään. Tämä ei myöskään tarkoita että se koskeminen olisi vain seksin toivossa tai pitäisi johtaa seksiin. Mulla tulee aivan kuin luonnostaan halu antaa läheisyyttä ja halailla pimeässä syysillassa kaipa oon vähän nössö sitten naisten mielestä.

mies24

[/quote] Meillä tuo on luonnollista yhdessäoloa, ei työtä. 

[/quote]

Ei se työtä kuulu ollakkaan mutta kaikesta saa tehtyä vaikeaa ja raskasta työtä jos vain haluaa

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:58"]

Saako parisuhdetyöstä työtodistuksen lopussa

[/quote]

Tuollainen todistus olisi hyvä erotessa. Onko ollut ahkera, taitava jne. Jotain on tietysti ollut pielessä, kun eroon on päädytty, mutta jotain hyvää varmaan aina löytyy. Ja oikeastaan parisuhdetyötä varten voisi olla LinkedIniä vastaava foorumi, jolla jokainen voisi kertoa parisuhdetyötaustastaan. Olisi kiva nähdä, kun suosittelijajoukko karttuisi vuosien myötä.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:58"]

ihan turha meidän onkin sitten peistä käännellä, lapseton parisuhde mahdollistaa kaiken yllä kuvailemasi. Parisuhde muuttuu niin olennaisesti kun siihen astuu mukaan vanhemmuus. Mutta se onkin ihan eri keskustelun asia. 

[/quote]

Voit hyvin olla oikeassa. En ole väittänytkään, että helppo ja onnellinen parisuhde, joka ei edellytä uhrauksia ja ponnistelua toimiakseen, onnistuisi kaikilta ja kaikissa elämäntilanteissa. Totean vain, että osalta ihmisistä se onnistuu, ja me yleensä pidämme juuri tällaisista suhteista. -72

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:05"]

Jos rakastat itseäsi enemmän, kuin mitään muuta. Mihin tarvitset parisuhdetta?

[/quote]

Olen onnellisempi parisuhteessa kuin sinkkuna. Saan parisuhteesta kumppanuutta, romantiikkaa ja seksiä, hyväksyntää ja arvostusta, tukea ja apua, hauskanpitoa, parempaa terveyttä, viisautta, parempaa itsetuntemusta sekä mahdollisuuden toteuttaa elinikäisiä haaveitani yhdessä toisen samoja asioita haluavan ihmisen kanssa. Noin muutamia asioita mainitakseni.

Entä sinä? Mihin sinä tarvitset parisuhdetta? -72

[/quote]

Varmasti noita samoja asioita, kuin sinä. Ehkä meidän erona on se, että minulle vaimo ja lapset ovat tärkeintä maailmassa, en minä ITSE. Ja en joudu kärvistelemään, vaan koen olevani maailman onnellisin mies.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 12:56"]

Mitenkä teillä jotka ovat niin kärkkäästi "työtä" vastaan, tapahtuu jos toinen sairastuu vakavasti tai loukkaantuu? Eikö viimeistään siinä vaiheessa tarvitse tehdä uhrauksia, kun toinen joutuu esimerkiksi pyörätuoliin? Vai kannattaako moiseen enää sitten kuluttaa omaa arvokasta aikaa? Tokihan se on mukavampaa heivata pyörätuolissa istuva ihminen pois elämästä ja ottaa tilalle toinen terve yksilö.:D

[/quote] Meinaatko että rakkaus loppuu sitten niiltä, joilla on parisuhde soljunut ilman ylimääräistä työtä? Miten musta tuntuu, ettö ne pysyy yhdessä entistä paremmin.

[/quote]

Minä taas luulen, että ne parit, jotka ovat suhteessaan jo aiemmin joutuneet ratkomaan pienempiä murheita ovat isomman kriisin sattuessa vahvemmilla kuin ne, jotka ovat siihen asti elelleet tyystin ilman konflikteja. 

[/quote]

Systeemin aiempi käytös ennustaa parhaiten tulevaa käytöstä. 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:58"]

Saako parisuhdetyöstä työtodistuksen lopussa

[/quote]

Tuollainen todistus olisi hyvä erotessa. Onko ollut ahkera, taitava jne. Jotain on tietysti ollut pielessä, kun eroon on päädytty, mutta jotain hyvää varmaan aina löytyy. Ja oikeastaan parisuhdetyötä varten voisi olla LinkedIniä vastaava foorumi, jolla jokainen voisi kertoa parisuhdetyötaustastaan. Olisi kiva nähdä, kun suosittelijajoukko karttuisi vuosien myötä.

[/quote]

Erittäin hyvä idea parisuhdemarkkinoille. Voi korostaa vahvoja puoliaan työnteossa. Työhaastattelussa baarissa voidaan kysyä yllättäviä asioita: Onko sinulla lapsia, mitä olet tehnyt ne ajat, missä on katko työsopimuksissa. Oletko ollut poissa parisuhdetyömarkkinoilta eli sinkkuna kovin kauan. Mitkä ovat parisuhdetyösi vahvimmat piirteet.

Parisuhdetyöhaastattelussa kannattaa muistaa mainita, että olen erittäin aktiivinen petityöskentelyssä ja siinä näen suorastaan suurta vaivaa saadakseni projektityön hyvään lopputulokseen. Tauot kannattaa mainita omaehtoiseksi opiskeluksi, jolloin on hiottu taitoja parisuhdetyöskentelyssä etäopiskelussa, mistä ei ole saanut kylläkään työtodistusta.

Tällainen olisi oikein hyvä parisuhdetyömarkkinoilla. Kokeneet konkarit peittoaisivat noviisit. Mutta yli-ikäiset älkööt vaivautuko, vaikka heillä olisi monta hyvää työtodistusta monelta parisuhdetyönantajalta. He voivat korkeintaan alkaa vuokraparisuhdetyöntekijöiksi ja he voisivat työskennellä vain silloin, kun parisuhdetyönantaja on työntekijän puutteessa.

Minusta on hyvä se, että parisuhde on tahdon asia. Mulla oli ihan hyvä suhde 20 vuotta. En olisi voinut kuvitellakaan että erottaisiin. Sitten tapahtui jotain omassa päässä. Ärsytti, ihastuin helposti muihin ja mietin millaista elämä olisi jonkun toisen kanssa, ärsytti vielä enemmän, en jaksanut jutella enkä ratkoa erimielisyyksiä, toisen lähestyminen ällötti ym. Huom siis en pettänyt enkä ottanut mitään kontakia muihin miehiin.
Toisin sanoen siis luovutin, en halunnut yrittää, en viettää yhteistä aikaa tms.
Toiselle tuli luonnollisesti nämä samat fiilikset ja pienten kipuilujen kautta erosimme.
Nyt kolme vuotta eron jälkeen mietin että jos olisimme tehneet jotain toisin, olisimme saattaneet päästä tuon ajan yli,mkuten niin monesti aiemminkin. Me ei enää vain tahdottu. Rakastamme toisiamme edelleen, mutta emme enää palaa yhteen.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 12:56"]

Mitenkä teillä jotka ovat niin kärkkäästi "työtä" vastaan, tapahtuu jos toinen sairastuu vakavasti tai loukkaantuu? Eikö viimeistään siinä vaiheessa tarvitse tehdä uhrauksia, kun toinen joutuu esimerkiksi pyörätuoliin? Vai kannattaako moiseen enää sitten kuluttaa omaa arvokasta aikaa? Tokihan se on mukavampaa heivata pyörätuolissa istuva ihminen pois elämästä ja ottaa tilalle toinen terve yksilö.:D

[/quote] Meinaatko että rakkaus loppuu sitten niiltä, joilla on parisuhde soljunut ilman ylimääräistä työtä? Miten musta tuntuu, ettö ne pysyy yhdessä entistä paremmin.

[/quote]

Minä taas luulen, että ne parit, jotka ovat suhteessaan jo aiemmin joutuneet ratkomaan pienempiä murheita ovat isomman kriisin sattuessa vahvemmilla kuin ne, jotka ovat siihen asti elelleet tyystin ilman konflikteja. 

[/quote]

Systeemin aiempi käytös ennustaa parhaiten tulevaa käytöstä. 

[/quote]

Paitsi että ihmisellä on kyky oppia. Jopa suuria asenteiden, toimintatapojen muutosta voi tietyissä oloissa tapahtua.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 12:56"]

Mitenkä teillä jotka ovat niin kärkkäästi "työtä" vastaan, tapahtuu jos toinen sairastuu vakavasti tai loukkaantuu? Eikö viimeistään siinä vaiheessa tarvitse tehdä uhrauksia, kun toinen joutuu esimerkiksi pyörätuoliin? Vai kannattaako moiseen enää sitten kuluttaa omaa arvokasta aikaa? Tokihan se on mukavampaa heivata pyörätuolissa istuva ihminen pois elämästä ja ottaa tilalle toinen terve yksilö.:D

[/quote] Meinaatko että rakkaus loppuu sitten niiltä, joilla on parisuhde soljunut ilman ylimääräistä työtä? Miten musta tuntuu, ettö ne pysyy yhdessä entistä paremmin.

[/quote]

Minä taas luulen, että ne parit, jotka ovat suhteessaan jo aiemmin joutuneet ratkomaan pienempiä murheita ovat isomman kriisin sattuessa vahvemmilla kuin ne, jotka ovat siihen asti elelleet tyystin ilman konflikteja. 

[/quote]

Systeemin aiempi käytös ennustaa parhaiten tulevaa käytöstä. 

[/quote]

Niin se, että on joutunut jo ennestään kovasti ponnistelemaan suhteen eteen ennustaa todellakin suhteen tulevaisuuden.

Työ/vaiva/huomiointi miksi sitä haluaakaa nimittää, mutta vuosien suhteessa täytyy tehdä parisuhteellekin jotai jotta se on rakkaussuhde eikä vain elää arkea yhteen jumiutuneina. Tässä taitaa monella mennö vikaan. Joillakin se halu ja yhdes tekeminen ym suhteesta huolehtiminen tulee kuin automasttisesti, mutta suurin osa joutaisi vähän ajattelemaan asiaa enempi. Tietty esim toisen alkoholiongelmaan tai pettämiseen eivät yhteiset iltalenkit enää tietyssä pisteessä auta.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:08"]

Varmasti noita samoja asioita, kuin sinä. Ehkä meidän erona on se, että minulle vaimo ja lapset ovat tärkeintä maailmassa, en minä ITSE. Ja en joudu kärvistelemään, vaan koen olevani maailman onnellisin mies.

[/quote]

Jos vaimosi ja lapsesi ovat tärkeämpiä kuin sinä, olet siis valmis uhrautumaan heidän puolestaan niin pienissä kuin uurissakin asioissa? Kun heidän ja sinun tarpeesi ovat ristiriidassa, sinun tarpeesi ovat aina vähäarvoisempia?

Mikäs siinä. Jokainen löytää onnensa vähän eri asioista. -72

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:12"]

Minusta on hyvä se, että parisuhde on tahdon asia. Mulla oli ihan hyvä suhde 20 vuotta. En olisi voinut kuvitellakaan että erottaisiin. Sitten tapahtui jotain omassa päässä. Ärsytti, ihastuin helposti muihin ja mietin millaista elämä olisi jonkun toisen kanssa, ärsytti vielä enemmän, en jaksanut jutella enkä ratkoa erimielisyyksiä, toisen lähestyminen ällötti ym. Huom siis en pettänyt enkä ottanut mitään kontakia muihin miehiin. Toisin sanoen siis luovutin, en halunnut yrittää, en viettää yhteistä aikaa tms. Toiselle tuli luonnollisesti nämä samat fiilikset ja pienten kipuilujen kautta erosimme. Nyt kolme vuotta eron jälkeen mietin että jos olisimme tehneet jotain toisin, olisimme saattaneet päästä tuon ajan yli,mkuten niin monesti aiemminkin. Me ei enää vain tahdottu. Rakastamme toisiamme edelleen, mutta emme enää palaa yhteen.

[/quote]

Minulla taas on kokemus 12 vuoden suhteesta jossa sitten en enää tahtonut, en todellakaan. Löysin ihmisen, jonka kanssa on sujunut tahtomattakin 18v. Enkä ole milloinkaan katunut sitä, että vaihdoin.

t: se joka alussa ihmetteli sitä miksi parisuhteen pitää olla tahdon asia.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:43"]

Sinäkö et koskaan ole joutunut tekemään ainuttakaan kompromissia suhteessasi? Et näkemään vaivaa, että saisitte yhteistä aikaa? Ellet, epäilen, että sun miehelläsi on hyvin erilainen kuva teidän parisuhteestanne ja siitä, kuinka paljon sen eteen pitää "töitä" tehdä. Kuulostaa muuten erittäin pinnalliselta touhulta. Kuinka kauan olitkaan muuten suhteessasi ollut? 

[/quote]

Toistan itseäni: En tee parisuhteessa kompromisseja siinä merkityksessä, että taipuisin tekemään jotakin itselleni vastenmielistä tai epämiellyttävää, koska toinen sitä vaatii. En myöskään vaadi itse muilta tällaisia uhrauksia. Uhrauksien tekeminen ja eräänlainen vuorotellen kärsiminen ei kuulu sellaiseen parisuhteeseen, josta minä olisin kiinnostunut. Parisuhde on olemassa siksi, että molemmat voivat saada, mitä haluavat.

Yhteistä aikaa ei ole koskaan ollut vaikea järjestää. Satumme nimittäin pitämään toistemme seurasta ja hakeudumme siihen kuin itsestään. Siksi mm. asumme yhdessä.

Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta, ja suhteemme on kummankin mielestä oikein hyvä. Kumpikaan meistä ei pidä sitä pinnallisena vaan elämänsä syvimpänä ihmissuhteena. -72

[/quote]

Eli toisin sanoen teet kuitenkin kompromisseja, kunhan ne eivät ole liikaa sinulta pois. Tulihan se sieltä pitkän kiertelyn jälkeen :)

(Ilmeisesti) lapsettoman pariskunnan onkin helppo selvitä vain pienillä kompromisseilla, varsinkin jos on sopiva kumppanin onnistunut löytämään, mutta niitä suhteen eteen tehtäviä töitä ne pienetkin kompromissit on. Toki ne on helpompi ohittaa olankohautuksella tai olla kokonaan huomaamatta, kun harvemmin on mistään kovin merkittävistä asioista kyse eikä kovin usein. 

Entäpä sitten, jos tulee joku sellainen kriisi tai onnettomuus, että vaihtoehtoina on joko päättää suhde tai tehdä jotain lähtökohtaisesti itselle vastemielistä? 

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:31"]

a.

Parisuhteessa toista täytyy tietysti kohdella kunnioittavasti ja huomioiden, mutta se ei ole työn tekemistä. 

[/quote]

Taas väännetään semantiikasta. Työ on sanana selvästi monelle täällä hirveän negatiivisesti latautunut.

[/quote]

Ei se ole semantiikkaa. Jos nyt joku sanoo juuri noin, että täytyy "kohdella kunnioittavasti", niin suomeksi se tarkoittaa, että "minä muutan käytöstäni niin, että toinen ihminen luulee minun kunnioittavan häntä". Se on siis laskelmointia.

Voi olla olemassa parisuhteita joissa puolisot kohtelevat toisiaan siten miten itse näkevät parhaaksi sen kummemmin ajattelematta miten toinen sen kokee ja jotenkin jonkin aivan ihmeellisen sattuman kautta se toinen kokee sen kohtelun ihan kivana.