Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?
20.01.2015 |
mitä se työ on, mistä aina puhutaan? jotkut sanovat, että yhteistä aikaa. Mistä lähtien seksi tai illallinen on ollut työtä?
Kommentit (1105)
Meillä tehdään kyllä "työtä" parisuhteen eteen, olemme sellättäneet pari työttömyys kautta ja miehen alkavan alkoholismin näkemällä vaivaa ja jopa pääseet yli minun haluttomuus kaudesta.
Työtä parisuhde on ainakin omasta mielestäni, se on silloin kun on alamäki että ei anneta periksi ja yhdessä yritämme parantaa parisuhteen tilaa. Se on sitä että ei unohduta arkeen ja raivataan tilaa parisuhteelle vaikka aika muutenkin on kortilla, se on sitä että vaikka joku asia ei sillä hetkellä olisi kivaa niin se tehdään koska toinen arvostaa asiaa, se on sitä että vaikka olemme välillä kun eri puolilla sotaa niin haluamme saada asian toimimaan.
Kuten olen aina sanonut avioliitoon astuessa tärkein sana on Tahdon, ei vaan hyvinä aikoina vaan myös silloin kun meno on rankkaa.
Jos parisuhde pitää olla vain helpoa ja hyvää niin olisimme miehen kanssa eronneet jo kauan sitten, onneksi hyvät hetkemme aina korvaavat ne rankat.
Yhdessä 20v, saman katon alla 15v, aviossa 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:30"]
En minäkään tunne termiä 'työ' tutuksi kun parisuhteesta puhutaan. Ollaan tätä joskus miehen kanssa pohdittu, ja tultu siihen tulokseen että haluaminen on tärkeämpää. Minä haluan rakastaa miestäni ja lapsiani, ja vaikka vastoinkäymisiä välillä olisikin, niin haluan edelleen rakastaa heitä. En halua antaa periksi ja erota. Eipä sillä että eroaminen olisi muutenkin käynyt mielessä, yhteiseloa kohta 19 vuotta.
[/quote]
Voi kuule, varmaan suurin osa "haluaisi" rakastaa, mutta kun ne asiat ei aina ole niin yksinkertaisia. Ja se ei riitä jos toinen vain haluaa yrittää mutta toinen on jo luovuttanut.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:56"]
Olen taas täysin eri mieltä, pitkässä parisuhteessa pitää tehdä töitä sen eteen, jotta suhde säilyy hyvänä. Säilyy kyllä muuten, mutta "laatu" voi heiketä.
Moni ei tätä ymmärrä, senhän erotilastotkin todistaa. Eikä osata erotakaan oikein.
[/quote]
no kerro mitä ne työt on!
[/quote]
No esim. se yhteisen ajan järjestäminen, itsestään huolen pitäminen niin ulkoisesti kuin sisäisesti, laadukkaan kommunikaation ylläpitäminen, seksielämän pitäminen mielenkiintoisena ja vaihtelevana, tehtävä pieniä asioita joista puoliso tulee onnelliseksi, "päivitettävä" tulevaisuudensuunnitelmia jne.
Kuulostaa varmaan tosi simppeliltä, mutta IRL kun pitää hoitaa työt, lapset, opiskelut, kotityöt ja kaikki normaali elämä, niin hupsanssaa kun huomataan että nuo on kaikki jääneet tekemättä...
[/quote]
On se surkeaa, jos yhteinen aika ja seksi ja juttelu on työtä.
Me olemme vain eläneet ja nauttineet perheestä ja toisista. Avioliittoa takana 21 vuotta ja hyvää elämää vietämme vieläkin. Sinä päivänä, kun yhteinen aika miehen kanssa alkaa tuntua siltä, että pitää palkkaa saada, otan eron
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:30"]
En minäkään tunne termiä 'työ' tutuksi kun parisuhteesta puhutaan. Ollaan tätä joskus miehen kanssa pohdittu, ja tultu siihen tulokseen että haluaminen on tärkeämpää. Minä haluan rakastaa miestäni ja lapsiani, ja vaikka vastoinkäymisiä välillä olisikin, niin haluan edelleen rakastaa heitä. En halua antaa periksi ja erota. Eipä sillä että eroaminen olisi muutenkin käynyt mielessä, yhteiseloa kohta 19 vuotta.
[/quote]
Voi kuule, varmaan suurin osa "haluaisi" rakastaa, mutta kun ne asiat ei aina ole niin yksinkertaisia. Ja se ei riitä jos toinen vain haluaa yrittää mutta toinen on jo luovuttanut.
[/quote]Niin, meidän tapauksessa molemmat ajattelevat samalla tavalla ja kumpikin haluaa rakastaa ja olla yhdessä. Yksipuolinen haluaminen ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:56"]
Olen taas täysin eri mieltä, pitkässä parisuhteessa pitää tehdä töitä sen eteen, jotta suhde säilyy hyvänä. Säilyy kyllä muuten, mutta "laatu" voi heiketä.
Moni ei tätä ymmärrä, senhän erotilastotkin todistaa. Eikä osata erotakaan oikein.
[/quote]
no kerro mitä ne työt on!
[/quote]
No esim. se yhteisen ajan järjestäminen, itsestään huolen pitäminen niin ulkoisesti kuin sisäisesti, laadukkaan kommunikaation ylläpitäminen, seksielämän pitäminen mielenkiintoisena ja vaihtelevana, tehtävä pieniä asioita joista puoliso tulee onnelliseksi, "päivitettävä" tulevaisuudensuunnitelmia jne.
Kuulostaa varmaan tosi simppeliltä, mutta IRL kun pitää hoitaa työt, lapset, opiskelut, kotityöt ja kaikki normaali elämä, niin hupsanssaa kun huomataan että nuo on kaikki jääneet tekemättä...
[/quote]
On se surkeaa, jos yhteinen aika ja seksi ja juttelu on työtä.
Me olemme vain eläneet ja nauttineet perheestä ja toisista. Avioliittoa takana 21 vuotta ja hyvää elämää vietämme vieläkin. Sinä päivänä, kun yhteinen aika miehen kanssa alkaa tuntua siltä, että pitää palkkaa saada, otan eron
[/quote]
Teillä on sitten hyvin asiat, ole onnellinen. Kaikilta se ei suju niin luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:05"]
Toiset kokee työksi sen, että käydään yhdessä syömässä tai että lähdetään yhdessä hotellilomalle. Me vaan päätetään, että ei jaksa tehdä ruokaa, lähdetään syömään. Tai että lähdetään johonkin pienelle matkalle. En minä sitä osaa työksi kokea. Silloin, kun lapset olivat pieniä, ei ollut oikein tukiverkkoja, kun äitini kuoli lasten ollessa ihan pieniä ja anopilla alkoholiongelma ja kaikki muutenkin kaukana. Ei päästy ilman lapsia mihinkään. Yhä vain ollaan onnellisesti naimisissa. Iltaisin käperryttiin sohvalle katsomaan telkkaria tai käytiin luonnossa ja otettiin lapset mukaan. Nämä jutut olivat meille nautintoa, ei työtä. Mielestäni parisuhteessa on jotain vialla, jos yhteinen aika on "työtä".
[/quote]
Ilmeisesti vihaat intohimoisesti työtäsi? Kaikille työ ei sanana ole noin negatiivisesti latautunut. Ymmärrätkö paremmin, jos sanon, että tehdään "asioita" parisuhteen eteen? Ja vaikka jossain vaiheessa suhde saattaisi edetä mukavasti vapaaliidolla vuosia, joskus eteen voi tulla kriisejä syystä x. Silloin pitää tehdä erityisesti asioita suhteen eteen. Ei se muuten kestä.
Suhteessa 11 vuotta.
[/quote]
ihan täysin samaa mieltä olen! Suhteessa 17 vuotta. Alussa meni kyllä " omalla painollaan", mutta kyllä ne "työläimmät" vuodet ovat olleet 13 ja 16. Nyt taas yhteiselämä sujuu, mutta viime vuosi tehtiin töitä tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän tämäkin ketju kertoo jo itsessään sitä karua faktaa että suuri osa parisuhteessa elävistä kuvittelee että parisuhteen tulisi olla aina kivaa, nautinnollista ja pilvenhattaroita, nallekarkkeja ja vaaleanpunaisia unelmia.
Ja jos se ei ole, niin kuuluu erota. Surullista oikeastaan.
Parisuhdetta takana kohta 16v. Ja töitä on tehty kumpikin tämän eteen. Joku voi olla sitä mieltä että olisi kannattanut erota, mä itse uskon että silloin olisi molemmat jääty eroamiskierteeseen jo tuolloin 6v sitten, eli uudet suhteet olisivat kestäneet hetken ja heti vaikeuksien jatkuvassa olisi erottu uudestaan. Kaikki tämä tilanteessa jossa kuitenkin rakastetaan yhä toisiamme.
Meillä ekat 10v meni ilman että tarvi tehdä töitä, syystä että elämä oli muuten helppoa. Ekat 5v ilman lapsia, molemmilla hyvät työt ja kivat harrastukset, asuttiin parissa vieraassa maassa jne. Seuraavan 5v aikana tuli kaksi lasta, hyvät tukiverkostot ja helpot lapset. Parisuhdeaikaa löytyi ihan luonnostaan.
Sitten seuraavan kahden vuoden aikana tuli kaksi lasta lisää, yksi lapsi ja pari muuta läheistä kuoli, yksi lapsista osoittautui vammaiseksi, työkuviot muuttuivat hankalammiksi ja stressaavammiksi samalla kun kotiarki vei enemmän voimia ja tukiverkosto katosi. Meillä oli tuuria jos saatiin nukkua yössä se 2-4h eli väsymys painoi molempia, taloudellinen stressi ja surutyöt mille olisi pitänyt löytää aikaa. Yksinäisyys ja kaikkineen syyllisyydentunne siitä ettei me vanhempina pystytä tarjoamaan lapsille sitä mitä nämä kaipaavat.
En vieläkään sano että ravintolassa käyminen miehen kanssa olisi ollut työtä, mutta käytännössä sitä muuta työtä oli ympärillä niin paljon ettei tuollaiseen enää löytynyt aikaa eikä voimia. Pari vuotta jatkui vielä tätä raskasta elämäntilannetta ennen kuin alkoi helpottaa. Tuolloin olisi ollut helppo erota kun kaikki ärsytti ja väsytti, kuitenkin kumpikin koettiin tahoillamme että rakastetaan toisiamme silti ja halutaan takaisin se suhde mitä meillä kerkesi 10v ajan olemaan.
Se työ oli juuri sitä mitä täällä on aiemmin kuvattu. Että oman väsymyksen ja ahdistuksen keskellä muistaa sen toisen ja pyrkiä huomioimaan tätä, työstää omia tunteitaan, pyrkii arjen keskeltä löytämään sitä aikaa parisuhteelle. Jättää turhat ärsyynnykset huomioimatta. Pikkuhiljaa se auttoi ja elämäntilanteen helpotuttua ollaan saatu nauttia myös siitä kahdenkeskeisestä ajasta kunnolla. Ei elämä nytkään helppoa ole, mutta ollaan löydetty taas toisemme ja saadaan voimaa tästä suhteesta. Jaksetaan uskoa tulevaan ja tehdään sen eteen töitä, niin parisuhteessa kuin muissakin asioissa.
Jos tosissaan oltaisiin noina rankkoina vuosina todettu että suhde on kuin vanha auto mistä kannattaa hommautua eroon sen sijaan että sitä kunnostaa, en tiedä missä vaiheessa olisi kumpikaan meistä löytänyt sen suhteen minkä eteen ei tarvi tehdä töitä. Ehkä siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 19:31"]
No kyllähän tämäkin ketju kertoo jo itsessään sitä karua faktaa että suuri osa parisuhteessa elävistä kuvittelee että parisuhteen tulisi olla aina kivaa, nautinnollista ja pilvenhattaroita, nallekarkkeja ja vaaleanpunaisia unelmia.
Ja jos se ei ole, niin kuuluu erota. Surullista oikeastaan.
[/quote] Mistä näin nasevasti päättelit? Pitkien suhteiden kestostako? T33
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:35"]
Ap jatkaa.
ymmärtän hyvin, että parsuhteessa pitää tehdä töitä itsensä kanssa. Kriisissä sitä itsensä kanssa tekee töitä, sillä eihän toista voi muuttaa. Ja itsensä kanssa sitä kamppailee, että jaksaa osittaa empatiaa, vaikka ei huvittaisi.
Mutta eihän se työ ole parisuhteen eteen tehtyä työtä, vaan itsensä kanssa tehtyä työtä!
[/quote]
No jos molemmat parisuhteen osalliset tekevät töitä itsensä kanssa tajuten, että elämän eri tilanteissa on kysyttävä toisen mielipidettä, kuunneltava ja joustettava, niin yhteiseksi hyväksi tämä "työ" taatusti koituu.
On oltava puolin ja toisin valmis kasvuun ja muutoksiin ja osattava ja haluttava tarpeen vaatiessa laittaa itsensä kakkossijalle parisuhteessa. Esim. puolison työn perässä muuttaminen on aika rassaavaa, jos vielä joutuu luopumaan itselleen tärkeistä asioista. Nuorallatanssia, sitähän tämä elämä on. t: 30 vuoden parisuhde takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:12"]
Parisuhdetta takana kohta 16v. Ja töitä on tehty kumpikin tämän eteen. Joku voi olla sitä mieltä että olisi kannattanut erota, mä itse uskon että silloin olisi molemmat jääty eroamiskierteeseen jo tuolloin 6v sitten, eli uudet suhteet olisivat kestäneet hetken ja heti vaikeuksien jatkuvassa olisi erottu uudestaan. Kaikki tämä tilanteessa jossa kuitenkin rakastetaan yhä toisiamme.
Meillä ekat 10v meni ilman että tarvi tehdä töitä, syystä että elämä oli muuten helppoa. Ekat 5v ilman lapsia, molemmilla hyvät työt ja kivat harrastukset, asuttiin parissa vieraassa maassa jne. Seuraavan 5v aikana tuli kaksi lasta, hyvät tukiverkostot ja helpot lapset. Parisuhdeaikaa löytyi ihan luonnostaan.
Sitten seuraavan kahden vuoden aikana tuli kaksi lasta lisää, yksi lapsi ja pari muuta läheistä kuoli, yksi lapsista osoittautui vammaiseksi, työkuviot muuttuivat hankalammiksi ja stressaavammiksi samalla kun kotiarki vei enemmän voimia ja tukiverkosto katosi. Meillä oli tuuria jos saatiin nukkua yössä se 2-4h eli väsymys painoi molempia, taloudellinen stressi ja surutyöt mille olisi pitänyt löytää aikaa. Yksinäisyys ja kaikkineen syyllisyydentunne siitä ettei me vanhempina pystytä tarjoamaan lapsille sitä mitä nämä kaipaavat.
En vieläkään sano että ravintolassa käyminen miehen kanssa olisi ollut työtä, mutta käytännössä sitä muuta työtä oli ympärillä niin paljon ettei tuollaiseen enää löytynyt aikaa eikä voimia. Pari vuotta jatkui vielä tätä raskasta elämäntilannetta ennen kuin alkoi helpottaa. Tuolloin olisi ollut helppo erota kun kaikki ärsytti ja väsytti, kuitenkin kumpikin koettiin tahoillamme että rakastetaan toisiamme silti ja halutaan takaisin se suhde mitä meillä kerkesi 10v ajan olemaan.
Se työ oli juuri sitä mitä täällä on aiemmin kuvattu. Että oman väsymyksen ja ahdistuksen keskellä muistaa sen toisen ja pyrkiä huomioimaan tätä, työstää omia tunteitaan, pyrkii arjen keskeltä löytämään sitä aikaa parisuhteelle. Jättää turhat ärsyynnykset huomioimatta. Pikkuhiljaa se auttoi ja elämäntilanteen helpotuttua ollaan saatu nauttia myös siitä kahdenkeskeisestä ajasta kunnolla. Ei elämä nytkään helppoa ole, mutta ollaan löydetty taas toisemme ja saadaan voimaa tästä suhteesta. Jaksetaan uskoa tulevaan ja tehdään sen eteen töitä, niin parisuhteessa kuin muissakin asioissa.
Jos tosissaan oltaisiin noina rankkoina vuosina todettu että suhde on kuin vanha auto mistä kannattaa hommautua eroon sen sijaan että sitä kunnostaa, en tiedä missä vaiheessa olisi kumpikaan meistä löytänyt sen suhteen minkä eteen ei tarvi tehdä töitä. Ehkä siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia?
[/quote]
Kiitos kun jaoit tarinasi. Aivan ihana, parasta mitä olen ikinä palstalta lukenut. Toivottavasti hörhötkin lukevat ajatuksella (anteeksi sana hörhö, en nyt keksinyt parempaakaan).
Mitäköhän tuolla hörhöllä tarkoitettiin, ei oikein auennut? Omalla kohdalla on kovasti auttanut Sen Oikean löytyminen, siinä ei töitä juurikaan tarvita ja tahtominenkin tapahtuu itsestään. T:33
Me tehtiin eksän kanssa "töitä" parisuhteen eteen. Yhteiset illat olivat väkinäisiä eikä seksikään houkutellut. Aina puhuttiin, että nyt aletaan käydä vaikka ulkona syömässä niin johan meininki paranee. Ei parantunut, koska siellä ravintolassa huomattiin vain, että eihän meillä ole enää mitään puhuttavaa. Ollaan puhuttu meidän suhteesta loputtomasti, siis aivan mielettömän paljon.
15 ja 24, olen kanssanne samaa mieltä. Lisäksi onnellisuuden ylläpitäminen, sen eteen pitää nähdä vaivaa/ tehdä työtä. Kuinka ajattelen puolisostani, haluanko nähdä vain viat ja virheet vai keskitynkö siihen mikä tuottaa iloa tai missä toinen on hyvä. Kohtelenko puolisoani arvostavasti, puhuttelenko kunnioittavasti. Päivittäin tapahtuvia tietoisia valintoja jotka ylläpitävät onnellisuutta. Ja suukko töihin lähtiessä pitää parisuhteen läheisenä.
Ainakin siitä asti esim.illallinen on vaatinut työtä kun on lapsia saatu. Silloin sitä seksiä ei harrasteta tuosta vaan tai illalliselle lähdetä yhtäkkiä.
Olen kanssa aina ihmetellyt samaa, samoin kuin tahdon asia, että miten parisuhde on tahdon asia. T: suhteessa 18v