Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
INFJ, kerro itsestäsi ja elämästäsi
Te Myers-Briggississä tuon tuloksen saaneet, kertokaa itsestänne. Mitä teette työksenne ja millaisia ovat kiinnostuksenkohteenne? Koetteko olevanne herkkiä? Millaisia ihmissuhteenne ovat? Oletteko törmänneet tosielämässä muihin saman tyypin edustajiin?
Itse olen saanut tulokseksi tuon kyseisen kirjainyhdistelmän. Tiedostan toki, että ihminen on monimutkainen olio eikä persoonallisuustestin tulos kerro kaikkea ihmisestä. Tästäkin huolimatta netistä löytämäni INFJ:n tyyppikuvaukset kuvaavat minua erittäin hyvin. Oikeassa elämässä en ole tainnut saman tyypin edustajiin törmätä, netissä kylläkin muutamiin ja tv-sarjoista luulen bonganneeni muutamia hahmoja, joihin tyypin kuvaus sopii.
Kommentit (193)
Jos INFJ jotain lupaa, niin sen myös pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt ihmiset oikeasti uskoko noin sokeasti johonkin leikkimieliseen testiin. Psykologit lähinnä naureskelevat koko Myers-Briggs -touhulle. https://www.hs.fi/nyt/art-2000005108680.html
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että moni ratkaisija ja sotasankari on ollut INFJ.
Ne osaa laskea skenaariot ja arvaa jotenkin tulevan. Ne ei edes itse tiedä miten sen tekee.
Tiukassa paikassa näistä ihmisistä nousee jotain pelottavaa.
Tuo saattanee pitää paikkansa. Olen lukenut veteraanien kertomuksia sodasta. Kesken taistelun näille miehille on saattanut tulla jokin selittämätön tunne, että pitää siirtyä johonkin. Ovat sitten tehneet näin ja hetken kuluttua on kranaatti tmv osunut siihen missä hetki sitten olivat. Sodasta on varmasti selviytynyt paljon tätä persoonallisuustyyppiä.
Nämä on niitä, jotka ei kaveria jätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että moni ratkaisija ja sotasankari on ollut INFJ.
Ne osaa laskea skenaariot ja arvaa jotenkin tulevan. Ne ei edes itse tiedä miten sen tekee.
Tiukassa paikassa näistä ihmisistä nousee jotain pelottavaa.Tuo saattanee pitää paikkansa. Olen lukenut veteraanien kertomuksia sodasta. Kesken taistelun näille miehille on saattanut tulla jokin selittämätön tunne, että pitää siirtyä johonkin. Ovat sitten tehneet näin ja hetken kuluttua on kranaatti tmv osunut siihen missä hetki sitten olivat. Sodasta on varmasti selviytynyt paljon tätä persoonallisuustyyppiä.
Nämä on niitä, jotka ei kaveria jätä.
Ja nämä estetiikkaa rakastavat tekivät upeita puhdetöitä korsussa. Syntyi koristeellisia peilinkehyksiä ja korurasioita rakkaille.
Jännä lukea täältä teidän kuvailuja, koska itsekin olen useasti saanut tulokseksi INFJ-persoonallisuuden.
Erityisen vahvana itselläni on tunne etten kuulu mihinkään ja ihmiset tuntevat olonsa jokseenkin kiusaantuneeksi seurassani. Minulla on yksi ihminen, joka on hyvin samanlainen itseni kanssa ja hän onkin rakas ystävä.
Olen introvertti. Haluaisin hirveästi suunnitella tapahtumia, illanistujaisia, peli-iltoja jne, mutta sitten en jaksaisi seurustella ja olla läsnä tilanteessa vaan väsynyt hyvin herkästi ja tarvitsen omaa tilaa, että pääsen jälleen "latautumaan".
Olen hyvin luotettava ja jos jotain lupaan niin se myös pitää.
En ole hyvä puhumaan kasvokkain ja koen sen epämukavaksi, jolloin saatan alkaa takelemaan sanoissani. Olen parempi kirjoittamisessa.
Jännä huomata, että meitä on näin paljon ja "livenä" ei meinaa "osua yhteen" melkein kenenkään kanssa. Toki itsekään en ole helposti lähestyttävä tai sellainen, jonka kanssa pystyy olla kovin sosiaalinen, mutta jos jonkun kanssa pääsen syvemmälle tasolle ja luonteet osuvat yhteen niin vaalin sitä tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt ihmiset oikeasti uskoko noin sokeasti johonkin leikkimieliseen testiin. Psykologit lähinnä naureskelevat koko Myers-Briggs -touhulle. https://www.hs.fi/nyt/art-2000005108680.html
Horoskooppien tasollahan nuo ovat, mutta kiva se on välillä leikkiä ja heittäytyä mukaan humpuukiin.
INFJ täälläkin. Pysähdyin taas näiden asioiden äärelle, kun on suuria elämänmuutoksia tiedossa (esikoisen syntyminen ja uudelleenkouluttautuminen).
Olen huomannut, että minulla synkkaa parhaiten INFP-ihmisten kanssa. Pidän heitä hiukan kepeämpinä ja pehmeämpinä ihmisinä kuin tyypillistä INFJ:tä. Toisen INFJ:n kanssa jään liian helposti puhumaan kuolemasta ja sairauksista. :D Olen iloinen siitä, että puolisoni ja lähimmät ystäväni ovat INFP-tyyppiä.
Onko teillä muilla "ongelmana" se, että liian monet hyvänpäiväntutut haluaisivat lähentyä kanssanne ystävinä? Pidän ihmisistä, mutta en jaksa ylläpitää montaa ns. vakavaa ihmissuhdetta kerrallaan. Siksi päädyn pitämään ihmisiä käsivarren mitan päässä itsestäni, jos heidän seuransa tuntuu vähääkään painostavalta.
Entä löydättekö itsenne usein toimimasta ilmaisina terapeutteina? Mulla on parhaillaan sellainen tilanne, että useampi läheiseni on masentunut, enkä oikein jaksaisi vastata heidän tarpeisiinsa. Joskus mietin, että löytäisinpä jostain vielä yhden hyvän ystävän, jonka kanssa voisimme jutella syvällisiä, mutta jakaa kuitenkin enimmäkseen niitä positiivisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29-v. INFJ-nainen täällä. Myös mun äiti on INFJ, ja hän erakoituu ihmisistä sitä enemmän
mitä vanhemmaksi tulee...
Mies on INTJ, hän on ensimmäinen mies joka on tuntunut Näkevän mut, ymmärtää mun fiiliksiä vaikka en ymmärtäisi niitä kunnolla itse juuri siinä tilanteessa. Meillä on myös aivan täydellisesti yhteneväinen huumorintaju, sillä erotuksella että hän menee joskus hetken huumassa liian pitkälle, ja tulee sanoneeksi jotain loukkaavaa. Voidaan olla ihan hiljaa omiin mielenkiinnonkohteisiimme uppoutuneena samassa tilassa koko päivä toisinaan, ja se on aivan huippua - mun muut exät valittivat aina että olen niin etäinen. Vaikeuksia tuottaa F:n ja T:n eroavaisuudet, eli hän ei oikein ymmärrä tunteita/miten ihmiset toimivat, ja mä taas en aina haluaisi järkeistää joka asiaa kuin joku robotti.
Parhaat ystävät mulla on ENFP ja ISTJ naiset.
ENFP on ihanan tunteikas ja kepeämielinen haaveilija-toimijan yhdistelmä, mutta mua tökkii se että hän on vain pieniä hetkiä juuri mun kanssa läheinen, ja sitten voi mennä kuukausia ettei hän juuri edes laita viestiä, eli ei ole kovin stabiili ystävänä.
ISTJ on mulle läheisempi, jaetaan keskenämme kaikki asiat, hän on erittäin luotettava ja stabiili, ja antaa maailman parhaimmat järkeistetyt neuvot. Yhdessä arvostelemme muita ihmisiä, koska J :D Mutta hän on myös erittäin robottimainen mitä tulee tunneasioihin, luulee aina tietävänsä parhaiten ja on ylinegatiivinen aivan mitättömistä asioista (viimeksi kauppakeskuksen yksi lattiaosa minkä kuviointi saa hänet voimaan pahoin, jaksoi monta viikkoa jauhaa asiasta).
Kumpaakaan en ikinä vaihtaisi, saan toiselta aina sen mitä toiselta on hyvin vaikeaa saada.
Terapeutti (perheenjäsentä kohdannut vakava sairaus aiheutti mulle burnoutin, minkä jälkeen hakeuduin itse yksityiselle terapeutille) ohjasi tekemään herkkyystestin tänä vuonna, ja tulokseksi sain, että olen vahvasti erityisherkkä. Tiesin aiemmin jollain tasolla kyllä, mitä erityisherkkyys on, mutta en tunnistanut sitä itsessäni ennen kuin ulkopuolinen ihminen pystyi osoittamaan musta hyvinkin selkeitä merkkejä erityisherkkyydestä.
Mulla herkkyys näkyi lapsena äärimmäisenä ujoutena, mistä pääsin eroon sitten teininä. Itkin myös todella herkästi, mutta vain kotioloissa. Mulla oli muutama hyvä ystävä luokalla, mutta olin koko ala-asteen koulukiusattu, muut tiesivät etten uskalla sanoa vastaan. Teinistä eteenpäin sain valtavasti kavereita (nimenomaan kavereita, mulla on aina vain muutama oikeasti läheinen ystävä, enkä sen enempää halua ihmisiä lähelleni, mutta hauskanpito-seuraa on kyllä iso liuta hyvin erilaisia persoonia), ja yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat tykkäävän musta jo alusta alkaen, vaikka mä en välttämättä tykkää heistä.
Mulla on aika paljon allergioita ja lievä ISB, silmät on valonarat, saan herkästi ihottumaa, jos mua kampaa vaikka parturi liian kovaa tietystä kohtaa päänahkaa alan aivastella, en pidä vieraiden ihmisten koskettamisesta, voin pahoin haavojen jne näkemisestä, mulla on herkkä oksennusrefleksi pahoihin hajuihin (esim. pulsu samassa bussissa voi olla sietämätöntä), en pidä monista ruuista niiden tekstuurin takia, en siedä melua enkä toisaalta liian hiljaista telkkaria, en saa nukutuksi jos mistään tulee kirkasta valoa tai ääniä....
Jatkan parin tunnin kuluttua.
Itse olen INFP eli "sovittelija". Testi tehty monta kertaa ja aina sama tulos. Joskus koulussakin tein uudestaan "huolimattomasti" ja sama lopputulos. Itse olen ainakin ollut aika vaikeuksissa elämässäni ja ihmiset "jyräävät" minut. Olen aika empaattinen ihminen. Se kuvaus sopii ihan täysin minuun. Monesti olen jossain ihan "omassa" maailmassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein taas ihan huviksena ja se sama INFP taas sieltä tuli. Ja tämä viestiin 134
INFJ 29-v jatkaa:
Mulla ja mun INFJ äidillä on kummallakin sama juttu, eli joskus epämääräisen liikutuksen takia tulee hyvin herkästi kyyneleet. Mikään itkupilli en kuitenkaan koe olevani, mutta herkistyn todella helposti esim. elokuvan kohtauksesta. Varsinaista itkuitkua jonkin oman asiani vuoksi itken hyvin harvoin, paljon useammin liikutun muiden asioista, herkästä musiikista tms.
Mulla kestää kauan päästää muita ihmisiä lähelle. Esim. uudessa työpaikassa, vaikka elän ihan normaalia elämää eikä mulla ole mitään salattavaa tai häpeiltävää, en halua kertoa muille yksityiskohtaisesti itsestäni. Voin kertoa että mulla on mies, lemmikki, asun kaupunginosassa X jne. Mutta en halua kertoa mitä kaikkea tein viikonloppuna, mitä bändiä menen seuraavaksi katsomaan, mitä harrastan jne. Pyrin muutenkin pitämään työelämän ja vapaa-ajan erillään, en halua hengailla työkavereiden kanssa työajan ulkopuolella, ja on aika ahdistavaa hyväksyä työkaverin Fb-pyyntö. En mielellään mene edes tykypäiviin, pikkujouluihin jne.
En oikein osaa tarkkaan eritellä miksi näin on. En vain luota ihmisiin kovin helposti, en halua pettyä, en halua että minusta juorutaan, en halua että työpaikka vaarantuu vapaa-ajan draaman takia. Pidän yksityisyydestä.
Toisaalta taas, kun tapaan kerran sadassa vuodessa ihmisen joka tuntuu täysillä kolahtavan, pyrin hänen kanssaan läheiseksi hyvin äkkiä, eikä haittaa vaikka hän tietäisi elämästäni ihan kaiken. Ja sitten pyrin myös säilyttämään tämän toveruuden, ikuisesti.
Ihastun/tykästyn älykkäisiin ihmisiin, joilla on pohjaton tiedonjano ja nopeat hoksottimet, mustaa huumoria unohtamatta. Lukutoukkiin, jotka kuuntelevat musiikkia millä on sanoma, ja katsovat dokkareita ja taide-elokuvia. Reppureissaajiin joiden kanssa voi puhua niin päivän polttavista uutisotsikoista kuin kuin pseudotieteellisistä teorioista. Ihmisiin, jotka pyrkivät aina uudestaan kehittämään itseään paremmiksi. Niihin, jotka kulkevat omia polkujaan muusta maailmasta välittämättä.
Kaikki eksäni tapasin netissä, mutta nykyiseeni tutustuin yhteisen kaverimme kautta. En hengaa paikoissa missä minua olisi helppo lähestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
29-v. INFJ-nainen täällä. Myös mun äiti on INFJ, ja hän erakoituu ihmisistä sitä enemmän
mitä vanhemmaksi tulee...Mies on INTJ, hän on ensimmäinen mies joka on tuntunut Näkevän mut, ymmärtää mun fiiliksiä vaikka en ymmärtäisi niitä kunnolla itse juuri siinä tilanteessa. Meillä on myös aivan täydellisesti yhteneväinen huumorintaju, sillä erotuksella että hän menee joskus hetken huumassa liian pitkälle, ja tulee sanoneeksi jotain loukkaavaa. Voidaan olla ihan hiljaa omiin mielenkiinnonkohteisiimme uppoutuneena samassa tilassa koko päivä toisinaan, ja se on aivan huippua - mun muut exät valittivat aina että olen niin etäinen. Vaikeuksia tuottaa F:n ja T:n eroavaisuudet, eli hän ei oikein ymmärrä tunteita/miten ihmiset toimivat, ja mä taas en aina haluaisi järkeistää joka asiaa kuin joku robotti.
Parhaat ystävät mulla on ENFP ja ISTJ naiset.
ENFP on ihanan tunteikas ja kepeämielinen haaveilija-toimijan yhdistelmä, mutta mua tökkii se että hän on vain pieniä hetkiä juuri mun kanssa läheinen, ja sitten voi mennä kuukausia ettei hän juuri edes laita viestiä, eli ei ole kovin stabiili ystävänä.
ISTJ on mulle läheisempi, jaetaan keskenämme kaikki asiat, hän on erittäin luotettava ja stabiili, ja antaa maailman parhaimmat järkeistetyt neuvot. Yhdessä arvostelemme muita ihmisiä, koska J :D Mutta hän on myös erittäin robottimainen mitä tulee tunneasioihin, luulee aina tietävänsä parhaiten ja on ylinegatiivinen aivan mitättömistä asioista (viimeksi kauppakeskuksen yksi lattiaosa minkä kuviointi saa hänet voimaan pahoin, jaksoi monta viikkoa jauhaa asiasta).Kumpaakaan en ikinä vaihtaisi, saan toiselta aina sen mitä toiselta on hyvin vaikeaa saada.
Terapeutti (perheenjäsentä kohdannut vakava sairaus aiheutti mulle burnoutin, minkä jälkeen hakeuduin itse yksityiselle terapeutille) ohjasi tekemään herkkyystestin tänä vuonna, ja tulokseksi sain, että olen vahvasti erityisherkkä. Tiesin aiemmin jollain tasolla kyllä, mitä erityisherkkyys on, mutta en tunnistanut sitä itsessäni ennen kuin ulkopuolinen ihminen pystyi osoittamaan musta hyvinkin selkeitä merkkejä erityisherkkyydestä.
Mulla herkkyys näkyi lapsena äärimmäisenä ujoutena, mistä pääsin eroon sitten teininä. Itkin myös todella herkästi, mutta vain kotioloissa. Mulla oli muutama hyvä ystävä luokalla, mutta olin koko ala-asteen koulukiusattu, muut tiesivät etten uskalla sanoa vastaan. Teinistä eteenpäin sain valtavasti kavereita (nimenomaan kavereita, mulla on aina vain muutama oikeasti läheinen ystävä, enkä sen enempää halua ihmisiä lähelleni, mutta hauskanpito-seuraa on kyllä iso liuta hyvin erilaisia persoonia), ja yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat tykkäävän musta jo alusta alkaen, vaikka mä en välttämättä tykkää heistä.
Mulla on aika paljon allergioita ja lievä ISB, silmät on valonarat, saan herkästi ihottumaa, jos mua kampaa vaikka parturi liian kovaa tietystä kohtaa päänahkaa alan aivastella, en pidä vieraiden ihmisten koskettamisesta, voin pahoin haavojen jne näkemisestä, mulla on herkkä oksennusrefleksi pahoihin hajuihin (esim. pulsu samassa bussissa voi olla sietämätöntä), en pidä monista ruuista niiden tekstuurin takia, en siedä melua enkä toisaalta liian hiljaista telkkaria, en saa nukutuksi jos mistään tulee kirkasta valoa tai ääniä....Jatkan parin tunnin kuluttua.
J-aspekti ei tarkoita tuomitsevuutta vaan pyrkimystä järjestelmällisyyteen ja suunnitelmallisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
29-v. INFJ-nainen täällä. Myös mun äiti on INFJ, ja hän erakoituu ihmisistä sitä enemmän
mitä vanhemmaksi tulee...Mies on INTJ, hän on ensimmäinen mies joka on tuntunut Näkevän mut, ymmärtää mun fiiliksiä vaikka en ymmärtäisi niitä kunnolla itse juuri siinä tilanteessa. Meillä on myös aivan täydellisesti yhteneväinen huumorintaju, sillä erotuksella että hän menee joskus hetken huumassa liian pitkälle, ja tulee sanoneeksi jotain loukkaavaa. Voidaan olla ihan hiljaa omiin mielenkiinnonkohteisiimme uppoutuneena samassa tilassa koko päivä toisinaan, ja se on aivan huippua - mun muut exät valittivat aina että olen niin etäinen. Vaikeuksia tuottaa F:n ja T:n eroavaisuudet, eli hän ei oikein ymmärrä tunteita/miten ihmiset toimivat, ja mä taas en aina haluaisi järkeistää joka asiaa kuin joku robotti.
Parhaat ystävät mulla on ENFP ja ISTJ naiset.
ENFP on ihanan tunteikas ja kepeämielinen haaveilija-toimijan yhdistelmä, mutta mua tökkii se että hän on vain pieniä hetkiä juuri mun kanssa läheinen, ja sitten voi mennä kuukausia ettei hän juuri edes laita viestiä, eli ei ole kovin stabiili ystävänä.
ISTJ on mulle läheisempi, jaetaan keskenämme kaikki asiat, hän on erittäin luotettava ja stabiili, ja antaa maailman parhaimmat järkeistetyt neuvot. Yhdessä arvostelemme muita ihmisiä, koska J :D Mutta hän on myös erittäin robottimainen mitä tulee tunneasioihin, luulee aina tietävänsä parhaiten ja on ylinegatiivinen aivan mitättömistä asioista (viimeksi kauppakeskuksen yksi lattiaosa minkä kuviointi saa hänet voimaan pahoin, jaksoi monta viikkoa jauhaa asiasta).Kumpaakaan en ikinä vaihtaisi, saan toiselta aina sen mitä toiselta on hyvin vaikeaa saada.
Terapeutti (perheenjäsentä kohdannut vakava sairaus aiheutti mulle burnoutin, minkä jälkeen hakeuduin itse yksityiselle terapeutille) ohjasi tekemään herkkyystestin tänä vuonna, ja tulokseksi sain, että olen vahvasti erityisherkkä. Tiesin aiemmin jollain tasolla kyllä, mitä erityisherkkyys on, mutta en tunnistanut sitä itsessäni ennen kuin ulkopuolinen ihminen pystyi osoittamaan musta hyvinkin selkeitä merkkejä erityisherkkyydestä.
Mulla herkkyys näkyi lapsena äärimmäisenä ujoutena, mistä pääsin eroon sitten teininä. Itkin myös todella herkästi, mutta vain kotioloissa. Mulla oli muutama hyvä ystävä luokalla, mutta olin koko ala-asteen koulukiusattu, muut tiesivät etten uskalla sanoa vastaan. Teinistä eteenpäin sain valtavasti kavereita (nimenomaan kavereita, mulla on aina vain muutama oikeasti läheinen ystävä, enkä sen enempää halua ihmisiä lähelleni, mutta hauskanpito-seuraa on kyllä iso liuta hyvin erilaisia persoonia), ja yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat tykkäävän musta jo alusta alkaen, vaikka mä en välttämättä tykkää heistä.
Mulla on aika paljon allergioita ja lievä ISB, silmät on valonarat, saan herkästi ihottumaa, jos mua kampaa vaikka parturi liian kovaa tietystä kohtaa päänahkaa alan aivastella, en pidä vieraiden ihmisten koskettamisesta, voin pahoin haavojen jne näkemisestä, mulla on herkkä oksennusrefleksi pahoihin hajuihin (esim. pulsu samassa bussissa voi olla sietämätöntä), en pidä monista ruuista niiden tekstuurin takia, en siedä melua enkä toisaalta liian hiljaista telkkaria, en saa nukutuksi jos mistään tulee kirkasta valoa tai ääniä....Jatkan parin tunnin kuluttua.
J-aspekti ei tarkoita tuomitsevuutta vaan pyrkimystä järjestelmällisyyteen ja suunnitelmallisuuteen.
En oikeastaan tarkoita tällä tuomitsevuutta, vaan juuri sitä että meillä on samanlainen käsitys siitä "miten asioiden kuuluisi mennä/olla" eli esim juuri aikataulutus, muiden huomioiminen jne :) Eli kun joku poikkeaa tästä, alamme jupista keskenämme että mitäs tämmöinen on. Joo, onhan se tuomitsevaakin, mutta ei yksistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
29-v. INFJ-nainen täällä. Myös mun äiti on INFJ, ja hän erakoituu ihmisistä sitä enemmän
mitä vanhemmaksi tulee...Mies on INTJ, hän on ensimmäinen mies joka on tuntunut Näkevän mut, ymmärtää mun fiiliksiä vaikka en ymmärtäisi niitä kunnolla itse juuri siinä tilanteessa. Meillä on myös aivan täydellisesti yhteneväinen huumorintaju, sillä erotuksella että hän menee joskus hetken huumassa liian pitkälle, ja tulee sanoneeksi jotain loukkaavaa. Voidaan olla ihan hiljaa omiin mielenkiinnonkohteisiimme uppoutuneena samassa tilassa koko päivä toisinaan, ja se on aivan huippua - mun muut exät valittivat aina että olen niin etäinen. Vaikeuksia tuottaa F:n ja T:n eroavaisuudet, eli hän ei oikein ymmärrä tunteita/miten ihmiset toimivat, ja mä taas en aina haluaisi järkeistää joka asiaa kuin joku robotti.
Parhaat ystävät mulla on ENFP ja ISTJ naiset.
ENFP on ihanan tunteikas ja kepeämielinen haaveilija-toimijan yhdistelmä, mutta mua tökkii se että hän on vain pieniä hetkiä juuri mun kanssa läheinen, ja sitten voi mennä kuukausia ettei hän juuri edes laita viestiä, eli ei ole kovin stabiili ystävänä.
ISTJ on mulle läheisempi, jaetaan keskenämme kaikki asiat, hän on erittäin luotettava ja stabiili, ja antaa maailman parhaimmat järkeistetyt neuvot. Yhdessä arvostelemme muita ihmisiä, koska J :D Mutta hän on myös erittäin robottimainen mitä tulee tunneasioihin, luulee aina tietävänsä parhaiten ja on ylinegatiivinen aivan mitättömistä asioista (viimeksi kauppakeskuksen yksi lattiaosa minkä kuviointi saa hänet voimaan pahoin, jaksoi monta viikkoa jauhaa asiasta).Kumpaakaan en ikinä vaihtaisi, saan toiselta aina sen mitä toiselta on hyvin vaikeaa saada.
Terapeutti (perheenjäsentä kohdannut vakava sairaus aiheutti mulle burnoutin, minkä jälkeen hakeuduin itse yksityiselle terapeutille) ohjasi tekemään herkkyystestin tänä vuonna, ja tulokseksi sain, että olen vahvasti erityisherkkä. Tiesin aiemmin jollain tasolla kyllä, mitä erityisherkkyys on, mutta en tunnistanut sitä itsessäni ennen kuin ulkopuolinen ihminen pystyi osoittamaan musta hyvinkin selkeitä merkkejä erityisherkkyydestä.
Mulla herkkyys näkyi lapsena äärimmäisenä ujoutena, mistä pääsin eroon sitten teininä. Itkin myös todella herkästi, mutta vain kotioloissa. Mulla oli muutama hyvä ystävä luokalla, mutta olin koko ala-asteen koulukiusattu, muut tiesivät etten uskalla sanoa vastaan. Teinistä eteenpäin sain valtavasti kavereita (nimenomaan kavereita, mulla on aina vain muutama oikeasti läheinen ystävä, enkä sen enempää halua ihmisiä lähelleni, mutta hauskanpito-seuraa on kyllä iso liuta hyvin erilaisia persoonia), ja yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat tykkäävän musta jo alusta alkaen, vaikka mä en välttämättä tykkää heistä.
Mulla on aika paljon allergioita ja lievä ISB, silmät on valonarat, saan herkästi ihottumaa, jos mua kampaa vaikka parturi liian kovaa tietystä kohtaa päänahkaa alan aivastella, en pidä vieraiden ihmisten koskettamisesta, voin pahoin haavojen jne näkemisestä, mulla on herkkä oksennusrefleksi pahoihin hajuihin (esim. pulsu samassa bussissa voi olla sietämätöntä), en pidä monista ruuista niiden tekstuurin takia, en siedä melua enkä toisaalta liian hiljaista telkkaria, en saa nukutuksi jos mistään tulee kirkasta valoa tai ääniä....Jatkan parin tunnin kuluttua.
J-aspekti ei tarkoita tuomitsevuutta vaan pyrkimystä järjestelmällisyyteen ja suunnitelmallisuuteen.
En oikeastaan tarkoita tällä tuomitsevuutta, vaan juuri sitä että meillä on samanlainen käsitys siitä "miten asioiden kuuluisi mennä/olla" eli esim juuri aikataulutus, muiden huomioiminen jne :) Eli kun joku poikkeaa tästä, alamme jupista keskenämme että mitäs tämmöinen on. Joo, onhan se tuomitsevaakin, mutta ei yksistään.
Ai joo, kiitos selvennyksestä.
Vierailija kirjoitti:
INFJ on kaikkein harvinaisin tyyppi. Siinä on jotain erityistä.
Jollain tavoin ristiriitaistakin ja jopa äärimmäisyyksiin menevää.Kyseessä on aistillinen nautiskelija, joka tarkoin tuntosarvin tarkkailee ympäristöään, mutta myös aktiivinen toimija, joka nostaa päätään, kun muut luovuttaa.
Tämä hahmo vetää tekemisensä viimeiseen hengenvetoon omien arvojensa puolesta.
Häneen voi aina luottaa.Älä koskaan uhkaa INFJ:n lähimmäisiä.
Kuten moni muukin, tunnistan itseni hyvin. En vain uskonut, että "meitä" on näin paljon, en ole törmännyt. Ristiriitaisuus on totta, teen asiat 0 tai 100%, välimaastoon on vaikea taipua :) Olen siis laiska, mutta sinnikäs jos asia merkitsee. Muiden puolesta annan 100 ja nautinkin työstäni auttajana ja ongelmanratkaisijana, vaikka olenkin introvertti. Muistini ja vaistoni ovat tehokkaita työkaluja.
Tuosta "selvänäköisyydestä": ovatko muut hyviä löytämään muidenkin tavaroita? Sitä vaan tietää mistä ne voisivat löytyä, vaikkei itse ole niihin koskenut. Ja siellähän ne ovat, aika randompaikoissakin. Pystyy ikäänkuin jäljittämään tapahtumaketjun tai jotain :)
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:49"]
Vähän vaikea kirjoittaa mäin lyhyesti :-). Minut on kolmesti virallisesti testattu, mutta en ole millään ulottuvuudella kovinkaan ääripäässä, vaan lähempänä janan puoliväliä.
Mieheni on sitä mieltä, että olen herkkä, itse en niinkään ajattele. Kyllähän minä itken, mutta sitten asia on hoidettu.
olen amk- ope. Laiska ja nautinnonhaluinen olen. Kotityöt on minimissä. Voin hyvin vain maata ja pohtia asioita, tai vain kuunnella, mitä sisälläni tapahtuu.
puolisoni on enfj, mutta en ole monia infj:tä tavannut.
Moi! Missä voi saada ns. virallisen testin? Onko sinut testattu esim. työhönottotilanteessa?
Nettitesteistä saan yleensä INFJ, joskus INTJ. Kerran olen saanut tulokseksi ISFJ ja kerran ISTJ (mikä kuvaa minua ehkä vähiten näistä mainitsemistani). Ilmeisesti minäkään en sijoitu mihinkään ääripäihin. Kuitenkin minun kohdallani introverttius ja järjestelmällisyys ovat erittäin pysyviä ominaisuuksia, johtuen ujoudestani ja jonkinasteisesta pakko-oireisuudesta.
Itse olen kai hyvin herkkä. Tunnistan itseni jopa erityisherkkien ihmisten kuvauksista, vaikka suhtaudun siihenkin ilmiöön pienellä varauksella. Lapsena olin hyvin empaattinen ja olen sitä kai edelleenkin, tosin olen iän myötä hieman kyynistynyt.
Minäkin olen nautinnonhaluinen ja joskus laiska. Voin unelmoida tuntikausia, mutta samalla minussa on myös ylitunnollinen ja itseruoskintaan taipuva puoli, joka tavoittelee koko ajan jotain parempaa ja haluaa tehdä asiat hyvin. Olen joissain asioissa vähän epäkäytännöllinen, mutta olen opetellut ennakoimaan ja suunnittelemaan asioita järkevämmin.
Kiitos vastauksestasi. Olisi mukava lukea muidenkin mietintöjä.
Ap
Psykologian opiskelijana voin kommentoida, ettei kyseisellä testillä ole tieteellistä pohjaa. On siis yhtä luotettava kuin lehtien horoskoopit.
En tunne testin pätevyyttä, mutta miksi monikansalliset yritykset käyttäisivät "kotirouvan ja sen äidin" kuten joku sanoi kyhäämää testiä esim. tiimejä muodostaessaan?
Vierailija kirjoitti:
https://www.16personalities.com/fi
Tässä
musta tuli Aktivisti?
En koe itseäni sellaisena positiivisena ja energisenä ihmisenä????
Montako prosenttia ihmisistä on aktivisteja?
Tuo kuvaus vastasi minua ehkä nuorempana?
Nyt vanhempana ei ehkä intohimot leisku sillä tavalla..
Alue: Aihe vapaa
Jotenkin lohduttaa, etten ole ainoa, enkä omituinen - tai ainakaan huonolla tavalla.
Aina vaan tästä vetäytyvyydestä on saanut kuulla, ivailua ja moitteita. Nuorempana varsinkin en oikein osannut jutella exän siskojen kanssa. Kaikki olivat kovia puhumaan, samoin vanhemmat. Kaipasin pois tilanteesta usein ja otin sitten lehden ja aloin lukemaan. No siitäkös herttainen exä ivasi minua kaikkien kuullen. Tällaista nolaamista oli usein. Ajattelin vaan, että olen niin HUONO ja OUTO, ihan OMITUINEN kun en osaa olla, että ansaitsin kaiken sen moitteen ja ansaitsin samalla myös juopon ja väkivaltaisen miehen. Koska olin huono ihminen, enkä parempaa saisi.
Töissä on kyllä ollut samanlaista kohtelua. Eräskin kollega ajatteli varmaan kehua kun sanoi: "Sähän olet ihan kivan sosiaalinen kuitenkin". Oli varmaan ollut juttua heidän kahvipöydässään, miten en jaksa kierrellä juttelemassa kaikkien kanssa. En halunnutkaan, vaikka ujouteni oli jo karissut. Jos joku vetää veitsellä selkään, minulle se ihminen on sen jälkeen ilmaa. Pakko oli tosin töissä ollessa joissain kokouksissa sietää. Minulla oli muutama ihminen, joiden kanssa oli helppo jutella, suurimmaksi osaksi he olivat enemmän ei-niin-seurallisia kuin paikan epävirallinen "johtoryhmä". Mutta olen kyllä onnellinen, että olen päässyt jo pois työelämästä. Nyt kannattaisi unohtaa kaikki tuo nyppiminen, mitä siellä sai kestää kun ei ollut ryhmän mielestä oikeanlainen.
Olin siis toimistossa, tylsässä työssä. Haaveenani oli joskus arkeologi, mutta kun en halunnut oppikouluun, enkä myöhemminkään sitten opiskellut, se oli mahdottomuus. En ole kuitenkaan kunnianhimoinen, vaikka koulussa halusin olla luokan priimus. En tosin aina ollut. Kehotan (hyvähän se on) nuorempia kuitenkin etsiytymään alalle, johon tunnette kiinnostusta. Raskaaksi käy työelämä, jos työ ei ole yhtään mieleistä.