INFJ, kerro itsestäsi ja elämästäsi

huhuu?

INFJ-mies

Ällöttävän intuitiivinen.

Imen kaikki tunteet itseeni.

Erityisherkkä ja yliempaattinen.

Huomaan helposti, jos ihmiset valehtelevat.

Ymmärrän ihmisten tunteita jopa paremmin kuin he itse.

Vartioin omia tunteitani erittäin tarkasti.

Sukua edesmenneille hallitsijoille.

Usein tuntuu siltä, että samat asiat ovat tapahtuneet ennenkin.

Hyvä muisti ja visuaalinen kyky.

Elämä on ollut vaikeaa.

En ole jaksanut kuunnella opettajia, jotka ovat aiheuttaneet minulle traumoja lapsuudessani.

Koulut tai tittelit eivät ole koskaan kiinnostaneet, mutta olen kuitenkin korkeakoulutettu.

Opiskelin vaikeinta alaa minkä keksin ja pärjäsin hyvin.

En ole koskaan kokenut ketään minään auktoriteettina.

Ymmärrän ihan liikaa.

Ihmiset ja yhteiskunta masentavat.

En voi olla koskaan oma itseni, joudun aina vetämään roolia selviytyäkseni.

Kukaan ei tunnu ymmärtävän minua.

Ahneus, typeryys, epärehellisyys ja empatiakyvyttömyys suututtaa.

Takana on vuosikausien masentelu.

Tällä hetkellä etsin töitä ja sitten kumppania.

Vierailija kirjoitti:

INFJ-mies

Ällöttävän intuitiivinen.

Imen kaikki tunteet itseeni.

Erityisherkkä ja yliempaattinen.

Huomaan helposti, jos ihmiset valehtelevat.

Ymmärrän ihmisten tunteita jopa paremmin kuin he itse.

Vartioin omia tunteitani erittäin tarkasti.

Sukua edesmenneille hallitsijoille.

Usein tuntuu siltä, että samat asiat ovat tapahtuneet ennenkin.

Hyvä muisti ja visuaalinen kyky.

Elämä on ollut vaikeaa.

En ole jaksanut kuunnella opettajia, jotka ovat aiheuttaneet minulle traumoja lapsuudessani.

Koulut tai tittelit eivät ole koskaan kiinnostaneet, mutta olen kuitenkin korkeakoulutettu.

Opiskelin vaikeinta alaa minkä keksin ja pärjäsin hyvin.

En ole koskaan kokenut ketään minään auktoriteettina.

Ymmärrän ihan liikaa.

Ihmiset ja yhteiskunta masentavat.

En voi olla koskaan oma itseni, joudun aina vetämään roolia selviytyäkseni.

Kukaan ei tunnu ymmärtävän minua.

Ahneus, typeryys, epärehellisyys ja empatiakyvyttömyys suututtaa.

Takana on vuosikausien masentelu.

Tällä hetkellä etsin töitä ja sitten kumppania.

Nykyään mulla on kuitenkin onneksi hyvä vastustuskyky masennusta vastaan. Pidän mielen virkeänä, en jää enää murehtimaan asioita joihin en voi vaikuttaa ja olen fyysisesti huippukunnossa.

Mies on INFJ. Ihan rehellisesti todella vaikea kumppani varsinkin kun itse olen sosiaalinen. Ollaan menty aika pitkälle miehen ehdoilla sosiaalisen elämän suhteen ja itse alan ahdistua kun en saa elää oman näköistäni elämää.

Myös se, että mies pitää itseään kovin erityislaatuisena tuntuu ylimieliseltä ja jopa naiivilta. Sen perusteella on helppo sitten arvostella muita ihmisiä ja jättää tutustumatta jolloin ei koskaan selviä että aika moni muukin personaallisuustyyppi on huikea ihminen.

Ei ole tarkoitus kritisoida teitä muita, nämä ajatukset koskevat vain miestäni.

Olen sillä rajalla olenko INFJ tai INTJ. Useimmiten kuitenkin saan tulokseksi juuri INFJ. Tuntuu riippuvan vähän päivästäkin, että kumpaan tyyppiin tulos kallistuu. Muutaman kerran olen testin tehnyt ja noin 70 % on tullut tulokseksi INFJ ja 30 % sitten INTJ.

Olen N37.

Pienenä olin erittäin mielikuvitusrikas, ujo ja herkkä, tunteellinen, mutta toisaalta vahvatahtoinenkin ja sain kotona turvallisessa ympäristössä melkoisia kiukkukohtauksiakin jos kuormitusta päivälle oli ollut liikaa. Elin paljolti mielikuvitusmaailmoissani ja joskus todellisuus ja mielikuvitus sekoittuivat.

Koulussa olin suuremmalle porukalle ujo ja hiljainen. Mulla oli kouluajan muutama läheisempi kaveri, joiden kanssa sitten olin avoin ja mielikuvitusjutut korostui kouluaikanakin. Leikimme ala-asteella mielikuvitusleikkejä ja yläasteella kuvittelimme millaista elämämme joskus olisi, millaisen poikakaverin joskus haluaisimme yms. Tykkäsin askarrella ja kirjoitella tarinoita. Kouluarvosanat oli keskitasoa, tunneilla ajatus harhaili yleensä ihan muissa asioissa ja uppouduin ajatuksiini enkä yleensä peruskoulussa kuunnellut opetusta. Olin lahjakas ainekirjoituksessa ja äikässä muutenkin, matikassa myös erityisesti sanallisissa tehtävissä. Kielet, maantieto ja historia olivat vaikeampia. Käytännön aiheet olivat ihan ok vaikka olin niissä vähän arasteleva.

Olin koulukiusattu ala- ja yläasteen vaihteessa, mua kiusattiin arkuuteni ja nössöyteni takia. Se on jättänyt jäljet vielä aikuisuuteenkin.

Nuorena opiskelin it-tradenomin ammatin, menin nuorena naimisiin ja hankin pari lasta. Nautin tosi paljon lasten kanssa kotona olosta, olin pari vuotta molempien kanssa kotona. Luettiin kirjoja, ulkoiltiin ja ihasteltiin luontoa, musta oli kiva uppoutua lasten maailmaan ja rauhallisessa tahdissa tehdä elämän perusasioita.

Ruuhkavuodet koitti kun menin kunnolla työelämään ja lapset hoitoon ja myöhemmin kouluun. Työstäni tietokoneen parissa puuhaillen nautin ja olen pärjännyt siinä hyvin, mutta työyhteisöjen ristiriidat ovat ahdistaneet mua paljon, vaikkakin olen saanut kiitosta sosiaalisista taidoistani. Olenkin ollut töissä se, jolle vaikeatkin tyypit uskoutuvat ongelmistaan, olen tukenut, kuunnellut ja pyrkinyt auttamaan muita. Varsinainen työni sujuu kevyesti, nuo työkavereiden tukemiset ovat olleet rankempi asia.

Välillä olen ollut väsynyt, ylikuormittunut ja ahdistunut, mutta selviytynyt silti lasten hoidosta/kasvatuksesta ja työstäni koko ajan kunnialla.

Olen helposti ahdistuva ja joskus käyn ylikierroksilla, mutta mielestäni en ole taipuvainen masennukseen.

Pohdiskelen paljon, ihmisten välisiä suhteita, elämääni, lapsiani, myös hassuja ja luovia pohdintoja eri aiheista. Elämäni on päällisin puolin aika tavallista, lasten harrastuskuskailujen lisäksi käyn itse kerta viikossa jumpassa, tapaan kavereitani, teen kotitöitä, matkustellaan harvakseltaan yms. Sisäinen elämäni on edelleen rikasta ja mielikuvitus on se juttu.

Koen usein olevani erilainen ja koen myös olevani erityisherkkä. (jatkuu)

(jatkoa)

Olen erittäin empaattinen ja sitä on käytetty myös hyväksi. Mun on vaikea pitää puoliani, olen kiltti ihminen. Vedän puoleeni ongelmaisia vahvaluontoisia itsekkäitä ihmisiä, jotka sitten käyttää hyväkseen ja tilanne on aina vaikea kun tuollaiseen ajaudun, koska toisaalta mulla on se myötätunto ja halu auttaa. Pahimmillaan mulle on oltu ilkeitä, hyväksikäyttäviä ja olen roikkunut näissä "kaveruuksissa" pitkään, koska en ole hennonnut päästää irtikään.

Olen mielestäni sinnikäs, tunnollinen, herkkä ja joskus vähän reppanakin ja outo, mutta velvollisuudentuntoni on varmaan iso syy siihen, että elämäni on raiteillaan ja hoidan asiani kiitettävästi.

Olen aina ollut sellainen, että kaipaan myös aika paljon omaa aikaa ja välillä tulee ihan pakottava tarve olla itsekseen. Sen jälkeen taas jaksaa yhteisöllisyyttäkin.

Luulen, että INFJ-persoonallisuudet saavat paljon irti netin keskustelupalstoilta (mulle mm. tämä palsta on henkireikä) ja siksi täällä on meikäläisiä paljon, vaikka persoonallisuustyyppi on yleisesti ottaen harvinainen.

Tälle INFJ-miehelle enneagram antoi:

Omantunnontarkka perfektionisti (1-tyyppi) 50.0%

Oikeudenmukainen johtaja (8-tyyppi) 50.0%

Vastuullinen kyseenalaistaja (6-tyyppi) 40.0%

Pohdiskeleva tarkkailija (5-tyyppi) 30.0%

Rauhallinen sovittelija (9-tyyppi) 20.0%

Luova romantikko (4-tyyppi) 10.0%

Epäitsekäs huolehtija (2-tyyppi) 0.0%

Järjestelmällinen suorittaja (3-tyyppi) 0.0%

Spontaani seikkailija (7-tyyppi) 0.0%

Olen omantunnontarkka oikeudenmukainen perfektionistinen johtaja. :D

En ole lainkaan spontaani järjestelmällinen suorittaja ja seikkalija, joka on epäitsekäs huolehtija.

Luova romantikko löytyy... jostain syvältä. :D

APUA! Miten tätä nyt sitten oikein pitäisi tulkita?

Hei :) täytyypä kirjoittaa vaikka viestiketju onkin jo aika vanha.. Kuitenkin ensimmäistä kertaa eksyin suomenkieliseen keskusteluun aiheesta.

Mukava kuulla muiden INFJ-tyyppien tarinoita, paljon samoja piirteitä näyttäisi olevan. Itse löysin MBTIn vasta pari vuotta sitten ja olipa huuhaata tai ei - apua siitä on ollut vaikka varauksella suhtaudunkin.

Olen lähes 30-vuotias ja elämässäni on ehtinyt tapahtua melko paljon. Välillä olen ollut hukassa ja lohduttomasti etsinyt apua ulkomaailmasta, mutta valehtelematta parhaiten olen selvinnyt itsetutkiskelun kautta, jossa osansa on ollut myös INFJ-tyyppimääritelmällä. Lapsuus ja nuoruus oli sosiaalisesti vaikeaa - varsinkin isoissa porukoissa - ja opin sen että olen ujo. Vastapainoksi pärjäsin koulussa ja minulla on säilynyt tähän päivään asti pari hyvää ystävää.

Nykyään en enää kutsuisi itseäni ujoksi, vaan ymmärrän introverttiyden eron ujouteen. Olen myös oppinut sosiaalisuutta varsinkin asiakaspalvelutyön kautta, jossa olen mielestäni aika hyväkin. Vastapainoksi toki tarvitsen eristäytymistä yksinoloon. :P Opiskelen tällä hetkellä terveystieteitä, enkä oikeastaan keksi mitään parempaa tapaa toteuttaa itseäni; tiedonjano, ihmisiin suuntautuneisuus ja tavoitteena työ jossa voin auttaa.

Seurustelen ENFP-miehen kanssa ja suhde on mielenkiintoinen; sisäiset maailmat kohtaavat mutta käytännöllisyydessä olemme kömpelö pari. Hänen ekstroverttiytensä sekä spontaaniutensa sotkevat minun pakkani aika usein, mutta toisaalta tietyissä määrin se on ihan terveellistäkin vaihtelua tähän hiljaiseen järjestykseeni. Välitän hänestä valtavasti, joten jos ei muut ulkopuoliset asiat vie meitä erilleen niin luulen että voisimme sopia yhteen jopa loppuelämäksi.

Näin nuorena aikuisena olen oppinut tykkäämään itsestäni enemmän hyväksymällä niin vahvat kuin heikotkin puoleni. Allekirjoitan täysin sen että INFJt ovat monimutkaisia ja ympäristöönsä sopeutuvaisia persoonia. Välillä kuitenkin kameleonttimainen mukautuminen aiheuttaa ongelmia, sillä tuntuu että eksyy itselle tärkeistä asioista eikä edes enää tiedä mitä itse tuntee. Parhaiksi keinoiksi olen tällöin todennut luonnossa kävelyn ja kirjoittamisen.

Siinäpä vähän omia mietteitäni elämästä INFJ:nä. Laittakaahan näitä lisää, aiheeseen ei taida ikinä kyllästyä! :P

Olen saanut testeistä tuloksena sekä INFJ:tä että INFP:tä. Ilmeisesti elämänvaihekin jossain määrin vaikuttaa siihen millaiset ominaisuudet painottuvat.

Kaipaan ihmisten seuraa, mutta väsyn siinä usein nopeasti. Koen helposti ulkopuolisuuden tunteita. En kovin hyvin kestä ristiriitoja. Testien mukaan olen myös erityisherkkä. Ja ihan psykiatrin tekemän arvion mukaan minulla on ahdistuneisuushäiriö.

Teen itsenäistä työtä teknisellä alalla. Osittain se sopii minulle, mutta silti mietin sopisiko jokin muu työ vieläkin paremmin. Haluaisin työssäni auttaa konkreettisesti ihmisiä, mutta en ole varma riittääkö stressinsietokyky sellaiseen vielä tällä hetkellä.

Luonteeltani olen optimistinen ja ratkaisukeskeinen (aina siihen asti, kunnes ahdistus iskee päälle). Eli tällä hetkellä yritän päästä sellaiseen terapiaan, jossa nämä molemmat persoonan puolet saisi integroitua paremmin toimivaksi kokonaisuudeksi.

Sama kuin yllä, olen saanut tulokseksi myös INFP, mutta useamman kerran INFJ.

Olen ihminen, joka stressaa paljon ja ahdistuu helposti. Nuorempana kärsin kovasti ujoudesta ja huonosta itseluottamuksesta. Perusolemukseni on kuitenkin rauhallinen, positiivinen ja rento. Menen monesti pelkojani päin, mutta asioiden kasautuessa vyyhdiksi saatan lamaantua ja passivoitua. Normaalisti olen aika toimelias ja rohkeakin. Ryhmässä olen kuuntelija ja vietän aikaani mieluiten yksin, kahdestaan tai pienessä porukassa. Ylimääräiset ja yllättävät  ihmiskontaktit väsyttävät enkä kaipaa muiden kuin puolisoni seuraa useinkaan.

Olen päätynyt työhön, joka on käytännössä pelkkää ihmiskontaktia. Tavallaan viihdyn ja nautin esilläolosta, mutta ihmisten kanssa toimiminen on kyllä uuvuttavaa. Toivon, että löydän vielä työn jota saan suorittaa yksin, vaikka luonteeni "vastainen" työ onkin opettanut minulle paljon.

Olen ihan perusduunari, onneksi työssä jossa ei tarvitse olla paljon tekemisissä muiden kanssa ja voin viettää suurimman osan työpäivästä kuulokkeet korvilla. Ikisinkku ja ystävätön, vaikea tutustua ihmisiin, koen olevani joka paikassa ulkopuolinen. Ylianalysoin muita ihmisiä ja huomaan pienetkin muutokset toisten käyttäytymisessä, mietin usein mitä muut minusta ajattelevat ja huomaan jos jonkun suhtautuminen minuun muuttuu suuntaan tai toiseen. Olen ollut melko onneton elämässäni, mielenterveys heittelee miten sattuu. Herkistyn vuosi vuodelta enemmän ja tällä hetkellä olen pisteessä missä pienetkin vastoinkäymiset on todella vaikea käsitellä. Innostun helposti uusista asioista ja kehittelen itselleni uusia harrastuksia tai "pakkomielteitä" jotka usein myös unohtuu hyvin nopeasti.

Sain INFP-a, onko tämä paha?

Olisin mielelläni shamaani. Harmi, ettei niitä töitä enää Suomessa ole tarjolla.

Olen saanut testitulokseksi kaksi kertaa INFJ ja kerran INFP. Ulkopuolisuuden tunne on vaivannut lähes koko elämän, nyt ikää on 37. Tämä tunne alkoi koulukiusaamisesta ja sen surkeasta hoitamisesta. Olen aika sovitteleva luonne ja erittäin herkkänahkainen konfliktien suhteen myös silloin kun en ole itse konfliktin osapuolena. Nautin ihmisten auttamisesta ja opettamisesta. Syvälliset keskustelut ja yhteys toiseen ovat ehkä parasta elämässä, niihin on vain vaikea päätyä. Liian herkäksi minua on nimitelty lapsesta saakka.

Teen töitä tekstin ja kuvamateriaalin kanssa, 99% ajasta yksin ja varsin itsenäisesti. Työ ei anna minulle juurikaan tyydytystä mutta olen aika varma että kuluisin nopeasti loppuun esim. opetustehtävissä. Toimistossa olevat elämäntapavalittajat myrkyttävät mielialaani purkaessaan huonoa oloaan. Tein aikanaan muutamia vuosia asiakaspalvelutyötä mikä yhtäältä totutti runsaaseen ihmiskontaktiin mutta toisaalta vei voimat.

Pienet ja luovat tee-se-itse-projektit antavat syvää tyydytystä. Niitä tulee kehiteltyä paljon enemmän pään sisällä ja paperilla kuin todellisuudessa.  Olen erittäin perusutelias, lapsena kaikki lelut tuli ruuvattua palasiksi ja osa vielä takaisin kokoonkin. Innostun vuorotellen eri aihepiireistä (ruoanlaitto, kielet, ajoneuvot jne.) ja haen niistä tietoa.

Ihmissuhteet ovat olleet aika pätkittäisiä, enkä ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Nettitreffailussa ulkopuolisuuden ja "outouden" tunne vahvistui entisestään. Irtoseksiä on jonkin verran takana mutta se tuntuu oikeastaan aika merkityksettömältä eikä siitä nauti vaikka himo olisi kovakin. Sanoisin että minulla on yksi hyvä ystävä. Näen häntä pari kertaa vuodessa vaikka asumme vain 15 km päässä toisistamme.

Suhtaudun tällaisiin testeihin huuhaana, mutta tämä on mielenkiintoinen ketju josta tunnistaa itsensä. Itse sain testistä oivalluksia. Olen kyllä nähnyt itseni introverttinä ja herkkänä, mutta en ole kunnolla tiedostanut vahvempaa puoltani (judgmental), joka ajaa minua eteenpäin ja auttaa näkemään olennaisen. Haluan oppia uutta ja kehittyä. En lannistu helposti. Ja vaikka olen pitänyt itseäni loogisena, intuitio on loppujen lopuksi vahvempi, elän oman sisäisen maailmani varassa. Linkitin nettitestin miehelle ja teini-ikäisille lapsilleni ja yllättäen he saivat ihan erilaisia vastauksia kuin minä, samaa oli vain introverttiys.

Käytän rasittavan paljon aikaa sen miettimiseen olenko hyvä ihminen vai en (teot, ajatukset jne.). Ketään muuta tämä aihe tuskin kiinnostaa pätkän vertaa. Helposti syyllistyvälle ja analyyttiselle tunneihmiselle vain tällainen pohdinta taitaa olla aika tavanomaista.

Käytän rasittavan paljon aikaa sen miettimiseen olenko hyvä ihminen vai en (teot, ajatukset jne.). Ketään muuta tämä aihe tuskin kiinnostaa pätkän vertaa. Helposti syyllistyvälle ja analyyttiselle tunneihmiselle vain tällainen pohdinta taitaa olla aika tavanomaista.

Testeihin minäkin suhtaudun skeptisesti, mutta INFJ-kirjaimet olivat hämmentävä kuvaus minusta. Tein opettajantyötä ja olen kirjoittanut jonkin verran. Nyt kun sairastuin, en juurikaan kärsi kipujen lisäksi eristyneisyydestä mitä tämä sairaus tuottaa (liikkumisvaikeudet). Jopa nautin yksinolosta. Jotenkin tuntuu, ettei pitäisi.

En tarvitse virikkeitä tai "seuraa". Harmittaa välillä, että olen kranttu ihmisten suhteen. Samanhenkiset ystävät ovat jääneet matkan varrelle, heitä oli vain pari ja menetin heidät. Se surettaa. Arjen tukiverkostoa on enemmänkin kuin tarvitsen.

Tein nettitestin eka kertaa elämässäni.Tulos oli ISTJ-A. Kylläpä osui naulan kantaan .Tunnistin itseni siitä täydellisesti (72 v nainen)

Pakko vastata tähän, vaikka olen INFP. En oikein tiedä, miten tämä eroaa INFJ:stä, sillä hyvin samanlaisia kuvauksia olen tästä ketjusta lukenut, jollaiseksi voisin itseni tunnistaa.

Minua on aina haukuttu herkäksi. Olen myös oikeudentuntoinen, mutta en mielestäni ole kovinkaan jäykkä näkemyksissäni, vaan ne ovat kehittyneet vuosien saatossa. Monet eri ystävät ovat sanoneet, että parasta ystävyydessä kanssani, on syvälliset keskustelut. Niistä toki nautin kovasti, mutta välillä olisi mukavaa olla sosiaalisesti nokkelampi, hauskempi, vähemmän ujo, assertiivisempi, itsevarmempi, vähemmän miellyttämisen haluinen... Päädyin aluksi opettajan työhön, mutta se on kuluttanut minut loppuun ja olen pyristelemässä toiseen suuntaan. Tällä hetkellä teen projektiluontoista luovaa työtä (kirjoittamista). Se tuskin tulee jatkumaan enää pitkään osaltani. Luova ammatti olisi sopinut minulle, mutta sen opiskeli ei tullut minulle mahdolliseksi. Olen kärsinyt paljon ahdistuksesta.