INFJ, kerro itsestäsi ja elämästäsi

Vierailija kirjoitti:

Olen aina saanut tuon tuloksen ja vastaavan muissa testeissä. Itse pidän monenlaisista ihmisistä ja haluaisin jutustella ja ymmärtää heidäm näkökulmiaan. Ulkopuolisuuden kokemus syntyy siitä, että muiden mielestä olen ärsyttävä ja sitten ajaudun pois piireistä. Minua ei pyydetä mukaan ja työtilanteissa näkökulmani jyrätään, niitä vähätellään ja lytätään. Muut eivät juuri pehmennä viestejään ja se usein lyö ainakin minut lukkoon, stressaannun ja ahdistun. Olen enemän semmoinen diskuteeraajatyyppi enkä osaa ollenkaan väitellä. Ajatukset ovat kirkkaat, mutta ulosanti kehnoa ja kömpelöä jos olen paineen alla. Olen mokannut työhaastatteluita ja monia tilanteita työelämässä tuon takia. Ihmiset sanovat ja vihjailevat usein tyhmäksi, vaikka en mielestäni ole ja hämmästyvät joka kerta kun hoidan monimutkaisia tehtäviä kunnialla kunhan vaan sen tehdä omalla tavallani. Lopulta en koe olevani kovin erilainen kuin muut. Välillä olen kateellinen ja lievästi katkera, että muille elämä on niin suoraviivaisen helppoa eikä heillä ole tällaisia sosiaalisia vammoja. Lisäksi muille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää minua ja kokevat vain ärsyttäväksi ja hankalaksi ihmiseksi. Tässäkin ketjussa pari kommenttia kuvastavat hyvin sitä, että muut tyypit eivät edes yritä ymmärtää meitä. Minä sen sijaan sopeutan käytöstäni joka päivä ekstroverttien maailmaan ja olen kotiin palatessani henkisesti aivan lopussa. Onko muuten muut vinkkejä miten pärjäätte työelämässä ja muuallakin? Onko jotain keinoa ns. oppia jämäkämmäksi ja ilmaisemaan itseään paremmin?

Googlaa "jämäkkyys". Jämäkkyyttä voi harjoitella. Itseilmaisuun auttaa kun oppii sanoittamaan asioita esim (aiheeseen liittyviä) kirjoja lukemalla.

Myöskin, puheenaiheita voi suunnitella. Kuulostaa oudolta, mutta aivan hyvin voi päättää mitä puolituttujen (joita työkaverit on) kanssa EI puhu. Esim voi rupatella mutta introvertin ei ole hyvä puhua mitään henkilökohtaista tai sen jälkeen on aivan rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina saanut tuon tuloksen ja vastaavan muissa testeissä. Itse pidän monenlaisista ihmisistä ja haluaisin jutustella ja ymmärtää heidäm näkökulmiaan. Ulkopuolisuuden kokemus syntyy siitä, että muiden mielestä olen ärsyttävä ja sitten ajaudun pois piireistä. Minua ei pyydetä mukaan ja työtilanteissa näkökulmani jyrätään, niitä vähätellään ja lytätään. Muut eivät juuri pehmennä viestejään ja se usein lyö ainakin minut lukkoon, stressaannun ja ahdistun. Olen enemän semmoinen diskuteeraajatyyppi enkä osaa ollenkaan väitellä. Ajatukset ovat kirkkaat, mutta ulosanti kehnoa ja kömpelöä jos olen paineen alla. Olen mokannut työhaastatteluita ja monia tilanteita työelämässä tuon takia. Ihmiset sanovat ja vihjailevat usein tyhmäksi, vaikka en mielestäni ole ja hämmästyvät joka kerta kun hoidan monimutkaisia tehtäviä kunnialla kunhan vaan sen tehdä omalla tavallani. Lopulta en koe olevani kovin erilainen kuin muut. Välillä olen kateellinen ja lievästi katkera, että muille elämä on niin suoraviivaisen helppoa eikä heillä ole tällaisia sosiaalisia vammoja. Lisäksi muille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää minua ja kokevat vain ärsyttäväksi ja hankalaksi ihmiseksi. Tässäkin ketjussa pari kommenttia kuvastavat hyvin sitä, että muut tyypit eivät edes yritä ymmärtää meitä. Minä sen sijaan sopeutan käytöstäni joka päivä ekstroverttien maailmaan ja olen kotiin palatessani henkisesti aivan lopussa. Onko muuten muut vinkkejä miten pärjäätte työelämässä ja muuallakin? Onko jotain keinoa ns. oppia jämäkämmäksi ja ilmaisemaan itseään paremmin?

Jaa-a, sen kun tietäisi. Minulla päättyi juuri terapiasuhde siihen, että terapeutti ilmoitti minulle, että hän on meistä se joka puhuu eikä hänen sanomisiinsa saisi puuttua. Tuntuu siltä, että ns. kiltin ja rauhallisen oloisille ihmisille sallitaan tunteiden ilmaiseminen paljon rajatummin kuin ns. räiskyville tyypeille. Kiltti ihminen leimataan hyvin äkkiä hankalaksi, jos hän sanoo jonkun asian tuntuvan vaikealta tms. Se ei ilmeisesti sovi siihen rooliin, johon hänet mielellään istutetaan.

Näin se kumma kyllä tuntuu olevan. Jos sanoo mielipiteensä niin hiljennetään. Toisaalta muut ihmiset ovat huomautelleet myös siitäkin, että en sano mielipidettäni. Ei vaan voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina saanut tuon tuloksen ja vastaavan muissa testeissä. Itse pidän monenlaisista ihmisistä ja haluaisin jutustella ja ymmärtää heidäm näkökulmiaan. Ulkopuolisuuden kokemus syntyy siitä, että muiden mielestä olen ärsyttävä ja sitten ajaudun pois piireistä. Minua ei pyydetä mukaan ja työtilanteissa näkökulmani jyrätään, niitä vähätellään ja lytätään. Muut eivät juuri pehmennä viestejään ja se usein lyö ainakin minut lukkoon, stressaannun ja ahdistun. Olen enemän semmoinen diskuteeraajatyyppi enkä osaa ollenkaan väitellä. Ajatukset ovat kirkkaat, mutta ulosanti kehnoa ja kömpelöä jos olen paineen alla. Olen mokannut työhaastatteluita ja monia tilanteita työelämässä tuon takia. Ihmiset sanovat ja vihjailevat usein tyhmäksi, vaikka en mielestäni ole ja hämmästyvät joka kerta kun hoidan monimutkaisia tehtäviä kunnialla kunhan vaan sen tehdä omalla tavallani. Lopulta en koe olevani kovin erilainen kuin muut. Välillä olen kateellinen ja lievästi katkera, että muille elämä on niin suoraviivaisen helppoa eikä heillä ole tällaisia sosiaalisia vammoja. Lisäksi muille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää minua ja kokevat vain ärsyttäväksi ja hankalaksi ihmiseksi. Tässäkin ketjussa pari kommenttia kuvastavat hyvin sitä, että muut tyypit eivät edes yritä ymmärtää meitä. Minä sen sijaan sopeutan käytöstäni joka päivä ekstroverttien maailmaan ja olen kotiin palatessani henkisesti aivan lopussa. Onko muuten muut vinkkejä miten pärjäätte työelämässä ja muuallakin? Onko jotain keinoa ns. oppia jämäkämmäksi ja ilmaisemaan itseään paremmin?

Googlaa "jämäkkyys". Jämäkkyyttä voi harjoitella. Itseilmaisuun auttaa kun oppii sanoittamaan asioita esim (aiheeseen liittyviä) kirjoja lukemalla.

Myöskin, puheenaiheita voi suunnitella. Kuulostaa oudolta, mutta aivan hyvin voi päättää mitä puolituttujen (joita työkaverit on) kanssa EI puhu. Esim voi rupatella mutta introvertin ei ole hyvä puhua mitään henkilökohtaista tai sen jälkeen on aivan rikki.

Itse asiassa siitä pitäisi päästä eroon, että loputtomasti haluaa hioa omaa ilmaisuaan tilanteihin sopivaksi. Välillä tulee konflikteja, vaikka kuinka taiten yrittäisi ilmaista itseään. Tärkeintä on pitää mielessä se, että vaikka ne tuntuvatki kurjilta, niin elämä jatkuu niiden jälkeen. Ei tarvitse osata ilmaista itseään täydellisesti tuodakseen esiin mielipiteitään. Keskustelu muiden kanssa on prosessi, jossa kumpikin voi puolin ja toisin tarkistaa mitä tarkoitetaan. Mutta se onnistuu vain silloin, jos keskustelu ylipäätään on aloitettu. Eli ohjeeksi myös ihmissuhteisiin: parempi tehty kuin täydellinen. Vuorovaikutustyyli hioutuu vain olemalla tekemisissä toisten kanssa ja tuomalla esiin ajatuksiaan.

Olettepa te söpöjä te "erityisherkät" ja MBTI-testien nyhertäjät. :)

Ihmisen persoonallisuus on PALJON, paljon enemmän kuin neljästä kirjaimesta koostuva pläjäys.

Testin tekijät ovat ITSE oman testistinsä mukaan INFJ:tä, joten tietenkin se on kaikkien erityisin kauinein, paras ja harvinaisin tyyppi. :D

Huvittaa mieten naiivia laumasieluista porukkaa ihmiset voivat olla. Avatkaa silmänne, ja tehkää jotain elämällänne omaan napaan tuijottelun sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Olettepa te söpöjä te "erityisherkät" ja MBTI-testien nyhertäjät. :)

Ihmisen persoonallisuus on PALJON, paljon enemmän kuin neljästä kirjaimesta koostuva pläjäys.

Testin tekijät ovat ITSE oman testistinsä mukaan INFJ:tä, joten tietenkin se on kaikkien erityisin kauinein, paras ja harvinaisin tyyppi. :D

Huvittaa mieten naiivia laumasieluista porukkaa ihmiset voivat olla. Avatkaa silmänne, ja tehkää jotain elämällänne omaan napaan tuijottelun sijaan.

Olettepa te nettitrollit sisäisesti rumia! :(

Vierailija kirjoitti:

Olettepa te söpöjä te "erityisherkät" ja MBTI-testien nyhertäjät. :)

Ihmisen persoonallisuus on PALJON, paljon enemmän kuin neljästä kirjaimesta koostuva pläjäys.

Testin tekijät ovat ITSE oman testistinsä mukaan INFJ:tä, joten tietenkin se on kaikkien erityisin kauinein, paras ja harvinaisin tyyppi. :D

Huvittaa mieten naiivia laumasieluista porukkaa ihmiset voivat olla. Avatkaa silmänne, ja tehkää jotain elämällänne omaan napaan tuijottelun sijaan.

Vaikka MBTI ei nyt 100% tarkka olekaan, niin sen arvoa tulee (ainakin omasta mieletstäni) kuitenkin mitata sen arkipäiväisen käytettävyyden ja sovellattuuden kautta. Ainakin itselleni se tarjoaa hyviä välineitä itseni ja muiden ihmisen käytöksen analysointiin. Niin varmasti myös monelle muulle.

Niin ja itse asiaan, en ole INFJ, vaan INTP. Monet tässä ketjussa kirjoitetut asiat soveltuvat kuitenkin myös minuun. Olen juuri INFJ -henkilöiden kanssa kokenut yleensä vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se on myös INTP -henkilöille harvinaista. Eniten pidän INFJ -henkilöissä empaattisuudesta ja syvällisyydestä; ovat erittäin hyviä lukemaan ihmisiä pinnalta syvemmällä tasolla. Tulee aina olo, että on tullut ymmärretyksi eri tavalla kuin valtaosan taholta. Mukavia tyyppejä kaiken kaikkiaan.

Mä olen INFJ ja itselleni on tullut aika isona yllärinä se, miten hienona tätä persoonallisuustyyppiä pidetään. Mulla on ollut vaikeuksia hyväksyä itseäni, tunnen usein olevani vääränlainen. Liian haaveileva ja introvertti, liian herkkä. Vaikka sisältä löytyy sisuakin, niin silti jotenkin outo.

Ympäristöstä olen saanut vaihtelevaa ja ristiriitaistakin palautetta, osa on sanonut että olen aivan erityinen ja huipputyyppi. Osa taas on alistanut ja kiusannut, tätä oli jo lapsena koulussa. Missään suosituimpien porukoissa en ole koskaan liikkunut, vaan viihtynyt ja tuntenut samankaltaisuutta enemmänkin kiusattujen ja syrjittyjen, erilaisten kanssa.

Vieläkään yli 3-kymppisenä en ole ihan sinut itseni ja persoonani kanssa.

Itse ajattelisin, että nykyaika suosii enemmänkin ekstroverttejä, spontaaneja ja kunnianhimoisia ihmisiä... sellaista en mitenkään itsestäni saa puristettua.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen INFJ ja itselleni on tullut aika isona yllärinä se, miten hienona tätä persoonallisuustyyppiä pidetään. Mulla on ollut vaikeuksia hyväksyä itseäni, tunnen usein olevani vääränlainen. Liian haaveileva ja introvertti, liian herkkä. Vaikka sisältä löytyy sisuakin, niin silti jotenkin outo.

Ympäristöstä olen saanut vaihtelevaa ja ristiriitaistakin palautetta, osa on sanonut että olen aivan erityinen ja huipputyyppi. Osa taas on alistanut ja kiusannut, tätä oli jo lapsena koulussa. Missään suosituimpien porukoissa en ole koskaan liikkunut, vaan viihtynyt ja tuntenut samankaltaisuutta enemmänkin kiusattujen ja syrjittyjen, erilaisten kanssa.

Vieläkään yli 3-kymppisenä en ole ihan sinut itseni ja persoonani kanssa.

Itse ajattelisin, että nykyaika suosii enemmänkin ekstroverttejä, spontaaneja ja kunnianhimoisia ihmisiä... sellaista en mitenkään itsestäni saa puristettua.

Samaa mietin minäkin. Minusta tämä ei ole kovin helppo persoonallisuustyyppi. Oman paikan löytäminen tuntuu aika vaikealta.

Mä olin nuorena INFJ, oikein perinteinen. Erityisherkkyyttäkin esiintyi.

Sitten tuli keski-iän kriisi ja huomasin muuttuneeni ihan erilaiseksi ihmiseksi, todella monessa mielessä. Ujosta ja vetäytyvästä tuli puhelias ja rohkea. Laiskuuteen ja mukavuudenhaluun taipuvaiseta tuli kurinalainen ja aikaansaava. Asioista kiinnostuneesta tuli ihmisistä kiinnostunut. Ja herkkä en ole enää oikein ollenkaan. Nyt nettitestit näyttää tyypikseni ESFP.

Vierailija kirjoitti:

Nähdäkseni on kaksi lähestymistapaa tähän aiheeseen: 

1. Käsitys, että neljällä kirjaimella kuvattava persoonallisuustyyppi nähdään jonkinlaisena akselina tai jatkumona. Joku voi olla akselin ääripäässä esim. introversion suhteen, joku taas lähempänä keskikohtaa. Elämäntilanteesta riippuen testin tulos voi vaihdella hieman, ja joku kokee olevansa esim. INFJ:n ja INFP:n välimaastossa tai vähän molempia. 

2. Sellainen näkemys, että persoonallisuustyyppi määräytyy tiettyjen funktioiden mukaan. Useimpien tämän näkemyksen kannattajien mukaan funktiot ja niiden järjestys pysyvät ihmisellä samana elämänvaiheesta toiseen.

Itse kallistun ykköskohdan kannalle. Useimmissa lähteissä funktiot on selitetty todella epäselvästi ja epämääräisesti, eikä funktioteoria vaikuta muutenkaan uskottavalta.

Tässä ketjussa esiintyville, uniikeista lumihiutaleista puhuville v*ttuilijoille sanon vielä sen, että en pidä Myers-Briggsiä minään uskontona tai täysin aukottomana järjestelmänä vaan tiedostan tämän testin puutteet varsin hyvin. Luen aiheesta mielelläni ja olen tehnyt testin eri sivuilla useampaankin kertaan mutta siitä huolimatta suhtaudun tuloksiin terveellä varovaisuudella. 

- ap

Muuten hyvä, mutta koko MBTI-teoria perustuu noihin funktioihin. Siitä, pysyvätkö funktiot ja niiden järjestys samana koko elämän ei ole mitään yhtenäistä linjaa, eikä sitä edes tiedetä.

Kuitenkin useimmissa MBTI:hin liittymättömissä tutkimuksissa on todettu, että ihmisen aivojen käyttö ja sitä mukaa ajattelu muuttuu iän myötä, joten olisi loogista että myös ajattelufunktioiden käyttö ja järjestys muuttuu, eli ettei kenenkään MBTI-tyyppi ole täysin lukittu tai kiveen hakattu koko elämänsä ajaksi.

Mutta kenenkään MBTI-tyyppi ei vaihtele viikoittain tai kuukausittain. Testitulos voi vaihdella, ja se johtuu siitä että ihmiset vastaavat senhetkisen fiiliksen mukaan.

Jokaisella tyypillä on neljä funktiota, ja persoonallisuustyyppien stereotypiat ja kuvaukset on kirjoitettu pitkälti kahden ensimmäisen funktion pohjalta, koska niitä funktioita käytetään suurimman osan ajasta.

Kuitenkin poikkeuksellisissa tilanteissa, esim henkisesti raskaina hetkinä, väsyneenä, stressin alla tai päihtyneenä ihminen käyttääkin paljon alempia funktioitaan, eli käyttäytyy hyvin eri tavalla kuin normaalisti.

INFJ:n funktiot menevät näin:

1: Introverted Intuition (Ni)

2: Extraverted Feeling (Fe

3: Introverted Thinking (Ti)

4: Extraverted Sensing (Se)

En suomenna funktioiden nimiä, koska noita lyhenteitä käytetään yleisesti ja niistä löytää näillä englanninkielisillä nimillä paljon paremmin tietoa. Suomeksi noista tuskin on hieveästi edes kirjoitettu.

INFJ:n kuvaus on siis kirjoitettu paljolti noiden kahden ensimmäisen funktion pohjalta, eli introvertto intuitio ja ektrovertti tunteminen. Kuitenkin stressaantuneena tai muuten poikkeuksellisessa tilanteessa INFJ käyttää kahta viimeistä funktiotaan huomattavasti enemmän, eli silloin INFJ voi vaikuttaa ja käyttäytyä kuin stereotyyppinen ISTP (Ti/Se)

tai ESTP (Se/Ti).

Lisäksi se, miten kullekin tyypille ominaisia funktioita käytetään riippuu täysin tilanteesta.

Suosittelen lukemaan enemmän näistä ajattelufunktioista, niin ymmärtää mihin MBTI-teoria pohjautuu.

Itseään ei voi testata ja nettitestit ovat roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka suututte siitä että ihmiset keskustelevat täällä persoonallisuuden piirteistä, erityisherkkyydestä ja omasta erilaisuuden kokemuksestaan, niin voisitteko käydä tekemässä tuon testin ja tulla kertomaan, mitä tyyppiä itse olette? Vilpittömästi kiinnostaa. Lisäksi kiinnostaa myös, mikä saa teidät reagoimaan noin voimakkaasti. 

Mua naurattaa toi "erityisyys".

Mielestäni on mielen köyhyyttä ja tyhmyyttä (ihan lapsuusiän jälkeen, ymmärrän että minä-keskeisyys kuuluu kehitykseen) kuvitella olevansa jotenkin niin erityinen ja erilainen ihminen. Monet meistä defenssinomaisesti vakuuttelemme itsellemme olevamme jotenkin uniikkeja lumihiutaleita, vaikka todellisuudessa erityisyksilöt ovat harvassa. Teini-ikäisenä monet, myös minä itse joskus, koin ulkopuolisuuden tunnetta ja ajattelin olevani jotenkin erityinen. Nykykielellä jopa erityisherkkä. Sitten kasvoin aikuiseksi ja tajusin että kyseessä on vain omaa minuutta suojeleva ajatusvirhe, sillä ihmiset ovat hyvin pitkälle kaikki samanlaisia. Jos erityisyksilöitä olisi yhtä paljon kuin ihmisiä jotka sitä kuvittelevat tavalla tai toisella olevansa, olisi maailma paljon parempi paikka ja ihmiskunta kehittyneempi.

Tämä oli ensimmäinen vastaukseni ketjuun, tapanani ei ole toisten jutuille naureskeli tai suuttuninen, vaikka ajattelisin eri tavalla. Nyt halusin vastata, koska kysyit. Muuten en olisi kirjoittanut mitään.

Olen ENTP tai ESTJ, kumpaakin siis saanut useaan otteeseen. Tunnistan itseni kummastakin.

Ei erityinen, vaan koko väestöön verrattuna harvinainen persoonallisuustyyppi.

Kyllä tässä keskustelussa moni on puhunut nimenomaan omasta erityisyydestään, eikä harvinaisesta persoonallisuustyypistä.

Tein muuten kirjoitusvirheen, olen itse siis ENTP ja/tai ENTJ (ei ESTJ), eli kummatkin erittäin harvinaisia tyyppejä. Pitäisikö minunkin alkaa nyt leijua omalla spesiaalisuudellani?

Olen ENTP. Silti minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia ymmärtää sitä että joku voi *tuntea* olevansa erilainen. Tunteet ovat subjektiivisia. Se ei ole noloa, noloa on se, että pitää tulla hakemaan huomiota ja pätemään vauva-palstalle.

╔═══╗╔═══╗╔═══╗╔═══╗╔╗─╔╗╔╗

║╔═╗║║╔══╝║╔═╗║║╔═╗║║║─║║║║

║╚═╝║║╚══╗║╚═╝║║║─║║║║─║║║║

║╔══╝║╔══╝║╔══╝║║─║║║║─║║╚╝

║║───║╚══╗║║───║╚═╝║║╚═╝║╔╗

╚╝───╚═══╝╚╝───╚═══╝╚═══╝╚╝