INFJ, kerro itsestäsi ja elämästäsi

159 täällä taas, hei. Haluaisin kysyä miten muut INFJ:t ovat löytäneet kumppanin, jos yleensä ovat?

Naiset ♥ rakastaa näitä juttuja ♥ Vai että INFJ :)

Vierailija kirjoitti:

159 täällä taas, hei. Haluaisin kysyä miten muut INFJ:t ovat löytäneet kumppanin, jos yleensä ovat?

Nettideittipalvelusta. Hyvä tapa introvertille etsiä seuraa. Mies on INTJ. Hyvin tyylit ovat hioutuneet vuosien aikana yhteen. Tosin välillä joudun vääntämään siitä, että aina ei tarvitse loputtomiin perustella kaikkea tai keskustella kaikesta juuri sillä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka suututte siitä että ihmiset keskustelevat täällä persoonallisuuden piirteistä, erityisherkkyydestä ja omasta erilaisuuden kokemuksestaan, niin voisitteko käydä tekemässä tuon testin ja tulla kertomaan, mitä tyyppiä itse olette? Vilpittömästi kiinnostaa. Lisäksi kiinnostaa myös, mikä saa teidät reagoimaan noin voimakkaasti. 

Mua naurattaa toi "erityisyys".

Mielestäni on mielen köyhyyttä ja tyhmyyttä (ihan lapsuusiän jälkeen, ymmärrän että minä-keskeisyys kuuluu kehitykseen) kuvitella olevansa jotenkin niin erityinen ja erilainen ihminen. Monet meistä defenssinomaisesti vakuuttelemme itsellemme olevamme jotenkin uniikkeja lumihiutaleita, vaikka todellisuudessa erityisyksilöt ovat harvassa. Teini-ikäisenä monet, myös minä itse joskus, koin ulkopuolisuuden tunnetta ja ajattelin olevani jotenkin erityinen. Nykykielellä jopa erityisherkkä. Sitten kasvoin aikuiseksi ja tajusin että kyseessä on vain omaa minuutta suojeleva ajatusvirhe, sillä ihmiset ovat hyvin pitkälle kaikki samanlaisia. Jos erityisyksilöitä olisi yhtä paljon kuin ihmisiä jotka sitä kuvittelevat tavalla tai toisella olevansa, olisi maailma paljon parempi paikka ja ihmiskunta kehittyneempi.

Tämä oli ensimmäinen vastaukseni ketjuun, tapanani ei ole toisten jutuille naureskeli tai suuttuninen, vaikka ajattelisin eri tavalla. Nyt halusin vastata, koska kysyit. Muuten en olisi kirjoittanut mitään.

Olen ENTP tai ESTJ, kumpaakin siis saanut useaan otteeseen. Tunnistan itseni kummastakin.

Vaikutat kateelliselta.

Olen saanut myös tästä testistä sekä INFJ että INFP. Viimeinen kirjain lienee siis aika keskikohdassa prosentuaalisesti, kun on epäselvää kumpi on.

Työskentelen toimistotöissä, jossa saan tehdä todella itsenäistä hommaa, jossa ei olla tekemisissä asiakkaiden kanssa. Saa laittaa kuulokkeet korville. Olen tehnyt aiemmin myös asiakaspalvelua, mutta huomasin silloin olevan työpäivän jälkeen paljon uupuneempi.

Olen koko ikäni tuntenut ulkopuolisuuden tunnetta. En ole puhelias vaan ujo. Ystävät ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Aina on tuntunut siltä, että samanhenkisiä ihmisiä on vaikea löytää. Kaipaan ihmisten seuraa, mutta viihdyn myös yksin. Kokonaista viikonloppua en kuitenkaan mielelläni viettäisi yksin kotona. Näiden kahden välillä on siis oltava tasapaino.

Ylianalysoin kaikkea, stressaan ja murehdin liikaa. Ahdistuneisuushäiriötä ei ole diagnosoitu, mutta uskoisin että sellainen on.. olen myös kaikkien testien mukaan erityisherkkä. Olen fiilistelijätyyppi ja todella intuitiivinen.

Olen musiikillisesti lahjakas. Soitan pianoa ja vähän kitaraa sekä laulan.

OT, mutta oli hauskaa huomata töissä, miten moni arvioi itsensä ekstrovertiksi. Luulen että lähinnä siksi, että introversiosta on tullut nykymaailmassa melkeinpä kirosana ja vamma, josta pitäisi päästä eroon. Ja siis oikeasti nämä ihmiset ovat kaikki hiljaisia, huomaamattomia insinöörejä, jotka eivät keskusteluissa saaneet suurin piirtein sanaa suustaan. Eivät tuoneet ajatuksiaan tai fiiliksiään esiin. Ei minusta ainakaan vaikittanut yhtään ekstroverteilta.

Itse olen introvertti ja ylpeä siitä. Omaan kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja tykkään keskustella ihmisten kanssa. Tuli olo, että se on ominaisuus, jota he häpesivät ja yrittivät olla jotain muuta kuin mitä ovat :(

Olen aina saanut tuon tuloksen ja vastaavan muissa testeissä. Itse pidän monenlaisista ihmisistä ja haluaisin jutustella ja ymmärtää heidäm näkökulmiaan. Ulkopuolisuuden kokemus syntyy siitä, että muiden mielestä olen ärsyttävä ja sitten ajaudun pois piireistä. Minua ei pyydetä mukaan ja työtilanteissa näkökulmani jyrätään, niitä vähätellään ja lytätään. Muut eivät juuri pehmennä viestejään ja se usein lyö ainakin minut lukkoon, stressaannun ja ahdistun. Olen enemän semmoinen diskuteeraajatyyppi enkä osaa ollenkaan väitellä. Ajatukset ovat kirkkaat, mutta ulosanti kehnoa ja kömpelöä jos olen paineen alla. Olen mokannut työhaastatteluita ja monia tilanteita työelämässä tuon takia. Ihmiset sanovat ja vihjailevat usein tyhmäksi, vaikka en mielestäni ole ja hämmästyvät joka kerta kun hoidan monimutkaisia tehtäviä kunnialla kunhan vaan sen tehdä omalla tavallani. Lopulta en koe olevani kovin erilainen kuin muut. Välillä olen kateellinen ja lievästi katkera, että muille elämä on niin suoraviivaisen helppoa eikä heillä ole tällaisia sosiaalisia vammoja. Lisäksi muille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää minua ja kokevat vain ärsyttäväksi ja hankalaksi ihmiseksi. Tässäkin ketjussa pari kommenttia kuvastavat hyvin sitä, että muut tyypit eivät edes yritä ymmärtää meitä. Minä sen sijaan sopeutan käytöstäni joka päivä ekstroverttien maailmaan ja olen kotiin palatessani henkisesti aivan lopussa. Onko muuten muut vinkkejä miten pärjäätte työelämässä ja muuallakin? Onko jotain keinoa ns. oppia jämäkämmäksi ja ilmaisemaan itseään paremmin?

Olen kokenut kouluiän alkamisen jälkeen ihmisryhmissä (erityisesti isoissa ryhmissä) toimimisen hankalaksi. Olen ajatellut sen liittyvän omaan perhetaustaan, mutta ehkä se liittyykin selkeämmin persoonallisuustyyppiin. Tai ehkä niiden yhdistelmään.

Aika paljon olen omissa ajatuksissa ja usein mietin miten muiden seurassa pitäisi käyttäytyä (mitä sanon, millä tavalla sanon, mistä puhua, mitä jättää sanomatta...) Eli kovin rentoa vuorovaikutus ei ole silloin, jos en koe seurassa olevani pidetty. Tästäkin syystä varmaan olen usein varautuneen oloinen. Mikä taas johtaa helposti siihen, että ihmiset alkavat uskoutua minulle vaikeista asioista, kun en dominoi keskustelua.

Minulla on aika korkeat standardit toimiville ihmissuhteille ja otan helposti etäisyyttä, jos koen että suhteessa on vaikea olla. Läheisimmissä ihmissuhteissa näen enemmän vaivaa selvitelläkseni asioita. Muutama läheinen ystävä on tällä hetkellä, joskus niitä oli vähän enemmän.

Tuttaviin en sen sijaan oikein jaksaisi pitää yhteyttä, koska koen saavani tällaisesta vuorovaikutuksesta irti hyvin vähän. Aiemmin toivoin että nämä ihmissuhteet muuttuisivat paremmiksi, jos jaksaisi olla sinnikäs. Nykyään enää en. Tuntuu siltä, että joko ihmissuhde yleensä alkaa syventyä vauhdilla tai sitten jää tuttavuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina saanut tuon tuloksen ja vastaavan muissa testeissä. Itse pidän monenlaisista ihmisistä ja haluaisin jutustella ja ymmärtää heidäm näkökulmiaan. Ulkopuolisuuden kokemus syntyy siitä, että muiden mielestä olen ärsyttävä ja sitten ajaudun pois piireistä. Minua ei pyydetä mukaan ja työtilanteissa näkökulmani jyrätään, niitä vähätellään ja lytätään. Muut eivät juuri pehmennä viestejään ja se usein lyö ainakin minut lukkoon, stressaannun ja ahdistun. Olen enemän semmoinen diskuteeraajatyyppi enkä osaa ollenkaan väitellä. Ajatukset ovat kirkkaat, mutta ulosanti kehnoa ja kömpelöä jos olen paineen alla. Olen mokannut työhaastatteluita ja monia tilanteita työelämässä tuon takia. Ihmiset sanovat ja vihjailevat usein tyhmäksi, vaikka en mielestäni ole ja hämmästyvät joka kerta kun hoidan monimutkaisia tehtäviä kunnialla kunhan vaan sen tehdä omalla tavallani. Lopulta en koe olevani kovin erilainen kuin muut. Välillä olen kateellinen ja lievästi katkera, että muille elämä on niin suoraviivaisen helppoa eikä heillä ole tällaisia sosiaalisia vammoja. Lisäksi muille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää minua ja kokevat vain ärsyttäväksi ja hankalaksi ihmiseksi. Tässäkin ketjussa pari kommenttia kuvastavat hyvin sitä, että muut tyypit eivät edes yritä ymmärtää meitä. Minä sen sijaan sopeutan käytöstäni joka päivä ekstroverttien maailmaan ja olen kotiin palatessani henkisesti aivan lopussa. Onko muuten muut vinkkejä miten pärjäätte työelämässä ja muuallakin? Onko jotain keinoa ns. oppia jämäkämmäksi ja ilmaisemaan itseään paremmin?

Jaa-a, sen kun tietäisi. Minulla päättyi juuri terapiasuhde siihen, että terapeutti ilmoitti minulle, että hän on meistä se joka puhuu eikä hänen sanomisiinsa saisi puuttua. Tuntuu siltä, että ns. kiltin ja rauhallisen oloisille ihmisille sallitaan tunteiden ilmaiseminen paljon rajatummin kuin ns. räiskyville tyypeille. Kiltti ihminen leimataan hyvin äkkiä hankalaksi, jos hän sanoo jonkun asian tuntuvan vaikealta tms. Se ei ilmeisesti sovi siihen rooliin, johon hänet mielellään istutetaan.

On ihana lukea tätä ketjua, jossa samanlaiset puhuvat! Muiden haukut tavallaan käsitän, mutta en siis tiennyt että av:llä viipymiseni on saattanut johtua teidän samansorttisten "mausteesta" tänne. <3

Meitähän tosiaan on prosentuaalisesti enemmän kuin missään reaalimaailmassa, olisi villi idea järkätä jotkut "kokoontuisajot" jossa sitten välttelisimme toisiamme TAI puhuisimme lennokkaita. :)

175 jatkaa: En pysty kuvittelemaan että menisin johonkin ekstroverttiketjuun sanomaan "ette te ole niin **** kuin omat piirteenne testituloksissa antavat ymmärtää". Miksi kommentoida lainkaan, jos ei ole muuta kuin huonoa sanottavaa?

Itselleni on tärkeä huomata että lähes eristävät ja outona, hankalana pidetyt piirteet saavat kerrankin vastakaikua. Joku kysyikin minulta "Door slam" -ketjussa, enkö sitten tunne vaikeaksi että minua pidetään hankalana tyyppinä. Joo, tunnen osittain, mutta jos oikeudentuntoni kolahtaa väärästä tuomiosta, en yksinkertaisesti voi olla sellaisen "ystävän" kanssa enää tekemisissä. En jaksa draamailla enkä selvitellä-selvitellä-selvitellä. Olkoonkin että sillä saisin pientä hyväksyntää jos lähtisin mukaan leikkiin. Ja "ystävyys" jatkuisi. Kokisin epämukavuutta, sanat ovat jo sanotut. Voin antaa anteeksi, mutta epäoikeudenmukaista tuomiota tai minun käyttämistäni roskasäkkinä on vain vaikea ohittaa.

Voisiko joku antaa linkin nettitestiin, ehkä suomenkieliseen, jos mahdollista? Minut on testattu joskus 15 vuotta sitten.

Jos löytyy helposti useita linkkejä, jotka ovat mielestänne varteenotettavia, myös englanniksi, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Olen aina saanut tuon tuloksen ja vastaavan muissa testeissä. Itse pidän monenlaisista ihmisistä ja haluaisin jutustella ja ymmärtää heidäm näkökulmiaan. Ulkopuolisuuden kokemus syntyy siitä, että muiden mielestä olen ärsyttävä ja sitten ajaudun pois piireistä. Minua ei pyydetä mukaan ja työtilanteissa näkökulmani jyrätään, niitä vähätellään ja lytätään. Muut eivät juuri pehmennä viestejään ja se usein lyö ainakin minut lukkoon, stressaannun ja ahdistun. Olen enemän semmoinen diskuteeraajatyyppi enkä osaa ollenkaan väitellä. Ajatukset ovat kirkkaat, mutta ulosanti kehnoa ja kömpelöä jos olen paineen alla. Olen mokannut työhaastatteluita ja monia tilanteita työelämässä tuon takia. Ihmiset sanovat ja vihjailevat usein tyhmäksi, vaikka en mielestäni ole ja hämmästyvät joka kerta kun hoidan monimutkaisia tehtäviä kunnialla kunhan vaan sen tehdä omalla tavallani. Lopulta en koe olevani kovin erilainen kuin muut. Välillä olen kateellinen ja lievästi katkera, että muille elämä on niin suoraviivaisen helppoa eikä heillä ole tällaisia sosiaalisia vammoja. Lisäksi muille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää minua ja kokevat vain ärsyttäväksi ja hankalaksi ihmiseksi. Tässäkin ketjussa pari kommenttia kuvastavat hyvin sitä, että muut tyypit eivät edes yritä ymmärtää meitä. Minä sen sijaan sopeutan käytöstäni joka päivä ekstroverttien maailmaan ja olen kotiin palatessani henkisesti aivan lopussa. Onko muuten muut vinkkejä miten pärjäätte työelämässä ja muuallakin? Onko jotain keinoa ns. oppia jämäkämmäksi ja ilmaisemaan itseään paremmin?

Se, miten jämäkkyys löytyy, voi tulla työn tai muun osallisuuden mukana? ...Nuorten opettaminen sai minusta esiin jämäkän puolen, jota ei ollut alkuaan, luonnostaan. Tämä teki minusta myös väittelyiden, hyvänsäyisten älyllisten väittelyiden rakastajan. Opettaminenhan on pitkälti kuin sammakkopelin pelaamista, jollain omalla kommentilla pudotetaan toisen "pää". Työnä se oli minullekin liian uuvuttavaa. Vapaa-ajan keskustelut, jossa erilaiset mielipiteet kiistelevät, mutta ihmiset eivät provoa, ne ovat minulle kaipaamaani harvinaista herkkua. Nähtävästi INFJ, itseni mukaanlukien näkee provon ja lähtee pois?

INFJ-T tuli minulle kun aikoinaan tein testin. Olen työkyvytön mielenterveysongelmien takia jotka alkoivat jo lapsena. Koulussa minut jätettiin kaveriporukoiden ulkopuolelle mikä teki minusta sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä välttelevän ja aiheutti huonon itsetunnon. Lapsena olin tosi herkkä ja empaattinen, itkin usein ja ahdistuin helposti jo ennen kun sairastuin. Ystäviä ei ole ollut aikuisiälläkään mutta poikaystävän löysin.

Asiantuntijatyössä olen, puurran paljon itsekseni mutta kykenen hyvin myös ryhmätyöhön. Olen sovitteleva ja rauhallinen, tulen yksittäisten ihmisten kanssa hyvin toimeen, mutt porukoita kartan. Vietän paljon aikaa yksin, kirjojen ja käsitöiden parissa. Ystäviä on muutama, käydään keikoilla jne. Juhlissa ja isoissa joukoissa olen aina ulkopuolinen. En pidä itseäni mitenkään erityisenä, mutta vanhemmiten olen oppinut olemaan pakottautumatta sosiaaliseksi. Olen hyvin periaatteellinen ja aina kai jotenkin "parantamassa maailmaa". Olen voimakastahtoinen, mutta en jyrää muita. Ilmaisen itseäni mieluummin kirjallisesti kuin puhumalla. Testeissä INFJ, joskus myös INTJ.

Vierailija kirjoitti:

INFJ-T tuli minulle kun aikoinaan tein testin. Olen työkyvytön mielenterveysongelmien takia jotka alkoivat jo lapsena. Koulussa minut jätettiin kaveriporukoiden ulkopuolelle mikä teki minusta sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä välttelevän ja aiheutti huonon itsetunnon. Lapsena olin tosi herkkä ja empaattinen, itkin usein ja ahdistuin helposti jo ennen kun sairastuin. Ystäviä ei ole ollut aikuisiälläkään mutta poikaystävän löysin.

Mistä testistä tulee tuo viimeinen T tai muu kirjain? Mitä se tarkoittaa?

Tavallaan en ihmettele yhdistelmää, tämä persoonallisuusprofiili, herkkyys, muita ongelmia, voi joutua enemmistön kiusaamaksi, jos huonosti käy. Näkyy jo tästä ketjusta, miten erikoisuus otetaan hampaisiin. Moni haluaisi olla erikoinen, ja harmittaa. Oma kokemus on että aidosti erikoiset haluaisivat vain sulautua massaan, ainakin jos kasvua ei ole tuettu.

Sinulle toivon parempaa tätä päivää, ja parempaa tulevaa, niitä korvaavia kokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

INFJ-T tuli minulle kun aikoinaan tein testin. Olen työkyvytön mielenterveysongelmien takia jotka alkoivat jo lapsena. Koulussa minut jätettiin kaveriporukoiden ulkopuolelle mikä teki minusta sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä välttelevän ja aiheutti huonon itsetunnon. Lapsena olin tosi herkkä ja empaattinen, itkin usein ja ahdistuin helposti jo ennen kun sairastuin. Ystäviä ei ole ollut aikuisiälläkään mutta poikaystävän löysin.

Mistä testistä tulee tuo viimeinen T tai muu kirjain? Mitä se tarkoittaa?

Tavallaan en ihmettele yhdistelmää, tämä persoonallisuusprofiili, herkkyys, muita ongelmia, voi joutua enemmistön kiusaamaksi, jos huonosti käy. Näkyy jo tästä ketjusta, miten erikoisuus otetaan hampaisiin. Moni haluaisi olla erikoinen, ja harmittaa. Oma kokemus on että aidosti erikoiset haluaisivat vain sulautua massaan, ainakin jos kasvua ei ole tuettu.

Sinulle toivon parempaa tätä päivää, ja parempaa tulevaa, niitä korvaavia kokemuksia! <3

https://www.16personalities.com/articles/identity-assertive-vs-turbulent

T tarkoittaa tuota turbulenttia ja tuolla sivulla tein testin. Kiitos paljon ystävällisistä sanoistasi! :)

Herkkä, kiltti ja intuitiivinen. Joskus olen vaistonnut pahuutta, mutta en silti osannut pitää puoliani. Narsistisesti häiriintyneet henkilöt on pitäneet minua otteessaan.

Näihin vaikuttaa moni asia. Esim lapsuuden traumoista voi selvitä, jos on yksikin kannatteleva asia. Minulle se taisi olla kissan ystävyys.

Nyt vanhempana surettaa aika, joka tuhlautui väärien ihmisten kynnysmattona ja esim juopon mahdollistajana.

Kognitiiviset kyvyt on hyvät, olen kielellisesti lahjakas, osaan yhdistellä asioita. Mutta jäin alisuorittajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Herkkä, kiltti ja intuitiivinen. Joskus olen vaistonnut pahuutta, mutta en silti osannut pitää puoliani. Narsistisesti häiriintyneet henkilöt on pitäneet minua otteessaan.

Näihin vaikuttaa moni asia. Esim lapsuuden traumoista voi selvitä, jos on yksikin kannatteleva asia. Minulle se taisi olla kissan ystävyys.

Nyt vanhempana surettaa aika, joka tuhlautui väärien ihmisten kynnysmattona ja esim juopon mahdollistajana.

Kognitiiviset kyvyt on hyvät, olen kielellisesti lahjakas, osaan yhdistellä asioita. Mutta jäin alisuorittajaksi.

Minullakin oli lapsena lähinarsisti, jonka luoma ilmapiiri (kai) teki minusta , muiden ominaisuuksieni lisäksi hyvän "hovineidon" ainakin pönkkää ja verbaalista kannustusta kaipaaville tytöille ja naisille. Kun sen hoksasin, minulla oli "ystäväpiirin vaihtoaika", yksinäinen ja rankka tauko, jonka jälkeen elämääni on tullut pari uutta ystävää. Se riittääkin. Vielä on haave, jos kohtaisin jonkun, joka puhuisi lempiaiheistani, mutta olen iloinen että tällä hetkellä en ole vain käytettävissä oleva, vaan ystävyys vaikuttaisi syvenevän.

Kyllä tosiaan voi olla vaikka kissa tai naapurin Maija-täti, joka antaa kaivattua varauksetonta hyvyyttä. Minulla oli yksi ihana sukulainen, joka todennäköisesti pelasti mielenterveyteni. "Onneksi" hänellä oli sydänvika, mihin menehtyihin, mutta lapselle "meno hissuksiin" ja läsnäolokyky, mikä tällä sukulaisella oli, on antanut pohjan, en ole ostettavissa enkä oikeastaan tarvitse mitään "mitä muilla on", tai "mitä muut ajattelevat"- asioita. Koin, että tuotin hänelle iloa, se on hienoa muistaa aina kun elämä kolhaisee, ja se myös auttaa tunnistamaan hyvät tyypit nyt. Mutta on tosiaan ollut ihan kotitarpeiksi ongelmia myös narskumagneettina.

184 vielä:

Tosiaan, jos olen oivaltanut olevani väärällä polulla, kuten tuo kuaamani hovinaisena olo naispuolisille ystäville, korjaan aina kurssia, en jää valittamaan. Kuuluuko se INFJ-tyyppiin, en tiedä, mutta oudoksun ihmisiä, jotka marisevat tilannetta jota voisivat muuttaa. Siis vuosikausia jatkavat vaikka huonoa parisuhdetta siihen liittyvän tottumuksen tai mukavuuksien takia. Jos oivallan jonkun asian tilan, mielestäni on sen jälkeen tehtävä voitavansa, että tilanne muuttuu.

Yhtäkin ystävää olen seurannut, on huonossa suhteessa, ja 20 v aikana, mikä olemme tunteneet "entisestä hänestä" on enää hieman jäljellä. Mies on vienyt mehut, hänen elämänsä on kaventunut ihan tunnistamattomaksi.