Rehelliset kommentit siitä, että miltä oikeasti tuntui, kun sai lapsena remmiä? Kun kurittamista niin kovasti paheksutaan, niin

Se herätti vain kylmää vihaa kurittajaa kohtaan. Ei mitään kunnioitusta tai halua totella. Etäännytti lopullisesti.

Mitäs kivusta, nöyryytys siitä on pahinta. En suostunut tekemään elettäkään riisuakseni housut ja paljaastaakseni takapuolen. Housut piti sitten riuhtoa yltäni.

Sejäi mieleen, tyyliin oliko ihan pakko antaa remmistä. EN koe traumatisoituneeni, mutta ei se ihan mennyt jakeluun, että "miksi??"

Monesti hakattu kirjoitti:

Traumaattista.

Pahimmalta tuntui kun aikuisena tuli puhetta isäni kanssa

asiasta niin hän tosissaan selitti tarkoittaneensa pelkkää

hyvää lyömisellään "että sinulle tulisi siitä sisua".

Mulle kävi just päinvastoin eli se sisu hakattiin pois ja tilalle tuli apaattisuus. Eloisa energinen lapsi muuttui hiljaiseksi hissukaksi. Sitten teininä sai vit*uilua, kun on arka ylikiltti harmaahiirulainen, joka ei elä samalla tavoin kuin normaalit teinit. En ole juurikaan tekemisissä vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaattinen. Ei opettanut minulle muuta, kuin pelkäämään isääni ja pelkäämään epäonnistumista. Niinpä minusta tuli elämää pelkäävä hissukka ja välit isäni kanssa ovat täysin olemattomat.

Ei aikuista ihmistäkään opasteta työpaikan tavoille millään tukkapöllyllä tai luunapilla. Joka sellaiseen lapsen kanssa sortuu tarvitsee itse hoitoa.

Oliko pahempaa se yleisen pelkääminen eikä niinkään se vyön sattuminen?

Kyllä meillä lyötiin ihan kunnolla. Minulla on esimerkiksi murtunut solisluu perheväkivallan seurauksena sekä olen ollut kolme kertaa lapsena tikattavana, kun on tullut isompi haava. Molemmat ovat yhtä kamalia. Ensin se pelko ja sitten se kauhea kipu. Eikä siitä kierteestä pääse pois.

Tuo nyt kuulostaa ihan muulta kuin normi kurittaminen. Ihan silkkaa väkivaltaahan tuo on ollut.

Mikä on normi kurittaminen? Missä vaiheessa se muuttuu väkivallaksi, sitten kun veri valuu?

Kaikki on normia jos se lapsi ei kuole siihen.

Ihan normaali minustakin on tullut, vaikka kaikki kylkiluut murtui ja kallo halkesi viisi kertaa.

Oli ihan syystäkin sitä kuritusta. Kerran kaadoin maitolasin ja yhdesti myöhästyin bussista.

Mekin heitettiin naapurin vanhojen tätien asuntoon hiekkaa ja kiviä parvekkeelle ja ikää jotain 5-6 vuotta . Älkää nyt kuvitelko ettei lapset tekisi kauheuksia .

Muistan joskus 4-5 vuotiaana, kun piti valita itse se vitsa ja jos se oli liian pieni, niin lyötiin kahta rajummin ja isommalla.

Isä se oli, joka risua käytti - äiti lähti aina naapuriin pakoon, kun ei voinut kuunnella.

Sain selkäsaunoista ikuiset arvet, joista paraneminen on vienyt vuosikymmeniä.

Siskoani lyötiin vyöllä ja sähkökaapelilla, itsepäisempi kun oli ja kun puolusti minua - hän ei vaan toipunut tuosta koskaan ja kuoli alkoholismiin n. 26 v. sitten.

Joka lastaan kurittaa, se lastaan rakastaa.. - niinhän se sanonta jotenkin meni.....

Vierailija kirjoitti:

Remmi oli "parempi" vaihtoehto. Risusta kun annettiin, niin siitä jäi sellaiset punaiset juovat, jotka turposivat ja se kirvely kesti pitkään. Tukkapöllystä saattoi lähteä hiuksia. Usein lyötiin hengareilla, läimäistiin kämmenellä päähän ja nyrkistäkin olen saanut. Töninittiin myös paljon, kerran lensin niin sängylleni, että laveripohja meni halki ja lamppu lensi lattialle. Ja tästä sit pöllyytettiin, kun rikoin tavaroita.

Syitähän riitti, pienempänä vastaan väittäminen, vaatteiden rikkoontuminen, jos ei tehnyt heti mitä käskettiin, kuukautisilla "sotkeminen", naapureiden tervehtiminen.. isompana join, poltin, olin öitä pois. Kunnon ongelmanuori.

Ai kamala. Miksi rikoit sen laverin? Mikset pidätellyt kuukautisia ja törkeästi niillä sotkit?

Erittäin painavia syitä kyllä.

Ihanat vanhemmat sulla.

Vierailija kirjoitti:

Se perustui protestanttiseen uskoon. Ajatukseen siitä, että se lapsiaan vihaa, joka remmiään säästää. Ollaan nyttemmin luovuttu tästäkin opinkappaleesta. Kymmeniä vuosia sitten oli vielä yleisesti käytössä.

Ei siihen mitään protestanttisuutta tarvita, sama on jokseenkin kaikissa uskonnoissa. Ja täysin uskonnottomatkin sitä ovat harrastaneet.

Lapsilla pitäisi olla oma huone heti pienestä asti ja vessa suihku niin se pakollinen kiusaantunut yhdessä asuminen helpottaisi .

Lapset tekee jekkuja kirjoitti:

Mekin heitettiin naapurin vanhojen tätien asuntoon hiekkaa ja kiviä parvekkeelle ja ikää jotain 5-6 vuotta . Älkää nyt kuvitelko ettei lapset tekisi kauheuksia .

Ööö.. En ihan sanoisi "kauheuksiksi" kun on kyse 5-6 vuotiaasta lapsesta.

Enkä oikein ymmärrä miten tuollaisesta voi olla muka sopiva seuraus väkivalta.

Ihan niin kuin ei voisi puhumalla ja selittämällä ratkaista asian. Laittaa lapsi vaikka siivoamaan sotku ja pyytämään anteeksi. Pieksäminen on aivan turha ja mielenvikaisen/heikon/tyhmän ihmisen toimintamalli.

Vierailija kirjoitti:

Muistan joskus 4-5 vuotiaana, kun piti valita itse se vitsa ja jos se oli liian pieni, niin lyötiin kahta rajummin ja isommalla.

Hassua, minulla on tuo sama mielikuva lapsuudestani, ja olen miettinyt, onko se voinut olla totta. Kai se on sitten voinut. Ehkä vanhemmilleni on omasta lapsuudestaan iskostunut se käsitys, että sillä tavoin kuritus kuuluu hoitaa.

Itse sain selkään yhden käden sormilla laskettavan määrän, ja tavallaan ymmärrettävistä syistä (eli tuotimme veljeni kanssa vaaraa itsellemme tai toisillemme), mutta kyllä ne tilanteet olisi voinut fiksumminkin hoitaa, ajattelisin näin jälkeenpäin.

En koskaan saanut varsinaisesti selkään. Mutta mieleen on jäänyt tukistamiset.

Olin ehkä 11 kun äiti kävi molemmin käsin päänahkaan kiinni ja retuutti mökillä muiden nähden. Ei siitä puhuttu tai pyydelty anteeksi.

Tämä oli 1990 -luvulla.

Olin varmaan jotenkin ärsyttävä kuten nyt oma 11 -vuotiaanikin välillä on. Välillä kyllä puren hampaita yhteen tai kiroan hiljaa mielessäni mutta ei tulisi mieleen retuuttaa hiuksista omaa lasta. Jotenkin absurdi ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Muut ovatkin jo kirjoittaneet pelosta ja häpeästä.

Minut se (ja henkinen väkivalta, useimmiten äitiäni kohtaan) opetti näkymättömäksi. Lähdin kotoa luottamisongelmien, sysipaskan itsetunnon ja parisuhteen mallin kanssa, ja niillä eväillä valitsin ensimmäisen aviomieheni aivan väärin.

Lähdin tuhoontuomitusta liitosta pienen lapsen kanssa. Hänet kasvatti kanssani toinen aviomies, jonka kanssa olen edelleen onnellinen. Itsetuntemuksen tie ei kuitenkaan ole ollut helppo tai kivuton. Mitään terapiaa en ole koskaan saanut tai hakenut. 

Olen jo tehnyt sovinnon taustani kanssa, ja jos jostakin olen tässä elämässä ylpeä, niin siitä, että onnistuin katkaisemaan kaltoinkohtelun ketjun; aikuinen tytär ei kärsi enää samoista virheistä kuin edellisten sukupolvien naiset.

Katkaisit kierteen, se on pääasia ja olet sankari. Voimia sinulle.

Tajusin vasta teini-iässä etten ollut hyvässä kodissa vaan todella huonossa. Aina vertailtiin muiden perheiden lapsiin että miksi heillä on niin hyvin käyttäytyvät lapset ja meillä ei. Saimme mallin vanhemmilta miten suuttuneena pitää toista henkilöä kohtaan toimia: hakata. Usein ei selitetty mitä teki väärin vaan annettiin vaan suoraan turpaan. Kotona kuunneltiin seksilauluja ja vanhempien kovaäänistä panemista. Kotona sai laulaa seksilauluja, mutta jos niitä lauloi kaupassa, sai tukkapöllyä ilman mitään sanallista selitystä. Ei siis väliä sillä miten meitä kasvatettiin, vaan mitä muut meistä ajattelivat.

Kuritus määräytyi sen mukaan oliko sisaruksia nuorempi vai vanhempi. Isommalle sisarukselle sai tehdä mitä vain ja pienemmälle ei mitään, vaikka sama pari vuotta ikäeroa. Nuorimmaisesta kasvoi sadisti. Hän usein hyökkäsi päälle ilman näkyvää syytä ja alkoi puremaan, kiskomaan hiuksista tai lyömään päätä lattiaan. Jos puolustautui esim. potkaisemalla, aloitti hän tekoitkut ja sitten naureskeli tyytyväisenä vieressä kun minut nostettiin pelkistä hiuksista ilmaan ja ravisteltiin siitä hyvästä kovan huudon säestämänä. Myöhemmin hänen fyysinen väkivaltansa muuttui henkiseksi, alkoi levittelemään vakavia valheita ja kääntämään ihmisiä minua vastaan saduillaan.

Sain muutaman kerran remmistä isän kädestä lapsena. Olin perheen kovakorvaisin lapsi, enkä ole ylpeä teoistani, jotka kurittamiseen johtivat.

Tottakai kipu oli melkoinen - eihän se muuten mikään selkäsauna olisi ollut - mutta ei mitään traumatisoivaa. Palautti mua ruotuun rikollisilta teiltä ja tiettyä kunnioitusta vanhempia kohtaan lisäsi. Rauha isän muistolle.

Sitten oli ne monta sotaa maailman sodat punikkivalkoiset sodat nuija sodat Suomi sodat isot vihat Lapin sodat ...ihmiset on traumatisoituneita sukupolvelta toiselle . Prostituoidut synnyttää arabeja rikollisille ja huumeissa mitä siitä seuraa ?? Ihmiskauppiaita isät istuu linnassa ja äidit vierotuksessa. Lapset kärsii sitten myös heidän lapset . Ehkä viisainta mitä voi lapselle tehdä on opettaa taitoja miten pärjää esim.kalastaa ja ompelee . Eihän aikuinen jaksa työssä käy niin odottaa tunteja jotain lapsen koulutehtäviä . Kotityöt odottaa . Lasten pitää itse yrittää keskittyä.

Olen äärettömän kiitollinen siitä, että sain remmiä.  Ken kuritta kasvaa. se kunniatta kuolee.

Lapset tekee jekkuja kirjoitti:

Mekin heitettiin naapurin vanhojen tätien asuntoon hiekkaa ja kiviä parvekkeelle ja ikää jotain 5-6 vuotta . Älkää nyt kuvitelko ettei lapset tekisi kauheuksia .

Empatiaa ei kyllä opeteta väkivallalla. Minä olisin vienyt kädestä pitäen tätien luo ja olisitte saaneet kuunnella, miltä se tädeistä tuntuu, kun heitellään hiekkaa. 

Hienoa sitten kaikki yhdessä käy koulua ja sekoilee sitten työssä ja niin . Homma jatkuu . Tämä selittää sitten koulukiusaamisen jengit ja työpaikka kiusaamiset .

Vierailija kirjoitti:

Lapset tekee jekkuja kirjoitti:

Mekin heitettiin naapurin vanhojen tätien asuntoon hiekkaa ja kiviä parvekkeelle ja ikää jotain 5-6 vuotta . Älkää nyt kuvitelko ettei lapset tekisi kauheuksia .

Empatiaa ei kyllä opeteta väkivallalla. Minä olisin vienyt kädestä pitäen tätien luo ja olisitte saaneet kuunnella, miltä se tädeistä tuntuu, kun heitellään hiekkaa. 

Kyllä me jouduttiin ne leikki ämpäriin keräämään sieltä .....toiset lapset söi kurasta tehtyjä lihapullia ja huuteli meille ....ne söi oikeasti kuraa 😀Oma hoitolapsi päätti ottaa pyöränsä apupyörät mukaan hiekkalaatikolle otti ja meni laski päin puuta mäen. Löi päänsä . Mikään ei auttanut niin äkkiä kävi . Ostettiin äidin kanssa siis hänen äidin kanssa sitten jäätelöä lohduksi. Mutta ei auttanut mikään kielto . Ei meitäkäån pidätellyt kun uimaan piti päästä vaikka kielletty savivellissä uiminen mentiin silti. Kyllä lapset on itsepäisiä . Nehän hyppii kallioilta veteen vaikka miten varoittaa sitten ollaan teholla pää auki.