Rehelliset kommentit siitä, että miltä oikeasti tuntui, kun sai lapsena remmiä? Kun kurittamista niin kovasti paheksutaan, niin

Lapsen ruumiillinen kurittaminen eli lapsen pahoinpitely tuli suomessa laittomaksi vuonna 1984.

Jo silloin tuntui hyvältä kun isä hakkas perseelle. Isosisko märisi vieressä että älä hakkaa sitä lopeta... Ei jäänyt traumoja, mutta isän kädestä oon saanut sen verran paljon että omia lapsia en hakkaa... M36v

aika turhaa. minusta tuli väkivaltainen ja väkivaltaa ihannoiva

tyyppi. 14v potkin ja hakkasin isäpuoleni ettei se enää uskaltanut

asua samassa talossa. 16v kun oli kävin äitin päälle ja taas pieksin

sen kynnystä vasten niin että nenä murtui ja poskesta paistoi paljas

luu. Muistakaa kurittaa lapsianne.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin että vanhempani ei rakasta minua. Koin itseni niin pahana että minäkään en välittänyt itsestäni. Päädyin sitten parisuhteisiin missä minua on pahoinpidelty ja nöyryytetty. Kun ihmistä pahoinpidellään se ei lakkaa rakastamasta pahoinpitelijää vaan itseään. Tämän sanonnan olen lukenut ja se pitää paikkansa.

Minullaki vaikutti tuleviin ihmissuhteisiin, niin "ystävyys" kuin parisuhteisiin.

Rajattomuuden tajusin vasta aika myöhään. Luulin rajojen tarkoittavan sitä, että minulle laitetaan väkivaltaisesti ja nujertamalla rajat, mutten ymmärtänyt että minullakin on rajat joita ei saa rikkoa ja niiden yli kävellä.

Katkera olen. Kaikille. Kaikille kenen annoin kohdella itseäni huonosti.

Lapsena sitä ei voi valita vanhempiaan ja se ei ole lapsen vika ikinä jos häntä rikotaan.

En tiedä voiko aikuista ja nuorta syyttää itseään siitä jos tämä on ensin lapsena rikottu ja tämän jälkeen ei ymmärrä puolustaa omia rajojaan. Kun eihän hänellä ole ollut mahdollisuutta kasvaa ja kehittyä normaalisti.

Tuskinpa traumoja jäänyt jos ruumillista kuria annettiin ihan painavasta syystä johon kyllä ollut ihan painava syy ja tietenkin oli kaheli vanhempia jotka hakkasi sitten järjettömyyttään.

Muut ovatkin jo kirjoittaneet pelosta ja häpeästä.

Minut se (ja henkinen väkivalta, useimmiten äitiäni kohtaan) opetti näkymättömäksi. Lähdin kotoa luottamisongelmien, sysipaskan itsetunnon ja parisuhteen mallin kanssa, ja niillä eväillä valitsin ensimmäisen aviomieheni aivan väärin.

Lähdin tuhoontuomitusta liitosta pienen lapsen kanssa. Hänet kasvatti kanssani toinen aviomies, jonka kanssa olen edelleen onnellinen. Itsetuntemuksen tie ei kuitenkaan ole ollut helppo tai kivuton. Mitään terapiaa en ole koskaan saanut tai hakenut. 

Olen jo tehnyt sovinnon taustani kanssa, ja jos jostakin olen tässä elämässä ylpeä, niin siitä, että onnistuin katkaisemaan kaltoinkohtelun ketjun; aikuinen tytär ei kärsi enää samoista virheistä kuin edellisten sukupolvien naiset.

Sain lapsena remmiä, vitsaa ja tukkapöllyä. Ei jäänyt mitään traumoja. Yhden kerran kuitenkin muistan, kun olin tehnyt jotain todella tyhmää ja isä löi minua persiille nahkavyöllä. Kipu tuntui uskomattoman pahalta. Se kesti vain sen hetken. Itkin ja huusin tuskasta. Isäni oli muuten hyvä ja lempeä ihminen. On ikävä häntä. Kuoli kun olin yläasteella :(

Remmi oli "parempi" vaihtoehto. Risusta kun annettiin, niin siitä jäi sellaiset punaiset juovat, jotka turposivat ja se kirvely kesti pitkään. Tukkapöllystä saattoi lähteä hiuksia. Usein lyötiin hengareilla, läimäistiin kämmenellä päähän ja nyrkistäkin olen saanut. Töninittiin myös paljon, kerran lensin niin sängylleni, että laveripohja meni halki ja lamppu lensi lattialle. Ja tästä sit pöllyytettiin, kun rikoin tavaroita.

Syitähän riitti, pienempänä vastaan väittäminen, vaatteiden rikkoontuminen, jos ei tehnyt heti mitä käskettiin, kuukautisilla "sotkeminen", naapureiden tervehtiminen.. isompana join, poltin, olin öitä pois. Kunnon ongelmanuori.

Sain turpaani fyysisesti ja henkisesti koko lapsuuden. Traumathan siitä jäi ja heikko itsetunto pitkäksi aikaa.

Jossain välissä kyllästyin siihen hakkaamiseen niin, ettei minua enää kiinnostanut totella. Ihan periaatteesta tein juuri, kuten oli kielletty ja haastoin riitaa, jotta äidilleni tulisi yhtä pska mieli, kuin minulla jo oli.

Omien lasten kanssa olen nämä välttänyt, eikä se silti tarkoita sitä, että eletään pellossa. Hakkaaminen ei ole kasvattamista.

Isäni sai joskus raivareita, ja kun olin jo melkein aikamiehen mitoissa, hakkasi kunnolla nyrkeillä ja potkimalla. Kunnolla turpiin saaminen on niin helvetin nöyryyttävää että ei siitä oikein pääse yli vielä vuosikymmenienkään päästä. Naama täynnä punaisia jälkiä sen merkiksi, että olet täysi luuseri, jolle voi tehdä mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillinen kuritus on tietenkin väärin, mutta joskus voi vaihtoehtona olla vaikkapa puoli tuntia jossakin jäähypenkillä tai nurkassa seisomassa. Siihen verrattuna joku luunappi voi olla mukavampi rangaistus.

Tai mitäpä jos vaihtoehtona olisi se ettei käytetä minkäänlaista väkivaltaa lapsiin, ei fyysistä eikä henkistä.

Kaveri on yhdessä koulukodissa opettajana. Käytännössä sielläkin annetaan rangaistuksena poistumiskieltoa (kotiarestia), Internetin katkaisua ja tietokone/konsoli palaamisen kieltoa. Nämä ovat siis täysin laillisia keinoja. Näissäkin voi vetää överiksi. Ainakin omat teinit voisi mielummin ottaa luunapin, kuin päiväksi nettikiellon.

Menetin luottamuksen vanhempiini. He menettivät lapsensa rakkauden ja kunnioituksen. Vuosikausien väkivalta aiheutti psyykkisiä ongelma, kuten yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja masennuksen. Onneksi sain KELA:n tukeman psykoterapian.

Lasteni en ole antanut olla vahempieni kanssa missään tekemisissä, joten he menettivät myös lapsenlapsensa. Samoin toimivat muutkin sisarukseni, nuorinta lukuunottamatta. Nuorinta ei pahoinpidelty, ehkä siksi että hänellä oli sydänvika jo syntyessään.

En mennyt kummankaan hautajaisiin. En käy kummankaan haudalla pyhäinpäivänä tai muulloinkaan. Huono muisto jäi molemmista.

Ei niitä pidä muistella jää elämä elämältä . Mutta meidän lähiössä nähty kyllä somalinainen vyö kädessä ojentamassa sisaruksiaan . Muistuu mieleen lähinnä piiska siis vitsa mikä oli joku pajun oksa sillä sai jaloille siis lähinnä iskuja jalkojen takapuolelle siellä kun on pehmeämpi liha. Teki kyllä aika kipeää pitkään kun jäi jäljet punaiset juovat . Joka vitsaa säästää..... . Saippualla pestiin suut sitten joskus kun tuli puhuttua mitä oli isoilta oppinut.. ..🙄. Piti hillitä kielensä ettei pahaa puhuisi . Jokunen tukistus nyt ei ketään vahingoita . Lapsilla on omat menot ei ehdi miettiä aikuisten juttuja . Ennemmin kannattaa muistella mitä koulukaverit teki. Siinäpä onkin kokonainen kirjasto kun niitä miettii.

Miltäs se nyt tuntuisi? 🤔

Jos et osaa kuvitella, pyydä joku sinua paljon isompi ja vahvempi mätkimään remmillä tai muulla astalolla niin että olet mustelmilla, juomuilla ja naarmuilla.

Alkajaisiksi vaikka viisi vuotta, aina kun olet eri mieltä, et tottele tai teet jotain väärin.

Vierailija kirjoitti:

On se ihanaa syntyä 2000-luvulle.

No en tiiä, tässä on nyt vähän isompia ongelmia kuin tukkapölly 90-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaattinen. Ei opettanut minulle muuta, kuin pelkäämään isääni ja pelkäämään epäonnistumista. Niinpä minusta tuli elämää pelkäävä hissukka ja välit isäni kanssa ovat täysin olemattomat.

Ei aikuista ihmistäkään opasteta työpaikan tavoille millään tukkapöllyllä tai luunapilla. Joka sellaiseen lapsen kanssa sortuu tarvitsee itse hoitoa.

Oliko pahempaa se yleisen pelkääminen eikä niinkään se vyön sattuminen?

Kyllä meillä lyötiin ihan kunnolla. Minulla on esimerkiksi murtunut solisluu perheväkivallan seurauksena sekä olen ollut kolme kertaa lapsena tikattavana, kun on tullut isompi haava. Molemmat ovat yhtä kamalia. Ensin se pelko ja sitten se kauhea kipu. Eikä siitä kierteestä pääse pois.

Tuo nyt kuulostaa ihan muulta kuin normi kurittaminen. Ihan silkkaa väkivaltaahan tuo on ollut.

Mikä on normi kurittaminen? Missä vaiheessa se muuttuu väkivallaksi, sitten kun veri valuu?

Yhdessä vaiheessa meinasin tarjoilla äijälle moraa, kun se nukkuu. Siltä se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa traumoja jäänyt jos ruumillista kuria annettiin ihan painavasta syystä johon kyllä ollut ihan painava syy ja tietenkin oli kaheli vanhempia jotka hakkasi sitten järjettömyyttään.

Kaikkein surullisimpa ovat nämä väkivallan puolustelijat ja sössöttäjät, kenen mielestä ei jäänyt traumoja ja ihan normaaleja ihmisiä meistäkin on tullut- tyypit.

Silloin on jäänyt ihmiseen vaurioita jos hän aikuisena puolustelee lasten pieksämistä ja hyväksyy sen "painavista" syistä.

Aika äärimmäisiä saa olla ne "painavat" syyt, jotta voisi ymmärtää.

Joku eläinten kiduttaminen ja toisten lasten saksilla silmiin tökkimen korkeintaan, voisi olla sellainen "painava" syy, että ymmärtäisin.

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillinen kuritus on tietenkin väärin, mutta joskus voi vaihtoehtona olla vaikkapa puoli tuntia jossakin jäähypenkillä tai nurkassa seisomassa. Siihen verrattuna joku luunappi voi olla mukavampi rangaistus.

Ei tule sitten muita vaihtoehtoja mieleen, esimerkiksi asioiden selittäminen lapselle, tai lapsen kuunteleminen? Ainoastaan rankaiseminen? Surullista.

Meillä oli hullu kissa joka hyökkäsi jalkoihin puremaan . Pitäähän vanhempienkin puolustautua . Ajatelkaa mitä ne on kokenut ja teitä syöttänyt. Ei se elämä niilläkään helppoa ollut. Meillä ei saanut paljon huutaa kun kuului naapuriin niin siitä sai lisä selkäsaunan. Yhden kerran joku suuttui niin pahasti että otti vyön ja vahingossa heilautti niin että solki osui päähän . Se oli kyllä vanhinko sitä sitten hoidettiin ja anteeksi pyydettiin. Nimittäin lapset on kauheita päästää suustaan mitä tahansa ja kiusaa vanhempiaan joka päivä . Tappelee vaatteista ruuasta koulusta . Mekin karattiin ikkunasta jos ovesta ei päässyt ja aina mentiin sinne minne ei saanut mennä. Vaikka miten kiellettiin.