"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa toistuu usein ajatus, että kodin siisteystaso yms. olisi vain naisen omia kriteerejä, ja pitäisi ottaa rennommin.

No, itse otin raskaus- ja vauva-aikana rennommin, ja tosiaan näkyi.

Vaan mitä tekivät kylässä käyvät ex-miehen sukulaiset? No tietysti "hauskasti" v*ttuilivat minulle (ja siis vain minulle) siitä, että et sitten ole jaksanut näköjään siivota heh heh.

Eräänkin kerran ex-anoppi alkoi silmiään pyöritellen omatoimisesti tiskaamaan kodissani.

Eipä näissä(kään) ex mitenkään pitänyt puoliani tai kertonut, että nyt otetaan rennosti, elämä saa näkyä jne.

Ei. Minua sai vapaasti käydä vieraat arvostelemassa, että mitenkäs täällä nyt näin p*skaista on.

Että sellaista "oman pään sisäisiä kriteerejä".

Ai hitto, meilläkin se oli ex-anoppi ja exän suku, joka otti nokkiinsa, jos oli sitä sotkua vauva-aikana, oma äiti ei tuollaista harrastanut. Ja exä raijasi huonekasveja kotiin, kun jotenkin kaikkien naisten sellaisia piti harrastaa, ei kuitenkaan hoitanut itse niitä. Sitten se ex-anoppi päivitteli, että kylläpä sinun (minun??) kasvit näyttävät huonoilta. Ja exä vielä ilkeili, että kyllä minun nyt vaan pitää ryhdistäytyä ja siivota enemmän, koska muuten ihmiset alkavat puhua, että meillä ei oikein ole täällä asiat hyvin ja kuulemma minä en sitten sitä kestä. Tein vielä töitä kotoa käsin vauva-aikana, että tultiin toimeen. Kyllä oli helpotus erota, jäi kaikki nuo ”päänsisäisyydet” entiseen osoitteeseen. Huh…

Miehet ei pysty sanomaan omalle äidilleen mitään ja puolustamaan omaa naistaan.

Suosittelen asumista erikseen, anoppi saa sisustaa miehen asuntoa ja valittaa miehelle, jos ei ole tarpeeksi hyvin siivottu.

Ja on helpompi erota, jos ei jaksa kuunnella anoppia eikä tarvitse maksaa miehen asuntolainaa, kun mies kerää omaisuutta yksin itselleen.

Mikä siinä on että naiset ei tule keskenään toimeen ja syyttää miestä kun ei katkaise välejään perheeseensä. Hyvin tukee ajatusta että naiset vaativat että mies on vain ja ainoastaan naisen tahdon toteutus välinen

Kuka on vaatinut katkaisemaan?

Itse tuon alkuperäisen kommentin kirjoittajana olisin vain odottanut, että mies puolustaa viimeisillään raskaanaolevaa/juuri synnyttänyttä vaimoaan, kun miehen sukulaiset kävivät nälvimässä siisteystasosta.

Tässä ketjussa niin julistetaan, ettei siisteys ole niin justiinsa ja elämä saa näkyä.

Mutta ei näytä pätevän silloin, kun ulkopuoliset tulevat tästä arvostelemaan.

Tuohan olisi juuri se paikka, jossa arvot punnitaan ja jossa miehen pitäisi omistaa elämänsä ja valintansa. Jos ei pysty omalle äidilleen sanomaan, että ”minun kotonani se ei ole niin justiinsa, lapsikin saa viilettää vähän tahraisissa vaatteissa ja tuokin tyhjä tölkki saa olla tuossa, minähän sen siihen laitoinkin”, niin silloin mies ei seiso omien arvojensa takana. Kyllä mies on ensisijaisesti suhteessa omaan sukuunsa, eihän se sen vaimon suku ole. Aika raukkamaista ajatella, että minä olen kutsunut nuo kotiini, mutta hipsinpäs muualle, mitäs minä ”naisten väleihin” puuttumaan. Minä olen tuo, jolle entinen anoppi valitti ja entinen mies valitti siitä, että se entinen anoppi valitti.

Tämä tuli muuten itsellenikin vastaan jopa eron jälkeen, eli miten miehen sukukin oli heitetty niskoilleni.

Eron jälkeen ex-anoppi soitteli ja valitteli, kun ei olla tultu pitkään aikaan lastenlasten kanssa kylään.

Jouduin kohteliaasti toteamaan, että ex-miehen pitäisi omina viikkoinaan hoitaa nämä sukulaisvierailut noin pääsääntöisesti, minä huolehdin lasten siteistä omaan sukuuni ja ex omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Molempien etu on tykätä siitä toisesta vanhevanakin... eli pitäkää itsenne terveinä ikäisinänne, niin hyvä tulee.

Kannattaa asua erikseen niin ei tarvitse alkaa myöskään omaishoitajaksi.

Suomessa tekemättömyydestä palkitaan. Kun nainen esim. eroaa niin mies hoitaa lapsia joka toinen viikko ja nainen saa kelasta tilille enemmän rahaa eikä tarvitse vanhana ryhtyä omaishoitajaksi pienellä omaishoidon tuella, yhteiskunta maksaa verorahoista avustajan miehelle tai laittaa hoitokotiin.

Yksin asuessa saa enemmän rahaa ja voi keskittyä vain omaan hyvinvointiin.

Ei tarvitse kuunnella anopin arvostelua eikä vanhempana sukulaisten kysymyksiä miehen omaishoitajana toimimisesta.

Voi katsoa telkkaria ja tehdä vaikka käsitöitä, eipä ole kukaan arvostelemassa.

Suomessa parisuhde on naisen kannalta huono.

Kannattaa korkeintaan seurustella ja ottaa parhaat palat ja asua erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Tällainen ajattelu on ilmeisen yleistä nuorten naisten keskuudessa nykypäivänä! Keskustelin vasta ystäväperheen kuvankauniin tyttären kanssa, ja 26-vuotiaana hän oli sitä mieltä että koska ei aio lapsia tehdä, on päättänyt ettei ala seurustelemaan miehen kanssa ennen kuin ulkonäkö on rapistunut. 

Nykypäivänä porno ja media on tehnyt miehistä niin ulkonäkökeskeisiä, että kauniit nuoret naiset kokevat että on parempi olla yksin kuin suhteissa niihin miehiin, joita heidän ulkonäkönsä vetää puoleensa. Kauniilla on aika vaikea löytää aito rakkaussuhde ja he pelkäävät että suhde katoaa samalla kun kauneuskin katoaa. 

Itse uskon myös, että pinnallinen ulkonäkökulttuuri kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja jossain vaiheessa miehetkin alkavat taas arvostaa miehen ja naisen välistä aitoa rakkautta, kumppanuutta ja pitkien liittojen tuomaa henkistä kasvua. 

Noinhan siinä käy kun rakentaa koko elämän ulkonäön ympärille, itse ajattelen että hyvät käytöstavat korvaavat huonomman ulkonäön mutta jos molemmat on pielessä niin aika tekemätön paikka. Aidossa rakkaudessa ja pitkien liitojen ongelmana on kun en ainakaan itse jaksa kauheasti arvostaa ihmistä joka ei mitään hyvää näe minussa tai tekemisissäni vaan kokee tarvetta ohjailla ja nalkuttaa että muutun semmoiseksi kun nainen haluaa. Minkälainen sota siitä syttyisikään jos miehet vaatisivat naista muuttumaan semmoiseksi kuin mies haluaa

Kun asuu erikseen niin ei tarvitse anoppia nähdä. Anoppi voi miehen asunnon sisustaa miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Ja kun mies tarvitsee omaishoitajaa niin nuorempi nainen voi ottaa eron ja saa puolet miehen omaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Oma ex perusteli äidilleen ja minulle (!) uutta suhdettaan sillä, ettei jaksa erovanhemman arkea yksin. Ihan itse otti eron.

Uusi nainen on luvannut tukea miestä isyydessään.

Ei, ei ne pärjää yksin.

Pitääkö uutta suhdetta jotenkin perustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Ja kun mies tarvitsee omaishoitajaa niin nuorempi nainen voi ottaa eron ja saa puolet miehen omaisuudesta.

Itse tiedän miehen jolta jo 2 naista vienyt omaisuudesta osan ja mies maksaa molemmille elatusmaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma hyvinvointi eron jälkeen on kaiken a ja o. Tämä korostuu, mitä enemmän on "antanut" parisuhteelle ja ollut sitoutunut toiseen. Naiset yleensä ottaen hoksaavat tällaiset prioriteetit miehiä herkemmin ja osaavat myös panostaa edistäviin, hyviin asioihin. Miehet puolestaan usein siirtävät vastuuta muille tai hamaan tulevaisuuteen, ja kun ei ole enää ketään vierellä, täytyy se paikka täyttää pikimmiten uudelleen. Eihän sitä nyt yksin pärjää, aikuinen mies!

Vähän katkeraa tilitystä. Laitas Kaija koot soimaan.

Mikään ei ärsytä miehiä enempää kuin voimaantunut ja hauskaa pitävä vanhempi nainen. Koettaisitte itse joskus, voisi elämä olla vähän kivempaa.

Hauskaa pitävä vanhempi nainen ärsyttää kaikkia, sekä miehiä että naisia. Tässäkin ketjussa on ollut pitkiä ilkeileviä vuodatuksia miten surkuhupaisa on eronnut, keski-ikäinen nainen joka käy ystävineen baarissa tai jopa -herranjestas sentään - karaokessa. Näitä mahdollisimman vittumaisiksi kirjoitettuja kommentteja peukuttavat sekä miehet että naiset ja kirjoittaja on pakahtua ylpeydestä kun osasikin niin ilkeästi kirjoittaa.

Sekä nuoret naiset että kaikenikäiset miehet saavat kyllä käydä baarissa, remuta, laulaa, pitää hauskaa ja tehdä vaikka mitä. Ainoastaan vanhemmat naiset eivät saa, heidän pitäisi olla näkymättömissä ja hävetä itseään ja sitä, etteivät ole välttämättä yhtä kauniita kuin nuorina. Tämä kertoo aika paljon yhteiskuntamme arvoista.

Eikä ärsytä. Eihän kukaan edes huomaisi teitä, ellette itse pitäisi kovaa meteliä itsestänne ja uhriutuisi, kun ketään oikeasti ei kiinnosta teidän säälittävä touhunne. Sitä varmaan kaikki ihmettelevät, että miten meni omasta mielestä, jos on ollut vaikka yli 20v saman miehen kanssa ja vasta sitten kun mies vihdoin antoi tylsälle kropsulle monoa, niin tästä tuli muka kaunis, rietas ja onnellinen. Sehän on tuossa iässä ihan fyysisestikin mahdotonta olla kaunis ja eipä teistä tekstien perusteella saa kyllä onnellistakaan kuvaa. Ja riettauskin taitaa olla sitä, että saatte olla riettaita ihan yksinänne.

Tämä on juuri se asenne, miksi ei nuorenakaan naisena enää kiinnosta alkaa suhteisiin miesten kanssa. Miksi miehet kuvittelevat että naiselle olisi tärkeää saada hyväksyntää tuollaiselta ihmiseltä? Että nyt nuorena kelpaisin tuollaisen ihmisen patjaksi ja että tuollainen ihminen nauttisi ulkonäöstäni? Itse en aio jakaa seksuaalisuuttani, vartaloani enkä elämääni ihmisten kanssa, jotka eivät näe vanhenemisessa kauneutta eikä arvoa ja joille toinen ihminen muuttuu tylsäksi kropsuksi jolle annetaan monoa ja etsitään seuraava. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse, että monia miehiä ilmeisesti kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että on joku kiva kropsu jota panna, suhde tai toinen ihminen ei merkitse mitään. Miksi naisten kannattaisi alkaa sellaiseen? Parempi olla rietas yksinään nuoruudesta vanhuuteen :)

Nostan hattua loistavasta muuntautumiskyvystäsi. Osaat hetkessä muuttua vanhasta kropsusta nuoreksi naiseksi.

Mikään ei ole rasittavampaa, kuin niin heikkoitsetuntoinen nainen, että sitä pitää pitää pystyssä ja varoa sanomasta mitään, mistä tuo herkkä lumihiutale romahtaa sekunnissa. Miksi nainen ei vaan ole ihan täysin oma itsensä? Miksi pitäisi erityisesti antaa hyväksyntää ja huomiota? Ymmärrän, että lapsille se on tärkeää, koska sen kautta heistä kasvaa järkeviä aikuisia, kun ymmärtävät, miten tärkeää välittäminen on. Aikuisilla naisilla se taas tahtoo mennä överiksi.

Ei kukaan anna vaimolleen kenkää, jos vaimo todella panostaa parisuhteen eteen jotenkin. Se ei ole sitä, että on 20 vuotta laittanut ruokaa, siivonnut ja pyykännyt. Mies tarvitsee rakkautta, ystävyyttä ja seksiä. Eli se ei mene niin, että miehelle nainen muuttuu vanhaksi kropsuksi, vaan nainen on itse muuttanut itsensä sellaiseksi ja siitä ei ole miehelle enää mitään iloa, vaan päinvastoin. Lapset ja lastenlapsetkin häpeävät silmät päästään, kun "kaunis, rietas ja onnellinen" vanha koppelo riekkuu ja raakkuu pitkin kyliä.

Nainen voisi aivan hyvin olla arvokas ja kunnioitettu niin, ettei mies kyllästy.

En ole vanha kropsu. Mikä ensimmäisessä viestissäni sai sinut kuvittelemaan niin? Sekö, että mielestäni vanhempien naisten haukkuminen on ilkeää? Tiedän kyllä, että itse saan käydä vielä baareissa, laulaa mitä tahdon, vaikka sitten kaunis, rietas ja onnellinen -biisiä. Kukaan ei käsittääkseni häpeä silmiä päästään. En kuitenkaan ymmärrä  miksi vaikkapa 50+ äitini ei voi eron jälkeen pitää ystävineen hauskaa, vaan hänestä tulee heti häpeällinen, ruma, vanha kropsu. Itse arvostan häntä ja hänen ystäviään, jotka ovat hauskoja ja älykkäitä naisia, ja kyllä, myös kauniita mielestäni. Olen iloinen jos vanhenen samalla tavalla. Kyllä, puolustan vanhempia naisia itsekkäistä syistä, koska näen tässä heitä haukkuvassa ilmapiirissä oman tulevaisuuteni, joka näyttää aivan järkyttävältä jos aion valita parisuhteen miehen kanssa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tulevaisuudelleni on paljon tärkeämpää se, että minulla on ystäviä joiden kanssa pitää hauskaa, kuin se että joku sydämeltään täysin mädäntynyt, ilkeä mies haluaa tyydyttää itsensä minuun. Outoa jos joku kuvittelee mitään muuta.

Arvostat näemmä pelkästään naisia ja vanhoja naisia. Missä arvostuksesi miehiä kohtaan? Arvostatko isääsi?

Ihan rehellinen vastaus on: en tiedä. Olen viime aikoina pohtinut omaa tulevaisuuttani, haluanko naimisiin, lapsia jne. Olen ehkä lukenut liikaa tätä palstaa, koska olen ajatellut että täältä löytyy miesten rehellisiä mielipiteitä. Ja paljonhan täältä on miesten näkemyksiä naisista ja suhteista löytynytkin. Niiden perusteella en oikeasti enää tiedä haluanko miestä elämääni ollenkaan. Varmasti kelpaisin monellekin nyt, mutta haluan suhteen jossa kelpaan vielä 30 vuoden päästäkin. En tiedä onko sellainen suhde realistinen ilman jotain supernaisen kykyjä. Ja sitten vaikka kaikessa muussa onnistuisi, tulee joka tapauksessa se lopullinen niitti eli vanheneminen, minkä jälkeen ystävät ovat ainoat jotka kohtelevat inhimillisesti. Tuntuu järkevimmältä vaihtoehdolta panostaa miesten sijasta ystäviin jo nyt.

Keskustelet tunnetun miestrollin kanssa joka on tuhonnut monen naisen itsetunnon. Nuo syytökset ovat ihan tuttua kamaa. Mielenterveys alkaa horjua jos tämän kanssa jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Tällainen ajattelu on ilmeisen yleistä nuorten naisten keskuudessa nykypäivänä! Keskustelin vasta ystäväperheen kuvankauniin tyttären kanssa, ja 26-vuotiaana hän oli sitä mieltä että koska ei aio lapsia tehdä, on päättänyt ettei ala seurustelemaan miehen kanssa ennen kuin ulkonäkö on rapistunut. 

Nykypäivänä porno ja media on tehnyt miehistä niin ulkonäkökeskeisiä, että kauniit nuoret naiset kokevat että on parempi olla yksin kuin suhteissa niihin miehiin, joita heidän ulkonäkönsä vetää puoleensa. Kauniilla on aika vaikea löytää aito rakkaussuhde ja he pelkäävät että suhde katoaa samalla kun kauneuskin katoaa. 

Itse uskon myös, että pinnallinen ulkonäkökulttuuri kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja jossain vaiheessa miehetkin alkavat taas arvostaa miehen ja naisen välistä aitoa rakkautta, kumppanuutta ja pitkien liittojen tuomaa henkistä kasvua. 

Noinhan siinä käy kun rakentaa koko elämän ulkonäön ympärille, itse ajattelen että hyvät käytöstavat korvaavat huonomman ulkonäön mutta jos molemmat on pielessä niin aika tekemätön paikka. Aidossa rakkaudessa ja pitkien liitojen ongelmana on kun en ainakaan itse jaksa kauheasti arvostaa ihmistä joka ei mitään hyvää näe minussa tai tekemisissäni vaan kokee tarvetta ohjailla ja nalkuttaa että muutun semmoiseksi kun nainen haluaa. Minkälainen sota siitä syttyisikään jos miehet vaatisivat naista muuttumaan semmoiseksi kuin mies haluaa

Oikeassa olet, eikä tuollaista ihmistä tarvitsekaan arvostaa miehen eikä naisen. Kyllä parisuhde vaatii molemminpuolista arvostusta ja hyväksyntää. 

Ja tuo arvostus pitää perustua muullekin kuin toisen ulkonäölle. Täälläkin kuulee juttuja, miten mies vain kyllästyy kun nainen ei näytä enää samalta kuin nuorena. Kehutaan miten vanha koppelo pitää vaihtaa nuorempaan. Jos tuollainen ajattelu on niin yleistä miesten keskuudessa miltä se tällä palstalla vaikuttaa olevan, en hämmästy yhtään siitä että nuoret naiset eivät halua miehiä, koska kyllähän he tietävät että tulevat vanhenemaan siinä missä kaikki. Jos muuten hyvä suhde tulee tuohon kaatumaan, niin miksi edes aloittaa koko suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-mies (48-v) on kymmenen vuoden takaisen eromme jälkeen etsinyt parikymppistä naista itselleen, ei löydy ei. Mies ei ymmärrä miksi. Hyvä puoli on, että aikaa on jäänyt lapsillemme, kun naiset on niin nirsoja :D

Ehdota, että ottaa jonkun 2 x 20.

Aika monelle itsestään huolta pitävälle 40-v naiselle voi 48-vuotiaskin olla liian vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Ja kun mies tarvitsee omaishoitajaa niin nuorempi nainen voi ottaa eron ja saa puolet miehen omaisuudesta.

Itse tiedän miehen jolta jo 2 naista vienyt omaisuudesta osan ja mies maksaa molemmille elatusmaksuja.

Tietyn aikaa täytyy olla naimisissa niin saa puolet miehen omaisuudesta.

Osa miehistä haluaa alkaa maksamaan elatusmaksuja vielä 50-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Ja kun mies tarvitsee omaishoitajaa niin nuorempi nainen voi ottaa eron ja saa puolet miehen omaisuudesta.

Itse tiedän miehen jolta jo 2 naista vienyt omaisuudesta osan ja mies maksaa molemmille elatusmaksuja.

Tietyn aikaa täytyy olla naimisissa niin saa puolet miehen omaisuudesta.

Onko tuo aika 5 vuotta vai mikä se nykyään on?

Jotkut naiset joo. Toiset ovat Marttiina Aitolehtiä ja juokevat heti uuden sankarin perään, tietysti kiitollisina ja siunattuina.

Jos mies kertoo muille mitä naisen kanssa kahdestaan tekee harrastaessaan seksiä niin aika lapselliselta kuulostava tuo mies on. Oli sitten yhden illan juttu tai pitempi suhde. Harmi, että ns. aikuisia kunnon miehiä on nykyään harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Tällainen ajattelu on ilmeisen yleistä nuorten naisten keskuudessa nykypäivänä! Keskustelin vasta ystäväperheen kuvankauniin tyttären kanssa, ja 26-vuotiaana hän oli sitä mieltä että koska ei aio lapsia tehdä, on päättänyt ettei ala seurustelemaan miehen kanssa ennen kuin ulkonäkö on rapistunut. 

Nykypäivänä porno ja media on tehnyt miehistä niin ulkonäkökeskeisiä, että kauniit nuoret naiset kokevat että on parempi olla yksin kuin suhteissa niihin miehiin, joita heidän ulkonäkönsä vetää puoleensa. Kauniilla on aika vaikea löytää aito rakkaussuhde ja he pelkäävät että suhde katoaa samalla kun kauneuskin katoaa. 

Itse uskon myös, että pinnallinen ulkonäkökulttuuri kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja jossain vaiheessa miehetkin alkavat taas arvostaa miehen ja naisen välistä aitoa rakkautta, kumppanuutta ja pitkien liittojen tuomaa henkistä kasvua. 

Noinhan siinä käy kun rakentaa koko elämän ulkonäön ympärille, itse ajattelen että hyvät käytöstavat korvaavat huonomman ulkonäön mutta jos molemmat on pielessä niin aika tekemätön paikka. Aidossa rakkaudessa ja pitkien liitojen ongelmana on kun en ainakaan itse jaksa kauheasti arvostaa ihmistä joka ei mitään hyvää näe minussa tai tekemisissäni vaan kokee tarvetta ohjailla ja nalkuttaa että muutun semmoiseksi kun nainen haluaa. Minkälainen sota siitä syttyisikään jos miehet vaatisivat naista muuttumaan semmoiseksi kuin mies haluaa

Älä viitsi. Pitkässä liitossa kyllä kumpikin muovautuu ja ne pahimmat särmät hioutuvat pois. Se on oikeastaan aika mukavaa.

T. Naimisissa 26 v.

Itselläni on niin kamalia anoppi kokemuksia, että jos tulisi ero niin yhdenkään miehen äitiin en enää tutustu. Voisin seurustella, mutta asuisin erikseen ja mies saisi tavata äitiään erikseen, minä olisi kotona tekemässä käsitöitä sillä aikaa, huomattavasti parempi mielenterveydelle kuin kuunnella kun anoppi arvostelee negatiivisesti ja haukkuu. Miehet ei omalle äidilleen pysty nykypäivänä mitään sanomaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on niin kamalia anoppi kokemuksia, että jos tulisi ero niin yhdenkään miehen äitiin en enää tutustu. Voisin seurustella, mutta asuisin erikseen ja mies saisi tavata äitiään erikseen, minä olisi kotona tekemässä käsitöitä sillä aikaa, huomattavasti parempi mielenterveydelle kuin kuunnella kun anoppi arvostelee negatiivisesti ja haukkuu. Miehet ei omalle äidilleen pysty nykypäivänä mitään sanomaan.

Nykyään on paljon anoppeja jotka puuttuvat aikuisen poikansa elämään joka asiassa, joten parempi naiselle asua parisuhteessa erikseen.

Aikuisella naisella on oikeus päättää omasta elämästään ilman anopin määräilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Ja kun mies tarvitsee omaishoitajaa niin nuorempi nainen voi ottaa eron ja saa puolet miehen omaisuudesta.

Kauniille ja nuorelle testamentataan koko omaisuus silkasta rakkaudesta. Jos olisi vanha koppelo tilalla niin sille säkillinen auringonkukan siemeniä loppuiäksi.

Juu, kyllä se kaunis ja nuori teidän miesten kanssa muutaman vuoden on kun saa puolet miehen omaisuudesta. Sillä nuoremmalla voi olla toinen nuorempi mies jossain niin saavat pesämunan vanhemmalta mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Tietääkö vaimosi, että aiot vaihtaa hänetkin nuorempaan? Koska eihän hänkään ole ikuisesti nuori vaikka onkin sinua nuorempi. Mitä sitten kun hän on esimerkiksi 40?

Olisi edes rehellistä kertoa toiselle, että et suunnittele loppuelämän liittoa.