Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden naisen"
Ajatuksia, tosielämän esimerkkejä? Ainakin omassa tuttavapiirissä on mennyt juuri näin.
Naiset käyneet pitkien suhteiden päätyttyä eroseminaarin, ehkä terapian, aloittaneet uusia harrastuksia, keskittyneet lapsiin ja uuden arjen luontiin. Ehkä pienimuotoista tapailua. Miehillä kuitenkin hyvin pian uudet, vakavat parisuhteet. Mistä tämä mielestänne johtuu?
Tinder täynnä juuri eronneita miehiä, tai harkinta-ajalla tai vasta eroa suunnittelevia miehiä. Kun heiltä kysyy, onko erotyö tehty ja suru käsitelty, vastaus on lähes aina että jo aikoja sitten (vaikkei edes välttämättä erottu vielä).
Eroryhmissäkin valtaosa naisia. Ovatko muut huomanneet saman?
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa toistuu usein ajatus, että kodin siisteystaso yms. olisi vain naisen omia kriteerejä, ja pitäisi ottaa rennommin.
No, itse otin raskaus- ja vauva-aikana rennommin, ja tosiaan näkyi.
Vaan mitä tekivät kylässä käyvät ex-miehen sukulaiset? No tietysti "hauskasti" v*ttuilivat minulle (ja siis vain minulle) siitä, että et sitten ole jaksanut näköjään siivota heh heh.
Eräänkin kerran ex-anoppi alkoi silmiään pyöritellen omatoimisesti tiskaamaan kodissani.Eipä näissä(kään) ex mitenkään pitänyt puoliani tai kertonut, että nyt otetaan rennosti, elämä saa näkyä jne.
Ei. Minua sai vapaasti käydä vieraat arvostelemassa, että mitenkäs täällä nyt näin p*skaista on.
Että sellaista "oman pään sisäisiä kriteerejä".
Ai hitto, meilläkin se oli ex-anoppi ja exän suku, joka otti nokkiinsa, jos oli sitä sotkua vauva-aikana, oma äiti ei tuollaista harrastanut. Ja exä raijasi huonekasveja kotiin, kun jotenkin kaikkien naisten sellaisia piti harrastaa, ei kuitenkaan hoitanut itse niitä. Sitten se ex-anoppi päivitteli, että kylläpä sinun (minun??) kasvit näyttävät huonoilta. Ja exä vielä ilkeili, että kyllä minun nyt vaan pitää ryhdistäytyä ja siivota enemmän, koska muuten ihmiset alkavat puhua, että meillä ei oikein ole täällä asiat hyvin ja kuulemma minä en sitten sitä kestä. Tein vielä töitä kotoa käsin vauva-aikana, että tultiin toimeen. Kyllä oli helpotus erota, jäi kaikki nuo ”päänsisäisyydet” entiseen osoitteeseen. Huh…
Miehet ei pysty sanomaan omalle äidilleen mitään ja puolustamaan omaa naistaan.
Suosittelen asumista erikseen, anoppi saa sisustaa miehen asuntoa ja valittaa miehelle, jos ei ole tarpeeksi hyvin siivottu.
Ja on helpompi erota, jos ei jaksa kuunnella anoppia eikä tarvitse maksaa miehen asuntolainaa, kun mies kerää omaisuutta yksin itselleen.
Mikä siinä on että naiset ei tule keskenään toimeen ja syyttää miestä kun ei katkaise välejään perheeseensä. Hyvin tukee ajatusta että naiset vaativat että mies on vain ja ainoastaan naisen tahdon toteutus välinen
Kuka on vaatinut katkaisemaan?
Itse tuon alkuperäisen kommentin kirjoittajana olisin vain odottanut, että mies puolustaa viimeisillään raskaanaolevaa/juuri synnyttänyttä vaimoaan, kun miehen sukulaiset kävivät nälvimässä siisteystasosta.
Tässä ketjussa niin julistetaan, ettei siisteys ole niin justiinsa ja elämä saa näkyä.
Mutta ei näytä pätevän silloin, kun ulkopuoliset tulevat tästä arvostelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.
Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.
Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.
Molempien etu on tykätä siitä toisesta vanhevanakin... eli pitäkää itsenne terveinä ikäisinänne, niin hyvä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.
Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.
Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.
Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.
Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?
Suomessa miehiä on 70 000 enemmän kuin naisia ikäluokassa 20 - 39, taitaa monella miehellä olla sama nuorempi nainen kierroksessa.
Mitä sitten vaikka onkin? Kun pillua saa ilman parisuhdetta niin antaa mennä vaan.
No, jos jakorasiat antaa niin senkus.
Minun tapauksessa ainakin juuri päinvastoin.
Erottuani 35-vuotiaana seitsemän vuoden avioliitosta, jota ennen minulla oli ollut muutama pidempi seurustelu eikä yhtään säätöjä, aloin hiljokseen miettiä, että mitäs jos löytäisi itsensä, mieluummin useamman naisen kanssa. Ja niin kävi. Muutaman vuoden jälkeen kyllästyin irtonaisiin, joita muuten on suurin osa naisista, vaikka muuta väittävät, ja otin sitten uuden suhteen, joka tietysti sekin päättyi, kun nainen päätti löytää itsensä kesken suhteemme.
Oikeastaan jokikinen exäni aina sieltä teinivuosista näihin päiviin, ovat löytäneet heti minut jätettyään (no yhden kerran olin itse jättäjä) uuden miehen, josta onkin tullut sitten se elättäjä, lasten isä tai muuten pidempiaikainen kumppani. Olenkin vitsaillut olevani oman elämäni "Good luck chuck", paitsi että tässä elokuvassa Chuck ei löydä Jessica Albaa vaimokseen. Hauskinta tässä on se, että naiset ihan aidosti kuvittelevat olevansa minuun rakastuneita ja valmiita panostamaan suhteeseen. Mutta niin se vaan menee, että minä en ole sillä tavalla rakastettava mies kuin mitä naiset lopulta itsensä löydettyään haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.
Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.
Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.
Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.
Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?
Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme.
Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.
Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.
Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.
Molempien etu on tykätä siitä toisesta vanhevanakin... eli pitäkää itsenne terveinä ikäisinänne, niin hyvä tulee.
Kannattaa asua erikseen niin ei tarvitse alkaa myöskään omaishoitajaksi.
Roosa Robin kirjoitti:
Minun tapauksessa ainakin juuri päinvastoin.
Erottuani 35-vuotiaana seitsemän vuoden avioliitosta, jota ennen minulla oli ollut muutama pidempi seurustelu eikä yhtään säätöjä, aloin hiljokseen miettiä, että mitäs jos löytäisi itsensä, mieluummin useamman naisen kanssa. Ja niin kävi. Muutaman vuoden jälkeen kyllästyin irtonaisiin, joita muuten on suurin osa naisista, vaikka muuta väittävät, ja otin sitten uuden suhteen, joka tietysti sekin päättyi, kun nainen päätti löytää itsensä kesken suhteemme.
Oikeastaan jokikinen exäni aina sieltä teinivuosista näihin päiviin, ovat löytäneet heti minut jätettyään (no yhden kerran olin itse jättäjä) uuden miehen, josta onkin tullut sitten se elättäjä, lasten isä tai muuten pidempiaikainen kumppani. Olenkin vitsaillut olevani oman elämäni "Good luck chuck", paitsi että tässä elokuvassa Chuck ei löydä Jessica Albaa vaimokseen. Hauskinta tässä on se, että naiset ihan aidosti kuvittelevat olevansa minuun rakastuneita ja valmiita panostamaan suhteeseen. Mutta niin se vaan menee, että minä en ole sillä tavalla rakastettava mies kuin mitä naiset lopulta itsensä löydettyään haluavat.
Miehillä on tosi paljon kumppaneita nykyään. Naisena on kiva käydä ravintoloissa juttelemassa miesten kanssa ja tanssimassa, mutta yksin kotiin. Kaupasta saa miehen korvikkeita joilla on ollut 0 kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ero tulisi, en enää kyllä huolisi uutta vakavaa suhdetta. Keskittyisin ihan muihin asioihin kun naisiin ja sutimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa toistuu usein ajatus, että kodin siisteystaso yms. olisi vain naisen omia kriteerejä, ja pitäisi ottaa rennommin.
No, itse otin raskaus- ja vauva-aikana rennommin, ja tosiaan näkyi.
Vaan mitä tekivät kylässä käyvät ex-miehen sukulaiset? No tietysti "hauskasti" v*ttuilivat minulle (ja siis vain minulle) siitä, että et sitten ole jaksanut näköjään siivota heh heh.
Eräänkin kerran ex-anoppi alkoi silmiään pyöritellen omatoimisesti tiskaamaan kodissani.Eipä näissä(kään) ex mitenkään pitänyt puoliani tai kertonut, että nyt otetaan rennosti, elämä saa näkyä jne.
Ei. Minua sai vapaasti käydä vieraat arvostelemassa, että mitenkäs täällä nyt näin p*skaista on.
Että sellaista "oman pään sisäisiä kriteerejä".
Ai hitto, meilläkin se oli ex-anoppi ja exän suku, joka otti nokkiinsa, jos oli sitä sotkua vauva-aikana, oma äiti ei tuollaista harrastanut. Ja exä raijasi huonekasveja kotiin, kun jotenkin kaikkien naisten sellaisia piti harrastaa, ei kuitenkaan hoitanut itse niitä. Sitten se ex-anoppi päivitteli, että kylläpä sinun (minun??) kasvit näyttävät huonoilta. Ja exä vielä ilkeili, että kyllä minun nyt vaan pitää ryhdistäytyä ja siivota enemmän, koska muuten ihmiset alkavat puhua, että meillä ei oikein ole täällä asiat hyvin ja kuulemma minä en sitten sitä kestä. Tein vielä töitä kotoa käsin vauva-aikana, että tultiin toimeen. Kyllä oli helpotus erota, jäi kaikki nuo ”päänsisäisyydet” entiseen osoitteeseen. Huh…
Miehet ei pysty sanomaan omalle äidilleen mitään ja puolustamaan omaa naistaan.
Suosittelen asumista erikseen, anoppi saa sisustaa miehen asuntoa ja valittaa miehelle, jos ei ole tarpeeksi hyvin siivottu.
Ja on helpompi erota, jos ei jaksa kuunnella anoppia eikä tarvitse maksaa miehen asuntolainaa, kun mies kerää omaisuutta yksin itselleen.
Mikä siinä on että naiset ei tule keskenään toimeen ja syyttää miestä kun ei katkaise välejään perheeseensä. Hyvin tukee ajatusta että naiset vaativat että mies on vain ja ainoastaan naisen tahdon toteutus välinen
Kuka on vaatinut katkaisemaan?
Itse tuon alkuperäisen kommentin kirjoittajana olisin vain odottanut, että mies puolustaa viimeisillään raskaanaolevaa/juuri synnyttänyttä vaimoaan, kun miehen sukulaiset kävivät nälvimässä siisteystasosta.
Tässä ketjussa niin julistetaan, ettei siisteys ole niin justiinsa ja elämä saa näkyä.
Mutta ei näytä pätevän silloin, kun ulkopuoliset tulevat tästä arvostelemaan.
Tuohan olisi juuri se paikka, jossa arvot punnitaan ja jossa miehen pitäisi omistaa elämänsä ja valintansa. Jos ei pysty omalle äidilleen sanomaan, että ”minun kotonani se ei ole niin justiinsa, lapsikin saa viilettää vähän tahraisissa vaatteissa ja tuokin tyhjä tölkki saa olla tuossa, minähän sen siihen laitoinkin”, niin silloin mies ei seiso omien arvojensa takana. Kyllä mies on ensisijaisesti suhteessa omaan sukuunsa, eihän se sen vaimon suku ole. Aika raukkamaista ajatella, että minä olen kutsunut nuo kotiini, mutta hipsinpäs muualle, mitäs minä ”naisten väleihin” puuttumaan. Minä olen tuo, jolle entinen anoppi valitti ja entinen mies valitti siitä, että se entinen anoppi valitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa toistuu usein ajatus, että kodin siisteystaso yms. olisi vain naisen omia kriteerejä, ja pitäisi ottaa rennommin.
No, itse otin raskaus- ja vauva-aikana rennommin, ja tosiaan näkyi.
Vaan mitä tekivät kylässä käyvät ex-miehen sukulaiset? No tietysti "hauskasti" v*ttuilivat minulle (ja siis vain minulle) siitä, että et sitten ole jaksanut näköjään siivota heh heh.
Eräänkin kerran ex-anoppi alkoi silmiään pyöritellen omatoimisesti tiskaamaan kodissani.Eipä näissä(kään) ex mitenkään pitänyt puoliani tai kertonut, että nyt otetaan rennosti, elämä saa näkyä jne.
Ei. Minua sai vapaasti käydä vieraat arvostelemassa, että mitenkäs täällä nyt näin p*skaista on.
Että sellaista "oman pään sisäisiä kriteerejä".
Ai hitto, meilläkin se oli ex-anoppi ja exän suku, joka otti nokkiinsa, jos oli sitä sotkua vauva-aikana, oma äiti ei tuollaista harrastanut. Ja exä raijasi huonekasveja kotiin, kun jotenkin kaikkien naisten sellaisia piti harrastaa, ei kuitenkaan hoitanut itse niitä. Sitten se ex-anoppi päivitteli, että kylläpä sinun (minun??) kasvit näyttävät huonoilta. Ja exä vielä ilkeili, että kyllä minun nyt vaan pitää ryhdistäytyä ja siivota enemmän, koska muuten ihmiset alkavat puhua, että meillä ei oikein ole täällä asiat hyvin ja kuulemma minä en sitten sitä kestä. Tein vielä töitä kotoa käsin vauva-aikana, että tultiin toimeen. Kyllä oli helpotus erota, jäi kaikki nuo ”päänsisäisyydet” entiseen osoitteeseen. Huh…
Miehet ei pysty sanomaan omalle äidilleen mitään ja puolustamaan omaa naistaan.
Suosittelen asumista erikseen, anoppi saa sisustaa miehen asuntoa ja valittaa miehelle, jos ei ole tarpeeksi hyvin siivottu.
Ja on helpompi erota, jos ei jaksa kuunnella anoppia eikä tarvitse maksaa miehen asuntolainaa, kun mies kerää omaisuutta yksin itselleen.
Mikä siinä on että naiset ei tule keskenään toimeen ja syyttää miestä kun ei katkaise välejään perheeseensä. Hyvin tukee ajatusta että naiset vaativat että mies on vain ja ainoastaan naisen tahdon toteutus välinen
Kuka on vaatinut katkaisemaan?
Itse tuon alkuperäisen kommentin kirjoittajana olisin vain odottanut, että mies puolustaa viimeisillään raskaanaolevaa/juuri synnyttänyttä vaimoaan, kun miehen sukulaiset kävivät nälvimässä siisteystasosta.
Tässä ketjussa niin julistetaan, ettei siisteys ole niin justiinsa ja elämä saa näkyä.
Mutta ei näytä pätevän silloin, kun ulkopuoliset tulevat tästä arvostelemaan.
Olet hyvin yksioikoinen. Olet jättänyt kokonaan siivoamatta ja siksi siitä on huomautettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinäkin on, kun enemmistö naisista löytää seksuaalisuutensakin vasta 40-vuotiaana ja sit ne ressukat kuvittelee olevansa samanlaisia milffejä kuin pokeleffoissa? Kyllä se on myöhäistä siinä vaiheessa, kun oma ukko on vaihtanut nuorempaan juuri sen seksin puutteen takia. Miettikää nyt joku nelikymppinen mummeli, jota pitää opettaa kädestä pitäen miten mies tyydytetään.
Tai mies joka tulee samantien
Joo, kunpa ongelma olisikin se, että mies ei saa nopeasti tyydytystä. Ongelma on ainakin itselle se, että mies tulee aina liian nopeasti. Ihan aina.
Tuokin on vain naisille tyypillistä täyttä taitamattomuutta herätellä itsensä kunnolla. Melko tyhmää syyttää miestä, jos levittää koipensa vaikka ei ole vielä kunnolla kiihottunutkaan.
Kyllä mies on oikein hyvä olla olemassa siinä naisen kiihottamisessa. Naisenko pitäisi kiihottaa sekä itsensä että mies??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimaantuminen ja kasvisruoka on nyt in.
Olen keski-ikäinen mies, eronnut n.10 v sitten. Tunnen ja tiedän monia samassa tilanteessa olevia. Suurin osa on sinkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.
Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.
Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.
Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.
Monestiko vuodessa teillä lasketaan rypyt? Meillä 2krt.
N52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa toistuu usein ajatus, että kodin siisteystaso yms. olisi vain naisen omia kriteerejä, ja pitäisi ottaa rennommin.
No, itse otin raskaus- ja vauva-aikana rennommin, ja tosiaan näkyi.
Vaan mitä tekivät kylässä käyvät ex-miehen sukulaiset? No tietysti "hauskasti" v*ttuilivat minulle (ja siis vain minulle) siitä, että et sitten ole jaksanut näköjään siivota heh heh.
Eräänkin kerran ex-anoppi alkoi silmiään pyöritellen omatoimisesti tiskaamaan kodissani.Eipä näissä(kään) ex mitenkään pitänyt puoliani tai kertonut, että nyt otetaan rennosti, elämä saa näkyä jne.
Ei. Minua sai vapaasti käydä vieraat arvostelemassa, että mitenkäs täällä nyt näin p*skaista on.
Että sellaista "oman pään sisäisiä kriteerejä".
Ai hitto, meilläkin se oli ex-anoppi ja exän suku, joka otti nokkiinsa, jos oli sitä sotkua vauva-aikana, oma äiti ei tuollaista harrastanut. Ja exä raijasi huonekasveja kotiin, kun jotenkin kaikkien naisten sellaisia piti harrastaa, ei kuitenkaan hoitanut itse niitä. Sitten se ex-anoppi päivitteli, että kylläpä sinun (minun??) kasvit näyttävät huonoilta. Ja exä vielä ilkeili, että kyllä minun nyt vaan pitää ryhdistäytyä ja siivota enemmän, koska muuten ihmiset alkavat puhua, että meillä ei oikein ole täällä asiat hyvin ja kuulemma minä en sitten sitä kestä. Tein vielä töitä kotoa käsin vauva-aikana, että tultiin toimeen. Kyllä oli helpotus erota, jäi kaikki nuo ”päänsisäisyydet” entiseen osoitteeseen. Huh…
Miehet ei pysty sanomaan omalle äidilleen mitään ja puolustamaan omaa naistaan.
Suosittelen asumista erikseen, anoppi saa sisustaa miehen asuntoa ja valittaa miehelle, jos ei ole tarpeeksi hyvin siivottu.
Ja on helpompi erota, jos ei jaksa kuunnella anoppia eikä tarvitse maksaa miehen asuntolainaa, kun mies kerää omaisuutta yksin itselleen.
Mikä siinä on että naiset ei tule keskenään toimeen ja syyttää miestä kun ei katkaise välejään perheeseensä. Hyvin tukee ajatusta että naiset vaativat että mies on vain ja ainoastaan naisen tahdon toteutus välinen
Kuka on vaatinut katkaisemaan?
Itse tuon alkuperäisen kommentin kirjoittajana olisin vain odottanut, että mies puolustaa viimeisillään raskaanaolevaa/juuri synnyttänyttä vaimoaan, kun miehen sukulaiset kävivät nälvimässä siisteystasosta.
Tässä ketjussa niin julistetaan, ettei siisteys ole niin justiinsa ja elämä saa näkyä.
Mutta ei näytä pätevän silloin, kun ulkopuoliset tulevat tästä arvostelemaan.Olet hyvin yksioikoinen. Olet jättänyt kokonaan siivoamatta ja siksi siitä on huomautettu.
Passiivi pois! Ei ”on huomautettu”, vaan miehen sukulaiset kävivät nälvimässä, eivät ”huomauttamassa”. Missään ei sanottu, että oli jättänyt kokonaan siivoamatta, vaan ilmeisesti tuore äiti ei ollut siivonnut miehen suvun makuun riittävästi ja kaikesta päätellen ei tuore isäkään, jonka koti se myös oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.
Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.
Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.
Molempien etu on tykätä siitä toisesta vanhevanakin... eli pitäkää itsenne terveinä ikäisinänne, niin hyvä tulee.
Kannattaa asua erikseen niin ei tarvitse alkaa myöskään omaishoitajaksi.
Suomessa tekemättömyydestä palkitaan. Kun nainen esim. eroaa niin mies hoitaa lapsia joka toinen viikko ja nainen saa kelasta tilille enemmän rahaa eikä tarvitse vanhana ryhtyä omaishoitajaksi pienellä omaishoidon tuella, yhteiskunta maksaa verorahoista avustajan miehelle tai laittaa hoitokotiin.
Yksin asuessa saa enemmän rahaa ja voi keskittyä vain omaan hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa toistuu usein ajatus, että kodin siisteystaso yms. olisi vain naisen omia kriteerejä, ja pitäisi ottaa rennommin.
No, itse otin raskaus- ja vauva-aikana rennommin, ja tosiaan näkyi.
Vaan mitä tekivät kylässä käyvät ex-miehen sukulaiset? No tietysti "hauskasti" v*ttuilivat minulle (ja siis vain minulle) siitä, että et sitten ole jaksanut näköjään siivota heh heh.
Eräänkin kerran ex-anoppi alkoi silmiään pyöritellen omatoimisesti tiskaamaan kodissani.Eipä näissä(kään) ex mitenkään pitänyt puoliani tai kertonut, että nyt otetaan rennosti, elämä saa näkyä jne.
Ei. Minua sai vapaasti käydä vieraat arvostelemassa, että mitenkäs täällä nyt näin p*skaista on.
Että sellaista "oman pään sisäisiä kriteerejä".
Ai hitto, meilläkin se oli ex-anoppi ja exän suku, joka otti nokkiinsa, jos oli sitä sotkua vauva-aikana, oma äiti ei tuollaista harrastanut. Ja exä raijasi huonekasveja kotiin, kun jotenkin kaikkien naisten sellaisia piti harrastaa, ei kuitenkaan hoitanut itse niitä. Sitten se ex-anoppi päivitteli, että kylläpä sinun (minun??) kasvit näyttävät huonoilta. Ja exä vielä ilkeili, että kyllä minun nyt vaan pitää ryhdistäytyä ja siivota enemmän, koska muuten ihmiset alkavat puhua, että meillä ei oikein ole täällä asiat hyvin ja kuulemma minä en sitten sitä kestä. Tein vielä töitä kotoa käsin vauva-aikana, että tultiin toimeen. Kyllä oli helpotus erota, jäi kaikki nuo ”päänsisäisyydet” entiseen osoitteeseen. Huh…
Miehet ei pysty sanomaan omalle äidilleen mitään ja puolustamaan omaa naistaan.
Suosittelen asumista erikseen, anoppi saa sisustaa miehen asuntoa ja valittaa miehelle, jos ei ole tarpeeksi hyvin siivottu.
Ja on helpompi erota, jos ei jaksa kuunnella anoppia eikä tarvitse maksaa miehen asuntolainaa, kun mies kerää omaisuutta yksin itselleen.
Mikä siinä on että naiset ei tule keskenään toimeen ja syyttää miestä kun ei katkaise välejään perheeseensä. Hyvin tukee ajatusta että naiset vaativat että mies on vain ja ainoastaan naisen tahdon toteutus välinen
Kuka on vaatinut katkaisemaan?
Itse tuon alkuperäisen kommentin kirjoittajana olisin vain odottanut, että mies puolustaa viimeisillään raskaanaolevaa/juuri synnyttänyttä vaimoaan, kun miehen sukulaiset kävivät nälvimässä siisteystasosta.
Tässä ketjussa niin julistetaan, ettei siisteys ole niin justiinsa ja elämä saa näkyä.
Mutta ei näytä pätevän silloin, kun ulkopuoliset tulevat tästä arvostelemaan.Olet hyvin yksioikoinen. Olet jättänyt kokonaan siivoamatta ja siksi siitä on huomautettu.
Passiivi pois! Ei ”on huomautettu”, vaan miehen sukulaiset kävivät nälvimässä, eivät ”huomauttamassa”. Missään ei sanottu, että oli jättänyt kokonaan siivoamatta, vaan ilmeisesti tuore äiti ei ollut siivonnut miehen suvun makuun riittävästi ja kaikesta päätellen ei tuore isäkään, jonka koti se myös oli.
Sen tein, mitä sektiohaavan + vastasyntyneen kanssa pystyin.
Vaan näinpä saatiin käännettyä homma, eli se siivousasia ei ollutkaan sellainen "ei niin justiinsa", vaan jopa pitää puolustella, miksi vastasynnyttänyt ei ole saanut pidettyä (yksin) huushollia putipuhtaana.
Ette niinkuin tosiaan tiedä edes itse, mitä haluatte ja vaaditte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.
Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.
Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.
Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.
Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?
Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.
Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.
Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.
Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.
Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?
Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme.
Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.
Tällainen ajattelu on ilmeisen yleistä nuorten naisten keskuudessa nykypäivänä! Keskustelin vasta ystäväperheen kuvankauniin tyttären kanssa, ja 26-vuotiaana hän oli sitä mieltä että koska ei aio lapsia tehdä, on päättänyt ettei ala seurustelemaan miehen kanssa ennen kuin ulkonäkö on rapistunut.
Nykypäivänä porno ja media on tehnyt miehistä niin ulkonäkökeskeisiä, että kauniit nuoret naiset kokevat että on parempi olla yksin kuin suhteissa niihin miehiin, joita heidän ulkonäkönsä vetää puoleensa. Kauniilla on aika vaikea löytää aito rakkaussuhde ja he pelkäävät että suhde katoaa samalla kun kauneuskin katoaa.
Itse uskon myös, että pinnallinen ulkonäkökulttuuri kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja jossain vaiheessa miehetkin alkavat taas arvostaa miehen ja naisen välistä aitoa rakkautta, kumppanuutta ja pitkien liittojen tuomaa henkistä kasvua.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten vaikka onkin? Kun pillua saa ilman parisuhdetta niin antaa mennä vaan.