"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset ei taas toimi, mutta se että pitkästä suhteesta eroaminen ei tunnu missään ei ole normaalia miehelle eikä naiselle. Jos se tuntuu siltä että ei tunnu miltään, niin kyseessä on luultavasti jokin psyyken suojamekanismi, joka vielä toistaiseksi on pitänyt tunteet pois.

Kyllä se on aivan normaalia. Muistui mieleen yksi suhde, joka oli minulle alusta saakka pelkkä seksisuhde, kuten alussa naisellekin, mutta nainen rakastui myöhemmin ja halusi siitä parisuhteen. En minä voinut pakottaa itseäni tuntemaan rakkautta häntä kohtaan, vaikka ihan hauskaa meillä oli yleensä. Siksipä ero ei tuntunut minusta miltään. Ja uskokaa pois, meillä on tuhansia tuollaisia suhteita, joissa jompikumpi rakastaa ja toinen ei pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet on ihan taantuneita eron jälkeen. Tosin se saattaa johtua siitä että ovat ottaneet lapsen roolin parisuhteessaan, ja se johti eroon. Sitten lähestytään vain itseä yli 10v nuorempia kaunottaria, eikä huomata kuinka kilometrit ovat kertyneet vyötärölle ja naamatauluun. Uskomatonta miten paksussa itsepetoksessa monet miehet tykkäävät elää.

Ei se noin mene. Yleensähän mies vielä vuonna 2021 on lapsiperheissä lasten äidin pikku apulainen, joka ei osaa hoitaa pientä kakkatykkiä mitenkään oikein. Jos mies onnistuu tekemään jotain oikein, lasten äiti saattaa kehua tätä naapurin rouville samalla äänensävyllä, kuin pientä lasta kehutaan tämän jostain ensimäisestä opitusta asiasta.

Eli te naiset saatatte pitää koko suhteen ajan itseänne äitinä myös miehelle ja siitä syntyy kuvitelma miehen lapsellisuudesta. Tuosta tietysti seuraa se, ettei kukaan mies halua enää kokea samaa ja siksi etsiikin reilusti nuorempaa naista, joka ei ole samalla tavalla mummoutunut, että pitää miestään lapsenaan.

Kai tästä on nyt jo päästy eteenpäin, kun jo yli 20 v sitten sanottiin, että miehen pitää itse ottaa paikkansa isänä eikä alistuneesti odottaa naisen tekevän sen hänelle?

Moni mies ei uskalla tehdä sitä, koska sitten saa feministilauman vihat päällensä, leimautuu narsistiksi, kusipääksi ja patriarkaatiksi.

On niistä feministeistä monesti. Ensin ne pakottaa miehet olemaan lastensa kanssa ja sitten ne pakottaa miehet töihin pois lastensa luota.

Schrödingerin feministi! :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä edes olet ollut parisuhteessa jos koko elämä on ollut pettymystä?

Sitä on vaan huomaamatta ajautunut parisuhde tilanteeseen suunnittelematta ja toivo/haave kunnollisesta kumppanista

Miten tämä on edes mahdollista? Ajautunut huomaamatta parisuhteeseen? Tässä on todellinen oman elämänsä objekti, jos tuo on totta.

Tässä tulee miesten ja naisten eri esille kun en miehenä tarvitse tunnelatauksia joka asiaan niin pystyy ajautumaan parisuhteeseen kun nainen alkaa läheisyyden puutteessa muuttamaan tapailu suhdetta parisuhteeksi

Kyllä mulla on kumpikin aviomies ihan aktiivisesti ja havaittavasti halunnut parisuhteeseen. En usko että heistä kumpikaan allekirjoittaisi väitettäsi sukupuolten erosta. Melkoinen elämähän tuollainen olisi, missä ei ole itse puikoissa, kelluu vaan kuin lastu laineilla.

Ihmiset on erilaisia eikä mikään yhtenäinen massa jossa kaikki toimii ja ajattelee samalla tavalla. En minkään syyllistä muita kun ei ajattele samalla tavalla kuin minä. Jokainen saa olla juuri semmoinen kuin on

Mutta eikö tuo ole ahdistavaa? Suhde syventyy toisen aloitteesta, vaikket oikeastaan halua sitä, kehitys on vain "ok"? Aika kuluu ja jonain päivänä huomaat olevasi avoliitossa, avioliitossa, isä, ilman tunnelatausta? Ymmärsinkö oikein? Näin naisnäkökulmasta kuulostaa ihan mekanismilta, jolla ajaudutaan elämään elämää, jota ei oikeastaan edes tahdo. Kai sekin on sitten mahdollista.

Ainoa mikä siinä tekee ahdistavaa on se naisen syyttely ku vihellän pelin poikki jo ennen liittoja. Kyseleppäs ystävä/tuttava piirissäsi miehiltä onko ne ihan oikeasti onnellisia elämäänsä niin saatat yllättyä jos ne on rehellisiä

Olen kysynyt. Ne, jotka ovat pitkissä liitoissaan, ovat, ja ikisinkut ovat. Erokriisiä läpikäyvät eivät tietenkään ole. Pointtihan on juuri siinä, että elämää pyritään itse viemään parempaan suuntaan, missä sitten itse kukin näkee sen olevan. 

Itse ole menettänyt toivon paremmasta kun kaikki menee parisuhde asioissa ihan samalla tavalla, aina löytyy miehestä se pikku vika joka takia nainen jättää ja jos ei löydy sitä vikaa löytyy parempi mies ja nainen jättää. Itselle koko parisuhde käsite tarkoitta naiselle etuja naisen ehdoilla ja jos et toimi noin nainen jättää

Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Helppoahan se ei aina ole, etenkään niissä vaiheissa, kun osapuolet kasvavat eri tahtia, mutta jos se kaatuu heti alkuunsa ja johonkin pikkuasiaan, se ei ehkä ollut mikään menetys. Jos taas jommallekummalle löytyy parempi kumppani, sekin täytyy hyväksyä (muutakaan ei ole tehtävissä). Tuo taas, että koko suhde toimii vain toisen ehdoilla, ei ole mikään parisuhde vaan hyväksikäyttösuhde. Sellaisia kannattaakin välttää.

Tuommoiset suhteet mitä luettelit on ollut ainoita suhteita mitä on ollut tarjolla koko elämäni aikana on johtanut tunnekylmyyteen ja siihen että olen pakottanut itseni hallitsemaan tunteeni joka johtaa siihen että ero ei aiheuta tunne reaktiota josta tämä keskustelu alkoi ja tuon tunne reaktioita puutteesta saan jatkuvasti valehtelu syytteitä kun "kyllähän kaikilla ero aiheuttaa tunteita jota pitää käsitellä kauan"

Ymmärrän mekanismin. Jos jatkuvasti saa siipeensä, kyynistyy. Huono puoli on sitten se, että se kyynistyminen tekee sellaisen kuoren, jonka läpi kukaan ei enää helposti pääsekään, ja niin saattaa mennä se hyvän ja rakastavankin ihmissuhteen mahdollisuus ohi. Silläkin tavallaan tekee vahinkoa itselleen. 

Ei ole helppoa elämä, ei. Toivon kuitenkin, että löydät vielä hyvän elämänkumppanin, jos sellaista toivot.

Itselläni myös on taipumusta piikkipuolustukseen, lapsuudenperheestä johtuvista syistä. Parisuhteen syntyminen vaatii luottamusta, ja se hyvää itsetuntoa. Tie on pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehissä enemmän niitä, jotka eivät pysty käymään läpi kasvuprosessia ja tekemään kivulloista psyykkistä työtä? Kivempaahan sen on alkaa uusi seksisuhde.  Kasvu siinä samalla jää vain jumittamaan. 

Kasvu voi olla muutakin kuin sitä, että jää kissan kanssa kotiin nyhjäämään. Kasvu voi olla myös sitä, että antaa itselleen anteeksi ja menee elämässä eteenpäin. Täällä eletään vain kerran. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että jää eroseminaareihin itseään ruoskimaan.

Miksi naiset rankaisevat itseään erosta ja mummoutuvat? Lakkaavat elämästä?

Kuuloostaa osuvalta, ainakin kun tarkkailee muita ihmisiä. Mies löytää itsensä yksinäisyydessä (kunhan on tyytyväinen siihen tilaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaista. Miehet haluaa eron jälkeen taas nopeasti seksiä ja ilmaiset kodinhoitopalvelut uudelleen pyörimään sekä toisen nettomaksajan kehiin. Koska joutuisivat muuten tekemään itse kaikki kodin työt ja hoitamaan ja maksamaan yksin ne juoksevat asiat jotka nainen ennen hoiti. Miehet ei ole kauhean monimutkaisia.

Naiset taas on erotilanteissa usein loppuun uupuneita  ja tympääntyneitä eivätkä todellakaan halua heti taas uutta miestä elämäänsä lisäkuormaa tuomaan. Ovat saaneet tarpeekseen miehen ymmärtämisestä ja arjen kaikkien hommien pyörityksestä oman ajan ja jaksamisen kustannuksella. Naiselle on ihanaa ottaa siitä lomaa. Saa kerrankin miettiä että mitähän sitä itse oikeasti haluaisi tehdä ja kuka sitä oikeastaan edes onkaan. Nuo kysymykset jäävät naisilla parisuhteessa toisista huolehtimisen jalkoihin.

Tämä on niin totta!

Olin itse eron jälkeen aivan uupunut paitsi miehen tavasta ottaa ero, myös pitkästä parisuhteesta ja siinä omaksumastani perheenäidin roolista. Aivan lopen uupunut ja loppu, hyvä kun tiesin kuka enää olin ja mistä pidin. Elin vuosia miehelle, lapsille ja työlle, ja sitten tulin heitetyksi sivuun. Tilalle tuli pian uusi nainen, totta kai.

Oli tosi vapauttavaa käydä eron jälkeen tyyliin yksin uimassa.

SinultaKIN on siis puuttunut kyky olla miehellesi kumppani, paras ystävä, seksipommi, vaimo, tuki ja olkapää silloin, jos miehellä on ollut murheita. Ei mies kieltämättä kyllä tee yhtään mitään tuollaisilla naisilla.

Nainen elänyt vuosia vain miehelleen ja perheelleen, ja sekään ei riitä, vaan vaaditaan vielä lisää.

Juu, taidan jatkossakin pysyä sinkkuna.

Mitä se miehelle eläminen on käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Miestä ohjannee pään sijasta äidinpuute ja tietysti kiima .

Entä naista joka suostuu äidiksi ja tuollaisen miehen tyhjennysreiäksi?

Tässä ketjussa nopeasti eteenpäin siirtyneitä miehiä paheksuvilla itseään kehittäneillä naisillakin on kyllä jäänyt ero käsittelemättä osittain. He vaikuttavat olevan itse vielä aika kiinni miehessä ja selvästi haluaisivat ikäänkuin miehen jälkikäteen ns myöntävän virheensä ja väärät tekonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Ei sitä mitään täydellisyyden esittämistä tarvita - kaikilla perheellistyneillä naisilla, jotka tunnen, ovat etenkin liikuntaharrastukset jääneet pois siinä vaiheessa, kun lapset eivät enää olleet helposti käsiteltäviä pikkuvauvoja joiden kanssa voi vaikka tehdä lastenrataskävelylenkkejä, vaan taaperoita, jotka tarvitsevat vanhemman läsnäoloa koko ajan. Siinä menee sellaiset 10+ vuotta.

Yhden kaverin kanssa alettiin käydä vesijuoksemassa, kun tämän lapsi oli vihdoin 14-vuotias, eli taatusti pärjäsi kotona yksinään muutaman tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keskityn vain itseeni ja lapsiini", sanoi ex-mies 15 vuoden liiton jälkeen. Menihän siinä 5kk ja oli uusi nainen. Hyvä niin, loppui ne vonkaamiset takaisin.

Jos olisit tajunnut olla miehellesi vaimo ja rakastajatar niin eroa ei olisi tullut.

mies: mitä kuuluu?

nainen: taas se pelle vonkasi, sillä on just sellaisia taka-ajatuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Jos minä olen viikon tai kaksi yksin kotona, koti on koko ajan siisti ilman sen kummempaa panostusta. Kun mies on kotona, samaan tasoon minun pitäisi lähes koko ajan nysvätä jotain.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehissä enemmän niitä, jotka eivät pysty käymään läpi kasvuprosessia ja tekemään kivulloista psyykkistä työtä? Kivempaahan sen on alkaa uusi seksisuhde.  Kasvu siinä samalla jää vain jumittamaan. 

Kasvu voi olla muutakin kuin sitä, että jää kissan kanssa kotiin nyhjäämään. Kasvu voi olla myös sitä, että antaa itselleen anteeksi ja menee elämässä eteenpäin. Täällä eletään vain kerran. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että jää eroseminaareihin itseään ruoskimaan.

Miksi naiset rankaisevat itseään erosta ja mummoutuvat? Lakkaavat elämästä?

Täällä eletään kerran, enkä halua tuhlata enää sekuntiakaan elämäni huonoon parisuhteeseen.

Joten mieluusti nyt uuteen suhteeseen ryntäämisen sijaan tutkiskelen itseäni ja syytä, miksi päädyn parisuhteisiin, joissa minua ei kunnioiteta eikä arvosteta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Ei sitä mitään täydellisyyden esittämistä tarvita - kaikilla perheellistyneillä naisilla, jotka tunnen, ovat etenkin liikuntaharrastukset jääneet pois siinä vaiheessa, kun lapset eivät enää olleet helposti käsiteltäviä pikkuvauvoja joiden kanssa voi vaikka tehdä lastenrataskävelylenkkejä, vaan taaperoita, jotka tarvitsevat vanhemman läsnäoloa koko ajan. Siinä menee sellaiset 10+ vuotta.

Yhden kaverin kanssa alettiin käydä vesijuoksemassa, kun tämän lapsi oli vihdoin 14-vuotias, eli taatusti pärjäsi kotona yksinään muutaman tunnin.

Mä olen yh-äidin kasvatti.

Me oltiin tuntikausia pihalla ja kavereilla. Äiti teki duunia eikä todellakaan ollut kotona 8-vuotiaan pyllyä pyyyhkimässä.

Hän ei treenannut tästäkään huolimatta. Tekosytä löytyy siis aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Jos minä olen viikon tai kaksi yksin kotona, koti on koko ajan siisti ilman sen kummempaa panostusta. Kun mies on kotona, samaan tasoon minun pitäisi lähes koko ajan nysvätä jotain.

Kappas, meillä on sama juttu vaimon kanssa. Se ei saa edes astioita tiskikoneeseen

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni noin kymmenen eronnutta paria. Kaikkien paitsi yhden tapauksen osalta ei ollut kolmansia osapuolia. Tuo yksi oli mies. Tosin nuo yhdeksän naista olivat jo uudessa suhteessa viimeistään kahden kuukauden kuluttua, useimmat aiemmin, mutta ei tietenkään mitään säätöä aiemmin, ei ikinä!

Nämä on niin kummallisia….

Eikö ihmiset oikeasti osaa tai uskalla olla yksin?

Mikä siinä parisuhteessa, tai sanotaan nyt kämppiksessä, koska en usko rakkauden olevan olemassa, on niin tärkeää??

Ei ymmärrä!!

Vierailija kirjoitti:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuvat-tuskalliset-erot-ajoivat-hurj…

Se on ollut ilmiö jo vuosien ajan.

Jotenkin säälittää nämä ”kostokroppa” naiset. Ovat täysin vielä henkisesti siinä exässään kiinni, kun on tarve ”kostaa” jotain.

Mitä kostettavaa siinä on, jos toinen ei rakasta enää?

Ehkä se eroseminaari on sittenkin fiksumpi vaihtoehto kuin se, että tekee itsestään pellen somessa.

Siellä seminaarissa voi sitten vaikka pohtia, miksi itsetunto on niin heikko että se on ulkonäöstä kiinni ja miten raskasta se on varmasti puolisollekin ollut.

Kunnosta kannattaa pitää huolta oman itsensä takia, ei muiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä edes olet ollut parisuhteessa jos koko elämä on ollut pettymystä?

Sitä on vaan huomaamatta ajautunut parisuhde tilanteeseen suunnittelematta ja toivo/haave kunnollisesta kumppanista

Miten tämä on edes mahdollista? Ajautunut huomaamatta parisuhteeseen? Tässä on todellinen oman elämänsä objekti, jos tuo on totta.

Tässä tulee miesten ja naisten eri esille kun en miehenä tarvitse tunnelatauksia joka asiaan niin pystyy ajautumaan parisuhteeseen kun nainen alkaa läheisyyden puutteessa muuttamaan tapailu suhdetta parisuhteeksi

Kyllä mulla on kumpikin aviomies ihan aktiivisesti ja havaittavasti halunnut parisuhteeseen. En usko että heistä kumpikaan allekirjoittaisi väitettäsi sukupuolten erosta. Melkoinen elämähän tuollainen olisi, missä ei ole itse puikoissa, kelluu vaan kuin lastu laineilla.

Ihmiset on erilaisia eikä mikään yhtenäinen massa jossa kaikki toimii ja ajattelee samalla tavalla. En minkään syyllistä muita kun ei ajattele samalla tavalla kuin minä. Jokainen saa olla juuri semmoinen kuin on

Mutta eikö tuo ole ahdistavaa? Suhde syventyy toisen aloitteesta, vaikket oikeastaan halua sitä, kehitys on vain "ok"? Aika kuluu ja jonain päivänä huomaat olevasi avoliitossa, avioliitossa, isä, ilman tunnelatausta? Ymmärsinkö oikein? Näin naisnäkökulmasta kuulostaa ihan mekanismilta, jolla ajaudutaan elämään elämää, jota ei oikeastaan edes tahdo. Kai sekin on sitten mahdollista.

Ainoa mikä siinä tekee ahdistavaa on se naisen syyttely ku vihellän pelin poikki jo ennen liittoja. Kyseleppäs ystävä/tuttava piirissäsi miehiltä onko ne ihan oikeasti onnellisia elämäänsä niin saatat yllättyä jos ne on rehellisiä

Olen kysynyt. Ne, jotka ovat pitkissä liitoissaan, ovat, ja ikisinkut ovat. Erokriisiä läpikäyvät eivät tietenkään ole. Pointtihan on juuri siinä, että elämää pyritään itse viemään parempaan suuntaan, missä sitten itse kukin näkee sen olevan. 

Itse ole menettänyt toivon paremmasta kun kaikki menee parisuhde asioissa ihan samalla tavalla, aina löytyy miehestä se pikku vika joka takia nainen jättää ja jos ei löydy sitä vikaa löytyy parempi mies ja nainen jättää. Itselle koko parisuhde käsite tarkoitta naiselle etuja naisen ehdoilla ja jos et toimi noin nainen jättää

Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Helppoahan se ei aina ole, etenkään niissä vaiheissa, kun osapuolet kasvavat eri tahtia, mutta jos se kaatuu heti alkuunsa ja johonkin pikkuasiaan, se ei ehkä ollut mikään menetys. Jos taas jommallekummalle löytyy parempi kumppani, sekin täytyy hyväksyä (muutakaan ei ole tehtävissä). Tuo taas, että koko suhde toimii vain toisen ehdoilla, ei ole mikään parisuhde vaan hyväksikäyttösuhde. Sellaisia kannattaakin välttää.

Tuommoiset suhteet mitä luettelit on ollut ainoita suhteita mitä on ollut tarjolla koko elämäni aikana on johtanut tunnekylmyyteen ja siihen että olen pakottanut itseni hallitsemaan tunteeni joka johtaa siihen että ero ei aiheuta tunne reaktiota josta tämä keskustelu alkoi ja tuon tunne reaktioita puutteesta saan jatkuvasti valehtelu syytteitä kun "kyllähän kaikilla ero aiheuttaa tunteita jota pitää käsitellä kauan"

Ymmärrän mekanismin. Jos jatkuvasti saa siipeensä, kyynistyy. Huono puoli on sitten se, että se kyynistyminen tekee sellaisen kuoren, jonka läpi kukaan ei enää helposti pääsekään, ja niin saattaa mennä se hyvän ja rakastavankin ihmissuhteen mahdollisuus ohi. Silläkin tavallaan tekee vahinkoa itselleen. 

Ei ole helppoa elämä, ei. Toivon kuitenkin, että löydät vielä hyvän elämänkumppanin, jos sellaista toivot.

Itselläni myös on taipumusta piikkipuolustukseen, lapsuudenperheestä johtuvista syistä. Parisuhteen syntyminen vaatii luottamusta, ja se hyvää itsetuntoa. Tie on pitkä.

Niinhän se on huono puoli enkä missään vaiheessa suosittele tapaani toimia kenellekään mutta se on ainoa tapa minkä ole oppinut että pärjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka "ei halua" laastarisuhdetta tajuaa oman arvonsa parisuhdemarkkinoilla eikä lähde tavoittelemaan sitä siltojen asukkia johon hänellä voisi olla saumaa.

Ensin pitää saada treenattua kostokroppa ja muutenkin parannettua asennetta miehiä kohtaan.

Ei se ole mikään kostokroppa. Naisella on eron jälkeen aikaa ja rahaa keskittyä enemmän itseensä, joten kyllähän se näkyy ulkonäössä. Sen lisäksi kukaan ei ole valittamassa ajan ja rahan menosta.

Tää muuten pitää paikkansa! Parisuhteessa olevien naisten liikkuminen vähenee (miehillä se ei muutu mihinkään). Naisilla menee kaikki vapaa-aikakin kodista, miehestä ja etenkin lapsista huolehtimiseen, eli kun parisuhde päättyy, naisille tulee lisää aikaa harrastamiseen.

Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi avio/avoliitto vähentää paljon naisten elinvuosia - sinkkunaiset elävät pidempään.

"Elämän suuret muutokset heijastuvat otettujen askeleiden määrään. Naisilla uuden parisuhteen alkaminen vähentää liikkumista, kun taas suhteen päättyminen saa miehet passivoitumaan."

"“Naiset, jotka muodostavat uuden parisuhteen, muuttavat yhteen asumaan tai menevät naimisiin, myös vähentävät askeleita merkitsevästi. Se on erikoinen tulos, koska miehillä ei taas tapahdu juuri mitään muutoksia siinä kohtaa”"

"Tulokset ovat kuitenkin samoilla linjoilla yleisen trendin kanssa, jonka mukaan elämänmuutokset työssä, asumistilanteessa tai siviilisäädyssä vähentävät yksilön liikkumista.

“Kun perhe perustetaan ja lapsia tulee, se melkein aina vähentää fyysistä aktiivisuutta, ainakin joksikin aikaa. Naisten elämänmuutoksista suurimpia on juuri lasten saaminen, ja se vähentää selvästi harrastustyyppistä liikuntaa.”"

https://www.jylkkari.fi/2019/02/askeleet-parisuhteessa/

Asuessaan yksin naisella ei ole tarvetta pitää kämppää tiptop vaan hän on armollisempi itselleen ja pienelle kaaokselle.

Kun mies tulee kuvioihin naiselle tulee pakollinen tarve näyttää maailmalle että hän on täydellinen ja valmis äitiyteen.

Miehillä ei tätä ongelmaa ole

Sitä "pientä kaaosta" ei synny, kun aktiivisesti siivoaa omat jälkensä, ja viikon välein imurointi ja muu tarkempi siivous. Ei edes ole mikään iso homma, kun yleissiisteys pysyy kuin itsestään.

Exän kanssa asuessa joka päivä piti siivota toisen jälkiä. Vaikka kuinka aneli toista siivoamaan edes ne omat ne omat jälkensä, niin ei. Vaatteet jätettiin lattialle, tölkit tiskipöydällä, ruokapöydälle yritettiin aina aloittaa tavarakasan kokoamista.

Kun annoin olla, niin siinähän sitten oltiin niin kamalassa sotkussa, että hävetti.

Että sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keskityn vain itseeni ja lapsiini", sanoi ex-mies 15 vuoden liiton jälkeen. Menihän siinä 5kk ja oli uusi nainen. Hyvä niin, loppui ne vonkaamiset takaisin.

Jos olisit tajunnut olla miehellesi vaimo ja rakastajatar niin eroa ei olisi tullut.

mies: mitä kuuluu?

nainen: taas se pelle vonkasi, sillä on just sellaisia taka-ajatuksia

Tämä. Eihän mies voi kysyä kuulumisia ilman taka-ajatuksia