Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö koko perheen muuttaa ruokailutottumuksia
18.01.2015 |
kun perheen lapsen seurustelukaveri ei voi syödä perheen tekemää ruokaa? Ja tämä kaveri on meillä jokaisena viikonloppuna koko viikonlopun, eli aika monta ruokailua.
Siis olen tottunut tekemään esim jauhelihakastikkeen niin, että laitan siihen ketsuppia aika reippaasti. Hyvää tulee. No nyt on sitten selvinnyt, että lapsen kaveri ei voi tätä syödä.
Samaten moneen muuhun ruokaan tulee tomaattia jossakin muodossa. Kuulema ei voi syödä.
Hmm, mitäs nyt sitten?
Pitääkö meidän muiden alkaa opetella syömään tomaatitonta ruokaa? Vai teenkö kaksi ruokaa joka kerta? Vai miten tää homma menee?
Saatiin tästä iso riita aikaiseksi jo perjantaina. Vieläkin on vähä viileet tunnelmat. Ja olen huomannut, että oma lapseni on tämän kaverinsa puolella, siis äitiänsä vastaan tässä asiassa.
Kommentit (129)
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:48"]
Nuorena meillä laitettiin kaverit ja poikaystävät ja tyttöystävät kotiin siksi aikaa kun syötiin paitsi spesiaali tapauksissa. Päivällinen oli meillä se aika kun perhe kerääntyy yhteen. Se nuori parikin pärjää sen tunnin pari mitä syöminen ja matkustaminen kotiin ja takaisin vie ilman sitä kumppania. Jos ei niin ehkä pitäisi nuori viedä hoitoon kun ei ole moinen tervettä
[/quote]
Jaa, meillä kaverit ja seurustelukumppanit on myös osa perhettä ja heidän kanssaan halutaan viettää aikaa. Siksi kumppanit ovat aina tervetulleita meidän päivällisille ja lounaille. Eivät lasten kumppanit ole meidän perheessä mitään ulkopuolisia tai heittopusseja, jota fiiliksen mukaan potkitaan pois kotoa.
[/quote]
Ostatteko te vaatteet jne niille kavereille ja kumppaneille kans? Ja maksat te terveyskulut jne jne? Ai ette? No miksi jos kerta perhettä ollaan! Ei meilläkään niitä fiiliksen mukaan heitellä mutta ruoka aika on meillä pyhitetty sille perheelle eikä muka perheelle. Se raha mikä siinä säästyy taas auttaa minua hankkimaan niille omille lapsille mitä ne tarvitsee. Äkkiä siinä menee paljon rahaa kun siinä on joka viikonloppu ja välillä viikollakin yksi ylimääräinen suu ruokittavana
[/quote]
Lasketko sä noin tarkkaan valmistamasi annosmäärät? Sanotko omillekin lapsillesi ettei saa ottaa lisää koska ruokaa on vain yksi annos kaikille? Johonkin keittoon ei tartte kuin vähän lisää vettä ja muutama peruna ja porkkana enemmän ja hyvin riittää muillekin. Miksi perheesi rahat on niin vähissä että kaikkien ruoka ja annokset täytyy punnita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:52"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:42"] [quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:38"]Käsittämätöntä jääräilyä ap:lta, jos ei voi tai osaa tehdä tomaatitonta ruokaa parina päivänä viikossa. Vai oliko tämä provo? Olen itse tomaattiallerginen, ja ap:n iloksi ja inspiraatioksi voisin vaikkapa listata parin viime päivän syömiseni: porkkana-inkiväärikeitto korianteriöljyllä, halloumi-persikkasalaatti, kermainen lohikeitto, punajuuri-vuohenjuustosalaatti, mustapapupihvit ja uunijuurekset, lämminsavulohipasta... [/quote] Ai että pitäisi moisia hienosto ruokia tehdä tälle herrantertulle? Meillä tehdään kotona perusruokia ja mikäli jollakin teinin vieraalla on allergia tai ei maistu niin kotiin voi aina mennä syömään. [/quote] Perusruokia: jauhelihaa, makaronia ja ketsuppia :) [/quote] Kastikkeita, keittoja, perunaa, lihaa ja kalaa ja kanaa eri muodoissa. Salaattia ihan riittää viheralueet tai porkkanaraaste. Tartteta mitään turhia korianteriöljyjä tai vuohenjuustoa jne. Lohi on myös kallista eli se on meillä spesiaali ruoka. Meillä ei ketsuppia kastikkeisiin ängetä mutta muuten käytetään tuoreesta tomaatista pyreeseen ruoanlaitossa. Sitä ei toki joka ruoasta löydy mutta en ala paapomaan joka vkl toisten lapsia. Nuorena meillä laitettiin kaverit ja poikaystävät ja tyttöystävät kotiin siksi aikaa kun syötiin paitsi spesiaali tapauksissa. Päivällinen oli meillä se aika kun perhe kerääntyy yhteen. Se nuori parikin pärjää sen tunnin pari mitä syöminen ja matkustaminen kotiin ja takaisin vie ilman sitä kumppania. Jos ei niin ehkä pitäisi nuori viedä hoitoon kun ei ole moinen tervettä
[/quote]
Muuten: lohi ei ole kallista, 5-6 euroo kilo.
[/quote]
Hyvä että sinä löydät sitä tuolla hinnalla jostakin. Varsinkin kun meillä sitä lohta menee paljon kun kaikki tykkää kauheasti. Täällä lähikaupassa kilo maksaa lähemmäs 14 e ja isommassa kaupassa se on silti 9-10e kilo
[/quote]
On kai jos pitää olla fileoitua ruodotonta. Kokonaisen lohen saa tuolla 5-6e/kg. Ruodoista saa vielä hiton hyvän kalasopan
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:43"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:48"]
Nuorena meillä laitettiin kaverit ja poikaystävät ja tyttöystävät kotiin siksi aikaa kun syötiin paitsi spesiaali tapauksissa. Päivällinen oli meillä se aika kun perhe kerääntyy yhteen. Se nuori parikin pärjää sen tunnin pari mitä syöminen ja matkustaminen kotiin ja takaisin vie ilman sitä kumppania. Jos ei niin ehkä pitäisi nuori viedä hoitoon kun ei ole moinen tervettä
[/quote]
Jaa, meillä kaverit ja seurustelukumppanit on myös osa perhettä ja heidän kanssaan halutaan viettää aikaa. Siksi kumppanit ovat aina tervetulleita meidän päivällisille ja lounaille. Eivät lasten kumppanit ole meidän perheessä mitään ulkopuolisia tai heittopusseja, jota fiiliksen mukaan potkitaan pois kotoa.
[/quote]
Ostatteko te vaatteet jne niille kavereille ja kumppaneille kans? Ja maksat te terveyskulut jne jne? Ai ette? No miksi jos kerta perhettä ollaan! Ei meilläkään niitä fiiliksen mukaan heitellä mutta ruoka aika on meillä pyhitetty sille perheelle eikä muka perheelle. Se raha mikä siinä säästyy taas auttaa minua hankkimaan niille omille lapsille mitä ne tarvitsee. Äkkiä siinä menee paljon rahaa kun siinä on joka viikonloppu ja välillä viikollakin yksi ylimääräinen suu ruokittavana
[/quote]
Lasketko sä noin tarkkaan valmistamasi annosmäärät? Sanotko omillekin lapsillesi ettei saa ottaa lisää koska ruokaa on vain yksi annos kaikille? Johonkin keittoon ei tartte kuin vähän lisää vettä ja muutama peruna ja porkkana enemmän ja hyvin riittää muillekin. Miksi perheesi rahat on niin vähissä että kaikkien ruoka ja annokset täytyy punnita?
[/quote]
Meillä tehdään runsaasti ruokaa niin että oma perhe saa mahan täyteen. Niin tiukkaa ei ole että kaikki pitäisi punnita ja laskea mutta meillä miehen kanssa ei palkat päätä huimaa ja ruoka on todella kallista. Meillä pojat syö teinipoikien tapaan todella suuret määrät ruokaa ja aina on jääkaappi tyhjänä sen takia. En toki valita koska minusta on kiva että omat lapset syövät hyvin(ovat silti hoikkia) ja että rahaa on ruokaan mutta sitä rahaa ei ole niin paljoa että joka kk olisi varaa maksaa kahden pojan ja yhden tytön kumppaneideidenkin ja välillä kavereiden ruoat useita kertoja viikossa. Meillä ei myöskään lapset mene automaattisesti toisten pöytiin vaan yleensä tulevat kotiin syömään kun muualla aletaan syömään. Välillä tarjoan toki vieraille myös mutta se tosiaan on vain välillä
Seurusteleeko teidän teinit aina naapurin lasten kanssa, kun niin moni ehdottaa ratkaisuksi, että kipaisee kotiin syömään? Minun teiniaikojen poikaystävä asui mielestäni lähellä, mutta väliä oli silti puolen tunnin ajomatka. Alkuaikoina minulla ei ollut edes ajokorttia, joten olisiko kannattavin vaihtoehto todella ollut, että poika olisi ajanut tunnin viedäkseen minut kotiin päivälliselle ja toisen tunnin hakeakseen takaisin? Aika paljon edullisempaa jo ruokkia se ylimääräinen suu!
Olin vielä "hankala" enkä aatteellisista/tottumuksellisista syistä syönyt punaista lihaa. Tiesin hyvin poikaystävän vanhempien pyöritelleen silmiään tästä kuullessaan, mutta eivät koskaan näyttäneet sitä minulle, aina oli joko mieleistäni ruokaa tai sitten erikseen esim lohimedaljonki jos muille oli pihvit. Ja todella arvostin tätä! Ja arvostan edelleen, siitä teinipojasta tuli vuosia myöhemmin aviomieheni ja välit appivanhempiin on läheiset.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 08:33"]
Aloittaja käyttää ilmaisua "ei voi syödä tomaattia", joten oletan että kyseessä nimenomaan on allergia. Mikäli näin on, niin olisi puhdasta vittuilua jättää tämä huomiotta. Helpoimmalla pääset kun teet koko köörille tomaatitonta ruokaa, seurustelukumppani ei voi ruokarajoitteelleen mitään. Olisi täysin eri asia jos kyse olisi asenteesta "hyi yök en syö."
[/quote]
Allergiasta tosiaan kyse.
Mutta on se vähän makuasiakin. Me on vuosikaudet syöty tomaattista ruokaa. Ja yht´äkkiä ilman sitä, ei se ruoka maistu samalta alkuunkaan.
No yritän nyt sitten tehdä tomaatitonta ruokaa. Näin jo perjantaina riidan päätteeksi sovittiin. Mutta on mulla kyllä vähän sellainen olo, että mä olen hävinnyt ja lapseni ja kaverinsa ovat voittaneet. Ja tää kaveri on onnelinen kun on saanut mahdollisen tulevan anoppinsa polvilleen. Helvetti ja mä olen yli 20v häntä vanhempi!!! Eniten harmittaa, että menetän oman lapseni arvostuksen.
[/quote]
Yritä muuttaa näkövinkkeliäsi vähän, jos mitenkään pystyt. Se tekee elämästäsi helpompaa. Minulle on ihan ilmiselvää, että jos kodissani vierailee joku, saa tämä joku myös syödä, ja jos on allergia, otan sen huomioon. Olen hyvä kokki, eikä tämä tuottaisi mitään ongelmia. Kyse ei todellakaan olisi siitä, että vieras jossain ihmeen kilpailuasetelmassa saisi alistettua minut ja minä häviäisin, vaan siitä, että minä vieraanvaraisena ja kohteliaana ihmisenä otan toisen tarpeet huomioon täysin luontevasti edes asiaa sen kummemmin ajattelematta.
Kyllä minusta olisi aivan helvetin outoa, jos minä ja mieheni vierailisimme vanhempieni luona viikonloppuna ja mies joutuisi joka kerran tällaiselle vierailulle laahaamaan omat ruokansa mukanaan, koska ei syö lihaa. En voisi kuvitellakaan, että vanhempani olisivat niin pöllöjä. Päinvastoin he pitävät miehestäni kovasti ja haluavat hänen viihtyvän. Tietysti miehen kanssa autamme heitä sitten tarvittaessa ruuanlaitossa ja tuomme mukanamme jonkin tietyn raaka-aineen, jos vanhempani sitä pyytävät. Ihan normaalia. Luonnollisestikaan mieheni ei tee ruokavaliostaan suurta numeroa eikä ylimielisesti VAADI itselleen mitään. Hän syö ruokapöydästä, mitä voi, ja vanhempieni luona se on yleensä kaikkea, koska vanhempani ovat mukavia ja välillä itsekin tykkäävät kokeilla uusia ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:48"]
Nuorena meillä laitettiin kaverit ja poikaystävät ja tyttöystävät kotiin siksi aikaa kun syötiin paitsi spesiaali tapauksissa. Päivällinen oli meillä se aika kun perhe kerääntyy yhteen. Se nuori parikin pärjää sen tunnin pari mitä syöminen ja matkustaminen kotiin ja takaisin vie ilman sitä kumppania. Jos ei niin ehkä pitäisi nuori viedä hoitoon kun ei ole moinen tervettä
[/quote]
Jaa, meillä kaverit ja seurustelukumppanit on myös osa perhettä ja heidän kanssaan halutaan viettää aikaa. Siksi kumppanit ovat aina tervetulleita meidän päivällisille ja lounaille. Eivät lasten kumppanit ole meidän perheessä mitään ulkopuolisia tai heittopusseja, jota fiiliksen mukaan potkitaan pois kotoa.
[/quote]
Juuri näin! Seurustelukumppanit, avopuolisot ja puolisot ovat perhettä. Siinä ne menevät ihan samalla kuin verisukulaisetkin. Tosi rajoittunut ja epäsosiaalinen näkemys on se, ettei seurustelukumppani sovi perheen yhteisen ruokapöydän ääreen.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 08:40"]
Allergiasta tosiaan kyse.
Mutta on se vähän makuasiakin. Me on vuosikaudet syöty tomaattista ruokaa. Ja yht´äkkiä ilman sitä, ei se ruoka maistu samalta alkuunkaan.
No yritän nyt sitten tehdä tomaatitonta ruokaa. Näin jo perjantaina riidan päätteeksi sovittiin. Mutta on mulla kyllä vähän sellainen olo, että mä olen hävinnyt ja lapseni ja kaverinsa ovat voittaneet. Ja tää kaveri on onnelinen kun on saanut mahdollisen tulevan anoppinsa polvilleen. Helvetti ja mä olen yli 20v häntä vanhempi!!! Eniten harmittaa, että menetän oman lapseni arvostuksen.
[/quote]
On ihan normaalia että lapsesi irrottautuu pikkuhiljaa sinusta. Ei ehkä juuri tämän seurustelukumppanin kohdalla, mutta jossain vaiheessa lapsesi puolisosta tulee sinua tärkeämpi. Niin sen kuuluu mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:52"]Seurusteleeko teidän teinit aina naapurin lasten kanssa, kun niin moni ehdottaa ratkaisuksi, että kipaisee kotiin syömään? Minun teiniaikojen poikaystävä asui mielestäni lähellä, mutta väliä oli silti puolen tunnin ajomatka. Alkuaikoina minulla ei ollut edes ajokorttia, joten olisiko kannattavin vaihtoehto todella ollut, että poika olisi ajanut tunnin viedäkseen minut kotiin päivälliselle ja toisen tunnin hakeakseen takaisin? Aika paljon edullisempaa jo ruokkia se ylimääräinen suu!
Olin vielä "hankala" enkä aatteellisista/tottumuksellisista syistä syönyt punaista lihaa. Tiesin hyvin poikaystävän vanhempien pyöritelleen silmiään tästä kuullessaan, mutta eivät koskaan näyttäneet sitä minulle, aina oli joko mieleistäni ruokaa tai sitten erikseen esim lohimedaljonki jos muille oli pihvit. Ja todella arvostin tätä! Ja arvostan edelleen, siitä teinipojasta tuli vuosia myöhemmin aviomieheni ja välit appivanhempiin on läheiset.
[/quote]
Nykysin nuorilla on bussikortit. Jos esim yhteen suuntaan menee 30 min niin ehtii puolessatoista tunnissa käydä syömässä kotona. Sillä aikaa ehtii omat syödä kotona. Meillä kesäisin nuoret polkee kyseisiä matkoja pyörällä ihan vaan syödäkseen kotona. Saavat liikuntaa kun kaverien kanssa monesti istutaan pelaamassa jne muuten. Enkä valitusta ole koskaan kuullut.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:25"]Mä nostan nyt riman. Minulla on keliakia. Kun menin ekaa kertaa anoppilaan, mieheni mainitsi asiasta. Keliakiatietous oli vielä silloin yli 15 vuotta sitten aika heikkoa. Olin sanonut, että voin tuoda omat eväät, kun olin siihen tottunut. No, anoppini oli mennyt kirjastoon, kirjakauppaan ja tutun kauppiaan luokse ja oikein paneutunut asiaan. Hän oli ostanut kontaminaatiovaaran takia uudet kattilat (!!!!) ja tehnyt aivan mieletöntä ruokaa. Hän on eläkkeellä oleva tutkija ja päätti sitten sillä intensiteetillä hoitaa asian. En ole ikinä tuntenut oloani niin prinsessaksi kuin anopin luona silloin ja sitä on nyt jatkunut 15 vuotta. Jos pystyn olemaan oman pojan tulevalle puolisolle edes puoliksi näin hyvä anoppi, olen onnistunut. [/quote] Mulla tuli ihan tippa linssiin, että joku on noin kiltti ja ajattelevainen. :) [/quote] No älä. Anoppi on ihan mieletön. Appiukkonin aina veistelee, että tulkaa useammin, niin me saadaan aina hyvää ruokaa. Kattilat on vain keliakiavieraille tarkoitettu (sittemmin tutustunut pariin muuhunkin) ja niihin on piirretty pääkallot varoitukseksi :-D.
[/quote]
RAKASTAN anoppiasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:25"]Mä nostan nyt riman. Minulla on keliakia. Kun menin ekaa kertaa anoppilaan, mieheni mainitsi asiasta. Keliakiatietous oli vielä silloin yli 15 vuotta sitten aika heikkoa. Olin sanonut, että voin tuoda omat eväät, kun olin siihen tottunut. No, anoppini oli mennyt kirjastoon, kirjakauppaan ja tutun kauppiaan luokse ja oikein paneutunut asiaan. Hän oli ostanut kontaminaatiovaaran takia uudet kattilat (!!!!) ja tehnyt aivan mieletöntä ruokaa. Hän on eläkkeellä oleva tutkija ja päätti sitten sillä intensiteetillä hoitaa asian. En ole ikinä tuntenut oloani niin prinsessaksi kuin anopin luona silloin ja sitä on nyt jatkunut 15 vuotta. Jos pystyn olemaan oman pojan tulevalle puolisolle edes puoliksi näin hyvä anoppi, olen onnistunut. [/quote] Mulla tuli ihan tippa linssiin, että joku on noin kiltti ja ajattelevainen. :) [/quote] No älä. Anoppi on ihan mieletön. Appiukkonin aina veistelee, että tulkaa useammin, niin me saadaan aina hyvää ruokaa. Kattilat on vain keliakiavieraille tarkoitettu (sittemmin tutustunut pariin muuhunkin) ja niihin on piirretty pääkallot varoitukseksi :-D.
[/quote]
RAKASTAN anoppiasi!
[/quote]
Liityn kerhoon. Asennemuori! :)
Lapsen seurustelukumppani? Siis minkä ikäisistä on kyse?
Joka tapauksessa, jos kumppani on allerginen tai vaikkapa kasvissyöjä (tms), niin ota se kumppani mukaan ruuan laittoon niin teette yhdessä sellaiset ruuat, jotka käyvät kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:52"]Seurusteleeko teidän teinit aina naapurin lasten kanssa, kun niin moni ehdottaa ratkaisuksi, että kipaisee kotiin syömään? Minun teiniaikojen poikaystävä asui mielestäni lähellä, mutta väliä oli silti puolen tunnin ajomatka. Alkuaikoina minulla ei ollut edes ajokorttia, joten olisiko kannattavin vaihtoehto todella ollut, että poika olisi ajanut tunnin viedäkseen minut kotiin päivälliselle ja toisen tunnin hakeakseen takaisin? Aika paljon edullisempaa jo ruokkia se ylimääräinen suu!
Olin vielä "hankala" enkä aatteellisista/tottumuksellisista syistä syönyt punaista lihaa. Tiesin hyvin poikaystävän vanhempien pyöritelleen silmiään tästä kuullessaan, mutta eivät koskaan näyttäneet sitä minulle, aina oli joko mieleistäni ruokaa tai sitten erikseen esim lohimedaljonki jos muille oli pihvit. Ja todella arvostin tätä! Ja arvostan edelleen, siitä teinipojasta tuli vuosia myöhemmin aviomieheni ja välit appivanhempiin on läheiset.
[/quote]
Nykysin nuorilla on bussikortit. Jos esim yhteen suuntaan menee 30 min niin ehtii puolessatoista tunnissa käydä syömässä kotona. Sillä aikaa ehtii omat syödä kotona. Meillä kesäisin nuoret polkee kyseisiä matkoja pyörällä ihan vaan syödäkseen kotona. Saavat liikuntaa kun kaverien kanssa monesti istutaan pelaamassa jne muuten. Enkä valitusta ole koskaan kuullut.
[/quote]
Pakko vielä vastata, jos alkuperäinen kommenttini oli epäselvä. Olihan meilläkin toki bussikortit, mutta poikaystäväni kodin lähelle ei oikein mennyt busseja. Parhaassakin tapauksessa bussimatka olisi vienyt 1,5 tuntia suuntaansa, eikä viikonloppuisin busseja tainnut kulkeakaan. Välimatkaa oli noin 25-30km, mitä en nyt ihan heti laittaisi teiniä pyöräilemäänkään. Ja moni seurustelee ihan toisella paikkakunnalla asuvankin kanssa, pitääkö sitten vain nähdä nälkää, jos omaan kotiin on 200km?
En ylipäänsä myöskään ymmärrä perheen määritellyä niin tiukasti, ennemmin tai myöhemmin jostain seurustelukumppanista voi hyvin tulla lastenlasten vanhempi, ja kai hän viimeistään silloin kuuluu perheeseen? Vai pitääkö miniän ja lapsenlapsen lähteä kotiin ruoka-aikaan, jos ovat kyläilemässä :D En tahdo vähätellä mitään parisuhteita vain iän perusteella, itsekin tosiaan ensimmäisen poikaystäväni kanssa naimisiin menneenä. Enkä muutenkaan vähätellä teinejä, jossainhan heidänkin pitää aikansa kuluttaa, ja mieluummin jommankumman kotona seurustelukumppanin kanssa kuin kaduilla yhden illan iloa etsimässä! Tämä siis kommentteihin teinien "luuhuamisesta" kotosalla.
No eikö nuoret voi olla toistensa kotona vuoroviikonloppuina? Miksi pitää olla aina teillä? Jakautuisi nämä ylimääräisen ihmisen tuomat rasitteet. Olisi reilua kaikkia osapuolia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt kovin vaikeaa ole ottaa esim siitä kastikkeesta annos sivuun ennen kuin lisää tomaattia? Jos ei hänellä sitten muita allergioita ole.
Jotenkin aika läpinäkyvä tuo aloituksen yksi ainoa yläpeukku :D
Liekö karjalaista perua vai mitä mutta meidän ruokapöytään on kaikki tervetulleita!
Ruokin lasten kaverit kun ovat meillä ja jos tulee aikuisvieraita niin haluan aina tarjota jotain. Itselleni on kunnia-asia että vieraat viihtyvät meillä, koskien myös lasten kavereita.
Luonnollisesti ruoka ja tarjottavat tehdään sen mukaan että ne sopivat ja maistuvat kaikille.
En ymmärrä ap:n niuhotusta.
ps. Ruoka-aineallergioiden toteamiseksi paras keino on altistus, mikään testi ei ole täysin varma. Tämä niille jotka ovat jauhaneet itse keksityistä allergioista.
Aika läpinäkyvää on se, että et pidä tästä "kaverista", kun et voi häntä edes lapsesi kumppaniksi kutsua. Näin ollen sua ei myös kiinnosta paapoa "kaveria" hänen allergioidensa vuoksi.
AP käsketkö omatkin vieraasi kotiin syömään, jos jollakin on joku ruoka-allergia?
Niin, noh. Kenellekään ei ole pakko tarjota mitään, mutta minä kokisin mielekkäämmäksi tarjota tälle kumppanille ruokavalioon sopivaa ruokaa kuin sotia ruokapöydässä. Kun tomaatti loppujen lopuksi on aika vaivaton jättää pois ruoasta (vrt. vaikkapa gluteeniton ja soijaton vegaaniruokavalio). Itsellänikin on tuntu, että ei tässä ole kyse tomaatista ja sen poisjättämisestä, vaan lähinnä jonkin sortin valtataistelusta tai yksinkertaisesti siitä, että koet tämän lapsesi kumppanin "tunkeilijaksi" perheidylliine. Siinä mielessä ehdotus vuorottelusta vanhempien välillä ei ole paha vaihtoehto, tai se, että ehdottaisit vaikkapa lasta ja kumppaniaan tekemään ruokaa koko perheelle vaihteeksi.
Muistutus: tämä tomaattiallerginen voi olla jonakin päivänä lapsesi aviopuoliso ja lastenlastesi toinen vanhempi. Parempi tottua ajatukseen, että lapsesi valitsee kumppaninsa sinusta riippumatta ja irtautuu perheestä perustaaksen omansa. Lapset ovat vain lainassa, vaikka se kirpaiseekin. :)
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:24"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:09"] [quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:48"] Nuorena meillä laitettiin kaverit ja poikaystävät ja tyttöystävät kotiin siksi aikaa kun syötiin paitsi spesiaali tapauksissa. Päivällinen oli meillä se aika kun perhe kerääntyy yhteen. Se nuori parikin pärjää sen tunnin pari mitä syöminen ja matkustaminen kotiin ja takaisin vie ilman sitä kumppania. Jos ei niin ehkä pitäisi nuori viedä hoitoon kun ei ole moinen tervettä [/quote] Jaa, meillä kaverit ja seurustelukumppanit on myös osa perhettä ja heidän kanssaan halutaan viettää aikaa. Siksi kumppanit ovat aina tervetulleita meidän päivällisille ja lounaille. Eivät lasten kumppanit ole meidän perheessä mitään ulkopuolisia tai heittopusseja, jota fiiliksen mukaan potkitaan pois kotoa. [/quote] Ostatteko te vaatteet jne niille kavereille ja kumppaneille kans? Ja maksat te terveyskulut jne jne? Ai ette? No miksi jos kerta perhettä ollaan! Ei meilläkään niitä fiiliksen mukaan heitellä mutta ruoka aika on meillä pyhitetty sille perheelle eikä muka perheelle. Se raha mikä siinä säästyy taas auttaa minua hankkimaan niille omille lapsille mitä ne tarvitsee. Äkkiä siinä menee paljon rahaa kun siinä on joka viikonloppu ja välillä viikollakin yksi ylimääräinen suu ruokittavana [/quote] No jos nyt lähetään tolle saivartelulinjalle niin itse asiassa en pääsääntöisesti maksa edes lasteni vaatekuluja, kun käyvät viikonlopputöissä ja haluavat ostaa vaateensa itse. Lukiokirjat, elektroniikan ja muun kyllä maksan heille, mutta vaaterahaa eivät ole enää hetkeen pyytäneet. Terveyskulut maksaa kunta, koska lapset kuuluvat lukion terveydenhuoltoon. Olen laskeskellut että yhteen annokseen menee noin kolme euroa. Tyypillisiä viikonloppuruokia ovat lihapadat, kalaruuat ja paistit, lisukkeina esimerkiksi polentaa, juurespyrettä, perunaa tai erikoisempi salaatti. Jos minulta menee 12 euroa viikonlopun aikana neljään seurustelukumppanin ateriaan, niin en koe sitä minään erityisenä menoeränä. Ei sillä 12 eurolla vielä ihan hirveästi hankita omille lapsille mitään erikoista. Ja tämä 12 euroa tuo kuitenkin paljon iloa omalle lapselle, jonka kumppani on kylässä. 48 euroa kuussa on pieni hinta kahden rakastavaisen yhteisestä viikonlopusta :) Ei ihme, että ihmisillä on huonoja anoppisuhteita, kun äitien asenne seurustelukumppaneita kohtaan on noin nuiva. [/quote] En ole anoppi teinin tyttökaverille. Vasta sitten kun oikeasti ollaan yhdessä ja selkeästi tähdätään siihen että mennään naimisiin ja hankitaan lapsia katson olevani anoppi tai anoppikokelas. Siinä vaiheessa ollaan osa perhettä ja on ok että tämä henkilö on mukana ruokailussa
[/quote]
Minä ajattelen asiaa niin että se tyttö- tai poikakaveri voi ihan hyvin olla se henkilö, jonka kanssa lapseni joskus menee naimisiin ja hankkii tai jättää hankkimatta lapsia. Haluan, että kumppanin ja minun suhde on hyvällä ja tasa-arvoisella pohjalla heti alusta asti. En vaadi papin aamenta tai lapsia siihen, että alan kohdella seurustelukumppania osana perhettä. Jos suhde ei kestäkään ja kumppani katoaa kuvioista, niin ei sille sitten voi mitään. Olenpahan saanut tutustua taas yhteen uuteen ja mielenkiintoiseen ihmiseen ja nähnyt lapseni onnellisena ja ihastuneena.
Aina ovat naapuruston lapset ja kumppanit ja tutut saaneet tulla käymään ja syömään enkä ketään ole käännyttänyt pois. Ihmisiin tutustuminen ja yhteisöllisyys ovat voimavara, joka nyky-yhteiskunnassa tuntuu olevan aliarvostettua. Ihminen saa osakseen juuri niin paljon rakkautta ja ystävyyttä kuin mitä hän on valmis jakamaan muille.